Aleksin Blogi

Category: Elokuvat

  • Leffalauantai: She’s funny that way

    Joshua (Will Forte) ja Jane (Jennifer Aniston)

    She’s funny that way (IMDB) on romanttinen komedia vuodelta 2014. Ohjauksesta on vastannut Peter Bogdanovich ja pääosarooleissa nähdään Imogen Poots, Owen Wilson, Rhys Ifans, Will Forte sekä Jennifer Aniston.

    Elokuvan juonessa teatterissa näyttelijänä toimiva Isabella Patterson (Imogen Poots) kertoo omaa tarinaansa ja sen vaiheita toimittajalle. Hän kertoo kuinka hän nuorempana toimi puhelintyttönä kunnes tapasi asiakkaan joka muutti hänen elämänsä suunnan täysin. Mies lupasi hänelle 30.000 dollaria mikäli hän lopettaisi puhelintytön työt ja ryhtyisi tekemään sitä mitä hän oikeasti rakastaa.

    Isabellalla oli haaveena olla näyttelijä joten hän hakeutui koe-esitykseen. Esityksen ohjaajana sattuu kuitenkin olemaan Arnold Albertson (Owen Wilson) joka oli tuo asikas joka sai hänet tavoittelemaan kohden unelmiaan. Arnoldin omat perhekuviot aukenevat myös Isabellalle ja kiusallisilta tilanteilta ei voida välttyä.

    Mukana elokuvan kuvioissa pyörii myös Jennifer Anistonin esittämä psykologi Jane Claremont jolla on aikaisemmin ollut suhde Will Forten esittämän Joshua Fleetin kanssa. Joshua kuitenkin kiinnostuu Isabellasta joten kuvioihin saadaan sitä kautta hieman lisää draaman aineksia. Isabella on jättänyt jälkensä puhelintyttönä toimiessaan myös vanhaan tuomariin joka ei tahdo päästä eroon pakkomielteestään häntä kohtaan joten ihailijoita riittää jokaiseen lähtöön.

    Isabella (Imogen Poots) ja Arnold (Owen Wilson)

    Vaikka She’s funny that way on Blu-rayn takakannessa listattu romanttiseksi komediaksi on se silti monilta osiltaan enemmän Pretty womania useammalla sivuhenkilöllä kuin perinteistä romanttista komediaa. Siinä on kyllä monia romanttisten komedioiden elementtejä mutta kokonaisuutena se ei noudata tavallista tarinaa.

    She’s funny that way on mukavan rento ja hyväntuulinen kepeän mielen elokuva jossa on toimivia juonenkäänteitä ja loppuun asti mielenkiintoa yllä pitävä tarina. Henkilöt ja heidän väliset suhteet ovat kiinnostavia ja heidän kohtaloidensa nivoutuminen yhteen tavalla tai toisella on viihdyttävää katsottavaa.

    Toimivan tarinan lisäksi näyttely, ohjaus sekä muut pakolliset pahat hyvän elokuvan aikaan saamiseksi on kunnossa joten viihtellistä elokuvaa etsivälle tästä löytää kaikki tarvittavat elementit.

    Arvosana: 6/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 21 577 annettuun ääneen”]610/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Bewitched (Vaimoni on noita)

    Nicole Kidman pääosaroolissaan Isabel Bigelowina

    Bewitched (IMDB) joka suomeksi on käännetty muoton Vaimoni on noita on vuonna 2005 julkaistu koko perheen romanttinen fantasiakomedia. Sen on ohjannut Nora Ephron joka tunnetaan myös Sleepless in Seattle sekä You’ve got mail -elokuvien ohjauksesta. Pääosarooleissa nähdään Nicole Kidman sekä Will Ferrell.

    Alunperin Bewitchedistä on tehty televisiosarjaa 254 episodin verran vuosina 1964-1972 johon tämä elokuva myös viittaa, sillä tämän vuoden 2005 Bewitched-elokuvan teemana onkin kyseisen televisiosarjan uudelleenfilmatisointi.

    Uudelleenfilmatisoinnin tähdeksi Darriniksi on valikoitunut Jack Wyatt (Will Ferrell). Jackin edellinen elokuvarooli on mennyt pieleen jonka vuoksi hän on joutunut lähtemään televisiosarjojen tekemiseen. Sarjan ohjaajilla on naispääosan Samanthaksi useita hyviä ehdokkaita, mutta Jackin manageri Richie (Jason Schwartzman) saa Jackin ymmärtämään että on parempi saada Samanthan rooliin jokin tuntematon täysin pystymetsästä jotta Jackin oma ura ei vaarannu eikä hän jää Samanthan varjoon.

    Jack törmää sattumalta Isabeliin (Nicole Kidman) jonka elehdinnässä on täydellisesti rooliin sopivia piirteitä. Hän saa puhuttua Isabelin elokuvastudiolle ja pian Isabel onkin jo noidan roolissa Samanthana. Sarjan tarinassa (tai ainakin tämän elokuvan perusteella) mies rakastuu naiseen ja vasta myöhemmin hänelle selviää että hänen rakkautensa kohde on noita. Kuinka ollakaan myös Isabel sattuu olemaan noita joka on vasta hetkeä aikaisemmin päättänyt lopettaa noitakeinojen käytön ja ruveta elämään tavallisten ihmisten tavoin. Kuten odottaa voi ei vanhat tavat katoa nopeasti ja astuminen ihmisten elämään ihmisenä vaatii Isabelilta monien uusien asioiden opettelua joita normaalit ihmiset joutuvat päivittäin tekemään.

    Jack Wyattin roolissa nähdään Will Ferrell

    Vähitellen noidan roolissa esiintyvä Isabel alkaa rakastumaan näyttelijäpariinsa Jackiin eikä tunne jää yksipuoleiseksi – noiduttuna eikä ilman. Mutkia kuitenkin mahtuu matkaan kun ihminen ja noita rakastuvat toisiinsa.

    Monelta kantilta ajaltetuna Bewitched on omassa lajityypissään tyypillinen elokuva. Se on koko perheen elokuva ja sen mukaisesti kyseessä on hyvin kepeä ja hyvän mielen hömppäfilmi josta on turhaa edes lähteä etsimään sen suurempaa merkitystä tai tarkoitusta kuin puhdas viihdearvo. Tämä ei tietenkään ole mikään moite vaan ainoastaan huomio, sillä tämänkaltaisille elokuville on oma paikkansa siinä missä muillekin.

    Itselleni tämäntyyliset elokuvat toimivat hyvin niinä hetkinä kun haluan katsoa jotain kepeää ja harmimtonta, sellaista mitä katsoessa tulee vain hyvät fiilikset. Tässä Bewitched onnistuukin hyvin. Sen tarina on tarpeeksi vetovoimainen pitääkseen yllä viihdearvoa, siinä on pintapuoleista opetusta ja ennalta arvattavaa rakkaustarinaa sekä tietenkin hyvää näyttelytyötä joita Ferreliltä ja Kidmanilta osaa odottaakin.

    Erityisesti pidin Kidmanin roolisuorituksesta. On sangen ilahduttavaa nähdä kuinka moneen täysin erilaiseen rooliin hän on osallistunut ja saanut silti rooleihinsa uskottavuutta ja aitouden tuntua olipa lajityyppi ollut mikä hyvänsä. Tämä elokuva myös vahvistaa omaa vähitellen kasvanutta mielikuvaani siitä että Kidman on ehdottomasti yksi parhaimmista naisnäyttelijöistä mitä Hollywood-filmeissä on totuttu näkemään.

    Kokonaisuutena Bewitched on hyvä elokuva mikäli sen osaa suhteuttaa sen omaan viihteellisen kevyen filmin viitekehykseen.

    Arvosana: 8/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 65 082 annettuun ääneen”]4,8/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Silver Linings Playbook (Unelmien pelikirja)

    Tiffanyn roolissa nähdään Jennifer Lawrence

    Silver Linings Playbook (IMDB) joka suomennettuna tunnetaan nimellä Unelmien pelikirja on vuonna 2012 julkaistu romanttinen draamakomedia. Elokuvan on ohjannut David O. Russell ja sen pääosarooleissa nähdään Bradley Cooper, Jennifer Lawrence sekä Robert de Niro.

    Juonikuviossa kerrotaan Patista (Bradley Cooper) joka on joutunut mielenterveyshoitolaan pahoinpideltyään miehen jonka kanssa hänen vaimonsa jää pettämisestä rysän päältä kiinni. Pat kuitenkin elättää yhä toiveita vaimonsa Nikkin (Brea Bee) takaisin saamisesta ja niinpä heti vapauduttuaan hoitolaitoksesta hän koettaa saada yhteyden vaimoonsa. Harmillisesti Nikki on lähtenyt muualle ja hankkinut lähestymiskiellon joten yhteydenoton täytyy tapahtua yhteisten tuttavien välityksellä.

    Patin ystävä Danny (Chris Tucker) järjestää illallisen johon Patkin kutsutaan ja siellä hän tutustuu Dannyn vaimon Veronican (Julia Stiles) sisareen Tiffannyyn (Jennifer Lawrence). Pat tajuaa että Tiffanyn välityksellä hänen on mahdollista saada yhteys vaimoonsa ja vähitellen Pat alkaakin viettämään Tiffanyn kanssa enemmänkin aikaa jotta saisi pidettyä kommunikaatiokanavan vaimoonsa avoinna.

    Pat (Bradley Cooper)

    Silver Linings Playbook on selkeästi lajityypissään positiivisessa valossa erottuva teos sillä sen henkilöhahmojen persoonassa on enemmän syvyyttä ja tunnetta kuin monessa muussa lajityypinsä edustajassa. Pat ja Tiffany eivät edusta tavallisia ja tasapainoisia yksilöitä, vaan kumpikin on omalla tavallaan rikkonaisia ihmisiä joiden rikkonaisuus antaa heihin enemmän maanläheistä tuntua. Kuitenkin kummankin rikkonaisuuden takana kantavana teemana on kyvyttömyys päästää irti toisesta ihmisestä ja jatkaa elämäänsä ja ottaa sitä vastaan sellaisena kuin se tulee. Pat ei voi hyväksyä että vaimonsa on lähtenyt ja Tiffanynkin epätasapainoiset käytösmallit ovat jollain muotoa seurausta miehensä menetyksestä johtuvasta tuskasta.

    Vaikka tarinan keskiössä nädäänkin Patin ja Tiffanyn välejä on osa tarinan mielenkiintoisuutta myös sen sivuhahmojen kautta välitetty kertomus joilla katsojalle luodaan raamit jonka kautta Patin persoonaa voi peilata. Selkeästi esillä on mm. se että Patin isällä on epäterveeksi asti menevä OCD, taipumus suhteettomuuksiin asti venyviin uhkapelaamisiin sekä taikauskoisia toimintoja joilla oma kannustettava joukkue saadaan voittoon. Lisäksi isänsä on saanut myös porttikiellon urheilutapahtumaan väkivaltaisen käytöksen vuoksi joten on helppoa rakentaa mielikuvaa että ei omena ole kauas puusta pudonnut.

    Mielenkiintoisena aspektina on myös Patin ystävä Danny vaimoineen. Heillä elämä näyttää olevan hyvää ja tasapainoista, perheeseen on tullut lapsi ja kaikin puolin asiat näyttävät olevan mallillaan mutta tästäkin huolimatta maskin alle kätkeytyy ulospäin näkymätöntä taakkaa.

    Patin isä Pat Sr. (Rober de Niro)

    Omaan makuuni tämä elokuva toimi todella hyvin. Sen tarina oli mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä ja pidin siinä mm. siitä että elokuvan loputtua saa pohtia Patin ja Tiffanyn epänormaaliutta verrattuna muihin hahmoihin. Muut henkilöhahmot ovat ns. normaalia elämää eläviä tavallisia ihmisiä joilla ei ole ainakaan häiriöksi asti meneviä persoonallisuusongelmia mutta ihmisyydessään he tuntuvat olevan omalla tavallansa aivan yhtä rikkonaisia kuin Pat ja Tiffanykin. Kaikkien muiden onneksi heidän persoonallisuushäiriönsä eivät aiheuta muille mielipahaa tarpeettoman suorasukaisilla puheilla, joten ehkäpä lopulta Patin ja Tiffanyn ainoat todelliset persoonallisuushäiriöt ovat kuitenkin vain liiallinen rehellisyys maailmassa jossa jokaisen odotetaan pitävän ulospäin näytettävää onnellisuuden kulissia?

    Lisäksi elokuvassa ei voi olla huomaamatta Jennifer Lawrencen erinomaista roolisuoritusta joka ei ole jäänyt myöskään Oscar-jakajilta huomioimatta. Lawrence kahmaisi tästä Oscarin parhaasta naispääosaroolista.

    Kokonaisuutena Silver Linings Plabook on erinomainen elokuva joka jokaisen kannattaa katsoa. Tämä on niin hyvä että tämä pääsi samantien myös tiensä Suosituksia-sivulleni. Tästä on vielä hyvä mainita että toisin kuin suurin osa muista omista elokuvasuosituksistani on tätä luultavasti vaikeaa laskea millään muotoa kategoriaan tekotaiteellista paskaa kuten monesta muusta suosittelemastani elokuvasta moni voisi sanoa 😉

    Arvosana: 9/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 619 289 annettuun ääneen”]7,7/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Satanic

    Alice (Sophie Dalah)

    Satanic (IMDB) on amerikkalainen Jeffrey G. Huntin ohjaama kauhuelokuva vuodelta 2016. Sen pääosissa nähdään Sarah Hyland, Steven Krueger, Justin Chon, Clara Mamet sekä Sophie Dalah.

    Elokuvan tarinassa neljän nuoren joukko on lomailemassa. Yhdellä mukana olevista nuorista on jonkinmoista yleistä kiinnostusta satanismiin, okkultismiin ja yleisesti pimeää puoleen ja näinpä he käyvät Los Angelesissa ollessaan myös Saatanan kirkon edessä ottamassa itsestään poseerauskuvia, käyvät sellaisten talojen ulkopuolella joissa on tapahtunut murhia, pyörähtävät kaupassa missä myydään okkultistista kirjallisuutta ja vuokraavat kaiken lisäksi myös yösijakseen sellaisen hotellihuoneen jossa yksi saatanalliseen rituaaliin osallistunut nainen on tappanut aikoinaan itsensä.

    Okkultistisessa kaupassa asioidessaan he saavat huonoa palvelua ja heidät viskataankin myyjän toimesta myös pihalle kaupasta. Nuoret päättävät myöhemmin lähteä varjostamaan myyjää ja liikkeen suljettua nuoret lähtevät seuraamaan häntä autollaan. Lopulta he päätyvät sivuun kaupungista epämääräisen talon pihaan. Nuoret saavatkin pian olla todistamassa jonkinmoista saatanallista rituaalia missä alastoman nuoren naisen edessä on mies veitsen kanssa ja tilanne näyttää menevän uhkaavaan suuntaan.

    Elise (Clara Mamet), Chloe (Sarah Hylund), David (Steven Kruger) kuuntelevat Sethiä (Justin Chon)

    Tilanne selviää ja kaikki pääsevät elossa pois. Kuitenkin myöhemmin uhrimenoissa mukana olleen naisen, Alicen, ja nuorten joukon tiet kohtaavat uudemman kerran ja Alice liittyy heidän pyynnöstään mukaan seuraan. Illan mittaan selviää että Alicella tuntuu olevan enemmänkin tietoa ja kiinnostusta pimeän puolen voimia kohtaan ja pian pentagrammeja jo piirrelläänkin seinille ja ensimmäinen uhri pääsee elämästään. Vähitellen tilanne alkaa käymään pelottavaksi ja vaaralliseksi kaikille muillekin mukana olleille.

    Satanic oli omalla tapaansa mielenkiintoinen kauhuelokuva. Sen aihepiiri ja tematiikka on kiehtova ja siitä olisi voinut helposti saada pelottavankin elokuvan aikaiseksi mutta tämän elokuvan kohdalla pelottavuus on alusta loppuun asti turvallisen kaukana katsojasta. Se ei pelota eikä säikäytä missään vaiheessa eikä se onnistu missään vaiheessa luomaan edes painostavaa tai jännittävää tunnelmaa.

    Omaan makuuni elokuva oli kuitenkin omalla tapaansa viihdyttävä, luultavasti sen mielenkiintoisen aihepiirin ja lajityypistään poikkeavan tyylin vuoksi. Pääpiirteittäin pidin juonesta ja siitä kuinka pimeyden voimien viehättävyydestä kiinnostunut nuorikin menettää kiinnostustaan aiheeseen siinä vaiheessa kun syvemmällä siinä mukana oleva henkilö astuu mukaan kuvioihin ja näyttää pimeän puolen.

    Toinen mistä tässä elokuvassa pidin oli sen tavallista mielenkiintoisempi kuvaus satanisteista sekä saatananpalvojista. Paikoitellen toki jäi miettimään tietävätkö tekijät edes näiden kahden eroa, mutta tästäkin huolimatta pidin siitä kuinka näihin asioihin sotkeutuneet ihmiset kuvattiin täysin toisin kuin perinteisemmin on tottunut näkemään. Monessa mielessä kuvaus saatananpalvojasta tuntui paljon realistisemmalta kuin muissa näkemissäni elokuvissa joka on sinänsä plussaa.

    Chloe (Sarah Hyland)

    Vaikka elokuvassa oli monia hyviä puolia niin kokonaisuutena se kuitenkin jättää kaipaamaan jotain edes etäisesti jännittävää tai pelottavaa tunnelmaa. Tällaisenaan se on ainoastaan elokuva jonka kyllä katsoo mutta jota on vaikea mieltää edes kauhuelokuvaksi.

    Kaiken kaikkiaan kyseessä on keskinkertainen elokuva jossa olisi ollut paljon potentiaalia mutta joka ei missään vaiheessa lunasta niitä mahdollisuuksia joita sillä olisi ollut käytettävissään. Lisäksi elokuvan loppuvaiheet latistavat hieman kokonaisuutta mutta onneksi ei kuitenkaan pilaa koko tarinaa.

    Arvosana: 5/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 5171 annettuun ääneen”]3,7/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Life of Crime

    Jennifer Aniston roolissaan Mickey Dawsonina

    Life of Crime (IMDB) on vuonna 2013 julkaistu rikoskomedia. Sen on ohjannut Daniel Schechter ja sen pääosarooleissa nähdään Jennifer Aniston, John Hawkes, Yasiin Bey, Tim Robbins sekä Mark Boone Junior.

    Elokuvan juonessa kerrotaan rikollisista jotka ovat saaneet selville Frank Dawsonin (Tim Robbins) epämääräisistä business-kuvioista ja niistä saaduista taloudellisista hyödyistä joista edes verottaja ei ole tietoinen. He ovat selvittäneet hänen elämästään monia muitakin yksityiskohtia joista edes hänen vaimonsa Mickey (Jennifer Aniston) ei tiedä mitään.

    Frankillä on suuret summat rahaa toisella tilillä ja näinpä rikolliset päätävät tehdä kidnappauksen. He aikovat kaapata Frankin vaimon Mickeyn ja vaatia hänestä lunnaiksi miljoonaa dollaria.

    Kidnappauksen aikana asuntoon tulee kuitenkin käymään vieras joka sotkee kaappauksen kuvioita ja aiheuttaa ongelmia silminnäkijän muodossa. Lisäksi asiat monimutkaistuvat myös jatkossa kun selviää että Frankin elämässä on ollut muutakin salattavaa kuin ainoastaan verotiedot eikä miljoonan dollarin saaminen olekaan niin suoraviivaista kuin oli toiveissa ollut.

    Louis (John Hawkes)

    Life of Crime on kokonaisuutena varsin viihdyttävä rikoskomedia. Sen tarina on mielenkiintoinen ja sisältää sopivat määrät yllättäviä käänteitä jotka saavat katsojan pysymään kiinnostuneena kuviosta loppuun saakka. 

    Henkilöhahmoja avataan sopivan paljon että heistä saa tarpeeksi katsojana irti ja heidän kohtalonsa kiinnostaa edes pintapuoleisella tasolla. Hahmoilla on selkeästi erottuvat luonteet ja käyttäytymismalleista ja dialogeista katsojalle rakentuu omat mielikuvat kustakin persoonasta.

    Toki mukana on myös selkeästi stereotyyppisiä hahmoja kuten tuhdissa kunnossa oleva natsi joka löytyy älyllisiltä ominaisuuksiltaan ihmiskunnan geenipoolin pohjalta ja myös kahdella muulla rikollisella on lajityypille stereotyyppisiä piirteitä. Onneksi niitä on kuitenkin tasapainoisessa suhteessa eikä ne käy häiritsemään kliseisyydellään.

    Toimivan tarinan lisäksi myös näyttelytyö ja ohjaus oli tasaisen varmaa tasoa. Onneksi niin, sillä ilman näitä hahmoista olisi hävinnyt persoonallisuus pois ja sitä myöten suurin osa elokuvan viehätyksestä.

    Ordell (Yasiin Bey)

    Omaan makuuni Life of Crime toimi hyvin. Sen juoni oli mielenkiintoinen, hahmoissa oli persoonallisuutta, ohjauksessa ei ollut mitään häiritsevää ja kokonaisuus piti otteessaan loppuun saakka.

    Tämän lajityypin elokuvia en ole kovin paljoa nähnyt joten laajaa vertailupohjaa ei vielä ole, mutta niistä joita olen nähnyt on tämä ollut parhaiten itselleni uppoavaa sorttia.

    Mukavana lisänä jo muutenkin hyvään elokuvaan toimi myös aina ihastuttavan Jennifer Anistonin mukana olo näyttelijäkaartissa, joten vaikka tämän tyylilajin elokuvia ei muuten innostaisi katsoa on Aniston jo itsessään hyvä syy antaa tällekin elokuvalle mahdollisuus.

    Arvosana: 8/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 15 272 annettuun ääneen”]5,8/10[/simple_tooltip])