Perjantaipullo: Kakola Lauha Imperial Stout

Kakola Lauha on kotimaisen Kakola Brewingin panemaa 9.0 % vahvuista imperial stoutia jota myydään Alkon vakiovalikoimissa. Katkeroita oluessa on 81.0 EBU ja kantavierrettä 20.6 P.

Oluesta löytää tuoksusta hiivaisuuden lisäksi perinteisen portereille ominaisen paahteisen aromin joka tuoksuu hyvälle niin pullossa kuin tuopissakin. Tuoppiin kaadettaessa muodostuu pinnalle kaunis tummanruskea paksu ja kermaisa vaahto. Omaan mieltymykseeni olut on tumman puhuvalla sävyllään oikein miellyttävän värinen.

Maku on hyvä. Se on sopivan pehmeä jotta sen makuun on helppo hypätä sisään ja siitä löytää helposti tumman ja paahteisen maun. Alkoholin maku nousee myös esiin mutta se säilyy maltillisena eikä käy häiritsemään muuta makukenttää. Jälkimakuna alkoholi sen sijaan pysyy pienen hetken suussa joka omaan mieltymykseeni ei niin kovasti iske, mutta omaan makuuni silti tämä on kokonaisuutena Suosituksia-sivulle pääsemisen arvoinen olut.

Musiikiksi menee hyvin tämän kanssa mm. Duskmourn – The Frozen Mire tai Wolfheart – Breakwater.

Perjantaipullo: Malmgård Vintage Imperial Stout

Kotimaisen Malmgårdin panimon Vintage vuosikerta 2018 on tyyliltään imperial stoutia. Olutta myydään Suomessa Alkoissa vakiovalikoimissa. Alkoholitilavuutta löytyy 9.2 %, katkeroaineita on 53.0 EBU ja kantavierrettä 20.9 P.

Pullon aukaistua löytää miellyttävän stoutin tuoksun jossa paahteisuus nousee hyvällä tapaa esiin. Tuoppiin kaadettua havaitsee oluen varsin mustaksi sävyltänsä. Kaataminen on helppo prosessi sillä olut ei juurikaan vaahtoa eikä kaatovauhtia tarvitse juurikaan hidastaa.

Maku on pehmeä ja erinomainen. Se on helposti lähestyttävä, runsas ja täyteläinen suutuntumaltaan. Mausta erottaa ainoastaan hivenen paahteisuutta, mutta kokonaisuutena siitä nousee esiin miellyttävä maltaisuus. Alkoholin maku ei dominoi liiallisesti aisteja eikä jälkimakukaan jätä pahaa sanottavaa vaan saa halun ottaa toisenkin kulauksen, joten kyseessä on erinomainen ja maistamisen arvoinen imperial stout.

Musiikiksi menee mm. Verikalpa – Tyrmä tai Manegarm – Odin owns ya all.

Perjantaipullo: Wild Beer Wildbeest

Englantilaisen Wild beerin panimon Wildbeest on tyyliltään imperial stoutia jota vahvan 11.0 % alkoholipitoisuutensa vuoksi Suomessa myydään ainoastaan Alkoissa. Katkeroita on 32.0 EBU ja kantavierrettä 25.7 P.

Oluen tuoksu on mieto niin pullossa kuin tuopissakin eikä siitä saa juuri mitään irti. Tuoppiin kaadettua huomaa oluen poikkeuksellisen tummaksi sävyltään. Väriarvoa en valitettavasti löytänyt Alkon sivuilta.

Tuoppiin kaataminen on helppoa vähäisen vaahtoavuuden vuoksi. Vaahto myös katoaa pinnalta suhteellisen nopeasti pois.

Suutuntuma on erittäin täyteläinen, paksu ja rikas. Tämä on luultavasti täyteläisin suutuntumaltaan mitä olen tähän mennessä oluita maistanut. Vahvasta alkoholipitoisuudestaan huolimatta on tämä maultaan helposti lähestyttävä ja yhtä helposti nautittava olut sillä alkoholin maku ei nouse liian voimakkaasti esiin ja se peittyy hyvin aavistuksen suklaisen ja kahvimaisen maun alle. Maku on myös kepeän paahteinen ja maltainen. Jälkimakua ei muodostu juuri lainkaan.

Wild Beerin Wildbeest on omaan makuuni erinomainen stout jota mieluusti maistaa toisenkin kerran. Tämä meni myös Suosituksia-sivulle.

Musiikkina toimii mm. ZZ Top – Sharp Dressed Man tai Ratt – Round and round.

Perjantaipullo: Wells Sticky Toffee Pudding Ale

Englantilaisen Wells & Young’sin panimon Sticky Toffee Pudding Ale on 5.0 % vahvuista English brown alea. Olutta myydään tämän tekstin kirjoitushetkellä Suomessa ainakin hyvin varustelluissa K-marketeissa.

Oluen aukaistua löytää keskivertoa mieluisamman tuoksun josta nousee esiin toffeemaista makeutta. Harmillisesti suurin osa tuoksusta menettää teräänsä tuoppiin kaadettua mutta aikansa tuopistakin sitä etsiessä se on onneksi vielä löydettävissä.

Sävy on kauniisti punertavaan kallellaan oleva tumma sävy jota oikeanlaisessa valaistukesssa ensivilkaisulla voi erehtyä melkein luulemaan jo punaviiniksikin.

Kaadettaessa pinnalle muodostuu paksu tiheä vaahto joka säilyy pinnalla hyvän aikaa. Kuitenkaan olut ei vaahtoa tarpeettoman paljoa eikä kaatamisessa tarvitse olla erityisen varovainen kuohumisen vuoksi sillä kuohuavuus on silti maltillista.

Suutuntuma on pehmeä ja puolitäyteläinen. Mausta erottaa nimensä mukaisesti toffeevanukkaan makua, vaikkakin sen löytää vasta hetken olutta suussa pidettäessä. Ensin makukenttään nousee kuitenkin pieni pistävämpi sivumaku joka onneksi säilyy varsin maltillisena eikä käy häiritsemään olutnautintoa. Jälkimaku on kohtalaisen mukava, ei liian vahva mutta kuitenkin sellainen että se houkuttelee ottamaan toisenkin kulauksen.

Kokonaisuutena tämä on toimiva olut ja mielenkiintoinen kokemus, mutta aavistuksen voimakkaampaa tuntumaa olisin itse kaivannut jotta olut olisi päässyt täyteen oikeuteensa. Tällaisenaankin kelvollinen olut.

Musiikiksi tämän kanssa sopii hyvin mm. Cryhavoc – Repent tai Embraze – The One.

Perjantaipullo: Ayinger bräuwrisse ​

Ayinger Bräuwrisse on saksalaisen Ayingerin panimon panemaa hefeweizeniä eli saksalaistyylistä vehnäolutta. Alkoholitilavuutta oluessa on 5,1 % ja sitä myydään ainakin hyvin varustelluissa K-marketeissa.

Olut tuoksuu hieman tunkkaisuudestaan huolimatta aavistuksen banaaniselle. Tuoppiin kaadettua erottaa samean värin joka ei ainakaan allekirjoittaneelle mitenkään erikoisesti iskenyt.

Kaadettaessa tuoppiin vaahtoaa Bräuwrisse kohtalaisen paljon ja se muodostaa pinnalleen paksun ja kermaisan vaahdon joka kuitenkin katoaa pinnalta suhteellisen nopeasti.

Suutuntuma on hento ja raikas, keväinen ja sitruksinen. Banaaninen maku erottuu myös selkeästi suutuntumassa. Jälkimakuna ainoastaan banaanin maku jää muistuttamaan nauttijaansa olemassaolostaan.

Kokonaisuutena tämä on asiallinen olut. Se ei ole millään muotoa oma suosikkini, mutta kuitenkin sellainen että helppo tätä olisi nauttia toisenkin kerran.

Musiikiksi menee mm. Sanni – Prinsessoja ja astronautteja tai Heikki Kuula – Koirakaveri.