Aleksin Blogi

Category: Elokuvat

  • Leffalauantai: Desperate Measures (Piinaavat hetket)

    Peter McCaben roolissa nähdään Michael Keaton

    Desperate measures (IMDB) joka suomennettuna tunnetaan nimellä Piinaavat hetket on vuonna 1998 ensi-iltansa saanut rikostoiminta/draamaelokuva jonka on ohjannut Barbet Schroeder. Pääosarooleissa nähdään Michael Keaton ja Andy Garcia.

    Juonikuvio kertoo San Franciscon poliisina toimivasta Frank Connorista (Andy Garcia) jonka yhdeksänvuotiaalla pojallaan on syöpä, joten kuten jokainen hyvä isä tekisi niin myös hän haluaa pelastaa poikansa kuolemalta. Poikansa pelastamisessa tarvittaisiin oikeanlaista luuydintä jollaista löytyy ainoastaan Peter McCabelta (Michael Keaton), mieheltä joka kuitenkin istuu parhaillaan vankilassa tapoista.

    Frank ja Peter pääsevät keskusteluissaan sopimukseen josta kumpikin osapuoli hyötyisi. Peter antaa luuydintään Frankin pojan pelastamiseen ja hän itse saa vastapalveluksena vankilassa paremmat oltavat. Sopimus vaikuttaa hyvältä mutta kuten tämänkaltaisessa elokuvassa odotettua on, sopimukset on tehty rikottaviksi ja pian vaarallista rikollista ollaan ottamassa kiinni poliisivoimien toimesta uudemman kerran.

    Frank Connor (Andy Garcia)

    DVD-levyn kansitaiteen ja takakannen lyhyen kuvauksen perusteella syntyi mielikuva suoravaiivaisesta toimintaelokuvasta eivätkä ennakko-odotukset johtaneet harhaan. Desperate Measures on helposti lähestyttävä kepeän viihteellinen toimintaelokuva jossa on lajityyppinsä ominaispiirteet niin hyvässä kuin pahassakin – riippuen siis siitä mistä katsoja sattuu pitämään.

    Tarinassa on poliisi joka on valmis joustamaan lain noudattamisesta tilanteen niin vaatiessa, siinä on vaarallinen rikollinen joka yksin näyttää koko poliisivoimille kuka tätä sirkusta pyörittää ja kokonaisuuden sinetöi ennalta-arvattava tai vähintäänkin pääpiirteiltään ennalta-arvattava loppu. Itseäni onneksi nämä kliseisyydet eivät häirinneet tämän elokuvan tapauksessa sillä kokonaisuus oli mukavan kepeä ja viihdyttävä.

    Pidin elokuvan ohjauksessa siitä että se ei turvautunut yleisiin mutta siitäkin huolimatta typeriin suhteettoman nopeisiin ja sekaviin leikkauksiin ja huojuviin kameratyöskentelyihin joka tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus aivan liian monen elokuvan tapauksessa.

    Kokonaisuutena Desperate Measures on genressään viihdyttävä tapaus niihin hetkiin jolloin tekee mieli rojahtaa sohvalle, nostaa jalat pöydälle ja jättää aivot narikkaan muutamaksi tunniksi. Ei tämä mikään mestariteos ole, mutta kyllä siitä viihdearvoa irti sai koko rahan edestä.

    Arvosana: 6/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 15 308 annettuun ääneen”]6,1/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: 30 Days of Night: Dark Days (30 päivää kaamosta 2: Dark Days)

    Stella (Kiele Sanchez)

    30 Days of Night: Dark Days (IMDB) joka suomennettuna kulkee nimellä 30 päivää kaamosta 2: Dark days on Ben Katain ohjaama vuonna 2010 julkaistu vampyyrikauhuelokuva. Sen pääosarooleissa nähdään Kiele Sanchez, Rhys Coiro, Diora Baird sekä Mia Kirshner.

    Elokuvan tarinan keskiössä on Stella, nainen joka on selvinnyt elossa kotikylässään tapahtuneesta vampyyrien tekemästä teurastuksesta. Hän on kuitenkin menettänyt siinä iskussa miehensä ja näinpä hän kiertää ympäriinsä luennoimassa ihmisille mitä hänen kylässään todellisuudessa tapahtui. Kuten odotettua on eivät ihmiset yleensä ota tietoa vampyyrien olemassaolosta vakavasti ennen kuin itse saavat havaita Stellan puheet todeksi.

    Stellan seuraksi lyöttäytyy myös muutamia muita ihmisiä jotka ovat menettäneet läheisiään vampyyreiden vuoksi ja pian Stella on heidän kanssaan etsimässä vampyyrien johtajaa Lilithiä (Mia Kirshner) jotta voisivat päästää hänet pois päiviltä – tai vampyyrien tapauksessa öiltä.

    Lilith (Mia Kirshner)

    Monesta muusta näkemästäni vampyyrielokuvasta poiketen on tämä selkeästi normaalia raa’empi ja sitä katsoessa on helppo ymmärtää mistä sen K18 ikäraja on tullut. Raakuudessa ja brutaaliudessa oltiin lähes samankaltaisessa meiningissä kuin The Thompsons -elokuvassa (lue arvostelu) joten mikäli väkivaltaiset osuudet tuntuu vastenmieliseltä ei tämä luultavasti ole aivan ykkösvalinta ellei yleisesti vain halua elokuvaa nähdä sen vampyyritematiikkansa vuoksi.

    Tarinallisesti kyseessä on varsin suoraviivainen toiminnallinen kauhutrilleri vampyyritematiikan maailmassa ja omassa lajityypissään se on kokonaisuutena varsin toimiva teos, mutta ei kuitenkaan missään vaiheessa mestariteos. Tarinaa olisi silti voitu avata esimerkiksi Lilithin ja muiden vampyyrien osalta, mutta koska tämä on jatko-osa voi hyvinkin olla että aikaisemmassa osassa nämä asiat olisi selvinnyt. Koska en ole edeltävää elokuvaa nähnyt tuntui tässä elokuvassa hahmojen olemassaolo vailla taustatietämystä hieman irtonaiselta ja merkityksettömältä.

    Ohjaus oli pääpiirteittäin toimivaa, muitta paikoitellen nopeiden kohtauksien kuvaukselliset ja leikkaukselliset ratkaisut rikkoivat epämukavasti katselukokemuksen harmoniaa hillittömällä heilumisella ja suhteettoman nopeille leikkauksilla jättäen kohtauksen jälkeen lähinnä sekavan mielikuvan siitä mitä äsken juuri tapahtui. Onneksi suurin osa elokuvasta oli mukavampaa katsottavaa.

    Kaikista puutteistaankin huolimatta 30 Days of Night: Dark Days on lajityypissään toimiva elokuva.

    Arvosana: 7/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 11 846 annettuun ääneen”]4,4/10[/simple_tooltip])

  • Lyhytelokuva: Drakkula

    Kaverini lyhytelokuva Drakkula on vihdoin nähnyt päivänvalon, joten jaetaan se tännekin nähtäväksi!

    Myös allekirjoittaneella on ollut sormensa pelissä tämän PepriEno Productionsin projektin tekemisessä sillä olin säveltämässä tähän musiikkeja, editoimassa ja tekemässä muutamia foley-äänityksiä.

    Alunperin oma osuuteni oli tarkoitus olla puhtaasti säveltämisen puolella mutta lopulta sitten pääsin toimimaan myös ensisijaisena editoijanana. Editoinnin aikana tuli tarvetta myös muutamille foley-äänille joten näitä myös sitten kaverini kanssa väsäilimme editoinnin ohella muutamiin kohtiin joihin ei entuudestaan löytynyt kuvauksien aikana tehtyjä ääniä.

    Oli mielenkiintoista lähteä tekemään editointia projektiin jossa ei ole ollut mukana esituotannossa eikä tuotannossa lainkaaan sillä sitä kautta pääsi näkemään myös eri tekijöiden tapaa toimia. Editoidessa pääsi myös opettelemaan paremmin DaVinci Resolvea jolla editointi tuli lopulta tehtyä.

    Alunperin aloitin editoinnin Final Cut Pro X:llä mutta softassa olleiden ongelmien ja jatkuvien jäätymisten takia heivasin sen mäkeen ja siirryin DaVinci Resolveen. Sillä editointi oli onneksi jo entuudestaankin jollain muotoa tuttua oman edellisen lyhärin pohjalta joten aivan pystymetsästä ei tullut ohjelmasta toiseen hypättyä. Kiintoisa kokemus ja oppimiskokemus yhtä kaikki.

  • Leffalauantai: Bachelorette (Polttarittaret)

    Regan (Kirsten Dunst)

    Bachelorette (IMDB) joka on käännetty muotoon Polttarittaret on vuonna 2012 julkaistu draamaa, romantiikkaa ja komediaa sisältävä elokuva mutta ei kuitenkaan romanttinen komedia. Sen on ohjannut Leslye Headland. Pääosarooleissa nähdään Kirsten Dunst, Isla Fisher, Lizzy Caplan sekä Rebel Wilson.

    Tarina kertoo kouluaikaisista kaveruksista Reganista (Dunst), Genasta (Caplan), Katiesta (Fisher) sekä Beckystä (Wilson). Vastoin muiden odotuksia on Becky purjehtimassa avioliiton satamaan ja näinpä vanhat kaverit Regan, Gena ja Katie saavat kunnian olla hänen morsiusneitoinaan.

    Valmistautumiset häihin eivät mene kaikilta osiltaan kuitenkaan toivotulla tavalla kun polttari-iltanaan morsian pahoittaa mielensä ystäviensä epäasiallisen käytöksen seurauksena. Pahemmin asiat alkavat lähteä vielä väärille raiteille häitä edeltävänä yönä kun morsiusneidot onnistuvat kokaiinipäissään hajottamaan ja sotkemaan morsiamen häämekon. Yö muodostuu kiireiseksi etsiessä paikkaa missä mekon voi korjata ja pestä vielä ennen aamun hääseremoniaa.

    Gena (Lizzy Caplan) ja Katie (Isla Fisher)

    Vaikka Bachelorette onkin listattu ensisijaisesti komediaksi en tästä itse kovin paljoa komediallisia vivahteita onnistunut esiin kaivamaan. Toki koettujen tilanteiden absurdiudessa on koomisia piirteitä kun kaikki meinaa mennä pieleen, mutta tapa millä hahmot ja tilanteet tuodaan katsojalle esiin saa tunnelman tuntumaan enemmänkin draamalta. Ainakin itselläni tarinan morsiusneidot jotka ovat vaarassa pilata ystävänsä ikimuistoisen päivän omien toimiensa seurauksena sai aikaan enemmän säälin tunteita morsianta kohtaan kuin huvittunutta oloa tilannetta kohtaan.

    Huolimatta siitä että en tätä komedialliselta anniltaan voi kehua on Bachelorette muutoin viihdyttävä elokuva ja sen mielenkiintoisin anti löytyykin morsiusneitojen hahmoista. Päällisin puolin ystävykset ovat hyvin erilaisia ja erilaisissa elämäntilanteissa, mutta sisäisesti heitä yhdistää pettymykset, rikkonaisuus ja elämän hallinnan puute. Gena ei ole vuosien jälkeenkään päässyt yli nuoruuden rakkaudestaan ja pakenee tunteitaan epäterveellisesti korostettuun seksuaalisuuteen, Katie pakenee omaa epävarmuuttaan liiallisen paljon päihteillen ja Reganin epävarmuus ja hyväksyttynä olemisen kaipaus näkyy muille kovana pintana ja pomottelevana käytöksenä.

    Kokonaisuutena pidin tästä elokuvasta, mutta en komedian genressä. Tapa miten hahmojen persoonat ja luonteenpiirteet tuodaan esiin katsojalle on hyvä ja toimiva, sillä se jättää tilaa omalle tulkinnalle selittämättä kaikkea juurta jaksain. Se on myös mielenkiintoinen kasvutarina joka antaa toivoa paremmasta huomisesta myös tarinan morsiusneidoille.

    Arvosana: 6/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 43 881 annettuun ääneen”]5,3/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: On the Riviera (Rivieralla)

    Danny Kaye esittää Jack Martinia sekä Henri Durania

    On the Riviera (IMDB) joka suomennettuna tunnetaan nimellä Rivieralla on vuonna 1951 julkaistu musikaalikomedia. Elokuvan on ohjannut Walter Lang ja pääosarooleissa nähdään Danny Kaye, Gene Tierney sekä Corinne Calvet.

    Tarinan pääosassa kerrotaan viihdetaiteilija Jack Martinista (Danny Kaye) jonka ura on vaakalaudalla. Hänen pomonsa haluaisi nähdä jotain uudenlaista ohjelmaa ja Jackin on pian kehitettävä ohjelmanumeroon toisenlaista näytöstä. Samoihin aikoihin kaupunkiin palaa menestyneiltä lentoreissuiltaan tunnettu Henri Duran. Duran ei näytä olevan tunnettu ainostaan taidostaan lentää vaan myöskin taipumuksestaan olla hameväen perässä juoksevaa sorttia – siitäkin huolimatta että hänellä on jo viehättävä vaimo Lili (Gene Tierney). Henristä Jack saa oivan inspiraation lähteen näytökseensä ja muutaman mutkan kautta hän päätyy esiintymään Henrinä myös esiintymislavan ulkopuolella Henrin kotona järjestetyissä juhlissa.

    Juhlissa asiat alkavat saamaan hupaisia piirteitä Jackin onnistuttua esiintymään Henrinä hämäten monet vieraat. Tämän seurauksena hän myös päätyy keskelle Henrin liiketoimintoja tietämättä edes mistä on kysymys ja vähitellen kukaan ei tunnu enää tietävän mitä kukakin tietää ja mitä heidän pitäisi tietää.

    Jackin kumppani Colette (Coiana Calvet)

    En ole elämäni aikana katsonut kovinkaan montaa musikaalia eikä viimeisen kolmen vuoden sisällä ole tullut katsottua myöskään 1950-luvun elokuviakaan kuin ainoastaan neljä kappaletta, joten tätä taustaa vasten se tarjosi itselleni tavallisuudesta poikkeavan katselukokemuksen.

    Ilahduttavaa kyllä On the Rivieran tarinan kepeän hupaisa ote yhdistettynä sen iloiseen musiikkiin ja viihdyttäviin koreografioihin piti mielenkiintoa yllä alusta loppuun saakka. Hahmojen sotkeutumisesta aiheuttavat koheltamiset ja siitä seuraavat väärinkäsitykset toivat mieleen myös merkittävästi uudemman komedian Dorm Daze (lue arvostelu) josta myös pidin.

    Matkalle sattuneet väärinkäsitykset ja tilanteet jotka voisivat mennä pahasti pieleen ohjaavat tarinan kuitenkin kaikkien sankareiden osalta onnelliseen loppuun, joten kevyenä viihteenä tämä on varsin sympaattinen hyvän mielen elokuva.

    Arvosana: 7/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 790 annettuun ääneen”]6,4/10[/simple_tooltip])