Leffalauantai: Slumdog Millionaire (Slummien miljonääri)

Jamal (Dev Patel) ja Prem (Anil Kapoor)

Parhaan elokuvan Oscar-palkinnon vuonna 2009 voittanut Slumdog Millionaire (IMDB) eli Slummien miljonääri on vuonna 2008 julkaistu romanttinen draamaelokuva. Sen ohjauksesta on vastannut Danny Boyle ja sen pääosarooleissa nähdään Dev Patel, Freida Pinto, Madhur Mittal sekä Anil Kapoor.

Tarinassa kerrotaan kuinka Intian slummeissa köyhissä oloissa kasvanut Jamal (Dev Patel) on kilpailemassa Haluatko miljonääriksi -ohjelmassa. Vailla koulutuksen suomaa yleissivistystä on hänen onnistunut kuitenkin kamppailla tiensä aivan viime metreille asti kilpailemaan pääpalkinnosta. Hänen epäilyttävän hyvä menestymisensä ohjelmassa aiheuttaa kuitenkin sen että hänet viedään poliisilaitokselle kuulusteltavaksi huijauksesta epäiltynä, eikä virkavallan metodit tunnustuksen saamiseksi ole kovinkaan hienotunteisia.

Poliisilaitoksella käydään läpi hänen siihen saakka käydyn kilpailunsa vastauksia ja sitä kautta Jamalin elämää kuljetetaan katsojalle lapsuusvuosista aina siihen hetkeen saakka kuinka hän on nykyisessä tilanteessaan. Loppuhuipennuksena nähdään vielä viimeinen kysymys jossa selviää lähteekö Jamal kilpailusta rahojen kanssa rikkaana miehenä vai onko ainoa ansaittu palkinto jälleen yksi kokemus hänen jo entuudestaan kokemusrikkaaseen elämäänsä.

Latika (Freida Pinto)

Useasti populäärikulttuurissa Ryysyistä rikkauksiin -teema tulee omalla kohdallani helposti miellettyä Yhdysvaltojen kansalliseetoksen mukaan ns. Amerikkalaiseksi unelmaksi (katso täältä), mutta hyvin kerrottuna ja kuvattuna se on unelma joka voi löytää tiensä jokaisen kuulijan sydämeen yli kulttuuri- ja aikakausirajojen. Pohjimmiltaan lupaus paremmasta huomisesta, uskosta ja toivosta vastoinkäymistenkin keskellä on voimavara joka on luultavasti iskostunut jokaiseen ihmiseen lapsuudesta saakka ja tähän toivon kipinään Slummien miljonäärikin puhaltaa tarinallaan tuulta vaikuttavan koskettavalla tapaa.

Jamalin tahto ottaa kilpailussa uhkarohkeitakin riskejä tiukoissa paikoissa on jotain mitä moni ei suurten summien ollessa kyseessä itse lähtisi koettamaan, mutta hänen pelissä menestymistään kiintoisampana piirteenä on hänen voitonhalun tarkoitusperät. Hän itse ei ole erityisen rikkauksia havittelevaa sorttia, mutta ymmärrettyään että ainoastaan taloudellisen hyvinvoinnin turvin hän voi auttaa lapsuudenystäväänsä Latikaa (Freida Pinto) pääsemään pois niistä elämänpiireistä joihin hän on tahtonsa vastaisesti joutunut hän haluaa päästä mukaan kilpailuun ja voittaa päävoiton.

Vaikka Latika onkin Jamalin lapsuudenystävä, on heidän tiensä olosuhteiden vuoksi vienyt monet kerrat eroon toisistaan. Monien erossa vietettyjen vuosien jälkeenkään Jamal ei ole silti unohtanut Latikaa eikä rakkaus häntä kohtaan ole enää pitkään aikaan ollut ainoastaan ystävysten välistä rakkautta. Tunne ei ole jäänyt yksipuoleiseksi mutta elämän kovat realiteetit koettavat tehdä kaikkensa että nuori rakkaus ei saisi syttyä täyteen liekkiinsä.

Pidin siitä kuinka haluatko miljonääriksi -kilpailun ja Jamalin elämän välillä on paljon samankaltaisuuksia, sillä televisiovisa jota hän pelaa täysillä tai ei ollenkaan -asenteella niissäkin tilanteissa kun ei ole täyttä varmuutta oikeasta vastauksesta on kuin hänen rakkautensa Latikaa kohtaan. Vaikka kummassakin pääsisi kuinka pitkälle mutta ei kuitenkaan maaliin asti, olisiko silloin todella voittanut mitään? Mitä olisi peräänantamaton taistelu rakkauden vuoksi jos peli kuitenkin jätettäisi kesken aivan viime hetkillä, tai mitä olisi tämänkaltaisen visailun voitto jos se jätettäisi kesken juuri ennen viimeistä kysymystä eikä palkintorahojen turvin voisikaan välttämättä saada sitä taloudellista turvaa jota rakastetulle uuden paremman alun antamiseen saattaisi tarvita?

Salim (Madhur Mittal)

Jamalin ja Latikan elämän ja rakkaustarinan kuvauksen lisäksi tilaa annetaan reilusti myös Jamalin isoveljelle Salimille (Madhur Mittal). Salim ja Jamal ovat lapsesta asti tiiviisti yhdessä, mutta hiljalleen samoissa ympyröissä kasvaneen Salimin elämän tiet alkavat kuitenkin hakeutua sen varjoisammalle puolelle.

Salimin rikollisuuden viitoittama tie ryysyistä rikkauksiin on kiehtova kuvaus siitä kuinka väärällä tapaa saavutettu päämäärä ei kuitenkaan tuota sitä nautintoa ja onnea jota kenties on lähdetty etsimään. Unelmissa monesti päämäärä on tärkeää saavuttaa, mutta ilman oikeanlaista matkaa sinne saapuminen käy merkityksettömäksi ja pahimillaan jopa tuhoisaksi.

Kiehtovan ja moniulotteisen tarinan lisäksi on Slummien miljonääri erinomainen myös muilta elokuvallisilta aspekteiltaan.

Kokonaisuutena Slummien miljonääri on täyden kympin arvoinen mestariteos joka on ansainnut paikkansa Suosituksia-sivullani (katso täältä).

Arvosana: 10/10 (IMDB: 8,0/10)

Leffalauantai: Clash of the Titans (Titaanien taistelu)

Zeus (Liam Neeson) ja Perseus (Sam Worthington)

Clash of the Titans (IMDB) joka suomeksi tunnetaan nimellä Titaanien taistelu on vuonna 2010 julkaistu toiminnallinen seikkailu/fantasiaelokuva jonka on ohjannut mm. The Transporterin ohjauksestakin vastannut Louis Leterrier. Pääosissa nähdään Sam Worhington, Liam Neeson, Ralph Fiennes sekä Gemma Arterton.

Tarina alkaa kun laivan väki löytää merellä ollessaan arkun. Nostettuaan arkun kyytiin ja avattuaan sen löytävät he sieltä menehtyneen naisen ja elossa olevan pienen vauvan. He ottavat Perseus-vauvan huostaansa ja pian ajassa hypätäänkin jo vuosia eteenpäin ja ohimennen näytetään hetkiä pojan nuoruudesta ja kuinka pojasta kasvaa nopeasti isänsä jalanjälkiä seuraava mies.

Perheensä kanssa ollessaan merillä he huomaavat kuinka sotilasjoukko tuhoaa Zeuksen patsaan joka saa jumalat raivostumaan. Pian jumalat tuhoavat nuo sotilaat eikä Perseuksen aluskaan välty samalta kohtalolta. Jumalien raivon tuhoaman laivan mukana menee myös Perseuksen perheen jäsenet vetiseen hautaan ja ainoastaan hän selviää elossa kun jokin paikalle osuva laiva poimii hänet kyytiinsä.

Hänet viedään laivalla Argokseen jossa ei sen suuremmin jumalia arvosteta. Argoksen kuningatar ylistää tyttärensä kauneutta ja nosta ihmiset jumalia suuremmaksi jonka seurauksena Manalan herra Hades tulee paikalle ja näyttää kuolevaisille sieluille heidän todellisen paikkansa. Argos uhataan tuhota ellei kuningattaren tytär Andromeda uhraa itseään kuolemaan määräaikaan mennessä.

Argoksessa ollessa Perseukselle selviää että hänen todellinen isänsä on Zeus ja hän itse on näin ollen puolijumala. Hän lähtee muiden kanssa taistellen vastustamaan jumalia jotta prinsessan ei tarvitsisi uhrautua kuolemaan.

Perseus ja Io (Gemma Arterton)

Kuten mytologiat, uskonnot ja uskomukset yleisestikin on myös Kreikan mytologia lähes loputon aihepiirien aarreaitta tarinankertojille. Ihmisten ja jumalien kyllästämässä mytologian maailmassa on kiintoisia hahmoja joista voi ammentaa tuhansia tarinoita ilman että aihepiiri olisi sen jälkeenkään vielä läpeensä kaluttu. Koska mytologiat kiinnostavat itseäni muutoinkin oli Titaanien taistelun mielenkiintoisin anti sen tarinan tapahtumakenttä missä tarinoista tuttuja hahmoja nähtiin runsain joukoin.

Kiintoisasta tapahtumaympräristöstä ja kohtalaisen toimivasta tarinasta huolimatta jätti kokonaisuus harmillisesti katsojan kylmäksi. Perseuksen tarinassa ei ollut juuri minkäänlaista ulottuvuutta ja hahmo sellaisenaan tuntui yhdentekevältä tusinahahmolta joka Zeuksen veren virratessa suonissaan omasi luontaisesti sellaisia kykyjä taisteluun että moni kuolevainen jää kateelliseksi. Vuosikausia miekan käsittelyä harjoitellut sotilas sai ensikertalaiselta suoraan opetuksen kuinka miekkaa kuuluu käyttää, joten syntyjään ylivoimaiset geenit perittyään Perseuksella oli kaikki edellytykset lähteä näyttämään jumalille että nykyisenkaltainen meno ei vetele.

Kuten monesti muutoinkin on suoraan ylivoimainen hahmo hankala elementti elokuvassa, mikäli sille ei ole jonkinlaista voimia heikentävää kryptoniittia. Mitä jännitystä jäljelle jää, mikäli ylivoimainen hahmo tulee taistelukentälle kohtaamaan toisia samanlaisia?

Erikoistehosteet oli monin paikoin näyttävät ja tyylikkäät, vaikkakin muutamissa kohtauksissa tehosteet ja näyttelijät eivät tuntuneet täysin sopivan kohtaukseen. Näitä onneksi oli vain muutama kohtaus koko elokuvan aikana ja luultavasti nekin ovat sellaisia että suurin osa katsojista ei asiasta ajattele samalla tapaa.

Kokonaisuutena Clash of the Titans jättää lopulta katsojan käteen ainoastaan keskinkertaisen elokuvan. Sen tarinan näyttämö on kiehtova ja täynnä mahdollisuuksia, sen erikoistehosteet ovat tyylikkäitä ja pääpiirteittäin tunnelmaan sopivia, mutta kaikista hyvistä piirteistään huolimatta se ei onnistu rakentamaan järin toimivaa ja vaikuttavaa tarinaa joka tempaisisi katsojan mukaansa. Sen kyllä katsoo kerran tai vaikka parikin, mutta mistään erityisen merkittävästä viihde-elokuvasta ei valitettavasti voi puhua.

Arvosana: 5/10 (IMDB: 5,8/10)

Leffalauantai: Wonderland

John Holmesin roolissa nähdään Val Kilmer

Wonderland (IMDB) joka myös tunnetaan nimellä The Wonderland Murders on James Coxin ohjaama vuonna 2003 julkaistu rikosdraama. Pääosarooleissa nähdään Val Kilmer, Kate Bosworth, Eric Bogosian sekä Lisa Kudrow.

Elokuvan tarina pohjautuu todellisuudessa vuonna 1981 tapahtuneisiin ns. Wonderlandin murhiin (lue täältä) jossa murhattiin neljä ihmistä. Huumepiireissä tapahtuneeseen raakaan tapahtumaan liittyi tavalla tai toisella myös amerikkalainen aikansa tunnetuin aikuisviihdenäyttelijä John Holmes jonka toimintaa tapauksen tiimoilta elokuvassa kuvataan.

John (Val Kilmer) on tyttöystävänsä Dawn Schillerin (Kate Bosworth) kanssa majoittunut motellille josta hän lähtee yksin hoitamaan huumeiden myynnin. Hänen paluunsa venyy myöhään ja takaisin palattua hän on ympäriinsä verinen. Dawnille hän kertoo olleensa onnettomuudessa, mutta hieman myöhemmin uutisia seuratessa Dawn kuulee lähialueella tapahtuneesta useamman ihmisen murhasta.

Tämän jälkeen tarinassa hypitään aikajanalla menneeseen ja samoja tapahtumia kuullaan muutaman eri ihmisen perspektiivistä käsin poliisien selvittäessä tapahtumien kulkua ja syyllistä etsiessään.

Kate Bosworth nähdään Holmesin tyttöystävän Dawn Schillerin roolissa

Omaan makuuni Wonderland toimi hyvin. Sen tarina on mielenkiintoinen ja se antaa sopivasti katsojalle itselleen tilaa tehdä tulkinnat siitä mitä asiassa lopulta tapahtui. Todellisessa elämässä näyttöä ei riittänyt Holmesin syyllisyyden todistamiseen murhista, mutta tuomion hän kuitenkin sai oikeuden halventamisesta kun ei suostunut paljastamaan viranomaisille tietojaan.

Mielenkiintoisen tarinan lisäksi pidin elokuvan toteutuksellisen puolen tyylikeinoista, esimerkiksi sanomalehtiotsikkojen kuvien ja videoiden yhdistämistä sekä useampien tapahtumien pikaisia yhtäaikaisia näyttämisiä jaetulla ruudulla. Tietenkään nämä eivät ole mitään uniikkeja tyylikeinoja, mutta tässä elokuvassa ne toimivat hyvin.

Erityisesti itseäni silti miellytti Val Kilmerin hyvä roolisuoritus joka onnistuu kuvaamaan Holmesin niin renttumaisena välinpitämättömänä machona gigolona kuin myös säälittävänä ressukkana jonka elämänhallintaa ei enää hallitse mies itse vaan huumeet.

Kokonaisuutena Wonderland on viihdyttävä rikosdraama joka keskittyy kuvaamaan historiallista tapahtumaa vaihtoehtoisten perspektiivien läpi syöttämättä katsojalleen kuitenkaan valmiiksi pureksittuja vastauksia siitä mitä todella tapahtui.

Arvosana: 8/10 (IMDB: 6,6/10)

Leffalauantai: Risen

Claviuksen roolissa nähdään Joseph Fiennes

Risen (IMDB) on vuonna 2016 julkaistu historiallinen draamaelokuva. Sen on ohjannut Kevin Reynolds ja sen pääosissa nähdään Jospeh Fiennes, Peter Firth, Cliff Curtis sekä Steward Scudamore.

Elokuvan tarina sijoittuu vuoteen 33 jKr. Roomalainen sotilas Clavius (Joseph Fiennes) saa tehtäväkseen selvittää kuka on vastuussa vasta ristiinnaulitun messiaaksi julistetun Jeesuksen ruumiin katoamisesta. Clavius lähtee selvittämään pikaisesti tapausta ennen kuin sanoma Jeesuksen etukäteen ilmoittamasta ylösnousemuksestaan pääsee laajemmin valtaamaan alaa ja sitä kautta aiheuttamaan mahdollisia levottomuuksia.

Clavius selvittää tapausta niin haudalla vartioineilta sotilailta, Maria Magdalenalta kuin opetuslapsiltaltakin. Vähitellen Claviuksen oma maailmankuva järkkyy ja hän saa huomata uskovansa itsekin todeksi sitä ilosanomaa mitä opetuslapset ovat julistaneet – Kristus on noussut kuolleista ja elää.

Yeshuan (eli Jeesuksen) roolissa nähdään Cliff Curtis

Mikäli Raamatun Uuden Testamentin kertomukset ovat entuudestaan tuttuja on Risen-elokuvan viitekehys jo etukäteen tiedossa. Lyhyesti tiivistäen elokuvassa kerrotaan miehestä joka saa monet uskomaan siihen että hän on Jumalan poika. Juutalaiset ovat odottaneet Vanhan Testamentin ennustuksissa luvattua Messiasta joka on tuleva. Kun hän vihdoin saapuu ei juutalaiset häntä tunnista luvatuksi kuninkaakseen ja niinpä Jeesus tuomitaan kuolemaan ristillä.

Ennen kuolemaansa Jeesus on kertonut seuraajilleen että hän on kolmantena päivänä nouseva kuolleista ja Risenin pääpainopiste kertookin ajasta mitä tapahtuu sen jälkeen kun Jeesus kuolee, nousee ylös kuolleista, ilmestyy opetuslapsilleen ja antaa heille käskyn julistaa sanomaa Jumalan valtakunnasta.

Pidin tästä elokuvasta todella paljon. Iso syy siihen on tietenkin se, että itse olen tunnustava kristitty ja siten henkilökohtaisesti uskon Raamattuun ja Jeesuksen ylösnousemukseen, mutta vaikka en uskoisikaan on tämä silti elokuvalliseltakin anniltaan mielenkiintoinen kuvaus kristinuskon alkuajoista tavallisesti nähtävästä katsantokannasta poikkeavasta näkökulmasta. Pidin siitä kuinka tarinaa katsotaan roomalaisen sotilaan perspektiivistä ja siitä kuinka hän asiaa tutkiessaan joutuu jossain vaiheessa päästämään irti omista totutuista uskomuksistaan havaittuaan omin silmin kuinka sama Jeesus jonka hän näki ristillä kuolleena on noussut kuolleista ja on jälleen elävä.

Ohjauksellisesti ja muiltakin aspekteiltaan mentiin perinteisiä mutta toimivia kaavoja noudattaen. Taiteelliselta anniltaan Risen ei siis tarjoa mitään uutta eikä ihmeellistä, mutta elokuvallisesti se onnistuu luomaan viihdyttävän ja toimivan katselukokemuksen kristinuskon alkuajoista. Se ottaa kyllä taiteellisia vapauksia asioista joista Raamattu ei kerro lukijalleen mitään, mutta se tekee sen kuitenkin siten että se ei lähde kertoamaan toisenlaista evankeliumia ja koeta vääristää evankeliumien sanomaa.

Kristityille tätä elokuvaa on helppo suositella, mutta monelle muullekin tässä elokuvassa on hyviä ja toimivia elokuvallisia aspekteja joka tekee siitä kiintoisan katselukokemuksen.

Arvosana: 8/10 (IMDB: 6,3/10)

Leffalauantai: The Pacifier (Tuttisoturi)

Shane Wolfe (Vin Diesel)

The Pacifier (IMDB) joka suomalaisittain tunnetaan nimellä Tuttisoturi on vuonna 2005 julkaistu toiminnallinen draamakomedia. Sen on ohjannut Adam Shankman jonka muihin ohjauksiin kuuluu mm. A walk to remember (Muistojen polku). Suurimmassa roolissa on mm. Fast and Furious -elokuvista tunnettu Vin Diesel. Muissa rooleissa nähdään mm. Lauren Graham, Brittany Snow, Max Thieriot sekä Morgan York.

Normaalisti sotakentillä tehtäviä suorittava luutnantti Shane Wolfe (Vin Diesel) saa tavallisuudesta poikkeavan komennuksen. Erään sotilasasiantuntijan kuoleman vuoksi hän joutuu menemään kuolleen miehen lesken kotiin vahtimaan perheen turvallisuutta siksi ajaksi kun lesken on poistuttava muutamaksi päiväksi toiseen kaupunkiin tärkeille asioille.

Vahdittavaan lapsikatraaseen kuuluu pari teini-ikäistä sekä muutama pienempi lapsi, joten perhe-elämään tottumattomalle sotilaalle hyppäys toisenlaiseen arkeen on haastava kokemus jonka hän hetken aikaa katsottuaan tiivistää osuvasti virkkeeseen ”And they say war is hell.” (”Ja he kutsuvat sotaa helvetiksi”).

Vähitellen välit lasten kanssa paranevat ja Shanesta muodostuu lapsille kaivattu auktoriteetti ja isähahmo jonka läsnäolo tuo turvaa ja joka antaa terveitä eväitä elämään.

Perheen teinit Seth (Max Thieriot) ja Zoe (Brittany Snow)

The Pacifier kuuluu kepeän viihteellisiin hyvän mielen elokuviin jonka voi katsoa lähes seurassa kuin seurassa. Se on kaikilta osiltaan tasaisen varma lajityyppinsä lapsi josta on helppoa pitää jos tämän tyylilajin elokuvat on omaan makuun toimivia, mutta samasta syystä se on helppoa kokea myös tyhjänpäiväisenä ajan tappamiseen sopivana täyte-elokuvana vailla mitään suurempaa arvoa.

Vaikka kyseessä on helposti lähestyttävä ja rento elokuva oli siihen saatu silti mukaan mukavia ja onnellisen opettavia kasvutarinoita. Ei ole tietenkään vaikeaa arvata että kasvutarinat ovat ennalta-arvattavia ja siten helposti karrikoidun naiiveja, mutta tämän tyylilajin viitekehyksessä ne toimivat ilman että ne ärsyttävät tai tuntuvat päälle liimatulta – ellei sitten koko tätä tyylilajia itsessään laske tähän kategoriaan.

Omaan makuuni tämä elokuva toimi hyvin. Se on hupaisa ja sympaattinen elokuva jonka jaksaa katsoa kerran tai useammankin.

Arvosana: 7/10 (IMDB: 5,6/10)