Perjantaipullo: Kapuziner Winter-Weissbier

Kulmbacherin panimon Kapuziner Weissbier on saksasta saapuvaa vehnäolutta. Sen alkoholipitoisuus on 5,4 %, väri on 22.7 EBC ja katkeroita siinä on 12 EBU. Lisätietoja löytää saksaksi valmistajan omalta kotisivuilta.

Oluesta erottaa miellyttävän siirappisen tuoksun joka nousee aisteihin tuopista olutta nautittaessa. Vaahtoavuus on rauhaisaa mutta kuitenkin sellaista että hieman joutuu tuoppiin kaataessa käyttämään malttia. Vaahto joka pinnalle muodostuu on kaunista, paksua ja kermaisaa ja säilyy pinnalla hyvän tovin.

Maku on hieman pistävä ja raikas. Suutuntumaltaan puolitäyteläinen ja siitä löytää banaanimaista tuntua hetken suussa pidettyä. Jälkimakua ei ole juuri nimeksikään joten kyseessä on todella helposti lähestyttävä olut.

Kokonaisuutena toimiva vehnäolut ilman sen suurempia ylistystä tai alistusta vaativia ilmaisuita.

Musiikiksi uppoaa hyvin elektronisia vivahteita sisältävä musiikki, esim. Blutengel – Vampire tai Night Club – Candy coated suicide.

Perjantaipullo: Zeunerts Höga Kusten

Kopparbergs Bryggerin panema Zeunerts Höga Kusten on ruotsalaista lageria. Oluen alkoholitilavuus on 5,3 %, katkeroaineita siinä on 20.0 EBU ja kantevierrettä 12.1°P. Lisää tietoa oluesta löytää Alkon sivuilta.

Oluen avattua erottaa keskivertolagerista poikkeavan tuoksun sillä se on hedelmäisempi kuin yleensä lagereissa on tullut vastaan joten ainakin jotain persoonallista naapurimaamme juomasta on siis löydettävissä.

Vaahto on erittäin vähäistä ja pullon sisällön voi humauttaa vailla huolia ja murheita rivakallakin tahdilla tuoppiin. Vaahto kerkesi katoamaan pinnalta jo ennen kuin olutta pääsi maistamaan kuvien ottamiselta joten kauaa vaahto ei ole viettelemässä maistamaan.

Suutuntuma on täyteläisempi kuin missään aikaisemmin maistamassani lagerissa ollen kuitenkin puolitäyteläinen. Maku on hedelmäinen ja asteen verran tummempaa sorttia kuin mielikuva keskivertolagerista antaisi odottaa.

Miellyttävä tuttavuus länsinaapurista jonka seura kelpaa hyvin vaikka toisenkin kerran.

Musiikiksi toimii tämän kanssa ainakin Bon Jovi – Livin’ on a prayer tai Guns ’n Roses – Don’t cry.

Perjantaipullo: Laitilan lakritsi portteri

Laitilan Lakritsi portteri on kotimaisen Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Porter-tyylistä olutta. Siinä on vahvuutta 5,4 %, EBU-arvo on 30 ja kantavierrettä on 15,2 %. Lisää teknisiä tietoja ja kuvausta löytää valmistajan kotisivulta.

Oluen aukaistessa erottaa hiivaisan tuoksun joka säilyy myös nauttijan seuralaisena myös tuopista. Olut vaahtoaa miedosti kaadettaessa joten kovin suurta varovaisuutta ei vaahtoavuuden vuoksi joudu noudattamaan. Vaato katoaa nopeasti myös pois pinnalta.

Maku on puolitäyteläinen ja siitä erottaa lakritsan maun vaikkakin kohtalaisen mietona. Enemmän mausta tulee kotikaljamaisempi tunnelma kuin muiden maistamieni porttereiden tuntu. Ehkä syynä tähän on varsin mieto alkoholitilavuus portteriksi tai sitten vain selittävä tekijä löytyy jostain muualta.

Lakritsi portteri on yleisesti sangen juomakelpoinen olut, mutta portteriden kategoriassa se ei säväytä hieman heikon olemuksensa vuoksi. Se kaipaisi enemmän lihaa luiden ympärille jotta toimisi allekirjoittaneelle lajityypissään nykyistä paremmin.

Musiikiksi sopii hieman raskaampi musiikki, mm. Armaga – Avenger tai Crow Black Sky – Stars of God.

Perjantaipullo: Hamster of Doom

Englantilaisen Ridgewayn panimon Hamster of Doom on brown ale -tyyppinen olut. Siinä on alkoholitilavuutta 5.8 %, katkeroita 30.0 EBU ja kantavierrettä 13.9 °P. Vahvuutensa vuoksi Suomen lainsäädännöstä johtuen olutta myydään ainoastaan Alkossa.

Mielenkiintoisen nimensä lisäksi oluella on persoonallisen näköinen etiketti joka on ainakin omaan silmääni miellyttävän tyylinen.

Oluen aukaistua erottaa miellyttävän leipäisän tuoksun joka kuitenkin heikkenee nopeasti löydettyään tien tuoppiin. Kuitenkin tarkemmin aromia etsiessä sen kyllä onnistuu tuopistakin bongaamaan vaikkakaan ei enää niin selkeästi.

Väri oluessa on omaan silmääni miellyttävä. Tuoppiin kaataminen on helppoa sillä pinnalle muodostuva paksu ja kermaisa vaahto on kuitenkin määrällisesti maltillista. Vaahto katoaa kohtalaisen nopeasti myös pois.

Suutuntuma on keskitäyteläinen, kermaisa ja maukas. Maku on kauniin pehmeä, aistikas ja persoonallinen ollen myös hedelmäinen ja aromikas. Omaan makuuni varsin toimiva olut jota ostaa mieluusti toisenkin kerran.

Musiikiksi toimii kotimainen rock, mm. Don Huonot – Suojelusenkeli tai CMX – Rikkisuudeltu.

Perjantaipullo: La Trappe Trappist Bockbier

La Trappe Bockbier on Trappist-tyylinen 7,0 % vahvuinen erikoisolut jonka valmistajana on Bierbrouwerij de Koningshoeven. Katkeroita oluessa on 34.0 EBU ja kantevierrettä 16.6 °P. Lisää tietoa oluesta löytää Alkon nettisivuilta. Olut on kotoisin hollannista ja sitä oli saatavana Alkon erikoiserän valikoimassa ainakin Helsingistä.

Pullon aukaistua erottaa hiivaisan aromin joka kuitenkin haihtuu kun olut löytää tiensä tuoppiin. Pinnalle muodostuu kaadettaessa suhteellisen runsaasti paksua ja kermaisaa vaahtoa.

Suutuntuma oluessa on täyteläinen ja miellyttävä. Maussa nousee esiin aavistuksen verran alkoholin väkevyys mutta ei kuitenkaan ikävällä tavalla. Mausta on löydettävissä myös aavituksen leipäisää tuntua.

La Trappe Bockbier on varsin toimiva erikoisolut. Siinä on mukava ja helposti nautittava maku ja siitä syntyy positiivisella tapaa hivenen kotikaljamaisia tuntemuksia.

Musiikiksi menee tämän kanssa hyvin tunnelmaltaan gootahtava musiikki, esimerkiksi Theatre of Tragedy – Venus tai Tristania – Equilibrium.