Aleksin Blogi

Category: Elokuvat

  • Leffalauantai: Dumbo

    Pääosissa nähdään Dumbo, lentävä norsu 🙂

    Dumbo (IMDB) on Tim Burtonin ohjaama vuonna 2019 julkaistu koko perheen fantasiaseikkailu. Pääosarooleissa nähdään Colin Farrell, Michael Keaton, Danny DeVito, Eva Green, Finley Hobbins sekä Nico Parker.

    Monet ovat luultavasti jo lapsena ollessaan kuulleet tarinan Dumbosta, isokorvaisesta norsusta joka niiden avulla oppii lentämisen taidon. Harmillista kyllä muuta lapsuudessa kuullusta Dumbo-tarinasta en enää muista, joten en pysty kertomaan kuinka paljon yhteneväisyyksiä tai eroja Harold Pearlin ja Helen Aberson Pearlin kirjoittamaan satuun tällä filmatisoinnilla on. Wikipediasta luettavan lyhyen sadun juonikuvauksen perusteella eroja ainakin on jonkin verran (lue täältä).

    Burtonin Dumbon alussa Holt Farrier (Colin Farrell) palaa sodasta takaisin sirkukseen missä hänen lapsensa Milly (Nico Parker) ja Joe (Finley Hobbins) ovat häntä odottaneet. Sirkuksella ei ole mennyt kovin hyvin Holtin poissa ollessa eikä sirkus enää tahdo pärjätä. Sirkuksen johtaja Max Medici (Danny DeVito) on kuitenkin hankkinut sirkukseen norsun joka synnyttää pian pienen norsulapsen. Pienen norsun toivotaan vetävän yleisöä jälleen sirkukseen, mutta kauhukseen Max saa havaita että syntynyt norsunpoikanen ei ole suhteettoman suurien korviensa vuoksi aivan tavallinen elefantti. Suloisesta vetonaulasta uhkaa tulla enemmänkin taakka sirkukselle kuin varsinainen ilon aihe.

    Holtin lapset pitävät kuitenkin tästä pienestä, suloisesta ja sympaattisesta norsusta ja sen kanssa aikaa viettäessään he huomaavat pian Dumbon kyvyn lentää suuria korviaan apuna käyttäen. Tieto erikoisesta kyvystä kiirii laajemmallekin ja pian mikään ei ole enää sirkuksessa ennallaan.

    Holt Farrier (Colin Farrell)

    Erityisesti monissa perheen pienemmälle väelle kohdennetuissa elokuvissa on usein ollut hyvä ja liikuttava tarina joka vetoaa tunteisiin mutta samalla tarjoaa jonkinlaisia arvomaailmallisia kysymyksiä evääksi elokuvan jälkeenkin, eikä Dumbo tee tämän suhteen poikkeusta.

    Norsu joka saa kyvyn lentää ja voi tuntea vapauden tunteen ilmassa ollessaan on itsessään jo riemastuttava ja hyvää mieltä tuottava aihe, mutta erityisesti hänen irtoamisensa maan kamaralta saa hyvän mielen sen kontrastin vuoksi mitä maa hänen jalkojansa alla edustaa. Dumboa halveksutaan monen ihmisen toimesta hänen poikkeavan ulkomuotonsa takia, hän joutuu eroon emostaan pahansupien ihmisten toimien seurauksena ja kun tieto hänen kyvyistään tulee laajempaan tietoisuuteen nähdään hänet pääsääntöisesti vain potentiaalisena kassamagneettina jonka omalla onnellisuudella ei ole väliä niin kauan kuin vain se tuottaa etua muille tahoille.

    Pidin siitä kuinka tässä suhteellisen tuoreessa filmatisoinnissa on saatu vanha mutta sitlti aina yhtä ajankohtainen ja ajatuksia herättävä tarina uuteen muottiin hävittämättä sitä taikaa mikä hyvin kerrotuissa saduissa on.

    Dumbo on kauniin koskettava elokuva joka sopii niin perheen pienemmille kuin myös varttuneemmallekin väestölle.

    Arvosana: 7/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 64 738 annettuun ääneen”]6,3/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: About time

    Tim (Domhnall Gleeson)

    About time (IMDB) on vuonna 2013 julkaistu draamallisella vivahteella höystetty romanttinen komedia jonka on ohjannut Richard Curtis. Pääosarooleissa nähdään Domhnall Gleeson, Rachel McAdams, Bill Nighy sekä Lydia Wilson.

    Tarinassa kerrotaan Timistä (Domhnall Gleeson) jolle isänsä kertoo hänen 21-vuotis syntymäpäivänään suuren salaisuuden siitä kuinka hänen sukunsa miehet omaavat kyvyn matkustaa ajassa taaksepäin. Tim on hieman epävarma ja kömpelö lähestyessään vastakkaisen sukupuolen edustajia ja niinpä hän kokeileekin isänsä väittämän todenmukaisuutta hypätäkseen ajassa taaksepäin bileisiin joissa eräs nainen jäi vailla suudelmaa Timin käytöksen vuoksi. Tim saa havaita että isänsä ei ole satuillut aivan omiaan ja niinpä hänen maailmansa muuttuu tämän havainnon myötä täysin.

    Myöhemmin hän koettaa muuttaa kesän tapahtumia ja saada erään tytön pitämään hänestä mutta se ei kuitenkaan tuota haluttua tulosta. Aikamatkustus antaa kyllä uusia mahdollisuuksia mutta se ei kuitenkaan takaa että historian voisi muuttaa onnellisemmaksi. Tim tapaa myöhemmin elämässään kiinnostavan naisen jonka kanssa henkilökemiat menevät mukavasti yhteen ja kaikki näyttää tulevaisuuden suhteen hyvältä. Muita tapahtumia muuttaakseen hän kuitenkin palaa menneeseen vain huomatakseen että kohtaaminen mukavan Maryn (Rachel McAdams) kanssa on asia mitä ei koskaan tapahtunutkaan muutetussa historiassa. Tim muuttaa historiaa muutamia kertoja uudelleen vain saadakseen uuden mahdollisuuden Maryn kanssa.

    Mary (Rachel McAdams)

    Romanttisten komedioiden ystävälle About time tarjoaa monin paikoin tuttua ja turvallista kevyttä hyvän mielen hömppää, mutta siinä missä romcomien kohdalla tarina yleensä loppuu kun mies ja nainen löytävät rakkauden astuu About time tavallisten raamien ulkopuolelle. Siinä on kyllä kaikki tutut perinteiset miehen ja naisen välisen romantiikan elementit, mutta sen lisäksi sen rakkauden kuvaukseen mahtuu mukaan myös perheenjäsenten välistä rakkautta.

    Vaikka nopeasti katsoen painopiste onkin Timin elämässä ja siinä kuinka hän muuttaa menneisyyttään löytääkseen rakkauden, on mielenkiintoisen piiirre kuitenkin tavassa kuinka hän on valmis muuttamaan historiaa myös muiden kuin romanttisen rakkauden kohteensa saavuttamiseksi. Lisäksi mistä pidin tässä elokuvassa oli sen sisältämä kasvutarina ja ajatus siitä, että kuinka paljon historiaa lopulta on edes halukas muuttamaan jos elää elämäänsä siten kuin olisi sen halunnut elää.

    Tuotannoltaan tästä ei tullut mitään ihmeellistä sanottavaa mieleen. Se toimii, se on kaikin puolin tasapainoinen ja kaikki tavalliset elementit on kohdallaan. Näyttely on uskottavaa, ohjaus ja leikkaukset toimivat ja koko peruspaletti on hyvin kasassa.

    Romanttisen komedian ystäville tämä tarjoaa hyviä elementtejä vaikkakin sen asteittaiset draamalliset elementit saattavat viedä sitä liiankin vakavahenkiseen suuntaan jotta tätä voisi suoraan suositella treffi-illan elokuvaksi, mutta ajatuksia herättäväksi viihde-elokuvaksi tämä on omassa lajityypissään keskivertoa parempi tuttavuus.

    Arvosana: 7/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 296 345 annettuun ääneen”]7,8/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Forever mine

    Alan Ripleyn ja Manuel Esqueman roolissa nähdään Joseph Fiennes

    Forever mine (IMDB) on vuonna 1999 julkaistu romanttinen rikosdraama. Sen on ohjannut Paul Schrader ja sen pääosissa nähdään Joseph Fiennes, Ray Liotta, Gretchen Mol sekä Vincent Laresca.

    Nuori Alan Ripley (Joseph Fiennes) on töissä allaspoikana Miamin rannikolla. Eräänä päivänä töissä ollessaan hänen katseensa hakeutuu meren aaltojen seasta nousevaan häikäisevään kauniiseen lomailijaan Ella Briceen (Gretchen Mol) jonka seuraan Alan pian hakeutuukin. Alanille selviää nopeasti että Ella on tuoreen aviomiehensä Mark Bricen (Ray Liotta) kanssa lomalla, joten lähemmän tuttavuuden tekeminen Ellaan ei olisi järin suotavaa.

    Naisellisen kauneuden hämärrettyä Alanin arviointikykyä hän ei kuitenkaan ymmärrä tai välitä soveliaisuuden rajoista eikä Ella sen enempää osaa laittaa jarruja hyvissä ajoin pohjaan. Markin ja Ellan loman päätyttyäkään Alan ei unohda naista ja vähitellen myös Mark saa selvää mitä hänen vaimonsa ja allaspojan välillä tapahtuu. Mark ottaa ohjat käsiinsä jonka jälkeen Alan katoaa kuvioista kokonaan yli kymmeneksi vuodeksi kunnes hän tulee osalliseksi Ellan ja Markin elämään uuden identiteetin ja työkuvioiden myötä.

    Ella Brice (Gretchen Mol)

    Lajityyppikuvauksena romanttinen draama ainakin itselleni tuo ensimmäisenä mieleen Titanicin (lue arvostelu) tai vaikkapa A walk to rememberin (Muistojen polku) joten tätä mielikuvaa vasten tuntuu vaikealta sijoittaa tämä samaan kategoriaan. Ehkä siksi että se ei tunnu erityisen romanttiselta eikä kovinkaan dramaattiseltakaan tai kenties siksi että siihen on lisätty myös aineksia rikoselokuvien lajityypistäkin.

    Onneksi elokuvan ei ole pakko olla erityisen hyvin onnistunut missään yrittämässään lajityypissä jotta se voi silti olla katsojalleen viihdyttävä. Tähän määritelmään onneksi tämäkin teos mahtui ja itselleni jäi siitä positiivinen katselukokemus.

    Pidin tavasta kuinka Alanin ja Ellan välinen rakkaustarina näyttäytyi, tarkoituksellisesti tai tahattomasti. Siinä missä Alanin tunteiden kuvauksen on luultavasti tarkoitettu olevan romanttinen kuvaus kaiken voittavasta rakkaudesta, tuntui se enemmänkin elämän realiteeteistä välittämättömän naiivin idealistin epäterveeltä ja pakkomielteiseltä rakastumiselta varattuun naiseen.

    Mark Brice (Ray Liotta)

    Pidin myös elokuvan loppuratkaisusta eikä kokonaisuus missään vaiheessa tuntunut muutoinkaan erityisen huonolta mikäli jättää oman arvomaailman vastaisen moraalisen puolen huomioimatta. Pyrin elokuvien arvioinnissa jättämään muutoinkin tarinan moraaliset-, identeettipoliittiset ja muut yhteiskunnalliset kysymykset ottamatta huomioon, sillä omien arvojeni mukaisuus tai vastaisuus ei ole itselleni yleensä kelvollinen peruste arvioidessa taidetta. Poikkeuksia tietenkin aina löytyy, mutta tällöin kyseessä on yleensä tarina tai kohtaukset joissa ei enää tunnuta menevän taide vaan ideologia edellä.

    Kokonaisuutena kaikista epäonnistumisistaan ja puutteistaan huolimatta Forever mine oli viihdyttävä elokuva jonka katsoo kerran tai vaikka kahdesti. Se ei loista millään osa-alueella mutta oli se silti itselleni selvä’sti IMDB:n ja Rotten Tomatoesin tuomioita parempi katselukokemus.

    Arvosana: 7/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 2 253 annettuun ääneen”]5,3/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Superhero Movie

    Rick Riker (Drake Bell)

    Superhero Movie (IMDB) on Craig Mazinin ohjaama komedia vuodelta 2008 ja sen pääosarooleissa nähdään Drake Bell, Sara Paxton sekä Leslie Nielsen.

    Tarina kertoo Rick Rikeristä (Drake Bell) joka on salaa rakastunut naapurinaan asuvaan Jill Johnsoniin (Sara Paxton). Valitettavasti Rick ei ole roheimmasta päästä lähestyessään naisia ja niinpä salainen rakkaus pysyy salaisuutena aina siihen saakka kun hän luokkansa kanssa ollessaan laboratoriossa tulee radioaktiivisen sudenkorennon puraisemaksi jonka jälkeen hänen maailmansa muuttuu. Rick saa puremisen myötä itsellensä supervoimia jotka auttavat häntä oikeuden puolustamisesa kuin myös oman epävarmuutensa voittamisessakin.

    Mikäli koskaan on katsonut Spider-Man-elokuvia on tarina jo entuudetaan tuttu, sillä Superhero Movie ottaa tarinansa melkoisen suoraan Peter Parkerin kokemuksista mutta vääntää niitä parodian keinoin huumorin muottiin. Toki mukaan on otettu yksittäisiä viittauksia X-Menistä sekä Batmanistakin, mutta suuret suuntaviivat seuraavat hämähäkkimiehen vanavedessä.

    Jill Johnson (Sara Paxton) odottamassa suudelmaa

    Toisinaan on mukavaa katsoa elokuvia joiden tarina parodioi suruttoman häpeilemätömästi monelle tuttuja tarinoita ja näihin hetkiin Superhero Movie toimii tarpeeksi hyvin. Se on rento ja viihdyttävä, se rakentaa konseptinsa Spider-Man elokuvien pohjalle niin selkeästi että jokainen kyseisiä elokuvia nähnyt voi siitä löytää yhtymäkohdat unohtamatta kuitenkaan yksittäisiä viittauksia myös muihin tunnettuihin supersankarielokuviin.

    Jos ensimmäistä Spider-Man elokuvaa ei ole nähnyt, jää parodiallinen anti tämän elokuvan osalta hieman ontoksi. Se toimii kyllä yksittäisenä elokuvanakin tarpeeksi hyvin että siitä voi saada viihdettä, mutta selkeät rinnastukset parodiansa kohteeseen auttavat rakentamaan kokonaisuudesta merkittävästi paremman.

    Missään vaiheessa tämä elokuva ei yllä erityisen hyvälle tasolle, mutta kautta linjan se pitää kuitenkin yllä sopivan viihdyttävää tasoa että sen katsomista ei tullut ainakaan itseni kaduttua. Myönnettäköön että monin paikoin huumori on myös levotonta ja huonoa joka ei erityisemmin itseäni ainakaan naurata, mutta monin paikoin överiksi vedetty läpäheitto saa aikaan spontaanin naurureaktion.

    Superhero movie on kautta linjan huumoria joka ei missään vaiheessa erityisen paljoa rakenna älykkään tason varaan, mutta mikäli allekirjoittaneen tavoin suoraviivainen junttimainen huumori iskee on tässä elokuvassa tarpeeksi piirteitä mikä jaksaa viihdyttää.

    Arvosana: 7/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 63 175 annettuun ääneen”]4,5/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: First blood

    Rambolla on asiaa

    First blood (IMDB) on vuonna 1982 julkaistu toimintaelokuva jonka on ohjannut Ted Kotcheff. Pääosarooleissa nähdään Sylvester Stallone, Richard Crenna sekä Brian Dennehy.

    Elokuvan juonessa kerrotaan kuinka Vietnamin veteraani John Rambo (Sylvester Stallone) saapuu pieneen kylään etsimään vanhaa taistelutoveriaan. Paikan päällä hän saa kuulla että ystävänsä on jo menehtynyt joten visiitti jää lyhyemmän puoleiseksi. Lähtiessään pois hän saa seriffi Trautmanilta (Richard Crenna) kyydin pois kylältä, mutta seriffin törkeä ja täysin epäasiallinen käytös saa Rambon suuntaamaan tiensä heti kyydistä noustuaan takaisin kohden kylää. Pois ajava sheriffi huomaa Rambon paluuaikeet taustapeileistään ja pian Ramboa viedäänkin poliisiasemalle mielivaltaisten pidätyksen syiden saattelemana.

    Asemalla törkeä ja asiaton käytös Ramboa kohtaan jatkuu aina siihen saakka että hänen mittansa tulee täyteen ja poliisit saavat nopeasti havaita että tämän miehen kanssa on turhaa lähteä koettamaan onneaan ainoastaan muutaman miehen voimin. Rambo pistää väkeä kenttään ja pakenee asemalta saaden aikaan kohtalaisen kokoisen operaation. Yhden virkavallan edustajan päästyä epäonnisesti hengestään saa operaatio vielä suuremmat mittasuhteet ja pakomatkasta tulee entistäkin vaarallisempi niin metsästettävälle kuin myös metsästäjille.

    Trautman (Richard Crenna)

    First bloodin tarina avaa tarpeeksi vaikkakin lajityypilleen ominaiseen tapaan pintapuoleisesti John Rambon persoonaa ja historiaa antaen sitä kautta myös järkevän selityksen miksi hän on niin kova taistelija kuin on. Lisäksi virkavaltaa pakenevasta ja väkeä hengiltä päästävätä Vietnamin veteraanista ei rakennu kuitenkaan missään vaiheessa mielikuvaa vaarallisesta tai arvaamattomasta pyskopaatista, vaan enemmänkin sotilaasta joka taistelee oikeudenmukaisuuden puolesta virka-asemaansa väärinkäyttäviä vallan vahtikoiria vastaan.

    Pidin erityisesti elokuvan rytmistä ja siitä kuinka toiminnallisten kohtauksien ja seesteisempien osien välinen dynamiikka oli rakennettu, aivan samalla tapaa kuin Die Hardissakin (katso arvostelu täältä). Lisäksi leikkauksista ei syntynyt levotonta tai sekavaa tunnelmaa joka turhan usein toimintaelokuvissa syntyy omaan mieltymykseeni huonosti sopivan leikkaustyylin vuoksi.

    Suoraviivaisen toiminnan ystävälle First blood on näkemisen arvoinen elokuva joka kestää useammankin katselukerran.

    Arvosana: 8/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 223 469 annettuun ääneen”]7,7/10[/simple_tooltip])