Aleksin Blogi

Month: July 2020

  • Ensikokemuksia Fujifilm X100F -kamerasta

    Iltakuva Fujifilm X100F:llä

    Lyhyesti

    Kuun alussa bongasin Rajala Cameran verkkosivuilta (katso täältä) käytetyn Fujifilm X100F kameran tolkulliseen hintaan. Fujifilm X100F on pieni kiinteällä polttovälillä varustettu pokkarikamera jonka ostamista olen aina aika ajoin harkinnut monien ihmisten antamien kehujen ja sillä otettujen näkemieni hienojen valokuvien vuoksi, joten päätin sopivan käytetyn löydyttyä laittaa kyselyä Rajalan suuntaan paljonko he hyvittäisivät parista objektiivista mikäli tarjoaisin niitä vaihdossa tähän kameraan.

    Pääsimme sopivasta hyvityksestä ja välirahasta yhteisymmärrykseen ja niinpä kävin juuri ennen kuun alussa tekemääni Itä-Suomen reissua noutamassa kameran Postitalon liikkeeltä.

    Kamera on pieni ja kevyt, ainoastaan 470 grammaa akun ja muistikortin kanssa ainakin Ken Rockwellin sivun perusteella (lue täältä). Megapikseleitä löytyy Fujifilm X-T2 järjestelmäkameran tapaan 24.

    Fujifilm X100F edestä. Kuva otettu Fujifilm X-T2:lla.

    Olen käyttänyt Fujifilm X-T2 järjestelmäkameraa noin vuoden ja sinä aikana olen tullut tulokseen että se on ollut kaikista omistamistani kameroista selkeästi paras. Tämän vuoksi oli kiehtovaa päästä tutustumaan onko Fujin leirissä ruoho vihreää myös pokkarikameroiden niityllä.

    Erityisesti itseäni X100F:ssä oli etukäteen kiinnostanut sen pieni kompakti koko sekä kepeys, nopeasti rullilla säädettävät yleisimmät säädöt, Fujin värintoisto ja filmisimulaatioasetukset sekä tietenkin objektiivin laatu.

    Vajaan kuukauden kokemukset

    Pyörän ratas läheltä kuvattuna

    Ensimmäisen 19 käyttöpäivän aikana Lightroomin katalogiin on tarttunut tällä kameralla kuvia tätä kirjoittaessa jo 1671 kappaletta, eli kameralla on keretty kuvaamaan kohtalaisen paljon.

    Tämän kameran osalta tein etukäteen päätöksen että kuvaan kaikki kuvani JPEG-muodossa enkä kuvaa RAW-muotoisia kuvia kuin ainoastaan poikkeustapauksissa jos jostain syystä sellainen eteen tulee. Syynä tähän on se, että haluan säästää levytilaa sekä pakottaa itseni opettelemaan valokuvaamista enemmän ja jälkikäsittelyä vähemmän.

    Olen huomannut jo X-T2:n kanssa että lähes aina tekemäni muutokset RAW-kuville on kuitenkin olleet vain Lightroomissa Fujin filmisimuloinnin profiilin valinta, valkotasapainon korjaus sekä exposure-säätimen kanssa puljaamista. Suurimmassa osassa tapauksissa kameran JPEG-kuvista saan tehtyä jo tarpeeksi hyvin samat säädöt, ja ne missä tapauksissa en saa on vika ollut yksinkertaisesti omassa osaamattomuudessa valokuvaamisen saralla. Haluan mieluumin kehittää itseäni ja kykyjäni enkä ainoastaan laitteitani, joten pääasiallisesti tavallisessa kuvaamisessa X100F:llä kameran JPEG-kuvat saavat riittää ja ovat tähän mennessä hyvin riittäneetkin.

    Ilta Mini Cooperin kattoa vasten.

    Ensituntumat ovat olleet positiivisia. Kuvanlaatu ja väritoisto ovat olleet juuri sitä mitä tältä kameralta kaipasinkin. Käytettävyys on hyvä vaikkakin ISO-arvon säätäminen samasta rullasta kuin valotusajan säätäminen on vähemmän omaan näppiin sopivan tuntuista. Käytännön elämässä 99 % ajasta olen räpsinyt kuitenkin menemään automaattisilla asetuksilla ISO-arvon ja valotusajan suhteen, joten tämän rullan omaan kouraan istumattomuus ei ole aiheuttanut juurikaan päänvaivaa normaalia kuvaamista ajatellen.

    Aukon säätö on tehty helpoksi ja sen valinta tapahtuu muutamassa sekunnissa tai nopeamminkin. Aivan ensimmäisinä päivinä pääosin annoin kameran valita mieleisensä aukon, mutta myöhemmin olen päätynyt itse valitsemaan aukon.

    Vajaan kuukauden käytön perusteella on kamerasta jäänyt hyvät tuntemukset ja tämä kamera onkin kulkenut matkassani niin ravintoloissa käydessä kuin kaupungilla pyöriessäkin. Se on vastannut odotuksiani ja toiveitani ja sitä on ollut ilo käyttää, joten tästä on hyvä jatkaa.

    Sekalaisia kuvia

    Vanhanaikainen juna
    Jääkahvi
    Lähikuva Oklahoman juustoburger-ateriasta
    Toivonlinnan kartanon sisältä pianon päältä bongattu krusifiksi
    Toivonlinnassa, tarkennuspisteeksi valittu etualalla oleva lehti
    ABC:llä
    Aukon saa menemään F/2.0:aan saakka

  • Toivonlinna tuli nähtyä

    Merinäkymää Toivonlinnalla

    Viikonloppuna innostuin lähtemään muutaman kaverin kanssa Turun lähellä sijaitsevaan Piikkiöön missä sijaitsee Suomen Kristillinen Yhteiskoulu (katso täältä) Toivonlinna.

    Monesti olen seurakuntalaisilta kuullut juttuja Toivonlinnasta ja moni heistä onkin koulunsa myös käynyt siellä, joten monelle kyseinen koulu on ollut isossa osassa elämää sen kautta. Itseäni taas kiinnosti lähteä paikkaa katsomaan koska niin paljon siitä kuulee juttuja joten pakkohan se oli itsekin päästä näkemään minkä näköinen paikka mahtaa olla.

    Alue oli suuri ja viihtyisän näköinen. Kampuksella oli jonkinmoinen kiitettävän kokonen kartano, asuntola ja muita rakennuksia. Meren rannalla oli myös ulkosauna joka oli lämpimänä halukkaille. Varsinaisesti sapattina tuolla olikin järjestetty saunailta jonka vuoksi sinne kokoontui tavallista enemmän väkeä, mutta itse jätin saunan välistä ja keskityin vain väen kanssa hengailuun.

    Rakennuksia ulkoapäin kuvattuna

    Toivonlinnassa on tämän kuukauden aikana myös Oikos express (lue täältä) -nimellä kulkeva opetuslapseuskoulu jossa muutama Helsingin seurakunnalta oleva kaverikin on mukana joten samalla reissulla tuli heitäkin nähtyä.

    Palailin jo yötä myöten itse takaisin Vantaalle, mutta yhden kaverin kanssa kävimme vielä ennen sitä läheisellä ABC:llä syömässä Hesburgerista purilaiset joten jaksoin hyvin sitten yötä myöten rullailla takaisin Koivukylään. Joskus kahden maissa olinkin jo kotonani.

    Mukava reissu ja onpahan nyt tultua nähtyä tämäkin paikka 🙂

  • Leffalauantai: Gentlemen Prefer Blondes (Herrat pitävät vaaleaveriköistä)

    Lorelei Leen roolissa nähdään Marilyn Monroe

    Gentlemen Prefer Blondes (IMDB) eli suomalaisittain Herrat pitävät vaaleaveriköistä on vuonna 1953 julkaistu romanttinen ja komediallinen musikaali jonka on ohjannut Howard Hawks. Pääosarooleissa nähdään Marilyn Monroe, Jane Russell, Charles Coburn, Tommy Noonan sekä Elliott Reid.

    Tarinassa kerrotaan showtanssija Lorelei Leestä (Marilyn Monroe) joka on menossa avioliittoon rikkaan Gus Esmond Juniorin (Tommy Noonan) kanssa. Gusin isä ei avioliittoaikeista ole lainkaan innoissaan ja niinpä hän palkkaa yksityisen etsivän Ernie Malonen (Elliott Reid) seuraamaan poikansa vaimoehdokasta hänen ollessa ystävänsä Dorothyn (Jane Russell) kanssa laivalla kohden Ranskaa.

    Loreleilla on taipumus vaikuttaa hieman yksinkertaiselta blondilta, flirttailla ja vetää puoleensa paljon huomiota miehiltä aina nuoresta pojasta vanhaan vaariin saakka ja niinpä yksityisetsivällä on pian hallussaan kuvia joista voisi helposti tulla vääränlaisia mielikuvia niin Gusille, hänen isälleen kuin myös flirttailleen miehen vaimollekin.

    Dorothy Shaw (Jane Russell)

    Gentlemen Prefer Blondes on ilahduttavan humoristinen musikaali joka kepeästä olemuksestaan huolimatta onnistuu kuvaamaan kärjistäen elämän kenties ikäviäkin lainalaisuuksia joiden ääneen sanominen nykyisellä vuosikymmenellä on lähestulkoonsa jo omiaan aiheuttamaan mielipahaa ihmisten keskuudessa – jos ei muualla niin ainakin sosiaalisessa mediassa.

    Tarinassa nuori ja kaunis showtanssija Lorelei ei lainkaan kainostele saati koe moraalista ongelmaa siitä että hän on kiinnostunut varakkaista miehistä ja heidän varallisuudestaan. Naisellisen viehätysvoiman valjastaminen heikkomielisten miesten viettelyyn ei aiheuta minkäänlaisia tunnontuskia ja esimerkiksi myös naimisissa olevan vanhan miehen pään pyörälle pistettyään haluaa hän saada tuon miehen vaimolle kuuluvan timanttisen tiaran.

    Lorelei tiedostaa että vanhuus koittaa joskus aikanaan, nuoruuden kauneus ja viehätysvoima haihtuu tai vähintäänkin laimenee tulevien vuosien myötä, mutta timantit ovat silloinkin naisen paras ystävä. Jonkinmoisesta yksinkertaisuudestaan huolimatta hän on huomannut elämän lainalaisuuksista sen verran että tietää miesten olevan ikään katsomatta heikkoina hänenkaltaisiinsa nuoriin ja kauniisiin naisiin jotka osaavat käyttää naisellista viehätysvoimaansa miesten pään pyörälle pistämiseen.

    Lorelei ja tuleva miehensä ovat molemmat stereotyyppisiin sukupuolirooleihinsa osuvia hahmoja joissa kaikesta kärjistyksestään huolimatta on yhteiskunnallisesta perspektiivistä katsoen paljon totuuspohjaa parisuhteiden näkökulmasta vielä tänäkin päivänä. Moni mies yhä edelleen ensisijaisesti on kiinnostuneempi nuoremmista kuin vanhemmista naisista (lue täältä englanniksi lisää deittisivustolta kerätystä datasta) ja ainakin amerikassa useat hyvin tienaavat naiset kipuilevat sen kanssa että eivät löydä miestä joka ansaitsee heitä paremmin (lue artikkeli täältä).

    Painopisteen ollessa Loreleissa ja hänen taipumuksestaan haluta varakas mies annetaan elokuvassa silti hyvin tilaa myös toisenlaisille näkökulmillle, sillä hänen ystävänsä Dorothy ei ole lainkaan kiinnostunut miehen varallisuudesta. Mies joka kertoo varallisuudestaan on hänelle lähinnä vastenmielinen vaihtoehto, joten elokuvan tähtikaksikosta ei luoda pelkästään mielikuvaa tyhjäpäisinä rahan perässä juoksevista viettelijättäristä sen enempää kuin kaikista miehistäkään ei luoda kuvaa kauniiden naisten lumoihin joutuvista typeryksistä.

    Lorelei ja Gus (Tommy Noonan)

    Omaan makuuni tämä oli erinomainen elokuva. Se onnistuu olemaan humoristinen ja viihdyttävä, sen musikaaliset osuudet koreografioineen on toimivia kautta linjan ja sen kärjistetty mutta silti monessa mielessä varsin todenmukainen maskuliinisuuden ja feminiinisyyden välinen dynamiikan kuvaus on jotain mitä toivoisin näkeväni elokuvissa yhä yhtä sympaattisella ja kepeämielisellä otteella toteutettuna.

    Elokuva pääsi myös Suosituksia-sivulleni.

    Arvosana: 9/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 30 399 annettuun ääneen”]7,2/10[/simple_tooltip])

  • Perjantaipullo: Pyynikin Red IPA

    Red IPA on kotimaisen Pyynikin panimon 5,5 % vahvuinen indian pale ale. IBU-arvo on 47 ja EBC 38. Olutta myydään ainoastaan LIDL-marketeissa. Lisää tietoja oluesta löytää valmistajan sivulta (katso täältä).

    Tölkki on ulkoisesti varsin neutraali eikä erityisesti herätä itsessäni tunteita suurelti puoleen tai toiseen. Tölkin aukaistua tuoksu on hento mutta vähitellen siitä löytää miellyttävän imelän pehmeyden. Tuopissakaan tuoksu ei käy kovin dominoivasti esiin.

    Tuoppiin kaadettua yllätyin oluen väristä. Odotin kuparisempaa sävyä, mutta tummaan punertavaan ruskeaan kallistuva ulkoasu sopii kyllä nimeensä enemmän kuin osuvasti. Väri on poikkeuksellisen miellyttävä. Vaahtoavuus on suhteellisen runsasta mutta tasaisesti nousevaa joten tavallisella varovaisuudessa tuoppiin kaataminen sujuu vailla huolia ylitse läikkymisestä.

    Suutuntuma on pehmeä ja keskitäyteläinen. Maku on yrttisen mausteinen, aavistuksen kitkerä vaikkakin vasta jälkimakuna paremmin kitkeräksi erottuva. Tasapainoinen ja hyvä olut jonka mieluummin ostaa toisenkin kerran.

    Musiikkina tämä kanssa toimii hyvin sopivan usvainen poppi, mm. Cyn – Drinks tai Charlottta Lawrence – Why do you love me.

  • Kokeilussa: Juhla Mokka tosi tumma -kahvi

    Tämänkertaisena kahvikokeiluna on Pauligin Juhla Mokan Tosi tumma -nimellä myytävä kahvi. Omaan makuuni ns. tavallinen Juhla Mokka ei enää ole iskenyt vuosiin niin hyvin kuin nuorempana, joten oli mielenkiintoista ostaa tummaa versiota kokeiluun.

    Tosi tumman kerrotaan olevan paahtoasteeltaan tasoa 4. Pavut on 100 % Arabica-lajikkeiden sekoitusta. Täyteläisyys on 4, hapokkuus 2 ja aromikkuus 3 ainakin valmistajan oman sivun mukaan (katso täältä).

    Maku on ilahduttavan pehmeää ja helposti nautittavaa sorttia. Täyteläisyys on helppo löytää myös omassakin suussa, joten mikäli mieltymykset kääntyvät täyteläisten kahvien suuntaan on tämä sen suhteen onnistunut tuote.

    Vaikka tämä on tummaa kahvia ei tämä silti kovin tummaa tuntua itselleni luonut. Tietenkin nämä on aina makuasioita ja tottumuskysymyksiä, mutta mikäli mieltymys on vahvempiin tummiin kahveihin ei tämä ehkä tavoita sitä kohdeyleisöä täysin.

    Jollain tapaa kuitenkin uskon (vaikka en tietenkään voi tietää) että tavoitekohderyhmäksi on mietitty muutenkin keskiverto kahvin kuluttaja joille perinteinen Juhla Mokka on kahvivalinnassa se ensimmäinen tuote jota hyllystä kotiin kannetaan eikä niinkään ne ihmiset jotka muutenkin siemailet tummia kahveja. Mikäli näin on, on tämä kokeilemisen arvoinen tuote.

    Koska nautin tummista ja vaaleista kahveista toimi tämä itselleni hyvin. Se on sopivan pehmeä kahvi vailla liiallista kitkeryyttä. En osaa tätä kuitenkaan laskea kovin tummaksi kahviksi vaan enemmänkin tumman ja vaalean kahvin välimaastossa hengailevaksi kahviksi joka hieman kallistuu tumman kahvin rajan tummemmalle puolelle.

    Normaalisti kahvia arjejssa nautittaessa en tietenkään erikoisemmin mieti onko se tummaa vai vaaleaa, vaan sitä onko se hyvää vaiko ei. Juhla Mokka Tosi tumma onneksi itselleni kallistuu helposti hyvän makuisten kahvien puolelle ja tätä voin kuvitella ostavani toisenkin kerran kodin arkikahviksi.