John Travolta roolissaan Chili Palmerina vuoden 1995 elokuvassa Get Shorty.
Get Shorty (IMDB) joka suomeksi tunnetaan nimellä Get Shorty – Hyvä pätkä on Barry Sonnenfeldin ohjaama rikoskomedia vuodelta 1995. Sen pääosarooleissa nähdään John Travolta, Gene Hackman, Rene Russo ja Danny DeVito.
Travoltan roolittama gangsteri Chili Palmer lähtee perimään velkoja. Käy ilmi että eräs lento-onnettomuudessa kuolleeksi luultu velallinen onkin yhä elossa, joten Chili lähtee hänen peräänsä toiseen kaupunkiin hakemaan saamisiaan. Velkojen perinnässä hän päätyy mutkien kautta murtautumaan erään näyttelijättären taloon missä myös elokuvaohjaaja Harry Zimm (Gene Hackman) on. Chili ja Harry päätyvät keskustelemaan elokuvista ja tarinan edetessä Chili elokuvien suurena fanina kiinnostuu etsimään uudenlaista uraa gangsterielämän sijaan.
Get Shorty on viihdyttävä ja rennon tyylin mafiaelokuva komediallisella vivahteella missä rikolliset kiinnostuvat osallistumaan elokuvien tekemiseen ja rahoittamiseen, samalla kun elokuvien tekijä tekee itse tuttavuutta alamaailman henkilöiden kanssa. Odotetusti toisille erilaisten maailmoiden kohtaaminen onnistuu paremmin kuin toisilta, eikä kaikkia ole niin turvallista koettaa komentaa kuin mitä ensin on saattanut kuvitella.
Elokuvat joissa sivutaan tavalla tai toisella tarinassa elokuvien tekemisen maailmaa ovat monesti mielenkiintoinen ympräristö tapahtumille, niin myös tälläkin kertaa. Kokonaisuus toimi joten tämän elokuvan katsoo helposti kerran tai vaikka useammankin.
Colin Farrell (vasemmalla) sekä Matthew Davis nähdään Tigerlandin pääosarooleissa
Tigerland (IMDB) on vuonna 2000 julkaistu sota-draama jonka on ohjannut mm. Batman Foreverin (lue arvostelu) ohjauksesta tuttu Joel Schumacher. Merkittävimmissä rooleissa nähdään Colin Farrell sekä Matthew Davis.
Sääntöjä heikosti totteleva nuori alokas Roland Bozz (Farrell) on vastentahtoisesti armeijan joukoissa jossa heitä valmennetaan Vietnamin sotaan lähettämistä varten. Bozz on jatkuvissa ongelmissa auktoriteettien kanssa ja hänen toimintansa aiheuttaa toisinaan kismaa myös muiden leiriläisten kanssa päätyen useampiin konflikteihin.
Yhdysvaltalaisia elokuvia on tullut nähtyä useita joissa tavalla tai toisella sivutaan Vietnamin sotaa – jos ei muutoin niin vähintäänkin henkilöiden repliikeissä se nousee esiin. Tigerlandin teema sitä vastoin on mielenkiintoisen erilainen, sillä se ei kuvaa tuttuun tapaan Vietnamin sotaa, vaan ainoastaan harjoitusleiriä ennen sotaan lähettämistä.
Harjoitusleirin ja armeija-ajan kuvaus on elokuvallisesti hyvin toimiva, vaikkakaan sen realistisuudesta en osaakaan mitään sanoa. Sotilaiden keskinäiset kiistat, tappelut ja väkivaltaisuudet, auktoriteettien haastamiset ja niiden seuraamukset on kuvattu onnistuneella tapaa. Psyykisen kuorman aiheuttamien ongelmien kuvaukset nosti paikoitellen mieleen Stanley Kubrickin Full Metal Jacket -elokuvan armeijaosuuden ja sen mihin liiallinen psyykinen rasitus voi pahimmillaan johtaa.
Elokuvassa on selkeästi nähtävissä Bozzin kasvu auktoriteettiongelmaisesta alokkaasta luontaisesti karismaattiseksi johtohahmoksi. Tämä tuodaan myös dialogin kautta esiin yksittäisessä kohtauksessa joka on kuitenkin toteutettu onnistuneesti. Siinä kerrotaan Bozzin ongelmat ja syyt, mutta se ei tunnu selittämisessään katsojan aliarviomiselta vaan enemmänkin luonnollisen tuntuiselta dialogilta missä korkeampiarvoinen henkilö ei säästele sanojaan, vaan sanoo sen mitä ajattelee avaten tilanteen niin Bozzille kuin myöskin valkokankaalta kohtausta katsovalle yleisöllekin.
Kameran kuvauksen tyyli on silmiinpistävän erilaista valtavirtaelokuviin verrattuna. Vaikka se hetkittäin tuntuukin hieman rasittavalta, on se kokonaisuudessaan silti toimiva ratkaisu. Kamerassa on sopivalla tapaa huojuntaa, mikä luo enemmän autenttisen tuntuista tunnelmaa. Lisäksi monissa kohtauksissa nähdään paljon lähikuvia, minkä kautta katsoja pääsee paremmin kiinni henkilöiden sisäisiin tunnetiloihin. Jollain tapaa kameratyöskentely toi itselleni mieleen Mel Gibsonin ohjaaman elokuvan Apocalypton, vaikkakin on selvää että Tigerland ei ole siitä ottanut mallia sillä Apocalypto on julkaistu myöhemmin, vuonna 2006.
Bozzin hahmossa on kuvattu hyvin myös inhimillisiä piirteitä jota monesta muusta sotilaasta näyttää puuttuvan, joten hänen hahmonsa on onnistuneesti rakennettu ja se kantaa hyvin elokuvaa eteenpäin.
Omaan makuuni Tigerland toimi oikein hyvin. Sen poikkeuksellinen kameratyyli ja selvästi erilainen tapahtumaympäristö yhdistettynä hyvään näyttelytyöhön nostaa sen hieman keskivertoa paremmaksi elokuvaksi.
Elokuvassa Four brothers Bobby Mercerin roolissa nähdään Mark Wahlberg .
John Singletonin ohjaama Four Brothers (IMDB) joka suomalaisittain on käännetty suoraan muotoon Neljä veljeä on rikosdraama vuodelta 2005. Pääosissa nähdään Mark Wahlberg, Tyrese Gibson, André 3000, Garrett Hedlund sekä Terrence Howard.
Elokuvan alkuvaiheilla ystävällisen oloinen vanha rouva on illalla kaupassa kun sinne tehdään ryöstö. Kauppiasta ammutaan eikä ryöstäjät säästä vanhaa rouvaakaan. Rouvalla on useampia ottolapsia jotka eivät kulje aina lainkuuliaisen kansalaisen tavoin kaikkia lakeja noudattaen, joten veljekset – vaikkakaan ei biologiset – päättävät lähteä etsimään oikeutta kyseenalaisilla keinoilla. Asioita selvittäessä asiat kuitenkin monimutkaistuvat, sillä kuvioihin mahtuu niin likaisia poliiseja kuin epäilyksiä veljesjoukon sisälläkin.
Tarina on toimiva. Pidin siitä kuinka juonen edetessä katsojalle tulee ennalta odottamattomia käänteitä jotka luovat uusia mielikuvia siitä mitä on tapahtunut ja miksi. Monen rikos-elokuvan tapaan myös tässäkin pahat saavat palkkansa eikä se palkka ole välttämättä sitä mitä on lähdetty hakemaan. Väärintekijöitä rangaistaan, lippaita tyhjennetään, ruumiita tulee ja kosto on suloista.
Kokonaisuutena Four brothers on kuitenkin suhteellisen keskinkertainen tuotos. Se ei ole missään nimessä huono elokuva, mutta se ei kuitenkaan nouse erityisen vahvasti esiin millään osa-alueella. Se on sanalla sanoen viihdyttävä. Sen katsoo kyllä mielellään kerran ja itse voin katsoa sen vaikka useammankin kerran, mutta se ei missään vaiheessa nouse sellaiseksi elokuvaksi että sitä voisi erityisesti kehua muilta aspekteiltaan kuin viihteelliseltä arvoltaan – vaikkakin monessa tapauksessa se tosin onkin kaikkea sitä mitä elokuvalta odottaa.
Maxwell Smart eli Agentti 86 (Steve Carell) sekä Agentti 99 (Anna Hathaway) tarkkailemassa kohdetta.
Get Smart (IMDB) joka suomeksi on käännetty nimelle Salainen agentti 86 on Peter Segalin ohjaama agenttiparodia vuodelta 2008. Pääosarooleissa nähdään Steve Carell, Anne Hathaway sekä Dwayne Johnson.
Maxwell Smart (Steve Carell) on töissä CONTROL-nimisessä salaisessa palvelussa toimistotöissä, mutta hän tahtoisi päästä kentälle agentiksi. Unelmat agentin urasta eivät ole ottaneet tuulta alleen ennen kuin CONTROLin sisällä tapahtuu isku ja myös useita kentällä olleita agentteja saa surmansa. Monet agentit ovat paljastuneet CONTROLin sisällä olleen petturin vuoksi joten Maxwellille avautuu mahdollisuus päästä kentälle. Kenttätöihin hän saa partnerikseen Agentti 99:n (Agentti Hathaway) jonka kanssa he lähtevät selvittämään ydinaseiden salakuljetusta ja terrori-iskun uhkaa.
Mikäli agenttielokuvien parodiat (kuten Johnny English) uppoavat, on Get Smart tässä lajityypissä toimiva elokuva. Se tarjoaa mukavan rentoa ja hupaisaa hyvän mielen koheltamista jossa lajityypilleen uskollisesti mennään vaikeuksien kautta voittoon. Rikollisten pysäyttämisen lisäksi mukana on myös jonkinlaista kepeän pintapuoleista ihmissuhdetarinaa kun agenttien välit lähenevät yhdessä koettujen kokemusten myötä.
Juoni on toimiva ja tarina etenee sopivalla rytmillä. Ohjaus on onnistunutta ja kokonaisuus pysyy hyvin kasassa. Huumorikin oli omaan makuuni pääsääntöisesti toimivaa, vaikkakin siellä täällä on yksittäisiä kohtia jotka eivät auenneet. En tiedä olisiko nämä auennut paremmin jos olisi kuunnellut tarkemmin englanninkielisiä puheita tai katsonut englanninkielisillä teksteillä, sillä voi olla että joissain tapauksissa huumori on voinut olla vaikkapa sanaleikki joka ei käännettynä enää aukea. Tietenkin on mahdollista että huumori näissä kohtauksissa ei vain muuten vain toiminut itselleni. Mene tiedä, mutta kokonaisuutena koheltaminen oli juuri sitä mitä tämän tyylin elokuvilta osaa odottaa.
Omaan makuuni Get Smart on mukavan kepeä ja viihdyttävä hyvän mielen elokuva josta irtoaa sopivasti helppoa huumoria pitämään mielenkiinnon yllä alusta loppuun saakka.
Yksi päähahmoista on Marlena jota näyttelee Reese Witherspoon elokuvassa Water for Elephants.
Water for Elephants (IMDB) joka suomennettuna tunnetaan nimellä Vettä elefanteille on Francis Larwrencen ohjaama romanttinen draamaelokuva vuodelta 2011. Pääosarooleissa nähdään Reese Witherspoon, Robert Pattinson sekä Christoph Waltz.
Jacob (Robert Pattinson) on lähellä valmistumista eläinlääkäriksi, mutta hänen elämänsä ottaa odottamattoman suunnan hieman ennen koulun loppuun saattamista. Hän päätyy sirkukseen apulaiseksi eläinlääkäritaitojensa vuoksi. Sirkuksessa työskennellessään hän kiintyy pomonsa Augustin (Christoph Waltz) vaimoon Marlenaan (Reese Witherspoon) eikä tunne ole ainoastaan yksipuoleista.
Henkilöhahmojen kuvaukset on onnistuneita ja jokaisesta tärkeimmästä hahmosta saa katsoja helposti luotua mielikuvat minkälainen yksilö on kyseessä. Sirkuksen johtaja August on arvaamaton, häikäilemätön ja vaarallinen niin ihmisiä kuin eläimiäkin kohtaan, hänen vaimonsa Marlena on humaanimpi ja pehmeämpi hahmo joka elää miehensä oikkujen varassa ja sirkukseen tiensä löytävä Jacob on henkilö jolla henkilökemiat kohtaavat Marlenan kanssa paremmin kuin hänen miehellään. Käytännössä elokuvassa Jacob kuvataan romanttisesti Marlenan huonosta avioliitosta pelastajana.
Vaikka juonikuvio onkin tarinallisesti toimivasti kirjoitettu, omaan makuuni se ei silti iskenyt sen moraalisen köyhyytensä vuoksi. Sen rakkaustarinaksi tarkoitettu romanssin kuvaus on lähinnä vain glorifioitu versio aviorikoksesta jolle koetetaan luoda oikeutusta siksi että tunteet menevät tärkeämmäksi kuin moraali ja oikeudenmukaisuus. Huonossa avioliitossa elävä nainen päättää hypätä toisen miehen matkaan ja mennä omien tunteidensa mukana, joten itselleni ainakin tämänkaltainen tarina ei uppoa.
Teknisesti kaikki muuten kyllä on toimivaa. Näyttely on ammattimaista, tarina etenee hyvällä tahdilla ja ohjaus on toimivaa, eli toteutukseltaan pakka pysyy hyvin kasassa.
Omaan makuuni tämä elokuva ei kuitenkaan iskenyt sen tarinan vuoksi.
