Category: Elokuvat

  • Leffalauantai: All the boys love Mandy Lane

    Mandy Lane ja Bird

    All the boys love Mandy Lane (IMDB) on vuodelta 2006 oleva elokuva joka on lajityypiltään trilleri ja/tai kauhuelokuva. DVD:n takakansi puhuu trilleristä, IMDB kauhuelokuvasta joten vastuu jääköön katsojalle kumpaan kategoriaan elokuvan tahtoo sijoittaa. Elokuvan on ohjannut Jonathan Levine joka ennen tämän elokuvan syntyä oli ohjannut yhden lyhytfilmin (Shards) sekä yhden lyhyen dokumenttifilmin (Love Bytes) joten mielenkiintoista oli nähdä ohjaajan ensimmäisen täysipitkä tuotos. Pääosaroolissa Mandy Lanena nähdään Amber Heard.

    All the boys love Mandy Lane kertoo nimensä mukaisesti Mandy Lanesta, kauniista tytöstä joka on koulun kaikkien poikien päiväunien kohde ja tavoite pokaamisen saralla. Mandyllä on myös ystävänään nörtimmän puoleinen kaveri Emmett (Michael Welch) jonka kanssa Mandy kuitenkin pyörii. Mandy saa Dylanilta (Adam Powell) kutsun tämän kotibileisiin ja Mandy kutsuukin mukaansa myös Emmettin joka ei erityisen suurta suosiota nauti koulussa suosiossa olevien nuorten keskuudessa.

    Dylanin iskuyritys ei ota tuulta alleen

    Bileissä bileisäntä Dylan koettaa iskeä Mandyä mutta tämä ei oikein ota lämmetäkseen. Iskuyritykset alkavat menemään siihen suuntaan että Emmet puuttuu peliin sivusta sillä seurauksella että asia menee tappeluksi Dylanin ja Emmetin välillä ja Mandy saa hieman jäähdytellä Dylanin tunteita. Myöhemmin illalla kuitenkin Emmet ja Dylan istuvat talon katolla hieman päissään ja juttelevat Mandystä. Emmet saa puhuttua Dylanin tekemään näyttävää hyppyä talon katolta uima-altaaseen Mandyn viereen mutta kännisellä Dylanilla hyppy ei mene aivan putkeen ja Dylanin hiippakunta vaihtuu pilven reunalle.

    Mandyn ja Emmettin välit ovat tämän episodin jälkeen kylmät ja etäiset ja Mandy alkaakin jatkossa pyörimään Dylanin ystäväpiirissä olleiden nuorten kanssa ja hyppää mukaan suosittujen ihmisten kuvioihin. Hän lähtee uusien ystäviensä kanssa mökkireissulle jossa nuoriso aikoo dokailla ja pitää hauskaa. Mökkireissu alkaa vähitellen kuitenkin ottamaan vähemmän mieluisia käänteitä sillä useampi alkaa pääsemään hengestään ja jännitystä on ilmassa.

    Kitara, taivas ja tähdet. Nuorison mökkireissu menee rempseästi skebaa remputellen ja rillutellen.

    Tarinallisesti pidin tästä elokuvasta sillä omiin katsomistottumuksiini se tarjosi sellaisia uusia käänteitä joita en osannut odottaa. Tietenkin siinä oli hyvin monia elementtejä joista tiesi mitä tuleman pitää, mutta pidin kuitenkin siitä että kaikki ei mennyt siten kuin ennalta odotin ja millaiseksi mielikuva muovautui tarinan aikana.

    Elokuva on K18 ja syystäkin sillä se on paikoitellen hyvinkin raaka ja vahvoja kohtauksia sisältävä. Esimerkiksi aseen piipun tunkeminen pään läpi menee siihen kategoriaan että itselleni ainakin tämänkaltaiset brutaaliudet menee tarpeettoman raa’aksi. Kuitenkin jos enemmän on rikossarjoja seurannut tuskinpa tämä kovin paljoa brutaalimmaksi menee. Itselläni kauhut, trillerit ja rikossarjat eivät ole niitä elokuvia joita ensisijaisesti paljon katsoisin joten voi olla että olen vain tarpeettoman nössö ja elokuva ei hätkäytä muita. Mene tiedä mutta kuitenkin perheen pienemmille ja herkemmille elokuva ei siis sovellu.

    Raakuudestaan huolimatta elokuvan visuaalinen ilmaisu toimi omaan makuuni hyvin. Pidin sen värimaailmoista ja kuvaustyylistä sekä tavasta jolla tarinaa kuljetettiin eteeenpäin. Tyyli oli monessa mielessä suhteellisen verkkainen mutta ei kuitenkaan junnaava. Katsojalle annetaan tilaa hengittää mutta samaan aikaan tarjotaan palapelin paloja joista voi alkaa mielessää rakentamaan oikeanlaista kuvaa.

    Mökkireissut voisivat mennä mukavamminkin

    Kokonaisuutena All the boys love Mandy Lane toimi itselleni hyvin luultavasti ensisijaisesti sen visuaalisen tarinankerronnan tyylin vuoksi. Tarinassa oli paljon kiintoisia elementtejä ja sen pakka pysyi hyvin kasassa. Myös tapahtumapaikkojen ja henkilöhahmojen pieni vaihtuvuus koko elokuvan aikana oli jotain mistä pidin. Joskus on mukavaa että tapahtumissa ei hypitä satoihin eri kuvauspaikkoihin vaan katsoja saadaan sisäistämään paikka ja sen tunnelma osana elokuvan kokonaiskuvaa.

    Elokuva on yleisesti ottaen saanut kohtalaisen huonot arvostelut niin IMDB:ssä kuin Metacriticissäkin joten mielipiteeni elokuvasta on yleisestä linjasta selkeästi poikkeava. Mikäli raakuudet ja muutamat seksuaalissävytteiset keskustelut ja kohtaukset ei häiritse kannattaa elokuvalle antaa mahdollisuus.

    Arvosana: 8/10 (IMDB: 5,6/10)

  • Leffalauantai: Skyline

    Alienia turpaan

    Skyline (IMDB) on vuonna 2010 ilmestynyt scifi trilleri. Sen on ohjannut Colin Strause ja Greg Strause jotka kumpikin on enemmän niittänyt mainetta elokuvien tehostepuolella kuin ohjaajan roolissa. Pääosissa nähdään Eric Balfour, Scottie Thompson ja Donald Faison.

    Jarrod (Eric Balfour) lähtee naisystävänsä Elainen (Scottie Thompson) kanssa Jarrodin vanhan ystävän Terryn (Donald Faison) luo hänen syntymäpäiville. Terry elää hieman leveämpää elämää omine kattohuoneistoineen ja Ferrareineen ja hän koettaakin houkutella myös Jarrodia muuttamaan samoihin maisemiin jotta hän voisi tehdä yhteistyötä hänen kanssaan. Elaine ei tästä ehdotuksesta ole kovin innostunut ja kaiken muun lisäksi selviää että hänellä on pullat uunissa joten isompia muutoksia elämään on tulossa jo muutenkin.

    Bileillan yönä sattuu ja tapahtuu kuitenkin kummia sillä ulkoa alkaa kajastamaan mystistä sinistä valoa. Alussa ihmiset luulevat että aamu on jo tullut mutta pian selviääkin että tuo sininen valo on lähtösin avaruuden asukkaista. Valo on houkutteleva ja se saa ihmiset kävelemään sitä päin ja sitä myötä se vie ihmisen mennessään alieneiden matkaan. Bileet muuttuvat lopulta selviytymistarinaksi sillä alieneiden invaasio on käynnissä täydellä voimalla.

    Elaine (Scottie Thompson) ja Jarrod (Eric Balfour)

    Vaikka visuaalisesti Skyline oli mukavaa katsottavaa oli se kokonaisuutena suhteellisen vaisu esitys. Sen juoni on tylsä eikä siihen pääse uppoutumaan oikein missään vaiheessa. Pääosien roolihahmot ovat tasapaksuja eikä niihin saa tuntumaa ja lisäksi välillä sekaan tulee satunnaisia tyyppejä hetkeksi mukaan pyörimään kunnes kuolema kerää lapsensa elon viljapellolta autuaammille aroille. Muutamat sivuosassa olleet henkilöt aiheuttivat vain enemmän hämmennystä mistä ja miksi he nyt tulivat tarinaan mukaan pyörimään.

    Skyline jättää katsojalle avoimia kysymyksiä joka hyvin tehdyssä elokuvassa olisi hyvä merkki mutta keskinkertaisessa se on kaikkea muuta. Erona on se että hyvin tehdyssä elokuvassa juoni on rakennettu herättämään katsojalle kysymyksiä kun taas huonossa elokuvassa ne kysymykset syntyvät katsojalle siitä että on unohdettu kirjoittaa olennaisia asioita mukaan juoneen ja katsoja joutuu arvailemaan että miten asiat liittyvät toisiinsa.

    Alienit osasivat lentää

    Tässä elokuvassa kysymyksiä heräsi siitä että mistä alienit tulivat ja miksi – oliko heillä jokin suurempi visio taustalla? Kun alienit heittivät sinistä valoa miksi se aiheutti jonkinlaista ihottumaa kokijalle mutta se välillä hävisi ja välillä tuli taas takaisin. Oliko sillä jokin muu tarkoitus kuin olla tarkoitus itsessään, olisiko se aiheuttanut ihmisen muuntumisen alieniksi? Mistä alienit havaitsivat että ihmiset olivat rakennuksessa, kuka oli se ihme tyyppi joka tuli tarinan aikana kuvioihin mukaan ja miksi hänen käytös olis sellaista kuin se oli. Nämä ja monet muut kysymykset olivat sellaisia joista tuli mielikuva että tarinan taustoja ei ole avattu tarpeeksi jotta juoneen saisi kosketuspintaa.

    Oli tässä kuitenkin hyvätkin hetkensä ja se on kokonaisuutena kuitenkin katsottavaa tasoa. Jos haluaa nähdä visuaalisesti mukavan näköisen elokuvan jossa ei tarvitse liikoja miettiä jotta tarinassa pysyisi silti mukana on tämä ihan keskinkertaista tasoa. Musiikit sitä vastoin oli poikkeuksellisen hyvät ja niitä oli mukava kuunnella kaiken räiskimisen seassa.

    Kokonaisuutena Skyline on keskinkertainen elokuva jota en kovin helpolla suosittele. Kyllähän sen katsoi mutta ei tätä aivan hetkeen mielellään toista kertaa katso.

    Arvosana: 5/10 (IMDB: 4,4/10)

  • Leffalauantai: Eragon

    Saphiralla oli selkeästi vaikeuksia ymmärtää mitä sillä tarkoitetaan jos baarissa joku kysyy olisiko tulta tarjota

    Eragon (IMDB) on vuonna 2006 julkaistu Stefen Fangmeier ohjaama seikkailullinen koko perheen fantasiaelokuva. Elokuva on Fangmeierin ainoa ohjaus mutta hänen kädenjälkeään on nähtävissä visuaalisten tehosteiden puolella, mm. Terminator 2:ssa, Jurassic Parkissa sekä uudempana Game of Thronesissa. Pääosaroolissa Eragonina Ed Speleers.

    Tarinassa kerrotaan kuinka pienestä kylästä oleva nuori mies, Eragon, löytää lohikäärmeen munan. Alussa hän ei tiedä mikä se on kunnes sieltä pykäisee pihalle pieni ja söpö lohikäärme. Kuinka ollakaan lohikäärmeen munan joutuminen Eragonin löydettäväksi ei tietenkään ole sattumaa vaan lohikäärmeet valitsevat itse kenen hallittavaksi ne haluavat tulla jonka vuoksi Eragonilla ei käynyt hyvä mäihä vaan hänet oli valittu lohikäärmeratsastajaksi.

    Juonen edetessä selviää että käynnissä on hyvän ja pahan taistelua ja Eragon pääsee itsekin osaksi tsembaloihin pistämään kapuloita pahan rattaisiin. Pahat tyypit eivät lepää laakereillaan vaan pistävät Eragonille tärkeitä asioita sileäksi joten mikäpäs sen parempi keino radikalisoitua ja lähteä itse mukaan antamaan pahalle samalla mitalla takaisin.

    On helppoa hymyillä kun on käynyt lohikäärmeineen pistämässä paikkoja palamaan

    Mukaan tarinaan on saatu mahtumaan kaikki tutut ja kliseisetkin hahmot – paha pääpahis joka tietenkin on oikeasti vain jonkun vielä isomman pahiksen pikkukätyri, mystinen hahmo joka tietää enemmän kuin alussa tiedetään, poika joka on alussa täysi vössykkä mutta josta kasvaa kunnon taistelija sekä tietenkin kaunis neito jonka vuoksi on hyvä taistella. Niin ja tietekin mahtui mukaan myös lohikäärme joka alussa ei kykyene iskemään tulta mutta joka sekin tarinan edetessä pääsee M2:n korvaajaksi taistelukentille.

    Muina elementteinä tarinassa on kevyenä sivujuonteena myös jonkinlaista rakkaustarinaa vaikkakin sen muoto on hyvin etäinen ja enemmänkin aistittava kuin havaittava eikä magiaakaan ole elokuvassa kokonaan unohdettu.

    VR:n ja Finnairin neuvottelut matkustajamuavuudesta on pian alkamassa

    Yksin elokuvia katsovalle aikuiselle Eragon on suhteellisen tylsä ja ennalta arvattava eikä siinä oikeastaan ole mitään erityistä hyvää sen enempää kuin mitään erityisen huonoakaan. Se on kaikilta osiltaan tuttu ja turvallinen ja ennalta arvattavan kliseinen fantasiaelokuva. Sen kyllä jaksaa katsoa kerran ja ehkä hyvässä seurassa vaikka toisenkin kerran mutta ei tämä mitään pakko nähdä -fiilistä aiheuta.

    On mahdollista että perheellisten katsoessa tätä koko lapsiköörin kanssa siitä irtoaa enemmän iloa sillä perheen pienempiä ajatellen elokuva voi olla jopa viihdyttäväkin kokemus ja tarina jännittävä.

    Olin kallistumassa arvosanassa viiteen mutta elokuvan lopputaistelu vähän nostatti fiilistä ja annoin yhden pisteen lisää.

    Arvosana: 6/10 (IMDB: 5,1/10)

  • Leffalauantai: According to Greta (Maailma Gretan silmin)

    Gretan roolissa nähdään Hillary Duff

    According to Greta tai vaihtoehtoisesti pelkkä Greta (IMDB) joka suomalaisittain on käännetty muotoon Maailma Gretan silmin on vuodelta 2009 oleva romanttinen draamaelokuva. Elokuvan on ohjannut Nancy Bardawil ja sen pääosaroolissa Gretana nähdään Hillary Duff.

    Elokuvan alkuperäisnimestä en päässyt täyteen varmuuteen. Elokuva löytyy IMDB:stä pelkällä Greta-nimellä mutta kuitenkin DVD:n takakannesta löytyy alkuperäisnimeksi tuo otsikon mukainen According to Greta. Mistähän moinen epäselvyys johtunee, sitä en tiedä.

    Tarinassa kerrotaan 17-vuotiaan teiniangstin ja nuoruuden uhman täyttämästä Gretasta joka joutuu kesäksi äitinsä luota isovanhempiensa luo toiseen kaupunkiin. Äiti haluaa viettää aikaa uuden miehensä kanssa ja mikäs sen kätevämpää tapaa kuin viskata angstiteini pois nurkista pyörimästä jotta saa kaikessa rauhassa edes kesän olla kahden.

    Gretan isovanhemmat, Joseph (Michael Murphy) ja Katherine (Ellen Burstyn)

    Greta ei ole järjestelyistä kovin innoissaan ja kesä isovanhempien nurkissa kuulostaa varmalta tavalta pilata kesä ja käytös on tietenkin sen mukaista. Yhteentörmäyksiltä ei vältytä ja isovanhemmilla onkin paljon kestämistä kaikkien rajojen asettamisen aiheuttamien haasteiden kanssa.

    Kaikesta huolimatta Greta päätyy töihin paikalliseen ravintolaan ja tutustuu siellä ravintolan kokkiin lähemminkin ja sitä kautta saadaan hieman romanttisia vivahteita elokuvan draamapuolta tasapainottamaan. Kokki on oppinut kokkailemaan aikoinaan vankilassa ollessaan joten mikäpäs sen oivempi tapa ärsyttää isovanhempiaan kuin tehdä tuttavuutta tällaisen miehen kanssa.

    Jotta teinidraama ei jäisi ainoastaan ihmissuhteiden tasolle on Gretalla tapana kuljettaa mukanaan vihkoa johon hän kerää asioita joita hän aikoo elämässään tehdä mutta sen lisäksi myös erilaisia tapoja päättää elämänsä. Aikomuksena hänellä on tappaa itsensä jo nuorilla päivillään joten näiden aikomusten vuoksi hänellä tulee enemmän tai vähemmän ongelmia myös miesystävänsä kanssa sillä ymmärrettävistä syistä johtuen hän ei ole aiheesta kovin innostunut.

    Julie (Evan Ross) ja Greta. Vihkon sisältö ei ollut Julielle mieleen.

    Tarina oli kokonaisuutena ihan hyvä ja kiintoisa ja taustalla oli puhuttelevaa tematiikkaa nuoren elämästä joka ei koe sopivansa ympärillään pyörivään maailmaan ja yhteiskuntaan. Isä joka on tappanut itsensä Gretan ollessa pieni ja jonka Greta on joutunut näkemään sekä äiti ja hänen uusi miesystävänsä jotka saavat Gretan tuntemaan itsensä ylimääräiseksi ja kuulumattomaksi joukkoonsa on aiheita joista Gretan käytösmallia on mielenkiintoista pohtia.

    Pidin tässä elokuvassa sen psykologisesta ja yhteiskunnallisesta puolesta, siitä kuinka läheisen itsemurha ja perheen sisäiset ongelmat jatkuvat vanhemmilta lapsille useampaan sukupolveen. Isovanhempien ja Gretan äidin välit nuoruudessa ovat selvästi jättäneet jälkensä myös Gretan äitiin joka mahdollisesti tietämättään toistaa samoja virheitä kasvatuksessa kuin vanhempansa.

    Ei ole helppoa elämä kun kaljaakaan ei saa kaupasta kun ikä ei riitä ja hedelmäpelikin vei karkkirahat

    On helppoa nähdä Greta ainoastaan rasittavana huomiohakuisena teininä jolla angsti kuuluu ikään ja menee iän kanssa ohi, mutta on hyvä myös muistaa että toisinaan ne ongelmat ovat todellisia ja nuorella vailla suurempaa elämänkokemusta ongelmien ilmaisutapa on vain paljon näkyvämpi kuin jo varttuneemmalla ihmisellä. Aikuisemmat ihmiset helposti pääsevät tästä vaiheesta elämässään yli ainakin näennäisesti mutta todellisuudessa vaihtavat vain ongelmiensa käsittelemättömyyden muodon huomion hakemisesta sisäänpäinkääntymiseksi, kyynisyydeksi tai yleisesti vain välinpitämättömyydeksi.

    Oma arvioni elokuvasta on että se menee ihan jees -leffojen kategoriaan. Sen kyllä katsoi ja voi sen toisenkin kerran ihan mielellään katsoa vaikkakaan mistään maata järisyttävästä elokuvakokemuksesta ei voikaan puhua. Draamapuoli toimii ja herättelee ajatuksia mutta romanttinen puoli elokuvassa on turhan pintapuoleisen oloinen vaikkakin se on tärkeä osa toimiessa peilinä Gretan sielunmaisemaan ja sen haasteisiin.

    Arvosana: 6/10 (IMDB: 6,3/10)

  • Leffalauantai: The Divergent Series: Insurgent (Outolintu-sarja: Kapinallinen)

    Outolinnun jatko-osassa nähdään Shailene Woodley joka itsessään on jo hyvä syy katsoa tämä elokuva

    Muuttopöhinät on isoimmalta osaltaan takana joten on aika vähitellen palata tuttuihin kuvioihin ja teemoihin eli myös leffalauantaihin. Tämänkertainen elokuva on The Divergent Series: Insurgent (IMDB) joka menee tyyliltään jonnekin science fictionin, seikkailun ja toiminnan välimaastoon.

    Elokuva on vuodelta 2015, sen on ohjannut Robert Schwentke ja pääosaroolissa Trisinä nähdään aikaisemman osan tapaan Shailene Woodley. Muissa osissa nähdään mm. Theo James sekä Kate Winslet.

    Kuten elokuvan nimestä voi päätellä on The Divergent -elokuvia useampia, Divergent (2014), The Divergent Series: Insurgent (2015) sekä The Divergent Series: Allegiant (2016). Tätä kirjoittaessa tekeillä on myös The Divergent Series: Ascendant.

    Pahiksen roolissa Jeaninena nähdään Kate Winslet

    Kuten aikaisemmassa Divergent-elokuvassa, myös tässä pyöritään yhteiskunnassa jossa ihmiset on jaoteltu ja eroteltu omiin lokeroihinsa heidän luonteenpiirteidensä mukaan. Ihmistyyppejä on useita, mm. uskaliaita ja tunnollisia mutta mukaan on eksynyt myös divergenteiksi kutsutut ihmiset jotka ovat selkeästi näistä jokaista ja joita sen vuoksi pidetään uhkana yhteiselle järjestykselle ja rauhalle.

    Päähenkilönä nähtävä Tris (Shailene Woodley) on tällainen vaarallinen divergentti. Ikävä kyllä divergenttejä ei yhteiskunnassa liiemmälti arvosteta ja heitä etsitään ja otetaan kiinni Jeaninen (Kate Winslet) ja hänen kätyreidensä toimesta. Pääpahiksen ainoana motiivina divergenttien vangitsemiselle ei ole suinkaan yhteiskuntarauhan ylläpito vaan hänen omat intressinsä. Jeaninella on hallussaan artifakti jonka avaamiseen kykenee vain divergentti.

    Artifaktin aukaisuyrityksessä useampi divergentti on jo vaihtanut hiippakuntaa pilven reunalle ja Jeanine on saanut huomata että jokainen divergentti ei ole keskenään yhdenvertainen. Jotkut on enemmän divergenttejä kuin toiset ja täydellisen divergentin etsintä jatkuu jotta artifaktin sisältö saataisiin selville.

    Aseet matkassa tuo hieman turvallisuuden tunnetta tällekin porukalle

    Itse pidin tästä elokuvasta. Sen juoni oli omaan makuuni toimiva ja viihdyttävä, se ei tarjonnut mitään suuria yllätyksiä mutta hieman perinteisiä ennalta arvattavuuksia kyllä mukaan mahtui. Se rullaili rempseästi eteenpäin kuin mummo lumessa ja arvattavista elementeistä huolimattaan se tarjosi mukavan tasapainoisen viihdeannoksen rentoon aivot puolittaiseen lepotilaan -tyyliseen leffakokemukseen.

    Pidin elokuvassa sen science fiction elementeistä ja niiden käytöstä sopivissa mittasuhteissa. Myös elokuvan visuaalinen puoli oli kokonaisuutena omaan mieltymykseeni toimiva ja erikoistehosteet olivat perus toimivaa tasoa eli niistä tuli tunne että ne tukivat tarinaa eikä tarinaa oltu rakennettu tukemaan niitä.

    Erikoistehosteet toimivat hyvin kun niitä ei suhteettomasti syötetä

    Vaikkakin Insurgent on monin osin keskinkertainen elokuva annan tälle hieman paremman arvosanan, sillä omat henkilökohtaiset leffamieltymykseni nostaa tämän arvosanaa. Ja voiko elokuvalle jossa on Shailene Woodley edes antaa huonoa arvosanaa? 😉

    Arvosana: 7/10 (IMDB: 6,3/10)