October 2017 – Aleksin Blogi

Kuukausikatsaus lokakuuhun

Lokakuu lähenee loppuaan ja marraskuu kolkuttelee jo ovella. Syksy on menossa Helsingissä jo pitkällä ja talvi uhkaa lähestyä, mutta tästäkin huolimatta on aika kirjoitella kuukausikatsaus.

Kuukausi on rullaillut suhteellisen tavalliseen tapaan. Töissä on tullut käytyä ja noin puolitoista kuukautta pamahtaa mittariin nykyisellä työnantajallani. Olen oppinut uudessa työssäni todella paljon uusia asioita mikä on tietenkin erinomainen juttu oman ammatillisen osaamisen kehittämisen kannalta.

Työkavereiden kanssa olemme harrastaneet myös bänditoimintaa kerran viikossa rennosti treenaillen. Itse olen soitellut kosketinsoittimia ja laulaa luikautellut aina toisinaan joissain kappaleissa. Mukavaa ja rentoa meininkiä ja erinomaista harjoitusta päästä soittamaan muiden kanssa.

Töiden lisäksi elämään on kuulunut tavalliseen tapaan harrastuksina tämän blogin kirjoittamista, konsoleilla ja PC:llä pelaamista, leffojen ja sarjojen katselua, uusien ruokapaikkojen testaamista, erilaisia simppeleitä kokkailuita sekä hieman myös valokuvaamista.

Kuten aikaisemmin kirjoitin tänne blogiin lähdin kuvailemaan muutaman itselle tuntemattoman ihmisen kanssa Lauttasaaren kauniissa maisemissa. Mukava reissu ja toivon mukaan jokin toinen kerta vielä myös tulee lähdettyä porukalla tuntemattomien ihmisten kanssa kuvailemaan!

Tässä kuussa sain jotain luovaakin pitkästä aikaa aikaiseksi. Uusi Painless Destiny -albumi nimeltään Silhouette tuli julkaistua. Yllätyin siitä kuinka nopeasti levy oli löytänyt tiensä kiinalaiselle Xiami nimiselle webbisaitille ja on sillä jo jonkin verran kerennyt kuunteluitakin saamaan. Hyvä niin!

Lokakuussa tuli täytettyä myös vuosia. 33 paukahti mittariin joten lähes kolmasosa vuosisadasta on tullut nähtyä.

Painonpudotus on yhä jatkunut normaaliin tapaan. Tämäkin kuukausi oli hidasta pudottelua, mutta pudottelua kuitenkin. Aamupaino oli 102,3 kg kun kuun ensimmäisenä päivänä se oli 103,1 kg joten pudotusta on ollut 800 g. Käytännössä koko kuukausi on yksittäisiä poikkeamia lukuunottamatta pyörinyt samoissa lukemissa mutta laskusuuntaisesti. Hitaasti mutta varmasti siis alaspäin tullaan.

Myös kavereita tuli nähtyä ja kävinpä myös kaveripariskunnan luona Tampereella ensimmäistä kertaa. Olin käymässä työreissulla Tampereella joten siitä sai oivan tilaisuuden pyörähtää myös heidän luonaan.

Kaiken kaikkiaan tämäkin kuukausi oli mukava ja leppoisa kuukausi joka meni omalla painollaan eteenpäin. Uusia asioita oli tarpeeksi mutta ei suhteettomasti joten tästä on hyvä jatkaa kohden alkavaa marraskuuta.

Oikein mukavaa päättyvää lokakuuta ja erinomaista alkavaa marraskuuta kaikille 🙂

Peliarvostelu: Gears of War Ultimate Edition (Xbox One)

Historia toistaa itseään remaken muodossa

Gears of War Ultimate Edition on Xbox One -pelikonsoleille sekä Windowsille saatavissa oleva remake alkuperäisestä Xbox 360:lle ja Windowsille tehdystä Gears of War -pelistä. Alkuperäinen Gears of War on julkaistu vuonna 2006 ja remake vuonna 2015.

Gears of War on kolmannen persoonan kuvakulmasta pelattava science fiction toimintaräiskintä jonka kehityksestä on vastannut Epic Games ja The Coalition ja sen on julkaissut Microsoft Game Studios. Gears of War pelisarjassa on tätä kirjoittaessa julkaistu yhteensä viisi osaa – Gears of War, Gears of War 2, Gears of War 3, Gears of War: Judgement sekä Gears of War 4.

Olen aikaisemmin pelannut Gears of War -pelisarjasta osat 1, 2 sekä 3 joten oli mielenkiintoista päästä näkemään kuinka paljon ensimmäinen osa on kokenut kasvojen kohotusta uudemmalle konsolisukupolvelle uudelleenjulkaisun myötä.

Graafinen ilme on tunnelmallinen myös uudelleenjulkaisussa

Mukiinmenevää tarinaa

Gears of Warin tarinassa kerrotaan ihmisten ja alienrotu Locust Horden sodasta. Locustit on nousseet maan uumenista ja käyneet eliminoimaan ihmiskuntaa Sera-planeetalla. Tarinan protagonisti ja sankari Marcus Fenix on tarinan alussa vankilassa maanpetturuudesta mutta hänen ystävänsä tulevat vapauttamaan hänet kiven sisästä ja alieneiden niittäminen pääsee kunnolla vauhtiin.

Tarina etenee suoraviivaisesti alieneita teurastaen aina loppuviholliseen kenraali RAAMiin saakka. Kenraali RAAM sattuu olemaan myös sankarimme Marcus Fenixin isän murhaaja joten siitäpä oiva syy päästää vihamielinen alieni elämän raskaasta taakasta.

Tarina on tasoa ihan jees. Vaikka tarina on toimiva ja viihdyttävä ei se silti kovin syvällisesti säväytä joten se menee allekirjoittaneella samaan kategoriaan kuin James Bond -leffat. Siinähän se tarina rullaa kaiken muun toiminnan ohessa.

Mitä uutta?
Pelasin Gears of Warin alkuperäisen osan vuonna 2015 Xbox 360:lla joten kovin selkeitä mielikuvia sen hetkisistä fiiliksistä kyseisen pelin osalta ei ole enää moninkaan paikoin. Kuitekin Ultimate Editionia pelatessa tuli fiilis että remake on vaikeusasteeltaan helpompi kuin alkuperäinen.

Pelin juonessa edetessä muistin kyllä hyvinkin useampia kohtia jotka ensimmäisellä pelikerralla aiheutti harmaita hiuksia ja tuskastumista vaikeudellaan mutta uudelleen pelatessa samat kohdat saattoi mennä läpi heti ensimmäisellä yrittämällä käyttäen vaikeustasona tasoa normal.

En osaa suoralta kädeltä sanoa oliko alkuperäinen Gears of War oikeasti vaikeampi samalla vaikeustasolla vai onko helpottuminen pelin vaikeustasossa selitettävissä puhtaasti sillä että olen välissä kuluneen parin vuoden aikana kerennyt pelaamaan konsoleilla satoja tunteja enemmän. Alkuperäistä Gears of Waria pelatessa en ollut kuitenkaan vielä konsoleilla paljoa pelannut joten kehittymistä ohjaimen käytössä on varmasti tapahtunut.

Toinen mitä mietin mikä voi vaikuttaa että peli tuntui yleisesti ottaen helpommalta on sulava näytön päivitys. Xbox Onella pelattavuus oli sujuvaa ja ainoastaan pieniä yskimisiä tapahtui kovissa taisteluissa. Pienet yskimiset voivat myös johtua siitä että samalla tallensin pelileikettä suoraan konsolilla kun pelasin joka vie hieman tehoja sekin ja voi vaikuttaa negatiivisesti suorituskykyyn. Onneksi tästä ei ollut varsinaista haittaa pelikokemukseen.

Vaikka pelin yleinen vaikeustaso tuntuikin helpommalta oli loppuvatustaja RAAM silti kiitettävän haastava jo normaalilla vaikeusasteella. Junnasin loppuvastustajan kohdalla varmaankin tunnin ja ärräpää jos toinenkin pääsi siinä vaiheessa joten ei pelin normaalia vaikeusastetta silti voi laskea läpihuutojutuksi.

Vaikeustason lisäksi toinen mihin kiinnitti huomiota oli tietenkin grafiikat. Koska kyseessä on remake on täysin odotettua että grafiikoita on ruuvattu entisistä kauniista grafiikoista vielä astetta kauniimmiksi. Gears of War oli aikoinaan näyttävä esitys ja muistanpa itsekin pelisarjan toisessa olleeni monttu auki ihastelemassa kuinka eeppisen kaunista grafiikkaa Xbox 360:n raudallakin pystytään repimään ulos.

Remaken grafiilat olivat kauniit ja remake on tehty laadukkaasti. Paikoitellen siellä täällä huomasi pelin historian Xbox 360 -pelistä tehtynä remakena, mutta pääsääntöisesti kokemus oli nykyisen generaation peleiltä odotettavaa tasoa. Kaunista ja sulavasti rullaavaa silmäkarkkia.

Ei ole aina vanhassa vara parempi

Gears of War Ultimate Edition on hyvä peli. Mikä tärkeintä, on se kaikin puolin alkuperäistä Xbox 360:n Gears of Waria parempi, kauniimpi, smoothimpi ja fiilispohjaisestikin miellyttävämpi pelikokemus. Mikäli omistaa Xbox Onen on Ultimate edition se versio joka kannattaa hankkia.

Hyvä peli kestää ajan hammasta ja niin tekee myös tämäkin. Mikäli aikaisemmin on jo pelannut Gears of Warin läpi ja siitä on pitänyt on Ultimate edition silti ehdottomasti hintansa väärti. Jos ei muuten niin ainakin siitä saa oivan tekosyyn palata takaisin Gears of Warin maailmaan.

Arvosana: 9/10

Kokeilussa: Nokia Compact Wireless Blood Pressure -verenpainemittari

Verenpainemittari tulee tyylikkässä paketissa

Kävin alkuviikosta työterveyshoitajan juttusilla. Otimme verikokeita ja mittailimme verenpaineita koska on yleisesti ottaen hyvä tietää oma nykyinen terveydentila silloinkin kun ei ole sairaana tai mikään ei vaivaa oloa. Halusin tietää verikokeiden tuloksia koska joskus niissä on ollut heittoja joissain arvoissa ja niin oli jälleen. Samoin verenpaine oli taas koholla joten kävin hommaamassa verenpainemittarin kotiin jotta saan mitattua sitäkin säännöllisemmin. Samoin on kiintoisaa nähdä kuinka painonpudotus vaikuttaa verenpaineen muutoksiin.

Katselin muutamia eri malleja, mutta halusin sellaisen missä on langaton tietojen synkronointi puhelimeen koska en jaksa naputella käsin niitä tuloksia papereille. Useampia eri malleja löytyi ja kaikki olivat kutakuinkin samoissa hintaluokissa (eli ei ollut satojen eurojen eroja). Päädyin sitten lopulta Nokian Compact Wireless Blood Pressure -verenpainemittariin.

Paketista otettuna verenpainemittari menee kohtalaisen pieneen tilaan

Nokian mallissa löytyi tärkein ominaisuus itselle sen langattoman synkkaamisen lisäksi eli sen synkronoitavuus Apple Health -ohjelmistoon. Käytännössä sen hyöty itselle on se että kun haluan katsoa tuloksia näen kaikki sen ohjelman kautta painosta ja verenpaineesta. Painosta tietenkin näen siksi että aikaisemmin ostamani älyvaaka synkkaa myös tuohon samaan ohjelmaan.

Verenpainemittarin käyttö on suoraviivaista. Käyttöönotto oli todella helppoa, etsin vain App Storesta ensin Nokian ohjelman ja asensin sen, pistin verenpainemittarin päälle ja synkkasin kännykän sen kanssa ja sitten vain laite käteen ja mittailemaan.

Seuraavalla kerralla meni mitatessa paljon pidempään ihmetellessä ohjelman käyttöliittymää kunnes tajusin vihdoin että kun laitan virrat verenpanemittariin päälle käynnistyy ohjelmassa automaattisesti mittauksen ottaminen päälle. Sen jälkeen vain napsautetaan käynnistystä ja verenpainemittari alkaa mittailemaan.

Digitaaliajan verenpainemittarit ovat normaaleiden verenpainemittareiden kaltaisia laitteita

Tulosten tulossa kestää fiilispohjalta arvioiden saman verran kuin perinteisissä verenpainemittareissa. Samalla saa myös mittauksen aikaisen sykkeen näkyviin.

Verenpaineet on itselläni tällä hetkellä koholla joten kiintoisaa päästä näkemään muuttuuko tulokset paremmiksi kun paino putoaa enemmän. Lihavuus on yksi merkittävä syy verenpaineen kohoamiselle (Terveyskirjasto) – ja toki monelle muullekin elintasosairaudelle.

Lihavuus tappaa (kts. Iltalehti, Aamulehti, Iltasanomat) eikä itselläni ole hirveämmin intressejä vaihtaa hiippakuntaa. Toki Herran hallussa se on, mutta omilla elämäntavoilla on iso merkitys. On tärkeää seurata tätäkin säännöllisesti jotta tietää missä mennään ja miten tulokset kehittyvät.

Muutamien päivien käytön kokemuksen perusteella laite vaikuttaa kätevältä ja toimivalta. Se on helppokäyttöinen, tyylikäs eikä hintakaan ole mahdoton. Hintaa tälle laitteelle oli Verkkokauppa.comissa 129,90 eur.

Leffalauantai: Snow White

Leffalauantait saavat vaihtelua vampyyrielokuvien maailmaan tällä viikolla seikkailullisen koko perheen fantasiaelokuvien muodossa. Tämän viikkoiseen elokuva-arvosteluun päätyi Snow White joka suomalaisittain kääntyy muotoon Lumikki. Kuitenkin DVD-kannessakaan tätä ei oltu käännetty joten suomalaisetkin saavat tyytyä alkuperäiseen nimeen.

Snow White (IMDB) on Grimmin veljesten legendaariseen Lumikki-satuun pohjautuva elokuva vuodelta 2001. Elokuvan on ohjannut Caroline Thompson joka on tullut tunnetummaksi käsikirjoituksistaan elokuviin esim. Edward Scissorhands (Saksikäsi Edward) sekä The Night Before Christmas (Painajainen ennen joulua).

Lumikkina tössä versiossa nähdään Kristin Kreuk joka on mm. nähty Lana Langina televisiosarjassa Smallville. Kuningatar Elspethinä eli tuttavallisemmin pahana äitipuolena nähdään Miranda Richardson joka on nähty myös Sleepy Hollowissa (Päätön ratsumies) ja Phantom of the Operassa (Oopperan kummitus).

Ruma noita muuttui hemaisevaksi daamiksi

Lumikki-tarinasta on nähty filmatisointeja vuosien mittaan kymmenittäin joista itse olen aikaisemmin täällä arvostellut ainoastaan Snow White and the Huntsman -version.

Tämä vuoden 2005 filmatisointi on hyvin erilainen niin visuaalisesti kuin tarinallisesti. Tämä versio on televisioelokuva eli se on tehty ja suunnattu alunperin television kautta esitettäväksi (ts. ei siis elokuvateattereihin) ja siitä kyllä myös huokuu sellainen koko perheen leffa -tyylinen fiilis. Se on kevyt ja lapsenmielinen elokuva eikä sen värimaailma koostu ensisijaisesti mustasta ja sen eri variaatioista.

Kuningas John (Tom Irwin) on jäänyt peilin taakse jumiin

Tarina on tuttua ja turvallista Lumikkia. Koska en ole lukenut ehkä koskaan (tai jos olen, en ole ainakaan moniin vuosiin) Grimmin versiota sadusta en osaa varmaksi sanoa mitkä ovat alkuperäiseen tarinaan kuuluvia asioita ja mitkä eivät, mutta kaikki klassiset elementit tarinasta löytyvät.

Tarinassa alussa mies saa vaimonsa kanssa lapsen jolle annnetaan nimeksi Lumikki. Nainen menehtyy melkein heti synnytyksen jälkeen ja mies lähtee matkaan lapsensa kanssa etsimään muuta paikkaa missä elää ja mistä Lumikkiki saisi ruokaa. Mies pökertyy kuitenkin matkalla ja on vähällä kuolla mutta kaaduttuaan jäälle ja päästettyään kyyneleen hän vapauttaa kyynelellään jään alla olleen hengen. Henki toteuttaa Lumikin isälle Johnille kolme toivetta ja niinpä hänestä tulee aivan äkkiarvaamatta kuningaskunnan kuningas joka saa rinnalleen vielä kuningattarenkin.

Henki käy kyselemässä rumaa noita-akkaa hänen vaimoksi kunhan ensin on muuttanut noidan hehkeän viehättäväksi punapääksi. Ilmeisesti hengelläkin on jollain muotoa realistinen naismaku kun hän ei koettanut tyrkätä noitaa telaketjufeministin näköisenä ilmestyksenä kuningattareksi.

Perjantai Polvijärvellä? Ei suinkaan vaan metsästäjä päästämästä Lumikkia hengestään.

Kuningas ei kuitenkaan oikein lämpene ja niinpä noita tekee taikojaan ja saa kuninkaan rakastumaan itseensä. Kaikki rullailee hyvin, vuodet vierivät, Lumikki kasvaa ja hänestä tulee aina vain kauniimpi. Jostain syystä se ei miellytä pahaa noitaa ja Lumikki täytyy päästää päiviltä. Lumikki katoaa metsään, tutustuu kääpiöihin ja kaikki tutut klassiset sadun elementit nähdään.

Elokuvassa on positiivisena puolena mukaan saatu ujutettua hieman myös opetusta sekaan. Kun paha noita joka oli kertaalleen muutettu kauniiksi muuttuu takaisin rumaan muotoonsa ja haluaa saada kauniin ulkokuorensa takaisin saa hän hengeltä tylyn vastauksen:

– Annoin sinulle onnellisen elämän. / Mutta katso mitä teit. / Hän ei ollut uhka ennen kuin aloit kuvitella niin. / Kateus on kylmää. Sinua pitää lämmittää helvetissä.
– Anna kauneuteni takaisin.
– Miksi? Et ollut tyytyväinen.

Omaan makuuni Snow White toimi ihan kohtalaisesti. Se oli tyylillisesti erilainen Lumikki-tarina jossa kuitenkin on säilytetty kaikki perinteiset elementit. Se on selkeästi lapsenmielinen tarina joka ei edes yritä olla synkkä, pimeä tai pelottava. Siinä mielessä se on hyvä että se erottuu monista muista filmatisoinneista valitsemallaan tyylillä. Kolikon kääntöpuolena sama syy voi olla myös huono asia, sillä monelle aikuiselle näin rennolla ja kepeällä otteella väännetty tarina voi olla liiankin lapsenmielinen ja tylsä.

Elokuva on keskiverto ja sen katsoo kerran, ehkä jopa toisenkin.

Arvosana: 5/10 (IMDB: 5,8)

Perjantaipullo: Red stripe

Tämänkertaisena perjantaipullona on jamakalainen importtiolut Red stripe. Oluttyypiltään se on lager, sen alkoholitilavuus on 4,7 % ja väriarvo on 6 EBC. Red stripeä myydään suomessa normaaleissa hyvin varustelluissa ruokakaupoissa.

Viinikartta.fi sivuston mukaan Red stripen historia ulottuu vuoteen 1928 jolloin sitä on aloitettu valmistamaan. Kyseisen sivun takaa löytyy myös lisää tietoa tästä oluesta joten kannattaa vilkaista mikäli haluaa tarkempia speksejä.

Pullosta kaadettaessa olut kuohuaa varsin maltillisesti ja vaahto häviää suhteellisen nopeasti pois. Tuoksu on raikas ja hieman pistävä mutta ei kuitenkaan ikävällä tapaa.

Maku on hyvä. Se on hieman hedelmäinen ja miellyttän raikas. Maun puolesta raikkaus menee johonkin ns. peruslagerin (Karhu, Karjala, Koff jne.) ja Coronan, Pirkka Òle Cervezan ja muiden vastaavien välimaastoon painopisteen sijoittuessa kuitenkin selkeästi näiden raikkaampien suuntaan.

Musiikkina tämän kanssa toimii helposti kepeät kesäillan terassibiisit ja countrahtavia vivahteita sisältävät fiilistelyt. Sopivia kappaleita on siis esimerkiksi Jamie Lynn Spearsin How Could I Want More sekä Danielle Bradberyn The Heart Of Dixie.