Leffalauantai: Star Wars: Episode 3 – Revenge of the Sith (Tähtien Sota: Episodi 3 – Sithin kosto)

Anakin (Hayden Christensen) on valinnut pimeän puolen ja on saanut uudeksi nimekseen Darth Vader

Star Wars: Episode 3 – Revenge of the Sith (IMDB) joka suomennettuna tunnetaan nimellä Tähtien Sota: Episodi 3 – Sithin kosto on vuonna 2005 julkaistu toiminnallinen seikkailuelokuva jonka on ohjannut George Lucas. Pääosissa nähdään Hayden Christensen, Natalie Portman, Ewan McGregor, Samuel L. Jackson sekä Ian McDiarmid.

Galaktinen tasavalta on sodassa kreivi Dookun (Christopher Lee) joukkoja vastaan. Anakin Skywalker (Hayden Christensen) ja Obi-Wan Kenobi (Ewan McGregor) käyvät valomiekkataistelun Dookua vastaan jonka seurauksena Dooku menehtyy Anakinin valomiekan toimesta. Jedien pelastama Palpatine (Ian McDiarmid) nimittää Anakinin edustajakseen jedineuvostoon mutta tämä ei miellytä jedejä.

Anakinin turhautuminen ja epäilykset jedejä kohtaan kasvavat vähitellen Palpatinen ruokkiessa niitä tahtonsa mukaisilla johdattelevilla ajatuksilla. Anakin saa selville että Palpatine on jedien etsimä sith-lordi Darth Sidious ja hän paljastaa sen myös jedimestari Mace Windulle (Sauel L. Jackson). Mace Windu käy taistoon Palpatinea vastaan ja on kukistamaisillaan hänet kun Anakin kääntyykin auttamaan alakynteen jäänyttä Palpatinea. Teolla on suuret vaikutukset sillä pimeän puolen saatua vallan Anakinista alkaa hänen tekonsa käymään aina vain tappavammiksi viattomiakin osapuolia kohtaan.

Mestari Yoda on nähnyt Anakinin tekemiä kauheuksia

Sithin kosto on hieno ja onnistunut jatkumo The Phantom Menacelle (lue arvostelu) sekä Attack of the clonesille (lue arvostelu) ja se toimii omanlaisenaan loppuna sekä uuden alkuna. Se päättää tyylikkäästi kahden ensimmäisen episodin rakentaman tarinan missä keskiössä on ollut Anakin Skywalker ja se petaa valmiiksi sijan tuleville alkuperäisille episodeille 4-6 antaen katsojalle kaiken tarvittavan pohjatiedon tulevien episodien päätähdestä.

Edellisessä osassa omaan mieltymykseeni kiintoisinta oli kuinka Anakinin persoonassa alkoi jo vähitellen näkymään niitä piirteitä jotka johdattavat häntä pimeälle puolelle. Tässä episodissa tuo pidempään jatkunut hahmon kehitys saavuttaa vihdoin täyttymyksensä ja Anakin vajoaa menettämisen pelon, pettymyksen tunteiden, epäluottamuksen ja vallanhalunsa vuoksi Voiman pimeälle puolelle. Tapa miten tämä kuvataan toimii hyvin ja se on mielenkiintoinen psykologisestikin mietittynä.

Anakinin vähittäisessä lankeamisessa pimeälle puolelle on samaan aikaan myös havaittavissa samanlaista tapaa kuin ihmisen lankeamisessa Edenin puutarhassa käärmeen myötävaikutuksesta (1. Moos. 3:1-24). Epäilyksen ja epäluottamuksen siementen kylvämisen jälkeen valmiiden valheellisten totuuden tarjoaminen uutena totuutena uppoaa kenties liiankin helposti otolliseen maaperään kun vain valhetta näennäisesti tukevat havainnot vaikuttavat tukevan valhetta totuuden sijaan.

Visuaalisesti tämäkin elokuva toimi hyvin eikä siitä mitään isompaa moitteen sijaan löydy. Pidin myös siitä kuinka elokuvan alkupuolella oli hieman kepeää huumoriakin mukana joka kuitenkin tarinan synkentyessä siirtyy sopivasti sivuun rikkomasta intensiiviseksi kehittyvää tunnelmaa. Elokuvan valomiekkataistelut ovat toimivia ja erityisesti Yodan ja Palpatinen välinen taistelu on mukaansatempaava.

Kokonaisuutena Revenge of the Sith on erinomainen Star Wars -elokuva. Jos kahta aikaisempaa ei ole pohjalle nähnyt ei tästä yksittäisenä teoksena luultavasti saa paljoakaan irti, mutta jos kaksi edellistä osaa on nähnyt on tämä niille täydellinen päätös joka erottuu selkeästi edukseen. Omaan makuuni tähän elokuvaan kiteytyy kaikki se mistä Star Warseissa itse pidän.

Arvosana: 10/10 (IMDB: 7,0/10)

Leffalauantai: Halloween kills

Michael Myers ei hevillä kuole

Halloween Kills (IMDB) on David Gordon Green ohjaama kauhuelokuva vuodelta 2021. Sen pääosarooleissa nähdään Jamie Lee Curtis, Judy Greer, Andi Matichak ja Will Patton.

Ties kuinka monesta Halloween-elokuvasta tuttu Michael Myers -niminen siskonsa lapsena tappanut mies on jälleen Halloweenina avittamassa viikatemiestä sadon korjuussa manan maille. Myersin kynsistä aikaisemmin selvinneet uhrit ovat kuvitelleet että hän on jo kuollut sillä osa heistä on itse ollut hoitamassa asiaa, mutta jostain syystä tätä petoa ei kuolema olekaan ottanut vielä syleilyynsä ja niinpä teurastusjuhlat jatkuvat jälleen Halloweenin aikaan.

Pelon vallassa vuosikausia eläneet ihmiset ovat saaneet tarpeeksensa pelosta ja päättävät että paha tulee kuolemaan tänä yönä. Harmillisesti siinä ei enää joukolla järki paljoa päätä pakota kun lynkkausmieliala on päässyt vauhtiin ja kansa janoaa verta.

Allyson (Andi Matichak) ei taistelutta tappajalle antaudu

Olen nähnyt ennen tätä luultavasti ainoastaan kaksi Halloween-elokuvaa – Halloween H20: 20 Years Later vuodelta 1998 sekä Halloween vuodelta 2018 (lue arvostelu) joista kummatkin ovat olleet vähintäänkin katsottavia. Ikävä kyllä tämän elokuvan kohdalla tämän edes keskinkertaiseksi luokitteleminen tuntuisi ylikorostetulta kehulta, sillä hyvää sanottavaa tästä elokuvasta en juurikaan löydä lukuunottamatta tuotannollisia aspekteja.

Tarina on ontto ja se nojaa käytännössä katsoen kokonaan tunnetun hahmon nimeen. Myers koetetaan saada eri hahmojen puheiden kautta kuvattua lähestulkoonsa puhtaaksi pahuuden inkarnaatioksi, mutta käytännössä mikään ei missään vaiheessa saa katsojalle vakuutettua tämän pahuudesta.

Sivuhahmoja on aivan liian monta että kenestäkään saisi mitään otetta eikä oikein kunnollista selkeää protagonistiakaan tunnu löytyvän. Kenties vahvimmin tämän päätähden paikan täyttää tai ainakin koettaa täyttää Judy Greerin roolihahmo Karen. Silti tarinaa kuvataan niin monen eri hahmon kautta että selkeää ydinhenkilö on vaikeaa saada kenestäkään. Tämän seurauksena tarinasta jää rikkonainen kokemus missä ei oikeastaan keneenkään hahmoon pääse samaistumaan eikä kenenkään kohtalo sen myötä myöskään kiinnosta missään määrin.

Myersin on tarkoitus luultavasti olla jossain määrin mystinen ja pelottava hahmo, mutta tällaisella toteutuksella kyseessä on vain katsojaa turhauttava tusinapahis joka ei kuole vaikka kuinka häntä koetetaan saada hengiltä. Milloin mies selviää tulipalon kuumuudessa missä palomiehet tarvitsevat pukua ja happea selvitäkseen, milloin tulee potkua päähän eikä tästäkään henki lähde, joukkopieksäjäisetkin kättä pidemmän välityksellä ei silti saa tätä petoa taltutettua joten käytännössä kaikki vaivannäkö edes moisen yrittämisestä menettää merkitystään ja tuntuu vain tarpeettomalta väkivallalta vailla merkitystä.

Myers ei kuole edes palavassa talossa vaan halu tappaa jatkuu heti talosta poistuttuakin

Oma lisänsä elokuvan huonouteen tulee myös muiden hahmojen epäuskottavuudesta. Tarinassa väki päättää ottaa oikeuden omiin käsiinsä eikä virkavalta juurikaan pistä kapuloita rattaisiin vaikka ovat kuulemassa kuinka rikollista ollaan ottamassa hengiltä ilman oikeuden tuomiota. Vihansa vimmaan itsensä lietsova väkijoukko aiheuttaa tapauksiin syyttömän miehen itsemurhan tämän paetessa riehaantunutta väkijoukkoa eikä sekään tunnu kovin suurta moraalista ongelmaa verta janoavalle laumalle aiheuttavan.

Kaikkien näiden huonojen piirteiden lisäksi kun soppaan heitetään vielä modernin Hollywoodin woke-kulttuurin hedelmiä niin lopputuloksesta keitetään sellainen eväs että se ei jätä katsojalleen juurikaan positiivisia kokemuksia.

Koska jokaisesta huonostakin elokuvasta on silti löydettävissä aina jotain hyvääkin sanottavaa niin on tässäkin tietenkin onnistumisia. Asiat mitkä tässä toimivat hyvin ovat tuotannollisia – äänimaailma, leikkaukset, visuaalinen ulkoasu, värimaailma ja muut vastaavat ulkoiset peruselementit on kaikki toteutettu tyylillä ja niistä on helppoa huomata että kyseessä on ammattitaitoisen tiimin työn tulos.

Ikävä kyllä mitkään elokuvan onnistumisista eivät riitä paikkaamaan eikä edes tarjoamaan pientä pintalaastaria siihen että Halloween Kills on tyhjä ja mitäänsanomaton elokuva jota en itse pysty juuri kenellekään suosittelemaan.

Arvosana: 2/10 (IMDB: 5,5/10)

Leffalauantai: A few good men (Kunnian miehiä)

Daniel Kaffee (Tom Cruise) ajamassa päämiestensä puolia

A few good men (IMDB) eli Kunnian miehiä on vuonna 1992 julkaistu draama/trilleri. Ohjaajana on ollut Rob Reiner ja pääosarooleissa nähdään Demi Moore, Tom Cruise, Jack Nicholson sekä Kevin Bacon.

Guantamo Bayssä kaksi merijalkaväen sotilasta antaa virallisen protokollan vastaista kurinpitoa yhdelle huonommin joukossa pärjäävälle sotilaalle jotta saisi tämän skarppaamaan ja paremmin ruotuun, mutta toimenpiteen seurauksena sotilas menehtyy siinä saamiinsa vammoihin.

Sotilaat saavat puolustusasianajajakseen menestyksekkäistä sovitteluista tunnetun mutta oikeussaleja välttäneen asianajajan Daniel Kaffeen (Tom Cruise). Danielin valinta tehtävään ei miellytä JoAne Gallowaytä (Demi Moore) sillä Danielin asenne ja kyvykkyys selvittää asioiden todellinen tila ei vakuuta häntä. JoAnne ja Sam Weinberg (Kevin Pollak) osoitetaan kuitenkin Danielin avuksi tapausta selvittämään.

Daniel saisi soviteltua syytetyille kohtalaisen hyvältä kuulostavan sopimuksen mutta sotilaat eivät halua sovittelua vaan he tahtovat totuuden. Tunnetun asianajajaisänsä maineen varjossa elänyt Daniel joutuu vähitellen astumaan ulos varjoista ja olemaan asianajaja joka joskus on valmis menemään tapauksien selvittämisessä loppuun saakka.

JoAnne Galloway (Demi Moore) ei ole valmis luovuttamaan ilman totuuden esille tuloa

Verkkaisesti eteenpäin kulkevat oikeussalidraamat ovat elokuvia joissa tarinan ja dialogin merkitys nousee suurempaan rooliin kuin monen muun lajityypin elokuvassa. Tietenkin kaikissa elokuvissa kummallakin on merkitystä, mutta toimintaelokuvassa tyylikkäillä ja menevillä kohtauksilla voidaan saada keskinkertaisesta tarinasta toimiva elokuva toisin kuin tämänkaltaisissa elokuvissa missä koko toimivuus ja mielenkiinto kiteytyy hyvin rakennettuun tarinaan. Onneksi A few good men onnistuu erinomaisesti niin tarinassa kuin sen toteuttamisessakin.

Juoni on selkeä, suoraviivainen ja toimiva sopivilla tarinaa tukevilla uskottavilla yllätyksillä joita matkan varrella ilmenee. Mielenkiintoisen tarinan lisäksi mielenkiintoista on seurata tarinan keskiössä olevan Cruisen roolihahmon kehittymistä missä hän kasvaa oppimaan kunnian merkityksen. Siinä missä alussa hänessä on ylimielistä poikamaista koppavuutta on hänessä lopussa jo havaittavissa suoraselkäisyyttä miehekkyyttä. Helppoihin voittoihin ja sitä kautta vaikeiden tilanteiden välttelyyn tottuneena hän vihdoin joutuu kohtaamaan itsensä ja asemansa suhteessa omaan isäänsä ja hänen maineensa luomiin odotuksiin.

Cruisen näyttelytyö on erinomaista ja uskottavaa kautta linjan. Rauhallinen mutta myös samalla ylimielinen olemus välittyy katsojalle yhtä uskottavasti kuin hänen tunteikas kiivastumisensa oikeussalissa painostaessa todistajalta tunnustusta haluamaansa asiaan. Myös Moore ja Nicholson ovat alusta loppuun saakka varmoja suorittajia joten tarina pääsee oikeuksiinsa myös roolisuoritusten kautta.

A few good men on erinomainen elokuva. Sen tarina on mielenkiintoinen ja toteus on onnistunut joten tämä on ehdottomasti katsomisen arvoinen elokuva.

Arvosana: 9/10 (IMDB: 7,7/10)

Leffalauantai: American Psycho (Amerikan Psyko)

Patrick Bateman (Christian Bale) ja kirves ovat tappava yhdistelmä

American Psycho (IMDB) eli suomalaisittain Amerikan Psyko on vuonna 2000 julkaistu kauhu/rikosdraama jonka on ohjannut Mary Harron. Pääosissa nähdään Christian Bale, Justin Theroux, Josh Lucas, Reese Witherspoon sekä Willem Dafoe.

Patrick Bateman (Christian Bale) on nuori, varakas ja menestyvä investointipankin työntekijä. Menestyksen ja hyvinvoinnin taakse kätkeytyy kuitenkin synkempi puoli jonka olemassaolosta eivät hänen läheisensä tiedä. Vähän kerrallaan Patrickin pimeän puolen hedonistinen ja väkivaltainen puoli alkaa nousemaan esiin kunnes epäterveiden ajatusten ja todellisuuden välit sumenevat ja eskaloituvat aina henkirikoksiin saakka.

Tapettuaan miehen kirveellä ja hävitettyään hänen ruumiinsa tulee kuvioihin mukaan myös poliisi selvittämään kadonneen miehen arvoitusta.

Donald Kimball (Willem Dafoe) tutkii kadonneen miehen tapausta

American Pyscho on kiintoisalla tapaa rakennettu kuvaus psykopaatista jonka sairaat ajatukset alkavat vähän kerrallaan ottamaan enenevissä määrin yliotetta terveiden ajatuksien raameista kunnes ne saavuttavat jo muiden henkeä ja terveyttä uhkaavat mittasuhteet. Kiintoisinta on kuitenkin se, että katsojana ei voi lopulta edes olla varma mikä on ainoastaan Patrickin sairaan mielen tuotosta ja hänen fantasioitaan ja mikä on tapahtumaa joka todellisuudessakin on tapahtunut.

Tyynen pinnan ja hienostuneen käytöksen alla kytevä vapautumistaan odottava mielenvikaisuus joka nousee pintaan hetkellisinä pyrähdyksinä on onnistuneesti tuotu esiin Balen erinomaisella roolisuorituksella.

Vaikkakin pääasiallisesti huomio kiinnittykin Patrickiin on myös hänen lähipiirinsä kautta mielenkiintoista peilata hänen käytöstään ja luonnettaan. Ystäviensä elitistinen pyrkimyksensä tyylikkyyteen pienimmissäkin yksityiskohdissa kiteytyy hienosti kohtauksessa missä miehet esittelevät käyntikorttejaan toisilleen. Paperilaadun, sävyn, kortin painon ja typografian tyylikkyys saavat mielenkiintoiset mittasuhteet erityisesti Patrickin mielessä.

Kokonaisuutena pidin tästä elokuvasta. Sen päähenkilön rooli on hienosti rakennettu ja toteutettu ja Balen roolisuoritus on hienoa katsottavaa. Juoni on mielenkiintoinen ja myöskin ajatuksia ja kysymyksiä hyvällä tapaa herättävä sillä se antaa katsojalleen kyllä selkeitä mielikuvia mitä on käynyt, mutta samalla se jättää avoimeksi useitakin kysymyksiä jotka saavat miettimään onko tulkinnat tapahtumista sittenkään sellaisia kuin ne itse on ensin kuvitellut.

Arvosana: 8/10 (IMDB: 7,6/10)

Leffalauantai: Skyscraper

Dwayne Johnson nähdään sankarillisen isän roolissa

Skyscraper (IMDB) on vuonna 2018 julkaistu toiminnallinen trilleri jonka on ohjannut Rawson Marshall Thurber. Pääosissa nähdään Dwayne Johnson, Neve Campbell sekä Chin Han.

Miljonääri Zhao Long Ji (Chin Han) on rakennuttanut maailman korkeimman pilvenpiirtäjän, mutta sen ylimpiin kerroksiin rakennetut asuinrakennukset eivät ole vielä saaneet vakuutuksia eikä siten sinne ole ihmiset päässeet vielä muuttamaan. Will Sawyer (Dwayne Johnson) on turvakonsultti joka saa tehtäväkseen tutkia rakennuksen turvajärjestelyt ja antaa sille hyväksyntänsä jotta se saisi vakuutukset ja se voitaisi ottaa kunnolla käyttöön.

Willille annetaan tabletti jota kautta hänellä on pääsy rakennuksen turvajärjestelmiin. Hän joutuu kuitenkin petoksen vuoksi ryöstetyksi ja tabletti joutuu vääriin käsiin eikä siinä olevat biometriset tunnisteet estä rikollisia ohittamasta turvajärjestelyitä. Pian rakennuksessa roihuaa tulipalo eikä kaappauksen vuoksi turvajärjestelmät toimi enää toivotulla tavalla.

Rikollisten aiheuttaman tulipalon keskelle on jäänyt myös Willin oma perhe jota hän lähtee sankarillisen isän tavoin pelastamaan oman henkensäkin uhalla.

Screameista tuttu Neve Campbell nähdään Willin vaimon roolissa

Sankari joka lähtee pelastamaan perhettään pahoilta tyypeiltä pilvenpiirtäjästä on helppo mielessään yhdistää toimintaelokuvien klassikkoon Die Hardiin (lue täältä), eikä syyttä sillä yhtymäkohdat Skyscraperin ja Die Hardin välillä on helppoa havaita. Tämä ei ole tietenkään ole huono asia, sillä hyvin usein elokuvia on helppoa yhdistää johonkin aikaisempaan samankaltaiseen filmatisointiin. Kenties huonoin piirre yhtymäkohdista tulee siinä että elokuvaa katsoessa ja sitä arvioidessa tahtomattaankin sitä vertaa tavalla tai toisella aikaisemmin näkemäänsä filmatisointiin.

Will on entinen FBI:n pelastustiimin johtaja joka on saanut myöhemmin elämässään itsellensä perheen ja oppinut sen tärkeyden, joten hän on valmis antamaan oman henkensäkin uhalla kaiken jotta voisi pelastaa lapsensa ja vaimonsa vaaran uhatessa. Tästä perspektiviistä katsoen kyseessä on perinteinen sankaritarina mistä huokuu maskuliinista energiaa ja tervettä traditionaalista miehen mallia. Harmillista kyllä tarina on silti ainoastaan tavallisen keskinkertaista tasoa, niin hyvässä kuin huonossakin. Siinä ei ole mitään uutta ja se on tällaisenaan suhteellisen kliseinen, mutta kaikesta huolimatta se on tarpeeksi viihdyttävä että sen pohjalle saa rakennettua vähintäänkin keskinkertaisen elokuvan.

Toteutus on modernia ison budjetin tasoa. Efektit on tyylikkäitä, ohjaus ja näyttely on tasaisen varmaa tasoa eikä siitä löydä mitään suurempia puutteita. Se on keskinkertaisuudessaan asiallisesti toimiva ja viihdyttävä toimintaelokuva joka ei elokuvalliselta anniltaan säväytä erityisen paljoa mihinkään suuntaan, mutta viihteelliseltä anniltaan tarjoaa kaiken sen mitä siltä odottaakin. Se antaa katsojalleen suoraviivaista toimintaa ja ennalta arvattavaa sankaritarinaa perinteisillä kliseillä maustettuna.

Arvosana: 5/10 (IMDB: 5,8/10)