Tänä päivänä luin Maaria Leinosen runokirjan joka kantaa nimeä “Teen matkaa lähelle, kauas”. Kirjassa sivuja on 96. Ainakin omaan makuuni nämä runot olivat hyviä ja lukemisen arvoisia, joten voinpa kirjaa suositella muillekin.
Laitetaan tähän yksi runo, sivulta 25.
Odotan kuuta nousevaksi
vuorien yli
taivasta tähdittyväksi
yön pimeyden yli
elämän pimeän
sydämen pimeän
pitkien varjojen yli
yöstä kasvaneiden.
Odotan kuuta
tähtiä.
Sattuipa netissä vastaan lyhyt mutta kiintoisa teksti YLE:n sivulta. Vaikka teksti onkin vuodelta 2008, ei se menoa hidasta joten liitänpä sen tähän.
Eli lyhyesti tiivistäen, omaan musiikkimakuun sopivan musiikin kuuntelu voi olla hyväksi terveydelle. Siteeraus sivulta: “Nautinnollinen musiikki levitti verisuonta keskimäärin 26 prosenttia. Sen sijaan inhokkimusiikin kuuntelu supisti suonia kuudella prosentilla.”
Kiintoisa juttu. Kiintoisaa myös oli se, että “Suurin osa koehenkilöistä oli valinnut ahdistusta herättäväksi musiikiksi heavy metalia.” Heh. Laitetaanpa vielä tähän loppuun kappale YouTubesta mielestäni erinomaiseen Heavy Metal -kappaleeseen (juu juu, ei ole “heavy metallia” vaan “folk metallia” mutta ei nyt viilata pilkkua). Älä kuuntele jos verisuonet venyy ja paukkuu. Ainakin itse pidän tästä kovin, joten itselleni voi olla hyväksi tämän kuuntelu ainakin tämän artikkelin valossa.
Kuuntelun iloa 🙂
Kävinpä tänään kirjastossa ja tuli lainattua sieltä useampiakin runokirjoja joista ensimmäiseksi tuli luettua Bo Carpelan “Uudet runot” -niminen teos. Kirjassa oli sivuja 94 + sisällysluettelot ja muut härpäkkeet. Toki kirjassa on yhtä monta sivua vieläkin, duh.
Lyhyesti arvioiden, kirjan sisältämät runot eivät pääosin olleet itseäni juuri mitenkään koskettavia tai puhuttelevia. Muutamia hienoja runoja omaan makuunikin kyllä oli mukana, joten tiedä vaikka joskus Bo Carpelan muitakin teoksia tulisi luettua. Ei siis mikään maata järisyttävä teos ollut omaan makuuni, mutta kuitenkin sellainen että ei maailma kaatuisi vaikka lukisi tämän toisenkin kerran. Lue tai et, et paljoa menetä kummassakaan tapauksessa.
Laitetaan tähän loppuun vielä tämän kirjan runoista eniten itseäni puhutellut runo joka kantoi nimeä Tähdenlento.
Tähdenlento
Kuun jouselta irtoaa
nuoli
kirkkaan taivaan syvyyteen
Toivoitko jotain?
Enemmän valoa
inhimillistä avaruutta
kätesi lämpöä
Tuli luettua toinenkin runokirja tänään. Toisena oli Eija Jaakola-Partasen “Tule ja kosketa minua” jossa oli 107 sivua. Lyhyesti sanoen, tästä runokirjasta pidin todella paljon. Paljon oli kirjassa todella lyhyitä, enemmän aforismeja kuin runoja mutta todella hyviä ajatuksia sisältäviä. Tätä teosta kyllä voin suositella muillekin, pidin kovin.
Yksikään runoista/aforismeista ei noussut ylitse muiden, koska taso yleisesti oli todella hyvä, mutta pistetään yksi hyvä ja lyhyt teksti:
“Surujeni soittorasiassa
ovat laulut kauneimmat.
Ne eivät kulu koskaan.”
“Ihmiskunta voi päästä eroon väkivallasta ainoastaan väkivallattomuuden avulla. Viha voidaan voittaa vain rakkaudella. Vastaaminen vihaan vihalla ainoastaan laajentaa ja syventää sitä.” (s. 120)
Taas kerkesi tovi vierähtämään kun viimeksi kirjan sain luettua, mutta tänään vihdoin sain päätökseen Mohandas Gandhin “kirjoituksia”-nimisen teoksen. Kirjan kantavana teemana oli pasifismi, sodanvastaisuus ja väkivallaton vastarinta. Teoksessa sivuja on 120.
Lyhyesti arvioiden, lukemisen arvoinen teos riippumattaa siitä oletko pasifisti vaiko et. Jos et ole, sitä suuremmalla syyllä kannattaa lukea, tiedä vaikka tulisit sellaiseksi 😉
Teksti oli selkeästi ymmärrettävää, vaikkakin välillä piti vierasperäiset sanat tarkastaa kirjan alussa olevasta listasta, mutta yleispätevästi teksti oli helposti avautuvaa eikä sen ymmärtämiseksi tarvitse Einsteinin ajatuskulkua.
Siltä varalta että tämän blogimerkinnän lukijalle ei Mohandas Gandhi (tunnetumpi Mahatma Gandhina) ole tuttu, kannattaa lukaista Wikipedian artikkeli kyseisestä miehestä, http://fi.wikipedia.org/wiki/Mohandas_Gandhi