Lauantaina oli Helsingissä On The Rocksissa jälleen keikka jota lähdin katsomaan. Pääesiintyjänä oli Vorna jonka vuoksi keikalle itsekin hakeuduin. Mikäli bändi ei ole tuttu on kyseessä pirkanmaalainen vuonna 2008 perustettu pakanametallia soittava yhtye.
Yhtye laulaa Suomeksi ja tänä vuonna myös ilmestyi uusin albumi Sateet palata saavat. On The Rocksissa nähdyllä keikalla soitettiin hyvin paljon uuden levyn materiaalia ja miksikäpäs ei olisi soitettu, hyvää menoa on tarjolla uudellakin levyllä yllin kyllin. Keikka oli erinomainen ja ehdottomasti näkemisen arvoinen.
Lämppäreinä toimi Voidfallen sekä Kaunis Kuolematon joista ainoastaan Kaunis Kuolematon oli allekirjoittaneelle entuudestaan tuttu. Kaunis Kuolematon on myös bändi jota olisin lähtenyt katsomaan vaikka olisivat olleet koko tapahtuman pääesiintyjänäkin. Laitan lähiviikkoina näiden keikkojen kuvia tulemaan myös tänne blogiin.
Pidemmittä puheitta laitetaan tähän Vornan keikalta kuvia. Kuvat on otettu Fujifilm X-T2:lla käyttäen Fujinon 18-55 -kittiputkea jonka valovoima on F2.8-F4.0.
Tulitikkutehtaan tyttö (IMDB) on Aki Kaurismäen ohjaama draamaelokuva vuodelta 1990. Pääosarooleissa nähdään Kati Outinen, Elina Salo, Esko Nikkari, Silu Seppälä sekä Vesa Vierikko.
Tarinan keskiössä on tulitikkutehtaalla työskentelevä Iris Rukka (Kati Outinen jonka elämä on ulkoisesti katsoen varsin tavallisen oloista mutta sisäisesti kuitenkin hyvin yksinäistä. Hän käy töissä ja saa palkkaa jonka hän kuitenkin tuo kotiin äidilleen ja isäpuolelleen joille hän iltaisin myös laittaa ruoatkin valmiiksi.
Iris vaikuttaa yksinäiseltä mutta silti läheisyyttä kaipaavalta. Tanssiaisista hän ei kuitenkaan itsellensä löydä miestä vaan saa vain huomata osansa seinäruusuna. Seuraavasta palkastaan hän päättää ostaaa itsellensä uuden kauniin mekon ja lähtee baariin jossa viimein mies, Aarne (Vesa Vierikko) lähestyy häntä.
Suuret toiveet ja haaveet rakkaudesta eivät kuitenkaan toteudu ja yhden yön rakkauden kaipuun huuma vaihtuu vain epätoivottuun raskauteen. Aarne ei kuitenkaan tahdo lasta sen enempää kuin Iriksen seuraakaan ja niinpä hän saa jälleen havaita tulleensa pettyneeksi. Pettymyksien myötä elämä alkaa hakemaan toisenlaisia suuntia eikä paluuta vanhaan enää ole.
Iriksen isäpuoli, Aarne sekä Iriksen äiti
Kaurismäen Tulitikkutehtaan tyttö on synkähkössä ja vakavamielisen raskastunnelmaisessa ilmaisussaan mielenkiintoinen elokuva. Se ei nojaa missään vaiheessa tarpeettoman monisanaisiin dialogeihin eikä se lähde katsojaa aliarvioivalla ilmaisutavalla vääntämään jokaista asiaa rautalangasta. Sen sijaan tarinaa kerrotaan vahvasti visuaalisin keinoin turhia selittelemättä mutta siten että katsoja sen helposti ymmärtää.
Päähenkilön henkilökuvan rakentaminen on tehty tyylikkäästi niin hänen itsensä kautta kuin myös muiden ihmisten elämän kuvauksen kautta. On helppoa ymmärtää Iriksen eri puolia peilatessa häntä hänen lähipiiriinsä ja heidän käytökseensä.
Pidin tästä elokuvasta todella paljon. Sen verkkainen tyyli ja vähäsanainen ilmaisu on hyvä esimerkki siitä kuinka paljon elokuvassa voidaan näyttää ja kertoa ilman että kaikkea tarvitsee suoraan näyttää tai kertoa. Se antaa tilaa katsojalle tulkita ja ymmärtää ilman että kaikkea syötetään valmiiksi helposti lusikoitavassa muodossa.
Tsekkiläisen Bohemia Regentin panimon Třeboňské Pivo on 4.6 % vahvuista vaaleaa lageria jota myydään hyvin varustelluissa ruokakaupoissa. Kantavierteeksi on UFD:n sivulla ilmoitettu 11 Plato joka ei kyllä allekirjoittaneelle sano yhtään mitään.
Oluen aukaistua löytää hennon maltaisen aromin joka tuopissa pääsee paremmin oikeuksiinsa. Tuoksu on kuitenkin suhteellisen hento myös tuopissa eikä käy mitenkään erityisen vahvasti esiin. Tuoppiin kaataminen onnistuu suhteellisen helposti vaikka pinnalle muodostuukin helposti paksut määrät vaahtoa.
Suutuntuma on keskitäyteläisen kepeä. Maussa on helposti tunnistettavia monien muidenkin tsekkiläisten oluiden kaltaista yleistä makukenttää sillä maku on makeahkoon kallistuvaa raikasta sorttia. Jälkimaku on aavistuksen pistävä mutta ei kuitenkaan liiallisesti. Juomakelpoinen olut vaikkakin hieman kallistuvainen vetisyyden suuntaan.
Musiikiksi tämän kanssa sopii mm. Tehosekoitin – Kaikki nuoret tyypit tai KABÁT – Burlaci.
Yli 20 vuotta on kerennyt vierähtämään jo siitä kun ensimmäinen Harry Potter -kirja näki päivänvalon mutta lahjakkaasti olen tähän saakka onnistunut kyseiset kirjat jotenkin väistämään. Vuosia sitten koetin tätä sarjan ensimmäistä Viisasten kivi -teosta lukea mutta jostain syystä – luultavasti ajankäytön vuoksi – kyseinen kirja jäi lukematta vielä hyvinkin moneksi vuodeksi. Kesän loppuvaiheilla hankin tämän omaksi Suomalaisesta kirjakaupasta siinä toivossa että kirjan saisin joskus aikaiseksi lukea ja nyt uudet työt aloittaneena olen käyttänyt junamatkat tehokkaasti ja ottanut selvää mistä on pienet Tylypahkalaiset tehty.
Harry Potter ja viisasten kivi eli alkuperäiseltä nimeltään Harry Potter and the Philospher’s stone on brittiläisen J. K. Rowlingin kirjoittama fantasiakirja vuodelta 1997. Suurta suosiota nauttineessa Harry Potter -kirjasarjassa on julkaistu yhteensä seitsemän kirjaa ja niiden pohjalta on myös tehty kahdeksan elokuvaa. Elokuvat olen aikaisemmin itsekin katsonut ja niistä kovin pitänyt joten sitä suuremmalla syyllä oli hyvä paikata aukkoa sivistyksestään ja antaa kirjallekin mahdollisuus.
Mikäli Harry Potterit eivät ole tuttuja niin lyhyesti tiivistäen siinä kerrotaan nuoresta orvosta pojasta (jonka nimen saatte itse koettaa arvata!) joka saa kuulla olevansa velho. Hän on kasvanut tavallisten ihmisten, jästien, parissa joten tämänkaltaisen tiedon selville saaminen muuttaa kovasti Harryn elämää. Harry pääsee noitien ja velhojen kouluun Tylypahkaan jossa hän saa tärkeitä oppeja velhouden maailmaan. Velhokoulussa ollessaan Harry ja uudet ystävänsä Ron ja Hermione saavat selville että koulun syövereissä on piilotettuna legendaarinen viisasten kivi joka vääriin käsiin päästynä voisi olla todella vaarallinen esine. Tietenkin nuo väärät kädet ovat havittelemassa kyseistä taikaesinettä joten Harry kumppaneineen joutuu toimimaan ennen kuin mitään katastrofaalista pääsee tapahtumaan.
Omaan makuuni tämä oli varsin viihdyttävä kirja. Tarina on hyvin kerrottu ja se on mielenkiintoinen, kirjallinen tyyli on mukavan kuvaavaa mutta ei käy kuitenkaan junnaamaan missään vaiheessa ja hahmot ovat tarpeeksi persoonallisia pitääkseen yllä mielenkiintoa heidän edesottamuksiaan kohtaan. Pidin myös siitä kuinka epäilykset ja todellisuus eivät aina kaikin paikoin lopulta kohtaakaan ja lukijaa on saatu johdatettua hyvällä tapaa harhateille hyvin pitkän matkan verran.
Viihdyttävä teos. Täytynee siis jokin päivä lähteä etsimään seuraavakin osa jostain käsiini 🙂
Kuten viime viikolla kirjoitin kävin katsomassa On The Rocksissa keikan jossa pääesiintyjänä oli Cellar Darling ja lämppäribändinä näissä kuvissakin nähtävä Forever Still. Itse menin katsomaan ensisijaisesti tätä lämppäriä mutta erittäin hyvin kummatkin toimivat livenä. Laitetaan tähän muutamia kuvia Forever Stillistä.
Kaikki kuvat on otettu käyttäen Fujifilm X-T2 kameraa ja sen kanssa Fujinon 18-55 F2.8-F4.0 objektiivia (eli kittiputkea).
