Aleksin Blogi

Author: stargazers

  • Vuosikatsaus vuoteen 2014

    Raketteja näkyi myös Helsingissä.

    Uusi vuosi tuli, vanha vuosi meni ja maailma jatkoi rullaamistaan. Uusi vuosi tuli vietettyä parin kaverin kanssa. Alussa teimme heidän muuttoaan ja sen jälkeen vietimme leppoisaa iltaa miun luona siihen saakka, kunnes menimme pihalle pällistelemässä raketteja kun (lienee) lähistöltä pihalle kokoontuneet ihmiset niitä ampuivat. Leppoisasti se toki sielläkin meni, mutta emme enää siis olleet miun luona siinä vaiheessa. Uusi vuosi vaihtui Helsingissä aivan samoin siis kuten kaikkialla muuallakin missä olen asunut ja elänyt.

    Koska kuukauden lisäksi vaihtui myös vuosi, on hyvä vilkaista aikaa taaksepäin ja katsoa mitä kaikkea sitä tulikaan viime vuonna tehtyä. Toivottavasti ei tästäkään silti tule tikulla silmään vanhan kansan sanonnan mukaisesti.

    Tammikuu

    Tammikuu oli aikaa jolloin vielä tuli asusteltua Joensuussa. Kuukauteen mahtui kavereiden kanssa hengaamista, keilailureissua, kirjojen lukemista, pleikkarilla NHL:n pelaamista ja muuta tavallista arkea. Pitkästä aikaa tuon kuukauden aikana tuli räpellettyä Linux-koneen kanssa tavallista enemmän. Muutoin hyvään kuukauteen mahtui valitettavasti myös ikävämpi puoli, sillä eräs tuttavani siirtyi tuossa kuussa ajasta ikuisuuteen. Rauha hänen sielulleen.

    Helmikuu

    Helmikuu meni samoin kuin tammikuukin pääosin, eli ihmisten kanssa hengaamista, kitaran remputtelua, lauleskelua jne. Kuitenkin helmikuu oli sinänsä merkittävä kuukausi, että siinä vaiheessa kutakuinkin aloitin jälleen löytämään pelaamista enemmänkin – siis toki NHL:ää oli tullut pelailtua parin kuukauden verran kavereiden kanssa, mutta pelaamisen määrä alkoi hissukseen lisääntymään helmikuun puolella ja mukaan astui uusia pelejä joita ryhdyin pelaamaan.

    Maaliskuu

    Maaliskuussakaan ei uutta ei ihmeellistä, mitä nyt tuolloin ostin viime vuonna eniten pelaamani Counter-Strike: Global offensiven, jota sitten olenkin kerennyt tahkoamaan 284.2 tuntia. Muutoin normaalilla kaavalla mentiin – hengailua, kitaran remputtelua ja laulantaa ja pelaamista. Maaliskuussa kävin myös työvoimatoimiston kurssillakin, jossa oli ihan mukavaa pyöriskellä.

    Huhtikuu

    Huhtikuussa tapahtui jo vähän aktiviteettiä tavallisuudesta poikkeavaakin, sillä tässä kuussa tuli muutettua Jyväskylään. Jyväskylässä tuli muutettua Keltinmäkeen, eli sinne missä olen ennenkin asustellut useammassakin eri osoitteessa. Keltinmäki oli pysynyt kauniina pienenä lähiönä yhä vain. Huhtikuussa kävin myös parissa työhaastattelussa ja tulipa myös tehtyä työsopimus alkamaan toukokuun puolelle.

    Toukokuu

    Toukokuu tuli vietettyä töitä tehden, kavereita nähden ja musisointia harrastellen. Normi kuukausi, mutta tuolloin tuli pitkästä aikaa jopa vetäistyä tukka pois ja oltua kaljun gangsterin näköinen.

    Kesäkuu

    Kesäkuussa lopettelin toukokuussa alkaneet työt. Muutoin kotosalla tuli vietettyä, ihmisiä nähtyä, pelailtua jne. Tuossa kuussa pelasin myös läpi ensimmäistä kertaa vuosiin jonkin pelin, joka sinällään oli suunnannäyttäjä loppuvuoden lisääntyneelle pelaamiselle.

    Heinäkuu

    Heinäkuu oli kuukausi josta voisi melkeinpä sanoa pelaamiseni lähteneen kunnolla käyntiin. Innostuin ihan täysillä ja pelasin useammankin pelin lävitse, joista sitten myös tänne blogiini kirjoittelin. Heinäkuussa myös tämän blogin ilme muuttui ja itse koodaamani blogialusta tuli käyttöön entisen WordPressin tilalle. Muutoin mitään isoja ihmeitä ei elämässä tapahtunut.

    Elokuu

    Mummolassa tuli käytyä pitkästä aikaa elokuun puolella. Myöskin ristiäiset tuli nähtyä ja koettua. Sen lisäksi myöskin pelejä tuli pelattua yhä vain ja sen lisäksi tuli perustettua myös uusi blogi joka keskittyy vain ja ainoastaan peliaiheeseen (http://www.elenpath.net).

    Syyskuu

    Syyskuu keskittyi nörttäämiseen – siis pelaamisen lisäksi muuhunkin, koska vihdoin ryhdyin itse hostaamaan omat sähköpostini. Enää ei ole riippuvainen sähköposteissaan Googlesta, joten omille domaineilleen voi kehitellä tasan niin monta mailiosoitetta kuin itse haluaa. Samoin toki muutenkin nörttinä tämä oli sangen hyvää opettelua. Syyskuun puolelle mahtui myös ikäviä uutisia, sillä tällöin myös eräs ihminen nukkui pois tästä maailmasta.

    Lokakuu

    Lokakuun puolella oli hautajaiset joissa tuli käytyä. Muutoin elämä meni normaaleissa uomissaan, eli kavereiden kanssa hengailua, pelaamista, musan soittamista ja kuuntelua ja muuta tavallista elämää.

    Marraskuu

    Marraskuu oli jälleen tavallista tapahtumarikkaampi kuukausi ainakin sen suhteen, että muutin Helsinkiin. Marraskuussa tuli myös tehtyä työsopimus firmaan jossa tällä hetkellä työskentelen osa-aikaisena ohjelmoijana, joten senkin suhteen marraskuu oli tapahtumarikas kuukausi. Tämän lisäksi toki normaalia pelaamista ja muuta vastaavaa tuli touhuttua.

    Marraskuussa tuli uudistettua myös ulkonäköä uusilla silmälaseilla. Samoin kavereiden kanssa tuli pidettyä lanit, joten uutta tuli koettua myös sen osalta elämässä.

    Joulukuu

    Joulukuu meni rennosti eläen. Loppusiivous tuli käytyä tekemässä Jyväskylän asuntoon. Sen lisäksi myös töissä tuli käytyä, ihmisiä nähtyä, pelattua tuli yhä vain ja niistä peleistä arvosteluitakin tuli vieläkin kirjoiteltua. Joulu tuli vietettyä kaverin kanssa täällä Helsingissä, joten yksin ei tullut hönötettyä joulua eikä tullut kauemmaksi lähdettyä.

    Joulukuussa musisointia tuli pitkästä aikaa tavallista enemmän tehtyä, sillä sain aikaiseksi huvin vuoksi ja urheilun kannalta tehdä cover-biisejä. Biisejä kerkesin häpäisemään useampia, sillä covereiksi tuli väännettyä Apulannan “Etsitään”, Traditionaalinen kappale “House of the rising sun”, Tapio Rautavaran “Kulkurin iltatähti”, Gary Julesin versiosta inspiraation saanut “Mad World”, Pekka Ruuskan “Rafaelin enkeli” sekä ns. punaisesta kirjasta (josta rippikouluissa laulellaan) tuttu kappale “Tuu mun vaimoksein” jota myös Olavi Uusivirta on lauleskellut. Mukavaa treeniä oli tehdä kyllä näitä cover-kappaleita!

    Kaiken kaikkiaan viime vuosi oli kuolemantapauksia lukuunottamatta hyvä ja tapahtumarikas; pari muuttoa kerkesin tekemään ja landejuntista tuli lopulta Helsinkiläinen kaupinkilaisjuntti. Töitä tuli tehtyä, ihmisiä nähtyä, pelaaminen tuli löydettyä kunnolla sitten lapsuusvuosien ja musisoitua tuli yhä vain. Uusi web-palvelu tuli perustettua ja uusiin ihmisiin tutustuttua.

    Kiitos kuluneesta vuodesta kaikille, jotka olette suoraan tai välillisesti olleet siihen osallisina. Positiivisin mielin siis uuteen alkaneeseen vuoteen. Hyvää alkanutta vuotta kaikille! Tehdään tästä vuodesta elämämme paras vuosi! 🙂

  • Peliarvostelu: Flower Shop: Winter in Fairbrook

    Lasten vanhemmat ovat kautta maailman samanlaisia, myös peleissä.

    Antaa kaikkien kukkien kukkia vaan

    Muutamien aikaisempien läpipelaamieni visuaalisten novellien innoittamana tartuin tänään bundlessa mukana tulleeseen visuaaliseen novelliin Flower Shop: Winter in Fairbrook. Visuaalinen novelli jossa kasvatellaan kukkia ja viritellään ihmissuhteita – mikäpä tällaisessa skenaariossa voisi mennä pieleen?

    Flower Shop: Winter in Fairbrook on Winter Wolves -pelistudion käsialaa, aivan kuten aikaisemmin lävitse pelaamani visuaalinen novelli Bionic Heart 2, joten aivan tuntematon suuruus pelin takaa ei löydy.

    Peli on julkaistu vuoden 2011 joulukuussa, ja se on saatava niin Windowsille, Linuxille, Macille kuin myös iOS:lle sekä Androidille.

    Samassa The Flower Shop -sarjassa on aikaisemmin julkaistu myös vuonna 2010 The Flower Shop: Summer in Fairbrook.

    Helppoa pelattavaa

    Kuten muissakin lävitsekahlaamissani visuaalisissa novelleissa, oli myös tässä tarjolla erittäin helposti lähestyttävää naksuttelua.

    Ruokana ei ollut ilmeisestikään kaalikeittoa.

    Juonessa eteneminen on suoraviivaista. Hiirellä naksutellen tarina etenee ja tekstit vaihtuvat kuljettaen taustatarinaa eteenpäin. Valintatehtävissä klikataan haluamaa vaihtoehtoa jonka jälkeen naksuttelu jatkuu. Käyttöliittymän opettelu ei vaadi suuria ponnisteluita ensikertalaisellekaan.

    Graafinen puoli pelissä oli toimiva ja miellyttävä. Piirtotyyli oli söpöä animetyyliä. Pelin musiikit olivat perustoimivaa tasoa. Ei erityisen hyvät, mutta ei myöskään huonot. Pääasia siis, että ei ainakaan huonot.

    Verrattuna muihin kokemiini visuaalisiin novelleihin, oli tässä poikkeuksellisen paljon enemmän tekemistä. Pelissä pystyi valitsemaan viikkokalenterista itse tulevan viikon tapahtumia, eli käytännössä missä päin pelimaailmaa haluaa kukkakaupassa vietetyn työpäivän jälkeen aikaansa kuluttaa.

    Kalenteri josta valitaan haluttuja aktiviteettejä.

    Tarjolla oli erilaisia vaihtoehtoja, joissa pystyi toimittamaan erinäisiä askareita. Esimerkiksi sekatavarakaupalla pystyi käydä ostamassa kukkien siemeniä, joita sitten pystyi istuttaa kasvamaan. Vaihtoehtoisesti toki myös sekatavarakaupan miestä pystyi alkaa kihistämään, mikäli halusi pelissä edetä siihen suuntaan.

    Ihmissuhdemysteerit

    Pelin päähahmo Natalie on lähtenyt pienelle paikkakunnalle töihin kukkakauppaan. Jotta elämä ei kuluisi pelkästään työn raskaan ikeen alla itkiessä, on pelissä mahdollista alkaa säätämään ihmissuhdekuvioita. Tarjolla on muutamia eri miehiä, joita Natalie voi yrittää vietellä pauloihinsa.

    Ihmissuhdekuviot hoidetaan käytännössä menemällä samoihin paikkoihin (kirjasto, kauppa jne) kuin missä kiinnostuksen kohde on, ja aina välillä pyrkiä saamaan keskusteluita aikaiseksi. Käytännössä aina näin ei tapahdu, vaan Natalie menee paikan päälle mutta mitään juttua ei tule tapahtumaan.

    Kukkamaan kyntäminen alkakoon! Pian tässä kukat kasvavat.

    Peli tarjoaa yhdeksän erilaista loppuvaihtoehtoa, joista toki itse pelasin vain yhden variaation. Allekirjoittaneen ihmissuhdetaidot tässä pelissä oli niin vahvalla mallilla, että Natalie jäi pysymään sinkkuna tuon lomankin jälkeen.

    Loppuratkaisuun päätymiseen meni aikaa noin kaksi tuntia, joten mitenkään mahdottoman pitkästä pelistä ei ole kyse.

    Sympaattista söpistelyä

    Pelin loppuun pelattua fiilikset jäivät positiivisen puolelle. Vaikkakin kyseessä oli itselleni vasta kolmas visuaalinen novelli jonka pelasin lävitse, oli tämä näistä parhain.

    I accidentally the whole system, is that bad? You did…

    Flower Shop: Winter in Fairbrook on yksinkertainen ja helposti lähestyttävä naksuttelu, joka toimii kevyenä viihteenä niinä hetkinä jolloin haluaa peliltä vain rentoa ajanvietettä vailla suuria haasteita. Se tarjoaa edes hieman pelillistä osuutta kukkien istuttamisen ja niistä huolehtimisen muodossa, mutta pääpaino pysyy silti vahvasti visuaalisen novellin puolella.

    Kehuttavaa

    • Viihdyttävä
    • Rento naksuttelu ja toimiva käyttöliittymä
    • Kukkien kasvatus joka toi tarinaan myös hieman pelillistä elementtiä

    Moitittavaa

    • Paikoitellen samaa toistavia vastauksia
    • Henkilöhahmot jäivät aika ontoiksi

    Arvosana: 5 / 10

  • Peliarvostelu: Dear Esther

    Jokaisella tarinalla on alkunsa.

    Modista maailmanvalloitukseen

    Pelitarjouksia nettikaupassa selaillessa sattui vastaan tulemaan kaverini suosittelema Dear Esther halvalla hinnalla. Koska peli oli Steamissa toivelistallani odottamassa, täytyi peli pistää ostoskoriin ja samantien tulille.

    Dear Esther on brittiläisen indie-pelistudion The Chinese Roomin käsialaa. Alunperin peli on julkaistu vuonna 2008 ilmaisena Source-pelimoottorin modina, mutta myöhemmin se on uudelleenkehitetty vuosien 2009–2011 välillä. Peli on julkaistu nykyisessä muodossaan vuoden 2012 heinäkuussa.

    Dear Esther on saatavana Windowsille, Linuxille sekä Mac OSX:lle.

    Taidespektaakkeli

    Dear Esther on selkeästi massasta erottuva tuotos, sillä se kuuluu kategoriaan josta on vaikeaa ilmaista suoraan onko kyseessä peli vai jokin muu. Parhaiten kenties tätä voisi kuvata termillä interaktiivinen audiovisuaalinen taidespektaakkeli digitaalisessa muodossa.

    On laiva valmiina lähtöön.

    Tarina sijoittuu asumattomalle Hebridin saarelle. Pelaajan kulkiessa pitkin saarta hän kuulee tarinankertojan puhuvan pätkiä kirjeistä jotka on kirjoitettu Estherille. Tarinankertojan henkilöllisyyttä ei paljasteta pelin aikana, vaikkakin joistain kohdista peliä saa viittauksia että kyseessä olisi Estherin mies.

    Tarinalliselta anniltaan kyseessä on hieman hämmentävä kokemus, sillä peli ei anna selkeitä vastauksia mitä tarinassa tapahtui, vaan enemmänkin se jättää vastuun tarinan tulkitsemisesta sen kokijalle.

    Taidetta ja viihdettä

    Koska Dear Estherin tapauksessa kyseessä on enemmän tunnelmaan painottuva tarinankerrontakokemus kuin peli, oli mukavaa havaita että tuotoksen audiovisuaalinen ilme oli saatu toimivaksi kokonaisuudeksi.

    Maailmaa maan alla.

    Vaikkakin pelin visuaalinen ilme oli kaikin osin miellyttävää katsoa, onnistui se silti paikoitellen ilahduttamaan positiivisesti yksittäisissä kohdissa tavallistakin mielyttävämmällä ulosannilla.

    Myös äänipuoli oli pelissä hyvin toteutettua. Puhuttu tarinankerronta oli sujuvaa ja toimivaa eikä siitä löytänyt mitään pahaa sanottavaa.

    Pelin musiikit olivat myöskin ammattitasoisesti tuotettua jälkeä, ja ne olivat sävellyksienkin osalta rentouttavaa kuultavaa. Musiikit olivat rauhallisia ja tunnelmallisia maisemamaalailuja ja ne toimivat tarinassa oikein hyvin. Pelin soundtrackin voi käydä kuuntelemassa Bandcampissa.

    Valoa tunnelin päässä.

    Kuuntele tämä tarina

    Enemmän kuin peli, Dear Estherin tapauksessa kyseessä on kevyt ja mielenkiintoinen tarinankerrontaan nojautuva kokemus. Ajallisesti ajatellen kyseessä on lyhyt kokemus, sillä itse pelasin sen alle puolessatoista tunnissa läpi.

    Tarina on mielekiintoinen, vaikkakin epäselvä. Siitä ei pelin loputtuakaan saa täysin varmaa kuvaa mistä oli kyse, ja mitä siinä tapahtui. Pelin lopetus oli myös sellainen josta jäin niin epävarmaksi, että piti netistä käydä tarkistamassa loppuiko se todellakin siten kuten se loppui.

    Pelin audiovisuaalinen puoli oli onnistunutta ja se tuki hyvin pelin tarinan tunnelmaa.

    Kokonaisuutena tuotos oli positiivinen kokemus.

    Pimeässä yössä vähäinenkin valo näkyy kauas.

    Kehuttavaa

    • Kaunis
    • Rentouttava
    • Omalaatuinen

    Moitittavaa

    • Hämmentävä lopetus
    • Välillä meinasi eksyä

    Arvosana: 7 / 10

  • Peliarvostelu: Bionic Heart 2

    Small talkilla pitäisi pärjätä.

    Tarinaa kuvina

    Aikaisemmin läpi pelaamani visuaalinen novelli Snow Light oli huonoine puolineenkin mielenkiintoinen kokemus, joten annoin toisellekin saman pelityypin edustajalle mahdollisuuden vakuuttaa minut visuaalisten novellien mielenkiintoisuudesta.

    Pelattavakseni tarttui Indie Galan Every Monday Bundlessa mukana tullut Winter Wolvesin kehittämä Bionic Heart 2.

    Peli on julkaistu vuonna 2013 ja se on saatavana Windowsille, Mac OSX:lle sekä Linuxille.

    Kevyttä klikkailua

    Tarinallisesti peli on jatkumoa Bionic Heartsille, mutta vaikka ensimmäistä osaa ei olisikaan pelannut, on tämä tarina toimiva sellaisenaankin. Pelin tarinassa on useampia erilaisia variaatioita, joten erilaisia tapahtumia ja loppuratkaisuja on valintojen ja tapahtumien kulun mukaan.

    Voisin lyödä vetoa, että käsikirjoitusta on ollut tekemässä mies.

    Koska peli on tyypiltään visuaalinen novelli, on tässäkin pelissä varsinaista pelillistä osuutta tarjolla suhteellisen vähän. Käytännössä suurin osa peliajasta on tarinan lukemista ja hiiren naksuttelemista ilman sen suurempia pähkäilyjä.

    Toisinaan kesken tarinan tulee eteen sosiaalisia pomotaisteluita, joissa täytyy valita sellaiset vaihtoehdot että tilanteesta pääsee ohi. Pelaamistaan on hyvä tallentaa aina välillä, sillä kesken sosiaalisen pomotaistelun ei peliään voi tallentaa, ja mikäli taistelun häviää on edessä armotonta hiiren naksuttelua jotta pääsee uudelleen samaan taistelukohtaan uudemman kerran.

    Bionic Hearts 2:n positiivinen puoli pelillisestä näkökulmasta analysoiden on se, että sosiaalisissa pomotaisteluissa on mahdollisuus jopa hävitä. Käytännössä tämä siis aiheuttaa sitä, että pelissä täytyy jopa hetken aikaa välillä pysähtyä pohtimaan ja joitain kohtia ottamaan useampiakin kertoja uudelleen.

    Tasaisen tappavaa

    Bionic Hearts 2:n huonointa antia oli liiallinen staattisuus – pelin taustakuvia ei ollut (ainakaan kulkemassani juonessa) montaa erilaista, joten sama kuva oli taustalla pitkän aikaa ja ainoastaan hahmojen ilmeet muuttuivat hieman paikoitellen valintojen mukaan.

    Supliikkimies flirttailemassa punapäälle.

    Toinen asia mikä aiheutti hieman kyllästymistä oli taustamusiikkien muutoksien vähäisyys. Ainoastaan muutamia erilaisia kappaleita soi eri skenaarioiden välillä, joten ne alkoivat jossain vaiheessa tympäisemään. Onneksi musiikit olivat sentään kohtalaisen mukiinmenevää tasoa, joten kyllästymiskynnys ei iskenyt heti alkumetreillä.

    Hyvänä puolena pelistä voi sanoa inhimillisesti lähestyttävän ja helposti seurattavan tarinan. Vaikkakaan tarina ei itselleni aiheuttanut mitään sangen suuria hurraa-huutoja, oli se kuitenkin sellainen että sitä jaksoi seurata edes kohtalaisella mielenkiinnolla eteenpäin.

    Pidin myös pelin graafisesta ilmeestä. Vaikka skenaarioita oli turhan vähän, oli ne kaikki edes piirretty kohtalaisen mukavan näköisellä piirrostyylillä. Graafinen ilme pysyi tasaisena kaikissa kuvissa, joten Snow Lightin kaltaisia piirrostyylin muutoksia ei nähty pelin aikana – ainakaan siinä tarinassa jolla itse pelasin tämän tuotoksen lävitse.

    Lyhyt ja ytimekäs

    Bionic Hearts 2 on lyhyt ja ytimekäs visuaalinen novelli, jonka läpipelaamiseen ei tarvitse uhrata elämästään aikaa suhteettomia määriä. Itse pelasin pelin läpi noin kahdessa tunnissa, joten kyseessä on sangen rento ja kevyt viihdyke, jossa pääsääntöisesti pelaaja voi astua matkustajan paikalle ja antaa tarinan kuljettaa itseään.

    Vaistojen varassa on hyvä elää.

    Bionic Hearts 2 on eurolla tai parilla ostettuna ihan rentoa viihdettä jossa ei suhteettomasti joudu päätään vaivaamaan, mutta mitään maata mullistavaa taidespektaakkelia ei siitä kannata odottaa.

    Kehuttavaa

    • Mukavan näköinen
    • Useampia eri variaatioita juonessa

    Moitittavaa

    • Taustojen (skenaarioiden) määrä turhan vähäinen
    • Musiikit liian yksipuoleiset (vaikkakin ihan mukiinmenevät)

    Arvosana: 4 / 10

  • Kuukausikatsaus marraskuuhun

    Asunto täynnä romua.

    Kuten jokainen edes jollain tapaa kartalla oleva on havainnut, marraskuu oli ja meni ja joulukuu tuli tilalle. On aika siis kirjoitella tuttuun tapaan blogiini kuukausikatsaus.

    Viime kuukausi oli poikkeuksellisen tapahtumarikas kuukausi. Isoimpana muutoksena elämään tuli työpaikan löytäminen sekä Helsinkiin muuttaminen. Tämän lisäksi samaan syssyyn tuli vielä uudet silmälasit hankittua, joten maailmaa voi nyt katsoa aivan uudesta näkökulmasta. He he.

    Aloitin työt Helsingissä osa-aikaisena ohjelmoijana. Työpaikka sijaitsee Lauttasaaressa ja oma asuntoni löytyy Pohjois-Haagasta. Työpaikan sijainti on siis sangen lähellä asuntoani (noin 16 kilometriä), mutta julkisilla kulkuvälineillä työmatkaan menee tunnista puoleentoista per suunta – ei siis mitään kovin nopeaa. Toki vielä etsin ja tutkailen josko löytyy optimaalisempia reittejä töihin, mutta tällä mennään tällä hetkellä.

    Työmatka tulee yleensä kuljettua käyttämällä junaa, bussia sekä metroa. Aamulla tulee käppäiltyä Pohjois-Haagan juna-asemalle jonne on asunnolta matkaa noin kilometri, hieman yli. Sieltä menen paikallisjunalla keskustan juna-asemalle josta kävelen metrolle. Metrolla menen Ruoholahteen josta sitten bussilla menen Lauttasaareen. Toki keskustasta pääsisi suoraan bussilla Lauttasaareen, mutta mukavampi on mennä metrolla jotta ei tarvitse pihalla odotella linja-autoja. Sisällä ei palellu!

    Kuten tänne kirjoitin, tuli viime kuussa myös pidettyä lanit kavereiden kanssa, joten uusa kokemuksia tuli elämään senkin osalta. Myös halpabussiyhtiö Onnibussin palveluita tuli koetettua elämässäni enismmäistä kertaa, ja kerkesipä noita käyttämään viime kuussa jo useammankin kerran. Kokemukset ovat olleet sangen positiiviset, joten jatkossakin pyrin käyttämään kyseisen firman palveluksia tarvittaessa!

    Marraskuu oli kiintoisa kuukausi myös sen suhteen, että useampia uusia ihmisiä tuli tavattua ja heidän kanssa hengattua useampiakin kertoja. Sosiaalista elämää siis on tullut vietettyä niin entuudestaan tuttujen kuin uusien tuttavuuksienkin kanssa.

    Muuttorumban ja siihen liittyvän oheishäppeningin lisäksi onneksi aikaa on ollut vielä myös pelaamiselle! Counter-Strike: Global Offensivea on tulllut tahkottua paljon ja myös muita pelejä on tullut pelattua enemmän ja vähemmän. Töiden aloittamisen myötä on toki peliarvostelusivu elvenpath.net joutunut jäämään hieman taka-alalle, eli jatkossa ei tule tehtyä kahta arvostelua keskimäärin viikkoa kohden. Tavoitteena on noin yksi arvostelu per viikko kirjoitella kuitenkin, luultavasti keskiviikkoisin tai perjantaisin.

    Kuukausi oli siis sangen mukava ja onnistunut, ihmisiä tuli nähtyä, uusia tavattua, muutto tuli tehtyä ja Jyväskylän asunto on loppusiivousta ja avainten palautusta lukuunottamatta taakse jäänyttä elämää. Mukava asunto ja mukava paikka, mutta vaihtelua elämään sitten tällä kertaa Helsingin muodossa!

    Loppuun vielä kuvia asunnolta. Oikein mukavaa alkanutta kuukautta!