Pari päivää olen ollut töistä poissa kun alkuviikolla nosti kuumeen kesken työpäivän. Alussa kuume oli vasta 37.4 mutta selkeästi itselleni koholla. Päiväunien jälkeen kuume nousi jo 38.5:een joten oli selkeää että aivan terveenäkään ei ole.
Pari päivää on nyt kuumetta hieman nostellut joten tänään kävin sitten lääkärissä sillä hengittäessä huomaa että keuhkoissa tuntuu hieman epänormaalilta. Jotenkin jos vetää keuhkot täyteen ilmaa niin välillä meinaa ruveta yksittämään hieman ja myös pientä kipua tuntuu.
Lääkäri määräsi käymään verikokeissa joista selvisi että tulehdusarvot olivat koholla joten sen jälkeen kävin vielä keuhkoröntgenissä. Röntgenissä ei näkynyt kuitenkaan vielä mitään selkeää, mutta uusi aika tuli lääkärille varattua ensi maanantaille. Ennen sitä on vielä käytävä laboratoriokokeissa uudemman kerran.
Diagnoosina oli keuhkokuume ja siihen sain 10 päivää kestävän tehokkaan antibioottikuurin. Toivon mukaan antibiootit auttaisi pian ja tulisi jälleen terveeksi.
Kahvipapuja. Kuva: Canon 2000D ja Canon EF-S 18-55 mm F/3.5-5.6 III
Olen nukkunut pidemmän aikaa enemmän tai vähemmän huonosti, joten päätin koettaa kokeilumielessä olla ilman kofeiinia useamman kuukauden ajan jotta näen onko syynä kofeiinin käyttö.
Kofeiinia kuluu arjessa normaalisti kohtalaisen paljon, sillä keitän kahvia päivässä tavallisesti 2-8 kuppia joka vastaa mukeina 1-4 mukillista maidon kanssa. Lisäksi toisinaan aina saatan juoda Coca Colaa tai Pepsiä, mutta niitä yleensä kuitenkin vain maksimissaan pari kertaa viikossa, energiajuomia yleensä vain silloin kun olen autoilemassa jossain pidemmällä reissulla.
Tässä kontekstissa huonosti nukkumisesta käyttämäni ilmaisu pidemmän aikaa tarkoittaa vuosikausia, sillä päiväkirjamerkinnöissäni yli kymmenen vuoden takaa olen jo kirjoittanut siitä että olen nukkunut huonosti ja yöunet on jääneet vähiin. Huonosti nukkuminen ei ole itselleni siis mikään uusi juttu, ja niin kauan kuin muistan olen nukkunut huonosti – tai ainakin silloin kun ulkoiset odotukset (lue: työ) ohjaavat elämäni rytmiä.
Huonoilla unilla tässä tarkoitan sitä, että unen määrä jää reilusti alle kahdeksan tai seitsemän tunnin. Monesti unet ovat jääneet alle kuuteen tuntiin ja todella monet kerrat myös alle viiteen tuntiin yössä.
Esimerkiksi lauantain ja sunnuntain välisenä yönä unet olivat 5 h 11 min, sunnuntain ja maanantain välisenä yönä (eli viime yönä) unet olivat 5 h 4 min, perjantain ja lauantain välisenä yönä nukuin todella hyvin eli 08 h 46 min, mutta sitä edeltävät yöt olivat 04 h 48 min ja 06 h 16 min. Tässä kuuden tunnin ja 16 minuutin unissa oli lisäksi mukaan laskettu luultavasti myös puolen tunnin päiväunet joten monina öinä uni on jäänyt vähiin. Unen määrät on mitattu Apple Watchilla.
Unettomuutta ei ole kuitenkaan jokaisena yönä ja välillä voi mennä moniakin päiviä 6,5 h – 8 h unimäärillä. Kuitenkin vaihteluväli on todella suurta ja satunnaista joten tämän vuoksi päätin koettaa onko kofeiini syyllinen tämänkaltaiseen huonounisuuteen.
Lisäksi on hyvä mainita että unettomuus ei varsinaisesti ole myöskään ollut muistaakseni mikään erityinen haaste silloin kun voin nukkua silloin kun siltä tuntuu. Harmillista kyllä oma sisäinen biologinen kelloni ei ole samaa mieltä kuin sosiaaliset normistot ovat siitä että milloin on hyvä aika nukkua ja milloin valvoa, sillä jos nukun milloin nukuttaa niin helposti saatan valvoa aamuyöhön kahteen, kolmeen ja joskus jopa viiteen ja voin nukkua aamulla kymmeneen tai yli puoleenkin päivään. Kuten arvata voi tämänkaltainen uniaika ei ole kovin sopiva yleisesti työelämää ajatellen joka kulkee eri rytmissä.
Muutamaa päivää vaille kolme kuukautta olin ilman kahvia, mutta lopputulos oli että unet menivät samalla tapaa kuin ennenkin – välillä nukun hyvin, mutta välillä en juuri lainkaan. Tämän havainnon vuoksi palasin takaisin nauttimaan kahvista, sillä hyvä kahvi on miellyttävä nautinto.
Jotain tästäkin opin
Kuppi kahvia maidon ja Filipinos-keksien kanssa. Kuva: Canon 2000D ja Canon EF-S 18-55 mm F/3.5-5.6 III.
Muutaman kuukauden kofeiinittomuus ei mennyt hukkaan ja tästäkin kokeilusta opin jälleen jotakin.
Ensimmäinen ja tärkein asia mitä opin oli se, että huonounisuuteni ei johdu ainakaan yksistään kofeiinista jos se riippuu siitä lainkaan. Tämä oli se tärkein asia jonka halusin selvittää ja muutamassa kuukaudessa sen sain selville tarpeeksi suurella varmuudella että en nähnyt enää tarvetta koettaa pidempään.
Toinen mielenkiintoinen havainto oli se, että kofeiinin vierotusoireet meni ohi noin viikossa ja oireet olivat moninaiset. Ensimmäisinä parina päivinä tuli pahoinvointia ja päänsärkyä koska niskat menivät jumiin ja muutaman päivän päästä tuli epämääräisiä alaselkäkipuja.
En alaselkäkipuja varmaankaan olisi osannut yhdistää kofeiinin lopettamiseen, mutta luettani netistä että muilla on ollut myös sen kaltaisia oireita tuli asia yhdistettyä itsekin siihen. Nämäkin oireet kyllä meni ohi muutamassa päivässä. Mielenkiintoinen oire kuitenkin, sillä alaselkäkipua ei ole itselläni normaalisti lainkaan.
Kolmas ja mielenkiintoisin tai ainakin yllättävin havainto oli se, että ilman kofeiinia unien määrä lisääntyi todella paljon. Jos normaalisti näen unia jotka muistan herättyäni ehkä kerran tai pari muutamassa kuukaudessa, näin varmaan keskimäärin kahdesta neljään yöhön joka viikko unia jotka muistin. Ainoastaan raakaravintoa syödessä vuosia takaperin oli unien määrässä näin suuri muutos.
Alussa kun kofeiinin jätti pois huomasi myös että todellisuus tuntui erilaiselta, jotenkin selkeämmältä ja kirkkaammalta. Se oli mielenkiintoinen havainto, mutta eron huomasi vain alussa jonka jälkeen keho tottui jo muuttuneeseen olotilaan. Mene tiedä johtuiko olotilan muutos kofeiinista vaiko vain siitä että jotain, mitä tahansa, jättää elämästä pois jota on käyttänyt vuosia. Paha sanoa.
Myöskin alussa kun kofeiinin jätti pois tuntui että ajatukset ovat rauhallisemat, eli ei pyörinyt niin nopealla tahdilla tuhat ja yksi asiaa päässä koko aikaa, mutta ajan saatossa kehon totuttua muutokseen ajatuksien kulku oli edelleen kuin sirkus olisi saapunut kaupunkiin ja apinat soittaisivat lautasilla tahtia karavaanin kulkiessa eteenpäin. Tai jotain sellaista. Whatever.
Yksi olennainen havainto jonka opin liittyy myöskin vireystilaan ja jaksamiseen. Monesti kofeiini mielletään piristäväksi aineeksi, mutta ilman kofeiinia muutaman ensimmäisen päivän jälkeen olo oli pirteämpi jo heti aamusta alkaen. Muutama minuutti heräämisen jälkeen oli jo täysin pirteä ja pirteys pystyi tasaisena pitkin päivää. Kofeiini ei myöskään varsinaisesti taida edes olla piristävä aine jos sitä käyttää jatkuvasti vaan vireystila taitaa perustua vain siihen että nautittu kofeiini paikkaa kofeiinivajeesta aiheutuvan väsymyksen ja luo illuusion virkistävästä aineesta.
Loppusanat
Iltakahvin mittaaminen. Kuva: Canon 2000D ja Canon EF-S 18-55 mm F/3.5-5.6 III.
Vaikka alkuperäinen ongelma jonka vuoksi kofeiinin käytön jätin muutamaksi kuukaudeksi ei sillä korjaantunut, oli muutaman kuukauden kofeiiniton jakso silti kokeilemisen arvoinen.
Positiivisesti yllättävää oli huomata kuinka helppoa kofeiinista luopuminen oli, sillä ainoa haaste oli alussa olleet fyysiset oireet. Mielihalua saada kahvia ei ollut eikä ilman kahvia oleminen aiheuttanut minkäänlaista ongelmaa. Hyvä niin, koska minkään aineen ei pitäisi olla sellainen että siihen olisi riippuvainen.
Positiivista on ollut myöskin se, että ainakin nyt alussa ensimmäiset päivät kun olen jälleen kahvia juonut on kahvin määrät päivässä olleet aikaisempaa matalammat. Voi tietenkin olla että kun kuukausia kuluu niin kahviakin alkaa taas menemään enemmän, mutta aika sen näyttäköön.
A walk among the tombstones (IMDB) joka suomeksi käännettynä tunnetaan nimellä Tanssi haudoilla on psykologinen trilleri jonka on ohjannut Scott Frank. Pääosissa nähdään Liam Neeson, Astro, Dan Stevens ja David Harbour. Elokuva on vuodelta 2014.
AA-kerhossa käyvä entinen poliisi Matt Scudder (Liam Neeson) istuu kahvilassa kun samassa kerhossa oleva mies, Peter (Boyd Holbrook) tunnistaa hänet ja tulee juttelemaan. Mattille selviää että Peterin veli Kenny (Dan Stevens) on avun tarpeessa sillä hänen vaimonsa on joutunut kamalan rikoksen uhriksi. Mattin tutkiessa asiaa hänelle selkenee että asiaan liittyy enemmänkin huumekauppaa, kiristyksiä ja murhia eikä Kennyn vaimo ole ainoa uhri.
Lajityypissään tämä on toimivaa tasoa oleva elokuva. Sen juoni on toimiva ja tarpeeksi monipuolinen, se kasvaa sopivalla tahdilla eikä asioita paljasteta liikaa liian aikaisessa vaiheessa. Toimintaa ei ole liiaksi, joten painopiste on selvästi tarinassa ja sen koukuttavuudessa.
Liam Neeson on rooliin entisenä poliisina sopiva valinta, ehkä osittain siksi että hänet on nähty aikaisemminkin vastaavankaltaisissa rooleissa entisenä virantoimittajana mm. elokuvassa Taken, minkä vuoksi katsojana hän tuntuu tutulta ja turvalliselta hahmolta rooliinsa.
Tarinan teema tuntui itselleni paikoitellen suhteellisen ahdistavalta, vaikka se ei poikkeakaan paljoa muista vastaavista lajityyppinsä tuotoksista. Raa’at ja väkivaltaiset kohtaukset painostavalla tematiikalla eivät ole omaan makuuni yleisetikään ottaen sellaisia mistä pidän, joten tämä sinänsä ei yllätä. Ilman synkkää teemaa monet väkivaltaiset tai raa’atkin kohtaukset elokuvissa voivat lähinnä tuntua koomisilta, joten tätä taustaa vasten mietittynä tämän elokuvan juoni on kerrottu onnistuneesti sillä se tuntui paikoitellen epämukavalta.
Vaikka entinen poliisi selvittämässä yhä rikoksia onkin itsessään hyvin kulunut teema, oli kokonaisuutena tämä kuitenkin viihdyttävä ja toimiva elokuva lajityypissään.
Stadin panimon Enigma: American Double Bock on 8,0 % vahvuinen bock. Lisää tietoa löytyy panimon sivulta (katso täältä).
Olut kuohuaa kohtalaisen voimakkaasti mutta hallitusti tuoppiin kaataessa, mutta tuopista vaahto kuitenkin katoaa suhteellisen nopeasti pois. Väri on kullankeltainen ja koostumus hieman samea. Monet sameat oluet eivät näytä omaan silmään hyvältä, mutta tämän väri yhdistettynä sameuteen näyttää miellyttävältä.
Tuoksu on voimakkaan sitruksinen. Voimakas siten että sen erottaa helposti, mutta ei siten että se olisi väkisin hajukenttään nouseva häiritsevällä tapaa.
Suutuntuma on täyteläinen. Maussa nousee esiin voimakkaan greippinen ote. Olemus on hieman terävä. Jälkimaku on puolikuiva ja säilyy kohtalaisen ajan suussa.
Toimiva olut, vaikkakin bockiksi tuli vahvasti IPA-maiset fiilikset.
Pappi Tomas Ericsson (Gunnar Björnstrand) ja Ingrid Thulin (Märta Lundberg) saapumassa kirkolle
Ingmar Bergmanin ohjaama Nattvardsgästerna (IMDB) joka suomennettuna tunnetaan nimellä Talven valoa on vuonna 1963 julkaistu draamaelokuva. Pääosissa nähdään Gunnar Björnstrand, Ingrid Thulin, Gunnel Lindblom, Max von Sydow sekä Allan Edwall.
Pienen kylän pappi Tomas Ericsson (Gunnar Björnstrand) on vaikeassa tilanteessa, sillä hänen uskonsa Jumalaan on heikoilla. Uskon kriisin lisäksi samaan aikaan hänen täytyy tehdä selkoa Märta Lundbergille (Ingrid Thulin) tunteistaan sekä pyrkiä auttamaan maailman tilanteen ahdistamaa perheenisää Jonas Perssonia (Max von Sydow).
Talven valoa on kiehtova uskoa ja sen kriisiä käsittelevä elokuva. Pappi joka saarnaa uskosta muille vaikka oma usko on epäilysten varjostama on teema johon kovinkaan moni katsoja tuskin voi omakohtaisesti suoraan samaistua, mutta suurempana konseptina rehellisyys, usko ja epäilykset niin uskonnollisessa kuin arkirealistisemmassakin mielessä ovat sitä vastoin jotain johon luultavasti jokaisella on jonkinmoista kosketuspintaa.
Elokuvan loppuvaihella Algot Frövik (Allan Edwall) käy puhuttelevan hengellisen keskustelun pappi Tomaksen kanssa aiheena Kristuksen kärsimys ja Jumalan hiljaisuus. Algot olisi tahtonut keskustella aiheesta jo aikaisemminkin, mutta Tomaksella ei ole siinä hetkessä aikaa hänelle. Sen sijaan Tomas kerkeää käymään kahden muun henkilön kanssa erilliset keskustelut muista aiheista ikävin ja toisessa tapauksessa myös dramaattisin seurauksin.
Myöhemmin elokuvan katsomisen jälkeen mieleen nousi ajatus, olisiko dramaattisiin seurauksiin johtanut keskustelu koskaan ollut sellainen mikäli Tomas olisi pysähtynyt kuuntelemaan Algotia ja hänen pohdintojaan, sillä hänen näkökulmansa olisivat antaneet Tomakselle ajatuksen aiheita tarpeeksi aikaisessa vaiheessa. Ajan antaminen muille silloin kun omassa elämässä kohtaa koettelemuksia on varmasti vaikeaa meille jokaiselle, mutta toisten kohtaaminen silloin voi olla juuri sitä mitä me tarvitsemme sillä sitä kautta voimme saada ajatuksia jotka ravistelevat meidät näkemään asioita uudenlaisista näkökulmista.
Vaikka elokuva onkin monilta osiltaan lohduton ja pessimistis-realistinen kuvaus ihmisen elämästä, on siinä silti mukana myös toivoa. Hyvä näyttelytyö yhdistettynä kiinnostavaan teemaan ja muutoinkin onnistuneeseen toteutukseen tekevät tästä katsomisen arvoisen filmin.
