Aleksin Blogi

Author: stargazers

  • Kokeilussa: Nokia Compact Wireless Blood Pressure -verenpainemittari

    Verenpainemittari tulee tyylikkässä paketissa

    Kävin alkuviikosta työterveyshoitajan juttusilla. Otimme verikokeita ja mittailimme verenpaineita koska on yleisesti ottaen hyvä tietää oma nykyinen terveydentila silloinkin kun ei ole sairaana tai mikään ei vaivaa oloa. Halusin tietää verikokeiden tuloksia koska joskus niissä on ollut heittoja joissain arvoissa ja niin oli jälleen. Samoin verenpaine oli taas koholla joten kävin hommaamassa verenpainemittarin kotiin jotta saan mitattua sitäkin säännöllisemmin. Samoin on kiintoisaa nähdä kuinka painonpudotus vaikuttaa verenpaineen muutoksiin.

    Katselin muutamia eri malleja, mutta halusin sellaisen missä on langaton tietojen synkronointi puhelimeen koska en jaksa naputella käsin niitä tuloksia papereille. Useampia eri malleja löytyi ja kaikki olivat kutakuinkin samoissa hintaluokissa (eli ei ollut satojen eurojen eroja). Päädyin sitten lopulta Nokian Compact Wireless Blood Pressure -verenpainemittariin.

    Paketista otettuna verenpainemittari menee kohtalaisen pieneen tilaan

    Nokian mallissa löytyi tärkein ominaisuus itselle sen langattoman synkkaamisen lisäksi eli sen synkronoitavuus Apple Health -ohjelmistoon. Käytännössä sen hyöty itselle on se että kun haluan katsoa tuloksia näen kaikki sen ohjelman kautta painosta ja verenpaineesta. Painosta tietenkin näen siksi että aikaisemmin ostamani älyvaaka synkkaa myös tuohon samaan ohjelmaan.

    Verenpainemittarin käyttö on suoraviivaista. Käyttöönotto oli todella helppoa, etsin vain App Storesta ensin Nokian ohjelman ja asensin sen, pistin verenpainemittarin päälle ja synkkasin kännykän sen kanssa ja sitten vain laite käteen ja mittailemaan.

    Seuraavalla kerralla meni mitatessa paljon pidempään ihmetellessä ohjelman käyttöliittymää kunnes tajusin vihdoin että kun laitan virrat verenpanemittariin päälle käynnistyy ohjelmassa automaattisesti mittauksen ottaminen päälle. Sen jälkeen vain napsautetaan käynnistystä ja verenpainemittari alkaa mittailemaan.

    Digitaaliajan verenpainemittarit ovat normaaleiden verenpainemittareiden kaltaisia laitteita

    Tulosten tulossa kestää fiilispohjalta arvioiden saman verran kuin perinteisissä verenpainemittareissa. Samalla saa myös mittauksen aikaisen sykkeen näkyviin.

    Verenpaineet on itselläni tällä hetkellä koholla joten kiintoisaa päästä näkemään muuttuuko tulokset paremmiksi kun paino putoaa enemmän. Lihavuus on yksi merkittävä syy verenpaineen kohoamiselle (Terveyskirjasto) – ja toki monelle muullekin elintasosairaudelle.

    Lihavuus tappaa (kts. Iltalehti, Aamulehti, Iltasanomat) eikä itselläni ole hirveämmin intressejä vaihtaa hiippakuntaa. Toki Herran hallussa se on, mutta omilla elämäntavoilla on iso merkitys. On tärkeää seurata tätäkin säännöllisesti jotta tietää missä mennään ja miten tulokset kehittyvät.

    Muutamien päivien käytön kokemuksen perusteella laite vaikuttaa kätevältä ja toimivalta. Se on helppokäyttöinen, tyylikäs eikä hintakaan ole mahdoton. Hintaa tälle laitteelle oli Verkkokauppa.comissa 129,90 eur.

  • Leffalauantai: Snow White

    Kristin Kreuk roolissaan Lumikkina

    Leffalauantait saavat vaihtelua vampyyrielokuvien maailmaan tällä viikolla seikkailullisen koko perheen fantasiaelokuvien muodossa. Tämän viikkoiseen elokuva-arvosteluun päätyi Snow White joka suomalaisittain kääntyy muotoon Lumikki. Kuitenkin DVD-kannessakaan tätä ei oltu käännetty joten suomalaisetkin saavat tyytyä alkuperäiseen nimeen.

    Snow White (IMDB) on Grimmin veljesten legendaariseen Lumikki-satuun pohjautuva elokuva vuodelta 2001. Elokuvan on ohjannut Caroline Thompson joka on tullut tunnetummaksi käsikirjoituksistaan elokuviin esim. Edward Scissorhands (Saksikäsi Edward) sekä The Night Before Christmas (Painajainen ennen joulua).

    Lumikkina tössä versiossa nähdään Kristin Kreuk joka on mm. nähty Lana Langina televisiosarjassa Smallville. Kuningatar Elspethinä eli tuttavallisemmin pahana äitipuolena nähdään Miranda Richardson joka on nähty myös Sleepy Hollowissa (Päätön ratsumies) ja Phantom of the Operassa (Oopperan kummitus).

    Ruma noita muuttui hemaisevaksi daamiksi

    Lumikki-tarinasta on nähty filmatisointeja vuosien mittaan kymmenittäin joista itse olen aikaisemmin täällä arvostellut ainoastaan Snow White and the Huntsman -version.

    Tämä vuoden 2005 filmatisointi on hyvin erilainen niin visuaalisesti kuin tarinallisesti. Tämä versio on televisioelokuva eli se on tehty ja suunnattu alunperin television kautta esitettäväksi (ts. ei siis elokuvateattereihin) ja siitä kyllä myös huokuu sellainen koko perheen leffa -tyylinen fiilis. Se on kevyt ja lapsenmielinen elokuva eikä sen värimaailma koostu ensisijaisesti mustasta ja sen eri variaatioista.

    Kuningas John (Tom Irwin) on jäänyt peilin taakse jumiin

    Tarina on tuttua ja turvallista Lumikkia. Koska en ole lukenut ehkä koskaan (tai jos olen, en ole ainakaan moniin vuosiin) Grimmin versiota sadusta en osaa varmaksi sanoa mitkä ovat alkuperäiseen tarinaan kuuluvia asioita ja mitkä eivät, mutta kaikki klassiset elementit tarinasta löytyvät.

    Tarinassa alussa mies saa vaimonsa kanssa lapsen jolle annnetaan nimeksi Lumikki. Nainen menehtyy melkein heti synnytyksen jälkeen ja mies lähtee matkaan lapsensa kanssa etsimään muuta paikkaa missä elää ja mistä Lumikkiki saisi ruokaa. Mies pökertyy kuitenkin matkalla ja on vähällä kuolla mutta kaaduttuaan jäälle ja päästettyään kyyneleen hän vapauttaa kyynelellään jään alla olleen hengen. Henki toteuttaa Lumikin isälle Johnille kolme toivetta ja niinpä hänestä tulee aivan äkkiarvaamatta kuningaskunnan kuningas joka saa rinnalleen vielä kuningattarenkin.

    Henki käy kyselemässä rumaa noita-akkaa hänen vaimoksi kunhan ensin on muuttanut noidan hehkeän viehättäväksi punapääksi. Ilmeisesti hengelläkin on jollain muotoa realistinen naismaku kun hän ei koettanut tyrkätä noitaa telaketjufeministin näköisenä ilmestyksenä kuningattareksi.

    Perjantai Polvijärvellä? Ei suinkaan vaan metsästäjä päästämästä Lumikkia hengestään.

    Kuningas ei kuitenkaan oikein lämpene ja niinpä noita tekee taikojaan ja saa kuninkaan rakastumaan itseensä. Kaikki rullailee hyvin, vuodet vierivät, Lumikki kasvaa ja hänestä tulee aina vain kauniimpi. Jostain syystä se ei miellytä pahaa noitaa ja Lumikki täytyy päästää päiviltä. Lumikki katoaa metsään, tutustuu kääpiöihin ja kaikki tutut klassiset sadun elementit nähdään.

    Elokuvassa on positiivisena puolena mukaan saatu ujutettua hieman myös opetusta sekaan. Kun paha noita joka oli kertaalleen muutettu kauniiksi muuttuu takaisin rumaan muotoonsa ja haluaa saada kauniin ulkokuorensa takaisin saa hän hengeltä tylyn vastauksen:

    – Annoin sinulle onnellisen elämän. / Mutta katso mitä teit. / Hän ei ollut uhka ennen kuin aloit kuvitella niin. / Kateus on kylmää. Sinua pitää lämmittää helvetissä.
    – Anna kauneuteni takaisin.
    – Miksi? Et ollut tyytyväinen.

    Valtakunnassa pidetään myös juhlia

    Omaan makuuni Snow White toimi ihan kohtalaisesti. Se oli tyylillisesti erilainen Lumikki-tarina jossa kuitenkin on säilytetty kaikki perinteiset elementit. Se on selkeästi lapsenmielinen tarina joka ei edes yritä olla synkkä, pimeä tai pelottava. Siinä mielessä se on hyvä että se erottuu monista muista filmatisoinneista valitsemallaan tyylillä. Kolikon kääntöpuolena sama syy voi olla myös huono asia, sillä monelle aikuiselle näin rennolla ja kepeällä otteella väännetty tarina voi olla liiankin lapsenmielinen ja tylsä.

    Elokuva on keskiverto ja sen katsoo kerran, ehkä jopa toisenkin.

    Arvosana: 5/10 (IMDB: 5,8)

  • Perjantaipullo: Red stripe

    Red stripe

    Tämänkertaisena perjantaipullona on jamakalainen importtiolut Red stripe. Oluttyypiltään se on lager, sen alkoholitilavuus on 4,7 % ja väriarvo on 6 EBC. Red stripeä myydään suomessa normaaleissa hyvin varustelluissa ruokakaupoissa.

    Viinikartta.fi sivuston mukaan Red stripen historia ulottuu vuoteen 1928 jolloin sitä on aloitettu valmistamaan. Kyseisen sivun takaa löytyy myös lisää tietoa tästä oluesta joten kannattaa vilkaista mikäli haluaa tarkempia speksejä.

    Pullosta kaadettaessa olut kuohuaa varsin maltillisesti ja vaahto häviää suhteellisen nopeasti pois. Tuoksu on raikas ja hieman pistävä mutta ei kuitenkaan ikävällä tapaa.

    Maku on hyvä. Se on hieman hedelmäinen ja miellyttän raikas. Maun puolesta raikkaus menee johonkin ns. peruslagerin (Karhu, Karjala, Koff jne.) ja Coronan, Pirkka Òle Cervezan ja muiden vastaavien välimaastoon painopisteen sijoittuessa kuitenkin selkeästi näiden raikkaampien suuntaan.

    Musiikkina tämän kanssa toimii helposti kepeät kesäillan terassibiisit ja countrahtavia vivahteita sisältävät fiilistelyt. Sopivia kappaleita on siis esimerkiksi Jamie Lynn Spearsin How Could I Want More sekä Danielle Bradberyn The Heart Of Dixie.

  • Ruokapaikat: Ravintola Rixi-baari

    Kerros burger -ateria Rixi-baarissa

    Tämän viikon ruokapaikka-arvosteluna on itselleni lähimpänä sijaitseva ja luultavasti vapaa-ajallani useimmiten ulkona syödessä käyttämäni ruokapaikka Rixi-baari. Olen monta kertaa meinannut tästä jo kirjoittaa, mutta jostain syystä se on aina jäänyt. Tällä kertaa lähdin asioikseni syömään kamera mukanani jotta vihdoin ja viimein saan kirjoitettua paikallisbaaristani ja sen ruokatarjoilusta arvostelun.

    Rixi-baari sijaitsee Helsingissä Lauttasaaressa Isokaaren varrella, osoitteessa Isokaari 24. Rixillä on myös webbisivut joita voi käydä katsomassa osoitteessa http://www.rixibaari.fi.

    Kuten ensimmäisestä virkkeestä voi veikata, Rixin ateriat ovat omaan makuuni erinomaisia sillä en siellä muuten kävisi niin usein kuin siellä käyn. Rixi on myös sellainen ravintola jonne olen vienyt varmaan lähes jokaisen kylässäni käyvän vieraan ainakin jossain vaiheessa mikäli aikaa on ollut.

    Läpileikkaus kerrosburgerista

    Rixin ateriavalikoimaan kuuluu kebabia, pizzaa, pastaa, purilaisia, salaatteja ja myös pihvejä. Arvosteluun otin Kerros Burger -aterian joka irtoaa 17 euron hintaan. Ateriaan kuuluu myös tikkuperunoita/ranskalaisia perunoita sekä puolen litran limppari.

    Kerros Burger -ateria on maultaan hyvä. Purilaisten pihvit on paistettu kunnolla ja liha on maukasta. Sämpylä on normaalin ravintolapurilaisen sämpylän makuinen eikä se eroa juurikaan muiden paikkojen vastaavista. Salaattia on välissä sopivasti raikkautta tuomassa.

    Myös aterian mukana tulevat tikkuperunat on rapeita ja maukkaita ja sopivasti suolaa sisältäen. Itse en ole kokenut koskaan tarvetta lisätä suolaa eikä koskaan ole suolan makua tullut pantua merkille.

    Sisustus on viihtyisä

    Rixi on sisustuksensa osalta viihtyisä. Istumapaikkoja löytyy muutamia kymmeniä ja yleensä päiväsaikaan täällä on ainakin mahtunut aina istumaan hyvin. Vaikka Rixi on baari on siellä ruokapuoli auki myöhään iltaan saakka joten myös illalla tänne on hyvä tulla syömään.

    Illalla väkeä on paljon enemmän myös oluella joten jos haluaa ensisijaisesti lähteä ravintolaillalliselle ei Rixi ehkä tunnelmaltaan siihen ole otollisin. Kuitenkin jos kavereiden kanssa haluaa lähteä syömään hyvää ruokaa ja ottamaan muutaman oluen on Rixi mitä mainioin vaihtoehto.

    Rixi-baari ulkoa

    Rixi on hyvä ja kokeilemisen arvoinen paikka jokaiselle Lauttasaaressa liikkuvalle. Sieltä saa hyvää ruokaa, useampia erilaisia oluita ja hyvää ja ystävällistä palvelua.

  • Kokkailut: Fileepihviä keitetyn kukkakaalin kanssa

    Fileepihvi, keitettyä kukkakaalia ja hieman kasviksia

    Tämänviikkoisen kokkailukeskiviikon ruokana on viljaporsaan ohut fileepihvi jonka kanssa keitettyä kukkakaalia sekä hieman tuoretta salaattia. Simppelillä linjalla siis mennään yhä, mutta uusia kokeiluita yhtä kaikki itselleni. Ja sehän tämän kokkailukeskiviikon idea on – kokeilla jotain itselle uutta ja erilaista kuin aikaisemmin riippumatta siitä onko sen laittaminen vaikeusasteella 8 tunnin minuuttitarkka operaatio vai lähempänä lisää ateriaan vain vesi ja laita uuniin, unohda ruoka sinne ja syö se sitten hieman kärventyneenä.

    Ensimmäisenä aterian teko alkoi perinteisesti lisäämällä pannulle jotain että sapuska ei köntsähdä kiinni eli omassa tapauksessani oliiviöljyä jota oli kaapissa pullossa vielä jäljellä. Paistoaikaa pihveille oli tarjouttu noin kahdeksaa minuuttia yhteensä, mutta laitoin pihvit pannulle jo samalla kun laitoin pannun lämpenemään joten tietenkin pidin niitä pidempään pannulla.

    Pihvien paistoaika pannulla oli paketin mukaan noin 8 minuuttia

    Samalla kun pannun pisti kuumenemaan tuli keitettyä vettä ja laitettua sinne hieman kukkakaalia sekaan. Yhdelle ihmiselle kun tekee annosta on kattilan sisältö suhteellisen tyhjän näköinen, hieman vettä jossa lilluu seassa muutama yksittäinen kukkakaalikökkäre. Heh.

    Pihvien paistumista pannulla ja kukkakaalien pehmenemistä keitinvedessä odotellessa oli aikaa viipaloida miniluumutomaatit hieman helpommin haarukoitavaan muotoon ja laittaa hieman salaattiakin valmiiksi lautaselle.

    Yhdelle ihmiselle kokkaillessa ei ruokaa tarvitse paljoa tehdä kerralla

    Kun pihvit olivat valmiit, kippasin myös vedet mäkeen kattilasta, nostin keitetyt kukkakaalit ja paistetun pihvin lautaselle.

    Pihvi oli makunsa puolesta positiivinen kokemus. Se oli mukavan mehevä ja maukas, ainoa miinuspuoli tuli omasta maustamisesta. Suolaa toki lisäsin hieman sekaan, mutta pihvin pinnalle olisi kaivannut hieman väriä jonkin mustapippurin tai vastaavan myötä. Ehkäpä ensi kerralla.

    Kaikenkaikkiaan toimiva ja helppo ateria. Keitetty kukkakaali toimii hyvin tällaisen kanssa ainakin itselleni joten mikäli et ole sellaista vielä maistanut kannattaa sitä ainakin joskus testata.

    Ateriassa käytetyt raaka-aineet

    Tämänkin aterian raaka-aineet löytyvät normaaleista hyvin varustelluista ruokakaupoista. Ateriassa käytettyjen raaka-aineiden hinnat olivat seuraavanlaiset:

    Salaatti 2,69 eur
    Kukkakaali 1,95 eur
    Miniluumutomaattirasia 1,29 eur
    Viljaporsaan ohut fileepihvi 3,49 eur

    Yhteensä ateriassa käytetyt raaka-aineet (pl. pannulla käytetty oliiviöljy) maksoi 9,42 eur. Salaattitarpeita ja kukkakaalia kuitenkin jäi vielä useampaan ateriaan tai sellaisenaan syötäväksi.