Perjantaipullo: Iso-Kallan Angus Red Ale

Iso-Kallan Angus Red Ale on nimensä mukaisesti Pohjois-Savolaisen Iso-Kallan panemaa red alea. Oluessa on vahvuutta 5.5 %, katekeroita on 55.0 EBU ja kantavierrettä 14.1 °P. Lisää tietoja oluesta löytää mm. Alkon sivuilta.

Oluen aukaistua ensimmäisenä havaitsi todella runsaan vaahtoamisen – niin runsaan, että olut kuohui suoraan ulos pullosta ja valui pitkin pöytää. Vähitellen kun ensimäiset vaahdot olivat päässeet pihalle oli mahdollista alkaa tuoppiin kaatamisoperaatio. Kuten ensivaahdoista jo arvata saattoi ei tuoppiin kaataminen käy kovin nopeasti sillä olut vaahtosi tuoppiin kaadettaessakin runsaasti ja kaataminen otti oman aikansa. Pinnalle muodostuva vaahto on ohuen pitsistä hattaraa ja se säilyy kohtalaisen kauan pinnalla.

Tuoksu oluessa on pullossa kuin tuopissakin mukavan raikas ja hedelmäinen. Käytännössä sellainen että se houkuttelee kyllä maistamaan kulauksen jos toisenkin.

Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kepeä. Maku on hieman samea. Siinä on humalainen maku hedelmäisellä vivahteella ja se on selkeästi red aleksi tunnistettava. Jälkimaku jättää hieman kuivan ja väkevän tunnun mutta ei tarpeettoman vahvasti. Vaikkakaan tämä ei kovin paljoa säväytä on tämä perus toimiva olut jonka voi nauttia keran tai toisenkin.

Musiikiksi tämän kanssa menee hyvin elektronisempi poppi tai vaikkapa kepeä goottirokki, mm. Omnimar – Reason tai Amore Ad Lunam – Alone forever.

Perjantaipullo: Shpeherd Neame Spitfire Super Strong Lager

Edellisen viikon tapaan tälläkin kertaa valinnaksi päätyi englantilaisen Sheperd Neamen panimon olut. Tällä kertaa valintana on 9.0 % alkoholitilavuudella varustettu Spitfire Super Strong Lager. Katkeroita oluessa on 33.0 EBU ja kantavierrettä 18.6 °P. Olutta löytyy Alkon vakiovalikoimassa ja lisää teknisiä ja muita tietoja juomasta löytää Alkon sivuilta.

Oluen aukaistua erottaa voimakkaan mutta miellyttävän tumman oluen aromin – siitäkin huolimatta että tämä ei kovin tummaa ole. Tuoppiin kaadettua aromi valitettavasti heikkenee merkittävästi eikä vahva tuoksu enää nouse esiin. Väriltään olut on lageriksi sangen tavallinen kullan keltainen.

Tuoppiin kaataminen on helppoa sillä olut ei juurikaan vaahtoa ja pinnalle muodostunut pienikuplainen vaahto katoaa pinnalta yhtä nopeasti kuin kaunis ajatus päästä asunnon siivoamisesta vapaapäivänä.

Suutuntuma on paksu ja täyteläinen jossa on kuitenkin raikkaus hyvin säilynyt mukana. Mausta tulee aavistuksen verran silti mämmimäinen maku joka luultavasti on vain seurausta oluen kermatoffeisesta makuvivahteesta.

Ilahduttavasti maku on maltilinen ja hillitty vaikka vahvuutta on näinkin paljon. Se ei liiemmälti korostu makukentässä ja tekee siitä näin helposti nautittavan oluen. Omaan makuuni tämä oli toimiva lager.

Musiikkina menee hyvin kotimainen iskelmä, mm. Kikka – Tartu tiukasti hanuriin tai Tarja Ylitalo – Ei tämä tyttö lempee anele.

Perjantaipullo: Shepherd Neame 1698 Kentish Strong Ale

Shepherd Neam & Co:n panimon panema 1698 Kentish Strong Ale on nimensä mukaisesti vahvaa alea. Alkoholitilavuutta siinä on 6.5 %, katkeroita on 26.0 EBU ja kantavierrettä 14.5 °P. Vahvuutensa vuoksi olutta myydään pulloissa Suomessa ainoasataan Alkoissa jossa sitä löytää vakiovalikoimasta.

Vaikka Shepherd Neamen panimo on ainakin sivujensa mukaan britannian vanhin panimo en kovin paljoa heidän panemia oluita ole maistanut. Täällä blogissa aikaisemmin on ollut arvostelu ainoastaan Spitfire Goldista, joten ehkä jossain vaiheessa täytyy ottaa tavoitteeksi perehtyä useampiinkin tämän panimon oluisiin.

Pullon aukaistua oluessa erottaa raikkaan ja miellyttävän kepeän aromin joka valitettavasti tuoppiin kaadettua katoaa lähes täysin. Pinnalle kaadettaessa muodostuu paksu ja kermaisa vaahto. Vaahto ei ole mitään nopeasti kuohuvaa sorttia vaan enemmänkin tasaisesti pinnalle muodostuvaa tyyppiä. Vaahto hieman hidasta tuoppiin kaatamista, mutta mitenkään tarpeetonta varovaisuutta kaatamiseen se ei aiheuta.

Omaan silmääni oluen väri oli kauniin meripihkainen ja siten miellyttävä.

Suutuntuma oluessa on todella pehmeä ja helposti lähestyttävä. Se ei hyökkää ykkösketjun laiturin tavoin täysillä päälle vaan astuu vähitellen mukaan kuvioihin. Oluen 6.5 % vahvuuteen nähden pehmeys oli itselleni positiivinen yllätys tämän tyypin oluessa. Suutuntuma muutenkin on paksu ja täyteläinen mutta kepeätunnelmainen.

Maku on yrttinen ja aavistuksen marjaisaa vivahdetta sisältävä. Marjainen vivahde nousee suuntuntumaan paremmin vasta hetken suussa olutta pidettyä. Kokonaisuus säilyy persoonallisena mutta helposti lähestyttävänä.

Jälkimaku on aavistuksen kuivaan kallellaan mutta ei jätä kuitenkaan pahaa suutuntumaa joten sen suhteen kyseessä on suhteellisen neutraali olut.

Musiikiksi menee hyvin kotimainen iskelmä, mm. Eppu Normaali – Arkussa vainaan tai Irwin Goodman – Rentun ruusu.

Perjantaipullo: Ayinger Celebrator Doppelbock

Saksalaisen Ayinger breweryn panema Ayinger Celebrator Doppelbock on 6.7 % vahvuinen vahva lager (doppelbock). Katkeroita siinä on 28.0 EBU ja kantavierrettä 18.3 °P. Lisää tietoja oluesta löytää Alkon sivuilta.

Oluessa on miellyttävän vahva tuoksu niin pullossa kuin tuopissakin, vaikkakin se tuoppiin kaadettuna heikkenee. Kaadettaessa pinnalle muodostuu kaunis paksu ja kermaisa vaahto joka on runsasta mutta ei kovinkaan nopeasti kuohuvaa sorttia. Käytännössä oluen voi kaataa tuoppiin ilman kovin suuria tarpeita hidastamiselle normaalista kaatovauhdista.

Väri on todella tumma ja ainakin omaan silmääni se on varsin miellyttävän näköinen. Suutuntuma on täyteläinen. Siinä on vahva maku mutta alkoholi ei kuitenkaan nouse liian dominoivaksi makukentässä. Paras maku nousee oluessa esiin kuitenkin vasta kun sitä on hetken pitänyt suussa jolloin sieltä alkaa löytymään sen maltainen ja makea olemus. Jälkimaku on mieto mutta erottuva.

Omaan makuuni tämä oli todella hyvä ja varsin juomakelpoinen olut jonka voi mieluusti maistaa toisenkin kerran.

Musiikkina menee mm. Nation Despair – Kaski tai Distress of Ruin – The Ocean of Perdition.

Perjantaipullo: Pyynikin Vahvaportteri

Pyynikin Vahvaportteri on kotimaisen Pyynikin käsityöläispanimon panemaa 7,5 % vahvuista imperial porteria. Katkeroita siinä on 44.0 EBU ja kantavierrettä 18.6 °P. Olutta voi ostaa Alkosta. Lisää tietoa löytää myös panimon omilta sivuilta osoitteesta pyynikin.com.

Oluen aukaistua erottaa miellyttävän ja aromikkaan perinteisen porterin tuoksun joka onneksi säilyy myös tuoppiin kaadettuna seuralaisena koko oluen nauttimisen ajan. Kaataminen tuoppiin on helppo prosessi vähäisen vaahtoavuuden vuoksi eikä tuoppiinkaatovauhtia tarvitse sen vuoksi rajoittaa.

Suutuntuma oluessa on helposti lähestyttävä. Se on pehmeä, aistikas ja täyteläinen. Maku on kepeän paahteinen ja tasapainoinen ja siitä on löydettävissä myös suklaista makua.

Maun osalta kyseessä on hyvinkin perinteikäs porter ilman suurempia ihmeitä, mutta pehmeän tuntumansa vuoksi tämä voi olla monelle keskimääräistä helpommin lähestyttävä tuttavuus. Jälkimaku jättää mukavan tunnun ja halun ottaa toinenkin kulaus.

Kokonaisuutena tämä on varsin hyvä olut portereiden ystäville.

Musiikkina tämän kanssa toimii hyvin metallimusiikki, mm. Mustan Kuun Lapset – Ikaros tai Saor – Bròn.