Month: February 2018

  • Leffalauantai: Jennifer’s body (Cheerleader helvetistä)

    Needy (Amanda Seyfried) ja Jennifer (Megan Fox)

    Jennifer’s Body (IMDB) on Karyn Kusaman ohjaama kauhuelokuva vuodelta 2009. Elokuvan pääroolissa Jenniferinä nähdään myös Transformer-elokuvista tuttu Megan Fox ja hänen ystävättärensä Needyn roolissa Amanda Seyfried joka on tunnettu mm. rooleistaan elokuvissa Dear John sekä Mean Girls.

    Tarinassa Jennifer ja Needy lähtevät pieneen baariin katsomaan rokkikeikkaa joka saa hieman epäsuotuisia käänteitä koko paikan syttyessä palamaan. Bändin jäsenet houkuttelevat Jenniferin mukaansa keikka-autoon ja Needy palaa tapahtumista hieman poissa tolaltaan olevana takaisin kotiinsa. Kotona yksin ollessaan yöllä kuitenkin Jennifer tulee käymään Needyn kotiin mutta ei kuitenkaan täysin normaaleissa merkeissä sillä hän on verinen ja muutoinkin poikkeavan oloinen. Seuraana päivän koulussa hän on kuitenkin jälleen aivan normaali itsensä vailla mitään ihmeellisyyttä.

    Veret lentävät pitkin seiniä

    Vähitellen kylällä alkaa tapahtua epämääräisiä kuolemantapauksia ja Needy tajuaa että Jenniferissä ei ole kaikki aivan kohdallaan. Jennifer kertoo yöstään rokkibändin matkassa ja siitä kuinka hän on joutunut bändin toimittaman pimeän rituaalin uhriksi. Bändi on halunnut uhrata neitsyen jotta saavat vaihdossa menestystä ja kunniaa mutta valitettavasti neitseellisyyden puuttuessa rituaalin vaikutukset menevät pieleen ja Jenniferistä tuleekin keskiaikaisista mytologioista tuttu succubus eli miehiä viettelevä naispuoleinen demoni.

    Juonensa osalta Jennifer’s body on keskinkertaista tasoa oleva filmi vailla sen suurempia ihmeellisyyksiä, mutta itselleni tämä toimi tällaisenaankin hyvin sillä pidän myyteistä ja kansantaruista mausteita käsikirjoitukseen ammentavista tematiikoista yleisellä tasolla.

    Elokuvan visuaalinen ja tuotannollinen puoli on hyvin tavallista tasoa eikä se yllätä katsojaansa oikein minkään suhteen. Kamerakulmia käytetään lajityypille totutuilla tyyleillä ja myös leikkaukset ja siirtymät ajasta ja paikasta toiseen menevät hyväksi todetuilla tavoilla. Tämä ei toki ole huono asia sillä ennen kaikkea kyseessä on kuitenkin viihteellinen elokuva eikä taide-elokuva jonka pyrkimyksenä on rikkoa rajoja ja muovata lajityyppiään uudenlaiseen muottiin.

    Neitsyen uhraus ei mene aivan putkeen

    Vaikka näyttelijöiden roolisuoritukset ovatkin toimivaa tasoa ei henkilöhahmoissa ole persoonallisuutta joka saisi aikaan minkäänlaista tunnereaktiota. Hahmot jäävät kylmiksi ja etäisiksi tusinatuotteiksi joiden elämä liikuttaa yhtä paljon kuin heidän kuolemansakin – ei siis käytännössä lainkaan.

    Kokonaisuutta ajatellen Jennifer’s body on keskinkertainen elokuva jonka katsoo kerran tai pari mutta se ei silti herätä kovin suuria tuntemuksia mihinkään suuntaan. Mytologiasta juoneensa vivahteita hakevan tematiikan ansiosta annan tälle kuitenkin pykälää paremman arvosanan kuin muutoin olisin antanut.

    Arvosana: 6/10 (IMDB: 5,1/10)

  • Perjantaipullo: Nobelaner

    Nobelaner on LIDL:in valikoiman perusbissejä

    Tämänkertainen perjantaipullo on saksalainen Nobelaner lager joita myydään Suomessa LIDL-kaupoissa. Kyseessä on 4,5 vahvuinen kolmosolut. Oluesta löytyy kehnommanpuoleisesti tietoja netissä, mm. valmistajaa en netin syövereistä onnistunut kaivamaan saati sitten väriarvoja ja muita teknisempiä tietoja. Tästä jo pystyy helposti tekemään monenlaisia johtopäätöksiä oluen hienostuneesta makuelämyksestä ja elitistisen korkeasta laatutasosta 😉

    Tölkin aukaistua ja sisältöä nuuhkiessa nenään puskee hieman epämieluisa tuoksu eikä tuoksu paremmaksi muutu tuopissa ollessaankaan. Ei se mikään maailman epämukavin tuoksultansa ole mutta ei se kuitenkaan myöskään herätä suuria maisteluhalujakaan.

    Yllätyin kuinka kohtalaisen suurta Nobelanerin vaahtoavaisuus on. Maltillisesti sen tuoppiin saa kaadettua ilman että se ylitse kuohuaisi mutta kuitenkin vaahdon määrä oli hieman yllätys ennakko-olettamuksiini nähden. Vaahto on hattaramaista ja se on varsin mietoa maultaan. Varsinaisen oluen maku on kohtalaisen mieto, melkeinpä jopa hieman vetinen. Suutuntuma yleisesti ottaen on kohtalaisen pehmeä.

    Maku on suhteellisen raikas mutta kuitenkin tarpeettoman hillitty ollakseen edes kesäterassin hitti. Tällaisessa muodossa kyseessä on suhteellisen tylsä ja mitäänsanomaton lager jota voi silloin tällöin ottaa mutta ei tätä varsinaisesti voi kehua mihinkään suuntaan. Tämä on niitä oluita joita kannetaan kotiin kun määrä voittaa laadun. Yksittäisinä tölkkeinä satunnaisesti nautittaessa kuitenkin välttävä olut.

    Musiikkina tämän kanssa toimii ainakin Tessa Violet – Not over you sekä Mars Argo – Using you.

  • Ruokapaikat: Cafe il Mondo Dixi (Vantaa)

    Hampurilaisateria Cafe il Mondo Dixin tyyliin

    Tämänkertaisena ruokapaikkana on Vantaan Tikkurilassa kauppakeskus Dixissä sijaitseva Cafe il Mondo Dixi. Cafe il Mondoja on tätä kirjoittaessa heidän nettisivujen mukaan kolme, yksi Lahdessa kauppakeskus Karismassa, toinen Hämeenlinnassa kauppakeskus Goodmanissa ja lisäksi tämä Vantaalla Dixissä sijaitseva kahvila. Harmillisesti en heidän nettisivuiltaan löytänyt tietoa milloin ravintolat on perustettu tai sitä mikä näistä kolmesta ravintolasta on ollut ensimmäinen.

    Tilaus oli suoraviivainen prosessi. Menin tiskille, kyselin hampurilaisateriaa jonka jälkeen sitten maksoin aterian, otin aterian hintaan kuuluvan limpparilasillisen ja menin pöytään istumaan ja odottamaan.

    Hampurilainen lähempää kuvattuna

    Ateria tuli pöytään noin kymmenessä minuutissa, hieman alle. Hampurilaisen lisäksi mukana oli ranskalaisia perunoita sekä jonkinlaista dippiä.

    Ranskalaiset perunat maistuivat käytännössä samalle mille melkein missä tahansa muussakin ravintolassa jossa valikoimissa on hampurilaisateria. Perus hyvää tasoa siis ilman ihmeellisyyksiä. Suolaa oli maltilliset määrät. Dippi oli mukavan maukas lisuke eikä ketsuppia jäänyt kaipaamaan.

    Varsinainen pääruoka eli täyslihahampurilainen oli sekin hyvää ja laadukasta tasoa. Pihvi oli omaan makuuni sopivan kypsää mutta ei lainkaan kuivaa, salaattia oli järkevässä suhteessa antamassa raikkautta ja monipuolisuutta ateriaan ja kastiketta oli tarpeeksi. BBQ-kastiketta oli välissä enemmän kuin mitä olen yleensä nähnyt mutta silti tolkulliset määrät.

    Paikan tunnelma oli mukavan viihtyisä

    Vaikka Cafe il Mondo sijaitseekin kauppakeskuksessa ei tämä onneksi luonut paikkaan epämukavaa tunnelmaa. Muita liikkeitä on lähistöllä ainoastaan muutamia joten paikka on sijainnistaan huolimatta yllättävänkin rauhaisa. Sisustus on miellyttävä ja tunnelma paikassa on viihtyisä. Henkilökunta oli ystävällistä eikä palvelustakaan löydä mitään valittamista.

    Täyslihahampurilaisateria irtosi täällä hintaan 12,90 eur joten kyseessä on siis maltillisen hintatason paikka. Kokonaisuutena Dixin Cafe il Mondo oli positiivinen kokemus jonne voin hyvinkin kuvitella meneväni toisenkin kerran.

  • Kokkailukeskiviikko: Wieninpihvi ja salaattia

    Ateria kaikessa yksinkertaisuudessaan

    Tämänkertainen kokkailukeskiviikkoateria on LIDL:stä ostamani Wieninpihvi jonka söin paistetun tomaatin ja tuoreiden kasvisten kanssa. Tuttuun tapaan yksinkertaisella linjalla siis mennään.

    Näin yksinkertaisen ruoan ollessa kyseessä ei siitä ole paljoa kerrottavaa muuta kuin se että maku näissä pihveissä on aivan uskomattoman hyvä ja näitä täytyy ostaa useammankin kerran.

    Valmistus on suoraviivaista eli pannulle vain jotain rasvaa, sen jälkeen pihvit pannulle ja 12-16 minuuttia paistamista. Pihvien pannulla paistuessa on aikaa viipaloida salaatit lautasen reunalle sekä leikellä tomaattia sopivan kokoiseksi viipaleeksi odottamaan pannulle viskaamista.

    Pihvit pannulla lämpenemässä

    Annoin pihvien lämmetä pannulla jo joitain minuutteja ennen kun heitin sekaan myös tomaattiviipaleet. Ensi kertaa ajatellen voisin heittää lisää rasvaa pannulle tomaattien alle sillä tomaateilla oli taipumusta köntsähtää hieman pannuun kiinni.

    Paistettu tomaatti antoi kyllä mukavan lisämaun muuten yksipuoleiseen ja aneemiseen ateriaan. Täytynee koettaa jokin toinen kerta paahtaa tomaattien lisäksi myös ananasta tai jotain muuta vastaavaa.

    Helppo ja nopea ateria joka olisi kuitenkin kaivannut lisuketta lautaselle antamaan visuaalisesti kauniimpaa kokemusta.

  • Creepyä settiä talent showssa

    Satuinpa törmäämään YouTubessa pyöriessäni sangen mielenkiintoiseen mutta kohtalaisen creepyyn Talent Show -esiintyjään. Esiintyjä on Sacred Riana nimellä esiintyvä maagikko joka on tässä koostevideossa esiintymässä Asia’s got talent -televisio-ohjelmassa.

    Esityksessä mielenkiintoisimpana piirteenä itse pidin sitä miten esiintyjä rakentaa koko shownsa kahutematiikan, mystiikan ja pelon ilmapiirin ympärille alusta loppuun saakka toisin kuin monet muut taikurit. Vaikkakin temput ovat samankaltaisia mitä monelta muultakin taikurilta nähdään on lavashow ja teatreaalisuus aivan omanlaisensa. Siinä missä yleensä ainakin itse taikurit vaikuttavat normaaleilta on Sacred Riana itsekin kuin suoraan kauhuelokuvista.

    Varoituksen sanana sen verran kuitenkin että osa nähdyistä tempuista voi olla hieman ahdistaviakin katsoa mikäli näihin juttuihin uskoo.