Paluu todellisuuteen

Lyhyesti

Viime viikon puolella palasin jälleen takaisin käyttämään vanhempaa teknologiaa – tarkemmin sanoen kannettavaa CD-soitinta, Mp3-soitinta sekä matkapuhelinta joka ei ole älypuhelin. Vajaa viikko on nyt näitä laitteita tullut käytettyä (koska viikko alkaa sunnuntaista) ja kokemukset ovat olleet hyvät.

Olen muutama vuosi takaperin aikaisemmin tehnyt samanlaisen aikahypyn menneisyyteen teknologian osalta, mutta tällöin matkapuhelimen käytön kanssa vastaan tuli haasteita jotka selvisi vasta käytön yhteydessä.

Tällä kertaa aikaisemmista kokemuksista viisastuneena hankin matkapuhelimen johon käy samanlainen SIM-kortti kuin iPhoneen, joten nyt jos tulee oikeaa tarvetta älypuhelimen käytölle voin SIM-kortin ottaa Nokialaisesta ja laittaa sen hetkellisesti iPhoneen ja myöhemmin tarpeen mentyä ohi voin SIM-kortin taas vaihtaa takaisin palikkapuhelimeen.

Nykyään yhteiskunnassamme on älypuhelin lähes välttämättömyys moniin eri asioihin, mutta onneksi omassa elämässäni todelliset tarpeet älypuhelimelle ovat suhteellisen vähäiset ja sellaiset että voin tehdä haluamani toiminnot kotona ollessani langattoman verkon äärellä ilman että joudun kuljettamaan älypuhelinta joka paikkaan.

Käytännössä toimintamalli puhelimen osalta on siis sellainen että pidän iPhoneni käytössä, mutta ilman SIM-korttia. Kotona työpäivän aikana puhelin on yhdistyneenä langattomaan verkkoon jolloin suurin osa asioista joita älypuhelimella teen on mahdollista toteuttaa tuona aikana. Työpäivän jälkeen sammutan kotoa langattoman verkon jonka jälkeen olen poissa älypuhelimen ääreltä.

Todellisia tarpeita vaiko vain tottumusta?

Älypuhelimella voi tehdä nykyään vaikka mitä ja se on olennainen ja jopa välttämätön tai vähintäänkin lähes välttämätön väline monessa eri käytössä. Monet älypuhelinten käyttötavoista ovat kuitenkin sellaisia että ne ovat enemmänkin käytännöllisiä ja elämää helpottavia kuin todellisia tarpeita, ainakin omassa henkilökohtaisessa elämässäni. Toisilla ihmisillä tarpeita voi olla aidosti enemmän, mutta itselläni niitä on suhteellisen vähän.

Nettipankki ja vahva tunnistautuminen on yksi niistä asioista joissa älypuhelinta tulee käytettyä paljon. Esimerkiksi kun netistä tilaa jotakin on yleensä aina tarve vahvistaa tilaus pankkitunnuksilla. Nettipankkia tulee monesti käytettyä tietokoneella, mutta monesti on tullut kuitenkin pankkitilin saldo tarkistettua matkapuhelimella.

Navigointi on luultavastikin suurin ja tärkein käyttötapa missä älypuhelimelle on aidosti ollut useasti tarvetta. Ilokseni sain huomata että iOS:ssä (Applen puhelinten käyttöjärjestelmässä) on tätä nykyä ominaisuus että karttoja voi ladata offline-käyttöä varten valmiiksi eikä tämän takia puhelintaan ole tarvetta pitää enää verkossa.

Koetin tätä offline-karttatoimintoa tänään kun kävin valokuvaamassa. Pistin kotona langattoman verkon hetkellisesti päälle, latasin kartalta tiettyjä alueita puhelimeen ja sammutin sen jälkeen langattoman verkon. Kun lähdin ajamaan kuvauspaikalle pystyin autossa käyttämään iPhonea navigaattorina tavalliseen tapaan (ainakin ilman ääntä, en koettanut toimiiko äänet kun en niitä normaalisti käytä kuitenkaan) joten iOS:n kehityksen myötä tärkein ominaisuus onnistuu nykyään tehdä ilman SIM-korttia puhelimessa kun vain on etukäteen varautunut lataamalla haluamiaan alueita kartalta puhelimeen. Tämä on erittäin suuri helpotus!

Navigoinnin ja nettipankin lisäksi eniten käyttämäni asiat älypuhelimella ovat luultavamminkin pikaviestimet eli WhatsApp, Telegram ja Signal. Näiden kautta tulee ihmisiin pidettyä yhteyttä.

Jokaista näistä voi kuitenkin käyttää tietokoneella ja niin olen tehnyt jo useamman vuoden ajan muutenkin, joten erona näiden käyttöön on jatkossa ainoastaan se, että työpäivän jälkeen en ole WhatsAppissa, Telegrammissa tai Signalissa tavoitettavissa niinä aikoina kun en ole tietokoneen äärellä ellei tietenkin erikseen tule sovittua jonkun kanssa jotain muuta jolloin on tarve olla niiden äärellä.

Normaalisti olen ainakin jossain vaiheessa iltaa kuitenkin tietokoneen äärellä, joten ero viestien lukemisen nopeudessa on iltaisin luultavamminkin vain muutamia tunteja enemmän kuin aikaisemmin.

Älypuhelimella on ollut tapana myös käyttää Instagrammia, mutta sitäkin voin käyttää iltaisin tietokoneella ollessani. YouTubea katson monesti myöskin tietokoneelta enkä kännykältä joten tämänkään suhteen kovin suurta muutosta ei tapahdu.

Lounaspaikoissa työaikana ruokatauolla käytän matkapuhelimellani ePassia, mutta sitä varten on olemassa työpuhelin jossa kyseinen ohjelma on asennettuna.

Yksi mikä voi koitua jossain vaiheessa haastavaksi ilman älypuhelinta on parkkeeraaminen uusiin paikkoihin, joten voi olla että tämänkaltaisiin potentiaalisiin paikkoihin mennessä kuljetan iPhonea mukana repussa ilman SIM-korttia ja otan mukaan vekottimen millä saan SIM-kortin pidikkeen auki jotta voin nokialaisesta laittaa SIM-kortin älypuhelimeen hetkellisesti. Tämä on tietenkin spekulaatiota ja vasta tulevaisuus näyttää tuleeko tällaisia haasteita, mutta muistelisin että joillain parkkipaikoilla on pakko ladata jokin erillinen sovellus että autonsa saa sinne jättää. Toivottavasti näin ei ole ja muistelen vain väärin.

Musiikin kuuntelua tulee myös jonkin verran älypuhelimella tehtyä, mutta käytäntö on osoittanut että 99 % musiikista jota kuuntelen älypuhelimella tapahtuu autossa. Jostain syystä kuuntelen harvoin älypuhelimen kautta musiikkia kotona ollessa. CD-soittimella ja Mp3-soittimella olen vajaassa viikossa kuunnellut musiikkia merkittävästi enemmän kuin luultavasti monen kuukauden aikana olen älypuhelimen kautta kotona ollessa kuunnellut musiikkia. Jostain syystä yksinkertaisempi laite johtaa ainakin itselläni merkittävästi aktiivisempaan käyttöön.

Mitä hyötyä tästä kaikesta on?

Yksi kysymys mikä joillekin saattaa mieleen nousta tätä lukiessa on miksi – mitä järkeä on siirtyä pois tai vähintäänkin radikaalisti vähentää älypuhelimen käyttöä ja siirtyä käyttämään useampaa erillistä laitetta sen sijaan että käyttäisi yhtä laitetta joka tekee kaiken.

Syy on elämän yksinkertaistaminen. Yksinkertaiset laitteet jotka tekevät vain yhden asian ovat helpompia ja mukavampia käyttää ja ne ovat aina jatkossakin sellaisia.

Erillinen CD-soitin ja erillinen Mp3-soitin ovat huomenna ja tulevaisuudessakin juuri samanlaisia kuin ne ovat tänään. Ne eivät ole yhteydessä internetiin joten niihin ei voi tulla päivitystä mikä rikkoisi ne tai muuttaisi niiden toimintalogiikan toisenlaiseksi. Niihin ei myöskään voi tulla minkäälaista käyttöehtojen muutosta jotka itseni olisi pakko hyväksyä jotta jatkossakin voisin niitä käyttää.

Kun omistan levyt fyysisesti ja laitan ne itse mp3-soittimelleni tiedän että voin niitä kuunnella huomennakin ilman että joudun jonakin päivänä havahtumaan siihen että joku taho on päättänyt nostaa musiikkipalvelun hintoja. Suoratoistopalveluissa kuten Spotify ja YouTube hinnat ovat nousseet, mutta kerran ostettu levy on ja pysyy itselläni eikä sen kuuntelu maksa rahallisesti alkuinvestoinnin jälkeen enää mitään.

Oma levykokoelmani on useita satoja levyjä joista osa on ostettu jo joskus 2000-luvun alussa eli 24 vuotta sitten. Britney Spearsin – …oops! I did it again oli ensimmäinen täydellä hinnalla ostamani CD-levy ja ostin sen Joensuun Anttilasta. Hinta on varmaankin ollut tuohon aikaan 120 markkaa tai niitä main eli noin 20 euroa.

Levyä olen kuunnellut vuosien mittaan monesti eikä sen kuuntelemisesta ole joutunut maksamaan yhtään enää sen jälkeen kun sen olen ostanut. Sen käyttö on lisäksi myös tänään yhtä yksinkertaista kuin se oli 24 vuotta sittenkin – levy hyllystä, levynkansi auki, levy soittimeen, kuulokkeet korville (jos ei kuuntele kaiuttimista) ja painaa vain Play. Kaikki tämä onnistui silloin ja onnistuu yhä ilman että joutuu tekemään yhtäkään ohjelmistopäivitystä, käyttäjäehtojen hyväksyntää, luottokorttietojen antamista, mainosten kuuntelemista tai muuta musiikkikokemusta huonontavaa toimenpidettä. CD-levyt ja Mp3-soittimet ovat yksinkertaisia ja toimivia.

Sama pätee matkapuhelimeenkin. Sillä voin soittaa, sillä voin laittaa tekstiviestit ja tällä Nokia 3210:lla voin ilmeisesti myös aivan pakottavan tarpeen ilmetessä käyttää nettiäkin. Koska näyttö on pieni ja kirjoittaminen on hidasta on käyttökokemus sen verran huono että puhelimella ei tule netissä roikuttua tarpeettomasti.

Älypuhelimen vaihto palikkapuhelimeen on pohjimmiltaan samaa syytä vaikkakin eri tavalla eli elämän yksinkertaistamista. Jotkut asiat ovat kyllä ilman älypuhelinta vaikeampia, merkittävästi vaikeampia tai ehkä jopa mahdottomia nykyisessä maailmanajassa joten sen takia tarkoituksenani on pitää jatkossakin iPhone olemassa että voin siihen tarpeen mukaan laittaa SIM-kortin ja käyttää sitä silloin jos ilman älypuhelinta ei selviä jostain tilanteesta.

Yksinkertaistaminen voi tästä perspektiivistä katsoen tuntuakin erikoiselta ajatukselta sillä monet asiat vaativat enemmän vaivaa. Yksinkertaisuus ei kuitenkaan ole helppoutta, vaan monimutkaisuuden puutetta. Jokin asia voi vaatia enemmän vaivaa ja työtä, mutta olla silti merkittävästi yksinkertaisempaa kuin vaivallisesti helpompi vaihtoehto.

Tämän voi miettiä esimerkiksi siten että tehtävänä olisi kaivaa 50 metriä pitkä matala oja. Vaihtoehdot miten tämän voisi toteuttaa olisi ottaa lapio kouraan ja alkaa kaivamaan 50 metrin pituudelta ojaa tai vuokrata kaivinkone ja tehdä sillä oja.

Kaivinkoneella työn tekeminen on varmasti helpompaa vaivannäöllisesti koska se ei kuluta fyysisesti niin paljoa aikaa ja energiaa kuin lapiolla tuon ojan kaivaminen, mutta se on silti merkittävästi monimutkaisempaa kuin lapio-vaihtoehto. Se että kaivurin saa paikalle vaatii järjestelyitä ja valmisteluita eli esimerkiksi soittamisia, ajan sopimisen ja aikataulujen yhteensovittamisen kaivinkoneen kuljettajan kanssa jne. Sen lisäksi on mahdollista että hommaan ajateltu kaivinkone ei mahdukaan kaivamaan pihassa, se on liian iso tulemaan tontille alun alkaenkaan, maasto on sellaista että siellä ei saa käyttää kaivinkoneita tai mitä tahansa muuta.

Jos kaikki onnistuu ilman ongelmia on työ kyllä merkittävästi kevyempi tehdä kaivinkoneella, mutta yksinkertaisuutta jos elämäänsä haluaa on lapiolla ojan kaivaminen parempi vaihtoehto.

Tarpeetonta monimutkaistamista

Nykyisen maailman jatkuvasti lisääntyvä ongelma omasta katsantokannastani katsoen on sen tarpeeton monimutkaistaminen helppouden ja käytännöllisyyden nimissä.

Netistä löytyy monia palveluita joista voi katsoa vaikkapa elokuvia, mutta jokaiseen näistä täytyy tietenkin normaalisti tehdä käyttäjätunnus ja salasana ja monesta niistä ymmärrettävistä syistä täytyy myös maksaa. Tämä vaatii taas yhtä lisävaihetta eli luottokorttitietojensa liittämistä palveluun.

Yhden yksittäisen palvelun osalta tämä ei ole mikään ongelma eikä asia ole vaikea. Kuitenkin palveluita joihin täytyy rekistöröityä tai joihin täytyy hakea jonkinlainen ohjelma älypuhelimeensa nykyisessä ylidigitalisoituneessa maailmassa alkaa olemaan jo sen verran paljon että väkisinkin tulee mieleen onko maailma todella mennyt tämän asian suhteen paremmaksi?

Rekisteröitymisen lisäksi monessa palvelussa (joita joutuu esimerkiksi töiden vuoksi käyttämään) joutuu virittelemään myös monivaiheisen tunnistautumisen. Osassa toimii tekstiviesti, osassa sähköposti, osassa pitää asentaa esimerkiksi Google Authenticator, mutta lisäksi on myös palveluita joissa pitää erityisesti käyttää Microsoftin Authenticatoria. Monessa palvelussa voi käyttää onneksi mitä vain autentikaattoria itse haluaa kaksivaiheisessa tunnistautumisessa, mutta kaikissa ei joka heti lisää monimutkaisuuden määrää elämässä sillä tämä vaatii monen eri authentikointisovelluksen asentamista älypuhelimeen.

Monen sovelluksen ongelma on myös niiden käyttöehdot ja muutokset niihin. Ensin käyttäjän on pakko ottaa jokin sovellus käyttöön että voi kirjautua sisään johonkin haluamaansa palveluun ja myöhemmin tuo pakotettuna tullut ohjelma muuttaa käyttöehtojaan entistäkin huonompaan suuntaan. Usein käyttäjällä on realistisena vaihtoehtona vain hyväksyä ehdot ja jatkaa sovelluksen käyttöä koska ilman sitä palveluun X tai Y ei voi enää muuten kirjautua lainkaan.

Digitaalinen maailma on vuosien mittaan monimutkaistunut aivan suhteettoman paljon. Ei se edelleenkään ole itselleni vaikea maailma ja asiat osaan kyllä tehdä kuten ennenkin, mutta enenevissä määrin erilaisten verkkopalveluiden jatkuva asteittainen huonontaminen turhauttaa sen verran paljon että palaan enenevissä määrin vapaa-ajallani takaisin 2000-luvun alkuun teknologian käyttötavan osalta.

Paluu 2000-luvun alkuun teknologian käytön osalta tarkoittaa itselleni tässä siis sitä, että käytän Internetiä ensisijaisesti vapaa-ajallani vain pöytätietokoneella ollessani. Tällöin Internetillä ja sen palveluilla on oma aikansa ja paikkansa eikä ne ole jokaisessa asiassa elämässäni kaiken aikaa läsnä.

Samoin kun katson leffaa, katson sen mitä luultavamminkin levyltä. Kun kuuntelen musiikkia kuuntelen sitä mitä todennäköisimmin CD:ltä tai Mp3-soittimelta tai jos haluan netistä kuunnella niin teen sen ollessani tietokoneen äärellä. Kun haluan viestitellä ihmisille WhatsAppissa tai muussa pikaviestimessä teen sen tietokoneella ollessani. En ole jatkuvasti pikaviestinten kautta tavoitettavissa, mutta ei itseni tarvitsekaan olla – jos jollakin on oikeasti asiaa voi hän aina soittaa tai lähettää tekstiviestin.

Kun työpäivä on ohi, sammutan langattoman verkon ja pidän sen poissa päältä siihen saakka että on seuraava työpäivä tai oikea tarve. Tämä poistaa suoraan elämästä turhanpäiväisen hetken mielijohteesta tapahtuvan googlesta asioiden tarkistamisen. Jos asia on oikeasti tärkeä tarkistettava teen sen sitten kun olen tietokoneen äärellä eli toimin aivan kuten ennen älypuhelinten rantautumista yhteiskuntaan.

Aina joskus on hyvä huomata että kun jotain ei tiedä, ei sitä heti ole tarvetta saada selville. Jos asia on tärkeä, sen kyllä voi tarkistaa myöhemminkin ja jos ei, sen unohtaa muutenkin.

Nykyinen älypuhelinkulttuuri missä Internet on käden ulottuvilla heti ruokkii vain ihmisten kärsimättömyyttä ja lisää tarpeetonta kiireen tuntua, joten on ainakin itseni aika astua siitä syrjään ja palata takaisin todellisuuteen missä Internetille on oma aikansa ja paikkansa, mutta se aika ja paikka ei ole kaiken aikaa jokaisessa paikassa.