Perjantaipullo: La Trappe Trappist Bockbier

La Trappe Bockbier on Trappist-tyylinen 7,0 % vahvuinen erikoisolut jonka valmistajana on Bierbrouwerij de Koningshoeven. Katkeroita oluessa on 34.0 EBU ja kantevierrettä 16.6 °P. Lisää tietoa oluesta löytää Alkon nettisivuilta. Olut on kotoisin hollannista ja sitä oli saatavana Alkon erikoiserän valikoimassa ainakin Helsingistä.

Pullon aukaistua erottaa hiivaisan aromin joka kuitenkin haihtuu kun olut löytää tiensä tuoppiin. Pinnalle muodostuu kaadettaessa suhteellisen runsaasti paksua ja kermaisaa vaahtoa.

Suutuntuma oluessa on täyteläinen ja miellyttävä. Maussa nousee esiin aavistuksen verran alkoholin väkevyys mutta ei kuitenkaan ikävällä tavalla. Mausta on löydettävissä myös aavituksen leipäisää tuntua.

La Trappe Bockbier on varsin toimiva erikoisolut. Siinä on mukava ja helposti nautittava maku ja siitä syntyy positiivisella tapaa hivenen kotikaljamaisia tuntemuksia.

Musiikiksi menee tämän kanssa hyvin tunnelmaltaan gootahtava musiikki, esimerkiksi Theatre of Tragedy – Venus tai Tristania – Equilibrium.

Perjantaipullo: Radbrew Beerman

Radrew Beerman on kotimaisen pienpanimo Radrewin panemaa Indian Pale Alea eli IPAa. Vahvuutta löytyy 5,5 % ja ainakin miedommassa 4,7 % vavhuisessa versiossa IBU-arvona on 53. Lisää oluesta löytää tietoa valmistajan omalta sivulta.

Ensimmäisenä huomio tämän oluen tapauksessa kiinnittyy sen tyylikkääseen Mega Man -pelin tyyliseen etikettiin. Etiketti olikin se joka sai kaupassa olueen innostuneena tarttumaan joten valmistajien ei lainkaan kannata väheksyä tyylikästä designia.

Oluen aukaistua erottaa siitä perinteisen IPAmaisen tuoksun. Sen erottaa hyvin niin pullossa kuin myös tuopissakin. Vaahtoavuus on maltillista sorttia.

Suutuntuma on puolitäyteläinen ja helposti lähestyttävä. Maku on raikas mutta varsin maltillinen. Se ei hyökkää aisteihin voimakkaana ja sitä olisi voinut helposti luulla vahvuuttaan miedommaksikin olueksi. Maku on asiallinen ja siitä löytää IPA-oluille ominaisen greippisen maun seasta mietona, mutta ei mitenkään erityisen dominoivana.

Toimiva perus IPA, joskin allekirjoittaneen makuaistit olisi kaivanneet silti hieman vahvempaakin tuntua.

Musiikkina tämän kanssa toimii mm. Fool’s Garden – Lemon tree tai Oasis – Wonderwall.

Perjantaipullo: Ridgeway IPA

Ridgeway IPA on englantilaisen Ridgewayn panimon 5.5 % vahvuinen olut jota myydään hyvin varustelluissa ruokakaupoissa sekä Alkon vakiovalikoimissa. Katkeroita löytyy 37.0 EBU ja kantavierrettä 13.7 °P.

Oluesta erottaa mieluisan IPAn tuoksun niin pullosta kuin tuopistakin. Olut on väriltään kauniin meripihkainen ja se muodostaa kaadettaessa miellyttävän paksun ja mauttoman vaahdon.

Suutuntuma oluessa on pehmeä ja kohtalaisen raikas. Maku on miellyttävä ja täyteläinen ja siinä on miedompi greippimäisyys kuin monissa muissa IPA-oluissa joita olen maistanut. Maku on asteen verran kuiva. Kokonaisuutena tämä on hyvä olut vaikkakin maku flirttailee yleisesti IPA-oluita enemmän tunnelmaltaan jo lagereiden suuntaan.

Musiikkina menee hyvin mm. Jessica Rabbit – Why don’t you do right tai Lesley Gore – You don’t own me.


Perjantaipullo: Flight Cadet APA

Flight Cadet APA on kotimaisen Hopping Brewstersin panemaa 5.3 % vahvuista alea. Sitä myydään hyvin varustelluissa ruokakaupoissa sekä Alkossa. Katkeroita oluessa on 38.9 EBU ja kantavierrettä 14.1 °P.

Oluesta nousee esiin mieluisa sitrusmainen aromi joka säilyy myös tuoppiin kaadettuna. Tuopissa oluesta erottaa aromissa myös aavistuksen hiivaisuutta. Lentokadetti on helposti kaadettavissa tuoppiin kiitos sen vähäisen vaahtoavuuden.

Suutuntuma oluessa on puolitäyteläinen, kepeän raikas ja hivenen kirpeä. Maku on hyvä. Jälkimaku on aavistuksen kallistuvainen kuivaan suuntaan ja greippimäiseen tuntuun. Yksittäin nautittuna olut toimii hyvin, mutta jälkimaku on rajoilla käykö se häiritsemään liiallisesti väkevyydellään vaiko ei joten kahta tällaista tuskin tulisi peräkkäin siemailtua.

Musiikkkina menee hyvin punkahtava rock kuten Rise Against – Prayer of the Refugee tai A day to remember – The downfall of us all.


Perjantaipullo: Kees Export Porter 1750

Kees Export Porter 1750 on hollantilaisen Brouwerij Keesin valmistama porter. Sen alkoholitilavuus on 10.5 %, katkeroita siinä on 108.0 EBU ja kantavierrettä löytyy 24.5 °P. Suuresta alkoholitilavuudesta johtuen myyntipaikat rajoittuvat Suomessa Alkoon.

Pullon aukaistua erottaa miellyttävän vaikkakin aavistuksen hiivaisen tuoksun niin pullossa kuin tuopissa. Väri on selkeästi tummempi kuin monissa muissa portereissa joita olen juonut. Tuoppiin olutta kaadettaessa ei kovin paljoa tarvitse vauhtia hidastaa vaahtoamisen vuoksi sillä tämäkään ei vaahtoa kovin paljoa. Pinnalle kuitenkin muodostuu kaadettaessa kaunis ruskea, paksu ja kermaisa vaahto jota maistaessa nousee todella vahvasti ja terävästi esiin alkoholin maku.

Itse olut on pehmeän ja täyteläisen makuinen porter jossa humala nousee selvästi makuun. Maku on paahteinen ja lajitovereistaan erottuva ja siinä on kepeä kahvinen sivumaku. Jälkimakuna suuhun jää selkeästi alkoholin tuntu.

Omaan makuuni tämä oli toimiva porter joka luultavasti toimii myös muille portereista pitäville. Voimakas jälkimaku saattaa kuitenkin olla joihinkin makuihin tarpeettoman dominoiva kokonaisuutta ajatellen.

Musiikkina tämän kanssa menee hyvin hieman tunnelmaltaan raskaampi musiikki, esimerkiksi Swallow the Sun – Cathedral walls tai Before the Dawn – Pitch Black Universe.