Leffalauantai: Two for the Money (Rahantekijä)

Rento pukeutuminen on vaihtunut pukuun kun Brandonin (Matthew McConaughey) ympärille rakennettavan brändin ympärillä alkaa liikkumaan isot pelimerkit

Two for the Money (IMDB) eli Rahantekijä on vuonna 2005 julkaistu draamaelokuva. jonka on ohjannut D. J. Caruso. Pääosarooleissa nähdään Matthew McConaughey (Interstellar, Mud), Al Pacino (The Godfather, Scent of a Woman) sekä Rene Russo (Ransom).

Amerikkalaisen jalkapallon uraa tekevä Brandon (Matthey McConaughey) joutuu pelissä jalan vaurioittavaan onnettomuuteen jonka seurauksena ura jalkapalloilijana näyttää olevan ohi. Brandon päätyy vuosiksi puhelinlinjalle antamaan arvioita tulevien jalkapallo-otteluiden lopputuloksista jossa hän menestyy hyvällä osumaprosentilla. Kyvyt eivät jää huomaamatta ja eräänä päivänä hänelle tarjotaan työtä Walterin (Al Pacino) toimesta merkittävästi aikaisempaa paremmalla palkkauksella.

Uusi työ saa Brandonin askel kerrallaan siirtymään aina vain suurempiin kuvioihin missä puhelinlinjoille soittavien vedonlyöjien panokset kasvavat ja pelaamisen riskit eivät enää jää muutamien satojen dollarien suuruusluokkaan.

Al Pacinon esittämässä roolissa Brandonin uuden työpaikan pomona nähtävä Walter on päämäärätietoinen lähes pakkomielteisyyteen saakka.

Pidin tavasta kuinka Two for the Moneyssä tuodaan esiin liiallisiin mittasuhteisiin viety uhkapelaaminen ja sen kääntöpuolet. Vaikka pintapuoleisesti elokuva vaikuttaakin uhkapelaamisen vaaroista kertovalta tarinalta, pidin sitä enemmänkin tarinana jonka syvin olemus on addiktioista, jännityksen hakemisesta ja pakkomielteisyyteen asti menevästä järjettömien riskien ottamisesta ja niiden elämää haittaavista puolista.

Walter pyörittää yritystä joka tarjoaa vedonlyöjille vihjeitä tulevien otteluiden tuloksista. Hän löytää joukkueeseensa uuden tähtipelaajan Brandonin jonka kanssa alku alkaa lupaavasti ja elämä on voitosta voittoon kulkemista. Voitokas ura ja maine kehittyy, kasuaali pukeutuminen vaihtuu pukuun, isompia riskejä ottavat pelurit tulevat mukaan kuvioihin kunnes alan ikävät realiteetit iskevät kasvoille. Kaikesta järkevyydestä huolimatta Walterin usko Brandonin analyyseihin jatkuu vaikka tulokset puhuvat karua kieltä.

Walterin ja Brandonin lisäksi tärkeässä roolissa on myös Walterin vaimo Toni (Rene Russo). Brandonin, Walterin ja Tonin välinen dynamiikka on hyvin toteutettua eikä teemaan sopivaa jännitettä ja uhkapelaamista puutu heidänkään keskeisistä suhteista.

Erityisesti pidin Brandonin toimivasta kasvutarinasta missä urheilijana menestynyt mies menettää onnettomuutensa vuoksi voitonnälkänsä ja jumiutuu vuosiksi keskinkertaiseen työhön keskinkertaisella palkalla elättäen yhä turhaa toivoa pelikentille takaisin pääsystä. Kun hän tarttuu hänelle tarjottuun tilaisuuteen vaihtaa uransa suuntaa löytää hän myös jälleen voitonhalunsa. Voitonhalu kääntyy vähitellen ylimielisyyteen ja menee lopulta liiallisuuksiin saakka kunnes hänen on lopulta löydettävä itsensä ja elämänsä suunta uudelleen.

Kokonaisuutena tämä oli erinomainen elokuva jossa oli mielenkiintoinen tarina mielenkiintoisilla henkilöhahmoilla ja kasvutarinoilla varustettuna.

Arvosana: 8/10 (IMDB: 6,3/10)

Leffalauantai: A farewell to Arms (Jäähyväiset aseille)

Frederic (Gary Cooper) ja Catherine (Helen Hayes)

Frank Borzagen ohjaama A farewell to Arms joka suomennettuna tunnetaan nimellä Jäähyväiset aseille on vuonna 1932 julkaistu romanttinen draama joka sijoittuu sota-aikaan. Elokuva pohjautuu Ernest Hemingwayn romaaniin. Pääöosissa nähdään Gary Cooper, Helen Hayes, Adolphe Mejou, Mary Philips sekä Jack La Rue.

Tarina sijoittuu ensimmäisen maailmansodan aikaan. Amerikkalainen ambulanssinkuljettaja Frederic (Gary Cooper) kohtaa Italiassa englantilaisen hoitajan Catherinen (Helen Hayes) jonka kanssa hänelle syntyy romanssi. Frederic joutuu kuitenkin pian palaamaan jälleen sota-alueelle ja niinpä hänen ja Catherinen tiet erkanevat vastoin kummankaan tahtoa.

Rinaldi (Adolphe Menjou) ja Frederic (Gary Cooper)

Jäähyväiset aseille on omassa lajityypissään suhteellisen tavanomainen elokuva. Siinä on mies ja nainen jotka rakastuvat, siinä on esteitä jotka tulevat romanssin tielle ja siinä on myös tahtoa voittaa eteen tulleet esteet.

Kuten monissa muissakin näkemissäni vanhoissa elokuvissa myös tässä romanssin ja tunteiden kuvaus tuntuu suhteellisen tasapaksulta. Tunteet eivät välity eivätkä vaikuta aidoilta vaan niitä vaivaa teennäisyyden tuntu. Tämä syö tunnelmaa, sillä hahmoihin ja heidän sielunelämäänsä ei pääse oikein millään tapaa kiinni eikä siten myöskään elokuva pääse koskettamaan emotionaalisesti.

En tietenkään ole elänyt itse 1930-luvulla joten en osaa sanoa oliko miesten ja naisten kohtaaminen romanttisissa aikeissa aikoinaan todellisuudessa yhtä suoraviivaista ja mutkatonta, mutta nykyisessä länsimaalaisessa kulttuurissa kasvaneen perspektiivistä katsoen näin nopeasti syttyvä kokijalleen merkityksellinen romanssi tuntuu lähinnä kornilta. Uskon tietenkin nopeasti syttyviin romansseihin, ihastumiseen ja melkeinpä ehkä jopa rakastumiseenkin todella nopeasti oikeassa elämässä, mutta tämän elokuvan kohdalla tunteet eivät välity katsojalle saakka niin hyvin että romanssi tuntuisi aidolta.

Vaikka rakkaustarina jättääkin kaipaamaan syvempää tunnetta on tämä silti kokonaisuutena kaikessa tavanomaisuudessaan mielenkiintoinen elokuva. Sotaa käydään yhteiskunnassa, mutta rakastunut mies ei haluaisi enää olla sodassa vaan on valmis jopa pakenemaan velvoitteitaan jotta saisi viettää aikaa rakkaansa kanssa joka on mielenkiintoinen ja jossain määrin jopa rohkeakin aspekti aikaisemmin vallalla olleeseen asenneilmapiiriin.

Kaikista puutteeistaan huolimatta on tämä viihdyttävä elokuva.

Arvosana: 6/10 (IMDB: 6,5/10)

Leffalauantai: First Man

Neil Armstrongin roolissa nähdään Ryan Gosling

First Man (IMDB) on vuonna 2018 julkaistu historiallinen draama/biografia. Ohjaajana on ollut Whiplashin ohjauksesta tuttu Damien Chazelle ja pääosarooleissa nähdään Ryan Gosling, Claire Foy, Jason Clarke, Kyle Chandler, Corey Stoll sekä Patrick Fugit.

Elokuva kertoo pienestä askeleesta ihmiselle mutta suuresta loikasta koko ihmiskunnalle, eli Neil Armstrongin (Ryan Gosling) sekä Buzz Aldrinin (Corey Stoll) matkasta kuun kamaralle 20. heinäkuuta 1969. Juoni kertoo kuitenkin historiaa ja tapahtumia paljon ennen varsinaista Apollo 11:n matkaa pitäen painopisteen Neilissä ja hänen perheensä elämässä.

Mielenkiintoisena aspektina tarinassa kerrotaan myös aikaisempien projektien onnettomuuksista ja niiden vaatimista kuolonuhreista joka antaa sankaritarinalle merkittävämpää ja puhuttelevampaa tuntua.

Janet Armstrong (Claire Foy)

Avaruus ja Apollo 11:n matka kuuhun ovat asioita jotka ainakin jossain määrin itseäni kiehtoi lapsena. Myöhemmin kasvettuani avaruuteen liittyvät kiinnostukset ovat jääneet vähemmälle tai lakanneet kiinnostamasta oikeastaan lainkaan, mutta jollain tapaa tämä elokuva onnistui herättämään jälleen lapsenomaisen mielenkiinnon kuulentoa kohtaan ainakin jossain määrin joka on kiitettävä saavutus.

Vaikka elokuvan suurin huipentuma onkin kuun kamaralle astuminen on silti tapa miten koko tarina on rakennettu kiinnostava alusta loppuun saakka. Tapa miten Neilin perhe-elämää kuvataan, hänen, lapsiensa sekä vaimonsa välejä ja myöskin kaikkia niitä ympärillä tapahtuvia kollegoiden menehtymisiä on onnistunutta. Pidin siitä että elokuvassa myös sivuttiin edes pinnallisesti yhteiskunnallisia jännitteitä asian tiimoilta, sillä avaruuslennot eivät ilmeisestikään olleet kovin edullisia ja verorahojen sijoittaminen kenties jopa suurudenhulluunkin päämäärään on omiaan aiheuttamaan turhautumista ja mielenosoituksia vähempiosaisten keskuudessa.

Ohjaus oli mielenkiintoista ja erottui edukseen. Pidin tavasta kuinka lähikuvia käytettiin sekä siitä kuinka paikoitellen epäselvällä ja nopealla tyylillä kuvattiin onnistuneesti henkilöiden tunnelmaa vaarallisissa tilanteissa. Kuten pidempään arvosteluitani täältä blogista lukeneet tietävät en tavallisesti perusta juuri lainkaan epäselvästä ohjaustyylistä missä käytetään nopeita leikkauksia, mutta tässä elokuvassa tämä oli omaan makuuni todella hyvin käytetty tyylikeino sillä se kiteytti hyvin tilanteen tunnetta ja tunnelmaa toisin kuin useissa muissa elokuvissa joissa usein tuntuu että tyylikeinoa on käytetty vain huonona leikkaustyylinä kun ei olla muuten saatu haluttua tunnelmaa. Tämä tietenkin on henkilökohtainen mielipide eikä mikään fakta, mutta tämä varmaankin jokaiselle elokuva-arvostelua lukevalle on itsestäänselvyys.

Kokonaisuutena First man on erinomainen elokuva. Se on tyylikäs ja puhutteleva elokuva joka kertoo maailmanlaajuisesti merkittävän sankaritarinan syväluotaavasti ilman että se missään vaiheessa käy aliarvioimaan katsojaansa. Se ei sorru asioiden ja henkilöiden välisen dynamiikan vääntämiseen rautalangasta katsojalleen vaan se hyvän näyttelytyön ansiosta näyttää kaiken tarpeellisen katsojan ymmärtämällä tavalla jättäen tilaa asioiden ymmärtämiselle.

Elokuva päätyi myös Suosituksia-sivulle.

Arvosana: 9/10 (IMDB: 7,3/10)

Leffalauantai: Disclosure (Verkossa)

Tom Sandersin roolissa nähdään Michael Douglas

Disclosure (IMDB) joka suomennettuna tunnetaan nimellä Verkossa on vuonna 1994 julkaistu draama/trilleri jonka on ohjannut Barry Levinson. Pääosarooleissa nähdään Michael Douglas, Demi Moore sekä Donald Sutherland.

Tietotekniikkafirmassa työskentelevä Tom Sanders (Michael Douglas) odottaa saavansa ylennyksen urallaan, mutta ylennys jää saamatta ja se myönnetäänkin yllättäen kuvioihin tulleelle Meredith Johnsonille (Demi Moore). Tom ja Meredith ovat olleet suhteessa vuosia takaperin ennen Tomin avioliittoa, joten entisen seurustelukumppanin alaiseksi joutuminen on hieman epämukava tilanne.

Meredith viettelee Tomia seksuaaliseen kanssakäymiseen joka Tomin vastustuksen vuoksi jää kuitenkin kesken. Seuraavana päivänä Tom saa kuitenkin kuulla että häntä syytetään seksuaalisesta ahdistelusta. Hänelle tarjotaan sopimusta ja siirtoa muualle, mutta hän ei suostu siihen vaan kääntyyykin asianajan puoleen ja ryhtyy taistelemaan vastaan.

Asian edetessä selkenee että syyte ahdistelusta onkin ainoastaan apukeino jonka avulla pyritään saavuttamaan suurempia päämääriä.

Meredith (Demi Moore)

Disclosure on mielenkiintoinen elokuva yritysmaailmasta missä liiketoiminnallisten tavoitteiden saavuttamiseksi ollaan valmiina pelaamaan likaistakin peliä. Sen tarina on pääsääntöisesti hyvin rakennettu ja se kyllä pitää mielenkiinnon yllä alusta loppuun saakka, mutta muutaman henkilön rooli jää asteen verran epäselväksi kokonaisuuden kannalta.

Ohjaus on tavallista toimivaa Hollywood-tasoa eikä näyttelystäkään löydä mitään pahaa sanottavaa.

Kokonaisuutena tämä on onnistunut ja viihdyttävä elokuva jonka katsoo helposti kerran tai vaikka toisenkin. Viihdyttävyydestään huolimatta se kuitenkin jää keskivertoelokuvien kategoriaan, sillä mitään erityisen suurta ja poikkeavaa kehuttavaa elokuvasta ei löydä lukuunottamatta Demi Moorea jota on aina ilo katsella. Se ei kuitenkaan ole syy muuttaa arvosanaa paremmaksi, sillä arvio perustuu kuitenkin elokuvaan eikä siihen kuinka omaan kauneuskäsitykseeni sopiva näyttelijätär elokuvaan on löydetty.

Arvosana: 6/10 (IMDB: 6,1/10)

Leffalauantai: Billy the Kid Versus Dracula (Billy the Kid kohtaa Draculan)

Elizabeth Bentley (Melinda Casey) ja Bily the Kid (Chuck Courtney)

Billy the Kid Versus Dracula (IMDB) on vuonna 1966 julkaistu draamallinen kauhuelokuva. Suomennettuna elokuva tunnetaan nimellä Billy the Kid kohtaa Draculan. Elokuvan on ohjannut William Beaudine ja sen pääosarooleissa nähdään Melinda Casey, Chuch Courtney, John Carradine, Virginia Christine sekä Walter Janovitz.

Kolmen matkustajan ja parin kuljettajan vetämä hevosvaunu poimii matkansa varrella kyytiinsä kreivi Draculan (John Carradine). Matkustajina vaunussa on rouva Bentley (Marjorie Bennett), hänen veljensä James Underhill (William Forrest) sekä viskikauppias Joe Flake (George Cisar). Rouva Bentley veljineen on matkaamassa rouvan kotitilalle missä hänen tyttärensä odottaa. Matkan aikana rouva näyttää kreivi Draculalle tyttärensä Elizabethin kuvaa. Dracula havaitsee nuoressa tyttäressä naisellisen kauneuden ja iskee silmänsä häneen.

Matkustajavaunu joutuu intiaanien hyökkäyksen kohteeksi ja ainoastaan kreivi Dracula selviää elossa. Onnettomuudessa menehtyneen James Underhillin paperit katoavat Draculan toimesta ja pian Bennettien tilalla nähdään kreivi Dracula joka kuitenkin väärennettyjen paperien ansiosta James Underhillin nimellä tullaan kyläläisten toimesta tuntemaan.

Dracula pyrkii tekemään Elizabethin kaltaisekseen, mutta Elizabethin miesystävä sattuu olemaan kuuluisa asesankari Billy the Kid (Chuch Courtney) jolla on oma osansa sanottavana Draculan suunnitelmia vastaan.

Kreivi Dracula (John Carradine)

Billy the Kid Versus Dracula on viihdyttävän rento vanhan ajan elokuva. Sen tarina on suoraviivainen ja suhteellisen perinteikäs vampyyrielokuvaksi, vaikkakin tarinasta jotain irti saadakseen on oltava edes jonkinmoinen käsitys entuudestaan mitä ovat vampyyrit. Ilman yleistietoa siitä mitä ovat kansantaruissa kerrotut vampyyrit ja minkälaisia yleisiä myyttejä niihin liittyy saattaisi tarina tuntua paikoitellen epäselvältä, mutta luultavasti ainakin länsimaissa ikänsä elänyt ihminen tuskin on voinut välttyä kuulemasta tarinoita verta imevistä yön olennoista.

Ohjaus, näyttely ja kaikki muu on tavallisen toimivaa tasoa, vaikkakin vahvasti elokuvan olemuksesta käy ilmi myös sen aikakauden yleistunnelma. Näyttely on kohtalaisen teatreaalista ja sen vuoksi elokuva ei vaikuta samalla tapaa aidolta kuin vaikkapa keskimääräiset nykyelokuvat, mutta toki tämä ei siis ole mikään moite vaan havainto siitä kuinka tämänkin elokuvan pystyy tunnistamaan vanhaksi elokuvaksi.

Yleisesti vanhoista elokuvista pitävälle tai vampyyrielokuvia harrastavalle on tämä toimivaa tasoa oleva ja katsomisen arvoinen elokuva, mutta melkeinpä kenelle tahansa muulle enemmän moderneista elokuvista nauttiville tästä tuskin kovin paljoa irti saa.

Arvosana: 5/10 (IMDB: 3,8/10)