Perjantaipullo: Miedän Veikko paahtoi menemään Porter

LIDL:ssä myytävä Meidän Veikko paahtoi menemään on 5,5 % vahvuinen porter. Olut luultavasti on Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan tuotoksia, ainakin Rate Beer -sivustolla olut on sen panimon listalta löytyvä (katso täältä). Muita tietoja oluesta ei juurikaan löydy.

Ulkoisesti pullo on aika tasapaksu, mutta asiansa ajava eikä ainakaan itselläni herätä suurempia tunnetiloja puoleen tai toiseen. Pullon aukaistua tuoksu nousee hieman etsiessä esiin vaikkakin on vähäistä, mutta tuoppiin kaadettuna miellyttävä tumma paahteinen olemus pääsee jo paremmin oikeuksiinsa.

Tuoppiin kaataminen käy vaivattomasti sillä vaahtoavuus on maltillista. Pinnalle muodostuva vaahto katoaa nopeasti myös pois. Tuopissa kaunis tumma sävy erottuu edukseen.

Suutuntuma hakeutuu suhteellisen täyteläiseen suuntaan, vaikkakaan ei aivan täyteläisimpään kastiin kuulukaan. Maussa on tummaa paahteisuutta jota on aavistuksen liiallisestikin eikä jälkimaussa erottuva poltteinen vivahde ole pelkästään edukseen. Kotikaljamaista tuntua hennolla lakritsaisella vivahteella.

Ei omaan makuuni mikään porttereiden kärkikastiin kuuluva tuotos, mutta kyllä tällaisen voi toisinaan nauttia.

Musiikkina tämä kanssa menee rempseästi mm. MØL – JORD tai Ultar – Swarm.

Perjantaipullo: Laitilan Atlanta

Laitilan panimon Atlanta on 5,0 % vahvuinen american pils. EBU-arvo oluessa on 38, EBC 10 ja kantavierrettä on 11,8. Olutta myydään hyvin varustelluissa marketeissa.

Tölkki ulkoisesti on suhteellisen neutraali. Toimiva vaikkakaan ei erityisen omaan makuuni. Tölkin aukaistua löytää raikkaan tuoksun joka ottaa hiivamaista tuntua tölkkiin kaadettua säilyttäen kuitenkin miellyttävän raikkauden. Tuoppiin kaataminen ottaa aikansa sillä olut kuohuaa runsaasti. Pinnalle muodostuva harsomainen pitsi kestää myös pinnalla kohtalaisen kauan.

Koostumus on samea ja väri haalean kellertävä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja aavistuksen terävän pistävä. Maussa erottuu voimakas humalainen tuntu ja katkeruus nousee makukenttään selkeänä. Ensisijaisesti esiin nouseekin sitruksinen ja hapan olemus ja vielä kulauksen jälkeenkin katkera kuiva tuntu jää suuhun pyörimään. Ei omaan makuuni ykkösvalinta, mutta yhden tällaisen pystyy kyllä silloin tällöin nauttimaan.

Musiikkina tämän kanssa toimii mm. Silverchair – Freak tai Mudhoney – Suck you dry.

Perjantaipullo: Stallhagen Original Lager

Ahvenanmaalaisen Stallhagenin Original Lager on 4.5 % vahvuinen lager jota myydään ainakin K-ryhmän kaupoissa. Olutta saa niin pulloina kuin 0,335 tölkkeinä.

Tölkki on ulkoisesti varsin tavallinen ja toimiva eikä ainakaan itselleni aiheuta kovin suurta tunnereaktiota mihinkään suuntaan. Tölkin aukaistua tuoksua saa etsimällä etsiä sillä tuoksu on todella maltillinen tölkistä, mutta kaatamisen jälkeen tuoksu nousee runsaana ja voimakkaan yrttisenä esiin.

Vaahtoavuus on runsasta kaataessa nopeasti, mutta pinnalle muodostuva vaahto katoaa myös pian pois. Väri on kaunis kuparinkeltainen.

Suutuntuma on keskitäyteläinen ja aavistuksen kuiva. Maku on hieman hunajainen ja imelä. Helposti nautittavissa oleva perustoimiva raikas lager.

Musiikkina tämän kanssa toimii hyvin viuluvetoinen musiikki, mm. Lindsey Stirling – Crystallize tai Taylor Davis – Sadness and Sorrow.

Perjantaipullo: Keisari Sauvin Sour

Keisari Sauvin Sour on kotimaisen Nokian Panimon single hop sour ale. Vahvuutta siinä on 5,0 %, kantavierrettä 12,4, IBU-arvo on 10 ja EBC 16. Olutta myydään hyvin varustelluissa marketeissa ja lisää tietoja siitä löytää ainakin panimon omalta sivulta (katso täältä).

Ulkoisesti tölkki on suhteellisen tavallinen, ei mitenkään kaunis mutta ei rumakaan. Tölkin aukaistua löytää helpsosti sourin tuoksun jossain jostain syystä tuntui myös ipamaisia vivahteita. Tuoppiin kaadettuna oluesta kuitenkin ipamaiset vivahteet katsosivat ja jäljelle jäi sourin hyvä ja raikas tuoksu.

Tölkkiin kaataminen vaatii oman aikansa sillä olut kuohuaa runsaasti. Vaahto on paksua ja kestää kohtalaisen kauan myös pinnalla. Väri ja samea olemus tuo lähinnä mieleen kiljun joten omaan silmääni värisävy ja ulkoinen koostumus ei erityisen kaunis ollut.

Suutuntuma on keskitäyteläinen ja raikas. Maussa nousee esiin kirpeä sitrus ja selkeästi sourin pistävän hapan tuntu joka omaan makuuni on jo hieman liiankin hapan. En erityisen suuri sourien ystävä ole muutenkaan, joten se kannattaa ottaa huomioon, mutta kyllä tämä tällaisena vähemmän soureja juovallekin uppoaa pienissä määrin.

Musiikiina tämän kanssa menee mm. Jamiroquai – Cosmic Girl tai St. Germain – Sure thing.

Perjantaipullo: Gouden Carolus Christmas

Het Ankerin panimon Gouden Carolus Christmas on belgialainen 10,5 % vahvuinen strong ale. Sen katkeroiden määrä on 20.0 EBU ja kantavierrettä on 22.5 °P. Vahvuutensa vuoksi sitä myydään ainoastaan Alkoissa (katso täältä).

Joulun lähestyessä kauppoihin on ilmaantunut useita etiketiltään jouluisia oluita. Itse pidän ainakin tämän miellyttävän tunnelmallisesta etiketistä. Oluen aukaistua erottaa vahvan ja siirappisen tunnun joka säilyy miellyttävänä tuopissakin asti.

Tuoppiin kaataminen ei tarvitse kovin suurta varovaisuutta sillä vaahto on suhteellisen maltillista ja pian pinnalta pois haihtuvaa. Kuvassa olut on kaadettu vääränlaiseen tuoppiin sillä katsoin että kyseessä olisi ollut vehnäolut, mutta havaitsin katsoneeni väärin. Onneksi oluen sai tästäkin tuopista helposti siemailtua vaikka aivan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan ei mentykään.

Suutuntuma on runsaan täyteläinen ja lähes kermaisa. Maku on kepeän humalainen ja siitä erottaa helposti maltaisuutta ja salmiakkia. Persoonallinen ja onnistunut makukokonaisuus joka on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen mikäli tuhdimmalla varrella varustetut oluet istuvat omaan makukenttään.

Musiikkina tämän kanssa toimii hyvin raskaita vivahteita tai tunnelmaa tavalla tai toisella välittävät joululaulut, mm. Ari Koivunen – Sylvian Joululaulu tai Raskasta Joulua – Heinillä härkien kaukalon akustisena.