Marc Forsterin ohjaama Finding Neverland (IMDB) joka suomeksi tunnetaan myös nimellä Finding Neverland – tarinan lähteillä on vuonna 2004 julkaistu draamaelokuva. Pääosarooleissa nähdään Johnny Depp, Kate Winslet sekä Freddie Highmore.
Näytelmien kirjoittaja Sir James Matthew Barrie (Johnny Depp) ei ole saanut kovinkaan positiivisia arvosteluita viimeisimmästä näytelmästään. Ollessaan päivällä puistossa kirjoittamassa hän tutustuu Sylvia Daviesiin (Kate Winslet) sekä hänen poikiinsa. James ystävystyy tämän naisen ja hänen lapsiensa kanssa ja saa heidän kauttansa ainekset uuteen näytelmäänsä. Näytelmän päähenkilö saa nimensä Sylvian pojan Peterin mukaan ja se tullaan myöhemmin tuntemaan Peter Panina.
Olen nähnyt tämän elokuvan ainakin kerran aikaisemmin, luultavamminkin joskus vuoden 2004-2006 välillä. Mielikuvanani oli että olin pitänyt tästä elokuvasta ja myös muistikuvani antoivat sellaista osviittaa, sillä vuosien jälkeenkin muistin edes pääpiirteittäin mitä tässä elokuvassa tapahtui. Monesti elokuvat jotka ovat täysin keskinkertaisia unohtuvat jo muutamassa vuodessa eikä niistä jää juuri mitään muistijälkeä, mutta ne joissa on ollut jotain jättävät tavallisesti ainakin jonkinlaisen muiston. Uudelleen katsottuna positiivinen mielikuvani tästä elokuvasta säilyi ja vahvistui, sillä pidin tästä yhä.
Tarina ja sen hahmot ovat mielenkiintoisia. Vaikka pääpaino onkin Deppin, Winsletin ja lasten rooleissa on suhteellisen pienellä ruutuajalla varustetut roolit myös kerrottu siten että heistä saa hyvin katsojana luotua omat mielikuvansa. Deppin roolihahmon vaimo Mary (Radha Mitchell) on suhteellisen pienessä roolissa, mutta samalla silti erittäin olennaisessa osassa, sillä hänen ja heidän etäisen ja kylmän avioliittonsa kuvauksen kautta katsoja saa lisää syvyyttä ja ymmärrystä Peter Pan -tarinan kirjoittajaan.
Jamesin keskustelut Sylvian kanssa hänen omasta lapsuudestaan ja sen kuolemasta sekä myöhemmin Peterin kommentti Jamesille antavat katsojalle vihiä siitä mistä Peter Panissa on kysymys.
Kaikki elementit on kohdallaan, näyttely toimii hienosti ja tunnelma on koskettava joten edelleenkin tämä oli katsomisen arvoinen elokuva.
Tsekkiläisen Postrizinyn panimon Postrižinské Jedenáctka on 4,7 % vahvuinen lager jota myydään Alkon vakiovalikoiman tuotteena. Kantavierrettä on 11.0 °P ja katkeroita 30.0 EBU. Lisää teknisiä tietoja löytää Alkon sivuilta (katso täältä).
Tuoksu on hivenen makea mutta hiivainen. Tuoppiin kaataessa vaahtoa syntyy maltillisesti, mutta vaahto katoaa pian myös pois joten kovin suurta varovaisuutta ei tarvitse tuoppiin kaataessa noudattaa.
Väriltään olut on kaunis vaalean kullan keltainen. Suutuntuma on keskitäyteläinen, raikas ja mukavan pehmeä. Maku on makea ja hedelmäinen. Miellyttävän makuinen lager.
Syksyn väreissä oleva puu jonka lehdet ovat alkaneet jo putoamaan maahan. Kuva otettu Vantaan Ilolassa 10.10.2025.
Eilen ja tänään on ollut Vantaalla todella kaunis keli töiden jälkeen, joten olen käynyt kumpanakin päivänä kameran kanssa pihalla ottamassa muutamia kuvia syksyn väreistä. Laitan tähän muutamia kuvia eiliseltä ja tältä päivältä.
Kaikki kuvat on otettu Canon EOS 70D -kameralla käyttäen Canon EF 17-40 mm F/4 L -objektiivia.
Kuten voi huomata, tällä kertaa kaikkien kuvien alla on myös jonkinlainen kuvateksti. Olen kirjoittanut lähipäivinä kaikkiin uusiin ottamiini kuviin jonkinlaisen kuvauksen Adobe Lightroom Classic -ohjelmistossa jonka saa halutessaan vietyä metadatassa tiedostoon.
Yllätyin positiivisesti siitä, että WordPress-alusta jolla tämä blogi pyörii osasi suoraan hyödyntää tätä kuvaan upotettua tietoa, joten nyt blogin lukijatkin voivat saada jonkinlaisen käsityksen siitä minkälaisia kuvaustekstejä olen kuviini kirjoittanut.
Syksyinen maisema Vantaan Koivukylän Havukoskella juna-raiteiden yläpuolella kulkevalta sillalta kuvattuna 09.10.2025Syksyn värejä bussipysäkin yllä Vantaan Koivukylän Havukoskella 09.10.2025Kaksi puuta joiden lehtiä on varissut maahan syksyn tullen. Kuva otettu Vantaan Ilolassa 10.10.2025.Puu joka on pudottanut osan lehdistään syksyn tullen. Kuva otettu Vantaan Ilolassa 10.10.2025.Hiusponnari maassa pudonneiden lehtien keskellä Havukoskella Vantaan Koivukylässä 09.10.2025
Viime perjantaina löysin itselleni uuden ja mielenkiintoisen ohjelmiston valokuvien hallintaan. Ohjelmisto on nimeltään FastRawViewer ja sen voi ladata kokeiluversiona osoitteesta FastRawViewer. Itse hankin lisenssin kuitenkin samantien, sillä sen sai hieman päälle 20 eurolla tarjouksessa. Normaaliin hintaankin sitä myydään noin 27 euron hintaan eli mistään erityisen hinnakkaasta ohjelmistosta ei ole kyse.
Ohjelma on nimensä mukaisesti nopea RAW-kuvien näyttäjä. Mikäli kuvaa RAW-kuvia on tällä niiden nopeasti läpi selaaminen merkittävästi nopeampi prosessi kuin Adoben Lightroom Classicissa.
Normaalihko prosessini kuvien hallinnassa
Vuosien ajan olen käyttänyt Adoben Lightroom Classic -ohjelmistoa valokuvien hallintaan. Näin on jatkossakin tarkoitus tehdä, eli tämän ohjelmiston tarkoituksena ei ole korvata Lightroom Classicia, vaan olla sen lisänä.
Normaalihko valokuvausprosessini on tähän saakka ollut tiivistetysti seuraavanlainen, ainakin jos kuvia olen halunnut jakaa muillekin:
Kuvaaminen
Kotiin palattua muistikortilta valokuvien kopioiminen tai siirtäminen tietokoneelle. Jos kuvaussessio on ollut tärkeä, esim. kuvia häistä tai jostain tapahtumasta mistä itseäni on pyydetty ottamaan kuvia käytän useammin kopioimista, mutta jos kuvat on satunnaisia räpsyjä ja ainoastaan omaksi iloksi otettuja niin monesti olen vain leikannut ja liittänyt kuvat suoraan muistikortilta tietokoneelle.
Varmuuskopiointi toiselle kovalevylle sekä verkkolevylle käyttäen FreeFileSync-ohjelmistoa
Importoinnin ja kuvien esikatselukuvien generoitumisen jälkeen kuvien selaaminen ja usein tähdillä arvosanojen antaminen. Moni kuva jää ilman tähteä, eli se ei ole “ok” tai “tarpeeksi hyvä”.
Lopussa monesti filtteröinti tähtien mukaan, eli näytän vain ne missä on kaksi tai useampi tähti tullut kuvalle annettua. Näistä sitten olen joitain valinnut ja exportoinut ja jakanut muillekin mahdollisesti. Jos kuvat ovat jostain tapahtumasta missä joku muu toivoo saavansa enemmänkin kuvia nähtäväksi niin tässä vaiheessa näitä filtteröityjä kuvia alan käymään läpi ja editoimaan tarpeen niin vaatiessa ja vasta sitten exportoin kuvat ulos muille jaettavaan muotoon.
Tämä prosessi on pääosin toimiva, mutta vuosien mittaan kun kuvamäärät ovat lisääntyneet omassa valokuvaamisessani on tässä prosessissa tullut myös omat haasteensa.
Isoin haaste on on se, että Lightroom Classic on hidas ainakin omalla koneellani etenkin kuvien importointivaiheessa. Lisäksi se generoi jokaisesta kuvasta esikatseluversiot jotka vievät todella paljon levytilaa ja kaikkien kuvien tuonti kuvausreissulta aiheuttaa sen että Lightroomin katalogiin kertyy todella suuret määrät kuvia jotka ovat huonoja.
Huonojen kuvien oleminen Lightroomin katalogissa aiheutta asen että onnistuneiden otoksien etsimiseen menee jälkeenpäin aina tarpeettoman paljon ylimääräistä aikaa kun joutuu kliksuttelemaan päälle kaikki filtteröinnit että haluaa nähdä vain kuvat joissa on 2 tai 3 tai enemmän tähtiä.
Tietenkin nämä ovat pienehköjä ongelmia, mutta reilusti yli 10.000 otetun kuvan vuositahdilla hidastelut siellä sun täällä kumuloituvat tarpeettomaan ajan tuhlaamiseen. Näitä ongelmia on itseni tarkoituksena FastRawViewerillä ratkaista.
Uudenlainen toimintamalli
Valittujen kuvien siirto FastRawVieweristä Lightroom Classiciin on nopea ja helppo operaatio
FastRawViewerin oston myötä olen nyt muuttanut toimintamalliani kuvien hallinnan osalta. Muutamaa erilaista toimintamallia olen koettanut parin päivän aikana, mutta luultavamminkin tulen pysymään siinä johon pari päivää sitten päädyin. Uusi toimintamalli on seuraava.
Kuvaaminen
Kuvien kopionti tai siirto muistikortilta tietokoneelle
Kopioitujen kuvien avaaminen FastRawViewerillä
FastRawViewerillä kuvien selaaminen ja tähtien antaminen. Tämän vaiheen voi toistaa tarpeen mukaan useampaan otteeseen, eli ensin antaa nopeasti tähdet ja sen jälkeen filtteröi kuvat siten että näyttää vain ne kuvat joilla on 2 tai useampi tähti. Toisella kierroksella sitten tekee tarkemman valinnan, antaako tähtiä minkä verran.
Kun tähdet on annettu, filtteröin näkyviin kuvat joissa on 3 tai enemmän tähtiä. Kun ne kuvat on näkyvissä, valitsen kaikki kuvat ja painan “P”-kirjainta joka on säädetty pikanappien asetuksissa toimintoon Pick, eli poiminta. Tämä luo kuvakansioon uuden alakansion nimellä _Selected ja siirtää nämä valitut kuvat sinne.
Tämän jälkeen valitsen kaikki kuvat _Selected-kansiosta ja valitsen niiden tuomisen Lightroom Classiciin. Tämän voi tehdä suoraan FastRawViewerissä.
Tämän jälkeen operaatiot jatkuvat Lightroom Classicin puolella missä kirjoitan metadatat lisättyihin kuviin, siirrän ne Lighroomissa albumeihin jne. tapauskohtaisesti.
Vaikka tämä uusi prosessi kuulostaa monimutkaisemmalta ja siinä onkin kokonaisuutena paljon enemmän ylimääräisiä vaiheita, on kuitenkin saavutettavat hyödyt merkittävät.
Hyödyt joita tällä siis jatkossa saavuttaa on seuraavat:
Esikarsinta tapahtuu ennen Lightroom Classicia. FastRawViewerillä. Kuvien selaaminen on todella paljon nopeampaa, sillä kuvat aukeavat melkein samantien ja kuvasta seuraavaan siirtyminen tapahtuu todella nopeasti. Mitä isompi kuvattujen kuvien määrä on, sitä enemmän tämä vaihe nopeuttaa prosessia.
Koska esikarsinta on tapahtunut jo ennen Lightroomiin tuontia, on jatkossa Lightroom Classicin kirjasto sellainen missä on ainoastaan jossain määrin onnistuneita ja jakokelpoisia tai muuten vain itselleni syystä tai toisesta katsomisen arvoisia kuvia. Toisin sanoen sinne ei päädy enää jatkossa kuvia joissa on ihmisillä vaikkapa puolittain silmät auki, sinne ei enää tule 5 samanlaista kuvaa samasta tilanteesta vaan teen valinnan mitkä lisään sinne jo ennen tuontia, samoin sinne ei päädy niitä missä on kuva tärähtänyt pahasti ja muut vastaavat epäonnistuneet kuvat.
Koska Lighroomiin tuotujen kuvien määrä supistuu merkittävästi, säästyy levytilaa merkittävästi Lightroomin katalogilta.
Esikarsittu kuvamäärä toivon mukaan edesauttaa myös siihen että jatkossa jaksan käyttää aikaa kuvien metadatojen syöttämiseen.
Ensikokemukset ovat positiiviset
Ensikokemukset ovat olleet todella positiiviset sillä tämä on helposti muuttanut prosessiani kuvien hallinnassa parempaan suuntaan.
Ohjelmasta on myös löytynyt erinomainen ominaisuus, virtuaaliset albumit joka käytännössä on mahdollisuus tehdä tiedostolista valituista tiedostoista olipa niiden sijainti missä tahansa. Kirjoitan tästä kuitenkin myöhemmin mahdollisesti erillisen blogipostauksen.
Avaruusalus Elysiumilla matkustajat joutuvat kohtaamaan epämääräisiä ja vihamielisiä olentoja.
Pandorum on kauhu/sci-fi-elokuva vuodelta 2009. Sen on ohjannut Christian Alvart ja pääosissa nähdään Dennis Quaid, Ben Foster, Antje Traue sekä Cam Gigandet.
Ihmiskunnan elinolosuhteet maa-planeetalla ovat käyneet huonoiksi eikä resursseja tahdo riittää kaikille. Avaruudesta on kuitenkin löytynyt uusi planeetta nimeltään Tanis jonka ympäristöolosuhteet vaikuttaisivat otolliselta ihmiselämälle. Ihmiset lähettävät planeettaa kohden massiivisen Elysium-avaruusaluksen täynnä ihmisiä ja maasta otettuja luontokappaleita jonka avulla ihmiskunnan on tarkoitus aloittaa uusi elämä uudella planeetalla.
Kaksi matkustamon jäsentä herää alukselta ja heidän muistinsa palautuu vähän kerrallaan. Heidän oltua unessa on jotain mennyt pieleen ja heidän täytyy selvittää kuinka he saisivat korjattua tilanteen. Alusta tutkiessaan heille selviää että he eivät ole ainoat valveilla olevat, eikä kaikilla muilla hereillä olevilla ole kovinkaan hyvä tahto heitä – tai ketään muutakaan – kohtaan.
Pandorumin tarinasta on helppoa löytää samankaltaisuuksia niin paljon vanhemmasta Alienista (lue arvostelu) kuin myös uudemmasta Passengersistakin (lue täältä), unohtamatta myöskään yhteneväisyyksiä Raamatussa kerrottuun vedenpaisumuskertomukseen ja Nooan arkkiin. Tarinan ei tietenkään tarvitse olla erityisen uniikki ollakseen toimiva ja tämänkin elokuvan tapauksessa juoni on tarpeeksi toimiva antaakseen toimivan viitekehyksen sen tapahtumille.
Visuaalinen puoli on toimiva. Pääsääntöisesti varsin tummanpuhuva miljöö on omiaan luomaan synkkää ja lohdutonta eloonjäämiskamppailua. Väripaletin käyttö on onnistunutta ja siten omiaan tukemaan tarinan tunnelmaa.
Henkilöhahmot sitä vastoin tuntuvat turhauttavan huonoilta ja heidän käytöksensä on lähinnä kliseisen rasittavaa. Uusiin henkilöihin törmätessään heidän suhtautumisensa on teennäisen aggressiivista egoilua ja alussa ei yhteistyöstä meinaa tulla mitään. Voi olla että oikeassakin elämässä kriisin keskellä ihmiset todella toimisivat samalla tapaa, mutta tässä tapauksessa käytös oli tarpeettoman korostetun teennäiseltä tuntuvaa.
Toinen puoli mistä en erityisemmin pitänyt oli nopeiden kohtauksien sekavuus. Monet toimintakohtaukset olivat nopeita leikkaukseltaan, mutta niissäkin tapauksissa missä leikkaus ei ollut liian nopeaa oli kohtauksen seuraaminen muutoin hankalaa välissä näytettyjen outojen kuvavalintojen vuoksi.
Juoneen oli saatu mukaan myös muutamia itseäni yllättäneitä asioita jotka toimivat hyvin. Elokuvan nimi Pandorum kuvaa tarinassa tautia joka ihmisille on toisinaan tullut pitkillä avaruuslennoilla kohtalokkain seurauksin, sillä siihen sairastuva alkaa käymään psykoottiseksi kohdattuaan emotionaalista stressiä. Tarinassa nähdään kuinka yksi henkilöistä saa pandorumin ja sen seuraukset olivat mielenkiintoiset ja positiivisella tapaa yllättävät tarinan näkökulmasta, vaikkakaan ei tietenkään henkilön itsensä tai aluksella olevien muiden henkilöiden näkökulmasta. Lisäksi pidin loppuvaiheista missä selviää lisää miten matka Tanikselle on edennyt.
Toimivista aspekteistaankin huolimatta kokonaisuutena Pandorum jää keskinkertaisen elokuvien kategoriaan, ehkä jopa hieman sen alle. Siinä on hyviä piirteitä ja toteutus on monin paikoin toimivaa, mutta se ei myöskään erityisemmin säväytä sillä se ei tarjoa tarpeeksi uutta tai poikkeuksellisen mielenkiintoista erottuakseen massasta.
Kyllä tämän katsoo helposti kerran tai vaikka parikin, mutta mitään suurta ja merkittävää tästä ei löydy vaan ainoastaan kepeää ja synkänpuhuvaa viihdettä sopiviin hetkiin.
