Aleksin Blogi

Leffalauantai: The Shining (Hohto)

Jack Nicholson roolissaan Jack Torrancena

The Shining (IMDB) joka suomessa tunnetaan myös nimellä Hohto on Stanley Kubrickin ohjaama draama/kauhuelokuva vuodelta 1980. Sen pääosarooleissa nähdään Jack Nicholson, Shelley Duvall, Danny Lloyd sekä Scatman Crothers. Elokuva pohjautuu Stephen Kingin samaa nimeä kantavaan romaaniin.

Elokuvan juoni kertoo kirjailija Jack Torrencesta (Jack Nicholson) joka ottaa vastaan talvihoitajan pestin syrjässä olevaan Overlook-hotellille. Hän menee hotellille pitämään sitä kunnossa yhdessä vaimonsa Wendyn (Shelley Duvall) sekä poikansa Dannyn (Danny Lloyd) kanssa. Ajatuksena Jackilla on saada talven aikana kirjoitetuksi kirjaansa sillä etäinen hotelli kaukana kaikesta antaa mitä ihanteellisimman ympäristön keskittyä taiteen tuottamiseen.

Ikävästi hotelli sattuu olemaan rakennettu intiaanien hautuumaan päälle ja siellä on aikaisemmin tapahtunut useamman ihmisen murha. Aikaisempi talvihoitaja on kokenut mielenterveydellisiä ongelmia ja päästänyt päiviltä niin vaimonsa kuin kaksi tytärtänsä ennen oman henkensä riistämistä. Tästä huolimatta Jackia ei paikka kauhistuta joten perhe siirtyy kolmistaan etäisen hotellin rauhaan viettämään talvea ja pitämään hotellia kunnossa.

Hotellilla ollessa alkaa tapahtumaan omituisia asioita eikä Jackin mielenterveydestäkään voi varmuudella antaa pelkästään positiivista näkemystä. Vähitellen tunnelma muuttuu hotellilla painostavammaksi ja paikan turvallinen syrjäisyys menettää turvallisuuden tunteensa hulluuden ja harhojen hiipiessä asukkaiden seuralaiseksi.

Wendy Torrancen roolissa nähdään Shelley Duvall

Shining on kiistatta oman aikansa merkittävimpiin lukeutuvia kauhuklassikoita joka jokaisen elokuvia harrastavan täytyisi nähdä vähintään kerran elämässään. Vaikka tämänkin elokuvan teosta on jo useampia kymmeniä vuosia on se säilyttänyt arvonsa merkittävänä teoksena eikä syyttä.

Tarina on mielenkiintoinen ja se rakentuu hitaasti mutta varmasti kohden suuntaa missä sairas mieli ottaa voiton terveestä katastrofaalisin seurauksin. Näennäisen suoraviivaisen juonen lisäksi se antaa katsojalleen useampia kysymyksiä pohdittavaksi, kuten esimerkiksi sen kuka Jack Torrence lopulta on – onko hänellä enemmänkin kokemusta tästä hotellista vai onko hän todella ensikertalaisena ikävien tapahtumien äärellä.

Hohdon vetovoima ei tule pelkästään hyvästä juonesta, vaan myös mieleenpainuvasta ojauksesta. Stanley Kubrick on saanut paljon arvostusta ohjaajana ja Shiningiä katsoessa on helppoa ymmärtää syitä sille. Elokuva on tyylikäs kautta linjan ja siinä on saatu mukaan painostava tunnelma. Sen kuvaukselliset ratkaisut ovat toimivia ja pitkät leikkaukset ja sen myötä rakentuva verkkainen tunnelma on omiaan vahvistamaan hitaasti hiipivää kauhua.

Omaan makuuni Shining on toimiva elokuva monilta eri aspekteiltaan. Erityisesti itseäni puhutteli elokuvan ohjauksellinen tyyli ja sen taidokas tunnelman rakentaminen. Näyttelytyö on erinomaista ja etenkään Nicholsonin ja Duvellin roolit eivät jätä katsojaa kylmäksi missään vaiheessa.

Näitä näkemyksiä vasten peilaten tuntuu erityisen ironiselta että elokuva on ollut aikoinaan ehdolla Razzie-palkintoon huonoimmasta ohjauksesta sekä huonoimmasta naispääosaroolista.

Kokonaisuutena Shining on näkemisen arvoinen elokuva joka kestää hyvin useammankin katselukerran. Se on aikansa ja lajityyppinsä klassikko josta monella modernimmallakin kauhuelokuvalla olisi paljon opittavaa. Jos ei muuten niin ainakin siinä että kauhua voidaan luoda hyvin myös ilman tarpeettomia säikäytyskohtauksia.

Arvosana: 8/10 (IMDB: 8,4/10)

Leffalauantai: Horrible bosses (Kaameat pomot)

Horrible bosses (IMDB) on Seth Gordonin ohjaama rikoskomedia vuodelta 2011. Sen pääosarooleissa nähdään Jason Bateman, Charlie Day, Jason Suideikis.

Tarina kertoo kolmesta kaveruksesta joista kukin on tahollaan saaneet tarpeekseen työpaikastaan pomojensa vuoksi. Kevin Spaceyn esittämä pomo on vaativa ja häikäilemätön joka ei juurikaan työntekijöistään välitä, Colin Farrellin esittämä pomo on narkomaani ja Jennifer Anistonin esittämä pomo on seksiriippuvainen flirttailija jonka flirtti kääntyy jo ahdistelun puolelle. Hän myös koettaa saada työntekijäänsä Dalea (Charlie Day) makaamaan kanssaan siitäkin huolimatta että hän on jo kihloissa toisen naisen kanssa.

Kaverukset päättävät lopulta toimia ja päästää jokainen pomoista hengiltä. He koettavat hankkia palkkamurhaajaa huonolla menestyksellä jonka jälkeen he päätyvät etsimään ammattilaista huonomaineisella kaupunginosalla olevalta baarilta. Siellä he tapaavat rahaa vastaan neuvoja jakavan Dean “Motherfucking” Jonesin (Jamie Foxx) jonka neuvoilla he päättävät itse tarttua toimeen.

Jennifer Anistonin esittämä Dr. Julia Harris on yksi hirveistä pomoista.

Horrible bossesin juoni on toimiva ja kiinnostava eikä käsikirjoituksen filmatisointi ole sekään tuottanut huonoa tulosta. Vaikka tarina onkin synkkä on elokuva kokonaisuutena selkeämminkin komediaa.

Päähahmot ovat monessa mielessä tasaisia tusinahahmoja mutta heidän pienemmässä osassa olevien pomojensa persoonat olivat omaan makuuni mielenkiintoisempia ja värikkäämpiä. Roolisuoritukset ovat kuitenkin kautta linjan tasaisen varmaa laatua ja näyttelijävalinnat osuvia.

Pidin erityisesti hahmoina Spaceyn roolista jämäkkänä pomona joka oli uskottava, auktoriteettinen ja onnistuneesti mulkvisti sekä Jennifer Anistonin roolista miehiä viettelevänä nymfomaanina. Farrellin roolin olisi suonut olevan hieman suurempi jotta siitä olisi saanut kaivettua vielä nykyistä enemmän irti.

Kevin Spacey esittää yhtä kaameista pomoista

Omaan makuuni tämä elokuva toimi hyvin. Se onnistuu mielenkiintoisissa sivuhahmoissa, tarinassa ja kokonaisuuden pitämisessä mielenkiintoisena läpi elokuvan, mutta jättää silti kaipaamaan hieman syvempiä ja kiinnostavampia luonteita päähenkilölle.

Kokonaisuutena se on rennon kepeä raina illan ratoksi niinä päivinä kun haluaa vain ripustaa aivot narikkaan ja katsoa jotain sopivan kevyttä elokuvaa jossa ei ole liian suurta merkitystä tai tarkoitusta katsojan viihdyttämisen lisäksi.

Arvosana: 5/10 (IMDB: 6,9/10)

Vuonna 2018 näkemäni näkemisen arvoiset elokuvat

Kuten vuoden vaihteessa julkaistussa vuosikatsauksessani kirjoitin julkaisen erillisen postauksen missä listaan elokuvia jotka katsoin viime vuonna ja jotka ovat sellaisia että ovat näkemisen arvoisia. Tietenkin tästä listasta olen jättänyt pois monia sellaisia jotka ovat olleet näkemisen arvoisia itselleni mutta ei välttämättä ole kuitenkaan sellaisia että uskoisin niistä monen muun saavan paljoa irti ellei ole jo vahvasti sen suuntaisten elokuvien ystävä (esim. suurin osa romanttisista komedioista on itselleni näkemisen arvoisia mutta monelle ne ovat täyttä roskaa).

Osa näistä elokuvista on myös Suosituksia-sivulla mutta monet on jäänyt sellaiseksi että niitä en kuitenkaan voi aivan yhtä kovasti suositella erinäisistä seikoista johtuen. Tällaisia syitä ovat vaikkapa se että elokuva vaatii jo lähtökohtaisesti sen että katsoja pitää sen tyylilajin elokuvista tai ainakin pystyy niitä katsomaan tai siinä on kohtauksia jotka voivat järkyttää katsojaa sen verran että niiden katsomista varten on syytä varautua tämänkaltaisiin piirteisiin.

Pidemmittä puheitta ainakin seuraavat elokuvat olivat viime vuonna näkemistäni elokuvista sellaisia jotka jäivät positiivisesti mieleeni. Otsikko toimii linkkinä blogissa olevaan arvosteluun mikäli sellaisen kyseisestä elokuvasta olen kirjoittanut.

Greta (IMDB) – Monessa mielessä perus elokuva, mutta jälkeenpäin muisteltuna elokuvasta on jäänyt positiivinen muistijälki.

All the boys love Mandy Lane (IMDB) – Kiehtova tarina, hyvä näyttely. Aivan varauksetta tätä ei kuitenkaan voi suositella herkemmille muutaman vastenmielisen väkivaltaisen raa’an kohtauksen vuoksi.

Village of the Damned (IMDB) – Tunnelmallinen kauhuelokuva joka ei varsinaisesti pelota, mutta on tunnelmaltaan tyylikäs.

Vicky Cristina Barcelona (IMDB) – Jostain syystä positiiviset fiilikset jäi mieleen tästä romanttisesta draamasta.

Capote (IMDB) – Erinomaisella näyttelyllä ja kiehtovalla tarinalla tehty rikosdraama.

Vampyres (IMDB) – Suhteellisen raaka ja voimakkaita kohtauksia sisältävä vampyyrielokuva josta jäi allekirjoittaneelle silti varsin positiiviset vibat lajityypissään. Mikäli vampyyrileffoista ei diggaile ei varmasti diggaile kyllä tästäkään.

Le scaphandre et le papillon (IMDB) – Draamaelokuva joka nojaa tositapahtumiin.

Ready Player One (IMDB) – Elokuvassa kävin tämän peliteemaisen elokuvan katsomassa ja se oli varsin toimiva jos pitää pelaamisesta ja nörttikulttuurista. Muilla monet easter egit voi mennä ohi.

The Shape of Water (IMDB) – Elokuvissa kävin tämänkin katsomassa, mielenkiintoinen tarina toimivalla tyylillä kerrottuna. Ajatuksia herättävä.

Les deux orphelines vampires (IMDB) – Omalaatuisella tyylillä kerrottu vampyyrielokuva jossa oli sympaattinen tunnelma.

RoboCop (IMDB) – Klassikko eikä syyttä. Miellyttävää ohjausta.

Blade Runner (IMDB) – Tyylikäs sci-fi vuodelta 1982 joka ei ole menettänyt särmäänsä vielä nykymittakaavassakaan. Erityisesti visuaalinen puoli ja värin käyttö tunnelmien luonnissa puhutteli itseäni.

Full Metal Jacket (IMDB) – Kubrickin klassikkoelokuva jota voimakkaiden kohtauksien vuoksi ei aivan varauksetta jokaiselle voi suositella, mutta mikäli ei kovin vähästä järkyty ehdottomasti näkemisen arvoinen filmi.

The Adjustment Bureau (IMDB) – Sci-fimäinen leffa joka jostain syystä toimi emotionaalisesti rationaalisia perusteita paremmin. Jonkinlainen guilty pleasure siis itselleni.

The Virgin Suicides (IMDB) – Sofia Coppolan mestariteos joka ei liikoja selittele tarinastaan mutta herättää monenlaisia tulkintoja.

Black Swan (IMDB) – Henkeäsalpaava mestariteos balettimaailmaan sijoittuvalla tarinalla.

Last Man Standing (IMDB) – Rikosdraama jossa erityisesti visuaalinen tyyli säväytti itseäni.

The Beguiled (IMDB) – Sofia Coppolan loistava draamaelokuva kiinnostavilla henkilöillä ja tarinalla.

Lost in translation (IMDB) – Sofia Coppolan kädenjälkeä oleva elokuva tämäkin, tyylikäs ja kiintoisa draamaelokuva joka herättää ajatuksia.

Anomalisa (IMDB) – Lost in translationin henkeä huokuva animaatioelokuva.

Girl with a pearl earring (IMDB) – Loistava draamaelokuva taideteoksesta ja sen inspiraatiosta.

Before sunrise (IMDB) – Omalaatuisella tyylillä kerrottu romanttinen elokuva.

La vita è bella (IMDB) – Koominen romanttinen draama keskitysleirille päätyneestä perheestä jossa isä kuitenkin jaksaa pitää elämänmyönteistä elämäänsä yllä.

The Wrestler (IMDB) – Vapaapainijasta kertova elokuva jossa tyylikäs ohjaus ja kiintoisa tarina.

Children of Men (IMDB) – Erinomainen tarina puhuttelevalla ilmaisulla. Monessa mielessä uhkakuvistaan johtuen myös ajankohtainen. Hyvää ohjaustyöskentelyä.

A history of violence (IMDB) – Ajatuksia herättävä elokuva tylyllä tarinalla.

American Beauty (IMDB) – Kiintoisa ja ajatuksia herättävä tarina ihmisyydestä ja ihmiselämässä koettavista tunteista. Useamman kerran läpi katsottu mutta silti sellainen että jaksaa vielä myöhemminkin tämän katsoa.

The Others (IMDB) – Suosituksia-sivulle tiensä kiilannut kauhuelokuva jonka tarina on yllättävä ja omaperäinen.

The Man From Earth (IMDB) – Sci-fi joka minimalistisella tyylillään silti saa kerrottua enemmän kuin monet muut elokuvat.

The Huntsman: Winter’s War (IMDB) – Fantasiaelokuva josta diggailin aivan järjettömän paljon. Erityisesti pidin sen visuaalisesta ilmeestä.

The Exorcist (IMDB) – Manaaja, ainoa elokuva joka joskus on enemmänkin järkyttänyt itseäni. Uudelleen katsottuna ei enää tässä iässä niinkään järkyttävä mutta elokuvallisesti ehdottomasti lajityyppinsä mestariteos.

2001: A Space Odyssey (IMDB) – Kubrickin paikoitellen ahdistavakin teos joka saa pohtimaan sen syvempää merkitystä. Todella hieno elokuva ja samalla varsin hämmentävä.

The Revenant (IMDB) – Elokuva josta DiCaprio vihdoin sai kauan odotetun Oscarinsa. Erinomainen ohjaus josta monella elokuvalla olisi paljon opittavaa.

Y tu mamá también (IMDB) – Kiinnostava ja omaperäinen tarina mielenkiintoisella ohjauksella toteutettuna.

Tomb Raider (IMDB) – Viihdyttävä ja mukaansa tempaava toimintaseikkailu.

Solo: A Star Wars Story (IMDB) – Paljon netissä haukuttu elokuva josta itse pidin. Tähtien Sota -maailmaan sijoittuva filmi joka on merkittävästi mainettaan parempi.

Sausage Party (IMDB) – Nakkikekkerit on pikkutuhma komedia joka tuli useammankin kerran katsottua.

The Stepford Wifes (IMDB) – Vuosia sitten aiemmin olin tämän nähnyt ja siitä oli jäänyt muistikuva että kyseessä olisi hyvä elokuva. Uudelleen katsottuna mielikuvani vahvistui.

Vamps (IMDB) – Sympaattinen vampyyrielokuva.

Ghost in the Shell (IMDB) – Toimiva sci-fi.

Dracula (IMDB) – Francis Ford Coppolan klassikko vampyyrielokuvien genressä.

The Terminator (IMDB) – Sci-fielokuvien mittakaavassa merkittävä teos joka jokaisen olisi hyvä nähdä ainakin kerran elämässään.

Pride & Prejudice (IMDB) – Erinomainen romanttinen draama Austenin teoksen pohjalta.

Life (IMDB) – Omaan makuuni erittäin kovasti kolahtanut alien sci-fi.

Interstellar (IMDB) – Sci-fi-elokuvien helmi jossa mielenkiintoinen aikamatkustusulottuvuus.

Just go with it (IMDB) – Romanttinen komedia josta tulee hyvä mieli.

Star Wars: Episode VIII – The Last Jedi (IMDB) – Netissä paljon haukkuja kerännyt Tähtien Sota joka omaan makuuni oli ehdottomasti parhaimmistoa mitä Tähtien Sota -elokuvissa on milloinkaan nähty.O

The Ward (IMDB) – Erinomainen psykologinen kauhu/trilleri joka ei kovin kehuttu ole, mutta itselleni potki varsin iloisesti.

Interview with the Vampire (IMDB) – Vampyyrielokuvien täydellisyyden kiteytymä jossa tunnelmaa löytyy vaikka muille jakaa.

Blade Runner 2049 (IMDB) – Sci-fi vuodelta 2017 jossa vanhan Blade Runnerin fiilis on säilytetty.

Only lovers left alive (IMDB) – Erinomainen vampyyrielokuva.

Just like heaven (IMDB) – Romanttinen draama joka tarinaltaan erottui lajityypistään selkeästi edukseen.

Antichrist (IMDB) – Järkyttäviä ja monia todella vastenmielisiä kohtauksia sisältävä elokuva jossa monella eri tasolla sellaisia elementtejä että ei niiden vuoksi voi suositella kovinkaan monelle (ja itsekin täytyi välillä katsoa muualle). Kuitenkin ohjaustyylissä oli paljon piirteitä joista monella ohjaajalla olisi paljon opittavaa. Varsin hämmentävä ja monitulkinnallinen mutta kiinnostava juoni.

The Imaginarium of Doctor Parnassus (IMDB) – Monella tapaa hämmentävä tarina mutta omaan makuuni juuri sen vuoksi kiehtova ja puhutteleva. Tyylikäs toteutus.

The Shining (IMDB) – Kubrickin kauhuelokuvien klassikko. Toimiva ja hämmentävä elokuva jossa selkeältä vaikuttava juoni saa piirteittä mikä hajottaa selkeyden illuusion.

Eyes Wide Shut (IMDB) – Myöskin tämä on Kubrickin ohjaama teos joka monitulkinnallisuutensa vuoksi puhuttelee ja herättää miettimään enemmänkin tarinan tarkoitusta ja merkityksiä.

Leffalauantai: Super 8

Super 8 (IMDB) on Sci-Fi/mysteeri/trilleri vuodelta 2011. Sen on ohjannut J.J. Abrams ja pääosarooleissa nähdään Elle Fanning, Joel Courtney sekä Riley Griffiths.

Elokuva sijoittuu vuoteen 1979 ja se kertoo nuorista jotka ovat tekemässä harrastelijafilmiä Super 8 -filmikilpailuun. Kuvauksien aikana he ovat silminnäkijöinä onnettomuudelle jossa juna suistuu raiteiltaan ja pian tapahtuman jälkeen lähipäivinä alueella alkaa tapahtua monia erikoisia ilmiöitä. Myös armeija on kiinnostunut tapauksesta ja pian armeijan väkeä pyörii tapahtumapaikalla salamyhkäisyyden verhon ympäröimänä.

Juoni on suhteellisen suoraviivainen ja helposti lähestyttävä sci-fi jossa huokuu 90-lukulainen Spielbergimäinen tunnelma. Siinä on kaikesta räiskinnästä ja paljon tylymmästä tarinastaan huolimatta etäisesti E.T.-mäisiä vivahteita – ehkä osittain ainakin siksi, että elokuvan keskiössä on lapsilauma jotka ovat toisinaan aikuisväkeä viisaampia.

Elokuvan katsomisen jälkeen yllätyin katsottuani valmistusmisvuotta sillä olisin sijoittanut tämän fiilispohjaisesti 90-luvun alkuvuosille sen tyylin vuoksi. Mukavaa havaita että uudempiinkin elokuviin on onnistuttu saamaan samanlaista henkeä talletettua.

Pidin tämän elokuvan tyylistä ja tunnelmasta jota ohjauksella oli saatu luotua. Tarinan henkilöhahmot olivat kiinnostavia ja uskottavia ja pääjuonen lisäksi hahmojen väliset suhteet olivat toimiva lisäulottuvuus antamaan tarinalle syvyyttä. Esimerkiksi patoutuneiden ja selvittämättömien syyllisyyden tunteiden vaikutukset erään hahmon elämässä olivat mielenkiintoinen lisä hahmon muuten tasapaksuun merkitykseen.

Näyttelytyö oli hyvää tasoa ja erityisesti Alice Dainardin roolia esittävän Elle Fanningin roolisuoritus jäi mieleen sen verran onnistuneena, että täytynee panna merkille hänen roolisuorituksiaan myös muissa elokuvissa.

Elle Fanning roolissaan Alice Dainardina

Kokonaisuutena elokuva oli varsin miellyttävä kokemus. Pidin sen ohjauksesta ja näyttelytyöstä. Sen tarina oli viihdyttävä ja tarpeeksi monipuolinen, henkilöhahmot olivat uskottavia ja kiinnostavia, erikoistehosteet olivat tyylikkäitä mutta kuitenkin maltillisia ja teemaa tukevia eikä itseistarkoituksellisia ja äänipuolikin toimi mukavasti.

Super 8 on hyvä elokuva ensisijaisesti sen onnistuneen tunnelman luomisen vuoksi.

Arvosana: 8/10 (IMDB: 7,0/10)

Miksi en luota IMDB:n arvosanoihin juuri lainkaan

Yleistä

Kuten moni blogin vakiolukija tietää on täällä (lähes) joka lauantai elokuva-arvostelu joka myös Leffalauantai-postauksena tunnetaan. Elokuvan arvostelun lopussa on aina oma näkemykseni pistemuodossa asteikolla 1-10 sekä maininta siitä paljonko elokuva on saanut pisteitä IMDB:ssä.

Mikäli IMDB eli Internet Movie Database ei ole entuudestaan tuttu on kyseessä luultavastikin Internetin tunnetuin elokuviin keskittyvä sivusto josta on varsin kätevää käydä aina tarkistamassa tietoja elokuvasta, keitä siinä näyttelee, kuka sen on ohjannut ja monia muita tietoja. Sieltä myös tulee usein tarkistettua missä muissa elokuvissa jokin henkilö on näytellyt tai mitä muita ohjauksia samalla ohjaajalla on.

Yksi mistä IMDB myös monesti tunnetaan on elokuvien arvosanat jota omien havaintojeni perusteella monet käyttävät myös jollain muotoa suuntaviittana siitä onko elokuva hyvä, huono tai edes näkemisen arvoinen.

Toki tämä ei ole väärin ja jokaisen kannattaa tietenkin itse valita omat kriteerinsä mihin sivustoihin luottaa kun haluaa katsoa arvosanan perusteella onko elokuva katsomisen arvoinen, mutta tässä postauksessa avaan hieman omaa näkemystäni minkä takia IMDB:ssä elokuvan saama arvosana ei kerro yhtään mitään elokuvan hyvyydestä sen enempää kuin sen huonoudestakaan.

Keiden mukaan?

Kohtaus elokuvasta *House on the Haunted Hill*

Yksi huonoimmista puolista IMDB:n siinä missä minkä tahansa muunkin käyttäjien arvosanoihin perustuvan sivuston arvosanoissa on se että on täysin mahdotonta tietää minkälaiset katsojat elokuvan on katsoneet ja pisteytyksensä antaneet.

Koskaan ei voi tietää onko heidän tapansa arvostella elokuvia millään tavalla suhteellinen mihinkään tai onko pisteytyksessä ainoina vaihtoehtoina tyyliin hyvä ja huono, jolloin arvosanan 10 saa melkein mikä tahansa hyvä elokuva ja arvosanan 1 saa mikä tahansa elokuva josta katsoja ei syystä tai toisesta pitänyt.

Tietenkin voi ajatella että mitä enemmän katsojia elokuvalla on ollut, sitä luotettavampi arvosana sillä tällöin yksittäisellä äänellä ei ole niin suurta merkitystä kokonaiskuvan kannalta. Sinänsä tämä on totta mutta olen itse taipuvaisempi ajattelemaan että mitä vähemmän elokuvalla on arvosteluita IMDB:ssä sitä luotettavampi sen arvosana on.

Syynä tähän ajattelutapaan on se, että mikäli elokuvaa on katsonut vain n. tuhat ihmistä on todennäköisempää että sen katsojat ovat olleet niitä jotka lähtökohtaisesti ovat edes olleet kyseisestä elokuvasta kiinnostuneita kun ovat valinneet katsottavakseen elokuvan joka ei ole niin suurta yleisösuosiota nauttinut. Esimerkiksi B-luokan vampyyrifilmit monet on saaneet alle tuhannen ihmisen arvosanan ja on oletettavampaa että tällaisia elokuvia ei rupea moni edes katsomaan jos aihepiiri ja tyylisuuntaus ei puhuttele lainkaan.

Tietenkin niissäkin tapauksissa kun arvosteluita on vähän on mahdotonta siltikään sanoa millä metodeilla kukakin katsoja elokuvaa on arvostellut. Monesti lukiessa käyttäjien kommentteja ja arvioita esimerkiksi IMDB:ssä tai Metacriticissä tulee nopeasti huomattua että arvosteluasteikko ei vaikuta täyttävän koko käytössä olevaa kymmenen pisteen skaalaa vaan ainoastaan vaihtoehdot roskaa tai loistava.

Sosiaalisia kohuja, politiikkaa ja populismia

Toinen syy mikä IMDB:n arvosteluissa itselleni tökkii on se että ne ovat toisinaan puhtaasti someraivon, poliittisen ideologian tai fanaattisten fanien masinoimien kampanjoinnin työn tulosta eikä ne kerro yhtään mitään varsinaisesta elokuvasta ja siitä onko se hyvä vai huono – ainoastaan siitä kusiko tällä kertaa joku vääriin muroihin niin pahan makuisesti että sai somekansan apinat villiintymään ja päästi heidät irti häkeistään etsimään paikkaa missä päästä näyttämään tunnereaktioidensa ohjaamia mielipiteitään koko maailman tietoisuuteen. Useasti paikkana onkin sitten IMDB ja muut arvostelusivustot joissa ei tarvitse kovin syväluotaavasti mielipidettään perustella tai avata.

Esimerkiksi suureen suosioon noussut Black Panther oli jossain vaiheessa IMDB:ssä saanut arvosanoja joiden jakauma oli vahvasti ääripäiden värittämää (kts. aiheesta kertova artikkeli vaikka en sisällöllisesti muutoin ole sen kanssa samaa mieltä). Jos suurin osa katsojista antaa elokuvalle arvosanan 1 tai 10, on tämä tilastollisesti niin selkeästi merkittävä poikkeama että on vaikeaa uskoa että elokuva on niin monen mielestä ollut joko täysin sisällötöntä roskaa tai lajityyppinsä mestariteos. Tätä kirjoittaessa arvosanat ovatkin jo hakeutuneet merkittävästi normaalimpaan muotoon (kts. tästä jakauma IMDB:ssä), joten iso merkitys on silläkin mihin aikaan sattuu arvosanaa sieltä katsomaan – kohua ennen, kohun ollessa päällä vaiko sen jälkeen.

Samoin useammankin tunnetun uuden elokuvan kohdalla on ollut samanlaista käyttäytymistä (mm. Star Wars -maailmaan sijoittuvat uudemmat elokuvat) joka on herättänyt paljon keskustelua ainakin Redditissä siitä kuinka monet äänistä todellisuudessa tulevat ihmisiltä ja kuinka monet tulevat botteja hyödyntäen. Elokuva joka saa IMDB:ssä hyvät pisteet herättää kuitenkin ihmisten mielenkiinnon nähdä elokuva joten tästä on ollut enemmänkin spekulaatiota käyttävätkö elokuvastudiot tällaisia keinoja saadakseen elokuvallensa näkyvyyttä.

Lisäksi IMDB:n pisteissä olevissa arvosteluissa on selkeitä typeryyksiä sen suhteen miten ja milloin elokuvalle voi edes käydä antamassa arvosanan. Esimerkiksi artikkelissa missä puhutaan Ghostbusters-elokuvan uudesta versiosta kerrotaan että elokuvalla oli ääniä jo yli 12.000 kappaletta vaikka elokuvaa ei ollut vielä edes siinä vaiheessa julkaistu.

Samanlaisesta toiminnasta muistan lukeneeni myös filmin kohdalla josta kierti sosiaalisessa mediassa huhu että eläimiä olisi rääkätty sen tekemisessä. Tämän seurauksena elokuva oli saanut yhden tähden arvosteluita suuria määriä jo ennen kuin koko elokuvaa oli edes julkaistu. Harmillisesti en tähän löytänyt lähdettä enää, mutta mikäli löydän sen myöhemmin päivitän tämän artikkelin sen osalta.

Käytännössä siis elokuvan on mahdollista saada todella hyvät tai todella huonot arvosanat jo ennen kuin koko elokuvaa on edes julkaistu. Voiko tämänkaltaiseen arvostelumetodiin luottaa kun haluaa tietää onko kyseessä hyvä tai huono elokuva, jos pelkät sosiaalisen median kohut tai poliittisen ideologian värittämät arvostelijat spämmäävät elokuvalle hyviä tai huonoja pisteitä ottamatta lainkaan edes kantaa elokuvaan itsessään?

Oma mielipide ei muutenkaan aina noudata enemmistöä

Yksi olennainen syy olla luottamatta pelkästään IMDB:n ja vastaavien arvosanoihin valitessa katsottavia elokuvia on tietenkin se että omat näkemyksesi eivät välttämättä noudata enemmistön näkemyksiä.

Kertooko suuren yleisön mielipide missään muussakaan asiassa elämän eri alueilla siitä onko se omasta mielestäsi hyvä tai huono? Onko vaikkapa nykymusiikki parasta musiikkia mitä on tehty koska se on suosittua tällä hetkellä ja tulisiko uuteen musiikkiin tutustuttaessa valittua vain niitä jotka on suuren yleisön suosiossa juuri nyt?

Monesti IMDB:n sivustolla olevan Top 250:n kaltaiset listaukset ovat suhteellisen yksipuoleisia tuotantomaidensa osalta. Siellä kyllä on useammastakin maasta elokuvia, mutta väkisinkin listan viittäkymmentä ensimmäistä lukiessa käy mielessä että eikö muualla maailmassa todellakaan osata tehdä niin paljoa hyviä elokuvia, vai onko kyseessä enemmänkin vain se että suurin osa elokuvan katsojista ei edes koskaan näe niitä tai edes tiedä niiden olemassaolosta?

Eikö esimerkiksi Venäjältä, Saksasta, Suomesta, Unkarista, Puolasta, Romaniasta, Saudi-Arabiasta tai vaikkapa Intiasta tule laadukkaita elokuvia kun niiden määrä on mitättömän pieni tai kokonaan olematon IMDB:n Top-listoilla? Vai onko sittenkin niin että top-listat kertovat enemmänkin vain siitä mitkä elokuvat on tunnettuja ja jotka uppoavat hyvin keskivertokuluttajalle?

Ei toki kannata kirjoittamaani käsittää väärin tai ajatella sitä negatiivisesti, sillä omat suosikkielokuvanikin ovat hyvinkin mainstreamia, olen elokuvien keskivertokuluttaja ja pidän monista Top 250 -listalla olevista elokuvista joita olen nähnyt. Ajatukseni pointti on siis lähinnä se, että voiko niihin arvosanoihin luottaa kertomaan siitä onko elokuva itsessään hyvä vai huono jos niiden otanta on pääsääntöisesti suhteellisen suppeaa eli Hollywoodista tulevia ison budjetin elokuvia jonka monet ihmiset ovat nähneet?

Loppupäätelmä

Kuten tästä pitkästä tekstistä voi päätellä, en ole kovin suuri IMDB:n pisteytyksen fani arvioidessa onko elokuva hyvä, huono tai edes katsomisen arvoinen. Monesti katson elokuvan tietämättä lainkaan onko se saanut minkälaisen arvosanan IMDB:ssä tai muissakaan palveluissa. Sitä kautta on helpompaa arvioida elokuvan katsottuaan mitä itse elokuvasta ajatteli kun ei ole ennakkokäsitysten ohjaamaa mielikuvaa pohjalla.

On kuitenkin hyvä muistaa että vaikka itsekin annan arvosanan elokuvalle pisteellisessä muodossa en lähtökohtaisesti pidä sitäkään välttämättä hyvänä asiana. Kuitenkin blogissa se vielä menee koska pyrin kuitenkin avaamaan myös hieman näkemystäni miksi moiseen arvosanaan olen päätynyt.

En anna arvosanoja millekään muullekaan taidemuodolle joten sitä taustaa vasten tuntuu erikoiselta miksi elokuvien pisteytyksestä on tullut vallitseva normitila kaikesta järjettömyydestään huolimatta. Tuntuisi absurdilta mennä taidenäyttelyyn ja alkaa pisteyttämään vaikkapa tauluja tai valokuvia, mutta jostain syystä pisteytyskulttuuri on iskostunut syvään elokuvien maailmaan. Se on sääli, sillä monet hyvät ja taiteelliset elokuvat saattavat jäädä näkemättä pelkän huonon pisteytyksen vuoksi.