Aleksin Blogi

Category: Elokuvat

  • Leffalauantai: The 5th wave

    Chloë Grace Moretz roolissaan Cassie Sullivanina

    The 5th wave (IMDB) on vuonna 2016 valmistunut sci-fi/toiminta/seikkailu-elokuva jonka on ohjannut J Blakeson. The 5th wave on Blakesonin toinen täysipitkä elokuvaohjaus vuonna 2009 ilmestyneen The Disappearance of Alice Creed -elokuvan jälkeen. Lisäksi hänellä on sitä ennen ollut ohjauskokemusta kahdesta lyhytfilmistä sekä myöhemmin Gunpowder-sarjan kolmesta jaksosta.

    Suurimmissa rooleissa nähdään myös Kickass-elokuvassa nähty Chloë Grace Moretz sekä mm. Jurassic Worldistä nähty Nick Robinson.

    Elokuvan juonessa kerrotaan kuinka eräänä päivänä avaruusolentojen alus ilmaantuu ihmisten yllätykseksi taivaalle pidemmäksi aikaa eikä se näennäisesti näytä tekevän mitään. Jonkin ajan kuluttua vihamielinen muukalaisrotu alkaa tekemään erilaisia iskuja joilla ihmisiä menehtyy maan päältä. Tällaisia on mm. järistykset ja niiden aiheuttamat tuhot ja influenssaepidemia. Neljän iskuaallon jälkeen armeijalle on selvää että tulossa on myös viides aalto jolla pyritään eliminoimaan jäljelle jääneet ihmiset, mutta mikä se on on vielä täysin avoin. Eloonjääneet – käytännössä ainoastaan lapsia ja nuoria – värvätään armeijan joukkoihin taistelemaan vihamielisiä alieneita vastaan.

    Ben Parish (Nick Robinson)

    Yllätyin tästä elokuvasta sillä se oli täysin erilainen sci-fi kuin mitä odotin. Oletin että limaisen näköisiä alieneita vastaan räiskitään menemään enemmänkin ja massiiviset tietokoneella luodut tehosteet räväyttäisi verkkokalvoille eepisiä väriloistoja mutta todellisuus oli jotain aivan muuta. Vaikka kyseessä on sci-fi-elokuva on tämä lähinnä tarinalliselta anniltaan sitä. Visuaalinen puoli pitää otteensa pääpiirteitteittäin tukevasti maan kamaralla eikä kovinkaan korkealentoisia ja nykyisestä maailmankuvastamme poikkeavia ihmeellisyksiä nähdä paljoakaan.

    Elokuvan visuaalinen puoli oli omaan silmääni miellyttävää katsottavaa ja ohjaus oli toimivaa kautta linjan. Esimerkiksi tarpeettomia kameran pyörittelyitä vailla merkitystä ei käytetty häiritsevän paljoa, lähikuvia ja kokonaiskuvia käytettiin tasapainoisesti, ohjaus tuki tarinaa eikä käynyt missään vaiheessa itseäni ainakaan häiritsemään.

    Tarinassa oli elementtejä jotka olisi toivonut olevan ehkä toisin ja jotka siksi hieman syö elokuvan mielekkyyttä. Esimerkiksi kokonaiskuvan suurempi merkitys olisi voitu aukaista katsojalle hieman nykyistä laajemmin, kertoa sitä kuinka alien tiesi yhdessä kohtauksessa erään henkilön valehtelevan sekä vaikkapa erään roolihahmon kohtalo olisi ollut mielenkiintoista tietää. Hänen kohtalonsa toki herätti miettimään onkohan tähän tarkoitus ollut pedata jatko-osan paikkaa.

    “Unohdinkohan mä sen kahvinkeittimen päälle?” -ilme

    Monin paikoin The 5th wave on perustasoa oleva elokuva jonka suurin arvo löytyy sen rennon viihteellisestä annista. Kuitenkin kaiken keskinkertaisuuden keskeltä hyppäsi esiin Chloë Grace Moretzin roolisuoritus joka erottui edukseen. Pidin hänen monipuolisesta ja ilmeikkäästä tulkinnastaan sen verran että täytynee laittaa hänet tarkempaankin seurantaan ja katsoa jatkossakin onko hänen muissa elokuvissaan yhtä hyvää näyttelytyötä kuin tässä.

    Kokonaisuutena The 5th wave on mukavan viihdyttävä elokuva jossa parhaat puolet löytyvät pääosaroolisuorituksesta ja yllättäviä elementtejä sisältävästä tarinasta. Se on perus toimiva elokuva vailla sen suurempia ihmeitä.

    Arvosana: 6/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 86 756 annettuun ääneen”]5,2/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Vamps

    Stacy (Krysten Ritter) ja Goody (Alicia Silverstone)

    Vamps (IMDB) on Amy Heckerlingin ohjaama vampyyrikauhukomedia vuodelta 2012 jonka pääosarooleissa nähdään Krysten Ritter ja Alicia Silverstone.

    Vampsin juonessa kerrotaan kahdesta nuoresta vampyyrista jotka opiskelevat ja elävät omaa erikoislaatuista elämäänsä. Poikkeuksellisesti nämä vampyyrit eivät juo verta ihmisistä vaan rotista ja muista pienistä jyrsijöistä. Elämä sujuu normaaleissa uomissaan kunnes Stacy tutustuu Joeyhyn (Dan Stevens) joka paljastuu van Helsingin suvun jäseneksi. Joey pitää isänsä uskomuksia vampyyreistä ainoastaan horinoina kunnes hän saa itse omin silmin havaita että tyttöystävänsä ei ole aivan tavallinen tallaaja.

    Vampyyriyhteisössä järjesteään AA-kerhon kaltaisia tapahtumia jossa ryhmäterapiassa pidetään yhdessä huolta siitä että irtiotto ihmisveren juomisesta onnistuu. Stacyn ja Goodyn muuntanut kantavampyyri Cisserus (Sigourney Weaver) ei kuitenkaan näissä tapahtumissa käy ja erään kerran hän lahtaa ravintolassa isomman väkijoukon nälkäänsä. Tämän ja muiden tapahtumien seurauksena Goody ja Stacy päätävät kääntyä van Helsingin isäukon puoleen jotta Cisserus saataisiin pois pelistä.

    Rotat toimivat näiden vampyyreiden ruokana

    Vamps on luokiteltu IMDB:ssä kauhuksi, romantiikaksi ja komediaksi mutta kauhua tästä elokuvasta saa hakemalla hakea. Elokuva ei ole missään vaiheessa pelottava saati jännittävä vaan se on enemmänki puhtaan viihdyttävä kepeä hyvän mielen komedia. Se ei ole sellainen että siinä juurikaan tulisi naurettua, vaan lähinnä siinä on ainoastaan humoristinen pohjavire.

    Elokuvan visuaalinen tyyli oli toimiva ja oman aikakautensa elokuvista hieman poikkeava. Jos olisi pitänyt veikata elokuvan valmistusvuotta olisin sijoittanut tämän lähemmäs 2000-luvun alkua johtuen sen värimaailmasta ja tunnelmasta. Roolisuoritukset olivat tasokkaita ja Alicia Silverstone ja Krysten Ritter sopivat kepeällä otteella tehtyyn vampyyrirooleihinsa hyvin.

    Omaan makuuni Vamps toimi hyvin. Se on rento ja viihdyttävä elokuva vampyyritematiikalla eikä sen katsomiseen tai siitä pitääkseen tarvitse olla edes mikään vampyyrielokuvien suuri ystävä jotta siitä saisi jotain irti. Siitä ei kannata lähteä etsimään sen suurempaa sanomaa tai taiteellista ulottuvuutta vaan se kannattaa katsoa kepeänä viihde-elokuvana. Kaikesta hyvän tuulisesta otteestaan huolimatta mukana on myös hieman haikeaakin tunnelmaa joka toi tarinaan hieman lisää tunnetta.

    Arvosana: 6/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 8 605 annettuun ääneen”]5,2/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: 9

    9 (IMDB) on vuonna 2009 julkaistu animaatioelokuva joka on lajityypiltään toiminta/seikkailu. Elokuvan on ohjannut Shane Acker ja nuken numero 9:n ääninäyttelijänä toimii Elijah Wood.

    Tarinansa osalta 9 kertoo kuinka koneet ja ihmiset ovat tuhonneet sodassa maailman jättäen jäljelle vain synkän ja lohduttoman ympäristön. Nukke jonka selkään on kirjoitettu numero 9 herää tällaisessa maailmassa ja lähtee tutkimaan ympäristöään ja pian hän löytää toisen kaltaisensa, numero 2:n joka kertoo hänelle maailman tilasta. Pian kuitenkin sotakone löytää heidät ja 2 jää vangiksi.

    9 löytää pian muitakin numeroituja nukkeja joita hän saa hokuteltua mukaansa pelastusretkelle. Pelastusretken aikana 9 valitettavasti onnistuu herättämään robotin joka on vielä aikaisempiakin suurempi uhka ja nuket saavat haastavamman vastuksen.

    9:n juoni on kohtalaisen mielenkiintoinen ja siitä on saatu luotua viihdyttävä animaatioelokuva jossa on mukana toivoa kaiken synkkyyden keskellä. Tarinankerronta on toimivaa ja taustoja avataan katsojalle sopivalla tahdilla kaiken muun ohella.

    Erityisen paljon pidin 9:ssä sen visuaalisesta puolesta. Sen luoma maailma on synkkä ja pimeä ja tapa jolla se tuodaan esiin on visuaalisesti poikkeuksellisen tyylikäs. Tätä katsoessa hieman tuli Burtonmaiset vivahteet mieleen eikä se ole millään muotoa huono juttu.

    Pidin tässä elokuvassa myös siitä kuinka sen luoma synkkä maailma on myös puhutteleva. Ihmisten liiallinen teknologian ihannointi yli terveiden rajojen yhdistettynä sotimiseen voi helposti johtaa sellaiseen tulevaisuuteen jota kukaan ei halua olla todistamassa.

    Kokonaisuutena 9 on lajityypissään erinomainen elokuva joka kannattaa katsoa mikäli tummanpuhuvat animaatioelokuvat herättää mielenkiintoa.

    Arvosana: 8/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 122 448 annettuun ääneen”]7,1/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Alien vs. Predator

    Alien

    AVP: Alien vs. Predator on vuonna 2004 julkaistu Science fiction -elokuva jonka on ohjannut myös Pompeiista tuttu Paul W.S. Anderson. Pääosarooleissa nähdään Sanaa Lathan, Raoul Bova sekä Lance Henriksen.

    Elokuvan tarinassa Charles Weyland (Lance Henriksen) kerää eri alojen parhaat ammattilaiset yhden katon alle ja kertoo heille jäätikön alta löytyneestä pyramidista. Retkikunta lähtee paikan päälle katsomaan kuinka he pääsisivät jäätikön läpi tutkimaan pyramidia jossa on vivahteita useiden eri kulttuurien arkkitehtuurista. Paikan päälle saavuttua he saavat huomata että jäätikön läpi on jostakin ilmestynyt jättikokoinen tunneli jota pitkin he pääsevät suoraan pyramidin luo. He laskeutuvat alas pyramidille ja menevät sen sisälle tutkimaan paikkoja vain havaitakseen pian että he eivät ole yksin vaan pyramidin sisältä löytyy myös muutakin elämää.

    Matkan varrella pyramidissa vastaan tulee alieneita ja predatoreja, metsästäjiä jotka taistelevat paikalla olevia alieneita vastaan. Samoin selviää että predatorit tulevat aina sadan vuoden välein paikan päälle ottamaan mittaa alieneista osana jonkinlaista taisteluharjoitustaan ja miehuuskoettaan. Predatorit käyttävät ihmisiä uhreina joissa alienit pääsevät syntymään jotta uusia taisteluita varten on aina uusia alieneita teurastettavana joten pian käydään eloonjäämistaistelua missä alienit eivät ole ainoa uhka hengissä säilymisen kannalta.

    Alexa (Sanaa Lathan)

    Tarinansa osalta Alien vs. Predator on suhteellisen mitäänsanomaton mutta kuitenkin sellainen että se edes jollain tapaa ajaa asiansa. Tarina ei varsinaisesti herätä mielenkiintoa, henkilöhahmot ovat todella tylsiä ja persoonattomia tusinahahmoja joista ei saa minkäänlaista otetta ja monin paikoin juonen kliseisyys lähentelee puuduttavaa korniutta. Esimerkkinä tällaisesta on ryhmän oppaana toimivan Alexan antama sääntö että kukaan ei liiku missään vaiheessa yksin. Kuten arvata saattaa joukkoon mahtuu aina vähintään se yksi vatipää jolle yksinkertaisten sääntöjen noudattaminen haastavissakin olosuhteissa tuottaa yllättäviä haasteita.

    Onneksi tästä elokuvasta löytyy kuitenkin parempiakin puolia kuin sen tarina tai henkilöhahmot. Elokuva on ohjauksellisesti toimiva, sen visuaalinen puoli on miellyttävää katsottavaa, äänipuoli on kunnossa ja teknisesti elokuvasta ei löydä pahaa sanottavaa muutamia yksittäisiä kohtauksia lukuunottamatta jotka tarpeettoman nopeiden leikkauksien vuoksi hajottaa katsojalta tilanteen sen hetkisen kokonaiskuvan. Tästä huolimatta visuaalinen anti on Alien vs. Predatorin parasta antia. Valaistuksen käyttö on tarinaa tukevaa ja sopivan tunnelmallista, kuvakulmat on toimivia ja kaikki muutkin peruselementit on ohjaajalla hyvin hallussa.

    Harmillisesti kaikista hyvistä puolistakin huolimatta elokuva jää lajityypissään keskinkertaisten tai hieman siitä huonompien elokuvien kategoriaan. Siinä ei ole sitä imua eikä jännitystä mitä siltä kaipaisi eikä tasapaksujen henkilöhahmojen elämä ja kuolema liikuta millään muotoa.

    Arvosana: 4/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 164 815 annettuun ääneen”]5,6/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: A history of violence

    Tom Stall (Viggo Mortensen) ja Edie Stall (Maria Bello)

    A history of violence (IMDB) on David Cronenbergin ohjaama draama/trilleri vuodelta 2005 jonka pääosissa nähdään Viggo Mortensen, Maria Bello sekä Ed Harris. Cronenbergin uran luultavasti tunnetuin elokuva History of Violencen lisäksi on kauhuelokuva The Fly (Kärpänen) vuodelta 1986.

    Elokuva alkaa kohtauksella jossa kaksi miestä pistää muutaman henkilön kylmäksi pienellä huoltoasemalla jonka jälkeen he jatkavat epämääräistä matkaansa jonnekin mitä tarina ei kerro. Matkallaan he pysähtyvät toisessa pienessä kylässä olevaan kahvilaan jossa elokuvan päähenkilö Tom Stall on töissä. Miehet aikovat ryöstää paikan mutta rauhallisena ja tyynenä tunnettu Tom saa estettyä ryöstöaikeet tappaen molemmat rikolliset. Hänestä nousee tekonsa ansiosta kylällä pienimuotoinen sankari joka pelasti muut paikalla olleet.

    Tomin sankariteko ei jää huomaamatta myöskään kauempana ja pian tapauksen jälkeen hänen luokseen kahvilaan saapuu muutama mies joista yksi kutsuu häntä nimellä Joey. Tom kiistää olevansa Joey mutta miehet eivät jätä häntä rauhaan ja pian Tomin perheen turvallisuus tuntuu uhatulta. Vähitellen Tom joutuu kohtaamaan taakse jättämänsä menneisyyden jonka olemassaolosta hänen perheensä saa tietää vasta tapahtumien eskaloiduttua jo niin pitkälle että paluuta menneeseen ei enää ole.

    Edie (Maria Bello)

    History of violence on monessa mielessä mielenkiintoinen elokuva. Sen tarina on toimivaa tasoa ja pitää yllä mielenkiintoa vaikkakin paikoitellen siinä oli ennalta-arvattavuutta mukana. Tästäkin huolimatta tarinan kehittyminen on mielenkiintoista seurattavaa joka etenee mukavan tiiviillä tahdilla jäämättä junnaamaan tarpettomasti yksityiskohtiin.

    Tarinan lisäksi mielenkiintoiseksi elokuvan tekee henkilöhahmot ja heidän luonteensa. Tomilla ja Ediellä on kaksi lasta ja he elävät tavallista perhe-elämää aina siihen saakka kunnes Tomin historiasta selviää asioita jotka tulevat Edielle ja koko muulle perheelle täysin yllätyksenä. Kuinka paljon kiltissä perheenisässä ja aviomiehessä on sisällä pimeyttä jota muut eivät ole nähneet ja kuinka hän on pystynyt salaamaan menneisyytensä tapahtumat vuosikausia perheeltään? Kuka hän todellisuudessa edes on?

    Vaikka kyseessä onkin elokuva, on Tom silti varsin mielenkiintoinen persoonana sillä se saa miettimään kuinka paljon todella tunnemme ihmisiä joita luulemme tuntevamme – kuinka paljon jokaisella meillä on historiaa jota muut eivät tiedä eivätkä heidän tarvitsekaan? Kuka ihminen lopulta edes on, sekö mitä me näemme, tunnemme ja tiedämme vaiko se joka hän on ollut ennen kuin olemme hänet tunteneet?

    Jack (Ashton Holmes) kiusaajiensa keskellä

    Elokuvassa näyttelytyö on toimivaa tasoa ja teknisestikin elokuva on hyvä. Sen ohjaustyö on laadukasta ja se erottuu tyyliltään edukseen elokuvien joukossa. Pidin myös siitä kuinka elokuvan värimaailma oli jätetty hyvin luonnollisen ja realistisen oloiseksi joka loi tarinalle sopivamman ilmapiirin sekä yleisesti pidin myös leikkauksien ja kameran käytön osalta tasapainoisesta tunnelmasta.

    Vaikka History of violence onkin pääpiirteittäin suoraviivainen elokuva jättää se silti katsojalleen myös kysymyksiä vailla vastauksia ja antaa tilaa omille tulkinnoille. Kokonaisuutena History of Violence on lajityypissään hyvä elokuva joka kannattaa katsoa.

    Arvosana: 7/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 204 813 annettuun ääneen”]7,5/10[/simple_tooltip])