Kameran takana harjoittelemassa ennen kuin yleisöä oli
Eilinen päivä tuli vietettyä Espoossa Valotalolla pidetyillä Adventtikirkkojen aluejuhlilla. Olin itse mukana tekniikkatiimissä ja oma hommani oli toimia videokameran takana. Käytännössä siis virittelin sen paikoilleen, painoin tallennukset ja stoppaukset päälle ja katsoin että kuvassa näkyy kutakuinkin tolkullisesti asiat.
Monin paikoin kameraan ei tarvinnut koskea sen jälkeen kun tallennus oli päällä koska puhujat olivat yleensä suhteellisen paljon sillä alueella mihin kuva oli rajattu, mutta aina joskus kun puhuja vaihtui saattoi tarvetta kuvakulman korjaukselle tulla. Pääosin homma menikin putkeen, mutta yhdessä vaiheessa puhuja käveli kameran ulkopuolelle enkä alussa tajunnut sitä ennen kuin Zoomiin striimauksesta huolehtinut kaveri vierestä sanoi aiheesta ja toki joissain kohdissa puhujat olivat yleisön takana jolloin kuvaan nyt ei kovin fiksua kuvaa tullut.
Pieniä mokia mutta eipä se mitään, pääosin homma meni hyvin. Ensimmäistä kertaa tuli oltua myöskin tällaisen kameran varressa joten uutta tuli opittua hieman siinä sivussa, aikaisemmissa tapahtumissa on ollut yleensä robottikamerat joita olen ollut ohjaamassa (kuten viime vuoden NAPissa sekä toissavuden NAPissa).
Yhden kameran tuotanto jossain määrin tuntui monimutkaisemmalta kuin useamman kameran tuotanto, koska monen kameran tuotannossa voi aina pitää yhden kameran yleiskuvana ja jos puhuja lähtee kameran alueelta pois voi nopeasti vaihtaa yleiskuvan näkyviin jolloin katsoja ei välttämättä kerkeä huomaamaan. Samoin yhden kameran tuotannossa kaikki zoomaukset kameralla ja kameran liikuttelu näkyy reaaliajassa katsojille joten sitäkin kautta monen kameran tuotanto tuntuu helpommalta ja katsojaystävällisemmältä. Yhden kameran tuotannosta tulee helposti tylsähköä katsottavaa kun kamera on stabiilisti paikallaan pitkiä aikoja tai jos sitä aina johonkin liikuttaa niin kaikki näkyy katsojille asti suoraan.
Eipä siinä mitään, mukava kokemus tämäkin ja uudenlaista tekemistä itselle. Aamulla olin paikalla jo hieman ennen kahdeksaa (vartin yli kahdeksan oli tähdätty sinne) ja illalla joskus ehkä vartin yli yhdeksän olin kotona joten pitkä päivä tuli tehtyä 🙂
Anakin (Hayden Christensen) on valinnut pimeän puolen ja on saanut uudeksi nimekseen Darth Vader
Star Wars: Episode 3 – Revenge of the Sith (IMDB) joka suomennettuna tunnetaan nimellä Tähtien Sota: Episodi 3 – Sithin kosto on vuonna 2005 julkaistu toiminnallinen seikkailuelokuva jonka on ohjannut George Lucas. Pääosissa nähdään Hayden Christensen, Natalie Portman, Ewan McGregor, Samuel L. Jackson sekä Ian McDiarmid.
Galaktinen tasavalta on sodassa kreivi Dookun (Christopher Lee) joukkoja vastaan. Anakin Skywalker (Hayden Christensen) ja Obi-Wan Kenobi (Ewan McGregor) käyvät valomiekkataistelun Dookua vastaan jonka seurauksena Dooku menehtyy Anakinin valomiekan toimesta. Jedien pelastama Palpatine (Ian McDiarmid) nimittää Anakinin edustajakseen jedineuvostoon mutta tämä ei miellytä jedejä.
Anakinin turhautuminen ja epäilykset jedejä kohtaan kasvavat vähitellen Palpatinen ruokkiessa niitä tahtonsa mukaisilla johdattelevilla ajatuksilla. Anakin saa selville että Palpatine on jedien etsimä sith-lordi Darth Sidious ja hän paljastaa sen myös jedimestari Mace Windulle (Sauel L. Jackson). Mace Windu käy taistoon Palpatinea vastaan ja on kukistamaisillaan hänet kun Anakin kääntyykin auttamaan alakynteen jäänyttä Palpatinea. Teolla on suuret vaikutukset sillä pimeän puolen saatua vallan Anakinista alkaa hänen tekonsa käymään aina vain tappavammiksi viattomiakin osapuolia kohtaan.
Mestari Yoda on nähnyt Anakinin tekemiä kauheuksia
Sithin kosto on hieno ja onnistunut jatkumo The Phantom Menacelle (lue arvostelu) sekä Attack of the clonesille (lue arvostelu) ja se toimii omanlaisenaan loppuna sekä uuden alkuna. Se päättää tyylikkäästi kahden ensimmäisen episodin rakentaman tarinan missä keskiössä on ollut Anakin Skywalker ja se petaa valmiiksi sijan tuleville alkuperäisille episodeille 4-6 antaen katsojalle kaiken tarvittavan pohjatiedon tulevien episodien päätähdestä.
Edellisessä osassa omaan mieltymykseeni kiintoisinta oli kuinka Anakinin persoonassa alkoi jo vähitellen näkymään niitä piirteitä jotka johdattavat häntä pimeälle puolelle. Tässä episodissa tuo pidempään jatkunut hahmon kehitys saavuttaa vihdoin täyttymyksensä ja Anakin vajoaa menettämisen pelon, pettymyksen tunteiden, epäluottamuksen ja vallanhalunsa vuoksi Voiman pimeälle puolelle. Tapa miten tämä kuvataan toimii hyvin ja se on mielenkiintoinen psykologisestikin mietittynä.
Anakinin vähittäisessä lankeamisessa pimeälle puolelle on samaan aikaan myös havaittavissa samanlaista tapaa kuin ihmisen lankeamisessa Edenin puutarhassa käärmeen myötävaikutuksesta (1. Moos. 3:1-24). Epäilyksen ja epäluottamuksen siementen kylvämisen jälkeen valmiiden valheellisten totuuden tarjoaminen uutena totuutena uppoaa kenties liiankin helposti otolliseen maaperään kun vain valhetta näennäisesti tukevat havainnot vaikuttavat tukevan valhetta totuuden sijaan.
Visuaalisesti tämäkin elokuva toimi hyvin eikä siitä mitään isompaa moitteen sijaan löydy. Pidin myös siitä kuinka elokuvan alkupuolella oli hieman kepeää huumoriakin mukana joka kuitenkin tarinan synkentyessä siirtyy sopivasti sivuun rikkomasta intensiiviseksi kehittyvää tunnelmaa. Elokuvan valomiekkataistelut ovat toimivia ja erityisesti Yodan ja Palpatinen välinen taistelu on mukaansatempaava.
Kokonaisuutena Revenge of the Sith on erinomainen Star Wars -elokuva. Jos kahta aikaisempaa ei ole pohjalle nähnyt ei tästä yksittäisenä teoksena luultavasti saa paljoakaan irti, mutta jos kaksi edellistä osaa on nähnyt on tämä niille täydellinen päätös joka erottuu selkeästi edukseen. Omaan makuuni tähän elokuvaan kiteytyy kaikki se mistä Star Warseissa itse pidän.
Kotimaisen RPS Brewingin panimon Rock Paper Scissors – Theory of Hoppyness IPA on 6,3 % vahvuinen Indian Pale Ale jota myydään Alkon vakiovalikoiman tuotteena. Katkeroita oluessa on 120.0 EBU ja kantavierrettä 17.6 °P. Lisää tietoja löytää Alkon sivuilta (katso täältä).
Tölkki on yksinkertainen ja toimiva tyylillisesti. Vaahtoavuus on tasaista ja varmaa ja kohtalaisen runsasta eikä vaahto kovin nopeasti myöskään täysin katoa pinnalta. Tuoksu on miellyttävän sitruksinen. Väri on simamaisen keltainen ja olemus on samea.
Suutuntuma on keskitäyteläinen. Vaikka olut on kuvattu erittäin voimakkaasti humaloiduksi on suutuntuma omaan mieltymykseeni mukavan maltillinen eikä siinä korostu liiaksi mikään. Maussa on hedelmällisyyttä ja sitruksista raikkautta. Keskimääräistä miellyttävämpi IPA omaan makuuni, sillä tuntuma on tasaisen pehmeä eikä jälkimakukaan jätä liian kuivaksi suuta.
Musiikina tämän kanssa menee mm. Hippo Campus – Ride or Die tai Sam Fender – Spit of You.
Rakkaudella Isältä on amerikkalaisen kristillisen kirjailijan Ellen G. Whiten kirjoittama teos. Teoksen alkuperäinen nimi on From heaven with Love. Ilmeisesti tämän suomenkielisen version ensimmäinen julkaisu on ollut vuonna 1992, mutta tämä kolmas painos jonka luin on vuodelta 2000. Numeroituja sivuja kirjassa on 621.
Kirjan takakannessa kerrotaan teoksen olevan kertomus Jeeuksen elämästä ja vaikea tästä oikeastaan on parempaakaan kuvausta kirjoittaa sillä siihen tiivistyy olennaisesti koko kirjan ydinpointti. Kirjassa on 87 lukua ja niiden pohjana on eri Raamatun evankeliumeissa kuvatut tapahtumat.
En tiedä millaisena teoksena tätä varsinaisesti pitäisi lukea, romaanina vaiko profetioina vai millaisena ja se vaikuttaa olennaisesti omaan mielipiteeseeni teoksesta. Mikäli teos on puhtaasti romaani tai Raamatun totuuden pohjalle kirjoitetuksi fiktioiksi tarkoitettu kirja on se tässä kategoriassa asiallinen ja toimiva teos. Mikäli teos sitä vastoin on tarkoitettu luettavaksi eri näkökulmasta eli enemmänkin konkreettisina näkyjen ja/tai muunlaisten profetioiden kautta saatuina tiedon sanoina olen sen suhteen skeptisempi.
Mikään teksteissä ei toki ollut sellaista etteikö niin olisi voinut tapahtua eikä sen suhteen teksteistä tullut ainakaan itselleni mielikuvaa harhaopeista tai sellaisista teksteistä mikä veisi fokusta pois Kristuksesta, päin vastoin, teos korostaa hyvinkin vahvasti Kristusta ja siten on asiallista luettavaa.
Itse en pidä teksteistä jotka kertovat Raamatun tapahtumia mutta lisäävät niihin kertomuksiin jotain lisää, olipa ne sitten totta tai eivät. Ne asiat joista Raamattu ei kerro, niistä Raamattu ei kerro. Kaikki muut lisäykset kertomuksiin on spekulaatiota ja ne voivat olla totta tai olla olematta. Tämän vuoksi tämänkaltainen teos ei valitettavasti itselleni oikein puhuttele ellei sitä lue puhtaasti romaanina joka on rakennettu Raamatun kertomusten pohjalle ja missä lukijana tietää että tässä on monin paikoin kirjailijan omia lisäyksiä ja tulkintoja.
Esimerkkeinä asioista ja lisäyksistä joihin viittaan on vaikkapa tämä sivulla 522 kerrottu kohta: “Oikeussalissa Kaifas istui puheenjohtajan paikalle. Kansan into kuunnella Vapahtajaa oli herättänyt ylipapissa katkeraa kateutta. Mutta kun Kaifas nyt katseli vankia, hänessä syttyi ihailu tämän jaloa, arvokasta olemusta kohtaan. Hänessä heräsi vakaumus, että tämä mies oli Jumalan kaltainen. Seuraavassa hetkessä hän karkotti ajatuksen ja vaati kopealla äänellä Jeesusta tekemään jonkin suurista ihmeteoistaan. Mutta näytti kun Vapahtaja ei olisi lainkaan kuullut hänen sanojaan. Tuon paatuneen joukon mielessä heräsi kysymys: Onko tämä Jumalan kaltainen mies tuomittava rikollisena?”
Syyt miksi en pidä tämänkaltaisista teksteistä on se, että näiden tulkintojen paikkaansapitävyyttä on mahdotonta todistaa todeksi saati valheeksi. Entä jos joku toinen kirjailija kirjoittaisi samanlaisen teoksen mutta kertoisi täysin erilaisen version tapahtumista mutta jotka silti samalla tapaa ovat Raamatun tekstin sisällön kanssa sopusoinnussa, kumpaa pitäisi uskoa? Syttyikö Kaifaksessa ihailu? Karkottiko hän ajatuksen todella pois? Oliko hänellä kopea ääni puhuessaan Jeesukselle? Oliko koko paikalla ollut joukko paatunut ja ajattelivatko he sitä miten tässä kirjassa kerrotaan?
Kokonaisuutena kirjasta jäi itselleni hieman kahtiajakoiset ajatukset. Kirjassa on paljon mielenkiintoisia ajatuksia ja terveitä hengellisiä opetuksia joten sitä taustaa vasten teos on kyllä lukukelpoinen ja siitä voi saada kyllä irti hyviä ajatuksia hengelliseen elämään. Myöskin mikäli teosta lukee samoin kuin lukisi romaania joka pohjaa todellisuuteen ja missä tietää olevan kirjoittajan omia romaanin luettavuuden kannalta olennaisia lisäyksiä jotka eivät välttämättä kuitenkaan ole sellaisia kuin ne ovat todellisessa elämässä ollut, on tämä teos silloinkin asiallinen ja siitä voi saada lukijana jotain irti.
Mikäli Raamattu (etenkään evankeliumit) ei ole entuudestaan kovin tuttu tai mikäli lukijana ei osaa erottaa mikä on Raamatun kuvauksen mukaista sellaisenaan ja mikä on kirjoittajan lisäämää tulkintaa on kenties parempi ensin lukea muunlaisia tekstejä jotta ei luo vääränlaisia ja väritettyjä mielikuvia tapahtumien kuluista tai eri henkilöiden olemuksista jotka voivat johtaa omassa mielessä mahdollisesti vääriin tulkintoihin muissakin asioissa.
Viime sapattina pidin elämässäni toisen puheen/opetuksen/saarnan, mikä tämä nyt sitten onkaaan. Video löytyy Instagrammista ja sen pystyy katsomaan ainakin tämän kirjoitusvaiheessa vielä vaikka ei olisi itse Instagrammissa.
