Category: Perjantaipullo

Mustan Virran Panimon Fluffy Orange Goodness on tyyliltään American Pale Alea ja alkoholitilavuutta on 5.2 %. Muita teknisempiä tietoja oluesta en löytänyt googlailemalla eikä valmistajan kotisivuillakaan sen suuremmin oluesta tietoja löydy.

Oluen aukaistua löytää etsiessä vahvan mutta ei niin miellyttävän tunkkaisen tuoksun joka tuoppiin kaadettuna onneksi muuttuu miellyttävämmäksi ja jopa miellyttävän hedelmäiseksi ja raikkaaksi.

Väriltään olut on ruskeankeltainen ja olemukseltaan samea. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Maku on kepeä ja helposti lähestyttävä, kaukaisesti ipamainen ja sitruksinen mutta silti hieman tunkkainen. Jälkimaku on omaan mieltymykseeni aavistuksen liian sitruksinen ja kuiva.

Kokonaisuutena juomakelpoinen olut jonka jälkimaku ei ole omaan mieltymykseeni parhain mahdollinen. Tästäkin huolimatta helposti nautittava olut.

Musiikkina menee kevyt musiikki, mm. Erin McCarley – Love, Save the empty tai Ingrid Michaelson – The Way I am.

Erdringer Weissbier Alkoholfrei on saksalaisen Erdringerin panimon alkoholitonta vehnäolutta. Käytännössä alkoholia kerrotaan olevan alle 0.5 % joten sen suhteen olut menee alkoholittomien kategoriaan, mutta täysin alkoholitonta olut ilmeisestikään ei ole. Kantavierrettä oluessa on 7,2 °P.

Ulkoisesti pullo on etiketiltään perustyylikäs ilman sen suurempia ihmeellisyyksiä. Oluen avattua löytää hieman vehnäoluen ominaistuoksua joka tuopista erottuu paremmin. Mikään vahva tuoksu ei kuitenkaan ole kyseessä.

Kaadettaessa olut vaahtoaa runsaasti mutta hillitysti. Vaahto on paksua ja kermaisaa ja se säilyy pinnalla hyvän hetken juomisen aikanakin. Väri on miellyttävä kuparinkeltainen.

Suutuntuma on suhteellisen laimea ja ponneton. Maku on makea, ehkä jopa aavistuksen imeläkin mutta kokonaisuutena silti suhteellisen tunteita herättämätön kokemus. Kyllä tästä olutmaisia fiiliksiä irtoaa, mutta silti selkeästi jotain merkittävää puuttuu että ainakaan ensimaistelulla tästä muodostuisi ajatusta siitä että tätä haluaa ostaa toisenkin kerran.

Musiikiksi tämän kanssa menee mm. Celtic Woman – Tír na nÓg ft. Oonagh tai Lisa Kelly – May it be.

Panimo Hiiden Mitä humalan jälkeen? on 6.7 % vahvuinen Sour Ale ja sitä löytyy alkon erikoiserän tuotteena. Kantavierrettä oluessa on 15.5 °P. Lisää tietoja löytää Alkon sivuilta (lue täältä).

Oluessa ensimmäisenä on helppo huomata selkeästi erottuva etiketti ja symboleita tunnistavalle sen sisältämä okkultistinen tematiikka. Etiketissä nähtävä sarvipää jonka pään päällä palaa tuli on selkeä viittaus Eliphas Lévin kirjassakin kuvattuun Baphometiin (lue täältä), eikä keskellä kuvassa nähtävän sarvipään otsassa nähtävä Sulfur eli The Leviathan Cross joka myös toisinaan Saatanan ristinä on tullut tunnetuksi jää huomaamatta. Toki symbolin alkemistinen historia on vanhempi ja vasta LaVeyn satanismin myötä ehkä symboli on tainnut saada moisen merkityksen, mutta yhtä kaikki nykyisessä kulttuurissa sen merkitys on kuitenkin varsin tunnettu ainakin mikäli aihepiiri on edes jossain määrin tuttu.

Vähemmän yllättäen omaan makuuni etiketti ei iske tematiikkansa vuoksi, mutta arvioin kuitenkin oluen oluena ja jätän symbolien tulkinnan ja niiden sopivuuden olueen itse kullekin.

Väri oluessa on punertavaan kallistuva. Tuoksu on hieman hapan. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja raikas ja maku on marjaisa ja yrttinen. Jos tätä en tietäisi olueksi helposti voisin kuvitella joksikin muuksikin juomaksi.

Kokonaisuutena juomakelpoinen, mutta kuten yleensäkin sour alejen kohdalla eivät ne ole itselleni tavallisesti ensimmäinen valinta. Kuitenkin niihin hetkiin kun tekee mieli saada olueen selkeästi erottuvaa vaihtelua on tämä varsin toimiva makunsa puolesta.

Musiikkina toimii hyvin dark electro, mm. In Strict Confidence – Tiefer tai Eisefunk – Pong.