Muutama päivä takaperin siivoillessani sain ajatuksen että heivaan makuuhuoneesta tietokonepöydän pois. Aikaisemmin kuvassa näkyvässä syvennyksessä on ollut tietokonepöytä joka on ollut hieman liian syvä ja tullut siten hieman yli tuosta syvennyksestä. Varsinaisesti tietokonepöytä ja tietokone makuuhuoneessa ei häirinnyt mutta pöydän muoto ja koko tuli hieman ongelmalliseksi imuroidessa sillä imurin kanssa sen takaa ei mahtunut ottamaan järkevästi eikä sivuiltakaan onnistunut imuroida sillä imuri ei mahtunut väliin jäävään rakoon – toisin kuin pöly joka kyllä löytää tiensä kaikkialle sinnekin minne itse imureineen ei.
Koska pöytä oli suhteellisen massiivinen pistin sen osiksi ja parvekkeelle muiden puutavaroiden kanssa odottamaan parempaa sijoituspaikkaa. Jotenkin makuuhuone on nyt ollut miellyttävämmän näköinen nyt kun siellä ei ole tietokonetta ollut näköpiirissä. Makuuhuoneen elektroniikka rajoittuu tällä hetkellä yöpöydällä oleviin kaiuttimiin, Chromecast audioon, Jensenin Omni Wifi-pötikkään, CD-soittimeen ja kuulokevahvistimeen. Toki myös kattovalo ja pöytävalaisin on, mutta muuten elektroniikkaa ei hirveästi ole siellä käytössä. Ehkä se on hyvä muutenkin, mutta ennen kaikkea itselleni sen visuaalinen aspekti on merkittävin. Vähemmän roinaa näkyvissä, sielu lepää. Toki seinähyllyillä on vielä rompetta mutta vähitellen niitä siivoilen sitten fiksumpiin paikkoihin.
Periaatteessa jokin pieni taso jossa olisi viherkasveja voisi toimia tuolla hyvin, mutta täytynee miettiä jos keksin jotain muuta. Pitänee selailla sisustusjuttuja netistä jokin päivä ja funtsailla. Siihen asti syntynyt lisätila saa olla sellaisenaan tuomassa iloa elämään. Muutenkin se muistuttaa itseäni siitä että koetan löytää keinoja saada asuntoani askeettisempaan sisustukseen kuitenkin käytännöllisyyden ehdoilla. Esimerkiksi tarkoitan sillä siis sitä että olohuoneessa äänentoistojärjestelmän laadusta en rupea tinkimään edes visuaalisen miellyttävyyden ehdoilla.
Eternal Sunshine of the Spotless Mind (Tahraton mieli) -elokuvastaan tunnetun Charlie Kaufmanin ohjaama vuonna 2015 julkaistu Anomalisa (IMDB) on miellyttävän raikas yllättäjä niin tarinallisesti kuin tyylillisesti lähivuosina julkaistuiden elokuvien joukossa. Tekniseltä toteutukseltaan se on animaatioelokuva ja lajityypeiltään siihen on listattu IMDB:ssä draamaa, romantiikkaa ja komediaa joista vahvimmin painopisteen laskisin draamalliseen aspektiin.
Tarinassa kerrotaan Michael Stonesta joka saapuu Cincinnatiin pitämään puhetta konferenssiin asiakaspalvelusta. Tapahtuman ajaksi hän majoittautuu hotelliin mikä toimiikin elokuvan pääasiallisena miljöönä. Hotelli sattuu sijaitsemaan myös samassa kaupungissa missä Michaelilla on ollut 11 vuotta aikaisemmin pidempiaikainen suhde naiseen nimeltä Bella ja Michael päättääkin pitkästä aikaa tarttua puhelimeen ja olla häneen yhteydessä löydettyään puhelinnumeron puhelinluettelosta. Vuosien jälkeenkään jälleennäkeminen ei mene kuitenkaan kovin positiivisissa merkeissä ja pian hän onkin jälleen yksin hotellihuoneellaan.
Michael kuulee käytävällä äänen mikä kiinnittää hänen huomionsa ja hän lähtee koputtelemaan viereisten hotellihuoneiden ovia. Hän tapaa yhdestä huoneesta kaksi naista jotka ovat saapuneet konferenssiin kuuntelemaan hänen puhettaan ja pian kolmikko jo onkin hotellin baarissa viettämässä iltaa drinkkien merkeissä. Illan tultua päätökseensä Michael pyytää toista neideistä, Lisaa, hotellihuoneeseensa vielä jatkoille ja hän tarttuu empimisen jälkeen tarjoukseen. Asiat ohjautuvat seksuaaliseen toimintaan ja pian Michael on valmis jo jättämään vaimonsa ja lapsensa jotka odottavat häntä kotiin palaavaksi.
Bella
Anomalisa on kiehtova kuvaus ihmisyydestä ja epävarmuuden luomasta rikkinäisyydestä joka ajaa ihmiset tekemään tekoja jotka eivät ole järkeviä mutta joiden kautta kuitenkin saa hetkellisen helpotuksen tunteen kokiessaan muutosta entiseen. Mielenkiintoisena havaintona on ääninäyttelijöiden määrä sillä siinä missä hahmoja tulee vastaan useita on koko elokuvassa ainoastaan Michaelilla ja Lisalla uniikit äänet ja kaikilla muilla hahmoilla on yksi ja sama ääninäyttelijä. Tämä oli mielenkiintoinen tyylikeino joka luo katsojalleen tuntua siitä että Michaelia ympäröivä maailma on kaikki samaa harmaata sen eri sävyissä ja ainoastaan Lisa saa Michaelin tuntemaan jotain toisin.
Kiintoisa aspekti löytyy myös ironiassa siitä että Michael on tulossa puhumaan konferenssiin asiakaspalvelusta ja asiakkaiden kohtaamisesta samaan aikaan kun hän on itse kuitenkin täysin irti ympärillään olevista ihmisistä eikä pysty kohtaamaan juuri ketään syvemmällä tasolla. Hän ei tiedä eikä tunne heitä ja on selvää että hän ei tunne myöskään itseään, kuka hän on ja mitä hän tahtoo. Vaikka Michael luuleekin tietävänsä mitä tahtoo kun on valmis jättämään vaimonsa ja lapsensa Lisan vuoksi on katsojan helppoa päätellä että kyse ei ole aidosta tahdosta olla yhdessä Lisan kanssa vaan enemmänkin paosta tilanteesta jossa ei enää tiedä kuinka toimia.
Aikaisempi suhde Bellaan päättyi ilman sen suurempia selittelyitä ja jälleen Michael on samanlaisessa tilanteessa elämässään jolloin on valmis jättämään kaiken taakseen ilman sen suurempia selityksiä joka on omiaan luomaan mielikuvaa itseään tuntemattoman ihmisen tavasta käsitellä elämän haastavia tilanteita helpoimmalla mahdollisella tavalla eli pakenemalla.
Michael ja Lisa
Anomalisaa katsoessa ei voinut välttyä Lost in Translation -elokuvan fiiliksiltä ja paljon näissä onkin samankaltaisuutta. Onneksi kuitenkin tämä elokuva seisoo vakaasti omilla jaloillaan eikä yhtymäkohdat Sofia Coppolan elokuvaan ole siis suinkaan negatiivinen asia.
Pidin tästä elokuvasta. Se on teknisesti mielenkiintoisella tavalla toteutettu filmi joka erottuu selkeästi valtavirrassa edukseen niin tyylillisesti kuin tarinallisestikin ja jossa on kiehtovalla tavalla animaatiohahmoihin saatu enemmän ihmisyyden tuntua kuin monissa ihmisten näyttelemissä elokuvissa.
Põhjala Öö on virolaisen Põhjala Brewinging valmistamaa imperial porteria. Kyseessä on kohtalaisen tujakka olut sillä alkoholitilavuus siinä on 10,5 %, katkeroita on 44.0 EBU ja kantavierre 24.3 °P. Ostin tämän oluen laivalla käydessäni mutta näitä löytyy suoraan myös kuivalla maalla liikkuessa Alkon valikoimista.
Korkattua pullon voi nuuhkaistessa erottaa tuoksun joka ei ainakaan omaan makuuni ollut mitenkään järin hyvä. Kuitenkin tuoksu on suhteellisen mieto pullossa eikä lasiin kaadettuakaan tuoksu nouse tarpeettoman vahvasti esille eikä siten käy häiritsemään. Myös tuopista etsiessä tuoksua sen löytää eikä se silloinkaan varsinaisesti houkutellut oluen maistamiseen. Tuoppiin kaataminen onnistuu railakkaalla tahdilla sillä vaahto on todella maltillista ja se katoaa myös nopeasti pinnalta pois.
Olutta maistaessa erottaa alussa kohtalaisen vahvasti alkoholin maun joka kuitenkin hetken olutta suussa pidettyä jää taka-alalle muiden makuun vaikuttavien elementtien noustessa dominoivammaksi. Vahvuuden huomioonottaen alkoholin maku pysyy kuitenkin suhteellisen maltillisena. Suutuntuma on miellyttävän täyteläinen joka yllätti allekirjoittaneen varsin positiivisesti.
Maku on varsin miellyttävä ja sen paahteinen olemus nousee selkeästi esiin käymättä kuitenkaan ylikorostuneeksi. Mausta löytää myös hieman makeutta ja hentoa suklaista sivumakua jotka kuitenkin ovat hyvin tasapainoisena maussa mukana.
Kokonaisuutena Põhjala Öö on maistamisen arvoinen olut.
Musiikkina tämän kanssa toimi hyvin raskaamman puoleinen musiikki, esimerkiksi Graveworm – See no future tai Shade empire – Ruins.
Tämänkertaiseksi ruokapaikaksi valikoitui Vantaan Tikkurilassa sijaitseva Master pizza. Pizzeria sijaitsee osoitteessa Asematie 1 joten se löytyy aivan kauppakeskus Dixin läheisyydestä.
Kuten nimestäkin voi päätellä on kyseessä varsin tavallinen kebab-pizzeria. Perinteisten pizzojen ja kebabien lisäksi valikoimasta löytyy myös kanaruokia, pihvejä, leikkeleitä ja salaatteja. Varsinaista nettisivua yritykseltä en löytänyt mutta Pizza-Onlinen kautta ateriatarjontaa ja hinnastoa voi käydä katsomassa.
Kuten kaikissa muissakin saman tyylilajin ruokapaikoissa hoidetaan myös täällä tilaaminen samaan tapaan. Ensin mennään tiskille, sanotaan mitä otetaan, maksetaan ja mennään pöytään odottamaan aterian saapumista. Satuin sopivasti hiljaiseen aikaan eikä ennen itseäni ollut muita asiakkaita joten palvelu oli nopeaa ja ateriaa ei kauaa joutunut odottamaan.
Ravintolan tyyli on varsin tavallinen
Tilaamani aurajuusto rullakebab oli makunsa ja kokonsa puolesta hyvää tasoa. Sen jaksoi syödä yhdeltä istumalta ilman ähkyä mutta nälkääkään ei tarvinnut jäädä pitämään. Maku oli hyvä, kuori sopivan paksu, täytteitä tarpeeksi mutta ei yli pursuavasti ja muutenkin ateria oli kaikin puolin hyvin tavallinen perus hyvää tasoa olevaa rullakebab. Ainoa mitä jäin kaipaamaan oli hieman suurempi määrä aurajuustoa sillä sen maku oli varsin vähäinen ja heikosti erottuva.
Paikka oli rauhallinen ja tunnelmaltaan kaikin puolin keskimääräisen kebabbilan näköä. Sijainti ravintolalla on hyvä joten sinne löytää helposti ja hintataso on varsin hyvin linjassa alueella samassa markkinasegmentissä toimivien yritysten hintatason kanssa. Rullakebab aurajuustolla ja pieni 0,33 limppari maksoi yhteensä 9,50 eur.
Pizzeria ulkoa päin kuvattuna
Harmillisena puolena pizzeriassa ei käynyt Edenredin lounaskortti joten pankkikortti piti laittaa vinkumaan. Toivon mukaan jokin päivä myös täällä moinen maksuväline käy sillä sitä kautta lounasruokailijoita voi löytää enemmänkin paikalle.
Palvelu paikassa oli tavallista tasoa eikä siitä löytänyt mitään valittamista. Perinteinen pizzerian palvelutaso.
Kokonaisuutena Master Pizzasta jäi perus hyvät kokemukset eli sellaiset että en näe mitään syytä miksi en täällä voisi toisenkin kerran käydä tai tilata ateriaa kotiinkuljetuksella laiskalle päälle sattuessa.
Jensen Omni -tuotteita myydään ainakin Giganteissa
Muutin nykyiseen asuntooni joulukuun puolella ja hyvin pian jo selvisi että langattoman verkon kuuluvuuden kanssa on ongelmia niin keittiössä kuin makuuhuoneessakin, sillä langattoman verkon tukiasema sijaitsee olohuoneen nurkassa ja matkalle osuu kiviseiniä sen verran paljon että ne syövät langattoman verkon signaalia todella paljon ja aiheuttaa verkkoyhteyteen ongelmia. Lisäksi alueella on kymmenittäin muitakin langattomia verkkoja jotka eivät ainakaan oman verkkoni kuuluvuutta paranna.
Käytännössä makuuhuoneessa ja keittiössä jääkaapin läheisyydessä langattoman verkon kantama tipahtaa niin paljon että yhteys katkeilee ja toimiessaankin antaa vain muutamaa megabittiä nopeudeksi – toisin sanoen verkko hidastuu sen verran paljon että sillä ei kannattanut edes elättää toiveita monihuoneäänijärjestelmästä jatkuvien pätkimisten vuoksi.
Koska olen nörtti ja haluan että kotona verkko toimii kaikissa huoneissa jäi vaihtoehdoiksi vetää kaapelit jokaiseen huoneeseen (joka olisi paras ratkaisu), hommata sähköverkossa kulkeva ethernet tai hankkia Mesh-verkko. Mesh-verkko kuulosti ainakin teoriassa hyvältä joten hommasin sen muutamia kuukausia takaperin. Nyt kun muutama kuukausi on verkko ollut käytössä pystyn jo toimivuudesta kertomaan hieman tänne blogiinkin.
Mukana tulee kolme pötikkää
Mesh-verkko toimii käytännössä siten että kotona on useampia eri pöniköitä jotka muodostavat keskenään verkon. Eli käytännössä olohuoneessa on yksi tällainen pötikkä, makuuhuoneessa toinen ja keittiössä kolmas. Näiden kolmen pötikän välille sitten muodostuu yksi WLAN-verkko jonka kuuluvuus on merkittävästi parempi. Näin teoriassa ja omien havaintojeni mukaan ilahduttavasti myös käytännössä.
Olohuoneessa oleva pötikkä menee itselläni kiinni nettipurkkiin tavallisella ethernet-kaapelilla joten sitä kautta sitten yhteydet ulkomaailmaan onnistuvat tavalliseen tapaan.
Käyttöönotto Jensenin laitteissa on helppo. Piuhat kiinni, käynnykkäappi kehiin ja konffailemaan. Verkon nimen ja samoin myös pötiköiden nimet voi vaihtaa haluamakseen. Verkon nimi tietenkin vaikuttaa siihen että millä nimellä WLAN näkyy etsiessä verkkoa, pötiköiden nimet vaikuttavat (tietääkseni) ainoastaan siihen että niitä on helpompi hahmottaa hallintaohjelmassa että missä ne ovat. Itse olen nimennyt vähemmän omaperäisesti purkit nimelle Keittiö, Makuuhuone sekä Olohuone.
Jensenin Mesh-verkon purkkien design on miellyttävän hillitty
Kännykkäsoftalla voi tehdä myös jonkinmoista vierasverkkoa ja siellä on myös mahdollista tehdä jonkinmoista lapsilukkoa mutta en ole kumpaakaan ominaisuutta testaillut. Port forwarding -ominaisuus löytyy myös mutta tätäkään en ole tarvinnut vielä käyttää. Tosin omassa käytössäni tästä voisi tulla muutenkin haasteita oman suhteellisen monimutkaisen verkkoinfrastruktuurin vuoksi.
Jokaisen purkin pohjassa on kaksi ethernet-paikkaa – yksi sisään ja yksi ulos. Käytännössä sisääntuloon tulee mikä tahansa tietokone jonka haluaa kaapelilla kiinni ja ulosmenossa on ainoastaan yksi purkeista, eli se joka menee kiinni nettipurkkiini. Sisääntuleva Ethernet-liitäntä on erittäin tervetullut ominaisuus, sillä olen havainnut uudempien OSX-käyttöjärjestelmien kanssa ongelmia näihin langattomiin verkkoihin yhdistäessä. Kuitenkin iMac menee itsellä kaapelilla sitten kiinni makuuhuoneessa olevaan purkkiin eikä ongelma ole enää ollut haitaksi. Samoin keittiössä Raspberry Pi menee kaapelilla kiinni keittiön Mesh-purkkiin joten Ethernet-paikoille on ollut käyttöä. Muutenkin käytän mieluummin aina langallista yhteyttä kaikessa missä voi järkevästi niin tehdä sillä langaton verkko toimii aina merkittävästi varmemmin.
Kotonani on gigabitin sisäverkko ja myös ulkoisen netin nopeus on gigabitti sisään. Käytännössä olen olohuoneessa saanut kaapelilla koko matkan kiinni ollessa jotain 700 MBps -latausnopeuksia testaillessa nopeustestejä, mutta tietenkin oikean elämän tilanteet ovat merkittävästi monimutkaisempia ja vaihteluvälit voi olla ihan mitä vain sillä paljon riippuu myös vastapään palvelimesta. Olen koettanut nopeustestiä iMacilla myös Jensenin Mesh-verkon yli makuuhuoneen peränurkasta, eli makuhuoneen ja olohuoneen välillä on langaton verkko ja nopeudeksi olen saanut sillä 146 Mbps jossa toki välillä nopeus on ollut yli 200 Mbps. Käytännössä verkko hidastuu merkittävästi Mesh-verkosta huolimatta, mutta ei niin paljoa että omassa käytössäni asialla olisi merkitystä sillä makuhuoneen koneella en tarvitse sadan megan nettiyhteyttä, ainoastaan olohuoneessa pelikoneellani on tarvetta nopeammalle netille.
Liitännät on vähäiset mutta onneksi ethernetille löytyy paikka. Oletussalasana löytyy myös pohjasta olevasta tarrasta.
Sisäverkossa Mac miniltä kopioitaessa tiedostoja iMacille Mesh-verkon yli siirtonopeudet olivat samoja lukemia kuin ulkoverkostakin tiedostoja kopioitaessa. Ei mikään maailman nopein verkko mutta silti nopeudeltaan hieman enemmän kuin 100 MBps -verkossa saa. Kauas jäädään siis gigan verkosta ainakin nykyisellä pötiköiden sijoittelulla (nurkissa ja syvennyksissä) mutta kuitenkin yli satamegaisen verkon nopeuteen päästään joten omaan käyttööni nopeus on ollut varsin riittävä sillä monihuone äänijärjestelmä toimii pätkimättä kaikissa huoneissa joka on itselleni yksi tärkeimmistä käyttötarpeista langattomalla verkolla.
Kokonaisuutena useamman kuukauden käyttäneenä Jensenin Omni Mesh-verkko on ollut hyvä. Se on toiminut hyvin omassa verkkoinfrastruktuurissa vaikka laitteita yhdistäneenä verkkoon on yli 10, parhaillaan 13. Monet laitteista eivät käytä verkkoa juuri nimeksikään, esimerkkinä Philips Hue -valojen ohjausyksikkö tai Raspberry Pi siinä käytössä missä se on, mutta kuitenkin ilahduttavasti monen laitteen yhtäaikainen verkkoon kuuluminen ei ole aiheuttanut yskimisiä omassa käytössäni.
Hintaa Jensen Omnilla on ainakin Gigantissa 319 euroa tätä kirjoittaessa eli hinnat ei ole muutamassa kuukaudessa muuttuneet sen osalta mihinkään. Kuitenkin omassa käytössäni Mesh-verkko on ollut hintansa väärti sillä jatkuvasti pätkivä verkko huonolla kuuluvuudella on asia jota en jaksa kovin kauaa kotonani katsella ja tällä moisen murheen sain pois päiväjärjestyksestä.
