Elokuvat – Aleksin Blogi

Leffalauantai: Burn After Reading

Burn After Reading on veljeskaksikko Ethan ja Joel Coenin ohjaama komediallinen rikosdraama vuodelta 2008. Pääosissa nähdään Brad Pitt, George Clooney, Frances McDormand, John Malkovich sekä Tilda Swinton.

CIA:lla työskennellyt Osbourne Cox (John Malkovich) siirretään syrjään työtehtävistään alkoholiongelman vuoksi. Osbournen vaimo Katie (Tilda Swinton) ei ota asiaa kevyesti ja pian hän on jo suunnittelemassa avioeroa. Syynä eroon kuitenkaan tuskin on ainoastaan miehensä työttömyys vaan kuvioihin hänellä itsellään mahtuu salasuhde yhteisen perhetuttavan Harryn (George Clooney) kanssa.

Samaan aikaan toisaalla eräänä päivänä kuntosalilta löytyy salaperäinen CD jossa vaikuttaa olevan huippuluokan salaista tietoa. Kuntosalin työntekijä Chad (Brad Pitt) aikoo yhdessä kollegansa Linda Litzken (Frances McDormand) ottaa yhteyttä CD:n tietoja mahdollisesti omistavaan tahoon. Tuo taho on Osbourne Cox ja pian useiden ihmisten elämänpolut alkavat risteämään.

Linda Litzken roolissa Frances McDormand

Komediankin lajityyppiin kuuluvaksi listattu Burn after reading on mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu rikos/draamaelokuva, mutta sen komediallisuudesta voi olla montaa mieltä. Paikoitellen siitä löytyy mustan komedian sävyjä ja kokonaisuutena tarinan absurdeissa tapahtumissa on kyllä reilusti ironiaa, mutta tällaisenaan en tätä osaa komediaksi sijoittaa. Humoristisempaa elokuvaa etsivälle ei tätä aivan ensimmäisenä tulisi ehdotettua.

Pidin kuinka hyvin käsikirjoituksessa oli kirjoitettu erilaisista taustoista tulevien ihmisten elämäntarinoiden yhteen nivoutuminen. Roolihahmot ovat mielenkiintoisia ja näyttelytyö kaikin puolin toimivaa joten perus varmaan Hollywood-tasoa on nähtävissä alusta loppuun saakka. Ohjauksellisestikaan tästä ei mitään valittamisen aihetta löydä.

Elokuvan loppu on toimiva ja tuo jollain muotoa tunnelmaltaan mieleen Coenin veljesten vuoden 1998 komedian The Big Lebowski sekä samojen ohjaajien vuoden 2007 parhaan elokuvan Oscarin kahmaisseen No Country For Old Manin, sillä myöskään tässä asioita ei liikoja selitellä ja kaiken jälkeen käteen katsojalle jää elämän epävarmuus ja satunnaisuudelta tuntuvien tapahtumaketjujen hämmentävä lopputulema.

Kokonaisuutena tämä elokuva on viihdyttävä, mutta se jättää silti kaipaamaan jotain enemmän. Kuitenkin tällaisenaankin tämän katsoo kerran tai vaikka useammankin.

Arvosana: 6/10 (IMDB: 7,0/10)

Leffalauantai: Jesse James Meets Frankenstein’s Daughter (Jesse James kohtaa Frankensteinin tyttären)

Hank/Igor (Cal Bolder), Maria Frankenstein (Narda Onyx) sekä Jesse James (John Lupton)

Jesse James Meets Frankenstein’s Daughter joka suomennettuna on suoraan käännetty Jesse James kohtaa Frankensteinin tyttären on vuonna 1966 julkaistu lännenelokuvan ja sci-fi-elokuvan yhdistelmä. Sen on ohjannut William Beaudine ja sen pääosarooleissa nähdään John Lupton, Narda Onyx, Cal Bolder, Estelita Rodriguez, Jim Davis, Rayford Barnes sekä Steven Geray.

Elokuvan tarinassa kerrotaan kuinka Juanita Lopezin (Estelita Rodriguez) kotikylässä tapahtuu epäilyttäviä kuolemia jonka seurauksena koko kylän väki on vähitellen lähtenyt alueelta pois. Väki epäilee syyllisiksi omituisiin kuolemiin euroopasta saapuneiden tiedemiesten Maria Frankensteinin (Narda Onyx) ja hänen veljensä Rudolph Frankensteinin (Steven Geray) salaperäisiä töitä laboratoriossaan.

Matkallaan kotiseuduiltaan pois sattuu Juanitan ja hänen vanhempiensa kohdalle tunnettu lainsuojaton Jesse James (John Lupton) ja apurinsa Hank Tracy (Cal Bolder). Hankia on ammuttu ja Juanita päättää viedä Jessen ja Hankin kotikyläänsä saamaan hoitoa. Maria Frankenstein näkee Hankissa oivan henkilön seuraavaan ihmiskokeeseensa.

Maria Lopez (Estelita Rodriguez) sekä Jesse James (John Lupton)

Tahtotila yhdistää kauhu/sci-fi elokuvan elementtejä lännenelokuvaan on jossain määrin mielenkiintoinen ja omaperäinenkin. Harmillisesti mielenkiintoisen lajityyppien kombinaation luominen jää ainoastaan ajatuksen tasolle tämän filmatisoinnin kohdalla, sillä lopputulemana on keskinkertainen tusinafilmi jonka painopiste nojaa liiallisesti enemmän westernien suuntaan kuin kahden lajityypin välimaastoon.

Kuten monissa näkemissäni vanhoissa filmatisoinneissa (lue: ennen vuotta 1970 tehdyt elokuvat) on tämänkin kohdalla havaittavissa oman aikakautensa tyylisuuntaukset. Tarkoitan tällä sitä, että tarina ja hahmot ovat pintapuoleisia vailla minkäänlaista syvyyttä tai sen suurempaa sanomaa. On vain satunnaisia henkilöitä ja heille sattuvia tapahtumia ilman sen suurempaa evästä katsojan ajatustoiminnalle. Kepeää viihdettä joka toisinaan toimii hyvin itsellenikin, mutta joka kuitenkaan ei säväytä missään vaiheessa mihinkään suuntaan. Aivojen lepuuttamiseen kuitenkin tämänkaltaiset elokuvat sopivat.

Monien vanhojen elokuvien tyyliin myös tässä näyttely on teatreaalista ja liioiteltua vaikkakin maltillisissa määrin. Dialogit ja niiden ilmaisut tuntuvat enemmän teatterimaailmaan toimivammalta kuin elokuviin, mutta tämä tietenkin on henkilökohtainen preferenssini joka on muovautunut modernimman aikakauden elokuvien kanssa kasvamisen seurauksena.

Kokonaisuutena Jesse James Meets Frankesntein’s Daughter on keskinkertainen tusinaelokuva jolla on kyllä ollut jotain yritystä omaperäisyyden saralla, mutta joka kuitenkin jätti itselleni vain halun etsiä jotain aivotoimintaa enemmän ruokkivaa taidetta kuin tämänkaltaista tusinaviihdettä. Lajityyppiinsä suhteutettuna tämä on kuitenkin keskinkertaisuudessaan mukiinmenevä.

Arvosana: 5/10 (IMDB: 3,3/10)

Leffalauantai: From Dusk Till Dawn 3: The Hangman’s Daughter

From Dusk Till Dawn 3: The Hangman’s Daughter (IMDB) on vuonna 1999 julkaistu toiminnallinen vampyyrielokuva jonka on ohjannut P. J. Pesce. Pääosarooleissa nähdään Marco Leonardi, Michael Parks, dRebecca Gayheart, Arfa Celi, Jordana Spiro, Lennie Loftin sekä aikaisemmissakin osissa nähty Danny Trejo.

Tarinassa kerrotaan kuinka muutama rikollinen, pyöveli, hänen tyttärensä, lähetystyötä tekevä pariskunta sekä muutama muu ihminen päätyvät kukin tavallaan Meksikon puolella sijaitsevaan hämäräperäiseen kapakkaan. Kapakan asiakaskunta saa nopeasti huomata että aivan jokainen asiakas ei olekaan ihminen vaan verta janoava vampyyri.

Kaiken muun lisäksi eräs paikalle ihmisten joukossa saapunut henkilö saa kuulla totuuden siitä kuinka hänen äitinsä ei olekaan kuollut hänen syntymässään kuten hänelle on kerrottu, vaan todellisuudessa hän on eräs paikalla olleista vampyyreistä. Samalla hän saa tietää että hän on vampyyriprinsessa Santanica Pandemonium.

Edellisen From Dusk Till Dawn 2: Texas Blood Moneyn tapaan tällä osalla on hyvin vähän tekemistä elokuvasarjan ensimmäisen osan kanssa eikä tällä käytännössä ole juuri mitään yhteistä myöskään Texas Blood Moneyn kanssa joten katsoakseen tämän elokuvan ei aikaisempia osia katsomaton menetä juuri mitään. Pieniä mutta merkityksettömiä viittauksia löytyy aiempiin osiin, mutta kokonaisuutena on tämä omilla jaloillaan seisova elokuva jonka katsoja ei tarvitse pohjatietoa aiemmista elokuvista.

Siinä missä kaksi aikaisempaa From Dusk Till Dawnia ovat olleet toiminnallisia vampyyrielokuvia vahvoilla splatter-tyylin toteutuksella, on ilahduttavasti tämän osan kohdalla painopiste merkittävästi enemmän vampyyrielokuvassa kuin toimintaelokuvassa.

Tässäkin on kyllä paljon toimintaa, mutta silti tämä on paljon helpompi laskea vampyyrielokuvaksi kuin aikaisemmat osat sillä tässä annetaan paljon enemmän tilaa hyvien vampyyrielokuvien tunnelman mystiikalle ja lajityypin klassisille elementeille.

Omaan makuuni tämä oli From Dusk Till Dawn -elokuvista selkeästi paras. Tämä on vampyyrielokuvista pitävälle viihdyttävä toimintapläjäys jonka katsoo mieluusti useammankin kerran.

Arvosana: 8/10 (IMDB: 4,8/10)

Leffalauantai: Deep Blue Sea

Deep Blue Sea (IMDB) on Renny Harlinin ohjaama toimintaelokuva vuodelta 1999. Pääosarooleissa nähdään Saffron Burrows, Thomas Jane, Samuel L. Jackson, Jacqueline McKenzie, LL Cool, Stellan Skarsgård sekä Michael Rapaport.

Merellä sijaitsevassa Aquatican laboratoriossa kehitetään hoitokeinoa Alzhaimerin tautiin sillä tutkijat ovat huomanneet että haiden aivoissa olevien ainesten avulla lääkkeen kehittämisen pitäisi olla mahdollista. Harmillista kyllä aivan puhtailla keinoilla ei päämäärään olla pääsemässä vaan tutkijat ovat geenimanipuloineet kokeissa käytettyjen haiden DNA:ta tuottamaan niiden aivoissa paremmin lääkkeen kehityksen kannalta tarpeellisia aineita.

Jokainen Jurassic Parkin (lue arvostelu) nähnyt tietää millaisia riskejä siihen sisältyy kun ihminen lähtee puuttumaan luontokappaleiden luonnolliseen kehitykseen. Tällä kertaa ihminen saa poimia vaarallisen leikkinsä hedelmänä kuolemaa jonka kylvömiehinä nähdään geenimanipuloinnin seurauksena älyllisesti liiaksi kehittyneet hait.

Deep Blue Sea on tiivistunnelmainen toimintaelokuva jonka tunnelmassa huokuu katastrofielokuvien meininkiä. Tarina on suhteellisen merkityksetön, mutta silti tarpeeksi hyvä että sen ympärille on saatu rakennettua lajityypille hyvin toimiva ympäristö ja tarkoitus.

Henkilöhahmot ovat kautta linjan mitäänsanomattomia eikä niistä löydy minkäänmoista syvyyttä, mutta omassa elokuvamaussani tämän tyylilajin tuotoksissa juoni ja hahmot ovat suhteellisen irrelevantteja. Katastrofielokuvat ja toimintaelokuvat joissa on samankaltaista olemusta ovat kiintoisampia niiden tunnelman vuoksi.

Ilahduttavaa kyllä Deep Blue Sea onnistuu tässä tyylilajissa itselleni olennaisimmassa elementissä poikkeuksellisen hyvin. Se on yksinkertaisesti mukaansatempaava, viihdyttävä ja mikä parasta myös monin paikoin yllättävä. Monesti on helppoa arvata ketkä tulevat selviämään ja ketkä ei, mutta tämän elokuvan kohdalla matto vedettiin arvaajan jalkojen alta useammankin kerran. Tämänkaltaista yllätyksellisyyttä toivoisi näkevänsä useamminkin perinteisten kliseisten lopputulemien sijaan.

Paikoitellen on helppoa huomata että aivan kaikki erikoistehosteet eivät ole kestäneet aikaa aivan niin hyvin kuin toivoisi, mutta onneksi niiden kömpelyys ei ollut liiaksi häiritsevää eikä tunnelmaa pilaavaa. Eniten elokuvassa itseäni kävi häiritsemään useammankin hahmon teennäisen tuntuinen egoilu, mutta onneksi tätäkin pystyy vielä katsomaan läpi sormiensa sillä kovin kauaa sitä ei tarvitse katsoa kun hait jo varastavat huomion itseensä.

Kokonaisuutena Deep Blue Sea on lajityypissään hyvä elokuva. Se on tiivistunnelmainen toiminta missä paikoitellen muutamissa kohtauksissa tuntuu olevan jopa kepeää flirttailua Jurassic Parkin suuntaan.

Arvosana: 8/10 (IMDB: 5,9/10)

Leffalauantai: From Dusk Till Dawn 2: Texas Blood Money (Hämärästä aamunkoittoon 2 – Texas Blood Money)

From Dusk Till Dawn 2: Texas Blood Money (IMDB) joka suomeksi on käännetty ainoastaan alkunsa osalta ja tunnetaan nimellä Hämärästä aamunkoittoon 2: Texas Blood Money on vuonna 1999 julkaistu toiminnallinen vampyyrielokuva. Sen on ohjannut Scott Spiegel ja sen pääosarooleissa nähdään Robert Patrick, Bo Hopkins, Duane Whitaker, Muse Watson, Brett Harrelson, Raymond Cruz sekä Danny Trejo.

Nimestään huolimatta tällä elokuvalla on tekemistä edellisen From Dusk Till Dawnin (lue arvostelu) kanssa ainoastaan ohuesti miljöön ja yhden yksittäisen hahmon osalta eikä tämän katsominen vaadi pohjalle edellisen osan tuntemista.

Tarinassa kerrotaan viidestä rikollisesta jotka lähtevät Meksikoon tarkoituksenaan toteuttaa pankista suuren valuuttamäärän nostaminen omatoimisen aseistuksella avustetun pikakassan kautta. Paikan päälle saavuttua rikolliset vähitellen huomaavat että poliisivoimat ovat heidän pienin murheensa ja ryöstökeikka muovautuu eloonjäämistaisteluksi jota käydään vampyyreitä vastaan.

Kauniistakin naisesta voi tulla vampyyrinä vähemmän viehättävä näky

Elokuvasarjan edellisen osan tapaan tässä mennään tyylilajinsa osalta samankaltaisissa vesissä kahlaillen. Tasapaksu tarina, överiksi vedettyä räiskintää – vaikkakin vähemmän splatter-tyylillä kuin edellisessä osassa – sekä suhteellisen vaisu kokonaisuus. Viihdyttävä oikeanlaisessa mielentilassa, mutta kokonaisuutena jättää kylmäksi.

Siinä missä sarjan ensimmäiseen osaan oli saatu nimekkäitäkin näyttelijöitä houkuteltua näyttelijäkaartiin ei tämän elokuvan kohdalla aivan yhtä suuria tähtiä ole lähtenyt mukaan. Eipä siinä, tunnetummat näyttelijät tätä filmiä silti tuskin keskinkertaisesta olisi saanut sen korkeammalle korotettua.

Oli tässä elokuvassa keskinkertaisuuden lisäksi kuitenkin jotain poikkeuksellisen hyvinkin onnistunutta, sillä monin paikoin ohjauksessa oli käytetty omaperäisiä kuvakulmavalintoja jotka myös toimivat hyvin. Tämänkaltaista rohkeaa kokeilua soisi näkevänsä kamerakulmien käytössä useamminkin, vaikkakin on helppoa myös ymmärtää miksi sellaista ei kovin usein nähdä. Villit ja tavallisuudesta poikkeavat kameratyöskentelyt on usein hit and miss -tasoa joissa jälkimmäinen tahtoo ottaa kaksintaistelussa useammin voiton.

Kokonaisuutena From Dusk Till Dawn 2 on keskinkertainen vaikkakin viihdyttävä filmatisointi joka toimii sopivasti aivot nollilla -hetkiin. Vampyyrielokuvana tämä ei erityisesti iske allekirjoittaneen vampyyrileffamieltymykseen, mutta toiminnallisena lajityyppinsä lapsena kestää katselun kerran tai vaikka toisenkin.

Arvosana: 5/10 (IMDB: 4,2/10)