“Kun ihminen haluaa jotain, koko Maailmankaikkeus on hänen puolellaan. Valon Soturi tietää sen.
Siitä syystä hän varoo tarkkaan ajatuksiaan. Lukuisten hyvien aikomusten taakse kätkeyty tunteita, joita kukaan ei uskalla tunnustaa itselleen: kostonhimoa, itsetuhoa, syyllisyyttä, voittamisen pelkoa, vahingoniloa toisten vastoinkäymisistä.
Maailmankaikkeus ei tuomitse: se auttaa meitä saamaan haluamamme. Sen vuoksi Soturi rohkenee katsoa sielunsa syvyyksiin varmistuakseen, ettei pyydä itselleen mitään väärää.
Ja hän varoo aina tarkkaan mitä ajattelee.” (s. 118)
Tänään sain luettua loppuun Paulo Coelhon teoksen “Valon Soturin käsikirja” joka sisältää 150 sivua. Kirjassa on lyhyitä, hieman vajaan sivun pituisia ajatuksia joista voi mahdollisesti oppiakin jotain. Toki lukijastahan se on kiinni.
Oma arvioni on tästä teoksesta, että se on hyvä. Monet ajatuksista olivat sellaisia, että kyllä niissä voi vaikka totuutta olla ja jos ei olekaan, ainakin ne herättivät ajatuksia. Se että tämän kirjan tekstit herättävät ajatuksia on mielestäni hyvä, sillä on aina hyvä miettiä tekoja, syitä ja seurauksia ja jos ihmiset miettisivät enemmän tekojaan niin kenties maailmakin olisi parempi paikka yleisesti ottaen. Tietenkin jokin tolkku pidettävä siinäkin sillä jos loputtomiin vain miettii ja miettii niin kohta onkin jo elon ehtoopuolella eikä ole saanut muuta aikaiseksi kuin miettinyt, mutta se nyt taas ei liity tähän kirjaan.
Lyhyesti analysoiden, kannattaa lukea tämä teos ja pohtia itse omassa elämässään että onko näissä sivun mittaisissa ajatuksissa järkeä vaiko ei.