Author: stargazers

  • Kuukausikatsaus elokuuhun

    Elokuu oli ja meni, samoin teki myös heinäkuu enkä siitä saanut aikaiseksi kirjoittaa joten kirjoitetaan nyt sitten jälleen kuukausikatsaus parilta kuukaudelta että mitä sitä on tullut tehtyä.

    Käytännössä elämä on jatkanut omissa uomissaan. Olen vain lueskellut kirjoja, kuunnellut musiikkia, kirjoitellut tekstejä ja soitellut musiikkia – pääosin treenaillut kitaran soittoa ja laulamista treenikämpällä. Viime kuun aikana luin ainakin seuraavat kirjat:

    • Owe Wikström: Läsnäolon taito. Tätä voi suositella jos kiinnostaa rauhallinen elämä, hiljentyminen ja oleskelu ja mietiskely ja itsensä ja Jumalan kohtaaminen. Kirjassa siis oli paljon teologista settiä että jos sellainen ei kiinnosta niin ei toki sitten varmaankaan paras kirja mutta ainakin itseni mielestä tämä oli hyvä teos.
    • Juhani Seppänen: Hullu työtä tekee. Tämä oli kiintoisa kirja kanssa ja ihan luettavaa settiä! Kirjassa pohdittiin työntekoa ja monia siihen liittyviä järjettömyyksiäkin ja ihmisten terveyden ja työn välistä suhdetta.
    • Michael Pollan: Oikean ruoan puolesta. Tätä voin suositella kyllä varauksetta kaikille ihmisille joita kiinnostaa vähänkään ruoka, sen puhtaus, ravinnon merkitys terveydelle yms. Hyvä teos.

    En näistä ole jaksanut blogiin kirjoitella koska olen ollut laiskalla päällä, eh. Viime kuun (vai toissakuun) aikana tuli myös onnistuttua räveltämään iPhonen näyttö hajalle. Näyttö meni särki kun pudotin kännykän treenikämpällä nuottitelineestä lattialle ja korjaus maksaisi parisen sataa euroa. Ostin halvemman puhelimen tilalle käyttöä varten siihen saakka kunnes on varaa pistää korjaukseen tuollainen summa.

    Terveydentila on alkanut taas syksyä kohden tekemään lämpöilyä, kesä meni hyvin, ei ollut kuin parina yksittäisenä päivänä kuumeinen olo ja lämpöjä mutta nyt taas elokuun aikana alkanut useamminkin olemaan. Esim. jos illalla ollut kaupungilla teebussilla ja tullut sieltä takaisin kotiin on lämmöt ollut 37.8:aakin eli vielä on jatkunut kuumeilut. Samoin monesti päivälläkin ihmeen pienestä rasituksesta alkanut kuumeilu taas toistumaan ja suhteettomasti hiostamaan. Mikä lie. Saapa nähdä kun jatkan ruokavaliomuutosta että tuleeko muutoksia näkymään – tosin voihan tuon kuumeilun aiheuttaa jokin loinenkin tai vastaavaa jota ei vain ole löytynyt.

    Ruokavaliomuutoksesta sen verran että nyt olen viimeisen kuukauden aikana kokkaillut kotona todella paljon enemmän ruokia ja kun olen kokkaillut, olen kokkaillut kasvisruokaa. En ole kuitenkaan kasvissyöjäksi ryhtynyt, eli syön yhä lihaa jos käyn snägärillä tai purilaisella vaikka ABC:llä mutta kotona kuitenkin kun olen laittanut ruoat olen laittanut nyt vain kasvisruokaa. Painokin on sen seurauksena pudonnut viimeisen parin kuukauden aikana useita kiloja, n. 4 kg viime kuun aikana. Pääasiallinen syy toki tuohon ruokavaliomuutokseen on ollut tuo sairastelu; koska lääkärit eivät ole löytäneet vieläkään mitään selitystä eikä syytä sairastelulle, pitää itse alkaa tekemään asialle jotain ja parasta mitä itse voi tehdä on tietenkin syödä terveellisemmin. Tässä kontekstissa terveellisempi tarkoittaa sitä että ruoka olisi mahdollisimman vähän jalostettua ja ei sisältäisi lisäaineita.

    Treenikämpällä olen yhä käynyt ahkerasti remputtelemassa skebaa ja treenailemassa laulua. Kaunista kuultavaahan se ei ole vieläkään kokonaisuudessaan mutta pistetään tähän eilen äänittämäni remputtelu treenikseltä. Sen voi kuunnella tästä. Biisi on Opeth-yhtyeen Harvest josta sitten tuollaisen sovituksen tein. Mikin sijoittelu on hanurista kuten kuulee mutta kuitenkin tuosta äänityksestä saa selvän että miltä miun laulanta tätä nykyä kuullostaa. Kyllä se siitä kun jatkan treenausta niin vielä toivon mukaan kehittyy hyväksikin, jos Luoja suo ja elossa ollaan ja motivaatiota riittää 🙂

    Viime kuun lopulla olen alkanut kirjoittamaan enemmän tekstejä taasen, tällä kertaa runoja ja lyriikoita englanninkielellä. Kaverini lupasi sitten että hän tarkistaa niitä jossain vaiheessa että ovatko kieliopillisesti oikein yms. Aikomuksenani siis on kirjoittaa uudet lyriikat hevibiiseihini joita en ole vielä laulellut (koska en vielä niin hyvin laula…). Tekstin tyyli on erilaista kuin aiemmin, enemmän abstraktimpaa verrattuna aikaisempaan suhteellisen suoraan kerrontaan joka paikoitellen sisälsi metaforia. Saas nähdä, kuitenkin ainakin saan kirjoittaessa vaivata omaa päätäni enemmän etsiessä uudenlaisia ilmaisutapoja joten hyvää harjoitusta se.

    Elokuu puolella tuli myös viitisen päivää elettyä asuntovaunuelämää. Olin siis Lieksassa mökillä ja tuli siellä asuntovaunuelämää kokeiltua. Oikein mukavaa oli ja vahvisti sitä fiilistä että jonakin päivänä pitää muuttaa asumaan asuntovaunuun ainakin joksikin aikaa. Sitten joskus… 🙂

    Kaiken kaikkiaan viimeiset pari kuukautta on olleet hyviä ja mukavia pl. kuumeilu. Kavereita on tullut nähtyä ja sosiaalista elämää siis vietettyä. Myös harrastuksia on tullut harrastettua joten mikäpäs tässä elellessä.

    Ei muuta kuin hyvää alkanutta kuukautta kaikille tasapuolisesti 🙂

  • Vettä pitää juoda pari litraa päivässä -sääntö onkin vain myytti?

    Mielenkiintoisia asioita tulee vastaan kun tutkailee kaikenlaista netin ihmeellisestä maailmasta. Tänään tuli vastaan tieto että ihmisen pitäsi juoda vähintään pari litraa vettä päivässä -väittämä olisikin myytti. Alkuperäistä väittämää olen kuullut iät ja ajat joten ihan mielenkiintoista oli kuulla muitakin väittämiä asiaan liittyen – etenkin kun asian on aina pitänyt totena “se nyt vain on niin” -asenteella ilman mitään kyseenalaistamista.

    Mielenkiintoinen kohta on myös tämä: Drinking caffeinated beverages such as tea and coffee do not lead to dehydration. (Alempana olevista linkeistä toisena olevasta linkistä tämä siteeraus).

    Ohessa pari linkkiä aiheesta:

    Summa summarum: ryystää vettä pitää sen mukaan kun janottaa eikä ole mitään maagisia kahden litran sääntöjä. Nesteitä tulee elimistöön kasviksista, hedelmistä, kahvista, teestä ja muista jos sellaisia harrastaa. Kaikkea sitä vanhoilla päivillään oppii.

  • Kielilläpuhumisesta ja aivojen skannauksesta sen aikana

    Tuli netissä vastaan kiintoisa video (englanniksi) jossa oli tutkittu kielilläpuhujien aivoja heidän kielilläpuhumisensa aikana. Video löytyy seuraavan linkin takaa (videon upottaminen on poistettu käytöstä ko. videosta josain syystä): http://youtu.be/NZbQBajYnEc

    Mikäli kielilläpuhuminen ei ole tuttu käsite, tarkoitetaan sillä osissa kristillisissä piireissä tapahtuvaa puhumista kielellä jota ei puhuja itse ymmärrä, ns. “enkelten kielillä” puhumista kuten Raamattu ilmaisee. Raamatussa kielillä puhuminen mainitaan ainakin ensimmäisessä Kortinttolaiskirjeessä sekä Apostolien teoissa. Myös Markuksen evankeliumissa mainitaan että kristityt “puhuvat uusilla kielillä”.

    Muutama kohta Raamatusta:

    • 1 Kor. 14 (koko luku)
    • Mark. 16:15–18
    • Ap. t. 19:5–6

    Eniten ja tarkimmin asiasta saa selvän lienee Raamatusta lukemalla tuon ensimmäisen korinttolaiskirjeen luvun 14. Siitä voidaan hyvin selvästi saada käsitys että kieli jota puhutaan ei ole ns. “normaalia kieltä” jota kaikki ympärillä olevat ymmärtävät, vaan se on kieltä jota uskova puhuu vahvistukseksi itselleen eikä seurakunnalle.

    Toisessa kohdassa, Apostolien teoissa kun alkuseurakunnan kristityt puhuivat kielillä, heidän kielensä oli selvää kieltä ulkomaalaisille, ts. eri kansalaiset ymmärsivät mitä he puhuivat sillä he puhuivat selvää kieltä mutta vieraalla kielellä. On siis (käsittääkseni) useampaa erilaista kielillä puhumista: sitä joka on puhetta joka on vain ihmiseltä Jumalalle uskovan itsensä vahvistukseksi sekä sitä joka on eri kieltä jota joku toinen paikalla oleva tajuaa.

    Kielilläpuhumisesta toki sen verran vielä että toki kaikkia kielilläpuhumiseksi sanottua ei pitäisi laskea kielilläpuhumiseksi sillä aina joskus on seassa myös niitä jotka hokevat yhtä tai kahta tavua eikä puhu selvästikään mitään kieltä jossa olisi täysin selvästi erotettavia sanoja, rytmitys, painotus yms. kielelle olennaiset piirteet. Selvän, oikean kielellä puhumisen tunnistaa kyllä (tai uskoisin ainakin) samalla tapaa kuin muunkin: jos ihminen jonka kieltä et ymmärrä puhuu vieressäsi, todennäköisemmin huomaat että hän puhuu selvästi jotakin jota et vain itse ymmärrä eikä hän vain hoe yhtä tai kahta sanaa transsinkaltaisessa tilassa.

    Oli miten oli, mielenkiintoinen video miten on skannattu aivoja kielilläpuhumisen aikana ja miten eri aivoalueet aktivoituvat sen aikana kuin mitä ihmisen puhuessa normaalia äidinkieltään.

  • Kirja-arvostelu: Jaana-Mirjam Mustavuori – Olemisen talossa

    Eilen sain päätökseen Jaana-Mirjan Mustavuoren kirjan Olemisen talossa joka kertoo siitä kun kirjan kirjoittaja on astunut ulos oravanpyörästä ja viettänyt vuoden rauhallista, leppoisampaa elämää maalla.

    Kirjassa on sivuja 173 + lopussa listaa muista teoksista joissa voisi olla kiintoisaa luettavaa. Täytynee ainakin itseni koettaa löytää näistä teoksista joitain, sillä tämä teos oli omaan makuuni hyvä ja kirjassa mainitut muiden kirjailijoiden ajatukset olivat myös sellaisia että jo lukemisen aikana mietin että näitäkn teoksia täytynee koettaa löytää.

    Ensisijaisesti toki tämä kirja tuli luettua sen aihepiirinsä vuoksi – leppoistaminen ja rauhallisuus on kuitenkin teemoja jotka ovat omassa elämässä muutenkin olleet kohtalaisen paljon mielessä lähiaikoina joten tämän kirjan lukeminen oli sinänsä luonnollinen jatkumo tähän aihepiiriin.

    Hyvää tässä kirjassa oli teemansa lisäksi myös selkeä ulosanti ja siellä täällä heitetyt lainit jotka jäivät ainakin lukemisen aikana mietityttämään. Kirjan kappaleet ja luvut olivat sopivan mittaisia eli jos lukija ei omaa maailman parhainta keskittymiskykyä niin siltikin luultavasti tähän jaksaa keskittyä sillä kappaleet eivät ole suhteettoman pitkiä.

    Kaiken kaikkiaan hyvä kirja, mielenkiintoisia ajatuksia, hyvin kirjoitettu ja teemaltaan kiinnostava. Lukemisen arvoinen.

  • Kirja-arvostelu: Richard Bach – Lokki Joonatan

    Viime yönä sain luettua päätökseen eilen päivällä aloittamani Richard Bachin tunnetun teoksen Lokki Joonatanin. Kirja on lyhyt tarina ja tässäkin painoksessa sivuja oli vain 101 ja se sisälsi monta sivullista kuvia välissä – toisin sanoen, ei vaadi hillitöntä henkistä taistelua lukea tätä teosta vaikka ei olisikaan nopea lukija.

    Ensimmäinen ajatus mikä kirjasta jäi itselleni mieleeni oli yllätys – olin jotenkin odottanut erilaista tarinaa kuin mitä tarina lopulta olikaan. Toki odotin että kirjassa on jokin ajatus, tarina joka pistää ajattelemaan ja sitä se olikin joten sinänsä en tästä yllättynyt vaan siitä että millainen se tarina lopulta olikaan.

    Kirja kertoo siis – vähemmän yllättäen – lokista nimeltään Joonatan. Joonatan ei kuitenkaan ole aivan kuten muut lokit, sillä hän haluaa oppia lentämään paremmin kuin vain sen mitä lokit tarvitsevat hakeakseen ruokaa. Joonatan ei tahdo nähdä että lokin ainoa tarkoitus on vain lentää ruoan luokse, tapella ja rääkyä, vaan hän haluaa lentää lentämisen itsensä vuoksi. Hän haluaa oppia ja kasvaa lokkina ja lopulta hän ymmärtääkin sen että lokki on rajattoman vapauden idea, Korkeimman Lokin kuva.

    Kirjan kuvaus lokista Korkeimman Lokin kuvana, vapauden ideana sekä muiden lokkien toiminta laumassa toi toki mieleen kristinuskon tarinan Jeesuksesta ja Lasaruksesta sekä toki yleisemminkn Jeesuksen maanpäällisen toiminnan ja juutalaiset. Lokki Fletcherin onnettomuuden jälkeen kun hän herää vaikka näytti kuolleelta käydään seuraavankaltainen puhelu:

    - Se elää! Se, joka oli kuollut, elää!
    - Se toinen kosketti sitä siivenkärjellään! Herätti sen kuolleista! Korkeimman Lokin poika teki sen!
    - Ei tehnyt! Kieltää tehneensä sen! Se on saatana. SAATANA! Tuli tänne hajottamaan lauman!
    Paikalla oli neljätuhatta tapahtuman pelästyttämää lokkia ja huuto: - SAATANA! kiiri niden keskuudessa kuin valtameren myrskytyyli. Silmät kiilsivät, terävät nokat ojentuivat, lokit tunkeutuivat lähemmäksi hävittämään. (Sivu 97)
    

    Kaiken kaikkiaan kirjan opetuksena lienee se, että lokin (ja siis ihmisen koska jokaisessa meissä on Lokki Joonatan sisällämme) on ymmärrettävä mitä hän on ja siten löydettävä itsensä. Ei pidä antaa muiden epäuskon ja vähättelyn ja toimien lannistaa vaan pitää tietää mitä on – aivan kuten kristinuskossa kerrotaan ihmisen olevan Jumalan kuva, mutta ei kuitenkaan Jumala.

    Pitää tiedostaa oma ihmisyytensä ja oma ihmeellisyytensä ja arvonsa sellaisena kuin on – täydellisyyden idean kuvana.