Aleksin Blogi

Category: Mielipidekirjoitus

  • Kun aitous kuolee, mitä jää jäljelle?

    Tekoäly on jo täällä

    Monet tekoälyä ja sen kehitystä seuranneet ovat jo huomanneet kuinka suuria harppauksia tekoälyn puolella on tapahtunut viimeisen vuoden sisällä.

    Monella tapaa laadukasta tekstiä voidaan tuottaa käyttäen Chat GPT:tä tai vastaavia työkaluja, moneen makuun tyylikkäitä kuvia voidaan generoida esimerkiksi Midjourneyllä tai Stable Diffusionilla eikä tekoälyllä luodut uskottavan näköiset videotkaan ole enää pelkästään tieteiselokuvien futuristista utopiaa vaan todellisuutta tässä ja nyt. Esimerkiksi Open AI:n Soralla luodut demovideot ovat hyvä osoitus siitä millä tasolla AI-videoiden generointi on tätä nykyä.

    Tekoälyn avulla voidaan lisäksi tietenkin generoida myös musiikkia esimerkiksi AIVA:lla ja omien nettisivujen generointiinkin löytyy monia valmiita AI-työkaluja. Nyt kun tätä olen kirjoittamassa on televisiossa samaan aikaan Ylen uutisissa puhetta siitä kuinka tekoälyllä monissa työpaikoissa arvioidaan työntekijän soveltuvuutta työhön, joten tekoäly on saavuttanut jälleen uusia aluevaltauksia.

    Onko enää pian mitään digitaalisen maailman aluetta missä tekoäly ei vaikuttaisi tavalla tai toisella jää nähtäväksi, mutta nykyisen AI hypen ollessa täydessä vauhdissa on vaikea kuvitella että vauhti ainakaan hidastuisi kovin äkkiä. AI on monessa mielessä vielä sen verran uusi alue, joten monet osaavat ja aiheesta kiinnostuneet voivat tahkota rahaa vielä hyvän aikaa mikä on omiaan ruokkimaan alan kehitystä. Raha on myös hyvä motivaattori luomaan innovaatioita siihen mihin kaikkialle AI:tä voidaan käyttää, sillä mitä laajemmat ja monipuolisemmat markkinat on, sitä suuremmat mahdollisuudet on että joku keksii tavan miten tekoälyllä voidaan muuttaa toimintamalleja alalla kuin alalla.

    Seuraava suuri harppaus tällä alueella tulee luultavasti olemaan robotiikka. Oma veikkaukseni on jo jonkin aikaa ollut se, että vuoteen 2030 mennessä näemme ihmismäisiä robotteja jotka ovat osana arkeamme. Esimerkiksi kahvilassa voisi olla robotteja hoitamassa pöytien siivoamista, varastossa robotti voisi hoitaa tavaroiden noutoa asiakkaalle tai hotellin vastaanotossa voisi olla robotti joka ottaa tilauksia vastaan. Tässä vaiheessa tämä on tietenkin vielä monen mielestä sci-fiä, mutta muutamia päiviä takaperin NVidia esitteli Groot-projektinsa robotteja joten robottien arkipäiväistyminen voi olla lähempänä kuin arvaammekaan.

    Sama lopputulema vähemmällä vaivalla?

    Tekoälytyökalut kykenevät jo nyt luomaan upeita asioita, ainakin jos katsoo tai kuuntelee ainoastaan lopputulosta. Luultavasti meistä monelle varsinainen lopputulos on se mikä kiinnostaa, ei se miten siihen lopputulemaan on päästy joten siinä mielessä nämä työkalut ovat erinomaisia apuvälineitä monelle ja jopa ihmistyön korvikkeita toisille.

    Miksi ostaa tilaustyönä tehtävää piirrustusta suoraan taiteilijalta kun itse voi luoda mahdollisesti samanlaisen, tarpeeksi hyvän tai mahdollisesti jopa paremman käyttäen valmiita helppokäyttöisiä työkaluja, ainakin jos ainoa mikä merkitsee on työn lopputulos? Visuaalista taidetta tekevillä artisteilla saattaa mennä päiviä, viikkoja tai kuukausia ellei jopa enemmänkin aikaa yhden teoksen tekemiseen, mutta tekoälyllä saa varttitunnissa aikaan satoja vaihtoehtoja joista valita.

    Tietenkin tilanne on tässä vaiheessa vielä eri konkreettisen maailman objektien osalta kuin digitaalisen maailman objektien osalta, sillä digitaalisen maailman objekteja voidaan replikoida helposti mutta fyysisten taulujen kloonaaminen ei vielä onnistu ilman kohtalaisen suurta vaivaa. Kun tekoälyllä varustetut robotit kehittyvät saattaa tilanne tietenkin muuttua.

    Ehkä jatkossa robottien kehittyessä ja arkipäiväistyessä näemme helpon rahan toivossa tehtyjä robotteja jotka tekevät maalauksia, ottavat niistä itse kuvia internetiin myytäväksi ja heti jos joku haluaa tuon maalauksen ostaa luo robotti kopiona täysin samanlaisen taulun ja lähettää sen ostajalle. Olisiko tuolloin kyseessä enää taide vai olisiko se ainoastaan helpaa kitsciä jääköön jokaisen oman arvioinnin varaan, kuten sekin onko silläkään lopulta mitään merkitystä onko kyseessä taide vai ei.

    Ironisinta tietenkin olisi se, että taulun ostava taho olisi myös netissä oleva influensseri-robotti jonka ainoa tehtävä on ostaa taideteoksia, kirjoittaa niistä blogeihin, tehdä niistä videoita ja pyrkiä siten lisäämään myyntiä näille teoksille ja saada itsekin kumppanuusmarkkinoinnilla pienet provisiot myynnistä, sekä tietenkin myös rahaa mainostuloista ja erilaisista kumppanuuksista eri yritysten kanssa. Tällöin molempien robottien omistajat saisivat rahaa ilman kovin suurta panostamista omalta osaltaan robottien hoitaessa työt.

    Lopputuote ei ole ainoa merkittävä tekijä

    Onko asioilla kuitenkin muutakin arvoa kuin vain asia ja lopputuote itsessään? Onko ihmisen tekemä maalaus merkityksellisempi siksi, että se on aito ja uniikki kappale, vai onko ainoa arvo vain lopputuloksessa?

    Taideteosten aitous on aikaisemminkin ollut uhattuna ja teoksia on väärennetty vaikka kuinka kauan ihmiskunnan historiassa. Esimerkiksi Leonardo Da Vincin Mona Lisa -teoksesta on tehty väärennöksiä ja siitä on tehty myös julisteita joita löytää netistä tälläkin hetkellä tilattavana alle kuudella eurolla. Kuva on luultavastikin samanlainen kuin alkuperäisessä taulussa ainakin tavan katsojan silmissä, joten itse lopputuote ei selvästikään ole se mikä määrittää teoksen arvoa. En itse ainakaan pitäisi identtistä maalauksen kopioita yhtä suuressa arvossa kuin jos omistaisin alkuperäisen vaikka kuva olisi täsmälleen samanlainen.

    Aidosta maalauksesta ihmiset ovat olleet valmiita maksamaan koviakin summia ja luultavasti ovat jatkossakin, mutta varmaksi kopioksi tiedetyistä versioista tuskin lähellekään samanlaisia summia. Vaikka lopputuoteesta saataisi tehtyä täsmälleen samanlainen kuin alkuperäisestä, en usko että tämä muuttaisi mitään. Aito Mona Lisa on jotain sellaista millä on jotain arvoa, mutta siitä tehdyt identtisetkään kopiot eivät koskaan ole ihmisille sama asia.

    Jos asiaa miettii tästä näkökulmasta, on vaikeaa kuvitella että tekoäly tulisi lopulta korvaamaan taiteilijoita ja heidän tekemäänsä työtä ja niiden arvoa ainakin sen kaltaisessa taiteessa missä teos on itsessään se mitä arvostetaan, ei osa siitä mitä arvostetaan. Tilanne voi olla täysin toisenlainen vaikkapa graafikoiden osalta jotka piirtävät sarjakuvia, jolloin artistin tekemä taide on osa siitä kokonaisuudesta ja lopputuotteesta mitä arvostetaan (eli osa sarjakuvalehteä), ei itsessään välttämättä se asia jota arvostetaan.

    Sarjakuvissa kuvat ovat pakollinen osa tarinankerrontaa, mutta kuvat yksittäisinä elementteinä ei ole luultavastikaan se minkä vuoksi ihmiset lehden ostavat. Ihmiset saattavat olla kiinnostuneempia varsinaisesta tarinasta kuin tarinassa olevista kuvista, vaikka tietenkin eri ihmiset saattavat asian kokea myös täysin päinvastoin. Oli kuinka päin tahansa, tämänkaltaisille taiteilijoille tekoälyn kehitys voi olla suurempi uhka ammatillisessa ja taloudellisessa mielessä kuin yksittäisiä teoksia tekeville artisteille.

    Lopputuote ei ole kuitenkaan ainoa mikä lopulta merkitsee, vaan taustalla on jotain muuta, jotain sellaista mikä on syvemmällä ihmisen psykologiassa. Onko esimerkiksi tietoisuus rajoitetusta saatavuudesta jotain mikä antaa asioille lisää arvoa meidän mielissämme?

    Jos sarjakuvan piirtäjä tekisi itse ensin käsin yhden uniikin kappaleen ja painattaisi siitä 1000 kappaleen erän kopioita ja myisi niitä, antaisiko ostajat sille enemmän arvoa ainoastaan pienen painoksen vuoksi?

    Jos pelkkä pieni painosmäärä olisi teoksen arvoa nostava asia, voisi tietenkin tekoälyllä generoidun visuaalisen teoksen osalta toimia samoin. Nousisiko sen arvo silloin samalla tapaa? Tuskin.

    Aitoudella ja brändillä on arvoa itsessään

    Uskon että aitous, työn tulos, brändi ja panostus siihen työn tulokseen ovat arvoja itsessään josta ihmiset ovat valmiita maksamaan.

    Se että tekoälyllä asioita voidaan tehdä monella eri osa-alueella nopeammin, helpommin ja edullisemmin ei tarkoita sitä että hitaammin, vaikeammalla ja kalliimmalla tuotetut asiat menettäisivät merkitystään. Tilanne saattaa parhaassa tapauksessa olla jopa täysin päinvastainen.

    Halpakopiot taideteoksista eivät ole vieneet aidon alkuperäisen taideteoksen arvoa pois. Massatuotantona tehtävät huokean hintaiset vaatteet eivät ole myöskään syrjäyttäneet luksus-vaatemerkkejä vaikka laatu saattaa olla samaa tasoa. Osa ihmisistä ostaa yhä käsityönä tehtyjä huonekaluja vaikka massatuotettuja kestäviä ja mukavan näköisiä huonekaluja saisi ostettua kymmenen samalla hinnalla.

    Myöskin kameramaailmassa Leica myy yhä kameroitaan tuhansia euroja korkeammalla hinnalla kuin monet muut valmistajat, vaikka teknisesti laatu saattaakin olla samanlainen. Ferrareita myydään yhä vaikka Nissaneita saa edullisemmin ja kummatkin vievät luultavasti kuljettajan haluttuun paikkaan. Criterion Collectionin, Arrow Videon ja muiden vastaavien DVD/BluRay/UHD elokuvien julkaisut maksavat reilusti enemmän kuin halvemmalla saatavat julkaisut joiden laatu saattaa olla aivan yhtä hyvä, mutta silti ihmiset ovat valmiita maksamaan näistäkin merkittävästi enemmän kuin halvemmasta julkaisusta vaikka elokuva olisi täysin sama.

    Esimerkkejä siitä kuinka nopeus ja edullisuus eivät lopulta ole vieneet markkinoita eri alueilta kokonaan pois on vaikka kuinka paljon. Tietenkin on paljon niitäkin alueita joissa tilanne on päinvastainen. Pienet ruokakaupat ovat vähentyneet sillä ne eivät ole voineet vastata supermarkettien valikoimaan ja hintaan tai tiettyyn markkinasegmenttiin erikoistuneet liikkeet kuten vaikkapa hattukaupat tai levykaupat ovat vähentyneet ja monet kuolleet pois ostajakunnan vähyyden vuoksi. Esimerkkejä löytyy myös tästä.

    Miltä tulevaisuus tulee näyttämään?

    Tekoälyn nopea kehitys on muuttanut maailmaa ja herättänyt paljon keskustelua monelta eri kantilta. Keskustelua on herännyt niin tekoälyn etiikasta, sen ideologisista ja arvomaailmallisista vääristymistä joihinkin suuntiin sen koulutusmateriaalista johtuen, sen ympäristövaikutuksista korkean sähkönkulutuksen vuoksi ja tietenkin yhteiskunnallisesti muutenkin miten tämä muuttaa työelämää.

    Toisinaan keskusteluissa näkyy myös uhkakuvien maalailua siitä kuinka tekoäly kehittyy tietoiseksi ja robotit kääntyvät uhkaksi ihmiskunnalle kuten Terminator-elokuvissa. Olen nähnyt myös keskusteluita ja pohdintoja siitä onko AI todellisuudessa demoneiden keino kommunikoida ihmisten kanssa, eli tapa millä Saatana voisi joukkoineen vaikuttaa ihmiskuntaan massiivisella tavalla.

    Kuten voi huomata, keskusteluita AI:sta herää hyvinkin monelta eri kantilta eikä keskustelut rajoitu ainoastaan teknologiaihmisten puheisiin. Asialla on merkittävää yhteiskunnallista vaikutusta, joten elämme erittäin mielenkiintoista aikaa. Tekoäly on luultavastikin suurin harppaus yhteiskunnallisessa muutoksessa tähän mennessä mitä olen elämäni aikana saanut elää Internetin yleistymisen lisäksi.

    Itse näen tuttuun tapaan nykyisessä kehityksessä paljon uhkakuvia. Monet ihmiset tulevat menettämään työnsä kun monet asiat voidaan korvata AI:llä mikä lisää mahdollisesti työttömyyttä ja sitä kautta yhteiskunnallisia ja sosiaalisia ongelmia. Moni taitelijan alku saattaa menettää mielenkiinnon opetella piirtämään, maalaamaan, soittamaan tai säveltämään kun tiedostaa että itsensä työllistäminen taiteellisilla aloilla voi olla jatkossa aikaisempaa vaikeampaa tekoälyn tehdessä samoja asioita nopeammin ja edullisemmin.

    Isoimpana uhkana tekoälyn kehityksessä näen kuitenkin ihmiskunnan typeryyden lisääntymisen. Mitä vähemmän itse tarvitsee osata, tietää tai muistaa mitään sitä luultavammin ihmiskunta muuttuu entistäkin typerämmäksi. Se että ajattelunsa voi ulkoistaa tietokoneille ei tarkoita että niin pitäisi tehdä, mutta näin luultavasti tulee käymään yhä enenevissä määrin. En tästä kuitenkaan syytä tekoälyä, vaan ihmisiä.

    Uhkakuvista huolimatta omat näkemykseni tekoälyn kehityksestä ja sen vaikutuksesta yhteiskuntaan ovat kaiken kaikkiaan, yllättävää kyllä, kohtalaisen neutraalit.

    Näen tämänhetkisen tekoälyn vain uutena vuosituhannen alun dotcom-boomin kaltaisena hypenä joka romahtaa omaan mahdottomuuteensa jonkin ajan kuluttua jonka jälkeen tekoälystä ja sen käyttötavoista jää jäljelle vain ne, jotka oikeasti tuottavat jotain arvoa ihmisille.

    Tekoäly ei tule kuolemaan kokonaan ja siitä muovautuu ajan saatossa hyödyllinen apuväline monelle eri osa-alueelle. Se ei silti tule korvaamaan ihmistä monellakaan osa-alueella kokonaan sen enempää kuin aikaisemmatkaan teknologiset kehitykset. On silti luultavaa että moni ala tulee muuttumaan toimintatavoiltaan erilaiseksi, moni työ saattaa kadota myös kokonaan kuten kaikkien muidenkin kehityksien myötä on tapahtunut, mutta yhteiskuntaa ja ihmiskuntaa isommassa perspektiivissä katsoen ei tekoäly ole lopulta mitään uutta auringon alla.

    Taide ei myöskään tule katoamaan vaikka tekoälyllä voisi samanlaisia lopputuloksia suoltaa ulos liukuhihnalta kuinka nopeasti tahansa eikä taiteen merkitys ihmisille tule jatkossakaan radikaalisti muuttumaan. Ne ketkä taidetta ovat arvostaneet ja taloudellisesti siihen panostaneet ostavat jatkossakin mieluummin ihmisten tekemää taidetta tai työtä.

    Moni ihminen antaa jatkossakin arvoa työn tekijälle ja hänen työpanokselleen etenkin aloilla jotka eivät ole yksilön selviämisen kannalta välttämättömiä ja maksavat mieluummin tuotteista jotka tietävät ihmisten tekemäksi. Jo nyt maailmalla on taitavia artisteja maissa joissa rahan arvo on heikompi, mutta kuitenkaan kaikkea länsimaissa tehtävää graafista suunnittelua ei ole ulkoistettu näiden maiden tekijöille. En usko myöskään että syynä on ainoastaan kielimuuri eri maiden tekijöiden kanssa, vaan taustalla voi vaikuttaa enemmänkin ihmisen halu tehdä yhteistyötä toisen kaltaisensa kanssa vaikkapa saman pöydän ääressä.

    Eläköön, epätäydellinen ihmisyys!

    Ihmisten tekemissä asioissa on myös epävarmuus- ja epätäydellisyysaspekti jotka antavat oman lisänsä ja arvonsa asioille ja kokemuksille. Jos tulevaisuudessa on vaikkapa robottibändi joka soittaa keikkaa, niin se todennäköisemmin soittaa virheettömästi tai sekoaa totaalisesti mekaanisen tai ohjelmallisen vian seurauksena.

    Tietenkin robottisoittajiin voidaan ohjelmoida satunnaisuutta luomaan inhimillistä aspektia, mutta se ei ole siltikään sama asia. Se on tylsää ja persoonatonta epätäydellisyyttä johon ei voi ihmisenä samaistua verrattuna siihen että menee vaikkapa rock-keikalle ja havaitsee että bändin solisti on vetänyt liian paljon menovettä ennen keikkaa ja koettaa silti pysyä pystyssä että saisi kappaleen laulettua edes auttavasti sinne päin että yleisö ei alkaisi vaatimaan lippurahoja takaisin. Toisaalta yleisössäkin monet ovat sen verran päissään että virheet sinne tai tänne tuskin kokemusta monelle kuulijalle huonontaisi, mutta ainakin se saattaisi jättää hupaisan keikkamuiston.

    Täydellistä suoritusta ei voi myöskään verrata mielenkiintoisuudessaan siihen, että laulaja saattaa milloin tahansa esimerkiksi unohtaa koko biisin sanat kesken kappaletta tai siihen että basisti saattaa kompastua lavalla olevaan basson johtoon, kitaristi voi soittaa väärää biisiä väärästä asteikosta tai että kosketinsoittaja on sammunut jo edellisellä keikalla backstagelle ja jäänyt keikkabussin kyydistä jolloin seuraavalla keikalla bändi nähdään ilman yhtä soittajaa.

    Ihmisyys on epätäydellistä. Se kuinka monella eri tavalla asiat voivat mennä ihmisten tekemisissä pieleen on sitä mikä antaa ihmisten välisille työskentelylle ja vuorovaikutukselle oman arvonsa. Samaistuttavuus toiseen osapuoleen antaa kohtaamiselle merkityksen tunteen. Yhdessä jaettu kokemus, olipa se sitten onnistuminen tai pieleen mennyt asia on jotain mikä yhdistää ihmisiä, jotain mikä saa meidät tuntemaan iloa, surua tai vaikkapa myötätuntoa toista kohtaan.

    Aito tunnetason kohtaaminen on jotain mitä tekoälyn kanssa emme koskaan voi saavuttaa, vaikka monenlaisia tunnetiloja ihmisten suunnalta robotteja tai digitaalisessa muodossa olevaa tekoälyä kohtaan voimmekin kokea. Silti ainoastaan vapaaehtoisesti koettu ja saavutettu molemminpuoleinen tunnetason kohtaaminen toisen kaltaisensa kanssa on jotain mikä lopulta merkitsee ja jotka muistamme vielä vuosienkin päästä.

    Aitous on ihmisyyden voimavara jota teknologia ei koskaan voi mallintaa. Sitä ei voi muuttaa matemaattisiksi kaavoiksi eikä monimutkaisiksi algoritmeiksi niin että se olisi enää sama asia. Sitä voi teeskennellä, sitä voi jäljitellä, mutta se ei tule koskaan olemaan sitä mitä ihmisyys on.

    Siksi en ole huolissani tekoälyn kehityksestä vaikka alkuvaiheen hypetyksessä monet työpaikat saattavatkin kadota tekoälyn vuoksi. Kehityksessä ja yhteiskunnallisissa asioissa muutenkin heiluri tulee ennemmin tai myöhemmin heilahtamaan takaisin toiseen suuntaan ja ihmiskunta tulee jatkamaan matkaansa kohden uusia tulevaisuuden haasteita.

  • Digitaalinen euro lähenee

    Tämän päivän Iltasanomissa löytyi uutinen otsikolla “Ostosten maksamiseen on tulossa suuri mullistus” ja sivun otsikkona oli “Digieuro muuttaa maksamista”. Uutinen löytyy luettavaksi täältä.

    Digitaalisen euron tulo kuten muidenkin digitaalisten valuuttojen, CBDC:jen eli Central Bank Digital Currencyjen, tulo markkinoille on melkoisen varmaa eikä niitä luultavamminkaan joudu odottamaan enää kovinkaan kauaa. Uutisen mukaan kokeilut alkaisi parin vuoden kuluttua ja olisi todennäköisesti kuluttajien täydessä käytössä jo vuosikymmenen lopuilla.

    Digitaalinen valuutta itsessään ei ole mitenkään huono juttu ja se tarjoaa paljon hyviä puolia käyttäjilleen jonka vuoksi uskonkin että valuutta saavuttaa suosiota monien kuluttajien keskuudessa markkinoille tullessaan.

    Henkilökohtaisesti pidän silti tätä digitaalisen valuutan kehityksen suuntaa huolestuttavana, sillä tämä antaisi helposti nykyistäkin laajemmat mahdollisuudet rakentaa yhteiskuntaa jossa kansalaisia voidaan kontrolloida, valvoa ja painostaa kuuliaisuuteen entistä paremmin.

    Valuutta yksistään digitalisoituna versiona ei ole mikään ongelma vaan se, että samaan aikaan Euroopan Unionissa ollaan kehittämässä myöskin digitaalista henkilöllisyyttä josta voi lukea EU:n sivuilta. Sekään ei yksistään ole mikään ongelma, vaan riski tulee siitä että kun nämä kaksi toisistaan irrallaan olevaa elementtiä yhdistetään ja sidotaan tiukasti toisiinsa on vaarana että valtion tai EU:n tasolla tehdään myöhemmin poliittisia päätöksiä jolla kansalaisten normaali elämäminen yhteiskunnassa vaarantuu mikäli he eivät tottele päätöksiä, olivatpa ne kuinka järjettömiä tahansa kansalaisen itsensä näkökulmasta.

    Esimerkkinä tällaisesta uhkakuvasta on kansalaispisteytysjärjestelmä missä ihmisen ostotottumukset liitetään henkilön digitaaliseen identiteettiin suoraan siten että hänet voidaan profiloida ja pisteyttää sen mukaan kuinka yhteiskuntakelpoiseksi hänet nähdään. Jos henkilö ostaa vaikkapa lihaa useammin kuin kerran viikossa voidaan hänen rahan käytöstään antaa miinuspisteitä kansalaispisteytysjärjestelmään ja sen myötä määrätä hänelle esimerkiksi lisää veroja maksettavaksi koska hän ei ole kulutustottumuksiltaan vihreiden arvojen noudattaja.

    Pahemmassa tapauksessa tietenkin digitaalisella valuutalla voitaisi määrittää jo suoraankin se miten rahaa saa käyttää ja siten voitaisi estää vaikkapa se liiallinen lihan ostaminen kaupasta. Samalla tapaa voisi profiloida että mikäli henkilö tankkaa bensiiniautoa eikä vaikkapa sähköautoa yli asetetun sallitun määrän olisi hän yhteiskunnallisesti luonnosta välittämätön yksilö jota pitäisi verottaa kovemmin.

    Digitaalisen valuutan ja digitaalisen identiteetin yhdistämisellä voi nopeasti jo luoda niin monenlaisia yksilön kannalta negatiivisia mahdollisuuksia että en itse kovinkaan positiivisesti näe kehityksen suuntaa. Tietenkin nämä kaikki ovat vain teoreettisia mahdollisuuksia ja huonoja mahdollisia skenaarioita miten asiat voisivat mennä, mutta mitä enemmän mahdollisuuksia kontrollointiin luodaan, sitä varmemmin niitä tullaan kontrollointiin jossain vaiheessa käyttämään.

    Hyvänä esimerkkinä vaarallisesta kehityksestä oli nähtävissä jo Kanadassa kun mielenosoitukseen osallistuneiden rekkakuskien pankkitilejä jäädytettiin. Mikäli käytössä olisi vielä kehittyneempi digitaalinen valuutta yhdistettynä digitaaliseen henkilöllisyyteen, sitä laajamittaisemmat uhkat ja painostuskeinot olisi hallituksilla käytössä mikäli kansalaiset eivät tottele järjettömiäkin säädöksiä. Pahimmassa tapauksessa valtio ja EU voisi käyttää painostuskeinona sitä että kansalaisen koko henkilöllisyys ja identiteetti voitaisi jäädyttää ja siten sysätä yksilö yhteiskunnan ulkopuolelle ilman mahdollisuutta käyttää juuri minkäänlaisia palveluita.

    Aika näyttää mihin suuntaan kehitys lopulta menee, mutta en henkeäni pidättäisi sen suhteen että kehitys tulisi menemään parempaan suuntaan jos paremmuutta mitataan yksilönvapauksilla asioden käytön helppouden sijaan.

  • Sähköinen henkilökortti kännykkään – onko se välttämättä hyvä idea?

    Lyhyesti

    Viime viikolla Yle uutisoi puhelinsovelluksesta jolla voi ensi vuonna todistaa henkilöllisyytensä (lue täältä). Uutinen on mielenkiintoinen eikä sinänsä mitenkään yllättävä sillä on ollut vain ajan kysymys milloin matkapuhelimessa voi käyttää henkilökorttia.

    Henkilöllisyyden todistaminen matkapuhelinsovelluksella sinänsä kuulostaa hyvälle ja käytettävyyden ja käytännöllisyyden näkökulmasta katsoen se sitä varmasti onkin. En valitettavasti silti pysty kovinkaan suurella innolla tämän kehitysaskeleen kohdalla juhlimaan sillä näen tämän enemmänkin vain yhtenä välivaiheena asteittain jopa vaaralliseksi kehittyvästä teknologiakeskeisestä yhteiskunnasta.

    Valvonta ilmeisesti on herättänyt muissakin huolia sillä uutisessa sanotaan seuraavaa: “Partala korostaa, että viranomaiset eivät pysty seuraamaan digitaalisen henkilöllisyystodistuksen käyttöä.“. Ehkä niin alkuvaiheessa, mutta mikä on tulevaisuus?

    Uhkakuvia

    Ongelmana tällaisessa puhelinsovelluksessa on siis se, että mitä enemmän eri rekistereitä ja henkilöiden käyttämiä palveluita keskitetään helpommin hallittavaksi kokonaisuudeksi sitä suurempi riski on sille että tulevaisuudessa näistä vähitellen kehittyy totalitäärinen hallintatyökalu jolla voidaan ohjata kansalaisia painostamalla päättävien tahojen toimesta milloin mihinkin suuntaan.

    Tällainen yhteiskunta ei tapahdu hetkessä vaan askel kerrallaan lisäämällä erilaisia työkaluja joiden avulla tällainen voidaan rakentaa joten sen vuoksi jo olen jossain määrin huolissani kaikista näistä välivaiheistakin jotka edesauttavat kehitystä menemään siihen suuntaan. En siis suoraan näe tätä yksittäistä kännykässä olevaa henkilökorttia itsessään kovinkaan suurena uhkana, vaan uhka muodostuu siitä että askel kerrallaan helposti seurattavia järjestelmiä tulee tavallisten ihmisten arkeen joista datat voidaan tulevaisuudessa yhdistää ja käyttää tietoja hyvinkin huolestuttavalla tapaa.

    Uutisen mukaan viranomaiset eivät pysty seuraamaan digitaalisen henkilöllisyystodistuksen käyttöä. Mikä estää että tulevaisuudessa ohjelmisto ei pystyisi seuraamaan? Ohjelmistopäivityksiä voidaan jaella milloin tahansa ja pakottaa käyttäjät päivittämään sellaiseen versioon esimerkiksi estämällä vanhan version käytön joten se että jotain ei voida nyt tehdä ei ole minkäänlainen tae siitä että asia on samalla tapaa tulevaisuudessa.

    Esimerkiksi tulevaisuudessa ohjelmistoon voisi helpostikin lisätä ominaisuuden mikä tallentaa aina tiedon missä GPS-sijainnissa käyttäjä on aukaissut henkilötietosovelluksen ja mihin kellonaikaan. Samoin nuo tiedot voitaisi lähettää helposti ja vaivattomasti ohjelmiston avulla myös minne tahansa ohjelmistovalmistajan määrittämälle palvelimelle mistä saataisikin jo erittäin helposti jatkossa kerättyä tietoa kaikista niistä paikoista joissa henkilö on joutunut henkilöllisyytensä todistamaan tai vähintäänkin aukaissut ohjelman.

    Sinänsä tuonkaltaisen datan kerääminen kuulostaa harmittomalta ja vaarattomalta, mutta käytännössä tässä on monia uhkakuvia erityisesti silloin kun dataa keräävä taho on valtio tai hallitus.

    Yksittäisen digitaalisen henkilökortin osalta uhka on vielä pieni, mutta tulevaisuudessa mitä enemmän dataa eri järjestelmistä kerätään ja niputetaan yhteen, sitä tarkemmat profiilit yksittäisistä kansalaisista saa luotua joiden perusteella voidaan alkaa halutessa kansalaisia pisteyttämään ja sen mukaan esimerkiksi rajaamaan heille annettavia palveluita. Käytännössä tällöin kansalaisten elämää voidaan ohjata hallituksen toimesta painostamalla haluttuun suuntaan esimerkiksi estämällä pankkitilien ja maksukorttien käyttö yms. mikäli henkilön sosiaalinen pisteytys on päässyt laskemaan liian alhaiseksi syystä tai toisesta. Käytännössä ainoa vaihtoehto suurimmalle osaa kansalaista on tuolloin vain totella olipa säädökset järkeviä tai ei.

    Yhtenä ongelmana digitaalisessa henkilökortissa on myös se, että mikäli tällainen digitaalinen henkilöllisyyskortti yleistyy on mahdollista että tarpeeksi suuren suosion saavutettuaan ns. perinteiset henkilöllisyyskortit voidaan jättää pois hyväksyttyjen henkilöllisyystodistusten joukosta jonka jälkeen muidenkin on käytännössä lähes pakko ruveta myöskin käyttämään tämänkaltaista sovellusta.

    Ei silti syytä huoleen

    Vaikka yllä olen kirjoittanut jonkinmoisia uhkakuvia on hyvä muistuttaa että syytä huoleen ei vielä tässä vaiheessa ole eikä siis minkäänlaiseen hysteriaan tai kauhisteluun ole mitään syytä.

    Se että itse uskon vakaasti että tämä on vain yksi välietappi matkalla vaaralliseksi muodostuvaa valvontayhteiskuntaa on silti muistettava että omat vakaat uskomukseni eivät ole siltikään mikään tae tulevaisuuden kehityksen suunnasta eivätkä ne välttämättä ole realismia. Asiat voivat mennä täysin toisellakin tapaa kuin miten itse uskon joten mielenkiinnolla seuraan mitä tuleman pitää.

    Artikkelia on muokattu 05.08.2025 nykyiseen teemaan toimivammaksi.

  • Omien sivujeni hiilijalanjälki ja muuta avautumista vihreistä arvoista

    Tämän blogin hiilijalanjälki on karua katsottavaa

    Hieman taustaa

    Innostuttuani naputtelemaan oman firmani nettisivut käsipelissä HTML + CSS -kombinaatiolla ilman että käytän Square Spacea (lue täältä) jäin sen jälkeen tutkailemaan netistä juttuja myös sivustojen hiilijalanjälkiin liittyen ja yleisesti muutenkin IT-alan vihreyteen liittyen.

    Heti alkuun on todettava suoraan että en henkilökohtaisesti ole mikään vihreiden arvojen puolestapuhuja (ainakaan siten kuin se nykyään mielletään) joten tämä postaus ei käsittele siis sitä että pitäisikö energiaa tuottaa vihreämmin, pitäisikö ydinvoimasta luopua, asettaa jonkinlaista säännöstelyä tai jotain muuta sellaista.

    Tämän postaukseni pointti on vain pohtia sitä mitä mielestäni harmillisen vähän julkisessa keskustelussa pohditaan, eli IT-alan aiheuttamaa ympäristökuormaa.

    Omat näkökulmani vihreistä arvoista

    Jos omat vihreisiin arvoihin liittyvät näkemykseni aiheesta kiinnostavat, on ne lyhyesti sellaiset että nykyinen ilmastohysteria ja sen synnyttämä pelko jonka seurauksena vaaditaan esim. Suomen kokoisessa valtiossa väkisin vihreitä arvoja jokaisella elämisen osa-alueella huomiomatta sen välillisesti aiheuttavia humaaneja haittavaikutuksia on se omasta katsantokannastani katsoen täysin irti todellisuudesta olevaa mielipuolisuutta. Vaikka Suomi lasautettaisi ydinaseilla maailmankartalta pois ja täällä kaikki energian kulutus loppuisi kuin seinään ei ihmiskunnan sähkönkulutus tai hiilijalanjälki siitä paljoa pienenisi.

    Enemmän nykyisessä ilmastohysteriassa ja vihreisiin arvoihin melkein väkisin hakeutumisessa tuntuu vain se, että sillä pyritään ostamaan hyvää omaatuntoa sulkemalla silmät sille että moni vihreäksi mielletty muutos maailmassa saattaa vain siirtää ongelmat pois omasta näköpiiristä viemällä ne kehittyvien maiden ongelmaksi. Poissa silmistä, poissa mielestä.

    Esimerkkeinä näistä mainittakoon fossiilisista polttoaineista luopuminen ja sähköautoihin siirtyminen. Keskustelua käydään – tai ainakin siltä tuntuu – aivan liian paljon hyvätuloisen tai kohtalaisen hyvätuloisen perheyksikön näkökulmasta joka elää urbaania elämää ja joka ei tarvitse autoa esimerkiksi liikkumiseen kodin ja työpaikan välillä. Siinä missä täällä pääkaupunkiseudulla julkinen liikenne on usein kohtalaisen realistinen vaihtoehto on tilanne täysin päinvastainen vaikkapa jossain Tohmajärvellä jos työpaikka sattuu olemaan Joensuussa.

    Myöskin sähköautot maksavat paljon eikä kaikilla yksinkertaisesti ole varaa ostaa sellaisia. Töissä ihmisten kuitenkin yleensä pitäisi käydä eikä ihmisten arkielämän hankaloittaminen kohtuuttomasti vihreiden päästötavoitteiden seurauksena kuulosta kovinkaan humaanilta. Lisäksi autojen akkujen ja muutenkin kaikkien uusien autojen valmistaminen ei sekään ole täysin päästövapaata eikä sähköautojen lisääntyminen ainakaan vähennä globaalisti sähkön kulutusta.

    Onko vihreiden arvojen väkisin ajamisessa humaani vaihtoehto pakottaa ihmiset luopumaan autoistaan syrjäseuduilla, lopettaa siellä työnteko taloudellisen kannattamattomuuden vuoksi ja taloudellisilla painostuksilla ohjata heidät kaikki väkisin asumaan kaupunkiin tai pysymään työttömänä syrjäseuduilla? Vai pitäisikö syrjäseuduilla ihmisille maksaa paljon suurempaa palkkaa jotta heillä olisi varaa ostaa sähköautoja? Kuka kustantaa koko sähköautojen vaatiman infrastruktuurin että työnteko sähköautoilla syrjäseuduillakin olisi realistinen vaihtoehto? Jos isompaa palkkaa maksettaisi olisi sen kerrannaisvaikutukset erittäin laajamittaiset monella eri sektorilla että tämä tuskin on kovinkaan aivan hetkeen tapahtumassa.

    Samoin jos esim. sähkön hintaa nostamalla pyritään kuluttajia ohjaamaan vähemmän sähköä kuluttavaan elämään muutoinkin ei sekään kuulosta kovin hyvältä. Jos taas CO2-päästöjä aletaan syynäämään kovinkaan tarkasti kaikissa vaikkapa talon lämmitykseen liittyvissä asioissa niin alkaa karkeasti ilmaistuna toisinaan kuulostamaan että (nykyisten) vihreiden arvojen puolestapuhujien mielestä humaanein ja tärkein tavoite maapallon pelastamiseksi on antaa ihmisten kuolla kylmyyteen syrjäseuduilla jotta eivät ainakaan enää liialti tuota CO2-päästöjä.

    Tämän kappaleen loppuun on kuitenkin hyvä mainita se, että en missään nimessä myöskään vastusta vihreitä arvoja – päin vastoin. Pidän hyvänä että asioita viedään eteenpäin, energian kulutusta pyritään vähentämään, hiilijalanjälkiä pienentämään ja asioita tekemään nopeasti, tehokkaasti ja luontoa kunnioittaen.

    Vastustan siis vain ja ainoastaan vihreiden arvojen nimissä tehtävää naiivia politiikkaa jossa markkinatalouden isot pelurit saavat lypsettyä poliitikkojen myötävaikutuksella tavallisesta kansasta viimeisetkin eurot ulos kunhan vain osaavat aina pukea voitontavoittelun maksimointinsa vihreisiin vaatteisiin jotta saavat kansan hurraamaan ilosta ja riemusta maailman pelastuksen tuoman ilonkyynelten valuessa poskilla.

    En myöskään vastusta siis sitä että firmat pyrkivät tekemään maksimaalista voittoa vihreitä arvoja keppihevosenaan käyttäen tai aidosti niihin arvoihin pyrkien. Vastustan vain asian ympärille muodostunutta hysteriaa, pelkoa ja politiikkaa jossa arkirealismi tuntuu katoavan täysin.

    Ihanaa kun saadaan maailma pelastettua jotta jälkipolvet voivat kiittää – etenkin kun syntyvyys länsimaissa laskee niin kovaa vauhtia että ei ole kohta enää mitään jälkipolvia asiaa kuitenkaan katsomassa, mutta väliäkö hällä, kunhan vain maailma pelastuu kaikille niille tuleville tulemattomille sukupolville 😉

    Entä sitten se IT-ala?

    IT-alan energiankulutus on kuitenkin aihe mikä itseäni jossain määrin kiinnostaa, etenkin kun maailma menee aina vain enemmän ja enemmän kaikessa Internettiin ja tuntuu että pysähdytäänkö missään vaiheessa miettimään sitä onko tämä varmasti hyvä ratkaisu kokonaisvaltaisesti ihmiskunnalle. Yksi aspekti näihin epäilyksiini on negatiivisesti ilmenevien sosiaalisten muutoksien vaikutus yhteiskunnallisesti, mutta samaan aikaan myöskin IT-alan käyttämä sähkönkulutus ja muut tuotantoon ja käyttöön liittyvät ympäristölliset aspektit isossa mittakaavassa.

    Pidän sitä hyvinkin ironisena että maailmassa samaan aikaan puhutaan kovasti vihreiden arvojen puolesta, kuinka fossiilisista polttoaineista pitäisi luopua, kuinka yksityisautoilua pitäisi vähentää siinä missä punaisen lihan syöntiäkin jotta se olisi ilmastoteko ja muita vastaavia aiheita mutta jostain syystä kovin paljoa ei suuria keskusteluita käydä tietotekniikan ja Internetin aiheuttamista ympäristön kuormituksista.

    Yksittäisiä artikkeleita tietenkin on tullut nähtyä. Esimerkkeinä mainittakoon vaikka uutisoinnit siitä kuinka BitCoin kuluttaa sähköä Ruotsin verran (lue täältä) tai kuinka Internetin sähkönkulutus oli ennen Covid-pandemian aikakauttakin jo 6-10 % koko maailman sähkönkulutuksesta (lue täältä sekä sen lähde lue täältä). Määrä on aivan uskomattoman suuri ja lähes yhtä suureksi pääsee oma ihmetykseni määrä kun miettii miksi tämänkaltaisesta aiheesta ei puhuta enempää kun samaan aikaan ollaan haluamassa jos minkälaista rajoitusta kaikkeen muuhun vihreillä arvoilla politiikan aallonharjalla ratsastessa?

    Onko IT-ala ja teknologiateollisuus läntisessä maailmassa niin pyhä lehmä että sitä ei julkisesti mikään puolue halua isommin lähteä potkaisemaan jotta teknologian mukanaan tuomia Spotifyn, Netflixin ja YouTuben kaltaisia mukavuuksia rakastavat äänestäjät eivät vetäisi aamukahvejaan väärään kurkkuun ja vaihtaisi puoluetta, vai onko itselläni vain jäänyt tämänkaltaiset isommat debaatit huomaamatta?

    Monimutkainen Internet joka monimutkaistuu aina vain on vaikea mitattava

    Mikäli Internetin ja teknologian yleistä sähkönkulutusta ja hiilijalanjälkeä haluaa lähteä laskemaan niin edessä on luultavasti vain loputon suo jossa voi tarpoa itsensä näännyksiin pääsemättä puusta pidemmälle. Tapoja mitata ja laskea esimerkiksi verkkosivun kuluttamaa energiaa käyttäjän sinne saavuttua on hyvinkin monenlaisia sillä asiaa ei voi kovin helposti kokonaisvaltaisesti laskea (ellen ole vain tietämätön ja tämän voisikin laskea, sekin vaihtoehto on mahdollinen).

    Haasteelliseksi verkkosivustojen aiheuttamien ympäristöpäästöjen mittaamisen tekee se että siihen ei vaikuta ainoastaan palvelin ja sen virran kulutus jossa sivusto sijaitsee, vaan kokonaiskuvaa miettiessä tähän vaikuttaa tietenkin myös kaikki ne laitteet joita käyttäjät käyttävät kun sivulle saapuvat.

    Tuleeko käyttäjä sivulle esimerkiksi pöytätietokoneella jossa on erillinen näyttö, tuleeko hän läppärillä, tuleeko hän tabletilla vai kännykällä, onko hänen nettiyhteys kotona ethernet-piuhalla vaiko onko hän yhdistänyt kotonaan nettipurkkiinsa wifillä, onko yhteys purkista nettiin esim. kaapelia pitkin vai onko käyttäjällä sittenkin 3G/4G/5G jne. Entä onko käyttäjä käynyt sivulla aiemmin ja tuleeko sivusto välimuistista? Tai onko sivusto lähellä käyttäjää netin näkökulmasta vai kiertääkö kaikki verkkoliikenne kymmenien vaiko vain yhden konesalin läpi? Näistä jokainen valinta on asia mikä vaikuttaa kokonaiskuvaan siitä kuinka paljon verkkosivun tuottama ympäristötaakka on kun otetaan huomioon sen välilliset vaikutukset.

    Isot konesalit ovat enemmän tai vähemmän – ellei jopa kokonaankin – vihreää uusiutuvaa energiaa jota tuotetaan aurinkopaneeleilla, tuulivoimaloilla yms. Esimerkiksi ainakin Google on päässyt 100 %:n määrään (lue täältä) joka on hatunnoston arvoinen suoritus.

    Näissä 100 % vihreissä energioissa ei käsittääkseni ole kuitenkaan otettu huomioon konesalin muita suoraan ympäristöä kuormittavia tekijöitä (korjatkaa jos olen väärässä) – konesaleissa tarvitaan palvelimia, kovalevyjä, nauha-asemia ja nauhoja, verkkolaitteita ja monia muitakin laitteita eikä näitä taideta tuottaa kokonaan 100 % vihreällä energialla. Samoin tietenkin niiden kuljettaminen konesaleihin ympäri maailmaa tulevilta tehtailta vie sekin energiaa ja kuluttaa luontoa välillisesti. Mitä enemmän kovalevyjä, verkkolaitteita ja muita hajoavia komponentteja konesaleissa kuluu sitä enemmän niitä tarvitsee uusia. Jos näiden tuotanto ei ole 100 % puhtaasti tuotettua energiansa ja hiilijalanjälkensä osalta, voiko tällöin konesaliakaan pitää aidosti vihreänä?

    Kun IT-alalla puhutaan esimerkiksi siitä kuinka isot konesalit ovat täysin vihreää energiaa, on hyvä kuitenkin tehdä katsahdus todellisuuteen ja muistaa yllä mainittujen seikkojen lisäksi myös se, että käyttäjät jotka näitä palveluita käyttävät tuskin ovat yhtä vihreällä pohjalla. Karrikoidusti ja provokatiivisesti ilmaisten se että diileri itse pysyy kuivilla ei poista kuitenkaan laajalle levinneen haitan vaikutusta muualla.

    Verkkosivujen raskaus ei helpota tilannetta lainkaan

    Mitä enemmän mielenkiintoisia, hyödyllisiä tai muuten vain viihdyttäviä sivustoja Internetissä on sitä enemmän niitä luultavasitkin myös käytetään. Tämä tietenkin on toivottavaa ja odotettavaa enkä asiaa itse sen suuremmin vastustakaan. Huonoin puoli tässä on kuitenkin se että nettisivujen koot ovat paisuneet paisumistaan vuosi vuodelta aivan järjettömiin kokoluokkiin. Hyvä esimerkki paisuneista webbisivuista on jo tämä oma bloginikin joka selvästi kaipaisi parempaan suuntaan katseensa kääntämistä.

    Siinä missä ennen nettisivut olivat jossain vaiheessa kauan sitten varmastikin alle megatavun on nykyään monet sivustot kymmeniä megoja. Esimerkkinä mainittakoon nimeltä mainitsematon kotimainen uutissivusto jonka etusivun kun rullaa alusta loppuun saakka on sivu ladannut yli 600 elementtiä ja siirtänyt dataa hieman yli 13 MB joka on purettuna ollut 28.2 MB.

    Kyseessä on kuitenkin pelkkä uutissivusto eikä mikään varsinainen viihdesivusto joten verkkosivun raskaus on kohtuuton. Kun vielä miettii kuinka paljon sivustolla on käyttäjiä päivittäin (en tiedä, mutta veikkaisin satoja tuhansia) ja kuinka monilla erilaisilla laitteilla sitäkin sivustoa ladataan on Internetin kulutus pelkästään tämän yhden sivuston vuoksi massiivista vaikka kyseessä on vain ja ainoastaan suomalainen sivusto jossa tekstit on suomeksi eikä sitä luultavasti suomea osaamattomat lue juurikaan.

    Tässä kohtaa on hyvä muistuttaa myös kuitenkin tekniikan realismista ja siitä että tilanne ei ole tietenkään näin mustavalkoinen. Nettiselaimet tallentavat välimuistiinsa aiemmin lataamiaan elementtejä eikä kaikkea tarvitse ladata verkon yli uudelleen kun käyttäjä tulee samalle sivulle uuden kerran. Samoin vaikka palvelimet (eli paikka missä sivusto on) voivat olla ties missä päin maailmaa voi varsinainen sisältö tulla paljon lähempää käyttäjän näkökulmasta katsoen ja sen vuoksi kaikki liikenne ei kierrä niin monen konesalin, reitittimen ja muun vekottimen läpi kuin se saattaa tulla jos mitään ei ole selaimen välimuistissa.

    Trendi on huono sillä selkeää havaintoa muutoksesta parempaan ei ole näköpiirissä

    Isossa mittakaavassa kuitenkin trendi on ollut selkeä ja huono. Huonolla tarkoitan tässä sitä että se on huono asia ympäristön näkökulmasta mutta myöskin omasta henkilökohtaisesta old-school nörtin näkökulmastanikin katsoen.

    En pidä nykyisestä internetistä kovinkaan paljon ja olen ennenkin tästä jotain tänne kirjoitellut (lue täältä), mutta nykyisin jossain määrin on tullut myös mietittyä tämän kaiken ympäristölle aiheutuvaa kuormaa aiempaa enemmän.

    Olen kyllä jo vuosikausia takaperin miettinyt kuinka järjettömiä määriä esim. kovalevyjä kuluu konesaleissa ja kuinka paljon siitä voi olla ympäristölle haittaa sekä sitä että onko Spotifyn tai vastaavien käyttö hyvä juttu lopulta kuitenkaan sillä vaikka kukaan ei kuuntelisi sieltä musiikkia niin konesalin serverit pitää olla kuitenkin päällä 24/7/365. Lisäksi kaikki siellä olevat tavarat on heidän myöskin varmuuskopioitava joka sekin kuluttaa luonnon resursseja yms. Onko tämä lopulta puhtaampaa isossa mittakaavassa kuin fyysinen levy joka kerran tuotettuaan ei enää kuluta kaapissa tai hyllyssä ollessaan lainkaan luonnonvaroja kun taas konesali ja kaikki kuluttajan kuuntelussa käyttämät laitteet pitää olla aina tulevaisuudessakin kuluttamassa energiaa jotta palvelu pysyy pystyssä ja käyttökelpoisena?

    Tulevaisuuden visiot eivät myöskään näytä paremmalta. Tietenkin tulevaisuutta on vaikeaa ennustaa, mutta mitään selkeää muutosta ei ole näköpiirissä verkkopalveluiden käytön vähentämisen osalta. Luultavasti tilanne tulee olemaan aina vain pahempi, sillä parempilaatuista ääntä ja kuvaa halutaan striimata jatkossakin joten luultavasti verkon kulutus tulee kasvamaan kasvamistaan. Mitä enemmän dataa siirretään, säilötään ja varmuuskopioidaan ympäriinsä, sitä enemmän energiaa kulutetaan suoraan ja välillisesti.

    Kaiken tämän jälkeen herää kysymys, onko tässä mitään järkeä?

    Kuinka asiat voisivat olla paremmin?

    On vaikeaa sanoa suoraan kuinka asiat voitaisi tehdä globaalissa mittakaavassa paremmin. Tai no, tietenkin on helppoa sanoa miten asiat voitaisi tehdä globaalissa mittakaavassa paremmin jos ainoana määrittävänä tekijänä olisi IT-alan ympäristöpäästöjen vähentäminen sillä tällöinhän ratkaisu olisi yksinkertaisesti se että käytäisiin yhteisellä päätöksellä maailmassa sammuttamassa konesalien koneet, kytkimet, näytöt ja kaikki muutkin härpättimet ja ajettaisi koko Internet alas.

    Tämänkaltaisen toiminnan seurauksena kotikäyttäjien tietokoneiden, tablettimien, älypuhelinten, musiikkistriimereiden ja monien muidenkin käyttö romahtaisi todella vähiin ellei loppuisi pian jo kokonaankin sillä nettiä ei voisi selata eikä monia muitakaan laitteiden palveluita voisi käyttää sillä ne nojaavat vahvasti verkon käyttöön. Kerrannaisvaikutuksetkin olisivat siis CO2-arvoilla mitattavissa mielettömän suuret ja positiiviset kun niin monet tietotekniset laitteet jäisivät käyttämättä ja viemästä energiaa.

    Koska näin mustavalkoisen naiivit ratkaisuehdotukset menee suoraan samaan kategoriaan kuin liian useaiden nykyisten vihreitä arvoja ajavien maailmanparantajien vouhotukset voi tietenkin tämän idean suoraan heittää roskakoriin. Se ei ole realismia muuta kuin lainsäädännöllä pakottamalla ja sen kerrannaisvaikutukset olisi ihmiskunnassa humaanisti arvioituna massiivisen negatiiviset.

    Miljoonilta ihmisiltä menisi sen seurauksena työt sillä monen ihmisen työ on internetissä, talous menisi sekaisin kun mitkään rahaliikenteet eivät kulkisi, tiedonkulku lamaantuisi pitkäksi aikaa ja tämä aiheuttaisi laajasti suuria kriisejä joka puolelle maailmaa. Siitäkin huolimatta että uskon ihmiskunnan pärjäävän luultavasti paremmin ilman internettiä ja sen lieveilmiöitä niin silti tällaiseen toimintamalliin en missään nimessä haluaisi mennä. Kiitos, mutta ei kiitos. Muutoksen pitää olla realistista ja vapaasti ihmisten tehtävissä.

    Harmillista kyllä, isossa mittakaavassa en heti keksi mitään realistista muutosta parempaan joka nojaisi tavallisten ihmisten vapaaehtoisuuteen muutoksen saavuttamisessa. Niin kauan kuin verkkopalvelut ovat mukavia, toimivia ja kustannuksiltaan sopivia käyttää niitä luultavasti käytetään myös jatkossakin.

    Ehkäpä katse onkin syytä kääntää ensisijaisesti verkkopalveluita tuottavien tahojen suntaan ja alkaa pyytämään kevyempiä verkkosivustoja jotta verkon kuormitus sitä kautta vähenisi. Entä jos verkkosivut olisivat kymmeniä kertoja kevyempiä ja pienempiä?

    Oman firmani (Deep Contrast Media) osalta vihreät arvot ovat kohtalaisen hyvällä mallilla jos kyseisen websitecarbon.com sivuston analyysiin on luottamista 🙂

    Jotta tulevaisuus ei näyttäisi niin synkältä kuin miltä se tämän tekstin luettua saattaa vaikuttaa niin laitetaan tähän loppuun vielä kuva oman firmani nettisivun jollain muotoa lasketusta hiilijalanjäljestä.

    Kevyellä sivustolla on mahdollista tehdä kevyempää hiilijalanjälkeä, joten muutos on kaikkialla mahdollista kunhan vain kuluttajat alkaisivat vaatimaan firmoilta kepeämpiä nettisivuja hiilijalanjäljen vuoksi. Henkilökohtaisesti ilahtuisin siitä lähinnä nörttäysnäkökulman vuoksi – mikäs sen parempaa kuin kepeät ja nopeat sivut jossa ei vilku ja hypi miljoonaa eri asiaa häiritsemässä.

    Ehkä jonakin kauniina päivänä saan uudistettua tämän bloginikin kokonaan uuteen kuosiin ja omalta osaltani olen sitä kautta muuttamassa maailmaa parempaan, edes pienenpienellä pisaralla internetin valtameressä. Myönnettäköön rehellisyyden nimissä kuitenkin se että en sitä olisi tekemässä aidosti vihreiden arvojen vuoksi vaan siksi että se antaisi tarpeeksi nörtin haasteen kilpaillessani itseäni vastaan siitä kuinka pieneksi ja kevyeksi blogini voisin tehdä. Sitä odotellessa.

    P. S. Mikäli tätä tekstiä luettaessa törmäät selkeisiin virheellisiin päätelmiin niin laitathan viestiä missä olen mennyt metsään. Tulevaisuudenkuvathan voivat olla tietotekniikan osalta paljon paremmat tai myöskin paljon synkemmätkin kuin miltä se tämän postauksen perusteella saattaa vaikuttaa jos olen vain tehnyt jonkin aivan pieleen menneen ajatuskulun jossain vaiheessa ja päätynyt sen vuoksi vääriin lopputulemiin.

  • EU:n kehittämä digitaalinen henkilöllisyys on valmisteilla

    Taustaa

    https://twitter.com/PoliticsForUK/status/1484999161380544516?s=20
    Euroopan komission puheenjohtaja Ursula Von Der Leyen kertoo Twitterissä löytyvällä videolla EU:n digitaalisen henkilöllisyyden lompakosta

    Viime joulukuun puolella kirjoitin tänne blogiini mielipidekirjoituksen Ratkaiseva hetki -video ja pohdintaa koronapassista jossa linkitin YouTubesta löytyvään mielenkiintoiseen videoon sekä otin jossain määrin kantaa myös koronapassiin. Lyhyesti tiivistäen henkilökohtaisesti pidän koronapassia äärimmäisen huonona yhteiskunnallisen kehityksen suuntana, sillä sen ja nykyisen teknologian avulla on mahdollista olla rakentamassa massiivista valvontayhteiskuntaa.

    Koronaan ja sen yhteiskunnallisiin lieveilmiöihin liittyvää uutisiointia vähänkään enemmän seuranneet ovat saatteneet panna merkille myös mielenkiintoisen havainnon koronapassiin liittyen siitä että uutisointi on askel kerrallaan muuttanut muotoaan koronapassista muotoon rokotepassi. Tämä saattaa kuulostaa merkityksettömältä ja vähäpätöiseltä semantiikalta vailla suurta merkitystä, mutta itse näen tämän hyvinkin merkittävänä vaikkakin tiedettävissä olleena erona.

    Erona näillä siis on se, että koronapassin tarkoitus on todistaa että henkilö on ottanut koronarokotteet tai vaihtoehtoisesti hän on sairastanut koronan jonkin passin oikeutukseen liittyvän ajan sisällä. Lisäksi negatiivisella testituloksella on käsittääkseni ollut mahdollista saada koronapassi näyttämään vihreää ja tämän ansiosta rokottamattomat mutta terveet ihmiset ovat voineet mennä moniin paikkoihin joita on koronapassilla rajoitettu.

    Muutos koronapassista rokotepassiksi muuttaa tätä hyvinkin fundamentaalisella tasolla, sillä jatkossa passin voimassa pitämiseksi negatiivinen testitulos ei riittäisi eikä sen enempää sairastettu tautikaan – käytännössä ainoa mitä passilla todistettaisi on se, että henkilö on ottanut rokotteet, ei siis sitä onko henkilöllä tuore negatiivinen tulos koronatestissä tai onko hän sairastanut vastoittain kyseisen taudin ja saanut sitä myötä immuniteetin.

    Mikäli kehitys jatkuu koronapassista rokotepassiin ja mikäli rokotepassi tulee aina vain laajemmin käyttöön yhteiskunnan eri palveluihin, tarkoittaa se sitä että enää rokottamattomilla ei olisi jatkossa asiaa moniin yhteiskunnan palveluihin riippumatta siitä ovatko he jo koronan sairastaneet tai ovatko he testattu negatiiviseksi koronatestissä. Alkuvaiheessa luultavasti rokotepassissa siis olisi tiedot ainoastaan koronarokotteista, mutta tämänkaltaisella passilla voitaisi helposti jatkossa alkaa rajaamaan ihmisiä yhteiskunnan palveluiden ulkopuolelle myös minkä tahansa muun tulevan rokotteen suhteen.

    On mielenkiintoista huomata kuinka askel kerrallaan Covid-pandemian seurauksena tämänkaltaista passijärjestelmää rakennetaan ja ollaan ottamassa käyttöön kohtalaisen suurestakin vastustuksesta huolimatta. Ensin monin paikoin on hyväksytty ja jossain määrin jo normalisoitu kansalaisten mielessä ajatus koronapassista jonka jälkeen se muuttaakin nyt jo vähän kerrallaan muotoaan ja alkaa muovautumaan rokotepassiksi.

    Tämä saattaa joissain meissä nopeasti herättää mieleen ajatuksen siitä että onko tässä todellisuudessa tarkoituksena sittenkään pyrkiä estämään koronan leviämistä ja varmistaa sairaalapaikkojen riittävyys kuten mediassa asiaa mainostetaan, vai voisiko olla niin että rokotepassi olisikin se itseistarkoituksellinen päämäärä johon tällä kaikella pyritään?

    Tietenkin tämä nopeasti saattaa kuulostaa irti todellisuudesta olevalta salaliittoteorialta ja siksi monelle saattaakin tulla yllätyksenä se että tämänkaltainen digitaalinen rokotepassi on ollut Euroopan Unionissa suunnitteilla jo ennen koronapandemiaa ja kyseistä dokumenttia on päivitetty viimeksi vuoden 2019 kolmannella kvartaalilla (katso dokumentti roadmapista Euroopan Komission sivuilta).

    Euroopan Komission sivuilta löytyvästä dokumentista löytää tiedon siitä että EU:n välinen rokotepassi on ollut suunnitteilla jo ennen koronapanedemiaa. (katso täältä)

    Kuten dokumentista voi huomata, rokotepassi on ollut siis pyrkimyksenä rakentaa EU:n kansalaisille jo ennenkuin koko koronasta oli tietoakaan, mutta minkäänlaisia toimenpiteitä sen edistämiseksi ei yhteiskunnassa ainakaan julkisesti näkynyt niin että itse olisin sitä huomannut. Koronan myötä yhteiskuntaan saatiin ajettua sisään koronapassi josta on enää pieni askel siihen että se muuttuu juurikin tähän dokumentissa roadmapilla suunnitelluksi rokotepassiksi.

    Miten postauksen otsikossa mainittu digitaalinen henkilöllisyys tähän liittyy?

    Koska yllä oleva pohjustukseni liittyy ensisijaisesti rokotepassiin on aiheellista kysyä miten se liittyy millään muotoa blogipostauksen otsikkoon tai tuohon Twitter-videoon missä Ursula Von Der Leyen puhuu digitaalisesta lompakosta, sillä tulkitsemani yhtymäkohdat eivät ole välttämättä sellaisia miten kaikki muutkin sen näkevät.

    Ainakin tätä kirjoittaessa Twitter-tekstissä on maininta “building on vaccine passport technology, every EU citizen and resident in the Union will be able to use a personal digital identity wallet” joka vapaasti suomennettuna kuuluu kutakuinkin näin: “Jokainen EU:n kansalainen ja asukas voi käyttää henkilökohtaista digitaalista lompakkoa joka on rakennettu rokotepassiteknologian pohjalle”.

    Ajatus kuulostaa pikaisesti ajateltuna hyvältä ja ilman suuria keksimällä keksittyjä ponnisteluitakin on helppoa löytää monia positiivisia puolia miksi tämä voisi olla hyvä idea. Moni byrokratia vähenisi kun kaikissa EU:n maissa olisi yhtenäiset käytännöt datan käsittelyyn, henkilön tietojen keräämiseen, sama helposti validoitavissa oleva henkilöllisyys toimisi missä tahansa EU:n maassa erilaisissa verkkopalveluissa ja niin edelleen.

    Vanha sanonta “Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla” on kuitenkin asia mikä itselleni tulee nopeasti tästä silti mieleen, sillä vaikka ajatus saattaakin olla hyvä, kaunis ja jalo on silti aivan liian suuri mahdollisuus siihen että lopputuloksena on ainoastaan Euroopan laajuinen katastrofi jonka seurauksena yksilönvapaudet murenevat pala kerrallaan pois. Tietenkään digitaalisella lompakolla tällaista lopputulemaa ei suoraan voi saavuttaa, joten kuvaamani uhkakuva on siis ainoastaan seurausta siitä mikäli moni asia yhteiskunnassa muuttuu siten että tällainen voisi tapahtua.

    Varsinainen ongelma juuri tässä EU:n välisessä digitaalisessa lompakossa on siis se, että mikäli henkilö jostain syystä jää yhteiskunnan ulkopuolelle missä tahansa Euroopan Unionin maassa, on hän sen jälkeen yhteiskunnan ulkopuolella koko EU:n alueella. Tarkoitan siis sitä, että mikäli henkilö koetaan vaikkapa Suomessa syystä tai toisesta sellaiseksi ihmiseksi jonka pankkitili halutaan jäädyttää ja hänen kirjautumisensa mihin tahansa verkkopalveluun halutaan estää olisi tällä vaikutusta henkilön elämään koko Euroopan Unionin alueella.

    Mikäli koko EU:n alueella olisi henkilöllä yksi yhtenäinen digitaalinen identiteetti joka toimisi kaikissa isommissa kirjautumista vaativissa verkkopalveluissa samaan tapaan kuin nykyään esim. pankkitunnukset, Facebook-tunnukset, Microsoft-tunnukset, Google-tunnukset tai Apple-tunnukset olisi mahdollista että jostain syystä EU:n digitaalisen lompakon minimivaatimuksiin sopimattomat henkilöt eivät voisi kirjautua jatkossa enää erilaisiin verkkopalveluihin missään päin EU:ta.

    Alkuvaiheessa tämä digitaalinen identiteetti tulee luultavasti olemaan vapaaehtoinen kaikille niille jotka sitä haluavat, mutta en itse näe mitään realistista syytä uskoa että asia tulisi olemaan niin myös jatkossa. Hyvänä esimerkkinä siitä miksi poliittikkojen sanoihin vapaaehtoisuudesta ei voi lainkaan luottaa on koronapassi.

    Koronapassi oli alussa vain salaliittoteoriaa kunnes se muuttui todeksi. Kun koronapassi tuli, luvattiin että se on vain väliaikainen eikä sitä vaadita työpaikoille. Myöhemmin tämäkin poliitikkojen antama lupaus mureni ja sitä alettiinkin vaatimaan kiristyskeinoja käyttäen sosiaali- ja terveysalalle työssäkäynnin edellytyksenä ja nyt on jo KSML:ssä ollut juttua että rokotepassia oltaisi laajentamassa koskettamaan myös pelastushenkilökuntaa (katso täältä).

    Nyt koronapassia ollaan muovaamassa rokotepassiksi ja siitä ollaan tekemässä poliitikkojen toimesta kovaa vauhtia pysyvää osaa yhteiskunnasta, joten herää kysymys että mikäli tämä tulisi ja olisi poliitikkojen mukaan vapaaehtoinen, kuinka voisimme luottaa poliitikkojen lupauksiin kun kerta toisensa jälkeen heidän sanomisensa ovat olleet joko suoraan valheellisia tai vähintäänkin sellaisia että he ovat muuttaneet täysin näkökulmaansa aivan muuksi kuin mitä alussa ovat puhuneet? Fool me once, shame on you, fool me twice, shame on me.

    Tarkemmin uhkakuvaskenaarioista

    Mikäli koko EU:n alueelle tulee käyttöön digitaalinen henkilöllisyystodistus on mahdollisena vaarana se, että Euroopan Unionissa myöhemmin luodaan laki joka velvoittaa jokaisen kirjautumista vaativan palvelun vahvistamaan käyttäjänsä EU:n digitaalista henkilöllisyystunnusta vasten.

    Esimerkiksi kun käyttäjä yrittää kirjautua Facebookiin, Gmailiin tai Youtubeen, iCloudiin tai vaikkapa Sonyn ja Microsoftin pelikauppoihin voisi EU:n lainsäädäntö määrätä että käyttäjä pitää tunnistautua näissäkin palveluissa tällaisella digitaalisella identiteetillä jotta palvelut voivat olla varmoja siitä että kyseessä on juuri se henkilö kuka hän sanoo olevansa.

    Yllä olevat palvelut eivät onneksi ole monellekaan ehdottomia välttämättömyyksiä vaikkakin monelle merkittäviä ovatkin, mutta merkittävästi huolestuttavammaksi tilanne menee siinä vaiheessa mikäli EU:n lainsäädäntö tulisi vaatimaan myös verkkopankkeihin tunnistautumisessa käyttämään yhtä ja samaa autentikointia joka toimisi vain tämän EU:n digitaalisen henkilöllisyyden todistuksen kautta.

    Alussa linkittämässäni Twitter-tekstissä puhuttiin myös siitä kuinka rokotepassin teknologian pohjalta tätä digitaalista henkilötunnusta ja digitaalista lompakkoa oltaisi rakentamassa. Viimeistään tässä vaiheessa olisi hyvä pysähtyä kuuntelemaan hiljaisuuden keskellä sitä kuuleeko kaukaa edes etäisesti jonkinlaisten hälytyskellojen sointia.

    Yksi merkittävä ja kenties tämän digitaalisen identiteetin osalta merkittävin uhkakuva nimittäin olisi se, että henkilön digitaalinen elämä ja erilaisten verkkopalveluiden toimivuus olisi sidottuna rokotepassiin. Mikäli rokotepassi antaisi punaista ei henkilöllä olisi pahimmassa mahdollisessa skenaariossa myöskään mahdollista käyttää enää sen jälkeen mitään verkkopalveluita ennen kuin käy ottamassa rokotteet jotta rokotepassin saa jälleen vihreälle.

    Digitaalisella henkilötunnuksella tehtyjen vahvojen tunnistautumisten avulla henkilön verkkopalveluiden käytöstä voitaisi myöskin rakentaa massiivista valvontajärjestelmää vielä nykyistä laajemmin, sillä sen avulla olisi mahdollista varmistaa kohtalaisen luotettavasti se että henkilö kuka on kirjautuneena eri palveluihin on todellisuudessa juuri se kuka väittää olevansakin. Nykyinen anonymiteetti internetissä on lähtökohtaisesti jo nyt huonolla tasolla, mutta tämänkaltaisilla toimenpiteillä olisi mahdollista edesauttaa sen kuolemista nopeutetulla aikataululla.

    Onko tämä todella suunta jota haluamme?

    Kuten yltä on voinut lukea on tässäkin kauniissa ajatuksessa monta sellaista piirrettä joilla on vaarana rakentaa hyvinkin massiivinen valvontayhteiskunta jonka ulkopuolelle tottelemattomat kansalaiset voi jäädä milloin vain sen mukaan mitä EU:n lainsäädäntö mahdollisesti tulevaisuudessa keksii säätää.

    Tottelemattomuudeksi ja siten ympäröivän yhteiskunnan ulkopuolelle jäämiseksi alkuvaiheessa luultavasti riittäisi se että ei ole ottanut koronarokotteita, mutta mikäli tällainen järjestelmä rakennetaan ja hyväksytään osana normaalia kehityskulkua eikä sitä vastusteta massiivisesti, ei ole enää minkäänlaista taetta siitä että rajoituksia ei jatkossa tehtäisi aivan millä tahansa muullakkin perusteella kuten esimerkiksi henkilöiden poliittisten mielipiteiden takia.

    Englannissa Covid-passissa on ollut mahdollista tallentaa käyttäjistä paljon muitakin tietoja kuin vain rokotetieto – mm. poliittiset, uskonnolliset sekä filosofiset näkemykset, etninen tausta ja seksuaalinen suuntautuminen (katso lähde täältä).

    Yllä oleva ajatus varmasti saattaa kuulostaa kaukaa haetulta salaliittoteorialta, mutta on hyvä muistaa että esimerkiksi EU:sta vasta eronneessa Englannissa Covid-passissa on mahdollisuus ollut tallentaaa ohjelmaan myös huolestuttavan monipuolisesti lisätietoja henkilöstä.

    Lisätietoja ovat olleeet mm. etninen tausta, poliittiset mielipiteet, uskonnolliset ja filosofiset mielipiteet, liiton jäsenyys ja seksuaalinen suuntautuminen (katso tiedot täältä englannin hallituksen sivuilta) vaikkakaan näitä tietoja ei ole voinut sivun mukaan lukea tai prosessoida. Herää kuitenkin kysymys miksi tällaisien tietojen tallentamista on edes ohjelmaan mietitty mikäli näitä ei ole tarkoitus ja mahdollisuus jossain vaiheessa myöhemmin käyttää?

    On hyvä tiedostaa se, että samaan aikaan EU:ssa ollaan jo hyvässä vauhdissa eurooppalaisen digitaalisen identiteetin suunnittelussa (lue täältä lisää) ja myöskin digitaalista euroa ollaan edistämässä (lue täältä). Kummallakin näillä on mahdollista lisätä kansalaisten laajamittaista valvontaa mikäli niin haluttaisi, joten on hyvä pitää mielessä myös se että kaikki hyvältä kuullostavat ideat eivät lopulta välttämättä niin hyviä kaikissa tapauksissa olekaan.

    Tietenkin tiedän ja tiedostan sen että nämä kaikki kuvaamani uhkakuvat ovat vain ja ainoastaan potentiaalisia skenaarioita eikä kehityksen suunta ole välttämättä kuvaamani kaltainen.

    On hyvä myös muistaa että minkäänlaista syytä panikointiin, hysteriaan tai yleiseen vouhkaamiseen näidenkään asioiden osalta ei ole. Paras ja yhteiskuntarauhan kannaltakin turvallisin keino miten voimme vaikuttaa kehityksen suuntaan on vastustaa omalta osaltaan rokotepassin käyttöä siinä vaiheessa kun se takaisin yhteiskuntaan halutaan tuoda. Kun tarpeeksi iso ihmismassa sanoo ei ja on valmis vaikka viikkoja kestäviin lakkoihin yhteiskunnan toimivuuden kannalta merkittävissä työtehtävissä on kehityksen suuntaa mahdollista muuttaa.

    Valvontayhteiskunta ja totalitäärinen hallintavalta ei yhteiskuntaan synny ilman että sen annetaan syntyä. Onko se todellakin se suunta mihin haluamme antaa yhteiskuntamme mennä, vai haluammeko vielä pitää kiinni yksityisyydestä ja vapaudesta?