Aleksin Blogi

Author: stargazers

  • Leffalauantai: Batman Begins

    Lepakko poikineen

    Batman Begins (IMDB) on Christopher Nolanin ohjaama vuonna 2005 valmistunut toimintaseikkailuelokuva. Pääosaroolin Bruce Waynenä eli Batmanina näyttelee Christian Bale.

    Elokuvassa kerrotaan kuinka Bruce Waynestä tulee Batman. Brucen vanhemmat on tapettu ja se on jättänyt pysyvät traumat pienen pojan mieleen. Bruce kasvaa vanhemmaksi ja tekee tuttavuutta Ra’s Al Ghuliin ja hänen sotureihinsa. Hän saa heiltä oppia taistelutaitoihinsa sekä ymmärrystä siitä kuinka saada rikolliset pelkäämään. Bruce ei kuitenkaan pysty sopeutumaan Ra’s Al Ghulin jokkoihin, sillä hän on liian armollinen rikollisia kohtaan. Niinpä hänen ja Ra’sin joukkojen tiet eroavat vähemmän rauhaisalla tavalla.

    Bruce tahtoo kostaa vanhempiensa kuoleman, mutta hänen vahempiensa tappaja pääsee hengestä hänen silmiensä edessä toisten rikollisten toimesta. Gotham City on läpeensä korruptoitunut kaupunki ja Batmanin on aika astua esiin oikeutta tuomaan.

    Kumivaate on periaate, sen tietää myös Batman

    Elokuva on toimiva toimintaelokuva jossa on tarpeeksi tasapainoa toiminnan ja rauhallisten osuuksien välissä. Elokuva ei ammu yli toiminnalisten osuuksien määrällä, vaan tarinaa rakennetaan tasaisesti ja luonnollisesti juonessa edeten.

    Hyvänä puolena Batman Beginsin tunnelma ei ole liian synkkä eikä monotoninen vaikka Batman ja Gotham yleisesti sangen tummissa vesissä pyöriikin. Mukana on myös valoisampia osuuksia jotka antavat elokuvan tummille sävyille vahvempaa kontrastia ja dramaattisempaa merkitystä.

    Toimintaelokuvien tuttuun tyyliin henkilöhahmot jäävät hieman etäisiksi hyvistä näyttelijäsuorituksista huolimatta. Ainoa mitä näyttelyssä hieman pisti omaan korvaan oli Batmanin ääni, sillä se ei jotenkin kuulostanut katu-uskottavalta. Se oli kohtalaisen matala ja se luultavasti koetti olla karski ja macho, mutta jotenkin siinä oli hieman (uskoakseni) tahatonta koomista vivahdetta. Onneksi kuitenkin tämä ei pilannut elokuvan tunnelmaa.

    Rachel Dawesin roolissa nähdään Katie Holmes

    Kokonaisuutena Batman Begins on hyvä ja viihdyttävä actionleffa. Se on yli kahden tunnin kestollaan kohtalaisen pitkä elokuva, mutta hyvällä tarinankuljetuksellaan se ei onneksi kuitenkaan käynyt puuduttamaan missään välissä. Se on rentoa viihdettä jossa ei katsojana joudu haastamaan itseään ajattelemaan sen suurempia, joten kepeänä toimintapläjäyksenä tätä on helppo suositella.

    Arvosana: 8/10 (IMDB: 8,3/10)

  • Perjantaipullo: Duvel

    Duvel, 0.33 litraa, 8.5 %

    Tälle viikolle perjantaipulloksi päätyi työkaverini suosituksesta Alkosta Duvel. Duvel on belgialainen golden ale jota myydään Alkoissa 0,33 litran lasipulloissa. Vahvuutta juomalla on 8.5 %. Väriarvo oluessa on 6.6 EBC, joten kyseessä on vaalea olut.

    Olut on hajultaan suhteellisen mieto eikä herättänyt itselläni ajatuksia suuntaan tai toiseen. Vaahtoisuutensa osalta olut on tähän asti maistamistani oluista ollut kaikkein vaahtoavin. En arvosta oluessa paljoa vaahtoavaisuutta (pieni vaahto pinnassa on hyvä), joten tästä annan kyllä hieman miinuspisteitä sillä olut on omaan mieltymykseeni nähden suhteettoman vaahtoisaa tavaraa. Käytännössä siis pullosta lasiin kaatamisessa saa odotella tovin jos toisenkin ennen kuin pullon tyhjentämistä lasiin pääsee jatkamaan.

    Maku sitä vastoin on mieluisa. Olut on ainakin Alkon sivujen mukaan keskiasteisesti humaloitu ja käytännön elämässäkin tämän havaitsee, sillä olut ei missään nimessä ole vahvan makuinen. Maku on pehmeä ja hieman hedelmäinen. Omaan makuuni tämä toimi hyvin ja tämä sopii erinomaisesti rentoon illan istumiseen hypnoottisia vivahteita sisältävän musiikin kanssa.

    Omat musiikkisuositukseni menevät Les Discretsin kappaleeseen Ariettes oubliéesiin sekä Oathbrakerin “10:56” / “Second Son of R.” kappaleeseen.

  • Ruokapaikat: MorriSon’s

    Helsingin Ateneuminkujalla sijaitseva MorriSon’s sisältä kuvattuna

    Tämän viikon ruokapaikka-arvioon päätyi MorriSon’s. MorriSon’silla on ravintola Helsingissä ja Turussa joissa vähemmän yllättäen kävin itse Helsingissä. Ravintola sijaitsee Ateneuminkujalla joten paikka on näppärästi keskustassa.

    Vaikka ravintolan sijainti onkin aivan Helsingin keskustassa, on sen sijainti silti sellainen että en tästä kävele ohi kuin maksimissaan muutaman kerran vuodessa jos ei ole mitään asiaa. Tälläkään kertaa en olisi sinne mennyt ellemme olisi olleet kaverini kanssa viereisessä Hemingwayssä ensin olleet oluella ja sattuneet lähtemään tähän suuntaan matkalla jonnekin muualle. Kuitenkin Morrison’s sattui kohdalle joten ajattelimme lähteä sinne syömään.

    Hampurilaisateria MorriSon’sin tapaan

    MorriSon’sissa löytyy menussa monipuolisesti vaihtoehtoja, mutta koska itselläni ei ollut kovin suuri nälkä, päädyin ottamaan pelkän hampurilaisaterian. Eipä siinä, hampurilaisatriatkin ovat kiitettävän kokoisia joten syömistä riittää niissäkin. Ateriaksi valikoitui BBQ Bacon eli pekonia ja BBQ-kastiketta sisältävä hampurilainen.

    Täällä tilaus hoidettiin siten, että ensin istuttiin pöytään, tarjoilija toi ruokalistat ja niistä sai omassa rauhassa etsiä haluamansa. Tarjoilija tuli ottamaan sitten tilauksen jonka jälkeen odoteltiin ruokia. Juoma tuotiin pöytään jo ruokaa odotellessa, joten kuivin suin ei onneksi tarvinnut olla.

    Ruokaa sai jonkin tovin odotella, mutta tämä ei tietenkään yllätä jos itse menee paikalle siihen aikaan kun siellä on useita muitakin ihmisiä. Samoin kaverin tilaama alkuruoka tuli jo kohtalaisen nopeasti, joten voi olla että senkään vuoksi pääruoka ei heti tullut pöytään. Olisi oikeastaan erikoisempaa ollut jos pääruoka olisi tuotu samalla sekunnilla kuin alkuruoka, joten ehkä omilla tilauksilla oli myös osansa tässä.

    Läpileikkauskuva BBQ Bacon -hampurilaisateriasta.

    Hampurilaisen lisäksi ateriassa tuli itse valitsema lisuke (omassa tapauksessani ranskalaiset perunat) sekä salaattia. Salaatti oli yleisesti ottaen perushyvä ja raikas, mutta tomaatit olivat selkeästi keskivertoa paremman makuisia.

    Varsinainen pääateria eli itse hampurilainen oli sekin toimiva ja en löydä siitäkään mitään valittamisen sanaa. Erityiskiitos täytyy kuitenkin antaa tavallista paremmalle sämpylälle.

    MorriSon’sissa myös palvelu oli hyvää ja ystävällistä eikä siinä ole moitteen sijaa. Paikka oli viihtyisä, tunnelmallinen ja mukavan rauhaisa. Myös hintataso on sellainen että sinne uskaltaa mennä ilman että tarvitsee miettiä montako päivää seuraavaan tilipäivään vielä on, sillä varsinainen ateria irtosi 15,50 eurolla.

    Hyvä paikka ja kokeilemisen arvoinen.

  • Kokkailukeskiviikko: Raviolia jauhelihan ja pastakastikkeen kanssa

    Valmis annos olisi kaivannut seurakseen jotain värikästä

    Sainpa tässä päivänä eräänä idean että voisin alkaa blogiin kirjoittamaan kokemuksiani erilaisista kokkailuista ja ruoanlaitoista joita teen kotona.

    Tässä on tietenkin huonona puolena se että en kovin usein kokkaile kotona sillä useammin syön ulkona. Yleensä itselleni riittää että päivällä käyn töissä ulkona syömässä, jonka jälkeen illalla ei yleensä tarvitse muuta kuin purkillisen raejuustoa tai kermaviiliä ja hieman jotain kurkkua tai muuta raikasta jotta nälkä pysyy poissa. Myös monesti aamuisin tulee lisäksi syötyä/juotua Plenny Shakea tai jotain kevyttä, joten kovin usein tarvetta syödä kotona ei ole.

    Kuitenkin kotona syömisessä olisi hyvätkin puolensa. Jos söisin enemmän kotona itse tekemääni ruokaa, oppisin (luultavasti ainakin) tekemään parempia ruokia ja houkutus syödä niin usein ulkona olisi pienempi. Rahaa luultavasti myös säästyisi, sillä kotona tehdystä ruoka-annoksesta riittää moneksi päiväksi syömistä. Samoin jos alan kokkailuista kirjoittamaan, saan haastettua itseäni oman mukavuusalueeni ulkopuolelle ja kokeilemaan uusia ruokia joita muuten ei tulisi koetettua.

    Raviolia ja jauhelihaa

    Kerran viikossa on myöskin sopiva tahti postata uusista kokkailuista. Tällöin riittää että laitan ruoan vaikkapa viikonloppuna ja siitä riittää syömistä useaksi päiväksi, jolloin on mahdollista olettaa että ylijäänyt ruoka on tullut jo syötyä tai pakastettua ennen seuraavan viikon uutta ruokakokeilua.

    Tuumasta siis toimeen, ensimmäiseksi ruoaksi valmistui raviolia jonka söin pastakastikkeessa laitetun jauhelihan kera. Ravioli on täytettyä pastaa ja se on lähtöisin italiasta. Ravioli on Wikipedian mukaan yleensä täytetty juustolla, jauhelihalla tai pinaatilla. Nämä Pirkka raviolit oli täytetty neljällä juustolla.

    Ensimmäiseksi otin jauhelihat paketista ja pistin pannulle ruskistumaan. Samalla laitoin silmämääräisesti arvioiden 1,5 litraa vettä kiehumaan kuten paketin kyljen ohjeessa oli neuvottu. Silmämääräinen arvioni on todella satunnainen mitta, joten heittoa veden määrässä on voinut olla jopa litrankin verran. Käytännön elämässä tällä tuskin on sen suurempaa merkitystä paljonko sitä vettä kattilassa oli.

    Pastakastike valmiissa purkissa on kotikokkailuissa helppo ja toimiva ratkaisu

    Kun vesi oli kiehunut ja jauhelihat ruskistunut, oli aika heittää raviolit kiehuvaan veteen ja tyhjentää pastakastike-purkki jauhelihan sekaan.

    Noin kuusi minuuttia tuli odoteltua että raviolit on valmiina, jonka jälkeen sitten oli enää veden pois kaataminen kattilasta ja annoksen laittaminen lautaselle. Samoin yhtä kauan annoin olla myös tuon pastakastikkeen jauhelihan seassa.

    Söin itse blogipostauksen alussa näkyvän kokoisen annoksen ja sillä lähti itseltäni jo nälkä, joten samankokoisia annoksia jäljelle jääneestä ruoasta riittää vielä ainakin kaksi tai useampi.

    Raviolit kiehuvassa vedessä

    Raaka-aineiden hinnat eriteltynä:
    – Pirkka nauta-sika jauheliha 2,79 eur
    – Pirkka ravioli 1,99 eur
    – Pirkka pastakastike 1,65 eur

    Annos olisi kaivannut lautaselle seurakseen jotain värikästä, esimerkiksi paprikaa, tomaattia tai edes raejuustoa, mutta eipä moinen kaupassa mielessä käynyt joten ensimmäisessä kotikokkailu-blogipostauksien sarjassa joutuu nyt tyytymään värittömään ja monotonisen näköiseen ruoka-annokseen. Ehkä olen ensi kerralla viisaampi ruoan visuaalisen ilmeen suhteen.

    Loppupäätelmänä tästä tuli makunsa puolesta kohtalaisen hyvää ruokaa edulliseen hintaan.

  • Astiastoon täydennystä

    Uusia olutlaseja perjantaipullo-postauksia varten

    Kuten tästä blogista on voinut havaita, olen kirjoitellut perjantaisin ns. perjantaipullo-blogipostauksien sarjaa. Serkun kanssa viime kuun puolella tuli rupateltua aiheesta ja hän mainitsi että erilaisille oluille on olemassa erilaisia laseja joista ne nautitaan. Tottahan tuo mutta enpä ollut tuota tullut aikaisemmin edes ajatelleeksi. Asiaa kun miettii niin kyllähän baareissakin kun ottaa eri oluita ne saa erilaisista laseista, joten pitihän se itsekin sitten lähteä kaupungille etsimään josko erilaisia laseja löytyisi.

    Stockmannilla oli useampia erilaisia ja omaksi onnekseni myös yksi paketti joka sisälsi blogipostauksen alussa näkyvät neljä erilaista olutlasia erilaisille oluttyypeille. Kaksi seuraavaa perjantaipullo-postausta on vielä kuvattu Iittalan olutlasissa, mutta jatkossa myöhemmin tulee myös näitä uusia olutlaseja käytettyä.

    Uunivuoka tulevia kokkailukeskiviikkoja varten

    Tässä kuussa blogissa alkaa myös uusi postaussarja, Kokkailukeskiviikko johon tulen postailemaan erilaisia kotona tekemiäni ruokia. Ensimmäinen aihepiirin postaus on tulossa huomenna, joten mikäli ruoanlaitto kiinnostaa niin kannattaa käydä kurkkaamassa mitä eksoottista olen onnistunut kehittämään.

    Kirjoitin näitä Kokkailukeskiviikko-postauksia valmiiksi muutaman jo viime kuun puolella ja niitä kirjoitellessa tuli tunne että olisi tarvetta saada muutama uusi astia.

    Ensimmäinen tarve oli kuvassa näkyvälle uunivuoalle. Kokkaillessa kotona tuli fiilis että jotain voisin laittaa myös uunissa, mutta koska kotonani ei ollut uunivuokaa en vielä sellaisia ruokia ole päässyt tekemään. Ehkä kuitenkin joku päivä, sillä enää se ei jää oikeanlaisen astian puutteesta kiinni.

    Valkoinen lautanen. Astia jota olen kaivannut kun olen kirjoittanut huomenna alkavaa Kokkailukeskiviikko-blogipostauksien sarjaan tulevia tekstejä.

    Toinen astia jota kovasti kaipasin oli siisti ja yksinkertainen valkoinen matala lautanen. Käytössäni on ollut iso vihreä lautanen, mutta siitä on jäänyt itselle vähän sellainen fiilis että se ei sovi monen ruoan kanssa sillä ruoan väri ei pääse oikeuksiinsa sen kanssa. Tiedän, päivä päivältä alkaa myös itsestäni tuntumaan että tämä blogi on muuttumassa Aleksin kermaperse-elitistiblogiksi missä litkin punaviiniä pikkusormi pystyssä samalla kun katselen ranskalaisia mustavalkoisia taide-elokuvia missä hipit hyppivät trikoissa samalla kun orkesteri soittaa taustalla klassista musiikkia… Noh, toivottavasti ei vielä ihan siihen mennä 😉

    Esimerkiksi valkoinen lautanen sopii kuitenkin vihreää lautasta merkittävästi paremmin silloin kun laittaa kurkkua tai salaatinlehtiä annokseen. Vihreällä lautasella niiden väri ei tuo yhtä esteettisesti miellyttävää kokemusta kuin valkoinen lautanen, joten jotain jää vain puuttumaan. Ehkäpä annoksista saan jatkossa edustavamman näköisiä. Toki ei annokset maagisesti kauniimmiksi muutu, mutta ainakin ruoan värit pääsevät paremmin oikeuksiinsa.