Aleksin Blogi

Leffalauantai: Just visiting

Just visiting (IMDB) on vuonna 2001 julkaistu fantasia/sci-fi/komedia jonka on ohjannut Jean-Marie Poiré. Pääosarooleissa nähdään Christina Applegate, Jean Reno sekä Christian Clavier.

Elokuvan alussa eletään 1100-lukua jossa kreivi Thibault (Jean Leno) on menossa avioon Rosalind-neidon (Christina Applegate) kanssa. Harmillisesti kaikki eivät odota tätä avioliittoa yhtä innokkaasti ja niinpä noidan avustuksella he puuttuvat tapahtumien kulkuun. Asiat eivät mene kuitenkaan noidan avustuksella toivotulla tavalla ja Rosalind menehtyy Thibaultin sijaan.

Thibault turvautuu velhon apuun hypätäkseen ajassa taaksepäin estääkseen rakkaansa kuoleman, mutta velho onnistuukin epähuomiossa lähettämään Thibaultin ja hänen avustajansa Andren (Christian Clavier) vuoden 2000 Chicagoon.

Thibault ja Andre eivät kovin helposti tahdo sopeutua ympäröivään muutokseen, mutta onnekseen he saavat avukseen Julian (Christina Applegate) joka vähitellen alkaa hänkin uskomaan miesten tulleen menneisyydestä. Sankareiden täytyy enää löytää modernissa Chicagossa oikea velho joka veisi miehet takaisin omaan aikaansa.

Just Visiting on mukavan kepeä ja humoristinen viihde-elokuva. Se ei tarjoile katsojalleen mitään uutta ja ennennäkemätöntä joten sen suhteen elokuva on tuttua ja turvallista rentoa hömppää. Tämä ei missään nimessä ole huono asia, sillä ainakin itse pidän tämän tyylin elokuvista.

Tarinassa nähdään useampia pintapuoleisia kasvutarinoita. Julia ja naapurinsa Angelique (Tara Reid) löytävät menneisyydestä tulleiden miesten kautta oman sisäisen prinsessansa ja oppivat näkemään oman arvonsa. Myös Thibault oppii nykyisyydessä ollessaan jalommaksi ihmiseksi – ainakin nykyisen länsimaalaisen maailmankatsomuksen kautta peilattuna – ja Andre löytää elämäänsä enemmänkin merkitystä kuin olla ainoastaan isäntänsä huonosti kohdeltuna juoksupoikana.

Kokonaisuutena tämä oli hyvä elokuva. Sen tarina oli toimiva ja hupaisa, hahmoissa oli persoonallisuutta ja näyttelytyö oli odotettuun tapaan hyvää. Lisäksi kliseisen varmasti paha saa palkkansa ja hyvyys voittaa, joten mikäli tämän tyylin elokuvat yleisesti iskevät on tämä näkemisen arvoinen elokuva – vaikka toki Christina Applegate on jo itsessään hyvä syy katsoa elokuva kuin elokuva.

Arvosana: 6/10 (IMDB: 5,8/10)

Perjantaipullo: Naapurikylän Kaataja

Vakka-Suomen panimon Naapurikylän Kaataja on 5.3 % vahvuinen pilsner. Muita tietoja netistä en tätä kirjoittaessa oluesta löytänyt edes panimon omalta kotisivulta. Sivut löytyvät muuten kiinnostuneille osoitteesta http://www.vasp.fi/fi/.

Oluen aukaistua tuoksun erottaa selvästi vahvana ja raikkaana, aavistuksen kirpeänäkin mutta varsin miellyttävänä ja hedelmäisenä. Tuoppiin kaadettaessa olut kuohuaa tasaisesti ja maltillisesti. Pinnalle muodostuva paksu vaahto kuitenkin katoaa pinnalta pois ennen kuin oluen ääreen kerkeää rauhoittua. Väri on kuparin kellertävä ja koostumus on suhteellisen kirkas.

Suutuntuma on hieman pistävä ja kirpeä mutta tasapainoinen ja miellyttävä. Maussa on raikkautta ja pirteyttä, kesäistä hedelmäisyyttä. Miellyttävä olut omaan makuuni.

Musiikiksi tämän kanssa toimii kepeä musiikki, mm. Sugababes – Push the button tai Atomic Kitten – The Tide is High.

Kuukausikatsaus maaliskuuhun

Kuukausi vaihtui jälleen ja maailma rullasi radallaan joten on tavalliseen tapaan aika tehdä pikainen kuukausikatsaus menneen kuukauden tapahtumiin.

Kuten varmaan pienemmissäkin paikoissa aivan Internetin peränurkkia myöten on jo havahduttu huomaamaan on maailmassa tilanne erittäin poikkeuksellinen ympärillä pyörivän koronaepidemian vuoksi. Uudenmaan ja muun Suomen välille laitettiin rajavalvontaa joka on erittäin merkityksellistä ja poikkeavaa koko Suomen historiassa joten maaliskuun kohdalta voisi melkein sanoa että jotain uutta ja ihmeellistä on siis omassakin elämässä.

Omaan elämääni maailman ja Suomen tilanne on käytännössä maaliskuun aikana vaikuttanut siten että olen tehnyt kaikki työni etänä, en ole viettänyt sosiaalista elämää (paitsi tietenkin netin kautta) eikä edes seurakunnan tilaisuuksia ole järjestetty joten en sellaisissakaan ole käynyt. Käytännössä asia ei ole kuitenkaan itseäni vaivannut lainkaan sillä harrastukset suurin osa on kotona hoidettavia kuitenkin. Lisäksi ulkona saa yhä käydä ja muutamina päivinä lenkkeilyäkin on tullut tehtyä joten mikäpäs tässä ollessa.

Kuukausi on muuten ollut tavallinen ja mukava. Töitä on tullut tehtyä, musiikkia soitettua ja uusi Painless Destiny -albumikin on laitettu eteenpäin menemään. Toivon mukaan lähiviikkoina levy näkee päivänvalon, mutta ympäröivän tilanteen vuoksi voi hyvinkin olla että levyn julkaisussa kestää. Aika näyttää. Laitan tänne blogiin kuitenkin postausta kun levy on kuunneltavissa 🙂

Vapaa-ajalla on tullut tavalliseen tapaan katsottua elokuviakin, vaikkakin loppukuu meni enemmän pelaamisen parissa ja leffoja katsoi viime kuussa ainoastaan 22.

Viime kuukauden kuukausikatsauksessa kirjoitin että päiväkirjan kirjoittaminen on jäänyt jostain syystä pois, mutta onneksi maaliskuu korjasi tilanteen ja päiväkirjaa tuli kirjoitettua jälleen tuttuun tapaan lähes jokaisena päivänä. Nyt kun kotona tekee työt kerkeää myös paljon rauhallisemmin ottamaan aamutoimet ja ehtii silti ajoissa aamun palavereihin.

Maaliskuussa tuli myös testattua oluen tilaamista Internetistä josta ensi viikolla on tulossa tarkempi postaus. Kuitenkin Belgium in a box -sivuston kautta olutta tilasin ja alle viikossa tuotteet oli jo kotona. Edes jotakin uutta tuli siis koetettua 🙂

Kaikesta ympärillä tapahtuvasta maailmantilanteesta huolimatta tästä on hyvä jatkaa kohden uutta alkanutta kuukautta. Oikein mukavaa ja rauhallista huhtikuuta! Pitäkää itsestänne ja läheisistänne huoli 🙂

Suihkopin lasi pamahti kesken suihkun

Viime viikolla suihkussa käydessä tapahtui jotain mitä en olisi ikinä osannut odottaa tai tiennyt edes realistiseksi vaihtoehdoksi. Olin laittamassa suihkukopin ovea kiinni kun ovi kirjaimellisesti poksahti täysin kappaleiksi.

Tapaus kyllä “hieman” säikäytti mutta onneksi mitään kovin suuria haavoja ei päässyt syntymään. Vasemman käden ranteeseen tuli ensivilkaisulla sen näköiset jäljet että näyttää kuin olisi ollut itseään viiltelemässä, mutta onneksi lopulta haavat jäivät pieneksi ja pintapuoleisiksi 😀

Ei kyllä tule enää toista kertaa allekirjoittaneelle lasista suihkukoppia. Lueskelin asiasta netistä ja tuntuisi olevan useilla muillakin tapahtunut ilmiö, joten vielä vähemmän tekee mieli jatkossa edes vilkaista lasisten suihkukoppien suuntaan.

Leffalauantai: Miss Congeniality (Miss Kovis)

Miss Congeniality (IMDB) joka Suomessa tunnetaan nimellä Miss Kovis on vuonna 2000 julkaistu toiminnallinen rikoskomedia jonka on ohjannut Donald Petrie. Pääosarooleissa nähdään Sandra Bullock, Michael Caine sekä Benjamin Bratt.

Elokuvan tarinassa kerrotaan FBI-agenteista jotka pyrkivät jäljittämään mystisiä kirjeitä lähettäneen rikollisen ennen kuin hän iskee seuraavaan kohteeseen. Uusimman kirjeen kohdalla he saavat sen sisältävästä arvoituksesta selvän jo ennen kuin on liian myöhäistä ja näinpä he pääsevät valmistautumaan rikollisen kiinni ottamiseen paikan päällä.

Rikospaikaksi vaikuttaisi osuvan missikilipailut. FBI päättää ujuttaa oman ikuisesti poikatyttönä olleen agenttinsa Gracie Hartin (Sandra Bullock) mukaan kilpailuun jotta hän voisi tarkkailla tilannetta paikan päältä.

Miss Congeniality on elokuvalliselta anniltaan takuuvarmaa helposti lähestyttävää hömppäviihdettä. Se on rento sekä viihdyttävä ja sen kepeän humoristinen ilmaisu toimii juuri niin hyvin kuin tämän lajityypin elokuvilta on tottunut odottamaankin.

Tarina on mukavan mutkaton ja suoraviivainen eikä sitä katsoessa tarvitse aivokapasiteettiaan liiemmälti vaivata. Kuitenkin siinä on mukana myös kevyttä kasvutarinaa joka lisää tarinaan hieman kiinnostavuutta.

Kokonaisuutena elokuva on hyvä ja toimiva tuotos omassa lajityypissään. Jos tämän lajityypin elokuvista pitää ei tämän katsomisessa voi mennä pahasti pieleen, mutta jos lajityyppi ei kuulu omiin suosikkeihin on luultavaa että tästä ei saa yhtään sen enempää irti kuin muistakaan vastaavan tyylin elokuvista.

Arvosana: 6/10 (IMDB: 6,2/10)