Leffalauantai: Animales sin collar (Kahlitsemattomat)

Nora (Natalia de Molina)

Animales sin collar (IMDB) joka suomalaisittain tunnetaan nimellä Kahlitsemattomat on espanjalainen vuonna 2018 julkaistu trilleri. Sen on ohjannut Jota Linares ja pääosarooleissa nähdään Natalia de Molina, Daniel Grao sekä Ignacio Mateos. Allekirjoittaneelle niin ohjaaja kuin myös jokainen näyttelijä oli entuudestaan täysin tuntematon tapaus joten elokuvaa pääsi katsomaan ilman minkäänlaisia odotuksia mihinkään suuntaan.

Juonessa kerrotaan politiikassa mukana olevassa ja siinä vähitellen myös menestyvästä Abelista (Daniel Grao). Abelin ura alkaa olemaan hyvässä nousussa ja tulevaisuus näyttää valoisalta mutta vähitellen aurinkoisen tuleivauuden eteen näyttää tulevan ikävästi tummia pilviä. Abelilla on ollut railakas nuoruus yhdessä Victorin (Ignacio Mateos) kanssa, päihteitä on kulunut ja sen seurauksena elämän polulle on jäänyt ikäviäkin tapahtumia joiden esille nousu voisi olla uhka uran kehitykselle politiikan saralla.

Victor tietää menneisyyden tapahtumat eikä ole päässyt vieläkään niistä täysin yli. Abelin vaimo Nora koettaa selvitellä asioita Victorin kanssa Abelin tietämättä että menneisyys myös pysyisi jatkossakin poissa. Pian Nora kuitenkin huomaa että totuus menneisyydestä saattaa tulla esiin mikäli asiat ei mene hyvin Victorin osalta eikä Abelin menestys politiikassa tarkoittaisi hyvää Victorin uralle.

Abel ( Daniel Grao)

Omaan elokuvamakuuni Animales sin collar toimi hyvin. Se on verkkainen elokuva joka kuitenkin rakentaa tasaisen varmasti hahmoja ja heidän tarinaansa eteenpäin. Se antaa alussa väläyksen menneisyyden tapahtumista jonka jälkeen vasta loppua kohden se avaa menneisyyden tapahtumien kokonaiskuvaa katsojalle vaikka selkeästi jo aikaisemmassakin vaiheessa kyllä kertoo pääpiirteiset tapahtumat.

Tarina oli hyvä ja toimiva ja myös näyttelytyö oli ammattimaista tasoa. Elokuvallisesti visuaalinen tyyli oli tavallista tasoa ja toisinaan jopa omaan visuaaliseen silmääni keskivertoa miellyttävämpääkin ainakin kameran käytössä sommittelun osalta. Käytännössä tällä tarkoitan sitä että laittamalla elokuvan pauselle on kohtaus ja sommittelu sellainen että se toimisi tyylikkäästi myös valokuvana.

Vaikka elokuvan tarina kertookin politiikkaan noususta ja siitä miten korttitalot voivat sortua mikäli epäsopivia asioita tulee julki on mielenkiintoisempi osuus kuitenkin tarinassa siinä kuinka eri henkilöt kohtaavat ja käsittelevät tapahtuneita – siinä missä toinen ei pysty päästämään kunnolla irti on toisen elämä jatkanut jo menestyksen poluille. Lopulta voi kuitenkin miettiä onko toinenkaan lopulta pystynyt pääsemään tapahtuneista yli vai onko menestys ainoastaan pakokeino todellisuuden kohtaamiselta.

Arvosana: 7/10 (IMDB: 5,0/10)

Leffalauantai: Revolutionary road

Kate Winslet roolissaan April Wheelerinä

Revolutionary Road (IMDB) on vuonna 2009 julkaistu draamaelokuva jonka on ohjannut mm. American Beauty -elokuvan ohjauksestakin tuttu Sam Mendes. Pääosissa nähdään Kate Winslet ja Leonardo DiCaprio. Elokuva pohjautuu Richard Yatesin samaa nimeä kantavaan romaaniin.

Tarina sijoittuu 1950-luvun Amerikkaan. Nuori pari Frank (Leonardo DiCaprio) ja April Wheeler (Kate Winslet) muuttavat lähiöalueelle kahden lapsensa kanssa. Elämä pyörii tutuissa kuvioissa ja ulospäin kaikki näyttää hyvälle mutta vähitellen pariskunnalla tyytymättömyys elämässä kasvaa eikä elämä tunnu sellaiselta kuin he haluaisivat sen tuntuvan. Erityisesti April kaipaa muutosta elämäänsä ja perheen tilanteeseen ja viimein hän saa myös Frankin puhuttua ympäri muutokseen. He päättävät muuttaa Pariisiin etsimään uudenlaista alkua ja uusia tuulia elämäänsä.

Muuttoaikeista kertominen naapureille ja työtovereille ei aiheuta ainoastaan ilahtuneita vastaanottoja ja monenlaisia epäilyksiä herää vähitellen myös Frankin mieleen muuton osalta. Muuttuuko todella kaikki paremmaksi vai onko muutto muualle turhaa ja hyödytöntä?

Leonardo DiCaprio roolissaan Frank Wheelerinä

Revolutionary Road on varsin toimiva ja mielenkiintoinen draamaelokuva jossa parisuhdetta ja sen haasteita on tuotu esiin keskiverrosta elokuvasta poikkeavalla ja merkittävästi realistisemmalla tavalla. Myös hahmojen persoonallisuudet heräävät henkiin uskottavalla tapaa Winsletin ja DiCaprion hyvän näyttelytyön ansiosta.

Vaikka tarina sijoittuukin 1950-luvun lähiöön on elokuvasta helppoa löytää myös nykyaikaan sijoittuvia aspekteja. Yhteiskunta on ympärillä kyllä muuttunut mutta samanlaiset tunteet eivät kuitenkaan ole kadonneet minnekään, niiden syyt ovat luultavamminkin vain muuttanut muotoaan. Ihmisillä on yhä paikkansa yhteiskunnassa ja perheessä, heiltä odotetaan erilaisia asioita mutta odotusten ja omien mielihalujen ollessa ristiriidassa voi ulospäin näkymätön taakka käydä kantajalleen aina vain raskaammaksi kantaa. Mitä meistä enää jäljelle jää mikäli teemme sen mitä meidän kuuluukin tehdä mutta sen seurauksena menetämme yhteyden omaan itseemme, unelmiimme ja haaveisiimme?

Kokonaisuutena Revolutionary Road on hyvä elokuva joka kestää useammankin katselun. Sen tarina on mielenkiintoinen, henkilöhahmoissa on tarpeeksi syvyyttä ja teknisessä toteutukessakaan ei ole mitään valittamista. Lisäksi DVD:llä on mielenkiintoisena lisämateriaalina videota elokuvan tekemisestä josta saa hieman lisää ajatuksia elokuvasta. Katsomisen arvoinen elokuva.

Arvosana: 7/10 (IMDB: 7,3/10)

Leffalauantai: A ghost story

M:n roolissa nähdään Rooney Mara

A ghost story (IMDB) on David Loweryn ohjaama romanttinen fantasiadraama vuodelta 2017. Pääosarooleissa nähdään Rooney Mara ja Casey Affleck.

Tarinan pääpiirteinen kuvio kertoo nuoresta pariskunnasta jossa mies menehtyy traagisesti. Vaikka nainen jääkin yksin ei tämän mies kuitenkaan katoa kokonaan vaan jää aaveena seuraamaan hänen elämäänsä vaikkakaan nainen ei tästä tiedä mitään. Aika kuluu eteenpäin ja lopulta nainen muuttaa pois heidän yhteisestä talostaan mutta mies jää silti aaveena katsomaan maailmaa.

Tämän elokuvan tapauksessa on hankalaa kertoa tarinasta selkeästi juurikaan enempää sillä hyvin helposti liikutaan jo tulkinnallisella puolella siitä mitä tarinassa muuten tapahtuu. Toisin sanoen elokuva on sellainen jossa tulkinta jää enemmänkin katsojalle itselleen eikä sitä tarjoilla valmiina helposti purtavana annoksena kaikkea etukäteen selittäen.

A ghost story on useammallakin tapaa omalaatuinen ja persoonallinen elokuva. Se erottuu massasta erityisesti omalaatuisella tarinallaan ja kerronnallisella tyylillään. Tarinallisesti tässä huokui paikoitellen vivahteita niin Interstellarista, Donnie Darkosta, Arrivalista kuin myös A man fom earthista, ohjauksen verkkaisesta kerrontatyylistä sitä vastoin tuli vahvasti Sofia Coppolamaisia vivahteita.

C:n roolissa on Casey Affleck

Omaan makuuni elokuva toimi todella hyvin. Se on ajatuksia herättävä teos joka jättää katsojalle reilusti tilaa tulkinnalle kaiken merkityksestä. Oman ensimmäisen tulkintani mukaan elokuvan aaveksi jäänyt mies oppii ajassa eteen- ja taaksepäin liikkuessaan näkemään lopulta kaiken sen mikä todellisuudessa on merkityksellistä ja tärkeää, eli kuinka lähimmäiset, rakastaminen ja rakastettuna oleminen on se mikä tekee ihmisyydestä elämisen arvoista eikä niinkään aika tai paikka.

Pidin elokuvassa myös sen hidastempoisesta kerronnasta. Oli mukavaa nähdä että myös joku muukin ohjaaja kuin ainoastaan Sofia Coppola uskaltaa tehdä myös nykyaikana muutamia todella pitkiä paikallaan junnaavia ottoja joissa ei näennäisesti tapahdu juurikaan mitään. Toki niissä tapahtuu jotain ja niillä on oma tarkoituksensa elokuvassa, mutta keskivertoon isohkoon elokuvaan verrattuna näin pitkiä ottoja ei tule juuri missään vastaan. Viimeksi muistelen nähneeni näin silmin pistävän pitkiä otoksia Sofia Coppolan elokuvassa Somewhere.

A ghost story on erinomainen elokuva joka kannattaa katsoa mikäli yhtään omaperäisemmät elokuvat kiinnostavat. Elokuva pääsi suoraan myös Suosituksia-sivulle.

Arvosana: 10/10 (IMDB: 6,8,0/10)

Leffalauantai: Along came Polly (Polly tuli kuvioihin)

Pollyn roolissa nähdään Jennifer Aniston

Along came Polly eli Polly tuli kuvioihin on vuonna 2004 julkaistu romanttinen komedia jonka pääosarooleissa nähdään Jennifer Aniston ja Ben Stiller. Elokuvan on ohjannut John Hamburg.

Tarinassa kerrotaan vakuutusyhtiön riskianalyytikosta Reubenista (Ben Stiller) joka elokuvan alussa avioituu asuntovälittäjänä toimivan Lisan (Debra Messing) kanssa. Pari lähtee häämatkalle joka muuttaakin heidän suhteensa täysin sillä Lisa päätyy harrastamaan heti matkan alkuvaiheilla seksiä lomakohteessa olevan sukellusopettajan kanssa. Reuben palaa kotiin yksin ja Lisa jää lomakohteeseen.

Yksin kotipuolessa ollessaan Reuben tapaa ystävänsä kutsumassa tapahtumassa sattumalta vanhan koulututtavansa Pollyn (Jennifer Aniston) ja pian hän huomaakin Pollyssä sellaista vetovoimaa mikä saa hänessä halun tutustua Pollyyn paremminkin. Reuben ja Polly alkavat tapailemaan toisiaan ja vähitellen tuttavuus ottaa läheisempiäkin muotoja.

Suhdekuviot monimutkaistuvat kun Lisa palaa takaisin harharetkiltään ja Reubenin omien toimien seurauksena myös välit Pollyyn alkavat ottaa Reubenin tahdon vastaisen suunnan.

Reuben (Ben Stiller)

Along came Polly on varsin perinteistä kaavaa noudattavaa romanttista komediaa, eli siinä on ihmiset jotka rakastuvat toisiinsa mutta kaikki kuviot eivät kuitenkaan mene ykkösellä putkeen vaan vaativat enemmän tai vähemmän matkalle tulevien esteiden poistamista. Tällä kertaa esteenä on avioliitto ja petollinen vaimo sekä varsin erilaiset luonteenpiirteet ja niiden yhteensovittaminen.

Kuten romanttisilla komedioilla on yleensä tapana on tämäkin viihdyttävää ja kepeää hyvän mielen elokuvaa jollaisia on mukavaa katsoa kun haluaa tuttua ja turvallista tarinaa jossa on onnellinen loppu. Toisin sanoen elokuva on varma valinta etsiessä hyvää elokuvaa jokaiselle romanttisen komedian ystävälle aivan yhtä paljon kuin se on varma valinta katsomatta jättämiselle jokaiselle romanttista komediaa inhoavallekin.

Elokuvassa korostuu lajityyppinsä ominaispiirteet selkeästi eikä se tarjoa juurikaan mitään poikkeavuutta, mitä nyt vessahuumoria on hieman normaalia enemmän mukana.

Lisa (Debra Messing)

Ohjaustyö elokuvassa on lajityypilleen ominaista, näyttelytyö on sellaista mitä sen odottaa olevankin, juoni on viihdyttävä, humoristinen ja romanttinen joten Along Come Pollysä on kaikki mitä hyvältä romanttiselta komedialta voi odottaakin. Lisäksi olisi myös häpeällistä olla laskematta elokuvan vahvuudeksi pääosarooleissa nähtävää aina yhtä ihastuttavaa ja klassisen viehättävää Jennifer Anistonia joka jo itsessään on syy katsoa mikä tahansa elokuva.

Mikäli romanttiset komediat on oma juttusi ei Along come Pollyä kannata jättää välistä. Mikäli romanttiset komediat vastaavasti eivät puhuttele lainkaan ja niiden perinteiset kuviot lähinnä ärsyttää on turvallista hypätä myös tämän elokuvan ohi, sillä mitään uutta elokuva ei katsojalleen tarjoa vaan se nojaa puhtaasti viihteelliseen aspektiin.

Arvosana: 6/10 (IMDB: 5,9,0/10)

Leffalauantai: Mama

Annabel ja Lucas

Mama (IMDB) on myös vuoden 2017 It-kauhuelokuvasta tutun ohjaajan Andy Muschiettin ohjaama kauhu/trilleri vuodelta 2013. Sen pääosarooleissa nähdään Interstellarissakin nähty Jessica Chastain ja Game of Thronesista tuttu Nikolaj Coster-Waldau sekä Megan Charpentier ja Isabelle Nélisse joista molemmat on myös nähty elokuvassa It.

Tarinan alussa näytetään mies joka on seonnut, tappanut muutaman työkaverinsa ja vaimonsa ja joka sen jälkeen on kaapannut kaksi lastaan, Victorian ja Lilyn, ja lähtenyt pakomatkalle. Pakomatka ei mene hyvin sillä he ajavat tieltä ulos jonka jälkeen he joutuvat etsimään suojaa läheisestä metsästä. Metsästä löytyykin mökki jonne he menevät etsimään suojaa. Harmillisesti mökissä ei ole kaikki kunnossa ja siellä asuu myös äitinä tunnettu olento. Mies pääsee hengestään ja lapset jäävät pimeään metsään mökkiin tämän olennon kanssa.

Viisi vuotta myöhemmin lapset löytyvät mökistä ja traumaattinen mökissä olo on jättänyt heidän käytökseen jälkensä. Paluuta normaaliin arkeen koetetaan järjestellä lasten sedän Lucasin ja hänen naisystävänsä Annabelin kanssa ja lapset saavat kasvupaikkansa heidän huostassaan. Paluu ei kuitenkaan ole mutkatonta sillä lapset eivät ole ainoa asia mikä metsästä mukana on tullut. Myös mökissä ollut mystinen äiti on yhä lasten elämässä mukana eikä hän tahdo helpolla päästää otettaan irti lapsista.

Lilly

Kuten hyvin monet muutkin lähiaikoina katsomani kauhuelokuvat niin myös tämä toistaa valitettavasti lähes kaikkia niitä huonoja piirteitä joita suurin osa katsomistani modereneista kauhuelokuvista toistaa (lue täältä lisää).

Sen tarina on vaisu, hahmot ovat mitäänsanomattomia ja vailla syvyyttä, siinä on tarpeettoman paljon säikäyttäväksi tarkoitettuja kohtauksia jotka eivät säikäytä sekä tympääntymiseen asti kliseisiä piirteitä – esimerkiksi vaikkapa perinteinen sähkövalojen välkyntä nähdään useaan otteeseen.

On tässä elokuvassa onneksi jotain hyvääkin. Tarinassa on edes jotain tavallisuudesta poikkeavaa kuviota ja myös näyttely on perus hyvää tasoa. Silti suurimpana vahvuutena itselleni elokuvassa oli sen visuaalisessa puolessa. Elokuvassa nähtiin useampia kohtauksia joiden visuaalinen ilme oli omaa silmääni miellyttävää ja sellaista että olisi kiintoisaa nähdä vaikka kokonainen elokuva joka on toteutettu käyttäen samankaltaista vanhanaikaista tyyliä selkeästi erottuvalla värimaailmalla.

Tällaisenaan elokuva jättää kokonaisuutena suhteellisen mitäänsanomattoman tuntuman. Katsoihan sen, mutta ei tässä ollut mitään pelottavaa tai edes jännittävää – piirteitä joista edes jomman kumman toivoisi tapahtuvan kauhuelokuvaa katsoessa.

Arvosana: 3/10 (IMDB: 6,2/10)