Elokuvat – Aleksin Blogi

Leffalauantai: Tell the world (Kertokaa maailmalle)

Ellen G. Whiten roolissa nähdään Tommie-Amber Pirie

Tell the world (IMDB) on vuonna 2016 julkaistu historiallinen biografinen draamaelokuva jonka on ohjannut Kyle Portbury. Pääosarooleissa nähdään Tommie-Amber Pirie, Bill Lake sekä Stephen McDonald. Suomeksi elokuva tunnetaan nimellä Kertokaa maailmalle ja se on vapaasti katsottavissa HopeTV:n sivuilla (katso täältä) kunhan vain sivulla olevat evästeet on ensin sallinut sivun alalaidasta.

Tarina on historiaan pohjautuva ja se kertoo adventisteista sekä Seitsemännen päivän adventtikirkon syntyhistoriaa. Tarinassa kerrotaan sosiaalisia, poliittisia ja tietenkin myös hengellisiä taustoja ja haasteita kirkon synnystä ja sen alkuvaiheista.

Elokuvassa mm. kuvataan kirkon historiaan tärkeällä tapaa vaikuttaneen baptistisaarnaajan William Millerin vaikutusta, Jeesuksen pikaisen takaisintulon odotusta ja myöskin ns. “suurta pettymystä” (artikkeli Wikipediassa englaniksi) kun Jeesus ei palannutkaan takaisin vuonna 1844. Tämän seurauksena monet seuraajista menetti uskonsa.

Kuitenkin jäljelle jääneiden adventistien joukossa oli vielä monia jotka halusivat yhä tutkia Raamattua ja ottaa selvää missä heidän ennustuksensa olivat menneet väärin ja tätä kautta muodostui Seitsemännen päivän adventtikirkko.

Merkittävän osan elokuvassa saa odotetusti myös Ellen White (Tommie-Amber Pirie) jolla on ollut ja jossain määrin on yhä merkittävä tai vähintäänkin tunnettu rooli Seitsemännen päivän adventistien keskuudessa.

Historiallisista ja/tai hengellisistä elokuvista kiinnostuneille Tell the world on ehdottomasti näkemisen arvoinen elokuva. Se on mielenkiintoisella tapaa kerrottu historiallinen draama josta saa hyvin käsityksen Seitsemännen päivän adventtikirkon alkuaikojen olennaisimmista vaiheista.

Elokuva on myöskin tyylikkäästi toteutettu ja kaikki elokuvan peruselementit on tehty hyvin. Tarinankuljetus on sopivalla rytmillä etenevää eikä se käy missään vaiheessa tarpeettoman verkkaiseksi. Näyttelytyö oli varmaa eikä siinä ollut mitään valittamisen aihetta.

Kokonaisuutena pidin tästä elokuvasta. Itseäni se kiinnosti erityisesti aihealueensa puolesta mutta ilahduttavaa kyllä se on onnistunut myös muistakin syistä kuin vain kiinnostavan aiheensa vuoksi.

Arvosana: 8/10 (IMDB: 7,3/10)

Leffalauantai: Wo hu cang long (Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme)

Wo hu cang long (IMDB) joka englanniksi tunnetaan nimellä Crouching Tiger, Hidden Dragon ja suomalaisittain Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme on Ange Leen ohjaama toiminnallinen draama vuodelta 2000. Pääosarooleissa nähdään Ziyi Zhang, Chow Yun-Fat, Michelle Yeoh, Chang Chen sekä Pei-Pei Cheng.

Taistelulajien mestari Li Mu Bai (Chow Yun-Fat) luopuu miekastaan, mutta pian miekka tulee ryöstetyksi. Li Mu Bai ja hänen ystävänsä Yu Shu Lien (Michelle Yeoh) lähtevät selvittämään ryöstöä ja tulevat kohdanneeksi Li Mu Bain vanhan vihollisen Jadeketun apurin. Apuri paljastuu Jen Yuksi (Ziyi Zhang) joka on Yun ystävä. Jeniä painostetaan isänsä toimesta naimisiin mutta avioliittoa enemmän vapaus houkuttelee Jeniä. Jenin ja Yun väleihin tulee särö ja pian miekkataisteluita käydään myös ystävysten kesken.

Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme on tyylikäs elokuva joka muistuttaa siitä että erinomaisia elokuvia löytyy paljon myös länsimaalaisen kulttuurin ulkopuolelta. Pidin tarinan rauhallisesti etenevästä tunnelmasta, sen visuaalisesta näyttävyydestä sekä tyylikkäistä koreografioista. Myöskin näyttelijäkaarti on rooleihinsa hyvin sopivaa.

Tarina on viihdyttävä, mutta mielenkiintoisemmaksi sen kuitenkin tekee Jenin henkilöhahmon kehittyminen ja kasvutarina. Monet haluavat häneltä eri asioita mutta hänen oma tahtonsa ohjaa kuitenkin toiseen suuntaan. Vapauden kaipuu luo ristiriitaisuutta usealla eri alueella elämässä, niin oppilaana olemiseen kuin myös rakkauselämään.

Olin katsonut tämän viimeksi joulukuussa 2018 jolloin olin pitänyt tätä kohtalaisen hyvänä, mutta en mitenkään erityisen hyvänä. Olin antanut arvosanaksi tuolloin ainoastaan 7/10, mutta nyt kun näiden katselukertojen väliin oli mahtunut 950 elokuvaa aukeni tämä täysin toisella tapaa ja se myöskin näkyy arvosanassa. Elokuva pääsi myös Suosituksia-sivulleni (katso täältä).

Arvosana: 10/10 (IMDB: 7,9/10)

Leffalauantai: Juliet, Naked

Annie Plattin roolissa nähdään Rose Byrne

Juliet, Naked (IMDB) on vuonna 2018 julkaistu kepeämielinen draamaelokuva jonka on ohjannut Jesse Peretz. Pääosarooleja esittää Chris O’Dowd, Rose Byrne sekä Ethan Hawke.

Annie (Rose Byrne) asuu yhdessä miesystävänsä Duncanin (Chris O’Dowd) kanssa. Duncanilla on liiallisuuksiin menevä fanitus vähemmän tunnettua ja parikymmentä vuotta taaksepäin kadonnutta rokkaria Tucker Crowea (Ethan Hawke) kohtaan. Annie saa tarpeekseen miesystävänsä epäterveestä fanituksesta ja hän päättää kirjoittaa miesystäväänsä ärsyttääkseen nettifoorumille negatiivisen palautteen Tuckerin levyn demoäänitteestä.

Annien yllätykseksi itse Tucker Crowe sattuu lukemaan kyseistä foorumia myöskin ja hän kiittää Annieta. Heidän sähköpostiviestittelynsä jatkuu kunnes heidän tiensä kohtaavat myöskin oikeassa elämässä internetin ulkopuolella. Annien ja Duncanin tiet ovat jo eronneet ennen tätä kohtaamista joten elämä on avoinna uusille mahdollisuuksille.

Ethan Hawke esittää roolia Tucker Crowena

Juliet, Naked on hyvällä tapaa massasta erottuva elokuva. Se onnistuu olemaan kaikilta osiltaan helposti katsottava ja viihdyttävä elokuva, mutta samalla se onnistuu olemaan tarinansa osalta ilahduttavan omaperäinen. Se ei ole omaperäisyydeltään kuitenkaan mitään taide-elokuvaa vaan yksinkertaisesti helppoa viihdettä, mutta sen tarinassa ei mennä täysin perinteisten kaavojen rajoissa vaan päähenkilöiden elämät ovat erikosuuksissaan jossain määrin arkirealistemman tuntuisia kuin monissa muissa saman lajityypin filmatisoinneissa.

Päähenkilöissä jokaisessa on hyvin kuvattua omalaatuista luonnetta ja näyttelijöiden hyvät roolisuoritukset antavat hahmoille syvyyttä vaikka hahmoja ei kovin syvästi kuitenkaan edes avata. Katsojana jokaisesta kuitenkin pystyy helposti luomaan mielikuvat millaista persoonista on kyse.

Kaikki tuotannolliset aspektit on elokuvassa kohdallaan eikä elokuvaa katsoessa mikään häiritse tai vie huomiota itse tarinasta. Tarina rakentuu ja kehittyy sopivalla tahdilla pitäen hyvän rytmin yllä alusta loppuun saakka. Pidin myös siitä että kaikki ei tarinassa mene siten kuten olisi saattanut odottaa.

Juliet, Naked on hyvä ja viihdyttävä kepeä elokuva jossa on kuitenkin hieman enemmän särmää kuin monissa saman lajityypin elokuvissa.

Arvosana: 7/10 (IMDB: 6,6/10)

Leffalauantai: The Batman

Batman on tutun ja turvallisen näköinen myös uusimmassa elokuvassaan

The Batman (IMDB) on Matt Reevesin ohjaama toiminnallinen rikosdraama vuodelta 2022. Pääosissa nähdään Robert Pattinson, Zoë Kravitz, Paul Dano sekä Jeffrey Wright.

Gothamin poliittisissa asemissa olevia henkilöitä alkaa kuolemaan julmilla tavoilla tapettuna. Tappojen yhteydessä vastaan tulee erilaisia arvoituksia joista Batman (Robert Pattinson) saa erilaisia vihjeitä liittyen poliitikkojen korruptioon ja rikoksiin. Tappamisten takaa paljastuu Arvuuttaja (Paul Dano) jolla on kuitenkin isompikin suunnitelma kuin vain yksittäisten korruptoituneiden virkamiesten ja viranomaisten hengiltä päästäminen.

Tutkiessaan Arvuuttajan vihjeitä saa Batman kuulla myös epämukavia tietoja liittyen omaan isäänsä ja äitiinsä. Onko väitteissä mitään perää vai onko syytökset täysin valheellisia?

Zoë Kravitz roolissaan Selinana eli kissanaisena

Batman-elokuvia on nähty vuosien mittaan useampia joista kaksi vanhinta on nähty jo 1940-luvulla. Ennen vuotta 1989 nähtiin myös muutamia Batman-elokuvia ja vuosien 1989-1997 välillä nähtiin lepakkomies neljässä eri elokuvassa. Vuosien 2005-2012 välillä nähtiin Dark Knight -trilogia ja DC Extended Universumin elokuvissakin on viittasankaria päästy näkemään.

Vaikka Bruce Wayneä on nähty jo monet kerrat valkokankaalla ei mustaan pukeutuvan rikollisten kauhun tarina ota loppuakseen vaan uusia elokuvia tunnutaan tehtävän yhä vain uudelleen ja uudelleen. Uudetkin elokuvat kyllä kelpaavat niin kauan kuin ne tehdään hyvin ja tarinassa, hahmoissa tai miljöössä on jotain uutta ja erilaista tai vaihtoehtoisesti ne vain on kuvattu taidokkaasti. Onneksi tämä vuoden 2022 teos onnistuu kaikissa näissä eikä sitä katsoessa tule tunnetta että eiköhän tämä ole jo nähty tarpeeksi monta kertaa ennenkin.

Siinä missä vuosien 1989-1997 Batmanit olivat jossain määrin kepeämpiä tai ainakin humoristisempia absurdiuteen asti vietyjen rikollistensa osalta oli vuosien 2005-2012 Dark Knight -trilogia jo selkeästi synkemmissä vesissä kelluntaa. The Batman jatkaakin tyylilliksesti trilogian vanavedessä pitäen Gothamin synkkää tunnelmaa yllä vailla huumorin keventävää vastapainoa. Niin Gotham kuin Batman ja sen rikollisetkin ovat synkän realistisia ja elokuva on spin-off elokuva Jokerin (lue arvostelu) tapaan vakavammin otettavaa draamallista toimintaa.

Pidin tästä elokuvasta paljon. Sen tarina on mielenkiintoinen ja kohtalaisen monipuolinen. Siinä missä yhdessä kohtaa vaikuttaa että tarinan loppu olisi jo käsillä yllättää se vielä näyttämällä että vielä löytyy rikollisilta ässä hihasta joka lyödään pöytään muuttamaan pelin kulkua. Elokuva on kyllä pitkä lähes kolmen tunnin kestollaan mutta se ei siltikään ole onneksi pitkäveteinen. Tarina pysyy hyvin kasassa ja sitä rakennetaan toimivalla rytmillä.

Audiovisuaalinen puoli on tyylillä tehtyä. Värien käyttö on näyttävää ja useampikin kohtaus toimisi myös yksittäisenä valokuvanakin. Hahmot ovat mielenkiintoisia, näyttelytyö on toimivaa ja Pattinsonin lähes ilmeettömyys antaa Bruce Waynelle myöskin toisenlaisen persoonan tunnun kuin aikaisemmissa Batman-elokuvissa on totuttu näkemään.

The Batman on hyvä ja viihdyttävä elokuva jonka katsoo mielellään kerran tai useammankin.

Arvosana: 9/10 (IMDB: 7,9/10)

Leffalauantai: Mean Creek

Nuoret ottavat koulukiusaaja Georgen mukaan melontareissulleen

Mean Creek (IMDB) on vuonna 2004 valmistunut draamaelokuva. Sen on ohjannut Jacob Estes ja sen pääosissa nähdään Rory Culkin, Ryan Kelley, Scott Mechlowicz, Trevor Morgan, Josh Peck sekä Carly Schoreder.

Sam (Rory Culkin) saa koulussa selkäänsä kiusaajaltaan Georgelta (Josh Peck) mitättömän pienen syyn takia. Sam kertoo isoveljelleen Rockylle (Trevor Morgan) asiasta ja yhdessä kavereidensa kanssa he päättävät antaa Georgelle opetuksen. He kutsuvat hänet mukaansa souturetkelle joelle missä he viettävät Samin tekaistua syntymäpäiväjuhlaa. Ajatuksena on tehdä Georgelle nöyryyttävä käytännön pila kostoksi Samin huonosta kohtelusta.

Reissun aikana mukana olijat huomaavat että George ei ole läpeensä paha ja ilkeä vaan hänestä löytyy myös ystävällinenkin puoli. Sam haluaa perua ihastuksensa Milllien (Cary Schroeder) pyynnöstä heidän alkuperäiset aikeet Georgen nöyryyttämisestä, mutta kaikki eivät ole yhtä innoissaan perumassa suunnitelmaa.

Sam (Rory Culkin) ja Millie (Cary Schroeder)

Mean Creek on mielenkiintoinen ja uskottavan tuntuinen kuvaus nuorten maailmasta missä ongelmien selvittäminen ottaa alkuperäistä ajatusta synkempiä sävyjä. Tarina on mielenkiintoinen ja siihen on helppoa katsojan samaistua, sillä luultavasti jokainen on kouluvuosinaan kohdannut Georgen kaltaisen kiusaajan jonka olisi kuulunut saada läksytys ilkeyksistään.

Henkilöhahmot ovat mielenkiintoisia ja uskottavia persoonia ja heidän välinen dynamiikkansa on hyvin kuvattua. Mitään ei väkisin väännetä rautalangasta katsojalle mutta olennaisimpia henkilöitä kuvataan tarpeeksi jotta heistä saa selkeät mielikuvat. Erityisesti tapa miten Georgen persoonaa avataan hienovaraisesti erilaisten vihjeiden ja hänen käytösmalliensa kautta katsojalle antaa hyvin ymmärrystä siitä miksi hän saattaa toimia miten hän toimii ilman että missään vaiheessa oltaisi asioita tarpeettomasti selitetty.

Tarinaa rakennetaan mukavan verkkaisella tyylillä ja kohtalaisen vähäinen äänimaailma tukee hyvin tunnelmaa. Myöskin ohjaus ja näyttelytyö on erinomaista, joten elokuva pääsi myöskin Suosituksia-sivulleni (katso täältä).

Arvosana: 10/10 (IMDB: 7,2/10)