Lääkärissä käynnin jälkeen oli kuumetta 37.8, lääkkäri mittasi 38.5
Tänään alkoi allekirjoittaneen kesäloma. Heräsin ihmisten aikaan, hieman ennen kahdeksaa. Kuitenkin joskus puolen päivän jälkeen jo tuli olo että on pakko mennä ottamaan päiväunet, sillä oli jotenkin ihmeen nuutunut olo. Päiväunia tuli nukuttua puolisentoista tuntia jonka jälkeen siirryin pelailemaan tietokoneella.
Tietokoneella pelatessa tuli mieleen olotilasta että voisikohan olla kuumetta nostanut. Siinä vaiheessa oli 37.3 jo noussut lämmöt, joten varasin työterveslääkärille ajan. Illalla puolen seitsemän maissa oli lääkäriaika Tikkurilassa.
Olotila oli kohtalaisen hyvä, mutta siellä kun lääkäri mittasi kuumeen oli kuumetta jo 38.5 joka on todella korkea itselleni. Tälläkin kertaa mielenkiintoisesti olotila oli parempi kun oli enemmän kuumetta kuin silloin kun on vain noin 37 – 37.5 välillä. Useastikin tuntuu että jos on 37 tai hieman yli on todella nuutunut ja täysin voimaton olo, mutta jos on enemmän kuumetta niin olo tuntuu paljon paremmalta ja jaksavammalta vaikka olotila muuten onkin hönö.
Kotiin palattua oli myöhemmin vielä 37.8 kuumetta joten kai se on uskottava että kipeäksi on tullut heti loman alkuun. Noh, onneksi ei ole mitään sen suurempia suunnitelmia lomalle muutenkaan joten lähipäivät varmaankin menee pelatessa, katsellessa elokuvia tai kuunnellessa musiikkia tai mitä rentoa nyt kotona keksiikään tekemistä.
Harriet Andersson esittää hyvin roolinsa Karinina jonka mielenterveydessä on haasteita
Såsom i en spegel (IMDB) joka suomennettuna tunnetaan nimellä Kuin kuvastimessa on Ingmar Bergmanin ohjaama draamaelokuva vuodelta 1961. Rooleissa nähdään Max von Sydow, Lars Passgård, Gunnar Björnstrand sekä Harriet Andersson.
Karin (Harriet Andersson), hänen miehensä Martin (Max Von Sydow), Karinin veli Minus (Lars Passgård) sekä Karinin ja Minuksen isä David (Gunnar Björnstrand) asuvat yhdessä saarella. Karin on päässyt mielisairaalasta, mutta hänen todellisuudentajunsa rakoilee tarinan edetessä yhä enenevissä määrin. Jokainen joutuu käsittelemään omalla tapaansa hänen mielenterveytensä luomia haasteita omien elämän haasteiden lisäksi.
Monen muun näkemäni Bergmanin elokuvan tapaan myös tämä on verkkaisesti etenevä tarina missä ei varsinaisesti tapahdu kovinkaan paljoa, vaan painopisteessä on enemmänkin ihmisyyden luomat haasteet ja niiden käsittelyt. Jokaiselle tarinan henkilölle annetaan tarpeeksi tilaa jotta heidän persoonansa ja heidän omat henkilökohtaiset ongelmansa tulevat esiin – joko suoraan tai vähintäänkin välillisesti – mikä antaa katsojalle tarpeeksi aikaa muodostaa omat näkemyksensä heidän luonteistaan ja toimintatavoistaan.
Vaikka Karinin mielenterveyden hajoaminen on raskasta hänen läheisilleen sekä hänelle itselleen, on se myös asia jonka kautta he näkevät asioita itsestään. Kuten elämässä yleensäkin, monesti asiat saavat uudenlaisia näkökulmia erinäisten tragedioiden yhteydessä sillä silloin ihminen useammin saattaa pysähtyä kohtaamaan ja käsittelemään itseään suurempia kysymyksiä kuin silloin kun kaikki on tasaista ja ongelmatonta.
Pidin tästä elokuvasta. Sen tarina on mielenkiintoinen, sen verkkainen tempo on miellyttävä ja sen henkilöiden kuvaukset ovat uskottavia ja inhimillisiä. Näyttelytyö on hyvää ja kokonaisuus pysyy hyvin kasassa.
Track Day on Fat Lizardin panimon 4,9 % vahvuinen Session IPA. IBU-arvot oluessa on 60. Lisää tietoa löytää panimon omalta sivulta (katso täältä).
Oluen vaahtoaminen on maltillista ja pinnalle muodostuva paksuhko vaahto lähtee pois nopeasti. Tuopissa oluen kauniisti punertava sävy pääsee oikeuksiinsa ja myöskin sen mielyttävä raikas tuoksu nosee hyvin esiin. Niin väri kuin tuoksukin ovat molemmat itseäni selkeästi keskivertoa olutta enemmän miellyttäviä.
Suutuntuma on keskitäyteläinen ja sopivan pehmeä. Maussa nousee greippinen ote esiin mutta ei kuitenkaan tarpeettoman aggressiivisesti. Maku on miellyttävä. Jälkimaku on hieman kuiva ja saa oluen nauttijan haluamaan ottamaan toisenkin kulauksen.
Kokonaisuutena hyvin toimiva IPA omaan makuuni jota voi mieluusti ostaa toisenkin kerran.
Efektit ovat toisinaan toimivaa tasoa kuten tässä, mutta joissain kohtauksissa ne tuntuvat huonommilta
R.I.P.D. (IMDB) on vuonna 2013 julkaistu komediallinen toimintaelokuva jonka on ohjannut Robert Schwentke. Pääosissa nähdään Ryan Reynolds, Jeff Bridges, Stephanie Szostak sekä Kevin Bacon.
Nick (Ryan Reynolds) on poliisi joka on yhdessä työpartnerinsa Hayesin (Kevin Bacon) kanssa ottanut tekemällään keikalla laittomasti omaisuutta omaan haltuunsa. Nick tulee kuitenkin katuman päälle, mutta ennen kuin hän on saanut sovitettua tekonsa pääsee hän tehtävällä ollessaan hengestään. Hän siirtyy kuolleiden poliisivoimiin missä hän saa partnerikseen jo 1800-luvulla kuolleen virkavallan edustajan jonka kanssa he joutuvat ottamaan kiinni karanneita kuolleita eli raatoja. Työtehtävässään Nick saa huomata että hänen eläessään varastamansa kulta onkin osa suurempaa tarkoitusta, sillä karanneet kuolleet tahtovat päästä palaamaan takaisin maan päälle ja tätäkin kultaa tarvitaan suunnitelman toteuttamiseen.
R.I.P.D. on tarinansa osalta kiintoisa sillä sen tarinassa on omaperäisiä ideoita, mutta harmillisesti sen luomaa potentiaalia ei ole hyödynnetty kunnolla.
Tarinassa on uskonnollista mystiikkaa joka kuitenkin jättää hieman epäselkeän kuvan kuolleiden tilasta tämän elokuvan viitekehyksessä – ketkä kuolleet päätyvät R.I.P.D.:hen, ketkä ns. raatoihin ja mitä kaikille muille ihmisille tapahtuu kuolemansa jälkeen. Samoin epäselväksi itselleni jäi mitä tapahtui kaikille niille raadoille jotka R.I.P.D.:n poliisit ampuvat kadoksiin – joutuvatko he kadotukseen, vankilaan vai minne. Yksi vaihtoehto voi olla tietenkin että tämä on selvinnyt jossain vaiheessa elokuvaa, mutta itselläni se on vain mennyt ohi.
Selkeyttä en saanut myöskään siihen miten käy näiden poliisien sen jälkeen kun heidän aikansa kuolleiden polliisin palveluksessa on ohitse. Pieniä epäselvyyksiä tarinassa siis on, mutta onneksi tämänkaltaiset asiat eivät kovin paljoa paina vaakakupissa ottaen huomioon elokuvan kepeän ja viihteellisen luonteen. Vakavamielisemmässä draamassa tai vaikkapa toimintaelokuvassakin jonka miljöö olisi arkirealistisempi olisi odotukset tarinan selkeydelle myös suuremmat kuin komediallisessa toiminnassa.
Erikoistehosteista jäi itselleni hieman ristiriitainen tunnelma. Paikoitellen ne näyttivät hyvältä, mutta toisinaan ne näyttivät tarpeettoman keinotekoiselta joka latisti joidenkin kohtausten tunnelmaa. Lisäksi raatojen ulkomuodot olivat pääsääntöisesti huonot ja korostetun teennäisen näköiset. Tietenkin on ymmärrettävää että ne näyttävät siltä juuri siksi että niillä luodaan humoristista vivahdetta tähän elokuvaan, mutta omaan silmääni tyyli ei toiminut.
Näyttelytyö on pääsääntöisesti hyvää tasoa kuten tämän tason näyttelijäkaartilta voi odottaakin, mutta yksittäisiä kohtauksia oli joissa tunteen välitys jätti kaipaamaan suurempaa ja aidompaa eläytymistä.
Monista puutteistaan huolimatta ei tämä erityisen huono elokuva ole, mutta en tätä silti hyvänäkään voi pitää lukuunottamatta tarinan mielenkiintoisia ja omalaatuisia ideoita. Kyllä tämän katsoo sopivassa mielentilassa, mutta keskinkertaisuutensa vuoksi ei siitä ole paljoa jälkipolville kerrottavaa.
Hyvää ja rauhallista juhannusviikonloppua, pysykää elossa älkääkä hukkuko! 🙂
Oma juhannusaatto tuli vietettyä Kallioniemessä Laukaalla seurakunnan kanssa. Lähdin hieman ennen kymmentä kotoa ajamaan Helsinkiin mistä kävin poimimassa kolme muuta kyytiläistä matkaan. Yhdentoista hujakoilla pääsimme suuntaamaan auton kohden Laukaata. Matka meni mukavasti useamman pysähdyksen taktiikalla ja joskus hieman kolmen jälkeen olimme perillä.
Päivä tuli oltua Laukaassa aina siihen asti että kokko sytytettiin jonka jälkeen suuntasimme takaisin pääkaupunkiseudulle. Tällä kertaa tosin takapenkkiläiset vaihtuivat ja kaksi muuta kyytiläistä tuli kahden aikaisemman tilalle, etupenkkiläinen pysyi mennessä ja tullessa samana.
Juhannusaattona myös lippu vedettiin salkoon
Pääkaupunkiseudulle tuli palattua joskus hieman yhden jälkeen yöllä, mutta omaan kotiin pääsin hieman ennen aamu kolmea sillä vein vielä matkalaiset koteihinsa.
Mukava reissu ja mukava oli pitkästä aikaa käydä Kallioniemessä 🙂
