Aleksin Blogi

Author: stargazers

  • Leffalauantai: Omoide no Mânî (Marnie – tyttö ikkunassa)

    Omoide no Mânî on kauniilla ja tunnelmallisella piirtotyylillä tehty Studio GHhiblin tuottama anime-elokuva

    Hiromasa Yonebayashin ohjaama Omoide no Mânî (IMDB) on anime-draama mystisillä elementeillä jonka tarina pohjautuu Joan G. Robinsonin samaa nimeä kantavaan lastenkirjaan. Elokuvan on tuottanut japanilainen animaatiostudio Studio Ghibli ja se on julkaistu vuonna 2014.

    Tarinan protagonistina nähdään 12-vuotias Anna. Hän on ujo, ahdistunut ja syrjään vetäytyvä tyttö joka on kasvanut tätinsä luona hänen vanhempiensa menehdyttyä auto-onnettomuudessa hänen ollessaan pieni. Anna lähetetään toisen tätinsä ja setänsä luokse muutamaksi kuukaudeksi jotta hän saisi astmaansa apua maaseudun raikkaassa ilmassa. Maaseudulla ollessaan hän tutustuu ja ystävystyy lähellä olevassa kartanossa asuvan salaperäisen nuoren tytön Marnien kanssa.

    Omoide no Mânî on kaunis ja koskettava tarina joka käsittelee puhuttelevalla tavalla aitoa elämää ja vaikeita tunteita. Annan kokemat hylätyksi tulemisen tunteet, ahdistuneisuus sekä arvottomuuden tunto ovat yleismaailmallisia tunteita joihin moni ihminen pystyy samaistumaan ainakin jossain määrin. Salaperäinen Marnie josta Anna saa itsellensä ystävän elää sitä vastoin iloista ja onnellisen oloista elämää kartanossa jossa juhlitaan paljon, mutta hänenkin elämänsä kauniin pinnan alta paljastuu säröjä eikä kaikki ole lopulta niin hienoa kuin miltä se ensin saattaisi kuulostaa.

    Tarinassa on mystisiä elementtejä jotka saavat paikoitellen miettimään mitkä asiat ovat totta ja mitkä ovat vain Annan mielikuvituksen tuotetta, keinoja jolla hän pystyy kohtaamaan ja käsittelemään hylätyksi tulemisen tunteitaan. Vaikka yhdessä vaiheessa jo näyttääkin siltä että Anna on kuvitellut hyvinkin monet asioista joita on siihen mennessä nähty, ei tarina kuitenkaan jätä katsojaa näin helppoon ratkaisuun sillä Anna saa muiden henkilöiden kautta huomata että jotain todellista hänen kuvitelmissaan onkin mahdollisesti ollut.

    Vaikka Anna ja Marnie ovatkin molemmat nuoria tyttöjä joiden kautta elämän vaikeita asioita käsitellään, on katsojan silti helppoa samaistua heidän tunnemaailmaansa riippumatta katsojan omasta iästä tai sukupuolesta. Tyttöjen elämän kipukohtia aukaistaan katsojalle sopivan rauhallisella rytmillä paljastamatta liikaa liian aikaisessa vaiheessa. Hahmot ovat persoonallisia ja aidon tuntuisia ja hyvin tehdyn tarinankerronnan vuoksi heidän kohtalonsa koskettavat.

    Elokuva sisältää inhimillisen ja realistisen kuvauksensa lisäksi myös sopivan määrän mystiikkaa, sillä tarinan edetessä useamman eri henkilön elämän polut kohtaavat ja aukenevat niin katsojalle kuin Annallekin tavalla joka ei noudata arkisen realismin rajoja. Annan kasvutarina on hienosti kuvattu matka omaan itseensä mikä saa hänet ymmärtämään monien asioiden todellisen luonteen omien kuvitelmien sijaan.

    Pidin tästä elokuvasta todella paljon ja se päätyi myös blogini Suosituksia-sivulle.

    Muokattu 15.06.2025, korjattu kirjoitusvirhe.

  • Perjantaipullo: RPS Rock Blanc

    Rock Paper Scissorsin panimon RPS Rock Blanc on 5,0 vahvuinen suodattamaton vehnäolut.

    Tölkki on pelkistellyn yksinkertainen. Nimeä Rock en myöskään tölkin kyljestä ainakaan etualalta bongannut muualta kuin panimon nimestä, mutta koska oluesta löytää tiedon panimonkin sivulta nimellä RPS Rock Blanc on se sen vuoksi täällä blogissakin samalla nimellä.

    Tuoppiin kaataminen käy käden käänteessä eikä olut vaahtoa juuri lainkaan. Tuoksu on poikkeuksellisen hyvä ja raikas passionhedelmän tuoksu.

    Ulkoinen ilme on samea ja haalea väriltään eikä yhtä miellyttävä kuin tuoksunsa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kepeän sitruksinen ja siinä on sopivasti trooppista makeutta. Kokonaistuntuma on kuitenkin suhteellisen kuiva ja laimea eikä se iske kovin paljoa omaan mieltymykseen. Kyllä tätä helposti voi siemailla, mutta se ei kuitenkaan ole niitä mitä ensisijaisesti tuoppiin valitsisin.

  • Kuvailua Loviisassa

    Jokin pytinki kaupungilla

    Eilen oli kaunis keli ja vapaapäivä joten pakkasin mukaani kameran ja suuntasin Minini kohden Loviisaa. Koivukylästä Loviisaan on etäisyyttä noin 80 kilometriä eli noin tunnin ajomatka joten etäisyys on suhteellisen lyhyt ajaa. En ollut aikaisemmin siellä käynyt ainakaan kaupungilla, joten jätin auton keskustaan parkkiin ja lähdin kameran kanssa katsomaan kaupunkia.

    Räpsin tavalliseen tapaan kaikkea sekalaista turistimeiningillä joten kuvatkin ovat sen mukaisia. Tällä kertaa kuitenkin kuvasin kuvat värillisenä. Kaikki kuvat on otettu Leica X1 -kameralla ja kuvat ovat kameran JPEG-kuvia eikä niihin ole tehty muuta käsittelyä kuin kuvan koon kutistaminen blogiin järkevämpään kokoon.

    Varsinainen kohde jonka olisin Loviisassa halunnut nähdä ja kuvata oli kirkko, mutta valitettavasti kirkko oli pressuissa enkä siitä saanut mitään tolkullista kuvaa sen vuoksi. Pitänee joskus mennä uudelleen kuvaamaan kirkko kun sen remontti on ohitse.

    Kirkko oli pressuissa. Oletan ainakin pressun muodosta että sen takana luuraa kirkko.

  • Leffalauantai: Once upon a time in Mexico

    Elokuvan valaistus on monin paikoin miellyttävää katsottavaa

    Robert Rodriguezin ohjaama Once upon a time in Mexico on vuonna 2003 julkaistu toiminnallinen rikostrilleri. Pääosissa nähdään Johnny Depp, Antonio Banderas, Willem Dafoe, Salma Hayek sekä Danny Trejo.

    Meksikossa on tapahtumassa vallankaappausyritys jonka taustalla tapahtuu monenlaisia juonitteluita ja useiden eri tahojen välisiä välienselvittelyitä. Taustalla on säätämässä niin huumerikollisia, CIA:ta kuin myös entistä FBI:n agenttiakin. Toisten toimintaa motivoi raha, toisten valta ja joillekin kyseessä on puhtaasti henkilökohtaisista syistä minkä takia he tulevat mukaan kuvioihin taistelemaan kuka ketäkin vastaan.

    Juoni on konseptin tasolla toimiva, mutta valitettavasti toteutus jättää toivomisen varaa, sillä tarinassa on aivan liian monta henkilöä osallisena painoarvoltaan liian suuressa roolissa joka heikentää sen selkeyttä siitä ketkä ovat todella juonen kannalta merkittäviä hahmoja.

    Elokuvan alkuvaiheilla Johnny Deppin esittämä Sands vaikuttaa olevan selkeä protagonisti, mutta jossain vaiheessa kuvioissa alkaa pyörimään useita henkilöitä siten että hänen hahmonsa jää vähitellen vain sivustakatsojan rooliin kun tarinaa viedään eteenpäin. Valitettavasti aivan yhtä selkeää johtohahmoa ei enää nouse esiin, minkä vuoksi kokonaisuudesta jää lopulta käteen ainoastaan sekalainen tarina hahmoilla joihin ei ole syntynyt missään vaiheessa tarpeeksi kosketuspintaa.

    Tarpeettoman monet hahmot tekevät myös juonen seuraamisesta paikoitellen sekavaa. Henkilöt juonivat kuka ketäkin vastaan, pettävät toisensa eikä kaikkien tekojen motivaatioista saa selkeyttä, mikä johtaa lopulta vain siihen että osa kohtauksista tai niiden osista tuntuu irtonaisilta ja merkityksettömiltä. Toki hahmosta ja hänen irrationaalisesta toiminnastaan saa jonkinlaista mielikuvaa hahmon persoonasta, mutta kokonaisuutta ajatellen se ei anna juurikaan mitään merkittävää jota ei olisi voitu kertoa paremminkin. Esimerkkinä tällaisesta osasta kohtausta on se kun ravintolan kokki ammutaan absurdin syyn vuoksi keittiöön.

    Toiminnalliset kohtaukset ovat visuaalisesti toimivia, mutta sisällöllisesti kliseisiä. Muutamat henkilöt on taisteluissa joilla osumatarkkuus on priimaa kun taas loput painivat sihtinsä osalta samassa sarjassa kuin Stormtrooperit Star Warseissa.

    Vaikka monet asiat tässä elokuvassa on keskinkertaista tasoa, on siinä myös paljon toimiviakin elementtejä. Valaistus on monin paikoin tyylikästä, musiikki on hyvää, näyttelytyö toimii ja toimintakohtauksissakin on kliseisyydestä huolimatta viihdyttävyyttä.

    Kun ottaa huomioon nimekkäät ja osaavat näyttelijät on harmillista että Once upon a time in Mexico ei nouse keskinkertaisuuden yläpuolelle, sillä tarvittavia aineksia olisi ollut joista olisi voitu keittää parempikin soppa.

  • Perjantaipullo: Kukko Double Neipa

    Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Kukko Double Neipa tarttui tämänkertaiseen testiin. Olut on 7,7 % vahvuinen New England India Pale Ale ja sen löysin Ilolan ABC:n yhteydessä olevasta Alepasta.

    Tölkki on tyypillinen ja tunnistettava Kukko-olut ilman sen suurempia ihmeitä. Tölkin aukaistua voi erottaa helposti voimakkaan ja miellyttävän raikkaan eksoottisen hedelmäisen tuoksun.

    Tuoppiin kaataminen on vaivatonta sillä olut ei kovin paljoa kuohua ja kuohu katoaa nopeasti pois. Väriltään olut on samea eikä omaan silmääni erityisen houkuttelevan näköinen.

    Suutuntuma ja maku onneksi paikkaavat sen mitä näön miellyttävyydessä menettää. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja siinä on sopivasti jämäkkyyttä. Makukentästä nousee mukavasti esiin trooppisten hedelmien vivahteet. Maku on miellyttävä ja raikas, kepeän kesäinen. Erittäin onnistunut olut.