Perjantaipullo: Bombardier Premium British Ale

Bombardier Premium British Ale on Eaglen panimon ale-olutta. Vahvuutta on 5.2 %. Muita tietoja sitten valmistajan omilta nettisivuilta ei löytynyt eikä mistään muualtakaan tullut tietoja vastaan. Olutta myydään hyvin varustelluissa ruokakaupoissa.

Pullon aukaistua löytää tyypillisen alemaisen tuoksun josta kuitenkin tuoppiin kaadettua löytää merkittävästi enemmän aromeita. Tuopissa erottuu raikas, imelä ja pihkainen aromi joka saa aikaan halun myös maistaa olutta. Tuopissa oluen kaunis värisävykin pääsee hyvin oikeuksiinsa.

Suutuntuma on kepeä ja laimeaan kallistuvaa sorttia. Hetken olutta suussa pidettyä sen maku pääsee parhaiten oikeuksiinsa nostaen esiin aavistuksen hedelmäisyyttä ja maltaisuutta. Kumpikaan ei nouse liiaksi esiin vaan tunnelma pysyy tasapainoisena. Juomakelpoinen olut joka omaan makuun olisi toiminut myös hieman täyteläisemmälläkin suutuntumalla.

Musiikkina tämän kanssa menee mm. Orden Ogan – F.E.V.E.R. tai Finsterforst – Nichts als Asche

Perjantaipullo: Laitilan Kukko Schwarz

Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Kukko Schwarz on 4.5 % vahvuinen musta pohjahiivaolut. EBU oluessa on 10, EBC 84 ja kantavierrettä löytyy 12.9 %. Lisää teknisiä tietoja löytää firman nettisivuilta.

Kuten muidenkin Kukko-oluiden kohdalla myöskään tämän tölkin ulkoasu ei erityisemmin itselleni herätä mielleyhtymää laadukkaasta oluesta. Sääli sinänsä, koska maistamani Kukko-oluet ovat jokainen olleet perus varmoja valintoja. Ilahduttavasti myöskään Schwarz ei tee tässä poikkeusta.

Tuopista nuuhkaistua erottaa aromin josta ensimmäisenä mielleyhtymänä on mämmi. Tuoppiin kaadettaessa olut kuohuaa tasaisesti ja kauniisti muodostaen suhteellisen paksun vaahdon. Vaahto pysyy kohtalaisen aikaa pinnalla joten muutamassa erässä tuli olut tuoppiin saateltua.

Tuopissa oluen kaunis tumma sävy pääsee hyvin oikeuksiinsa. Kyseessä on todella musta olut jonka rinnalla Coca-Colakin näyttää vedellä läträtylle litkulle. Omaan silmääni väri on miellyttävä.

Suutuntuma on puolitäyteläinen. Maku on maltainen ja pehmeä ja varsin helposti lähestyttävää sorttia. Sen paahteinen maku toimii hyvin sillä se pysyy tasapainoisena eikä korostu liiaksi. Perus hyvä olut jota voin kuvitella ostavani toisenkin kerran vaikka hieman täyteläisempääkin tuntua olisin mielelläni kokenut.

Musiikiksi menee tämän kanssa mm. Neun Welten – Heidenacht tai Saturnus – All alone.

Perjantaipullo: Laitilan Kukko Helles

Kotimaisen Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Kukko Helles on 5,0 % vahvuinen vaalea lager. Olutta myydään hyvin varustelluissa ruokakaupoissa. EBU-arvo oluella on 26, EBC 10 ja kantavierrettä on 12,2 %. Lisää tietoja oluesta löytää valmistajan kotisivuilta.

Ensituntumat oluesta on suhteellisen negatiiviset tölkin vähemmän tyylikkään ulkoasun vuoksi. Ei kuitenkaan pidä antaa tölkin mitäänsanomattoman ulkonäön hämätä.

Tuoksu tuoppiin kaadettua on miellyttävä ja raikas ja siitä erottaa makean lagerin tuoksun. Helles kuohuu maltillisen kauniisti ja tasaisesti. Vaahtoa syntyy pintaan mutta ei kuitenkaan suhteettoman nopeasti ja arvaamattomasti. Pinnalle muodostuva vaahto on paksua ja kermaisaa ja kestää kohtalaisen aikaa tuopissa.

Suutuntuma on keskitäyteläinen. Maku on selkeästi tunnistettava lageriksi mutta ilahduttavasti siitä erottaa persoonallistakin tuntua. Maku on imelämpi kuin monissa muissa maistamissani lagereissa mutta se ei missään nimessä korostu tarpeettoman paljoa. Varsin miellytävä maku ja mieluusti tätä toisenkin kerran voin ostaa.

Musiikiksi tämän kanssa toimii hyvin rento musiikki, esimerkiksi Cat Powers – Horizon tai Feist – Pleasure.

Perjantaipullo: Kotimaista Vehnäolut

Kotimaista Vehnäolut on nimensä mukaisesti vehnäolutta. Vahvuutta oluessa on 4.7 % ja sitä myydään S-ryhmän kaupoissa. Oluesta en liiemmin tietoja löytänyt netistä, mutta ilmeisesti tämä on Laitilan panimolta tulevaa tavaraa.

Vehnäolutta myydään puolen litran tölkissä. Tölkin visuaalinen ilme on omaan silmääni ainakin tyylitön ja ruma ja siitä syntyy suoraan enemmänkin mielikuva halvasta litrakaatotavarasta kuin laadukkaasta oluesta. Ei anneta kuitenkaan tölkin hämätä ja mennään itse makuun.

Tölkin aukaistua erottaa tavallisen vehnäoluen tuoksun vaikkakin kohtalaisen laimeana. Tölkin sisällön kaadettua tuoppiin nousee tuoksu hieman vahvemmin esiin. Tuoksu on ihan ok, ei mikään maata mullistavan hyvä mutta ei onneksi huonokaan. Vaahtoa syntyy pinnalle varsin maltillisesti vaikka sisällön humauttaisi tuoppiin vauhdikkaastikin eikä vähäinen syntynyt vaahto viihdy pinnalla kovinkaan montaa minuuttia.

Suutuntuma oluessa on hieman pistävään päin kallistuva mutta raikas. Harmillisesti suutuntuma on taipuvainen vetisyyteen eikä siitä saa kunnolla mitään irti. Mausta nousee esiin banaanin makua joka on hyvä, mutta maku ei nouse kuitenkaan kovinkaan tasapainoisesti makukenttään joka laskee maun miellyttävimmän olemuksen arova hieman.

Ei tämä kuitenkaan mitenkään huono olut ja tällaisenaankin se on ihan juomakelpoinen, mutta selkeästi maku olisi kaivannut vahvempaa runkoa ja täyteläisempää suutuntumaa jotta se olisi päässyt kunnolla oikeuksiinsa.

Musiikiksi tämän kanssa toimii mm. JVG – Popkorni tai Ruudolf – Jalokivii tiputtelen.

Perjantaipullo: Rock Paper Scissors An All Day, Every Day -lager

Kotimaisen Rock Paper Scissors -pienpanimon An All Day, Every Day -lager on 4,7 % vahvuinen lager. Sen IBU-arvo on 20 ja EBC on 6,0. Olutta myydään ainakin hyvin varustelluissa ruokakaupoissa. Lisää oluesta löytää tietoa panimon omilta kotisivuilta.

Olen aikaisemmin täällä blogissa testannut saman panimon IPA-olutta (lue arvostelu) mutta muuten kyseinen panimo on itselleni varsin tuntematon. Pullon aukaistua oluesta löytää kohtalaisen tavanomaisen mutta ehkä hieman keskimääräistä makeamman lagerin tuoksun. Tuoksu säilyy hyvin myös tuoppiin kaadettuna.

Olut kuohuaa kiitettävästi, mutta vaahto ei mitenkään suhteettoman kauaa pinnalla pysy eikä kaatamiseen tarvitse aivan mahdottomasti aikaa varata. Maltillisemmalla kaatovauhdilla tuskin sitäkään mitä itse varasin.

Suutuntuma on keskitäyteläinen ja raikas. Maku on helposti tunnistettavissa vaaleaksi lageriksi ilman mitenkään erityisen suuria omalaatuisuuksia. Kuitenkin tämä on aavistuksen pehmeämpi suussa kuin keskiverto bulkkilager ja selkeästi myös raikkaampi joten kokeilemisen arvoinen lager on kyseessä.

Panimon sivujen mukaan olut on vuonna 2018 ollut Suomen paras olut -listalla kolmantena vaalea lager -sarjassa eikä tätä nauttiessa sitä tarvitse ihmetellä. Kaikin puolin hyvä ja tasapainoinen olut.

Musiikiksi menee mm. Millencolin – Penguins and polar bears tai Lagwagon – Heartbeaking music.