Aleksin Blogi

Author: stargazers

  • Verkko-ongelmien selvittelyä

    Ubiquiti UniFi Express 7

    Lyhyesti

    Jo pidemmän aikaa on kotonani ollut yhden tietokoneen kanssa verkossa ongelmia. Työkoneeni, MacBook Pro, on aiheuttanut harmaita hiuksia enemmän ja vähemmän äärimmäisen epävakaalla internet-yhteydellä kotonani käytettäessä. Epävakauden lisäksi ongelmia on ollut myös nopeudessa silloinkin kun nettiyhteys ei ole katkonut muutoin.

    Mielenkiintoista kyllä, minkään muun laitteen kanssa ei ole samanlaisia verkko-ongelmia, vaikka kotonani on verkkoon kykeytyviä laitteita monia.

    Ongelman selvittelyä on tullut tehtyä lähipäivinä, sillä etätöissä on erittäin rasittavaa mikäli etäpalavereissa ääni ja kuva pätkii paikoitellen jopa sekunniksi tai pidemmäksikin aikaa.

    Langaton tukiasema

    Yhtenä mahdollisena ja varsin realistisena ongelman aiheuttajana on langaton tukiasema, joten hankin vuosien tauon jälkeen Ubiquitin verkkolaitteen.

    Vuosia takaperin itselläni oli Ubiquitin laitteita, mutta silloin niiden kanssa ilmeni ongelmia kun kontrolleri hävitti useampaan otteeseen kaikki asetukset jolloin laitoin ne myyntiin kun en enää jaksanut sitä säätämistä. Lisäksi silloin DNA:n kaapelimodeemin WLAN riitti hyvin omiin tarpeisiini joten monimutkaisemmalle verkkoratkaisulle ei ollut enää tarvetta.

    Tällä kertaa hankin Ubiquitin UniFi Express 7:n. Kyseinen laite tarjoaa WLAN-tukiaseman 2,4 GHz, 5 GHz sekä 6 GHz verkoille, siihen saa yhden laitteen kiinni ethernetillä ja siinä on sisäänrakennettu Ubiquitin käyttämä hallintaohjelmisto. Tämä oli hyvä juttu, koska en jaksanut alkaa säätämään tässä vaiheessa useamman laitteen kanssa jotta pääsen selvittämään onko vika työkoneessani vai omassa verkossani.

    Alkuvaikeuksien ja konfiguraatioiden kohdalleen säätämisen jälkeen Ubiquitin verkkolaite on vaikuttanut erittäin pätevältä, eli kokemukset ovat positiiviset tähän saakka.

    Harmillista kyllä, verkko-ongelma MacBook Pron kanssa ei korjaantunut. Tarkemmin kun ongelmaa tutkin havaitsin että jostain syystä MacBook Pro yhdistää aina 2,4 GHz verkkoon eikä 5 GHz tai 6 GHz verkkoon vaikka kaikki ne olisivat tarjolla.

    Asetin myös Band Steering -asetuksen päälle Ubiquitin hallintapaneelista, mutta sekään ei saanut Macia valitsemaan korkeamman taajuuden verkkoa.

    Koetin myös ottaa 2,4 GHz verkon asetuksista kokonaan päältä Ubiquitin hallintapaneelista, mutta tämä aiheutti ainoastaan sen että Mac ei enää päässyt langattomaan verkkoon lainkaan.

    Vian syy löytyi HDMI-kaapelista

    Takapaneelissa on yksi LAN- ja yksi WAN-portti

    Tänään vihdoin ongelman syy ratkesi. Syy minkä takia MacBook Pron verkko pätki jatkuvalla syötöllä eikä se yhdistänyt 5 GHz tai 6 GHz verkkoihin johtui siitä, että tietokone oli kiinni televisiossa (eli näytössäni) HDMI-kaapelilla.

    Kun irroitin HDMI-kaapelin tietokoneesta, laitoin koneesta WLAN-yhteyden pois ja sen jälkeen WLAN-yhteyden takaisin, yhdisti tietokone suoraan 6 GHz verkkoon. Sen jälkeen netti tuntui toimivan ongelmitta, siirtonopeus nousi satoihin megabitteihin muutamasta kymmenestä megabitistä.

    Ongelma selvisi Redditistä tai Applen tukifoorumilta tai jostain muusta foorumista. Absurdi ongelma, mutta pääasia että ongelma selvisi. Useilla muilla on samanlaista ongelmaa ollut ja heillä ongelma on korjaantunut vaihtamalla erilaiseen HDMI-kaapeliin.

    Omalla kohdalla kaivoin kaapistani USB-C-telakan, tökkäsin Macin kiinni siihen ja telakasta menee sitten HDMI-kaapeli televisiolle. Tällä tapaa ei tullut enää ongelmia. Samalla kuitenkin kaivoin Switchin kaapista ja laitoin telakan kiinni ethernet-kaapelilla joten vaikka pitkään jatkunut verkko-ongelma ratkesi, siirryin samalla myös varmempaan ja parempaan ratkaisuun.

    Ubituitin verkkolaite kuitenkin jää käyttöön ellei sen kanssa tule muita ongelmia. Toivottavasti ei 🙂

  • Leffalauantai: True Grit (Kova kuin kivi)

    Mattie Ross (Hailee Steinfeld) yhdessä matkakumppaninsa kanssa

    Joel ja Ethan Coenin ohjaama True Grit joka suomeksi tunnetaan myös nimellä Kova kuin kivi on vuonna 2010 julkaistu lännendraama. Sen pääosissa nähdään Jeff Bridges, Matt Damon sekä Hailee Steinfeld.

    Nuoren teinitytön Mattien (Hailee Steinfeld) isä on tapettu rikollisen toimesta. Tyttö päättää kostaa isänsä kuoleman ja lähtee etsimään syyllistä. Hän palkkaa avukseen alkoholiin menevän sheriffin Rooster Cogburnin (Jeff Bridges) joka on tottunut laittamaan väkeä kylmäksi aikaisemminkin. Rikollisjoukkoa jonka mukana myös Mattien isän tappaja on etsii myöskin texas ranger LaBoeuf (Matt Damon) ja vähitellen näiden kolmen tiet kulkevat toisinaan yhtä matkaa ja toisinaan erillään rikollisjoukkoa etsien.

    True Grit on mielenkiintoinen moderni lännenelokuva. Sen tarina on hyvä ja sen hahmot ovat mielenkiintoisia ja persoonallisia. Hahmoissa nähdään myös kehittymistä ja uusia piirteitä tarinan edetessä joka antaa lisää mielenkiintoa kerrontaan. Hahmojen välinen dynamiikka ja paikoitellen turhamainen egoilu toimii hienosti kuvaamaan heidän persoonallisuuttaan, sillä juuri tämänkaltaisilla keinoilla voidaan hahmoja rakentaa uskottavasti ilman että kaikkea tarvitsee vääntää katsojalle ratakiskosta.

    Pidin siitä että juonessa oli mukavaa vaihtelua moneen perinteisempään tarinaan, sillä tässä elokuvassa yhtenä päähenkilöistä onkin nuori teinityttö joka päättää lähteä kostoretkelle. Hän ei ole myöskään tyypillinen modernien elokuvien äijämäinen naishahmo joka on kovis joka pieksee kaikki, vaan hän on päättäväinen ja itsepintainen mutta muutoin suhteellisen tavallinen tyttö.

    Kerrontansa tyyliltä elokuva on selkeä ja helposti seurattava ja sen juoni etenee koko ajan hyvällä tahdilla pitäen yllä mielenkiintoa alusta loppuun saakka.

    True Grit oli omaan makuuni hyvä elokuva jonka jaksaa katsoa helposti useampaankin kertaan.

  • Perjantaipullo: Olutmestari Gluteeniton Tumma Lager

    Olutmestari Tumma Lager on 5,0 % vahvuinen gluteeniton Stadin Panimon olut. Olutta myydään ainakin tekstin kirjoittamisen aikaan S-ryhmän kaupoissa ja lisää tietoja löytää Stadin Panimon sivuilta (katso täältä).

    Samoin kuin Olutmestarin Pilsneri, myös tämä vaahtoaa todella runsain määrin kaadettaessa tuoppiin. Vaahto pysyy pitkään pinnalla ja on kohtalaisen paksua ja hattaramaista.

    Väri on miellyttävä tumman ruskea joka miellyttää omaa silmääni. Tuoksu on vähäinen eikä sitä erota juurikaan, mutta aikansa kun etsii niin sieltä löytää maltaisen tuoksun.

    Suutuntuma on pehmeä ja keskitäyteläinen. Maussa nousee hyvin esiin paahteinen maltaisuus joka toimii hyvin, sillä paahteisuutta ei ole liiaksi eikä se dominoi makukenttää. Makea jälkimaku säilyy hyvän tovin suussa vielä kulauksen jälkeenkin.

    Asiallinen olut jonka voi ostaa toisenkin kerran.

  • Peliarvostelu: Call of Duty: Modern Warfare 3 (Xbox 360)

    Viholliset katolla vain hetkeä ennen elämänpoisto-operaation valmistumista

    Tuttua huttua

    Call of Duty: Modern Warfare 3 eli lyhemmin CoD: MW3 on vuonna 2011 julkaistu ensimmäisen persoonan kuvakulmasta pelattava sotapeli jonka on kehittänyt monesta muustakin Call of Dutystä tuttu Infinity Ward. Tämän CoD:in kehityksessä on ollut mukana myöskin Sledgehammer Games.

    Pelin on julkaissut Activision ja se on saatavana Windowsille, Playstation 3:lle, Xbox 360:lle, Nintendo Wiille sekä Mac OSX:lle. Oma arvioni pelistä perustuu Xbox 360 -versioon ja pelasin sen myöskin alkuperäisellä Xbox 360 -konsolilla enkä uudemmalla Xboxilla taaksepäin yhteensopivuustilassa.

    Tarina jatkuu siitä mihin Call of Duty: Modern Warfare 2 päättyi (lue arvostelu). Amerikkalaiset sotilaat John McTavish ja John Price ja venäläinen Nikolai pakenevat Afganista ja monen mutkan ja eri tehtävän kautta pelaajan tehtäväksi tulee päästää ilman pithalle terroristi Vladimir Makarovista. Matkalla keretään näkemään varapresidentin ja hänen tyttärensä kaappaus ja tietenkin heidän pelastamisensa.

    Kokonaisuutena tarina on keskinkertaista tasoa eikä ainakaan itselleni siitä jäänyt käytännössä muuta mieleen kuin muutamat vaiheet. Voi tietenkin olla että en vain ole jaksanut niin keskittyneesti seurata tarinan etenemistä, tai sitten vain tarina oli niin tusinatasoa että se ei jaksanut pitää mielenkiintoani yllä. Olipa miten tahansa, tarina oli ja meni siinä sivussa omalla painollaan kun aseiden kanssa räimittiin tehtäviä menemään.

    Luotia lippaaseen ja verta kentälle

    Teurastamista tapahtuu niin sisällä kuin ulkonakin

    Moderneja FPS-pelejä konsoleilla pelanneille kontrollit ovat tuttua kauraa eli kaikki painikkeet tekevät sitä mitä niiden nykyään jo odottaakin tekevän eikä yllätyksiä pääse syntymään.

    Grafiikat on asiallista tasoa, vaikkakin 42-tuumaisella OLED-televisiolla katsottuna Xbox 360 -konsolin grafiikoista alkaa monin paikoin jo rujous paistamaan läpi. Voi olla että grafiikat pääsisivät paremmin oikeuksiinsa 21-27 tuumakoossa, mutta tätä ei tullut valitettavasti testattua. Saattaa silti olla että seuraavaa Xbox 360 -peliä pelatessa ainakin koetan näyttäisikö grafiikat mukavammalle pienemmässä tuumakoossa, vaikkakin pienmmät näyttöni eivät OLED-paneeleita olekaan.

    Tietokoneen ohjaamien hahmojen äly on toimivaa tasoa. Viholliset osaavat ampua kohden eikä myöskään oman puolen sotilaat vaikuttaneet siltä että olisivat olleet hyödyttömiä peukalon pyörittäjiä vailla järkeä. Normaalilla vaikeustasolla pelattuna pelaajalla riittää tekemistä saatellessa vihollisia manan majoille, eli oman tiimin sotilaat eivät myöskään hoida kaikkea työtä pelaajan puolesta.

    Samaa mitä yleensä aina

    “Suu auki!” totesi hammaslääkäri. Nyt on viisaudenhampaan poisto käynnissä ja se voi tehdä kipeää.

    Tuttu ja turvallinen suoraviivainen putkijuoksu tasapaksulla tarinalla on asia jolla tätä voisi parhaiten kuvata. Samalla se on ilmaisu mikä saa sen kuulostamaan huonolta, tylsältä ja sellaiselta että sitä ei kannata pelata, mutta totuus on silti täysin päinvastainen.

    Tämä on hyvä ja viihdyttävä peli juuri siksi että se on kaikkea tuota. Kun asiat on tehty hyvin ja ne toimivat, on mukavaa pelata tällaisia pelejä ilman että niihin on väkisin keksimällä keksitty jotain uutta uudistusta vain uudistamisen itsensä vuoksi. Pelaan suoraviivaisia räiskintäpelejä siksi että ne ovat viihdyttäviä juuri sellaisena kuin ne ovat. Eivät ne tietenkään kaikille uppoa, mutta ei niiden tarvitsekaan.

    Grafiikat on isolla näytöllä katsottaessa rujoudestaan huolimatta toimivat, pelimekaniikat on erinomaiset, musiikit ja äänet on miellyttävät eikä tässä oikeastaan ole mitään mikä itselleni tökkisi. Toimiva ja viihdyttävä peli jonka pelasi mielellään.

  • Banaaniliittimet kaiutinjohdoille

    Banaaniliitin jossa ruuvit aukaistu ja suojavaippa sen vieressä irrallaan.

    Joitain viikkoja takaperin hankin torista käytetyn stereovahvistimen kuten olen jossain tekstissä ohimennen maininnutkin. Olen käyttänyt vahvistinta nyt surround-setuppini etukaiuttimien (Wharfedale Diamond 230) kanssa ja olen ollut tyytyväinen niiden äänenlaatuun myös stereomusiikin kuuntelussa.

    Samojen kaiuttimien käyttö stereo- sekä AV-vahvistimen kanssa on kuitenkin käytännön kannalta työlästä, koska johdot on aina vaihdettava kaiuttimen päästä eri vahvistimelta tuleviin johtoihin sen mukaan mitä vahvistinta haluaa käyttää. Vaihtoehtoisesti voisin tietenkin laittaa eri kaiuttimet stereovahvistimelle, mutta sisustuksellisesti tämä ei näyttäisi hyvältä omassa olohuoneessani.

    Samaan aikaan samoihin kaiuttimiin ei voi turvallisesti laitteita vaarantamatta kytkeä kahta eri vahvistinta vaikka ainoastaan toinen vahvistin olisi päällä kerrallaan, sillä ne ovat kuitenkin vahvistimelle samassa ketjussa antamassa kuormaa ja ennemmin tai myöhemmin tämä käsittääkseni rikkoo vahvistimet. Aikomuksena ei ole luoda vaarallisia kytkentöjä, joten johtojen irroittelu ja toisten johtojen tilalle laittaminen on merkittävästi parempi vaihtoehto.

    Videotykin ja television äänet menevät itselläni surround-vahvistimelle ja kun haluan kuunnella musiikkia CD:ltä, vinyyliltä tai kasetilta käytän stereovahvistinta. Koska kaiuttimien käyttö vaihtelee mahdollisesti useastikin viikossa, on johtojen vaihtaminen kaiuttimille tapahduttava helposti.

    Jotta kaiuttimien johtojen vaihtelu sujuisi mahdollisimman helposti oli helpoin ja luultavasti ainakin kustannustehokkain ratkaisu hankkia johtoihin banaaniliittimet. Jonkinlaisia kytkimellä tapahtuvia kaiuttimien valintarasioitakin on ilmeisesti kyllä olemassa, mutta omassa käytössä banaaniliittimet ja käsin vaihteleminen ajaa asiansa tarpeeksi hyvin.

    Asennuksen ajaksi suojavaipan voi ottaa pois jolloin johdon ruuvaaminen käy helposti.

    Asentaminen oli näissä liittimissä helppoa (toisin kuin joskus vuosia sitten käyttämissäni toisissa liittimissä), vaikkakin parissa ensimmäisessä liitännässä en tajunnut laittaa molempia ruuveja kiinni. Jos ne irtoavat niin korjaan ne myöhemmin paremmaksi.

    Asennus tapahtui siis siten, että ensin liittimestä pyöritetään sormilla suojavaippa irti jonka alta paljastuu liitin jossa on kaksi pientä ruuvimeisselillä pyöritettävää ruuvia. Kun ruuvit on aukaistu tarpeeksi voidaan kuorittua kaiutinjohtoa tunkea liittimen sisälle. Kun johto on liittimen sisällä kiristetään ruuvimeisselillä ruuvit kireälle jolloin kaiutinjohto puristuu jämäkästi liittimeen. Lopuksi vielä pyöritetään suojavaippa takaisin paikalleen jolloin liitäntä on nätisti piilossa.

    Parin ensimmäisen kohdalla en huomanut että suojavaippa lähtee kokonaan irti ja sen alla on vielä toinenkin ruuvi joten pari ensimmäistä kiinnitystä meni yhdellä johdolla kiinni, mutta oneksi tämän voi nopeasti korjata mikäli liitäntä jostain syystä sattuu irtoamaan.

    Banaaniliittimien vaihto käy todella nopeasti, sillä johdon saa kaiuttimista irti muutamassa sekunnissa eikä toisten johtojen tilalle laitto ota aikaa sen suuremmin. Nyppäisemällä irti ja tökkäisemällä toiset tilalle. Merkittävästi helpompaa kuin pyöritellä kaiuttimen takana johtoja irti, pujottaa kuorittu kaiutinkaapeli sisään ja ruuvata takaisin kiinni.