Vedin lipat skootterilla

Skootteri otti mutaa pintaansa kaatumisen myötä

Torstaina viime viikolla töiden jälkeen oli todella kaunis keli joten kauniin kelin houkuttelemana päätin lähteä skootteriajelulle. Rullailin kaikessa rauhassa pitkin maita ja mantuja aina Tuusulaan saakka, mutta siellä sitten jouduin pieneen onnettomuuteen.

Olin hidastamassa tien sivuun kun skootterin etupyörä osui tien sivussa olevaan mutaliejuun. Kaksipyöräinen kulkuväline joka on tarkoitettu asfaltille kulkemaan ei kokenut oloaan selkeästikään kotoisaksi mutaliejussa ja pian kuljettajasta tuli matkustaja jonka liikerata hakeutui kohden asfalttia.

Luojan kiitos tilanteesta selvisi ilman kovin suuria vahinkoja, mutta sen verran vahinkoja tuli että jalka ei vieläkään ole täysin kunnossa ja ranteeseenkin koskee vielä jonkin verran.

Takanani oli autoilijoita jotka olivat hyvän turvaetäisyyden päässä. Oli ilahduttavaa kuinka ystävällistä ja lähimmäisiään auttavaa sakkia täältä löytyy sillä useampikin auto pysähtyi kysymään tarvitsenko apua. Lähimpänä olleet kaksi miestä ja yksi nainen jäivät sitten auttamaan ja kyselemään tarvitsenko kyydin ambulanssilla, taksilla tai muuten sairaalalle.

Soitin sitten siskolleni seurakunnasta josko hän olisi kotosalla. Hän onneksi oli ja lähti sitten pian hakemaan itseäni Tuusulasta kohden Vantaan puolella olevaa sairaalaa. Odotellessa häntä ystävälliset autoilijat auttoivat skootterin rullaamisessa parinsadan metrin päähän jonkun teollisuusalueen firman takaparkkiin ja yksi heistä toi itseni autolla sinne. Siellä sitten neljästään odottelimme että kaverini tuli hakemaan.

Mukava että jäivät seuraksi, sanoivat että haluvat varmistaa että en jää heitteille sinne yksin vaan pääsen varmasti eteenpäin 🙂 Kiitos heille!

Sairaalassa sitten tutkittiin jalkaa ja kättä, mutta mitään murtumia ei löytynyt. Jalka muljahteli varsin ikävästi ja tuntui että sillä ei uskalla painoa laittaa kun saattaa pettää alta, mutta kaikki lihakset toimivat normaalisti kun lääkäri tilannetta tutki. Myöskään mitään erikoisen suuria kipuja ei ollut (pl. mitä nyt normaalisti aina tällaisissa tulee), joten enemmän varmaankin kyseessä oli venähdys tai revähdys.

Samoin kädessä kaikki sormet toimivat normaalisti eikä mitenkään kovin paljoa kipuja ollut, joten siinäkin selvisi mustelmilla ja turvotuksella.

Illalla sitten seurakuntaveljeni kävi hakemassa skootterin Tuusulasta pakun kyytiin ja siellä se odottelee siihen saakka että sen haen tai hän viskaa sen tänne jokin ilta. Saa olla kiitollinen että on hyviä ystäviä jotka auttavat hädän hetkellä 🙂

Isoja vahinkoja skootterille ei ainakaan heti näyttänyt tulevan

Nyt pari päivää onnettomuuden jälkeen (kirjoitan tätä postausta sunnuntaina) on jalka jo paljon parempana ja sillä kärsii paljon paremmin jo tallata eikä kovin paljoa enää joudu jännittämään pettääkö se alta vaiko ei. Toki huonoissa kulmissa jos jalan tallaa niin on vieläkin epämääräistä muljahtelua, mutta keskimäärin asunnossa rauhallisesti köpötellen ei ole kovin paha tilanne joten parempaan päin on menty nopeasti. Myös vasemman käden ranne on jo parempana, turvotusta on vähemmän mutta toki vielä välillä kipua tuntee, etenkin jos pikkusormea heiluttaa tietyssä asennossa.

Ilahduttavasti sapattinakin tuli muutama veli ja sisar kyläilemään joten yksin ei tarvinnut mökissään iltaa möllöttää vaan sai silti viettää aikaa seurakuntayhteydessä 🙂

Toivottavasti jalka ja käsi pian tulevat täysin terveeksi, mutta Herralle kiitos pahemmalta onnettomuudelta tuli vältyttyä. Jälkeenpäin tilannetta miettien jos fillarilla olisi samanlaiseen tilanteeseen ajautunut olisi voinut aika paljon ikävämmin sattua, sillä mopokypärä peittää leuan ja naaman hyvin mutta fillarikypärä ei. Onni siis onnettomuudessa tässäkin!

Auto katsastettu

On taas se aika vuodesta että kauraooppelin oli aika käydä todistamassa kelpoisuutensa kaupunkien kaduille, joten ajoin yhtenä työpäivänä ensin etsimään paikkaa missä saisin takarekisterikilven kiinnitettyä takaisin kuuluvalle paikalleen. Kilpi oli irronnut koska pakkasella oli ruuvit hajonnut eikä tähän käynyt sellaiset ruuvit joita itsellä olisi ollut joten etsin josko löytäisin liikkeen mistä löytyisi työkalut ja osat valmiina.

Muutamasta paikasta kyselin mutta heillä ei ollut aikaa siihen hätään kilpeä kiinnittää tai edes suoraan hyllyssä ruuveja, mutta onneksi yhdessä näistä osasivat ehdottaa samassa pihapiirissä olevaa paikkaa josta ei olisi käynyt mielessä edes käydä kysymässä. Siellä sitten kilven kiinnittivät ja kaiken lisäksi ilmaiseksi! Mahtavaa 🙂

Kilven kiinnityksen jälkeen ajoin rautaisen ratsuni katsastukseen jossa oli ainoastaan yksi auto ennen omaani jonossa joten pitkään ei joutunut odottamaan että Mini pääsi tarkastukseen.

Katsastus meni hyvin ja heti ensimmäisellä käynnillä Mini sai jälleen leimansa joten tämän vuoden saa taas rullailla ilman sen suurempia miettimisiä ainakaan tämän asian tiimoilta.

Tiesitkö että kaikista autoista ei pääse takakontin kautta pihalle?

Otsikon mukaiseen kysymykseen omalta osaltani vastaan että en tiennyt ennen eilistä päivää. Mini Cooperin takakontista ei pääse omatoimisesti könyämään pihalle vaan siihen tarvitsee jonkun muun auttamaan.

Mistä tällainen kysymys sitten mieleen tulee, saattaa tarkkaavainen lukija jo ihmeissään pohtia. Talvesta. Siitä tällainen kysymys ottaa inspiraationsa kun asiaa joutuu konkreettisesti koettamaan.

Olin eilen naapurustossa käymässä seurakuntaveljien ja sisarten luona. Iltaa istuttiin ja sieltä sitten lähdin illalla takaisin autolle. Päivällä oli jopa lämmön puolella keli ja monien viikkojen kiinni olon jälkeen myös vänkärin puolen ovi aukesi! Ihme ja kumma! Oli ilahduttavaa havaita että ovessa ei ollut mitään rakenteellista vikaa vaan kyseessä oli aivan yksinkertaisesti jäätyminen.

Illalla kun pakkanen oli jo kiristynyt kostean päivän sään jälkeen oli vänkärin puolen ovi jälleen siinä jamassa että siitä ei ollut toivoakaan päästä autoon sisään. Tämä toki ei harmittanut koska en sitä kautta olisi autooni mennyt muutenkaan.

Kuljettajan puolen ovi aukesi, mutta kahva jäi kosteuden ja pakkasen kombinaation seurauksesta pohjaan. Istahdin kuskin paikalle ja koetin paukauttaa ovea kiinni, mutta koska kahva oli ja pysyi pohjassa ei ovea saanut kiinni. Koetin josko sen kiskaisen kiinni ja painan lukkoon. Ovi meni lukkoon, mutta jäi silti raolleen sen verran että sisävalo paloi ja ovi ei ollut tiiviisti kiinni. Koetin avata ovea, mutta eihän se siitä enää auennut vaan jäi lukkotilaan mutta raolleen kuitenkin.

Kotipihassa koetin uudemman kerran kuljettan puolen ovesta päästä pihalle, mutta heikolla menestyksellä. Vänkärin puolen oven aukeaminen olisi ilahduttanut tässä vaiheessa iltaa, mutta kuten sanottua oli sen aukeaminen vain kaunis unelma. Tässä vaiheessa oli aika turvautua viimeiseen oljenkorteen eli takakonttiin.

Kampesin itseni takapenkille ja rupesin etsimään jonkinlaista aukaisumekanismia takaluukusta mutta sain havaita että Miniä ei ole tehty takaluukusta ulos konttaamista silmällä pitäen. Tönin ja rynkytin peräkontin ovea, mutta se ei tuottanut tulosta.

Soitin kaverilleni, mutta hän ei ollut valitettavasti lähistöllä joten soittelin sen jälkeen naapurilleni jonka numero itselläni onneksi oli. Hän onneksi oli kotona ja tuli aukaisemaan takakontin ulkopuolelta ja pääsin sitä kautta pihalle. Näky oli varmasti komea kun aikuinen isokokoinen mies kiipeää konttaamalla takakontista pihalle 😀

Ulkopuolella autoa koetimme sitten saada ovea kummaltakin puolelta auki mutta toivo jäi turhaksi. Ilahduttavaa kyllä kuljettajan puolen oven sai sentään kunnolla kiinni jonka jälkeen kiipesin takakontin kautta takaisin kuljettajan paikalle, ajoin auton parkkiruutuun ja kiipesin takakontin kautta ulos. Koska kaikki ovet olivat lukossa sai auton onneksi lukkoon ilman ongelmia.

Saattaa olla että lähipäivinä ei autolla taida päästä ajamaan sillä nyt kummatkin etuovista on tiukasti tiivisteistä asti jäässä. Onneksi olen etätöissä joten tämä ei sinänsä kovin suurta huolta tai murhetta aiheuta arkeen, mutta tulipa tällainenkin episodi sitten Minin kanssa koettua 🙂

Skootteri kävi huollossa

Tonnin huollosta kotiin palattua oli 1113 km mittarissa

Kuten tätä blogia säännöllisesti tai suhteellisen säännöllisesti lukevat tietävät on ajossani ollut nyt muutaman kuukauden ajan Piaggio Zip -skootteri (lue täältä).

Koska skootteri tuli ostettua uutena oli sille tuhannen ajokilometrin jälkeen tehtävä ensimmäinen määräaikaishuolto. Tietenkään mikäänhän siihen ei pakota, mutta haluan tietenkin itse pitää skootteristani huolta ja tehdä sille huollot ajallaan jotta on edes realistista odottaa että jos siinä on jotain kulutuksesta tullutta vikaa se huomataan huollossa sekä tietenkin ennaltaehkäistään ongelmien syntymistä. Lisäksi säännöllisesti ajoillaan huollettu skootteri pitää sen jälleenmyyntiarvoakin parempana jos joskus tästä päätän luopua.

Ostin skootterini Tuusmotorista joten halusin sen sinne myös viedä huoltoon. Sain huollon eiliselle, joten työpäivän jälkeen pärräilin Tuusulaan. Normaalisti tuhannen kilometrin huollossa virhemarginaalina kilometreissä on 100 km joten huoltoon mennessä mittarissa oli 1095 km eli vielä mentiin virhemarginaalin mukaisesti ajallaan huoltoon.

Skootterin ollessa huollossa tuli yksi kaverini sattumalta myös samaan liikkeeseen joten lähdimme käymään skootterini huollon valmistumista odotellessa viereisessä thaimaalaisessa ruokapaikassa syömässä. Hauska yhteensattuma eikä tarvinnut yksin käydä syömässä 🙂

Syömästä palattua oli skootteri jo huollettu ja mikä ilahduttavinta oli hinta ainoastaan 105,90 eur. Käytän tässä kontekstissa ilmaisua ainoastaan sillä olin henkisesti varautunt noin 200 euron hinitalappuun joten hinta ei päässyt pahoittamaan mieltäkään.

Seuraava huolto on vasta 5000 km kohdalla joten ihan hetkeen ei ainakaan määräaikaishuoltoa tarvitse tehdä.

Ilkivaltaa skootteria kohtaan

Eilen olin poikkeuksellisesti työpaikalla käymässä paikan päällä. Keli oli kaunis, joten ajattelin lähteä paikan päälle skootterilla. Skootterin luo tullessa huomasin pian että asia jää ajatuksen asteelle, sillä avain ei mennyt virtalukkoon. Ihmettelin että mikä siinä on ja pian huomasin että lukkoa kohtaan oli tehty ilkivaltaa.

Lukon suojalevy tjsp. oli irrallaan skootterin jalkojen pidikkeen päällä ja varsinaiseen lukkoon oli tungettu jotakin tukoksi jonka takia avainta ei saanut menemään lukkoon.

Töihin tuli mentyä autolla, mutta töiden jälkeen takaisin palattua oli mukanani olleessa toisessa avainnipussa ohuempi avain jolla onnistuin kaivelemaan lukkopesää. Kaikeksi onneksi lukkopesään tungettu tukos lähti pois jonka jälkeen pikaisesti kävin sisältä hakemassa skootterin avaimet ja huomasin ilokseni että avain meni takaisin lukkoon normaalilla tavalla ja käynnistyskin onnistui tavalliseen tapaan.

Huoltoja kerkesin etukäteen jo päivän mittaan kysellä, mutta onneksi tämän takia ei joutunut monia satoja maksavaa huoltoa tekemään.

Tällaista meininkiä siis Vantaan Koivukylässä. Pitänee varmistaa vakuutusyhtiöstä että onhan skootterissani ilkivaltavakuutus, koska ei olisi mikään mahdottomuus että joku vajaamielinen vatipää koettaisi uudemmankin kerran samanlaista toimenpidettä.