Musamaanantai: Estatic Fear – A sombre dance

Edellisestä musamaanantai-postauksesta on hyvä tovi kerennyt kulumaan, mutta jatkan näitä aina aika ajoin kun saan aikaiseksi. Tällä kertaa innostus kirjoittaa tuli kun vihdoin viimein sain tilattua itselleni tämänkertaisen levyn internetin ihmemaasta Discogs-verkkopalvelusta.

Tämänkertaisena levynä on itävaltalaisen Estatic Fearin albumi A sombre Dance. Tyylisuunnaksi on ainakin Metal Archivesin sivuilla laitettu yhtyeelle sinfoninen doom metalli, mutta en suoranaisesti kyllä tähän kategoriaan itse tätä laskisi. Levyssä on selkeästi havaittavissa doom metallin vivahteita mutta mukana on paljon myös kevyttä tunnelmointia kitaran tai luutun tahtiin. Jotain tunnelmointimetallia yhtä kaikki.

Levy on julkaistu jo vuonna 1999 ja se on yhtyeen toinen täysipitkä albumi. Kyseessä on myös viimeinen levy näillä näkymin sillä tämän jälkeen ei ole muita levyjä näkynyt tai kuulunut. Sääli.

Tämän levyn tapauksessa on ehkä huonoa puhua muutenkaan varsinaisesta yhtyeestä sillä tämä on Matthias Koglerin yhden miehen projekti jossa sitten mukana on ollut sessiomuusikoita muualta.

Kuten joidenkin aikaisempien musamaanantai-levyjen tapauksessa on myös tämä sellainen albumi mitä luultavasti kovinkaan monet itseäni livenä tuntevat eivät ole kuitenkaan kuulleet edes nimeltä. Itse löysin tämän levyn joskus vuoden 2010 aikoja, ainakin näin nopeasti muistelen että taisin asustella tuolloin Ruotsissa kun tähän levyyn Spotifyssä törmäsin. Kuuntelin tuolloin tätä albumia monet kerrat ja ihastuin siihen täysin. Koetin tätä löytää aikoinaan myös levykaupoista mutta heikolla menestyksellä. Levyä ei saanut tilattua levykauppoihin joten levyn osto jäi siten ainoastaan kauniiksi ajatukseksi.

Joitain viikkoja takaperin jostain syystä tämä levy tuli jälleen mieleeni ja nykyisten nettipalveluiden aikakaudella onnistuin albumin vihdoin viimein myös löytämään fyysisenä levynä. Levy lähti tilaukseen Venäjältä ja jonkin tovin päästä levy sitten saapui postin mukana täysin avaamattomana muoveissa.

Monien vuosien jälkeenkin tämä kuulostaa omaan korvaani erinomaiselle albumille. Se on kauniin tunnelmallinen, sopivan raskas ja melankolinen, haikea mutta ei kuitenkaan lohduton. Erinomainen levy syksyn pimeneviin iltoihin siis.

Itseäni tässä albumissa erityisesti säväyttää sen vaihteleva mutta tasapainoinen tunnelma vaikka metallimusiikkia yhdistetään rauhallisempaan tunnelmointiin ja kuinka mukavasti albumille on saatu mukaan kauniita piano-osuuksia, akustisia kitarointeja, sähkökitaralla fiilistelyitä sekä nopeampaakin menoa, kaunista naislaulua ja raskaampaa miesvokaalia. Kaikin puolin tämä albumi on yhä edelleen levy jonka lasken mestariteosten kategoriaan.

Levyllä kappaleilla ei ole varsinaisesti nimiä muita kuin Intro ja Chapter I:stä Chapter IX:ään. Levy olisikin hyvä kuulla alusta loppuun asti kokonaisuutena eikä yksittäisinä irtokappaleina, mutta laitan tähän muutaman chapterin YouTubesta joista saa hyvin käsitystä minkälaisesta musiikista on kyse.

Kuukausikatsaus elokuuhun

Sipoossa elokuun viimeisenä päivänä

Elokuu vaihtui syyskuuksi ja on aika kirjoitella tavallisen tapaan kuukausikatsaus, lyhyt katsaus kuluneeseen kuukauteen. Mitä tuli tehtyä vai tuliko mitään.

Viime kuukausi oli mukava kuukausi vailla mitään sen suurempia ihmeitä. Töissä tuli käytyä normaaliin tapaan, mitä nyt autolla kuljin töihin normaalien julkisten kulkuvälineiden sijaan. Autoilua tuli harrastettua sen myötä (ja muutenkin) paljon ja autoon sai rahaakin valitettavasti palamaan kiitettävät määrät. Minkäs teet. Jos auton haluaa pitää ajossa on siitä pidettävä huolta, olipa sitten uusi auto tai vanha auto.

Auto kävi siis viime kuun puolella huollossa (lue täältä) ja siihen sen verran sijoitettuani tulin varmistuneeksi siitä että Miniä ei ole tarkoitus laittaa ihan vähässä kummassa kiertoon. Sen jälkeen päivitin myös auton soittimen (lue täältä) ja tulipa siihen kaverin kanssa värkättyä myös vahvistin ja subbari. Kaverilla oli nurkissa yksi ylimääräinen subbari autoon ja muutamat ylimääräiseksi jääneet vahvistimet joista pääsi valitsemaan paremman varsin edulliseen toverihintaan joten laittelimme sitten poppivehkeet autoon parempaan kuosiin myös bassotoiston osalta. Tästä on tulossa ensi viikolla postaus tänne blogiinkin.

Viime kuukauden puolella kävin myös ensimmäistä kertaa elämässäni Adventtikirkossa (lue täältä). Olen nyt useampanakin lauantaina tuolla käynyt katselemassa minkälaista opetusta siellä on ja minkälainen seurakunnan toiminta muutoin on. Jatkossakin on aikomus käydä ainakin jonkin verran katsomassa jotta saa paremmin käsitystä paikasta. Tarkoitus olisi käydä myös katsomassa muita seurakuntia ihan yleisestä mielenkiinnosta, joten katsellaan josko tässä alkavassa kuukaudessa saisin aikaiseksi lähteä katsomaan minkälaisia muita paikkoja täällä on.

Aamuinen Helsinki elokuussa

Elokuussa oli myös Taiteiden yö jossa tuli kavereiden kanssa käytyä (lue täältä). Tavalliseen tapaan kavereitakin tuli nähtyä ja sosiaalista elämää tuli elettyä myös töiden ulkopuolella. Yksi kaverikin kävi täällä päin kylässä muutamia päiviä ja saimme aloiteltua videoeditointiprojektin leikkausta. Toivottavasti se saadaan maaliin mahdollisimman pian 🙂

Elokuvia tuli katsottua viime kuussa 33 kappaletta eli hieman yli yhden per päivä. Ei pöllömmin. Mukaan mahtui monta hyvää mutta myös aivan tasotonta roskaakin kuten odotettavaa on. Viime kuussa Suosituksia-sivulle löysi tiensä kaksi elokuvaa, Serena sekä A ghost story. Näistä tulee joskus tänne blogiinkin arvostelut.

Lisäksi viime kuussa tuli kaverini käymässä ollessa katsottua omalla Suosituksia-listalta olevia leffoja uudemman kerran. Kaveri ei ollut nähnyt näistä montaa joten katsoimme leffat The Beguiled, mother!, Låt det rätte komma in, sekä The Others. Uudelleen katsottua mielikuvani näistä vahvistui – nämä menisivät vielä nykyisinkin katsottuna itselleni Suosituksia-sivulle. Muutaman kohdalla omaa arvosanaani elokuvasta tuli myös nostettua joten hyvä on välillä uudelleen katsoa kehumiaan elokuvia. Tietenkään en blogiin päivittänyt muuttuneita arvosanoja koska arvostelu on kuitenkin aina läpileikkaus sen hetkiseen elokuvamakuuni jolloin olen elokuvan katsonut eikä niitä jälkeenpäin arvosteluihin siksi muuteta.

Viime kuun aikana tuli kokkailtua kotona merkittävästi enemmän. Tämä on ollut varsin hyvä asia niin taloudellisesti kuin terveydellisestikin ja jatkossakin on tarkoitus kokkailla paljon kotona. Kokkailupostauksiakin tuli tehtyä tänne muutama (täällä, täällä ja täällä) mutta tietenkin useammin on tullut ruokaa kotona laitettua, monesti vain on tullut syötyä samaa evästä monta päivää tai sitten tehtyä sellaista mistä tänne blogiin on jo aikaisemmin kirjoitellut.

Verenpaineita ajatellen kotona kokkailu on ollut hyväksi sillä suolaa ei tule tuolloin ruokaan laitettua juuri lainkaan. Olen myös tainnut joka viikko syödä lohta ja paljon useammin myös kasvisruokaakin on tullut laitettua. Paino on silti junnannut samassa 105-107 hujakoilla päivätasoisen vaihtelun ollessa jopa pari kiloa. Eipä siinä mitään, sieltä se alas vähitellen tulee kun vain jatkaa terveellisemmin syömistä. 🙂

Eipä viime kuussa mitään sen suurempia mullistuksia ollut. Elämä jatkui omalla painollaan tutuissa uomissa joten tästä on hyvä jatkaa kohden alkanutta kuukautta.

Mukavaa alkanutta kuukautta kaikille! 🙂