Category: Kirjallisuus

Tänään sain päätökseen kirjan Pinnalliset – Mitä internet tekee aivoillemme. Teoksen on kirjoittanut Nicholas Carr ja se on nimensä mukaisesti teos jossa käsitellään internetin käytön vaikutuksia mieleemme ja aivotoimintaamme. Kirja on lyhyt, 212 sivua + lähdeluettelot ja muut lukusuositukset.

Tämä kirja on mielestäni ehdottomasti lukemisen arvoinen, vaikkakin monet saattavat pitää tätä teosta turhankin tylsänä sillä kirjassa oli paljon puhetta historiasta ja eri aikoina tapahtuneista keksinnöistä ja niiden vaikutuksista ihmisiin, neurologiasta ja erinäisistä testeistä joita on tehty sekä monesta asiasta jotka liittyvät aiheeseen mutta eivät suoraan vaan välillisesti.

Itseäni tämä teos puhutteli erityisesti, sillä olen jo jonkin aikaa ollut sitä mieltä että internetin ja/tai muiden häiriöitä sisältävien ärsykkeiden altistus pidemmässä juoksussa on haitallista ihmisille. Mitä enemmän ärsykkeitä ja häiriöitä, sitä kärsimättömämmäksi ihmiset tulevat ja sitä helpommin myös keskittyminen on huonompaa kuin aikaisemmin. Isoin havainto jonka olen pannut omalla kohdalla merkille on huonomuistisuus joka enimmäkseen tuntuu olevan seurausta keskittymisen puutteesta. Kiintoisaa kyllä, muutamat tuttavanikin keiden kanssa olen asiasta puhunut ovat panneet omalla kohdallaan merkille myöskin muistin huononemista, keskittymiskyvyn heikentymistä tai ärsyyntymiskynnyksen pienentymistä joten en siis ole ainoa ketkä ovat panneet asian merkille.

Toisaalta teos puhutteli itseäni myös sen takia että olen havainnut tässä vuosien mittaan että internetissä on hyvin paljon epärelevanttia paskaa ja sen määrä vain tuntuu lisääntyvän. Sinänsä huolestuttavaa nähdä mihin suuntaan ihmiskunta menee kun syvä tieto vähenee ja pintapuolinen tieto lisääntyy.

Suurin ongelma kenties internetin aivotoimintaa muovaavista vaikutuksista on se, että mitä pintapuolisemmaksi ja (näennäis)kiireisemmäksi ihmiset tulevat, sitä huonommaksi ihmisen empatiakyky muuttuu. Ihminen tarvitsee hiljaisuutta ja rauhaakin jotta aivot saavat lepoa ja tilaa järjestäytyä ja pohtia syvällisemmin ongelmia. Kuitenkin nykyinen “tavoitettavissa 24/7” -mentaliteetti ei paljoa suosi töpselin irtivetäisyä ja omaan rauhaan vetäytymistä joten aika näyttää mihin ihmiskunta menee.

Tuleeko meistä lopulta luomiemme koneiden kaltaisia – emotionaalisesti vammaisia, vain loogiseen ja rationalismiin pyrkiviä näennäisihmisiä jotka ovat kadottaneet sielunsa minuutensa ymmärtämisen ja tutkimuksen puutteen seuraksena?

Loppuun vielä lyhyt video jonka idea pohjautuu tähän Carrin teokseen.

//www.youtube.com/embed/cKaWJ72x1rI

Sain äsken päätökseen tänään aikaisemmin päivällä aloittamani kirjan lukemisen. Tällä kertaa kyseessä oli Seth Godinin kirjoittama teos Kaikki markkinoijat ovat valehtelijoita.

Kirja käsittelee markkinointia, sen psykologiaa sekä ihmisten toimintaa ostamisessaan ja yleisemminkin. Kirjassa kantavana ajatuksena tuntui olevan että markkinointi on enemmänkin tarinankerrontaa – ei niinkään vain ja ainoastaan totuudessa pysymistä ja faktojen esittämistä sillä ne ei useimmiten ihmisiä kiinnosta. Enemmänkin pyrkimyksenä olisi markkinoinnissa luoda hyvä tarina johon itsekin uskoo (eli on aito) ja saada myös sitä kautta muut ihmiset markkinoimaan tuotettaan (tai edistämäänsä asiaa, vaikka luonnonsuojelua) kertomalla sitä muille.

Monessa mielessä kirjassa puhuttiin samoja asioita kuin kauan sitten ammattikoulussa ollessani käsiteltiin markkinoinnin ja mainonnan kursseilla. Monessa mielessä tuote sinänsä on epärelevantti – mielikuva on olennaisempaa. Kuitenkaan pelkkä mielikuva ei kanna, koska jos kohtaaminen todellisuuden kanssa on liian suuri luomansa mielikuvan välillä on ihminen pettynyt eikä asiakas myöskään suosittele sitä muille. Taisi olla kouluaikana puhetta ns. 3/11 -säännöstä (tästäkin olemassa eri lukemia toki) eli siitä että hyvät kokemukset kerrotaan kolmelle mutta huonot yhdelletoista. Monesti asiakkaat valitsevat ostoksensa tunnepohjalta, ei puhtaan rationaalisesti ajateltuna.

Kokonaisuutena tämä kirja oli mielenkiintoinen ja nopeasti luettava teos. Sivuja kirjassa on 179 + kiitokset, hakemistot ja loppusanat aiheesta tämän jälkeen.

ikäli markkinointi ja sen psykologia kiinnostaa, voin tätä suositella. Teksti oli hyvää, selvästi luettavaa ja ymmärrettävästi esitettyä, vaikkakin joitain asioita olisi voitu tarkemmin selittää myös niitä lukijoita ajatellen joille ei ole markkinointitermit tuttuja. Osa aukeni itselle kyllä mutta muutama oli mitä en tiennyt enkä jaksanut selvittää koska asia oli sinänsä sisällön kannalta epärelevanttia. Samoin näitä termejä oli koko kirjassa yhden käden sormilla laskettava määrä joten ei mikään iso ongelma ollut tämä myöskään siltä kannalta ajateltuna.

”Tosiasia on, että maailmankaikkeus on valinnut sinut välineeksi, jonka kautta kokea päivälliseksi tarkoitetun kaalin pilkkomisen kutkuttavan jännityksen, hapen sisäänhengittämisen ja hiilidioksidin uloshengittämisen ihmeen, huimaavan spektaakkelin, jonka tarjoaa pyykin kuivumisen seuraaminen kolikkopesulassa, jonka radio on juuttunut siirappikanavalle ja jossa vanha täti tuijottaa sinua ilman mitään järjellistä syytä. Maailmankaikkeus on vaatinut, että sinä olet sinä. Ei sitä voi välttää.” (s. 205–206)

Eilen illalla tuli luettua loppuun Brad Warnerin kirjoittama teos Hardcore Zen ja kuten arvata voi, kertoo kirja zen-buddhalaisuudesta. Sivuja tässä teoksessa oli 233.

Kirja oli mitä mainioin kirjoitustyyliltään – tai ainakin itselleni kirjoitustyyli toimi hyvin. Kirja oli humoristisella otteella kirjoitettu ja sisälsi asiaa zenistä ja kirjoittajan elämästä ja elämänvaiheista. Eipä tästä oikein muuta voi sanoa kuin että jos kiinnostaa zen, kannattanee lukaista tämäkin teos – ainakin teos on mitä luultavamminkin kirjoitettu erilaisella tyylillä kuin useimmat zeniä käsittelevät teokset.

Äsken tuli luettua loppuun teos Haltijoiden malla, maahisten majoissa. Kirjan on kirjoittaneet Elina Ranta ja Maija Ranta. Kuten nimestä voinee päätellä, käsittelee tämä teos suomalaiseen kansanperinteiseen kuuluvia olentoja kuten haltijat, maahiset, hiidet ja muut.

Sivuja tässä kirjassa on 128. Kirja on jaettu loogisiin kokonaisuuksiin väen asuinpaikkojen mukaan eli siis veden, metsän, maan ja vuoren väki. Lopussa on myös vähän juttua sairauksista.

Lyhykäisyydessään arvoiden, pidin tästä kirjasta. Siinä oli monia kiehtovia tarinoita suomalaisesta kansanperinteestä ja muinaisista uskomuksista sekä myös erilaisia loitsuja, taikoja sekä toimintaohjeita erilaisten tilanteiden sattuessa. Esimerkiksi mikäli haluaa löytää Mielikin huivin, on kirjassa neuvottu kuinka tämä tehdään. Tarkemmin toki on myös kerrottu mitä sillä huivilla tekee (mm. tulee näkymättömäksi, voi lentää, näkee haltijat ja se tuottaa onneakin). Tokihan näitä neuvoja en suosittele kokeilemaan mutta erittäin mielenkiintoista niistä oli silti lukea.

Lukemisen arvoinen kirja mikäli suomalaiset kansantarinat kiinnostaa.

Tuli äsken saatua päätökseen kirjastosta lainaamani Mervi Kosken teos Suomalaisia haltijoita ja taruolentoja. Kuten kirjan nimestä voinee arvata, käsiteltiin kirjassa haltijoita ja taruolentoja.

Kirjassa on sivuja 175 + sisällysluettelo ja lähdeluettelo.

Kokonaisuutena tämä kirja oli mielestäni hyvä kirja jossa oli lyhyesti ja ytimekkäästi kerrottu laajalta skaalalta erilaisia uskomuksia vanhoilta ajoilta. Toki olisin kaivannut myös syvempää ja pidempääkin pureutumista eri hahmoihin ja henkiin, mutta kuitenkin lyhyenä ja laajana teoksena tämä on ihan onnistunut teos ja toki teoksen pituus olisi tullut hyvin paljon pidemmäksi mikäli jokaisesta hengestä ja haltijasta olisi käyty vanhoja tarinoita lävitse enemmänkin.

Hyvänä puolena teoksessta voidaan mainita myös että mukana oli tuo lähdeluettelokin, joten kenties jos joskus aikaa ja kiinnostusta on niin voisi niitä tutkailla josko niistä sitten olisi enemmänkin tarinoita joita suullisena perimätietona olisi kulkeutunut maassamme.

Mikäli kansantarinat ja vanhan kansan uskomukset kiinnostavat on tämä teos hyvin kirjoitettu ja mukaansatempaava teos.