Lähikauppojen kahvivalikoimat ovat vuosien mittaan kasvaneet ja monipuolistuneet joka on hyvä uutinen jokaiselle kahvin ystävälle. Jonkin aikaa hyllyissä on ollut saatavana jo Pauligin Colombia Origins Blend -kahvia joka myös blogistin pannuun on tiensä löytänyt.
Kahvi on keskitason tummaa paahtoa ja se on valmistettu 100 % Arabicasta. Pauligin oman tuotesivun (löytyy täältä) mukaan pähkinäisen makuvivahteen kahvi saa Andien kupeessa jopa 2000 km korkeudessa kasvaneista kolumbialaisista pavuista. Aromikkuus on verkkosivujen mukaan 3/5, täyteläisyys 2/5 ja hapokkuus 4/5.
Omaan makuuni tämä on varsin hyvä kahvi jota juo mielellään niin arjessa kuin juhlassakin. Maku on helposti lähestyttävän pehmeä, kitkeryyttä ei ilmene muuta kuin aavistuksen verran jälkimaussa ja vaikka täyteläisyytensä osalta tämä ei ole mikään tuhti kahvi on siinä tarpeeksi tuntua eikä maku kallistu vetisyyden puoleen. Ehdottomasti niitä kahveja joita voin kuvitella ostavansa useammankin kerran kodin kahvihetkiin.
Animales sin collar (IMDB) joka suomalaisittain tunnetaan nimellä Kahlitsemattomat on espanjalainen vuonna 2018 julkaistu trilleri. Sen on ohjannut Jota Linares ja pääosarooleissa nähdään Natalia de Molina, Daniel Grao sekä Ignacio Mateos. Allekirjoittaneelle niin ohjaaja kuin myös jokainen näyttelijä oli entuudestaan täysin tuntematon tapaus joten elokuvaa pääsi katsomaan ilman minkäänlaisia odotuksia mihinkään suuntaan.
Juonessa kerrotaan politiikassa mukana olevassa ja siinä vähitellen myös menestyvästä Abelista (Daniel Grao). Abelin ura alkaa olemaan hyvässä nousussa ja tulevaisuus näyttää valoisalta mutta vähitellen aurinkoisen tuleivauuden eteen näyttää tulevan ikävästi tummia pilviä. Abelilla on ollut railakas nuoruus yhdessä Victorin (Ignacio Mateos) kanssa, päihteitä on kulunut ja sen seurauksena elämän polulle on jäänyt ikäviäkin tapahtumia joiden esille nousu voisi olla uhka uran kehitykselle politiikan saralla.
Victor tietää menneisyyden tapahtumat eikä ole päässyt vieläkään niistä täysin yli. Abelin vaimo Nora koettaa selvitellä asioita Victorin kanssa Abelin tietämättä että menneisyys myös pysyisi jatkossakin poissa. Pian Nora kuitenkin huomaa että totuus menneisyydestä saattaa tulla esiin mikäli asiat ei mene hyvin Victorin osalta eikä Abelin menestys politiikassa tarkoittaisi hyvää Victorin uralle.
Abel ( Daniel Grao)
Omaan elokuvamakuuni Animales sin collar toimi hyvin. Se on verkkainen elokuva joka kuitenkin rakentaa tasaisen varmasti hahmoja ja heidän tarinaansa eteenpäin. Se antaa alussa väläyksen menneisyyden tapahtumista jonka jälkeen vasta loppua kohden se avaa menneisyyden tapahtumien kokonaiskuvaa katsojalle vaikka selkeästi jo aikaisemmassakin vaiheessa kyllä kertoo pääpiirteiset tapahtumat.
Tarina oli hyvä ja toimiva ja myös näyttelytyö oli ammattimaista tasoa. Elokuvallisesti visuaalinen tyyli oli tavallista tasoa ja toisinaan jopa omaan visuaaliseen silmääni keskivertoa miellyttävämpääkin ainakin kameran käytössä sommittelun osalta. Käytännössä tällä tarkoitan sitä että laittamalla elokuvan pauselle on kohtaus ja sommittelu sellainen että se toimisi tyylikkäästi myös valokuvana.
Vaikka elokuvan tarina kertookin politiikkaan noususta ja siitä miten korttitalot voivat sortua mikäli epäsopivia asioita tulee julki on mielenkiintoisempi osuus kuitenkin tarinassa siinä kuinka eri henkilöt kohtaavat ja käsittelevät tapahtuneita – siinä missä toinen ei pysty päästämään kunnolla irti on toisen elämä jatkanut jo menestyksen poluille. Lopulta voi kuitenkin miettiä onko toinenkaan lopulta pystynyt pääsemään tapahtuneista yli vai onko menestys ainoastaan pakokeino todellisuuden kohtaamiselta.
Bombardier Premium British Ale on Eaglen panimon ale-olutta. Vahvuutta on 5.2 %. Muita tietoja sitten valmistajan omilta nettisivuilta ei löytynyt eikä mistään muualtakaan tullut tietoja vastaan. Olutta myydään hyvin varustelluissa ruokakaupoissa.
Pullon aukaistua löytää tyypillisen alemaisen tuoksun josta kuitenkin tuoppiin kaadettua löytää merkittävästi enemmän aromeita. Tuopissa erottuu raikas, imelä ja pihkainen aromi joka saa aikaan halun myös maistaa olutta. Tuopissa oluen kaunis värisävykin pääsee hyvin oikeuksiinsa.
Suutuntuma on kepeä ja laimeaan kallistuvaa sorttia. Hetken olutta suussa pidettyä sen maku pääsee parhaiten oikeuksiinsa nostaen esiin aavistuksen hedelmäisyyttä ja maltaisuutta. Kumpikaan ei nouse liiaksi esiin vaan tunnelma pysyy tasapainoisena. Juomakelpoinen olut joka omaan makuun olisi toiminut myös hieman täyteläisemmälläkin suutuntumalla.
Musiikkina tämän kanssa menee mm. Orden Ogan – F.E.V.E.R. tai Finsterforst – Nichts als Asche
Tänään tuli kaksi vuotta täyteen työsuhdetta Goforella!
Kyseessä on elämäni selkeästi pisin työsuhde, sillä aikaisemmin muissa firmoissa ollessa olen jo 1,5 vuodessa viimeistään saanut tarpeekseni syystä tai toisesta ja lopettanut työt tai vaihtoehtoisesti lopettanut työt epämääräisten sairasteluiden takia (vuosia sitten oli useasti epämääräisiä kuumeiluja, nykyään merkittävästi harvemmin vaikka välillä yhä niitäkin).
Kaksi vuotta ei ole kovin paljoa monellekaan, mutta allekirjoittaneelle tämä on merkittävä saavutus. Tästä voi siis ainakin päätellä että olen viihtynyt nykyisessä työssäni poikkeuksellisen hyvin. Tästä on hyvä jatkaa 🙂
NAIM audion räkki täynnä tavara, mutta ei vinyylisoitinta
Viime viikolla perjantaista sunnuntaihin oli hifi-messut Helsingissä jossa myös itse lähdin pyörähtämään saatuani sinne lipun AV-lehden tilauksen myötä. Mukaan lähti myös työkaverinikin joten yksin ei tarvinnut käydä katsomassa ja ihmettelemässä mitä kaikkea hifi-maailmaan mahtuu tätä nykyä.
Suurimpana ja silmiinpistävämpänä trendinä oli vinyylien määrä. Vinyylisoittimia oli todella monessa kuuntelulaitteistossa niin kaiuttimien kuin kuulokkeidenkin kohdalla. Lisäksi vinyyleitä myös löytyi myytävänä parilla eri esilleasettajalla joten luultavasti vinyyli ei ole ihan hetkeen katoamassa hifipiireistä. Eipä sillä, onhan vinyyli tehnyt kovaa takaisintuloa ja itsekin omistan vinyylisoittimen (lue täältä) ja viimeksi sillä olen eilen musiikkia kuunnellut joten ei ne myöskään koristeeksi ole tehty omassakaan hifisetupissani.
Toinen asia mikä pisti silmään oli hintatasot. Näitä kaiuttimien ja laitteistojen hintoja katsoessa tulee mieleen että ostaako vaihtoehtoisesti muutaman yksiön Varkaudesta ja Jämsästä vai hyvän kuuloisen kaiutinparin. Hintaa joillakin kuulemillani kaiuttimilla oli n. 50.000 euroa joten kiitettävän arvokkaista kaiuttimista oli kyse. Vastaan tuli myös integroitu vahvistin jossa oli samassa DAC/Streamer ja tehoja 2x300W hintaan 16.000 euroa. Silläkin hinnalla voisi ostaa asunnon Keminmaalta 😀
Avaruusajan teknologialta näyttävät kaiuttimet
Oli esillä toki myös tavan kuolevaisten hintaluokissa olevia laitteita monessa eri tuotekategoriassa. Mukava silti tämänkaltaisilla messuilla päästä kuulemaan selkeästi hinnakkaampia laitteistoja jotta tietää minkälaista soundia irtoaa kun lyö muutaman touhutonnin lisää tiskiin. Tietenkään messuilla kuunnellessa ei laitteistot pääsee täyteen oikeuteensa sillä huoneiden akustiikat eivät ole optimaalisimmasta päästä. Hyvältä onneksi ne oli silti saatu kuulostamaan.
Pidin myös siitä että monessa hifilaitteistossa on selvästi mietitty myös designiä ja pyritty tekmään laitteista myös kauniita. Nappien määrä oli monessa laitteessa suhteellisen vähäinen toisin kuin monissa perus kuluttajaluokan laitteistossa missä nappeja on enemmän kuin laki sallii ja laitteen ulkonäkö on sen mukainen (lue: ruma).
Iso osa siitä miltä laite kuulostaa lähtee tietenkin siitä miltä se näyttää ja toinen puoli lähtee siitä miltä laitteissa olevat pyöritettävät rullat (äänenvoimakkuus) tuntuu sormituntumalta. Loput hyvästä äänestä lähtee siitä paljonko laite painaa. Kevyt laite kuulostaa huonommalta kuin panssarivaunun painoinen vekotin 😉 (Sarkasmivaroitus)
