Tällä kertaa kirkkokuvissa on Suomenlinnan evankelis-luterilainen kirkko. Kirkko on rakennettu vuonna 1854 ja sen on suunnitellut Konstantin Ton. Kirkkoon mahtuu istumaan 400 henkeä. Tarkempia tietoja kirkosta ja sen historiasta voi lukea Wikipediasta tai Suomenlinnan kirkon virallisilta sivuilta.
Ulkokuvaa en valitettavasti tähän postaukseen saanut, sillä en päässyt sellaiseen paikkaan kuvauspäivänä josta olisi kokonaiskuvan saanut. Sisältä kuitenkin on muutamia kuvia nähtävänä.
The Martian (IMDB) eli suomalaisittain Yksin marsissa on Ridley Scottin ohjaama, vuonna 2015 ensi-iltansa saanut tieteiselokuva. Elokuvan pääosaa näyttelee kansikuvassakin näkyvä Matt Damon. Muita pääosanäyttelijöitä on mm. Jessica Chastain, Kristen Wing ja Sean Bean. Elokuva pohjaa Andy Weirin samaa nimeä kantavaan romaaniin.
Elokuvan tarinassa avaruustutkimuskeskus NASAn miehitetty Ares 3 -lento Marsiin joudutaan keskeyttämään siellä tapahtuvan kovan myrskyn vuoksi. Alukselle palatessa kuitenkin yksi astronauteista (Matt Damonin esittämä Mark Watney) lentää myrskyn aikana kauemmaksi muusta joukosta. Muu miehistö olettaa hänen menehtyneen ja he joutuvat tekemään ikävän valinnan lähteä paluumatkalle maahan ilman häntä.
Mark herää myrskyn jälkeen haavoittuneena ja palaa takaisin tukikohdalle paikkaamaan itseään kuntoon. Tilanteensa korjauduttua hän alkaa selvittämään omaa tilannettaan, tekemään inventaarioita ruoasta ja miettimään kuinka voisi selvitä Ares 4:n saapumiseen saakka. Tähän on kuitenkin aikaa vielä neljä vuotta ja ruokavarastoja on paljon vähemmän, joten tekemistä selviämiseen riittää.
The Martian on kiinnostava selviytymistaistelu jossa on hieman samanlaista vibaa kuin Erämaan armoille -elokuvan selviytymiskamppailussa. The Martianissa painopiste on ennen kaikkea selviytymisessä ja ongelmien ratkonnassa ongelma kerrallaan eikä niinkään pään flippaamisessa tilanteen ankeuden auetessa tietoisuuteen. Siinä on myös kiintoisaa politikointia siitä mitä kulissien takana tällaisessa tilanteessa tapahtuu, kuinka miehistölle kerrotaan että taakse jäänyt matkatoveri ei olekaan kuollut Marsissa, kuinka medialle kerrotaan tapahtumista sekä kuinka paljon ollaan valmiita tekemään riskejä ja uhrauksia kenenkin toimesta jotta mies saadaan hengissä takaisin maan kamaralle.
Kaikkien vastoinkäymisten seassa on mukana myös paikoitellen kevyttä huumoria joka antaa elokuvalle rennomman otteen ja saa paremmin katsojan mielenkiinnon pysymään yllä.
Pituutta elokuvalla oli lähes 2,5 tuntia, joten tavallista pidempi elokuva on kyseessä. Tästä huolimatta se ei tunnu pitkältä eikä se missään vaiheessa muutu puuduttavaksi tai pitkäveteiseksi.
Annoin elokuvalle arvosanaksi IMDB:ssä 9/10. Tätä kirjoittaessa keskiarvo suuren yleisön tuomion mukaan on 8/10, joten hieman enemmän pidin tästä kuin enemmistö. Katsomisen arvoinen elokuva.
Arvosana: 9/10
Tämän viikon perjantaipulloksi tarttui Brooklyn American Ale. Sinebrychoffin mukaan olut- tai juomatyyppinä on brittityylinen dinner Ale. Vahvuutta juomalla on 4,5 % ja saatavilla sitä on normaaleissa kaupoissa. Juomaa myydään 0,355 litran lasipulloissa. Lauttasaaren K-Marketissa hintaa tälle oli 2,99 eur + 10 snt pullopantti.
Maku on maltillisen kirpeä ja pistävän terävä. Se on miellyttävän makea ja hieman hedelmäinen, mutta samaan aikaan kohtalaisen kuiva. Tuoksu on hieman viljainen ja miellyttävä.
Olutta voi suositella rentoon illan istumiseen työviikon lopuksi, sellaiseen jossa laitetaan taustalle Viikatetta tai Raaka-ainetta soimaan ja istahdetaan sohvalle ja nostetaan jalat pöydälle ja ollaan vain ja otetaan rennosti. Toimiva seurustelujuoma.
Kauppakeskus Ruoholahdesta Helsingissä löytyy sisäpuolelta laadukkaita hampurilaisia tekevä NycBurger.
Sijaintinsa puolesta NycBurger on erittäin helposti löydettävissä, sillä paikka on heti pääsisäänkäynnin läheisyydessä sisään tultua aivan SubWayn ja jonkun kiinalaisen (tai aasialaisen tai thaimaalaisen) ravintolan vieressä. En valitettavasti muista tuon kiinalaisen ravintolan nimeä, joten sekin täytynee käydä jokin kerran testaamassa.
NYC Burgerin menusta löytyy hampurilaisten lisäksi ainakin myös jonkinmoisia salaatteja. Itse testasin kuitenkin NYC Classic -nimisen hampurilaisen.
NYC Classic oli hinnaltaan 9,80 eur joten aivan halvimmasta päästä se ei hampurilaisena toki ole. Kuitenkin hinta on makuun, laatuun ja hampurilaisen kokoon nähden hyvin mitoitettu. Vaikka hampurilaisen kanssa ei tullut mitään lisukesalaatteja tai vastaavia, ei tämän syötyä ainakaan itselläni jäänyt enää nälkää. Ei tästä myös ähkyäkään tullut, joten annoskoko oli sen suhteen mitä mainioin. NYC Classicissa on 150 gramman laadukas pihvi, joten se pitää nälkää hyvän tovin poissa.
Pidin tämän paikan hampurilaisesta. Se oli hyvä, vaikkakin purilaisen leipäosa ei ollut omaan makuuni paras. Silti makunsa puolesta senkin söi mielellään, eli se oli perushyvä.
Palvelu oli ravintolassa ystävällistä ja nopeaa. Ateriaa ei tarvinnut kauaa odottaa, ja henkilökunta kysyi vielä ruokaa pöytään tuodessa tarvitsenko haarukkaa ja veitseä. Samoin vettä kun olisin lähtenyt itse hakemaan toi henkilökunta senkin itse pöytään. Hyvää palvelua!
Ainoa mikä mahdollisesti menee paikassa hieman miinukseksi on liikkeen sijainti. Tämä tietenkin jakaa mielipiteet, mutta lähinnä itse en ole suuri kauppakeskuksen ala-aulassa syömisen fani. Eipä sillä, itse tämän paikan valitsin ja rauhassa siellä syödä sai ja istumaankin mahtui hyvin, mutta tietenkään tunnelmallista paikkaa ei kauppakeskuksen käytävälle oikein saa tehtyä. Päivällä ja illalla kavereiden kanssa tällainen on sopiva paikka, mutta viihtyisää illanistumispaikkaa etsittäessä sijainti ei ole houkuttelevin mahdollinen.
Hyvä paikka jonne menen mielellään toisenkin kerran.
Yön pimeinä tunteina sain idean lähteä pienelle kävelylenkille kameran kanssa. Aikaisemmin olen blogissa näkyvät kuvat kuvannut pääsääntöisesti päiväsaikaan, ja niinä kertoina jolloin olen kuvannut yöllä, olen kuvannut ilman jalustaa. Halusin kuitenkin koettaa minkälaisia kuvia GX80:lla saisi mikäli ulos lähtisi jalustan kanssa.
Ennen pihalle lähtemistä testasin manuaalisia asetuksia. Koetin asettaa valotusaikaa yli sekuntiin, mutta jostain syystä kamera ei antanut asettaa sitä pidempää valotusaikaa. Internetistä asiaa selvittelin ja löysin tiedon, että kamerasta pitää ottaa hiljaisen tilan asetus pois päältä jotta saa pidemmät valotusajat käyttöön. En tiedä miksi ihmeessä, mutta näin ilmeisesti on useammassakin pienessä järjestelmäkamerassa. Otin Hiljainen tila -asetuksen pois päältä, jonka jälkeen pääsinkin vääntämään valotusta yli sekuntiin.
Pihalle tuli lähdettyä ja pistettyä samalla Sports Tracker käyntiin. Lähdin tuttuun tapaan tuohon meren rannalle kuvailemaan. Otin muutaman kuvan siinä ja lähdin kävelemään lenkkipolkuja pitkin. Kuvia tuli otettua aina sieltä täältä, mutta hyvin useassa kuvassa huomasin ongelmia tarkkuuden osalta. Kuvista tuli suttuisia siitäkin huolimatta että kamera oli jalustassa eikä se heilunut ja huojunut. Myös valotusaika oli lähes aina 8 sekuntia, joten laukaisnta painettaessa syntyvä pieni tärähdys ei voinut myöskään selittää kyseistä ongelmaa.
Pantuani merkille tuon suttuisuusongelman kävin asetuksista ottamassa kuvanvakaajan pois käytöstä. Tämän jälkeen ongelma poistui. Jostain syystä pitkillä valotusajoilla kuvanvakaaja tuntui aiheuttavan pelkästään haittaa. Eipä siinä, jalustan kanssa kuvanvakaajalle ei ollut lainkaan tarvetta.
Pitkällä valotusajalla kuvattaessa oli tässä kamerassa mielenkiintoisena ilmiönä jokaisen kuvan jälkeen kohinanpoisto-operaatio tai jokin muu sellainen lisävaihe jota en ole aikaisemmin havainnut tällä kameralla kuvattaessa, enkä koskaan myöskään Nikon D5300:lla kuvattaessa. Eli kun otin kuvan johon laitoin valotusajaksi 8 sekuntia, kesti ensin 8 sekuntia että kamera otti kuvan ja vielä sen jälkeen toinen 8 sekuntia ennen kuin kuva oli nähtävissä. Odotellessa tuli teksti jostain kohinanpoistosta ja näyttöön tuli laskuri joka kesti aina yhtä kauan kuin valotusaikakin oli ollut. Hämmentävää.
Alkuhankaluuksien jälkeen kuvaaminen onnistui pimeässä aivan yhtä hyvin kuin Nikon D5300:lla ja muilla aiemmin omistamillani järjestelmäkameroilla. Kuvanlaatu on omaan makuuni täysin riittävä myös pimeässä kuvattaessa maisemia tai muita paikallaan olevia kohteita. Mitään liikkuvaa en koettanut kuvata, mutta en sellaisia kohteita koskaan muulloinkaan kuvaa, joten siihen en osaa sanoa kameran riittävyydestä mitään.
Myös 12-32 mm F/3.5-5.6 kittiputken automaattinen tarkennus toimi pimeässä hyvin. Maisemia kuvatessa kamera osasi tarkentaa hyvin ja nopeasti, eikä kertaakaan tullut ikävä manuaalista tarkennusmahdollisuutta.
