Kuukausikatsaus tammikuuhun

Isä matkalla taivaan kotiin

Kuukauden viimeinen päivä on käsillä ja tammikuu on katoamassa historian havinaan tehden jokavuotiseen tapaansa sijaa helmikuulle joten on aika tehdä lyhyt katsaus kuluneeseen kuukauteen.

Kuten monet allekirjoittaneen henkilökohtaisesti tuntevat tietävät ei tammikuu alkanut millään muotoa hyvissä merkeissä. Viime vuoden viimeisenä päivänä muutamaa tuntia ennen vuoden vaihetta sain tietää että rakas isäni on nukkunut pois joten vuoden lopetus ei ollut millään muotoa iloinen. Alkuvuosi alkoi siis varsin surullisissa merkeissä ja muutaman päivän olin sen vuoksi töistäkin poissa kun unirytmit menivät hieman ympäri. Onneksi muutaman päivän poissaolon jälkeen jo pääsi takaisin normaaliin rytmiin ja töissä pääsi normaalisti käymään.

Ikävästä alusta huolimatta muuten kuukausi rullaili omalla painollaan, mitä nyt poikkeuksellisesti kävin kahteen otteeseen kotiseuduilla Itä-Suomessa. Kävin yhtenä viikonloppuna serkkupojan kanssa pyörähtämässä idässä ja toisen kerran kävin sitten viime viikonloppuna hautajaisissa. Ensimmäiseltä reissulta laitoin muutaman kuvankin tänne blogiin.

Kuukauteen mahtui toki muutakin kuten täältä blogistakin on voinut lukea. Kotiin tuli hankittua videotykki ja valkokangas josta täälläkin kirjoitin. Tykki onkin ollut varsin ahkerassa käytössä sillä elokuvia tuli katsottua paljon, YouTube on ollut kovassa kulutuksessa ja myös jonkin verran olen Xboxillakin kerennyt pelailemaan tykin kautta.

Itä-Suomessakin oli lunta

Kaikkiaan tammikuussa katsoin 52 elokuvaa (tosin yhden aloitin katsomaan viime vuoden lopussa ja vuosi vaihtui välissä kun katsoin elokuvan loppuun) joista suurin osa tykin kautta. Tietenkin reissussa ollessa tai aivan kuukauden alussa katsoin elokuvat muilla metodeilla, mutta useampia kymmeniä elokuvia jo tykinkin kautta olen kerennyt näkemään.

Kotia tuli laitettua myös sen verran että hankin vihdoin mikroaaltouunin joka sopii sisustukseen. Vähitellen kodista tulee kodikkaampi, askel kerrallaan. Paljon vielä on laittamista vähän siellä sun täällä, mutta koska asunnosta ei ole ollut minkäänlaista muuttohalua pois ei kaikkea onneksi tarvitse saada heti valmiiksi.

Kuukauteen mahtui myös lukupiirin tapahtuma josta tänne blogiinkin kirjoitin. Lukupiirissä olleen kirjan luettua jäi fiilis että ei varmaan pahaa tekisi lukea enemmänkin taas kirjoja, etenkin kun lukeminen ei ota edes suhteettoman paljoa aikaa. Lukupiirin kirja oli n. 450 sivuinen teos ja olin lukenut vasta 30 sivua ennen viikonloppua, joten n. 420 sivua luin kahdessa päivässä. Siinä tuli huomattua että hyvin viikonlopun aikana kerkeäisi lukemaan ainakin parisataasivuisen romaanin jos vain priorisoisi sille aikaa. Täytyy katsoa josko saan jatkossa edes hieman enemmän luettua, edes kirjan kuussa.

Tampereella tuli käytyä myös pariin otteeseen tässä kuussa työjuttujen tiimoilta. Tiistaina tosin työpäivän jälkeen kävimme myös hohtogolffaamassa kuten eilisen postauksesta voi lukea. Sen jälkeen lähdimme myös käymään hienossa ravintolassa joka oli sekin varsin mukavaa vaihtelua normaaliin arkeen.

Luminen Helsinki

Kavereita tuli nähtyä tavalliseen tapaan ja leffoja tuli katseltua kavereidenkin kanssa joten jonkinlaista sosiaalista elämää toki mahtui normaalisti myös työajan ulkopuolelle. Ei siis uutta alla auringon.

Lenkkeilyä tuli harrastettua jonkin verran, mutta täytyy sitä lisätä enemmän ja kirjoitella blogiin myös jonkinlaista statuspäivitystä kuinka lenkkeilyt on sujunut. Ajatuksena on lisätä normaaleja kepeitä kävelylenkkejä ja saada niitä tehtyä säännöllisemmin edes muutaman kerran viikossa. Syynä tähän tietenkin on ensisijaisesti ylipaino ja se että ylipaino on vaarallista hengelle ja terveydelle muutenkin, joten on parempi tehdä asialle jotain kun sille vielä voin tehdä.

Isän menetyksen tuomaa surua ja hautajaisia ja muita tapauksen tiimoilta aiheutuneita poikkeuksia lukuunottamatta kuukausi oli varsin omalla painollaan rullaileva tavallinen tammikuu. Siihen mahtui kaikesta huolimatta monta hyvää päivää, joten toivon mukaan alkava helmikuu sujuisi positiivisemmissa merkeissä vailla yhtä ikäviä tapahtumia. Hyvää alkavaa helmikuuta jokaiselle!

Hohtogolffailua tuli koetettua

Eilen tuli työporukan kanssa käytyä Tampereella töiden jälkeen koettamassa hohtogolffausta. Kuten voi varmaankin veikata on kyseessä minigolf eikä varsinainen perinteinen golf sillä paikka sijaitsi kauppakeskus Ratinassa West Coast -nimisessä paikassa.

West Coast oli kauhutematiikkaa sisältävä paikka jossa golffaamisen lisäksi oli myös ostettavissa olutta ja limpparia, eli samassa oli myös baari. Golffiradan pyörähti läpi alle puoleentoista tuntiin neljän hengen tiimeinä kun pelasimme joten varsin mukavan pituinen pelisessio sieltä irtoaa.

Laitan tähän muutaman kuvan paikan päältä. Kuvat on otettu iPhone 7 Plussalla kun muuta kameraa ei tullut kuskattua mukana.

Musamaanantai: Omnimar – Start

Viime viikon tapaan myös tällä kertaa on musamaanantain postauksena uusia klassikoita oman musiikinkuunteluni saralla. Uudella klassikolla tarkoitan levyä tai artistia jonka olen löytänyt viimeisen parin vuoden sisällä ja soittanut sitä läpi yhtä kovalla tai lähes yhtä kovalla innolla kuin nuoruudessa kun onnistui löytämään jonkin bändin tai levyn joka kolahti kovasti. Käytännössä siis levy joka on soinut kymmeniä ja kymmeniä kertoja läpi eikä ole osoittanut kyllästymisen merkkejä.

Tämän viikon levynä on venäläisen Omnimar-nimisen yhtyeen albumi Start. Yhtye koostuu kolmesta jäsenestä (Maria Mar, Oleg Xaler sekä Alex Vrt) ja sen laulajana toimii perustajajäsen Maria Mar. Omnimarin musiikkityyli sijoittunee jonnekin synthpop/syntgoth ja darkwave/industrial akselille eli kyseessä on elektronista musiikkia tummasävytteisellä pohjavireellä.

Start on yhtyeen ensimmäinen täysipitkä albumi ja se on julkaistu vuonna 2015. Lisäksi yhtyeeltä löytyy fyysisenä levynä myös Poison joka julkaistiin vuonna 2017. Digitaalisista kauppapaikoista löytyy myös Restart vuodelta 2016 ja useampia eri sinkkuja ja EP:itä. Lisää yhtyeestä voi katsoa sivulta https://www.omnimarband.com/

Itse löysin Omnimarin musiikin vuonna 2017 tai 2018, luultavasti vasta vuonna 2018. Bändi tuli löydettyä muistaakseni kaverini kautta YouTubesta musiikkia kuunnellessa ja samantien kappaleeseen Sadizm tuli ihastuttua. Kappale on häpeilemättömän tarttuvaa poppia jossa on kuitenkin goottimusiikin tummanpuhuvaa pohjasävyä niin musiikissa kuin tunnelmassakin. Toisin kuin suurin osa yhtyeen muusta tuotannosta on kyseinen laulu vedetty jäsenten kotikielellä venäjäksi siinä missä muuten lyriikat on olleet englanniksi (ainakin täysipitkillä levyillä).

Ilahduttavasti Omnimaria ei voi pitää millään muotoa ainoastaan yhden tarttuvan kappaleen yhtyeenä vaan koko Start on tasaisen varmaa laatua eikä yhtään notkahdusta koko levylle mahdu. Se kestää hyvin toistuvaa kuuntelua ja mitä enemmän sitä kuuntelee, sitä enemmän sieltä löytää lisää piirteitä joista pitää – ehkä osittain siksi että levy tuntuu kuin se olisi jatkumoa sille mihin suuntaan 90-luvulla vaikuttanut Eurodance-musiikki olisi kehittynyt jos se olisi jatkanut suosiotaan myös mainstreamissa.

Omistan yhtyeeltä fyysisenä levynä sekä Startin että Poisonin ja kummatkin albumit ovat varsin onnistuneita ja kuuntelemisen arvoisia levyjä. Start kuitenkin päätyi tähän postaukseen sillä tämän levyn kappaleen kautta yhtyeeseen tuli tutustuttua ja ihastuttua.

Laitetaan tähän loppuun YouTubesta vielä pari biisiä tältä levyltä kuunneltavaksi.

Leffalauantai: The Terminator

The Terminator

The Terminator (IMDB) on James Cameronin ohjaama ja Arnold Schwarzeneggerin, Linda Hamiltonin sekä Michael Biehnin tähdittämä toiminnallinen Sci-Fi elokuva vuodelta 1984.

Tarina kertoo kuinka vuonna 2029 on käynnissä ihmisten ja koneiden välinen sota joka on alkanut kun koneiden tekoäly on kehittynyt liian itsenäiseksi ja alkanut näkemään kaikki ihmiset uhkanaan. Kuitenkin ihmiset ovat onnistuneet pärjäämään koneita vastaan tulevaisuuden taisteluissa, mutta koneet saavat idean lähettää tappajakyborgi Terminatorin vuoteen 1984 tappamaan ihmisten parhaimman sotilaan äidin ennen kuin sotilas on edes syntynyt. Mikäli hän onnistuu tehtävässään jää kyseinen sotilas syntymättä ja koneet onnistuvat tulevaisuudessa ottamaan vallan ihmiskunnasta.

Ihmiset ovat huomanneet koneiden ajatuksen ja lähettäneet aikamatkalle perässä myös oman puolensa edustajan, Kyle Reesen (Michael Biehn). Hänen tehtävänään on suojella syntymättömän lapsen äitiä Sarah Connoria (Linda Hamilton) jotta Terminator ei pääse häntä tappamaan ja siten kääntämään tulevaisuuden kulkua ihmisten kannalta epäedulliseen suuntaan.

Terminator ihmisen näköisenä (Schwarzenegger) opettamassa raggareille tapoja

Terminator on niitä elokuvia joita jokaisen elokuvaharrastajan olisi hyvä nähdä ainakin kerran elämässään, sillä kyseessä on ehdottomasti kulttiklassikko. Muistelisin että olisin joskus aikaiseminkin tämän elokuvan nähnyt mutta missään vaiheessa elokuvaa ei syntynyt muistikuvia tulevista tapahtumista joten sen näkemisestä on todella kauan tai vaihtoehtoisesti tätä en vain ole sittenkään aiemmin nähnyt. Onneksi tämäkin aukko sivistyksestä on nyt paikattu.

Vuonna 2018 katsottuna tämä elokuva tuntuu tarinansa osalta merkittävästi ajankohtaisemmalta ja vähemmän kauhuskenaariolta ja enemmän realistiselta uhkakuvalta kuin jos tämän olisi katsonut kymmenen vuotta takaperin. Tekoälyn kehitys on ollut todella nopeaa ja ihmismäisten robottien kehittyminen myös. Samoin on olemassa jo robottikäsiä jne. joten kyborgit alkavat olemaan nykyään jo realistisempia skenaarioita kuin vain pelkkää sci-fiä.

Pääsääntöisesti pidin tämän elokuvan tarinasta ja ainoa mistä siinä en pitänyt oli aikahyppyyn liittyvä paradoksi sekä muutama tarpeettoman teennäinen – vaikkakin tarpeellinen – kohtaus.

Kyle Reese (Michael Biehn) sekä Sarah Connor (Linda Hamilton)

Ohjauksellisesti elokuvasta en löydä valittamasta,Visuaalisesti elokuva oli toimiva ja oman aikakautensa elokuvaksi tyylikäs. Esimerkiksi Terminatorin kävely robottihahmoisena oli nykymittakaavassa hieman kankeaa, mutta oman aikakautensa tuotokseksi varsin tyylikästä tasoa.

Musiikit, vaatetukset ja 80-luvun takatukat aiheuttavat hieman tahattomia hymähdyksiä. Onneksi kyseisestä pukeutumistyylistä ihmiskunta on päässyt länsimaissa jo eteenpäin 😀 Näyttelytyö on asiallista ja kivikasvoinen Arska sopii rooliinsa hyvin.

Kokonaisuutena The Terminator on hyvä elokuva joka toimii vielä vuonna 2018. Siinä on omat aikakautensa piirteet jotka hieman luovat hyväntahtosia hymähdyksiä, mutta jokainen elokuva on oman aikakautensa lapsi.

Arvosana: 7/10 (IMDB: 8,0/10)


Perjantaipullo: Hamster of Doom

Englantilaisen Ridgewayn panimon Hamster of Doom on brown ale -tyyppinen olut. Siinä on alkoholitilavuutta 5.8 %, katkeroita 30.0 EBU ja kantavierrettä 13.9 °P. Vahvuutensa vuoksi Suomen lainsäädännöstä johtuen olutta myydään ainoastaan Alkossa.

Mielenkiintoisen nimensä lisäksi oluella on persoonallisen näköinen etiketti joka on ainakin omaan silmääni miellyttävän tyylinen.

Oluen aukaistua erottaa miellyttävän leipäisän tuoksun joka kuitenkin heikkenee nopeasti löydettyään tien tuoppiin. Kuitenkin tarkemmin aromia etsiessä sen kyllä onnistuu tuopistakin bongaamaan vaikkakaan ei enää niin selkeästi.

Väri oluessa on omaan silmääni miellyttävä. Tuoppiin kaataminen on helppoa sillä pinnalle muodostuva paksu ja kermaisa vaahto on kuitenkin määrällisesti maltillista. Vaahto katoaa kohtalaisen nopeasti myös pois.

Suutuntuma on keskitäyteläinen, kermaisa ja maukas. Maku on kauniin pehmeä, aistikas ja persoonallinen ollen myös hedelmäinen ja aromikas. Omaan makuuni varsin toimiva olut jota ostaa mieluusti toisenkin kerran.

Musiikiksi toimii kotimainen rock, mm. Don Huonot – Suojelusenkeli tai CMX – Rikkisuudeltu.