Tornion panimon Pienet Helles on 4.5 % vahvuinen gluteeniton lager. Olutta myydään tämän kirjoittamishetkellä ainakin Vantaan Koivukylän K-Citymarketissa.
Tölkki on ulkoisesti simppeli mutta mukavan näköinen. Tuoppiin kaataminen ottaa hieman aikaa sillä vaahtoavuus on poikkeuksellisen runsasta. Vaahto joka muodostuu on kohtalaisen tiheää ja kermaisaa eikä se hetkessä myöskään pinnalta katoa.
Tuopissa oluen väriksi erottuu kullankeltainen vaalea sävy. Tuoksu on mieto ja siitä erottaa hieman keväistä hedelmäisyyttä.
Suutuntuma on kepeä ja keskitäyteläinen pienellä sopivan napakalla terävyydellä. Maultaan se on tasaisen lempeä lager jonka pehmeys antaa sen keväiselle yrttiselle aistikkuudelle mukavasti tilaa hengittää. Miellyttävä lager joka pysyy tasapainoisena ja helposti nautittavana eikä edes jälkimaultaan käy liian kuivaksi.
Tämän kanssa menee hyvin kesäinen musiikki, mm. The Knocks – Nobody but me (ft. Cold War Kids) tai Portugal. The Man – What, Me, Worry?
Kesäkuu jäi taakse ja heinäkuu hiipi huoneeseen kuin varkain joten tavalliseen tapaan on aika tehdä kuukausikatsaus taakse jääneeseen kuukauteen.
Tämän postauksen ja alkaneen kesälomani myötä myöskin tämä blogi jää kuukauden mittaiselle kesälomalle lukuunottamatta perjantaipullo- sekä leffalauantaipostauksia.
Syynä tähän blogin kesätaukoon on yksinkertaisesti ajankäyttö. Haluan vähemmän istua tietokoneen äärellä kesälomalla ja jos en ole suunnitellut blogia kirjoittaa lukuunottamatta helposti ajastettavia aikaan ja hetkeen sitomattomia postauksia niin ei ole mitään välttämätöntä tarvetta silloin koneen äärellä istua. Tietenkin saatan istua koneella vaikka kaiket päivät fiiliksen ja sään ja muiden menojeni luomien mahdollisuuksien mukaan, mutta ainakaan blogin osalta ei tule odotuksia ja välttämätöntä tarvetta koneella istumiseen. Joskus on hyvä lomailla myös tästä 🙂
Viime kuukausi oli hyvin pitkälti kohtalaisen tavallinen kuukausi vaikkakin harmillisesti tavallista vähemmän vietin aikaa seurakuntayhteydessä. Osittain tämä johtui siitä että autossani on ollut hieman haasteita akun kanssa ja sitten toisinaan olin vain työviikon jälkeen liian väsynyt lähteäkseen minnekään. Onneksi kuitenkin seurakuntaelämää oli jonkin verran, mutta silti hieman vähemmän kuin normaalisti.
Juhannuskin tuli nähtyä ja koettua viime kuussa kahden veljen kanssa Vantaalla ja pyörähdimme myöskin Helsingin puolella. Kokkoa ei tänä vuonna tullut nähtyä ja luultavasti niitä ei edes täällä päin poltettu koska oli sen verran kuivat ja kuumat kelit. Mukavasti kuitenkin juhannus meni täälläkin oleskellen hyvässä seurassa 🙂
Innostuin viime kuun puolella jälleen nörttäilemään hieman enemmänkin hankittuani Raspberry Pi 400:n (lue täältä). Kyseinen laite on ollut aivan loistava ja sillä on ollut oikein mukavaa päästä koodailemaan kaikenlaista pientä Python-skriptausta. Muutenkin on ollut jälleen pitkästä aikaa mukavaa päästä käyttämään Linuxia työpöytäkäytössä edes jossain määrin.
Samalla kun tuon Pi 400:n hommasin niin epähuomiossa itselleni toimitettiin myös Raspberry Pi 4 joten jossain vaiheessa pitää siihen viritellä myöskin pienimuotoisia projekteja pyörimään. Sitä odotellessa!
Loppukuussa ostin kasettimankan (lue täältä) ja olen ollut erittäin tyytyväinen kyseiseen laitteeseen. Kasetteja on tullut kuunneltua kohtalaisen paljon ja tätä kirjoittaessakin taustalla soi Huippusuosikit ’93. Tästä soittimesta innostuneena selvitin vieläkö tyhjiä C-kasetteja myydään jossain ja ilahduin huomatessani että näitä löytyy vielä mm. Vantaan Jumbolla Prismassa. Sieltä sitten kaksi tyhjää kasettia tuli käytyä varastoon ja toiselle tulikin jo testailtua äänitystä.
Tyhjiäkin C-kasetteja myydään vielä uutena. Nämä ostin Jumbon Prismasta Vantaalta.
Äänitys kasetille vaatii vielä enemmän perehtymistä että saisi paremman lopputuloksen äänityksen osalta omasta soitannasta, mutta alku on lupaava ja kohtalaisen tolkullisen kuuloista äänitystä sille sain jo tehtyä pianosta ja laulusta. Kasetissa on kyllä oma fiiliksensä! 🙂
Uusia musiikkikasetteja en ole ainakaan vielä ostanut, mutta pitänee Levykauppa Äxällä käydä jossain vaiheessa ja ostaa esimerkiksi Amorphiksen kasetteja sillä niitäkin näyttää uutena olevan myynnissä. Mikäs sen siistimpää kuin uuttakin musiikkia hommata vanhaan formaattiin. Vinyylisoitinkin yhä löytyy ja se onkin lähipäivinä ollut myös todella ahkerassa käytössä iltaisin.
Viime kuun alussa sain vihdoin myös Playstation 5:n (lue täältä) ja aina toisinaan sillä on tullut pelattua. Toivottavasti kesälomalla jää enemmän aikaa pelaamisellekin koska työviikkoina aikaa tuppaa olemaan rajatusti.
Kesäkuussa päivitin myös omaa artistisivuani, http://www.painlessdestiny.net. Sivu on vielä työn alla ja lisäilen sinne jossain vaiheessa aina vähän kerrallaan lisää tietoja levyistä ja lisäilen niitä sinne myös ladattavaksi mp3:na. Sivu tuli tehtyä kokonaan puhtaalta pöydältä ilman mitään WordPressiä tai muita sisällöntuottamisjärjestelmiä eli ihan perinteisesti väsäilin sivuston ”old school” -tyylillä manuaalisesti kirjoittamalla HTML + CSS omin pikku kätösin. Sivu saattaa toimia tai olla toimimatta fiksusti kännykällä, mutta olen tehnyt tietoisen valinnan että jos se ei toimi niin sen ei tarvitsekaan toimia jos ei satu huvittamaan sen korjaaminen.
Kokonaisuutena viime kuukausi oli varsin tavallinen ja hyvä kuukausi. Tänään oli viimeinen työpäivä ennen neljän viikon kesälomaa joten näihin kuviin ja näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa tämä postaus ja toivottaa jokaiselle oikein hyvää ja mahtavaa kesää 🙂
Viime viikolla kirjoitin tänne kuinka Minin akun kanssa on ollut ongelmia (lue täältä). Tänään naapurilta pyysin virtaa kaapeleilla jotta auton sai käyntiin ja pääsin ajamaan Ilolan Mekonomenille tekemään akun ja laturin kuntotestin.
Aikaisemmin vaikutti että vikaa saattaisi olla laturissa sillä edellisen kaapelilla tehdyn käynnistyksen jälkeen auto ei käynnistynyt lainkaan vaikka olin pärrännyt yli 30 kilometriä pitkin poikin maakuntaa. Liikkeessä syyksi paljastuikin aivan muu syy ja kiitos Herran omaa talouttani ajatellen merkittävästi parempi syy 😀
Akun kaapelin kiinnityslenkki tai mikä liekään on huono ja löysä eikä se pysy kunnolla kiinni. Toisin sanoen kun huoltomies kiristi sitä niin auto lähti ilman kaapeleita käyntiin. Samalla kuitenkin teimme akkutestin ja laturitestin ja kumpikin näytti toimivan normaalisti.
Kotimatkalla pysähdyin Ilolan ABC:llä ja siellä kahdesti teki saman että auto ei inahtanutkaan. Heti pihaan tultua ja takaisin sisältä tultua. Kummallakin kertaa ongelma korjaantui avaamalla konepelti ja menemällä paukauttamaan kiinnityslenkin tiukemmalle kiinni jonka jälkeen autoon tuli jälleen virrat ja sai startattua.
Pitänee kuitenkin tälle varata uusi huoltoaika uuden lenkin asentamista varten koska nykyinen liitos on vain jossain määrin huono tai hajonnut. Kuitenkin hinta-arvio sillekin töineen päivineen oli noin viisi tai kuusi kertaa edullisempi kuin jos vika olisi ollut laturissa joten tämä oli ilahduttava uutinen 🙂
Eilen käydessäni Koivukylän K-Citymarketilla satuin bongaamaan sieltä mankan jossa oli sisäänrakennettuna CD-soitin, kasettisoitin sekä radio. Olen jo viimeisen parin vuoden aikana aina toisinaan katsellut kasettisoittimia – viimeksi viime viikolla – joten vaikkakin kasettisoitin tarttui matkaan hetken heräteostoksena ei ostos isommassa mittakaavassa ajateltuna kuitenkaan mikään täysin heräteostos ollut.
Tärkein ominaisuus tässä itselleni oli siis tämä kasettisoitin ja sen toimivuus, mutta mukavana bonuksena tässä on mukana myös radio ja CD-soitin. Olen jo jonkin aikaa kuunnellut radiota kotonani pienellä kannettavalla Sangean Genuine Mini WR-7:lla josta en kuitenkaan ole tänne blogiin saanut aikaseksi vielä kirjoittaa minkäänlaista arviota joten radiolle ei sen suhteen ollut tarvetta koska sellainen kotoa löytyi. Samoin omistan kannettavan CD-soittimen (lue arvostelu) jolla levyä on tullut kuunneltua joten CD-soitinkaan ei ollut pakollinen paha.
Se että nämä molemmat tästäkin soittimesta löytyy kasettisoittimen lisäksi on tietenkin hyvä puoli koska tätä on ensisijaisesti tarkoitus pitää virtajohdon päässä eikä tällöin virrat kovin helposti pääse ainakaan kesken kuuntelun loppumaan ellei sähkökatkoja satu.
Miltä se kuulostaa
Rise Againstin The Sufferer and the Witness kuulostaa hyvälle tälläkin soittimella
Musiikkisoittimessa yksi tärkeimmistä ominaisuuksista ellei jopa tärkein on tietenkin se miltä se kuulostaa. Lyhyesti sanoen tämä kuulostaa tarpeeksi hyvälle ainakin silloin kun musiikin laittaa taustalle pyörimään samalla kun puuhailee muuta – esimerkiksi blogipostauksia kirjoitellessa, töitä tehdessä jne. Se sopii helposti kategoriaan ”se ei ärsytä vaan soi ihan tarpeeksi mukavasti”, mutta ei se tietenkään vedä vertoja millekään erikseen hankittaville hifi-kaiuttimille, vahvistimille jne. Eikä sen ole tarkoituskaan.
Kasetilta kuunnellessa Dingon 20 suosikkia kuulostaa vieläkin mukaansatempaavalta ja sitä on ilo kuunnella soittimen omien kaiuttimien kautta kuin myös sivussa olevan kuulokeliitännän kauttakin. Kuulokeliitännästä toki kuulee helposti kasetin suhinat helpommin etenkin kappaleiden välissä, mutta se ei sinänsä yllätä eikä sitä tule miinukseksi laskettua.
CD-soittimella kun kuuntelee Rise Againstin The Sufferer and the Witness -levyä niin ei siitä pahaa sanaa löydä kunhan vain osaa oikeasti laittaa omat odotuksensa tolkulliseen perspektiiviin. Kyllä tällä musiikkia hyvin kestää korvat kuunnella kunhan ei kauhean kovalla luukuta. Kovemmalla soidessa tietenkin pienten ämyreiden pahvinen soundi pääsee jo esiin eikä soundi mitään korvia hivelevää ole.
Mankassa on myös ominaisuus Megabass jonka kautta Dingon kasettia oli hyvä kuunnella, mutta CD:ltä Rise againstia kuunnellessa se tuli otettua pois koska ääni alkoi kuulostamaan hieman tunkkaiselta. Ilman sitä ääni alussa kuulostaa hieman ohuemmalta, mutta kun hetken korvat tottuu soundiin niin ainakin itse jaksan ihan hyvin tällä levyä kuunnella.
Radio tuntui toimivan myöskin asiallisesti ainakin Koivukylässä kerrostalon kolmannessa kerroksessa. Muutamia radiokanavia testailin ja ne tuntui löytyvän hyvin. Soittimessa on myös kolme suosikkikanavaa mitä voi lisätä, joten Yle X3m, Radio Dei ja Radio Rock löytyy jatkossa yhden napin painalluksella. Kiva ominaisuus, vaikkakin lähes aina pidän radion viritettynä Yle X3m:n taajuudelle ainakin Sangeanin soittimessa. Saapa nähdä muuttaako pikanapin taakse suosikkien tallennus radioni kuuntelutapaa.
Loppusanat
Nappuloita löytyy joka lähtöön, omaan makuun hieman liikaakin
Vähäisen käytön perusteella on tietenkin vaikea sanoa mitään pysyvämpää tuomiota esimerkiksi kestävyydestä, mutta ensikokemukset on positiiviset. Kasetteja saan nyt vihdoin kuunneltua ja ensihätään ne kuulostavat tarpeeksi hyvältä. CD-soitin ja radio samassa paketissa on myöskin mukava lisä koska nyt voi yhdellä härpättimellä hoitaa kaiken taustamusiikin kuuntelun riippumatta siitä mitä fyysistä mediaa haluan käyttää.
Ainoa mitä tämä olisi kaivannut lisäksi olisi ollut Bluetooth niin sisään kuin uloskin. Tässä mallissa ei ole Bluetoothia lainkaan joten ulkoisten laitteiden langattoman liittämisen voi suosiolla unohtaa.
On hyvä huomauttaa että tästä löytyy kuitenkin 3.5 mm liitäntä sisäänmenolle sekä saman kokoinen liitäntä kuulokkeille joten piuhallisena kumpaankin suuntaan saa tavaraa siirtymään. Tämä on mainio juttu koska voin ainakin teoriassa tällöin tökätä halutessani mp3-soittimen kiinni piuhalla tähän ja kuunnella tämän vekottimen kaiuttimien kautta musiikit. Sanon ilmaisun muodossa ”ainakin teoriassa” koska en tiedä antaako laitteet tarpeeksi vahvaa tai sopivan heikkoa signaalia että ääni ei särisisi tai kuuluisi liian hiljaisella enkä vielä ainakaan ole sitä koettanut mutta uskoisin että eiköhän tuo onnistune.
Mankan voi laittaa toimimaan myös paristoilla mutta en ainakaan vielä ostanut paristoja koska laite on sen verran pieni ja kevyt että sen saan roudattua helposti huoneesta toiseen ja tökättyä siellä toiseen töpseliin aina tarpeen mukaan. Ilahduttavana puolena laitteen virtajohto on irtotavaraa, eli se ei ole kiinteästi kiinni soittimessa vaan käyttäjänä sen voi päivittää omien tarpeidensa mukaan paljon pidemmäksi tai lyhyemmäksi jos niin haluaa.
Nopean ja vähäisen käytön jälkeen ensituntumat on selvästi siis positiivisen puolella joten toivon mukaan soitin kestää hyvin myöskin käytössä 🙂
Hintaa tällä laitteella oli 89,99 eur eli mistään kovin hinnakkaasta soittimesta ei ole kyse. Tämä on hyvä muistaa miettiessä omia odotuksiaan soittimen äänenlaadun ja hifistelyn osalta.
Ruby Daly (Amandla Stenberg) omaa yliluonnollisia kykyjä
The Darkest Minds (IMDB) on Jennifer Yuh Nelsonin ohjaama toiminnallinen draamaseikkailu vuodelta 2018. Sen pääosarooleissa nähdään Amandla Stenberg, Harris Dickinson, Skylan Brooks, Miya Cech sekä Patrick Gibson.
Maailmassa monet lapset ovat alkaneet kuolemaan tuntemattomasta syystä ilman varoitusta. Osa lapsista kuitenkaan ei jostain syystä tähän epämääräiseen kuoleman aiheuttajaan menehdy, mutta heillä sitä vastoin löytyy paranormaaleja kykyjä. Armeijan joukot hakevat lapsia leireille jossa heidät julkisuudessa kerrottavien tietojen mukaan tahdotaan parantaa.
Leireillä heidät jaetaan eri ryhmiin sen mukaan miten heidät on luokiteltu. Luokittelu tapahtuu sen mukaan kuinka vaaralliseksi heidät nähdään – vihreät ovat äärimmäisen älykkäitä mutta turvallisia kun taas punaiset on todella vaaralliseksi luokiteltuja lapsia. Ruby (Amandla Stenberg) on yksi leirille kuljetutuista lapsista joka luokitellaan oranssilla värillä ja siten hänet on määritetty likvidoitavaksi.
Leirillä oleva lääkäri Cate (Mandy Moore) auttaa hänet pakoon ja pakomatkalla ollessaan Ruby kohtaa muitakin nuoria jotka eivät halua elämäänsä elää leireillä.
Liam Stewart (Harris Dickinson) ystävineen auttaa Rubya pakomatkalla
Yliluonnolliset kyvyt ovat elementti jonka avulla voidaan luoda monipuolista ja mielenkiintoista tarinaa joka ei ole rajoittunut fysiikan lakien luomiin ahtaisiin raameihin. Jossain määrin näitä rajoja ylitetäänkin ja kykyjä käytetään päähenkilöiden toimesta, mutta painopiste olisi voinut olla näiden monipuolisemmassakin käytössä jotta tarinan kiinnostavin aspekti olisi voinut saada tilaa elää ja hengittää.
Tarina jättää ohuen ja epämääräisen tunnun. Se tarjoaa monia kysymyksiä vailla vastauksia, mutta valitettavasti huonolla tapaa. Hyvällä tapaa kun elokuva jättää kysymyksiä avoimeksi, se antaa paljon mahdollisia tulkintoja matkan varrella annettujen vihjeiden pohjalta jolloin katsoja joutuu itse luomaan erilaiset tulkinnat. Huonolla tapaa – kuten tässä elokuvassa – kysymykset syntyvät siksi että juuri mitään ei ole kerrottu missään vaiheessa eikä mitään vihjeitäkään ole heitelty syötiksi ajatuksille joihin voisi tarrata. Tämän tarinan osalta tällaisia kysymyksiä ovat mm. mistä nämä kyvyt tulivat, miksi vain lapset ja nuoret niitä saivat, miksi osa menehtyi, keitä eri ihmiset ovat joita matkan varrella tulee vastaan ja miksi heillä on ne tarkoitusperät joita katsojalle näytetään.
Vaikka tarina jättää paljon kysymyksiä avoimeksi, on se kuitenkin välttävä jotta sen pohjalle saa edes keskinkertaisen teoksen tehtyä. Ohjaukselliset elementit toimivat ja kaikki elokuvan tavalliset välttämättömät piirteet on teknisesti kunnossa. Näyttelytyö on keskinkertaista mutta ajaa hyvin asiansa.
Tarinaan päälleliimatun tuntuinen ja teennäinen ihmissuhdekuvio on suhteellisen mitäänsanomaton ja jossain määrin myös turhauttava. Syy turhauttavuuteen ei kuitenkaan synny siitä että se on kliseinen ja ohut, vaan lähinnä siitä että ensimmäisenä se synnyttää mielikuvan siitä että woke-kulttuurin vuoksi mukaan on pitänyt saada tumman naisen ja valkoisen miehen välinen teinisuhde koska se on nykyisen trendin mukaista kuvattavaa.
Tätä toki ei kannata tulkita väärin että sellaista suhdekuviota yleisesti elokuvassa vastustaisin, sillä esimerkiksi vuoden 2001 elokuvassa Monster’s Ball on kyllä kuvattu myöskin valkoisen miehen ja tumman naisen suhdetta ja siinä tällainen suhdekuvio toimii erinomainsesti. Sen kohdalla katsojana ei tule tunnetta teennäisestä arvomaailman tuputtamisesta toisin kuin monissa moderneissa Hollywood-elokuvassa.
Muutenkin kun pääjoukko jota kuvataan koostuu modernin Hollywoodin arvomaailman mukaisista näyttelijöistä (yksi valkoinen mies, tumma vahva naispääosahenkilö, tumma mies sekä yksi aasialaistaustainen lapsi) herää väkisinkin mieleen ajatus siitä että elokuvaa on taas pyritty kasaamaan woke-kulttuurin trendien mukaisilla näyttelijäkaartilla. En tiedä onko näin, mutta kiitos nykyisen viihdekulttuurin tuputtamisten lähtökohtaisesti moinen ajatus herää ensimmäisenä mieleen. Ironista kuinka kulttuurillisesti positiiviseen muutokseen pyrkiessään Hollywood on onnistunut tekemään ainakin omalla kohdallani täysin päinvastaisen tuloksen.
Kokonaisuutena elokuvan arvosanaan vaikuttaa negatiivisesti silti ainoastaan sen keskinkertaisuus. Sen kyllä katsoo kerran tai ehkä parikin, mutta se ei missään vaiheessa ole erityisen hyvä sen enempää kuin huonokaan. Tasaisen varmaa aivot nollille -tavaraa vailla sen suurempaa puhuttelevuutta millään osa-alueella.
