Aleksin Blogi

Author: stargazers

  • Peliarvostelu: Heavy Rain (PS4)

    Madison joraamassa

    Heavy Rain on alunperin vuonna 2010 Playstation 3:lle julkaistu peli joka on saanut remasteroinnin ja julkaisun Playstation 4:lle vuoden 2016 maaliskuussa. Peli on tyypiltään toimintaseikkailun ja interaktiivisen draamaan yhdistelmä. Kehityksestä on vastannut Quantic Dream -pelistudio ja sen on julkaissut Sony Computer Entertainment. Heavy Rain on saatavana ainoastaan Playstation-konsoleille.

    Pelillisesti kyseessä on pääosin varsin verkkaisesti etenevä rikostarina. Pelaajan tehtävänä on kävellä ohjaamallaan hahmolla ympäriinsä, tehdä erinäisiä toimintoja ja väliin harrastaa kohtalaisen nopeaa sormijumppaa quick time eventtien parissa. Esimerkkejä tällaisista toiminnoista on kävellä jääkaapille, ottaa sieltä ruokaa, lämmittää se mikrossa ja muita vastaavia. Quick time eventeissä taas joutuu pikaisesti painamaan oikeaa nappia esimerkiksi yllättävissä taistelutilanteissa.

    Ethan kotonaan valmistautumassa poikansa syntyäpäiväjuhliin

    Pelaajan ohjaama hahmo muuttuu tarinan aikana useampaan otteeseen. Tarinaa kuljetetaan eteenpäin kaikkiaan neljän eri henkilön näkökulmasta ja se toimi Until Dawnin tapaan hyvin. Ohjattavat henkilöt ovat perheenisä, reportteri, salapoliisi ja FBI:n agenttti.

    Pelin juoni

    Alussa tarinassa Ethan kadottaa toisen poikansa kauppakeskuksessa ja kun hänet löytyy, onnistuu poika epähuomiossa juoksemaan auton alle isänsä silmien edessä. Poika menehtyy saamiinsa vammoihin ja sen jälkeen tarinassa hypätäänkin jo muutama vuosi eteenpäin. Ethanilla ja vaimollaan on tullut ero ja Ethanin suhde elossa olevaan poikaansa on hieman etäinen. Ethan käy psykologin kanssa juttelemassa ongelmistaan ja aina toisinaan hän saa blackoutteja kadottaen tietoisuutensa ympäröivästä maailmasta.

    Muistikatkojen jälkeen Ethan herää monesti vesisateesta kädessään paperinen origami. Vuosien ajan kaupungissa on tehty epämääräisiä murhia joissa uhri on hukutettu kaivossa sadeveteen. Ruumiin läheltä löytyy aina origami sekä orkidea.

    Uskonnollinen fanaatikko

    Orkideamurhia tutkitaan niin FBI:n toimesta kuin yksityisetsivänkin toimesta. Oman osansa origamimurhaajan etsintään antaa myös reportteri sekä Ethan itse, sillä Ethanin toinen elossa oleva poika joutuu orkideamurhaajan kaappaamaksi. Orkideamurhaaja antaa Ethanille erilaisia sairaita tehtäviä suoritettavaksi, kuten sormensa katkaiseminen ja sen videointi todisteeksi suoritetusta tehtävästä.

    Fiilikset pelistä

    Heavy Rain on erinomainen peli, vaikkakin sen pelimekaniikka kaipaisikin hiomista. Paikoitellen nappien painelu sai absurdejakin piirteitä kun sormet meinasivat loppua kesken koska napeille ei enää yltänyt kun toiset sormet olivat jo entuudestaan edessä toisen napin painamisen vuoksi. Samoin hahmon liikuttaminen oli paikoitellen kohtalaisen kankeaa.

    Tulenliekkinä saavuit kerran…

    Myöskin grafiikoista oli helppoa huomata pelin olleen alunperin vuodelta 2010. Pelimekaniikasta ja selkeästi vanhahtavasta grafiikasta huolimatta se on täysin pelattavissa vielä tänäkin päivänä, kiitos todella hienon ja yllättävänkin tarinan.

    Pidin pelissä siitä, että valinnoilla oli selkeästi oikeita vaikutuksia. Esimerkiksi oma ideaalinen naiiviuteni antoi juonelle vähemmän iloisen käänteen sillä sen seurauksena kolme eri ihmistä pääsi hengestään. Se oli todella yllättävää, sillä olen tottunut näkemään peleissä onnellisia loppuja. Tällä kertaa omien valintojeni takia sellaista ei nähty.

    Heavy Rainissa oli myös kauniit musiikit ja yleisesti ottaen hyvä tunnelma. Myös iso kiitos tulee suomalaisista tekstityksistä. Vaikka englanti itseltäni taipuukin, on mukavampaa tällaisia pelata käyttäen kotimaista tekstitystä.

    Heavy Rain on peli jota voin suositella kaikille Playstationin omistavalle interaktiivisen draaman ystävälle.

    Pisteet: 9/10

    Muokattu 28.06.2025, muutettu tyyli nykyiseen teemaan paremmin toimivaksi.

  • Uusi lamppu ja Hue-laitteiden lisäystä

    Uusi kattolamppu jonka sisällä kolme kolmannen sukupolven Philips Hue -lamppua

    Kävin perjantaina illalla Verkkokauppa.comista ostamassa uuden valaisimen olohuoneeseen. Vihdoin ja viimein, eihän sekään ole ollut projektina kuin lähes siitä asti kun olen tähän asuntoon muuttanut 😀 Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan. Matkaan tarttui Trio Hotel -niminen kattovalaisin. Valaisin on suhteellisen kookas, 50 cm halkaisijaltaan, mutta se sopii omaan makuuni hyvin tähän nykyiseen asuntooni niin ulkonäkönsä kuin kokonsakin puolesta.

    Lampun asennus meni perinteiseen tyyliin. Luultavasti kuitenkin alle 50 kirosanan saattelemana valaisin oli katossa ja toimivana.

    Asennukseen meni kiitettävän paljon aikaa, ohjeet olivat paikoitellen huonot eikä varjostimen ruuvit olleet sellaista sorttia että ne olisi ollut helppoa virittää paikalleen. Ehei, niitä sain etsiä lattialta useammankin kerran. Reiät olivat suurempia kuin itse ruuvit tjsp. ja sen takia ne sitten aina lipsahti lattialle kun käsikopelolla koetti etsiä ruuvien oikeaa paikkaa.

    Hienona piirteenä myös oli se, että asunnossani katossa oli koukku johon varjostin kuuluisi laittaa, mutta tämänsorttisessa valaisimessa ei ollut mitään mikä tulisi koukkuun kiinni. Onneksi kaapissani oli nippusiteitä joten väänsin niistä useammalla nippusiteellä koukun josta valaisemen voin ripustaa kattoon. Jotenkin on sellainen fiilis että saatan kysyä huoltoyhtiöltä että asentavatko he tuon tuonne oikeaoppisemmin jossain vaiheessa, koska se ei ole niin tyylikäs ratkaisu kuin mitä se voisi olla.

    Valokytkin, kaukosäädin ja/tai himmennin. Whatever.

    Samalla reissulla Verkkokauppaan tuli hankittua myös ensimmäisessä blogipostauksen kuvassa lampun sisällä näkyvät Philips Hue lamput. Aiemmin itselläni on jo ollut Philips Huen lamppuja, mutta niitä on pitänyt ostaa muutama lisää. Ostin nyt kolme uusimman sukupolven lamppua tämän uuden valaisimen sisään.

    Ero toisen ja kolmannen sukupolven valojen välillä on todella suuri. Uudet valot antavat merkittävästi laajemman väriskaalan käyttöön. Tuli näitä katsoessa sellainen fiilis että täytyy harkita jossain vaiheessa muidenkin lamppujen päivittäminen kolmannen sukupolven valoksi. Kuitenkin nyt on sitten käytävälläkin värilliset valot ja keittiössä valkoinen.

    Samalla reissulla ostin myös kannettavan kaukosäätimen/valokatkaisimen/himmentimen. Mikä liekään suomalainen nimi, englanniksi nämä kulkee nimellä Philips Hue Wireless Dimming Kit. Sen mukana tuli myös yksi valkoinen lamppu joka ei edes tarvinnut mitään säätämistä. Lamppu kiinni ja kytkin toimi suoraan sen kanssa.

    Koska kuitenkin asunnossani on Hue-valoja enemmäkin viritin tietenkin kytkimen ohjaamaan myös niitä. Kännykkäsoftalla sai määritettyä mitä tapahtuu kun valot pistää päälle kytkimestä. Käytännössä siihen saa laitettua viisi profiilia, eli kun kerran painasen virtanappia mitä tapahtuu, kun painan toisen kerran, mitä kolmannen kerran jne. Määritin ensimmäiseksi klikkaukseksi valojen päälle menon koko asunnosta himmeänä. Tämä lähinnä siksi, että pidän kytkintä sängyn vieressä. Aamulla jos haluan laittaa valot päälle, en halua että valot ovat kovin kirkkaat. Toinen profiili on kirkas iltavalo ja loput kolme on sitten erilaisia sävyjä asunnon valoihin.

    Kun yhden valoprofiilin pistää päälle, voi sitten kapulasta lisätä tai vähentää profiiliin määritettyä kirkkautta. Kätevä toiminto, sillä jos pistää valmiiksi vaikka hyvät värisävyt on helppoa sitten vain napsutella tunnelmaan sopivasti kirkkautta ilman suurempaa säätämistä.

    Philips Hue -valosarjaan sopiva liiketunnistin

    Viimeisimpänä Hue-lisäkysenä tarttui matkaan myös liiketunnistin. Harmillista kyllä ostin näitä vain yhden, sillä tämä vaikutti erittäin näppärältä ja voi olla että tällainen täytyy käydä hakemassa toinenkin. Tai ehkä kaksi lisää.

    Liiketunnistinyksikkö on pieni ja langaton härpätin joka on vain muutamia senttejä korkea ja leveä eikä syvyyttäkään ole paljoa sen enempää. Sen sijoittelu on kokonsa puolesta helppoa eikä sitä tarvitse sijoittaa pistorasioiden tai muiden perusteella. Mahtava keksintö.

    Virittelin liiketunnistimen olohuoneeseen siten, että yöllä jos kävelen sen ohi syttyy valot käytävään ja keittiöön. Kun liikettä ei ole enää havaittu pariin minuuttiin yöllä, valot sammuvat jälleen pois. Muutama tällainen jos olisi lisää voisin tehdä paljon monipuolisemman viritelmän. Käytännössä oven yläpuolelle käytävään olisi hyvä tällainen laittaa, jolloin aina kun tulee sisälle voisi laittaa keittiön valon päälle sekä käytävän valot. Samoin vessaan voisi hommata erillisen Hue-valaisimen ja laittaa vessankin valon syttymään kun sinne menee. Saapa nähdä millaisia ideoita tässä vielä tämän kanssa kehitän, mutta nopeasti käyttäen tämä on vaikuttanut todella kätevälle vekottimelle.

  • Leffalauantai: Batman Begins

    Lepakko poikineen

    Batman Begins (IMDB) on Christopher Nolanin ohjaama vuonna 2005 valmistunut toimintaseikkailuelokuva. Pääosaroolin Bruce Waynenä eli Batmanina näyttelee Christian Bale.

    Elokuvassa kerrotaan kuinka Bruce Waynestä tulee Batman. Brucen vanhemmat on tapettu ja se on jättänyt pysyvät traumat pienen pojan mieleen. Bruce kasvaa vanhemmaksi ja tekee tuttavuutta Ra’s Al Ghuliin ja hänen sotureihinsa. Hän saa heiltä oppia taistelutaitoihinsa sekä ymmärrystä siitä kuinka saada rikolliset pelkäämään. Bruce ei kuitenkaan pysty sopeutumaan Ra’s Al Ghulin jokkoihin, sillä hän on liian armollinen rikollisia kohtaan. Niinpä hänen ja Ra’sin joukkojen tiet eroavat vähemmän rauhaisalla tavalla.

    Bruce tahtoo kostaa vanhempiensa kuoleman, mutta hänen vahempiensa tappaja pääsee hengestä hänen silmiensä edessä toisten rikollisten toimesta. Gotham City on läpeensä korruptoitunut kaupunki ja Batmanin on aika astua esiin oikeutta tuomaan.

    Kumivaate on periaate, sen tietää myös Batman

    Elokuva on toimiva toimintaelokuva jossa on tarpeeksi tasapainoa toiminnan ja rauhallisten osuuksien välissä. Elokuva ei ammu yli toiminnalisten osuuksien määrällä, vaan tarinaa rakennetaan tasaisesti ja luonnollisesti juonessa edeten.

    Hyvänä puolena Batman Beginsin tunnelma ei ole liian synkkä eikä monotoninen vaikka Batman ja Gotham yleisesti sangen tummissa vesissä pyöriikin. Mukana on myös valoisampia osuuksia jotka antavat elokuvan tummille sävyille vahvempaa kontrastia ja dramaattisempaa merkitystä.

    Toimintaelokuvien tuttuun tyyliin henkilöhahmot jäävät hieman etäisiksi hyvistä näyttelijäsuorituksista huolimatta. Ainoa mitä näyttelyssä hieman pisti omaan korvaan oli Batmanin ääni, sillä se ei jotenkin kuulostanut katu-uskottavalta. Se oli kohtalaisen matala ja se luultavasti koetti olla karski ja macho, mutta jotenkin siinä oli hieman (uskoakseni) tahatonta koomista vivahdetta. Onneksi kuitenkin tämä ei pilannut elokuvan tunnelmaa.

    Rachel Dawesin roolissa nähdään Katie Holmes

    Kokonaisuutena Batman Begins on hyvä ja viihdyttävä actionleffa. Se on yli kahden tunnin kestollaan kohtalaisen pitkä elokuva, mutta hyvällä tarinankuljetuksellaan se ei onneksi kuitenkaan käynyt puuduttamaan missään välissä. Se on rentoa viihdettä jossa ei katsojana joudu haastamaan itseään ajattelemaan sen suurempia, joten kepeänä toimintapläjäyksenä tätä on helppo suositella.

    Arvosana: 8/10 (IMDB: 8,3/10)

  • Perjantaipullo: Duvel

    Duvel, 0.33 litraa, 8.5 %

    Tälle viikolle perjantaipulloksi päätyi työkaverini suosituksesta Alkosta Duvel. Duvel on belgialainen golden ale jota myydään Alkoissa 0,33 litran lasipulloissa. Vahvuutta juomalla on 8.5 %. Väriarvo oluessa on 6.6 EBC, joten kyseessä on vaalea olut.

    Olut on hajultaan suhteellisen mieto eikä herättänyt itselläni ajatuksia suuntaan tai toiseen. Vaahtoisuutensa osalta olut on tähän asti maistamistani oluista ollut kaikkein vaahtoavin. En arvosta oluessa paljoa vaahtoavaisuutta (pieni vaahto pinnassa on hyvä), joten tästä annan kyllä hieman miinuspisteitä sillä olut on omaan mieltymykseeni nähden suhteettoman vaahtoisaa tavaraa. Käytännössä siis pullosta lasiin kaatamisessa saa odotella tovin jos toisenkin ennen kuin pullon tyhjentämistä lasiin pääsee jatkamaan.

    Maku sitä vastoin on mieluisa. Olut on ainakin Alkon sivujen mukaan keskiasteisesti humaloitu ja käytännön elämässäkin tämän havaitsee, sillä olut ei missään nimessä ole vahvan makuinen. Maku on pehmeä ja hieman hedelmäinen. Omaan makuuni tämä toimi hyvin ja tämä sopii erinomaisesti rentoon illan istumiseen hypnoottisia vivahteita sisältävän musiikin kanssa.

    Omat musiikkisuositukseni menevät Les Discretsin kappaleeseen Ariettes oubliéesiin sekä Oathbrakerin “10:56” / “Second Son of R.” kappaleeseen.

  • Ruokapaikat: MorriSon’s

    Helsingin Ateneuminkujalla sijaitseva MorriSon’s sisältä kuvattuna

    Tämän viikon ruokapaikka-arvioon päätyi MorriSon’s. MorriSon’silla on ravintola Helsingissä ja Turussa joissa vähemmän yllättäen kävin itse Helsingissä. Ravintola sijaitsee Ateneuminkujalla joten paikka on näppärästi keskustassa.

    Vaikka ravintolan sijainti onkin aivan Helsingin keskustassa, on sen sijainti silti sellainen että en tästä kävele ohi kuin maksimissaan muutaman kerran vuodessa jos ei ole mitään asiaa. Tälläkään kertaa en olisi sinne mennyt ellemme olisi olleet kaverini kanssa viereisessä Hemingwayssä ensin olleet oluella ja sattuneet lähtemään tähän suuntaan matkalla jonnekin muualle. Kuitenkin Morrison’s sattui kohdalle joten ajattelimme lähteä sinne syömään.

    Hampurilaisateria MorriSon’sin tapaan

    MorriSon’sissa löytyy menussa monipuolisesti vaihtoehtoja, mutta koska itselläni ei ollut kovin suuri nälkä, päädyin ottamaan pelkän hampurilaisaterian. Eipä siinä, hampurilaisatriatkin ovat kiitettävän kokoisia joten syömistä riittää niissäkin. Ateriaksi valikoitui BBQ Bacon eli pekonia ja BBQ-kastiketta sisältävä hampurilainen.

    Täällä tilaus hoidettiin siten, että ensin istuttiin pöytään, tarjoilija toi ruokalistat ja niistä sai omassa rauhassa etsiä haluamansa. Tarjoilija tuli ottamaan sitten tilauksen jonka jälkeen odoteltiin ruokia. Juoma tuotiin pöytään jo ruokaa odotellessa, joten kuivin suin ei onneksi tarvinnut olla.

    Ruokaa sai jonkin tovin odotella, mutta tämä ei tietenkään yllätä jos itse menee paikalle siihen aikaan kun siellä on useita muitakin ihmisiä. Samoin kaverin tilaama alkuruoka tuli jo kohtalaisen nopeasti, joten voi olla että senkään vuoksi pääruoka ei heti tullut pöytään. Olisi oikeastaan erikoisempaa ollut jos pääruoka olisi tuotu samalla sekunnilla kuin alkuruoka, joten ehkä omilla tilauksilla oli myös osansa tässä.

    Läpileikkauskuva BBQ Bacon -hampurilaisateriasta.

    Hampurilaisen lisäksi ateriassa tuli itse valitsema lisuke (omassa tapauksessani ranskalaiset perunat) sekä salaattia. Salaatti oli yleisesti ottaen perushyvä ja raikas, mutta tomaatit olivat selkeästi keskivertoa paremman makuisia.

    Varsinainen pääateria eli itse hampurilainen oli sekin toimiva ja en löydä siitäkään mitään valittamisen sanaa. Erityiskiitos täytyy kuitenkin antaa tavallista paremmalle sämpylälle.

    MorriSon’sissa myös palvelu oli hyvää ja ystävällistä eikä siinä ole moitteen sijaa. Paikka oli viihtyisä, tunnelmallinen ja mukavan rauhaisa. Myös hintataso on sellainen että sinne uskaltaa mennä ilman että tarvitsee miettiä montako päivää seuraavaan tilipäivään vielä on, sillä varsinainen ateria irtosi 15,50 eurolla.

    Hyvä paikka ja kokeilemisen arvoinen.