Aleksin Blogi

Leffalauantai: Unrest

Alison (Corri English) ja Brian (Scott Davis)

Unrest (IMDB) on Jason Todd Ipsonin ohjaama kauhu/trilleri vuodelta 2006. Sen pääosarooleissa nähdään Corri English, Scott Davis sekä Derrick O’Connor.

Tarina sijoittuu patologian laitokselle jonne uudet vuosikurssilaiset ovat saapuneet. Oppilaat hakeutuvat ryhmiin ja ryhtyvät perehtymään koulutukseensa kuuluviin ruumiinavauksiin. Alisonin (Corri English) ryhmäläiset saavat tutkittavakseen nuoren naisen ruumiin jossa vaikuttaa olevan jotain outoa.

Vähitellen laitoksella alkaa tapahtumaan omituisia kuolemia ja myös muutaman aikaisemmin tapetun ihmisen ruumiit löytyvät muiden säilytettävien ruumiiden joukosta. Alison haluaa selvittää mikä on hänen ja ryhmäläistensä tutkimuksen kohteena olevan naisen tausta, mitä hänelle on tapahtunut ja onko tämän kuolemalla jotain yhteistä uudempien tapausten kanssa.

Elokuvalliselta anniltaan Unrest on keskinkertainen kauhuelokuva vailla sen suurempia yllätyksiä. Sen tarina on suhteellisen tasapaksu ja monilta osiltaan ennalta arvattava, henkilöhahmoissa on syvyyttä yhtä paljon kuin lasten uima-altaan matalassa päässä eikä elokuvaa voi liiemmin ylistää myöskään sen tunnelman rakentamisestakaan.

Tarinassa on lajityyppinsä perinteisiä kliseitä kohtalaisen paljon aina räpsyvistä valoista itseksiään kiinni meneviin oviin. Mukavana vaihteluna kuitenkin henkimaailman juttuihin ammennettiin viittauksia tematiikkaan atsteekkikulttuurista perinteisen juutalais-kristillisen tai islamilaisen kulttuuritaustan sijaan, vaikkakin viittauksia länsimaalalaisille tutumpiin uskontoihin myös löytyi useita.

Kaikista puutteistaan huolimatta Unrest on lajityypissään viihdyttävä tuotos jonka katsoo kerran tai pari jos on valmis unohtamaan turhat odotukset loogisuudesta ja uskottavuudesta. Ilahduttavana puolena myös musiikit toimivat hyvin ja paikoitellen jopa erottuivat selkeästi edukseen.

Arvosana: 5/10 (IMDB: 5,0/10)

DVD-kotelot kiertoon

20 kpl levyjä muoveissa vie tilaa saman verran kuin 3 koteloa

Viime viikolla työkaverin kanssa keskutellessa tuli puheeksi fyysisen median säilyttäminen ja niiden viemä tila. Hänellä oli tapana heittää kotelot mäkeen ja kansitaiteet myös siinä sivussa, itselläni taas on ollut tapana säilyttää molemmat.

Tämän keskustelun jälkeen innostuin tutkailemaan netistä josko näihin löytyisi jotain hyvää välimaastoa ja törmäsin CDON.com sivustolla muovitaskuihin joihin voi säilöä DVD-levyt sekä niiden kansitaiteet. Kuulosti varsin hyvälle, joten tuumasta toimeen ja tilausta vetämään.

Tilasin kerralla 1000 kappaletta muovitaskuja DVD-levyille sekä 100 kappaletta BluRay-levyille. Viikonlopun aikana levyjä taskuihin viskoessa huomasin että BluRay-levyjä oli enemmän kuin sata joten täytynee jossain vaiheessa tehdä toinen tilaus vielä lisää.

DVD-levyjä olen tähän mennessä laittanut muovitaskuihin ehkä noin 450 kappaletta joten tekemistä vielä riittää toisen mokoman verran. Tilansäästö on kuitenkin todella merkittävä kuten tämän postauksen kuvista voi nopeasti havaita.

Olen säilyttänyt suurimman osan leffoista IKEAsta ostamissani pahvilaatikoissa. Yhteeen laatikkoon on mahtunut 50 elokuvaa, mutta uudella metodilla näitä mahtuu merkittävästi enemmän. En ole vielä tarkkaan laskenut montako, mutta tämän postauksen ensimmäisestä kuvasta voi karkeasti arvioida suuntaa.

20 elokuvaa muoveissa vie tilaa paksuuden puolesta noin saman verran kuin 3 koteloa eli 30 kotelon tilaan mahtuisi jo 200 elokuvaa, joten yhteen laatikkoon menisi selvästi yli 300 elokuvaa. Tilansäästö ei siis jää mitenkään marginaaliseksi.

Kaikkia leffoja en tietenkään ota koteloistaan pois ja pistä muoveihin, sillä leffoissa on erilaisia bokseja jne. jotka säilytän yhä sellaisenaan. Kuitenkin kaikki elokuvat joissa on ns. tavalliset kotelot (sellaisia joita samanlaisia myydään uutenakin tyhjänä kaupoissa) olen viskonut menemään. Tämänkaltaisia koteloita kuitenkin leffoistani on luultavasti noin 95 % tai enemmän joten lähes jokainen elokuva pääsee muoveihin.

Pienillä askeleilla saa kotiaan siistimpään ja samalla myös käytännöllisempään suuntaan!

Tilaamani DVD-taskut löydät täältä ja BluRay-taskut täältä.

Leffalauantai: Helmiä ja sikoja

Kenraaliharjoitukset laulukilpailua varten

Helmiä ja sikoja (IMDB) on vuonna 2003 julkaistu kotimainen komediaelokuva. Sen on ohjannut Perttu Leppä ja pääosarooleissa nähdään Mikko Leppilampi, Laura Birn, Amanda Pilke, Unto Helo, Timo Lavikainen sekä Jimi Pääkallo.

Tarinan keskiössä on Hirvosen perheen veljekset jotka joutuvat hankalaan tilanteeseen kun isällään pimeän viinan myynnit menevät pieleen ja velaksi otetut viinat pitäisi kuitenkin maksaa. He tekevät yhdessä isänsä kanssa ryöstön Alkoon jonka seurauksena heidän isänsä passitetaan vankilaan. Velkojen perijät eivät ole järin mukavia kavereita ja veljesten henkikin on vaarassa mennä mikäli saatavia ei makseta ajoissa takaisin.

Pian heidän ovelleen saapuu 9-vuotias sisarpuoli Saara (Amanda Pilke). Hänellä on kotonaan vaikeaa eikä häntä siellä myöskään kaivata joten hän päätyy asumaan velipuoliensa kanssa. Saara paljastuu taitavaksi laulajaksi ja niinpä hänet halutaan saada osallistumaan supertenava-kilpailuun missä päävoittona on 20.000 euroa sekä henkilöauto.

Läde (Mikko Leppilampi) saa houkuteltua baarissa karaokessa monesti laulavan Lauran (Laura Birn) valmentamaan Saaraa ja vähitellen matka kohden supertenava-kilpailua rupeaa sujumaan hyvin.

Ruho (Timo Lavikainen) ja Läde (Mikko Leppilampi)

Omaan makuuni Helmiä ja sikoja toimi selvästi paremmin kuin moni muu kotimainen elokuva joita olen katsonut. Roolihahmoissa on persoonallisuutta jotka tuodaan hyvin toimivalla näyttelyllä esiin, tarina on mielenkiintoinen ja siinä on sopivassa suhteessa huumoria mukana draamallisemmankin tarinan lisäksi ja kokonaisuudesta muodostuu katsojalleen helposti lähestyttävä ja suoraviivainen elokuva.

Pidin henkilöhahmojen kasvutarinoista ja siitä kuinka jokainen pääosissa olevista hahmoista on enemmän tai vähemmän huonossa tilanteessa elämässään, mutta löydettyään oman paikkansa ja oikeanlaiset ihmiset ympärilleen saavat he elämänsä parempaan suuntaan. Tarinan kiintoisin anti onkin sen kuvauksessa elämässään oman paikkansa löytämisessä ja sen toimimisena voimavarana joka saa ihmiset löytämään ja saavuttamaan oman potentiaalinsa.

Mielenkiintoinen kasvutarina yhdistettynä toimivaan ohjaukseen ja kiintoisiin henkilöhahmoihin tekee Helmiä ja sikoja -elokuvasta toimivan elokuvan kepeän viihteen saralla.

Arvosana: 8/10 (IMDB: 6,4/10)

Leffalauantai: Sleepless in Seattle (Uneton Seattlessa)

Sleepless in Seattle (IMDB) joka suomalaisittain on käännetty muotoon Uneton Seattlessa on vuonna 1993 julkaistu romanttinen draamakomedia. Sen on ohjannut Nora Ephron jonka toisesta ohjaamasta elokuvasta Bewithced löytyy arvostelu myös täältä blogista (lue arvostelu). Pääosarooleissa nähdään Tom Hanks, Meg Ryan sekä Ross Malinger.

Elokuva kertoo arkkitehti Sam Baldwinista (Tom Hanks), miehestä joka on menettänyt vaimonsa ja joka menetyksen jälkeen elää kahden poikansa Jonahin (Ross Malinger) kanssa. Samin on vaikeaa päästä ylitse vaimonsa menetyksestä sillä niin monet asiat kotikaupungissaan muistuttavat hänestä ja niinpä Sam päättää muuttaa poikansa kanssa Seattleen.

Seattlessa asuessaan Jonah soittaa radiolähetykseen ja kertoo että hän toivoisi isänsä löytävän uuden vaimon itselleen. Sam joutuu hänkin hetken juttelemaan radiojuontajan kanssa tilanteestaan ja näinpä hänet tullaankin tuntemaan Seattlen unettomana hänen tarinansa kerronnan jälkeen. Samin tunteikas kertomus vetoaa moniin naisiin ja pian hän saakin kirjeita ympäri maata. Valitettavasti hän ei kuitenkaan lämpene ajatukselle tavata nainen kirjeen välityksellä eikä uutta äitiä Jonahille tahdo löytyä sitä kautta.

Sam alkaa pian tapailemaan toista naista joka ei valitettavasti ole Jonahille mieleinen. Jonah on lukenut yhden isänsä saaman hyvän kirjeen ja on varma siitä että tuo kirjeen Annie (Meg Ryan) olisi isälleen se oikea. Vähitellen asiat alkavat hakeutua lajityypille oletettuun suuntaan.

Muistan nähneeni tämän elokuvan muutamia kertoja aikaisemmin, mutta edellisestä katselukerrasta on kulunut ainakin yli kymmenen vuotta joten lähes uusin silmin elokuvaa pääsin katsomaan. Oli ilahduttavaa havaita että elokuva oli yhtä hyvä kuin mitä olin muistellutkin.

Tarina itsessään on tyylilajilleen ominaisella tapaa varsin ennalta arvattava kokonaisuutena, mutta keskiverrosta romanttisesta draamakomediasta poiketen on mukana myös äitinsä menettäneen lapsen näkökulmaa ja kaipuuta äitihahmoa kohtaan joka antaa tarinaan hieman lisää syvyyttä ja merkitystä. Tämänlaisessa tilanteessa ei riitä ainoastaan että mies ja nainen rakastavat toisiaan, vaan toisen osapuolen olisi oltava myös sellainen jonka kanssa lapsikin tulee toimeen.

Kokonaisuutena Sleepless in Seattle on hyvä elokuva. Se on lämminhenkinen ja koskettava, paikoitellen humoristisiakin elementtejä sisältävä rakkaustarina jossa rakkaus voittaa kaikki esteet jotta sielunkumppanit löytävät toinen toisensa.

Arvosana: 8/10 (IMDB: 6,8/10)

Leffalauantai: Desperate Measures (Piinaavat hetket)

Peter McCaben roolissa nähdään Michael Keaton

Desperate measures (IMDB) joka suomennettuna tunnetaan nimellä Piinaavat hetket on vuonna 1998 ensi-iltansa saanut rikostoiminta/draamaelokuva jonka on ohjannut Barbet Schroeder. Pääosarooleissa nähdään Michael Keaton ja Andy Garcia.

Juonikuvio kertoo San Franciscon poliisina toimivasta Frank Connorista (Andy Garcia) jonka yhdeksänvuotiaalla pojallaan on syöpä, joten kuten jokainen hyvä isä tekisi niin myös hän haluaa pelastaa poikansa kuolemalta. Poikansa pelastamisessa tarvittaisiin oikeanlaista luuydintä jollaista löytyy ainoastaan Peter McCabelta (Michael Keaton), mieheltä joka kuitenkin istuu parhaillaan vankilassa tapoista.

Frank ja Peter pääsevät keskusteluissaan sopimukseen josta kumpikin osapuoli hyötyisi. Peter antaa luuydintään Frankin pojan pelastamiseen ja hän itse saa vastapalveluksena vankilassa paremmat oltavat. Sopimus vaikuttaa hyvältä mutta kuten tämänkaltaisessa elokuvassa odotettua on, sopimukset on tehty rikottaviksi ja pian vaarallista rikollista ollaan ottamassa kiinni poliisivoimien toimesta uudemman kerran.

DVD-levyn kansitaiteen ja takakannen lyhyen kuvauksen perusteella syntyi mielikuva suoravaiivaisesta toimintaelokuvasta eivätkä ennakko-odotukset johtaneet harhaan. Desperate Measures on helposti lähestyttävä kepeän viihteellinen toimintaelokuva jossa on lajityyppinsä ominaispiirteet niin hyvässä kuin pahassakin – riippuen siis siitä mistä katsoja sattuu pitämään.

Tarinassa on poliisi joka on valmis joustamaan lain noudattamisesta tilanteen niin vaatiessa, siinä on vaarallinen rikollinen joka yksin näyttää koko poliisivoimille kuka tätä sirkusta pyörittää ja kokonaisuuden sinetöi ennalta-arvattava tai vähintäänkin pääpiirteiltään ennalta-arvattava loppu. Itseäni onneksi nämä kliseisyydet eivät häirinneet tämän elokuvan tapauksessa sillä kokonaisuus oli mukavan kepeä ja viihdyttävä.

Pidin elokuvan ohjauksessa siitä että se ei turvautunut yleisiin mutta siitäkin huolimatta typeriin suhteettoman nopeisiin ja sekaviin leikkauksiin ja huojuviin kameratyöskentelyihin joka tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus aivan liian monen elokuvan tapauksessa.

Kokonaisuutena Desperate Measures on genressään viihdyttävä tapaus niihin hetkiin jolloin tekee mieli rojahtaa sohvalle, nostaa jalat pöydälle ja jättää aivot narikkaan muutamaksi tunniksi. Ei tämä mikään mestariteos ole, mutta kyllä siitä viihdearvoa irti sai koko rahan edestä.

Arvosana: 6/10 (IMDB: 6,1/10)