Viikonloppu jäi taakse ja tällä kertaa viikonloppu oli tavallistakin toiminnantäyteisempi. Yksi mielenkiintoinen ja itselle uusi asia tuli koettua kun osallistuin seurakunnassa paneelikeskusteluun joka on nähtävissä yllä olevalla videolla. Allekirjoittanut on siis tuo pitkätukkainen mieshenkilö oikeassa laidassa.
Month: November 2020
-
Leffalauantai: Forever mine
Alan Ripleyn ja Manuel Esqueman roolissa nähdään Joseph Fiennes Forever mine (IMDB) on vuonna 1999 julkaistu romanttinen rikosdraama. Sen on ohjannut Paul Schrader ja sen pääosissa nähdään Joseph Fiennes, Ray Liotta, Gretchen Mol sekä Vincent Laresca.
Nuori Alan Ripley (Joseph Fiennes) on töissä allaspoikana Miamin rannikolla. Eräänä päivänä töissä ollessaan hänen katseensa hakeutuu meren aaltojen seasta nousevaan häikäisevään kauniiseen lomailijaan Ella Briceen (Gretchen Mol) jonka seuraan Alan pian hakeutuukin. Alanille selviää nopeasti että Ella on tuoreen aviomiehensä Mark Bricen (Ray Liotta) kanssa lomalla, joten lähemmän tuttavuuden tekeminen Ellaan ei olisi järin suotavaa.
Naisellisen kauneuden hämärrettyä Alanin arviointikykyä hän ei kuitenkaan ymmärrä tai välitä soveliaisuuden rajoista eikä Ella sen enempää osaa laittaa jarruja hyvissä ajoin pohjaan. Markin ja Ellan loman päätyttyäkään Alan ei unohda naista ja vähitellen myös Mark saa selvää mitä hänen vaimonsa ja allaspojan välillä tapahtuu. Mark ottaa ohjat käsiinsä jonka jälkeen Alan katoaa kuvioista kokonaan yli kymmeneksi vuodeksi kunnes hän tulee osalliseksi Ellan ja Markin elämään uuden identiteetin ja työkuvioiden myötä.
Ella Brice (Gretchen Mol) Lajityyppikuvauksena romanttinen draama ainakin itselleni tuo ensimmäisenä mieleen Titanicin (lue arvostelu) tai vaikkapa A walk to rememberin (Muistojen polku) joten tätä mielikuvaa vasten tuntuu vaikealta sijoittaa tämä samaan kategoriaan. Ehkä siksi että se ei tunnu erityisen romanttiselta eikä kovinkaan dramaattiseltakaan tai kenties siksi että siihen on lisätty myös aineksia rikoselokuvien lajityypistäkin.
Onneksi elokuvan ei ole pakko olla erityisen hyvin onnistunut missään yrittämässään lajityypissä jotta se voi silti olla katsojalleen viihdyttävä. Tähän määritelmään onneksi tämäkin teos mahtui ja itselleni jäi siitä positiivinen katselukokemus.
Pidin tavasta kuinka Alanin ja Ellan välinen rakkaustarina näyttäytyi, tarkoituksellisesti tai tahattomasti. Siinä missä Alanin tunteiden kuvauksen on luultavasti tarkoitettu olevan romanttinen kuvaus kaiken voittavasta rakkaudesta, tuntui se enemmänkin elämän realiteeteistä välittämättömän naiivin idealistin epäterveeltä ja pakkomielteiseltä rakastumiselta varattuun naiseen.
Mark Brice (Ray Liotta) Pidin myös elokuvan loppuratkaisusta eikä kokonaisuus missään vaiheessa tuntunut muutoinkaan erityisen huonolta mikäli jättää oman arvomaailman vastaisen moraalisen puolen huomioimatta. Pyrin elokuvien arvioinnissa jättämään muutoinkin tarinan moraaliset-, identeettipoliittiset ja muut yhteiskunnalliset kysymykset ottamatta huomioon, sillä omien arvojeni mukaisuus tai vastaisuus ei ole itselleni yleensä kelvollinen peruste arvioidessa taidetta. Poikkeuksia tietenkin aina löytyy, mutta tällöin kyseessä on yleensä tarina tai kohtaukset joissa ei enää tunnuta menevän taide vaan ideologia edellä.
Kokonaisuutena kaikista epäonnistumisistaan ja puutteistaan huolimatta Forever mine oli viihdyttävä elokuva jonka katsoo kerran tai vaikka kahdesti. Se ei loista millään osa-alueella mutta oli se silti itselleni selvä’sti IMDB:n ja Rotten Tomatoesin tuomioita parempi katselukokemus.
Arvosana: 7/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 2 253 annettuun ääneen”]5,3/10[/simple_tooltip])
-
Perjantaipullo: Celia Organic Premium Czech Lager
Organic Celia Premium on tsekkiläisen Zatecky Pivovarin panimon lager, jolla on vahvuutta 4.5 %, katkeroaineita 21.0 EBU ja kantavierrettä 11.0 °P. Celia on gluteeniton olut ja sitä löytyy hyvin varustelluissa ruokakaupoissa kuin myös Alkoissa. Lisää teknistä tietoa oluesta löytää Alkon sivuilta (katso täältä).
Pullo on yksinkertaisella olemuksellaan mukavan tyylikäs. Kaataminen tuoppiin käy helposti sillä vaahtoavuus on vähäistä ja pinnalle syntyvä vaahto katoaa nopeasti myös pois. Väriltään olut on hivenen punertavaa vivahdetta sisältävä kullankeltainen. Tuoksu on sopivan imelä ja houkutteleva.
Suutuntuma on kepeä ja keskitäyteläinen. Maku on hedelmäinen ja maukas ja siinä on sitruksista olemusta pienissä määrin antamaan lisää vivahdetta. Omaan makuuni tämä on erinomainen olut jota mieluusti ostaa toisenkin kerran ja pääsipä tämä jopa omalle Suosituksia-listallenikin (katso täältä).
Musiikkina tämä kanssa toimii menevä poppimetalli, mm. Stitched Up Heart – My Demon tai Letters from the fire – Worth the pain.
-
Selfieitä
Valokuvaaminen on mukava harrastus joka tarjoaa monenlaista mahdollisuutta oppia ja kehittyä useammalla eri saralla. Eniten olen ehkä pitänyt valokuvaamisesta keikoilla ja onpä täällä blogissakin tullut jaettua monia keikkakuvia. Kuitenkin keikkakuvailu on jäänyt vähemmälle yhteiskunnassa olevan poikkeustilanteen vuoksi joten ensisijainen valokuvailu on ollut käytännössä satunnaista tilannekuvailua siellä täällä missä milloinkin olen menossa. Käytännössä turistimaista räpsimistä vailla sen suurempaa suunnitelmallisuutta.
Viikonloppuna sain idean että haluaisin ottaa itsestäni studiokuvamaisia potretteja ja niinpä sunnuntaina kavereiden lähdettyä kaivoin kaapistani vihreän taustakankaan, studiovalon sekä tietenkin kameran ja jalustan ja ryhdyin tuumasta toimeen. Selfieiden ottaminen oli mielenkiintoista mutta etenkin alussa suhteellisen haasteellista sillä tarkennuksen kanssa meni oma aikansa säätäessä. Kuitenkin kun tolkulliset asetukset löytyi kameraan pääsi varsinaisesti ottamaan niitä kuvia ja harjoittelemaan poseeraamista. Poseeraminen on oma taitolajinsa ja sitä olisi hyvä harjoitella lisää myöskin sillä tavallisesti tätä puolta ei tule itse tehtyä koska on yleensä kameran toisella puolen.
Studiokuvaamista olisi mielenkiintoista opetella lisääkin niin itse mallina toimien kuin myös muita malliksi etsien, mutta laitetaan tähän kuitenkin nähtäville ensimmäisiä kotistudioselfieitä joita otin. Mikäli näitä innostun lisääkin ottamaan niin pitää jatkossa jakaa varmaan niitäkin 🙂
-
Valokuvien säilytyslaatikko
Valokuvien muuttaminen digitaalisesta muodosta konkreettiseksi käsin kosketeltavissa olevaksi kuvaksi on ollut itselleni mukava lisä valokuvaukseen. Paperinen kuva tuntuu oikealta ja niihin tulee palattua aina toisinaan aivan eri tavaoin kuin vaikkapa digitaalisesti kovalevyillä pyöriviin kuviin.
Paperikuvissa lisänä ison edun tarjoaa se, että paperilla valokuvaa katsoo valokuvana eikä niissä tule jäätyä katselemaan samalla tapaa pikseleitä. Moni kuva joka on digitaalisessa muodossa hieman suttuinen tai muutoin ei erityisen hyvän näköinen isolta näytöltä katsottuna on kuitenkin paperille tulostettuna täysin käyttökelpoinen valokuva, sillä kuvaa katsoo eri kokoisena erilaiselta etäisyydeltä eikä paperikuvassa ole myöskään taustavaloa tuomassa kaikkia epätäydellisyyksiä esiin. Lisäksi tietenkin kuvia on kiva pitää käsissään ja tuntea ne sormissaankin.
Tulostetut kuvat kuitenkin tarjoavat aivan toisenlaisen haasteen kuin digitaaliset kuvat. Siinä missä yhdelle kovalevylle tai vaikka nykyään jo muistikortillekin mahtuu kymmeniä ellei satoja tuhansia valokuvia hyvällä laadulla ilman että kuvien säilyttämiseen tarvittava tilantarve fyysiessä todellisuudessa kasvaa ei samaa voi sanoa paperikuvista.
Pääsääntöisesti tulostamani kuvat ovat olleet sellaisia että ne päätyvät joko seinälle tauluiksi (katso täältä), jääkaapin oveen, seinälle sinitarralla kiinnitettynä tai suoraan valokuva-albumiin. Kuitenkin satunnaisia kuvia tulee tulosteltua milloin mistäkin ilman että niillä on varsinaista säilytyspaikkaa. Samoin ilman säilytyspaikkaa jää kuvat jotka ovat aikaisemmin olleet jääkaapin ovessa mutta jotka kuvien vaihdoksen myötä jäävät irralleen.
Tämänkaltaisiin sekalaisiin irtokuviin jotka haluan säilyttää mutta jotka eivät kuitenkaan kuulu valokuva-albumeihin hyvä ratkaisu löytyi Fotomanin sivuilla myytävistä Unitex-valokuvalaatikoista (katso täältä). Samanlaisia laatikoita luultavasti myydään muuallakin, mutta tilasin oman laatikkoni täältä. En ole aikaisemmin kyseisestä paikasta mitään tilannut enkä varmaan ole aikaisemmin koko paikasta kuullutkaan mutta nyt tuli sitten sekin paikka testattua. Ostotapahtuma oli simppeli ja suoraviivainen ja palvelu oli nopeaa ja parissa päivässä posti toi paketin läheiseen Citymarkettiin noudettavaksi.
Itse laatikko ylitti odotukseni. Odotin enemmän rimpulaa laatikkoa kuin mitä sain, joten yllätys oli pelkästään positiivinen. 10×15 kokoisia kuvia laatikkoon luvataan mahtuvan noin 700 kpl joten aivan ensimmäiseksi laatikon täyttyminen ei ole uhkakuvana. Laatikossa on mukana lisäksi jonkinlaisia hienma korkeampia välipapereita erottimiksi joiden avulla kuvia laatikon sisällä voi jakaa jonkinlaisiin lajitteluperusteisiin oman halunsa mukaan.
Laatikolla hintaa oli ainoastaan 8,90 eur joten hinnalla ei ole laatikkoa ainakaan pilattu. Värivalikoimaa oli montaa tarjolla joista itse päädyin kuvissa näkyvään viininpunaiseen väriin.
Ensituntumat laatikosta on olleet positiiviset. Hinta on edullinen, tilaa kuville on reilusti ja tuote on jämäkämpi kuin mitä odotin joten seuraavan kerran kun tarvitsen toista laatikkoa samankokoisille kuville luultavasti tulen ostamaan toisen samanlaisen.