Category: Kirjallisuus

Eilen sain päätökseen Jaana-Mirjan Mustavuoren kirjan Olemisen talossa joka kertoo siitä kun kirjan kirjoittaja on astunut ulos oravanpyörästä ja viettänyt vuoden rauhallista, leppoisampaa elämää maalla.

Kirjassa on sivuja 173 + lopussa listaa muista teoksista joissa voisi olla kiintoisaa luettavaa. Täytynee ainakin itseni koettaa löytää näistä teoksista joitain, sillä tämä teos oli omaan makuuni hyvä ja kirjassa mainitut muiden kirjailijoiden ajatukset olivat myös sellaisia että jo lukemisen aikana mietin että näitäkn teoksia täytynee koettaa löytää.

Ensisijaisesti toki tämä kirja tuli luettua sen aihepiirinsä vuoksi – leppoistaminen ja rauhallisuus on kuitenkin teemoja jotka ovat omassa elämässä muutenkin olleet kohtalaisen paljon mielessä lähiaikoina joten tämän kirjan lukeminen oli sinänsä luonnollinen jatkumo tähän aihepiiriin.

Hyvää tässä kirjassa oli teemansa lisäksi myös selkeä ulosanti ja siellä täällä heitetyt lainit jotka jäivät ainakin lukemisen aikana mietityttämään. Kirjan kappaleet ja luvut olivat sopivan mittaisia eli jos lukija ei omaa maailman parhainta keskittymiskykyä niin siltikin luultavasti tähän jaksaa keskittyä sillä kappaleet eivät ole suhteettoman pitkiä.

Kaiken kaikkiaan hyvä kirja, mielenkiintoisia ajatuksia, hyvin kirjoitettu ja teemaltaan kiinnostava. Lukemisen arvoinen.

Viime yönä sain luettua päätökseen eilen päivällä aloittamani Richard Bachin tunnetun teoksen Lokki Joonatanin. Kirja on lyhyt tarina ja tässäkin painoksessa sivuja oli vain 101 ja se sisälsi monta sivullista kuvia välissä – toisin sanoen, ei vaadi hillitöntä henkistä taistelua lukea tätä teosta vaikka ei olisikaan nopea lukija.

Ensimmäinen ajatus mikä kirjasta jäi itselleni mieleeni oli yllätys – olin jotenkin odottanut erilaista tarinaa kuin mitä tarina lopulta olikaan. Toki odotin että kirjassa on jokin ajatus, tarina joka pistää ajattelemaan ja sitä se olikin joten sinänsä en tästä yllättynyt vaan siitä että millainen se tarina lopulta olikaan.

Kirja kertoo siis – vähemmän yllättäen – lokista nimeltään Joonatan. Joonatan ei kuitenkaan ole aivan kuten muut lokit, sillä hän haluaa oppia lentämään paremmin kuin vain sen mitä lokit tarvitsevat hakeakseen ruokaa. Joonatan ei tahdo nähdä että lokin ainoa tarkoitus on vain lentää ruoan luokse, tapella ja rääkyä, vaan hän haluaa lentää lentämisen itsensä vuoksi. Hän haluaa oppia ja kasvaa lokkina ja lopulta hän ymmärtääkin sen että lokki on rajattoman vapauden idea, Korkeimman Lokin kuva.

Kirjan kuvaus lokista Korkeimman Lokin kuvana, vapauden ideana sekä muiden lokkien toiminta laumassa toi toki mieleen kristinuskon tarinan Jeesuksesta ja Lasaruksesta sekä toki yleisemminkn Jeesuksen maanpäällisen toiminnan ja juutalaiset. Lokki Fletcherin onnettomuuden jälkeen kun hän herää vaikka näytti kuolleelta käydään seuraavankaltainen puhelu:

- Se elää! Se, joka oli kuollut, elää!
- Se toinen kosketti sitä siivenkärjellään! Herätti sen kuolleista! Korkeimman Lokin poika teki sen!
- Ei tehnyt! Kieltää tehneensä sen! Se on saatana. SAATANA! Tuli tänne hajottamaan lauman!
Paikalla oli neljätuhatta tapahtuman pelästyttämää lokkia ja huuto: - SAATANA! kiiri niden keskuudessa kuin valtameren myrskytyyli. Silmät kiilsivät, terävät nokat ojentuivat, lokit tunkeutuivat lähemmäksi hävittämään. (Sivu 97)

Kaiken kaikkiaan kirjan opetuksena lienee se, että lokin (ja siis ihmisen koska jokaisessa meissä on Lokki Joonatan sisällämme) on ymmärrettävä mitä hän on ja siten löydettävä itsensä. Ei pidä antaa muiden epäuskon ja vähättelyn ja toimien lannistaa vaan pitää tietää mitä on – aivan kuten kristinuskossa kerrotaan ihmisen olevan Jumalan kuva, mutta ei kuitenkaan Jumala.

Pitää tiedostaa oma ihmisyytensä ja oma ihmeellisyytensä ja arvonsa sellaisena kuin on – täydellisyyden idean kuvana.

Tänään sain päätökseen kirjan Pinnalliset – Mitä internet tekee aivoillemme. Teoksen on kirjoittanut Nicholas Carr ja se on nimensä mukaisesti teos jossa käsitellään internetin käytön vaikutuksia mieleemme ja aivotoimintaamme. Kirja on lyhyt, 212 sivua + lähdeluettelot ja muut lukusuositukset.

Tämä kirja on mielestäni ehdottomasti lukemisen arvoinen, vaikkakin monet saattavat pitää tätä teosta turhankin tylsänä sillä kirjassa oli paljon puhetta historiasta ja eri aikoina tapahtuneista keksinnöistä ja niiden vaikutuksista ihmisiin, neurologiasta ja erinäisistä testeistä joita on tehty sekä monesta asiasta jotka liittyvät aiheeseen mutta eivät suoraan vaan välillisesti.

Itseäni tämä teos puhutteli erityisesti, sillä olen jo jonkin aikaa ollut sitä mieltä että internetin ja/tai muiden häiriöitä sisältävien ärsykkeiden altistus pidemmässä juoksussa on haitallista ihmisille. Mitä enemmän ärsykkeitä ja häiriöitä, sitä kärsimättömämmäksi ihmiset tulevat ja sitä helpommin myös keskittyminen on huonompaa kuin aikaisemmin. Isoin havainto jonka olen pannut omalla kohdalla merkille on huonomuistisuus joka enimmäkseen tuntuu olevan seurausta keskittymisen puutteesta. Kiintoisaa kyllä, muutamat tuttavanikin keiden kanssa olen asiasta puhunut ovat panneet omalla kohdallaan merkille myöskin muistin huononemista, keskittymiskyvyn heikentymistä tai ärsyyntymiskynnyksen pienentymistä joten en siis ole ainoa ketkä ovat panneet asian merkille.

Toisaalta teos puhutteli itseäni myös sen takia että olen havainnut tässä vuosien mittaan että internetissä on hyvin paljon epärelevanttia paskaa ja sen määrä vain tuntuu lisääntyvän. Sinänsä huolestuttavaa nähdä mihin suuntaan ihmiskunta menee kun syvä tieto vähenee ja pintapuolinen tieto lisääntyy.

Suurin ongelma kenties internetin aivotoimintaa muovaavista vaikutuksista on se, että mitä pintapuolisemmaksi ja (näennäis)kiireisemmäksi ihmiset tulevat, sitä huonommaksi ihmisen empatiakyky muuttuu. Ihminen tarvitsee hiljaisuutta ja rauhaakin jotta aivot saavat lepoa ja tilaa järjestäytyä ja pohtia syvällisemmin ongelmia. Kuitenkin nykyinen “tavoitettavissa 24/7” -mentaliteetti ei paljoa suosi töpselin irtivetäisyä ja omaan rauhaan vetäytymistä joten aika näyttää mihin ihmiskunta menee.

Tuleeko meistä lopulta luomiemme koneiden kaltaisia – emotionaalisesti vammaisia, vain loogiseen ja rationalismiin pyrkiviä näennäisihmisiä jotka ovat kadottaneet sielunsa minuutensa ymmärtämisen ja tutkimuksen puutteen seuraksena?

Loppuun vielä lyhyt video jonka idea pohjautuu tähän Carrin teokseen.

//www.youtube.com/embed/cKaWJ72x1rI

Sain äsken päätökseen tänään aikaisemmin päivällä aloittamani kirjan lukemisen. Tällä kertaa kyseessä oli Seth Godinin kirjoittama teos Kaikki markkinoijat ovat valehtelijoita.

Kirja käsittelee markkinointia, sen psykologiaa sekä ihmisten toimintaa ostamisessaan ja yleisemminkin. Kirjassa kantavana ajatuksena tuntui olevan että markkinointi on enemmänkin tarinankerrontaa – ei niinkään vain ja ainoastaan totuudessa pysymistä ja faktojen esittämistä sillä ne ei useimmiten ihmisiä kiinnosta. Enemmänkin pyrkimyksenä olisi markkinoinnissa luoda hyvä tarina johon itsekin uskoo (eli on aito) ja saada myös sitä kautta muut ihmiset markkinoimaan tuotettaan (tai edistämäänsä asiaa, vaikka luonnonsuojelua) kertomalla sitä muille.

Monessa mielessä kirjassa puhuttiin samoja asioita kuin kauan sitten ammattikoulussa ollessani käsiteltiin markkinoinnin ja mainonnan kursseilla. Monessa mielessä tuote sinänsä on epärelevantti – mielikuva on olennaisempaa. Kuitenkaan pelkkä mielikuva ei kanna, koska jos kohtaaminen todellisuuden kanssa on liian suuri luomansa mielikuvan välillä on ihminen pettynyt eikä asiakas myöskään suosittele sitä muille. Taisi olla kouluaikana puhetta ns. 3/11 -säännöstä (tästäkin olemassa eri lukemia toki) eli siitä että hyvät kokemukset kerrotaan kolmelle mutta huonot yhdelletoista. Monesti asiakkaat valitsevat ostoksensa tunnepohjalta, ei puhtaan rationaalisesti ajateltuna.

Kokonaisuutena tämä kirja oli mielenkiintoinen ja nopeasti luettava teos. Sivuja kirjassa on 179 + kiitokset, hakemistot ja loppusanat aiheesta tämän jälkeen.

ikäli markkinointi ja sen psykologia kiinnostaa, voin tätä suositella. Teksti oli hyvää, selvästi luettavaa ja ymmärrettävästi esitettyä, vaikkakin joitain asioita olisi voitu tarkemmin selittää myös niitä lukijoita ajatellen joille ei ole markkinointitermit tuttuja. Osa aukeni itselle kyllä mutta muutama oli mitä en tiennyt enkä jaksanut selvittää koska asia oli sinänsä sisällön kannalta epärelevanttia. Samoin näitä termejä oli koko kirjassa yhden käden sormilla laskettava määrä joten ei mikään iso ongelma ollut tämä myöskään siltä kannalta ajateltuna.

”Tosiasia on, että maailmankaikkeus on valinnut sinut välineeksi, jonka kautta kokea päivälliseksi tarkoitetun kaalin pilkkomisen kutkuttavan jännityksen, hapen sisäänhengittämisen ja hiilidioksidin uloshengittämisen ihmeen, huimaavan spektaakkelin, jonka tarjoaa pyykin kuivumisen seuraaminen kolikkopesulassa, jonka radio on juuttunut siirappikanavalle ja jossa vanha täti tuijottaa sinua ilman mitään järjellistä syytä. Maailmankaikkeus on vaatinut, että sinä olet sinä. Ei sitä voi välttää.” (s. 205–206)

Eilen illalla tuli luettua loppuun Brad Warnerin kirjoittama teos Hardcore Zen ja kuten arvata voi, kertoo kirja zen-buddhalaisuudesta. Sivuja tässä teoksessa oli 233.

Kirja oli mitä mainioin kirjoitustyyliltään – tai ainakin itselleni kirjoitustyyli toimi hyvin. Kirja oli humoristisella otteella kirjoitettu ja sisälsi asiaa zenistä ja kirjoittajan elämästä ja elämänvaiheista. Eipä tästä oikein muuta voi sanoa kuin että jos kiinnostaa zen, kannattanee lukaista tämäkin teos – ainakin teos on mitä luultavamminkin kirjoitettu erilaisella tyylillä kuin useimmat zeniä käsittelevät teokset.