Kokeilussa: Canon Selphy CP1300

Canon Selphy CP1300 on pienikokoinen väritulostin.

TLDR: Canon Selphy CP1300 on tulostin tavalliselle ihmiselle joka haluaa helposti ja nopeasti kuvansa kännykästä, kameran muistikortilta tai USB-tikulta paperille. Kuvanlaatu on miellyttävä ja riittää monen tavallisen ihmisen tarpeisiin.

Yleistä

Internetissä pyöriskellessäni ja tutkaillessani minkälaisia tulostimia olisi markkinoilla jotka osaisivat tulostaa suoraan SD-kortilta ilman tietokoneen avustusta satuin törmäämään tuohon toiveeseeni vastaavaan pienikokoiseen väritulostimeen, Canon Selphy CP1300:aan.

Tulostimen lupaillaan tulostavan ”normaaleja” 10×15 kokoisia kuvia joko suoraan SD-muistikortilta, USB-tikulta, PictBridgeä tukevista kameroista USB-kaapelilla kytkennän kautta tai vaihtoehtoisesti nykyvekottimien trendin mukaisesti langattomasti WLAN-yhteyden ylitse suoraan älypuhelimista tai tableteista.

Kuten pitkäaikaiset blogin lukijat tietävät on käytössäni entuudestaan jo valokuvatulostin Canon Pixma Pro-100S (lue täältä) joka on yhä edelleen käytössäni ja joka on vieläkin erinomainen valokuvatulostin.

Käyttövalmiinakaan Selphy ei vaadi mahdottomasti tilaa

Syy miksi katseeni kuitenkin eksyivät myös toiseen tulostimeen oli mahdollisuus tulostaa valokuvia suoraan kameran muistikortilta ilman että joudun siirtämään kuvia missään vaiheessa tietokoneelle.

Miksi niin taas haluan toimia on tietenkin se, että se pakottaa itseni opettelemaan valokuvaamista paremmin kun en voi luottaa siihen että huonosti valotetut kuvat korjailen jälkikäsittelyssä kuntoon sekä tietenkin se, että en joudu istumaan aivan jokaisessa harrastuksessani tietokoneen ääressä nörttäilemässä.

Lisäksi kuvatessa tulen tällöin luottaneeksi enemmän kamerani JPEG-laatuun joka vie enemmän valokuvauksen fokusta itse visuaaliseen ilmaisuun teknisen pikselinysväämisen sijaan.

Tämä ei tietenkään tarkoita että RAW-kuvasta olisin lopettamassa ainakaan näillä näkymin. Olen jo vuosia kuvannut RAW + JPEG -kombinaatiolla ja näin toimin yhä. Siirrän valokuvat yhä RAW-muodossa verkkolevylleni, mutta nopeisiin pienikokoisiin tulostuksiin haluan päästä vaivattomasti ilman tietokoneen kanssa säätämistä.

Käyttöönotto ja tulostus

Käyttöönotto oli todella helppoa ainakin ohjekirjan avustuksella, vaikkakin varsinainen tulostaminen onnistui ilman että ohjekirjaa joutui edes katsomaan. Ohjekirjasta katsoin kuitenkin alussa kuinka tulostuslokero ja paperit asetetaan oikeaoppisesti tulostimeen sekä varmistin että olen survomassa laitteen kyljestä sisään menevää värikasettia oikein. Kumpikin oli sellaisia että tavallisella maalaisjärjellä varustetut ihmiset luultavasti selviävät näistä vaiheista ilman ongelmia saati ohjekirjaa.

Kuvanlaatu on hyvä ja kuvakollaaseja sai tehtyä suoraan laitteesta ilman erillisiä ohjelmia.

Ensimmäisenä ja itselleni tärkeimpänä ominaisuutena oli testata SD-muistikortilta kuvien tulostamista. Laitteen etupaneelissa on SD-korttipaikka johon laitoin kortin suoraan Fujifilm X-T2 -kamerasta.

Kuvan tulostaminen onnistui helposti eikä kovin monia nappeja joutunut painelemaan ennen kuin kuva oli kortilta siirtynyt digitaalisen maailman vankeudesta analogisen maailman autuuteen ottaen konkreettisen käsin kosketeltavan muodon. Huimaa kuinka kehitys on mennyt eteenpäin.

Kuvan laatu on omien kokemusteni perusteella ollut hyvä – sellainen että kyllä niitä kestää katsoa, kyllä niitä ilkeäisi antaa muillekin matkaan ja sellaisia että niitä voi laittaa tulostuslaatunsa puolesta vaikka seinilleen koristeeksi. Käytännössä kännykän kautta tulostellen muutaman keikkakuvakollaasin jo teinkin ja laitoin keittiöni seinälle.

Esimerkkinä kuvakollaasi kuvista jotka ovat kulkeutuneet ensin kameralta tietokoneelle, siitä myöhemmin pienemmässä koossa kännykkään ja jotka on langattomasti tulostettu AirPrintillä käyttäen Selphy CP1300 -tulostinta.

Kustannukset

Tulostin pyörii tätä kirjoittaessa noin 150 euron hujakoilla, omani maksoi 139,90 eur Verkkokauppa.comissa mutta joissain paikoissa hintaa on enemmänkin. Keskimäärin käytännössä pyöritään 150 euron puolin jos toisin.

Värit ja paperit myydään ilmeisesti aina samaan aikaan samoissa paketeissa. Paketti missä on mukana 108 paperia ja musteet niille maksaa Verkkokaupassa 43,99 euroa joten nopeasti laskien hintaa per kuva jää noin 40 senttiä.

Kaukomailta rapakon takaa tilaamalla paperi- ja väripaketteja luultavasti saa huokeampaankin hintaan, mutta tällaisenaankin kustannukset ovat varsin maltilliset mikäli lainkaan laskee arvoa omalle ajalleen jonka säästää kaikessa muussa säätämisessä tehdessä valokuvien tilausprosessia netin valokuvapalveluista.

Tulostettuja kuvia

Koska kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa (vai kertoo, miten se olikaan?) laitan tähän loppuun vielä joitakin tulostimella tulostamiani kuvia nähtäväksi joista toivon mukaan saa käsityksen minkälaista jälkeä tulostimelta voi realistisesti odottaa.

iPhonella otettu kuva tulostettuna
Fujilla otettu kuva joka siirretty koneelta pienempänä puhelimeen josta tulostettu
Mustavalkoinen keikkakuva (Machinae Supremacy)

Lopputuntemukset

Canon Selphy CP1300 on helppokäyttöinen ja monipuoliset ominaisuudet tarjoava tulostin hintaluokassa joka on monen tavallisen kaduntallaajan ulottuvissa. Laite itsessään on käytettävyytensä ja laatunsa osalta myöskin sellainen että sitä voi suositella helposti ”normaaleille ihmisille” ainakin laitteena johon kannattaa tutustua mikäli valokuvien printtaus kotona kiinnostaa.

Jos valokuvien tulostaminen kotona on enemmän ja syvällisemmin intohimoja herättävä asia eikä riitä että kuvan saa hyvällä laadulla nopeasti paperille on tietenkin syytä suunnata katseensa eri laitekategoriaan, esimerkiksi Canon Pixma Pro 100S -laitteen kaltaisiin tulostimiin.

Tulostamisessa potentiaalisia intohimoa aiheuttavia aiheita ovat mm. erilaisten paperilaatujen, paperin pintojen ja niille luotujen ICC-profiilien säätäminen. Mikäli mikään näistä ei herätä suurta tunteen paloa perehtyä aiheeseen lisää on luultavaa että Selphyn kaltaiset tulostimet voivat olla tutustumisen arvoisia tuotteita.

Itselleni tämä on toiminut erinomaisena lisänä päiväkirjan pidossa. Parin päivän välein printtailen kuvakollaasin josta leikkaan kuvia ja teippailen päiväkirjaani. Kuvat päiväkirjan sivuilla menneistä tapahtumista ovat aina miellyttävä lisä luomaan elämän tuntua sivuille joita sanat koettavat saada elämään mutta jotka vasta kuvien myötä virkoavat henkiin.

UST-tykin haasteita

Kulmapala pelastaa keskikaiuttimen kanssa

Kuten olen täällä blogissani kirjoittanut (lue täältä) on käytössäni Ultra Short Throw eli UST-videotykki joka kotimaisella kielellä tunnetaan myös lähiheijastetykkinä. Tykki on ollut käytössäni nyt yli vuoden ja yhä edelleen tykki on mitä erinomaisin vekotin käytössä.

Suurimpana – ellei jopa ainoana – käytännön haasteena tykin kanssa on itselläni ollut keskikaiuttimen sijoittelu 5.1.2 -äänijärjestelmässä. Aikaisemmin tällaista mietintää ei ollut tarvetta harrastaa kun käytössäni oli pienempi 5.1 -setti, mutta myöhemmin asteittain tapahtuneiden kaiuttimien päivittymisten myötä alkoi myös keskikanavakaiuttimen koko olemaan suurempi ja sen myötä uudenlaisia haasteita ilmeni.

Muut kaiuttimet on ollut helppoa sijoitella sen suuremmin miettimättä, mutta keskikaiuttimen kanssa on ollut hieman haasteita sen syvyyden vuoksi.

Aikaisemmin HDMI-kaapeli tökötti liian pitkällä suhteessa keskikaiuttimeen

UST-tykki menee lähelle seinää mutta sisääntuleva HDMI-kaapeli sojottaa kohtalaisen pitkälle tykin taakse. Pitkälle taaksepäin sojottava kaapeli taas aiheuttaa helposti sen, että HDMI-kaapeli on tiiviisti kiinni keskikaiuttimessa mikäli keskikaiuttimella on syvyyttä edes kohtalaisesti.

Tutkailin nettiä ja havaitsin että merkittävästi pienempään tilaan meneviä HDMI-kulmapaloja on olemassa joten kyseinen pulikka tuli haettua Gigantista kirkolta paluureissulla.

Kulmapalan ansiosta tilaa tykin ja kaiuttimen väliin jää reilusti eikä HDMI-kaapeli ole enää vaarassa vääntyä. Toimivuus on ollut hyvä kuten odottaa voikin joten jälleen kerran pienillä apuvälineillä sai aikaan merkittävää parannusta käytettävyyteen.

Kulmapalan ansiosta tilaa jää reilusti

Kodin verkot kuntoon

Ubiquity Unify Security Gateway

Yleistä

Jo jonkin aikaa on ollut ajatuksena laittaa kotonani verkkoasioita paremmalle jamalle ja aina vähän kerrallaan näin olen tehnytkin.

Olen aikaisemmin hankkinut jo gigabittisiä Zyxelin switchejä olohuoneen puolelle ja myöskin jo kauan aikaa sitten olen hankkinut kotiini Jensen Omni Mesh -järjestelmän (lue täältä) joka on itselläni yhä käytössä. Molemmat ovat siis olleet peruskäytössä varsin toimivia ja tehneet sen mitä niiltä olen odottanutkin.

Verkossa olevien laitteiden kasvun myötä tarpeeni verkkojen konfigurointiin on kuitenkin laajentunut ja monipuolistunut jonka vuoksi tarvetta on ollut saada verkkoani hieman fiksummaksi konfiguroitavaksi.

Oma verkko IoT-laitteille ja käytännön haasteet

Käytännön tasolla ajatuksena on ollut tarve saada eristettyä kotona IoT-laitteet (mm. Robotti-imuri, Hue-valot, Sonos-kaiuttimet ja monet muut) kokonaan omaan verkkoon siten että niiden käytettävyys kotona ei kuitenkaan kärsi.

Syynä tälle päämäärälleni on tietoturva. Monet IoT-laitteet eivät ole kovinkaan tunnettuja hyvästä tietoturvastaan (ainakaan halvimmat idän ihmeet) jonka vuoksi on hyvä mikäli nämä laitteet saa pois pyörimästä samasta verkosta jossa kotini muut laitteet ovat ja ainoastaan sallia pääsy ja näkyvyys eksplisiittisesti tietyiltä laitteilta tiettyihin laitteisiin, ei kerralla jokaiselta vekottimelta kaikkiin muihin laitteisiin.

Ongelmahan olisi tietenkin helposti kierrettävissä siten että luo vain kaksi erillistä WLAN-verkkoa ja tunkee älylaitteet sinne, mutta tässä vaiheessa käytettävyyden ja käytännöllisyyden voi samantien unohtaa. Esimerkiksi jos haluan katsoa kännykälläni verkkolevylläni olevia valokuvia tai videoita pitäisi kännykkä aina vaihtaa verkosta toiseen.

Ubiquity Unifi 8 porttinen 60W PoE-kytkin

Kännykän tapauksessa tämän ehkä vielä jaksaisi sietää, mutta vaikkapa Apple TV:n ja verkkolevyn ollessa eri verkoissa ei enää käytettävyydestä voi puhua saman päivän aikana ja kummankin laitteen hyödyt jäisivät käyttämättä.

Tietoturvasta mainintana vielä sen verran että jopa FBI suosittelee älylaitteiden laittamista omaan verkkoon (lue uutinen aiheesta täältä ja toinen uutinen täältä) joten siitä voi jokainen päätellä itse kuinka hyvä idea on pitää kaikki verkon laitteet kotona samassa verkossa keskenään 🙂

Tekninen ratkaisu lyhyesti kuvaten

Tapa millä tätä käytännön haastetta lähdin ratkaisemaan oli luoda kaksi erillistä VLANia (ei siis WLAN vaan VLAN). Toiseen VLANiin menee kodin normaalit tietokoneet tai muut sellaiset (PC, mäkit ja verkkolevy) ja toiseen sitten kaikki muut.

Valitettavasti omistamani laitteet eivät ymmärtäneet VLANeista sen enempää kuin sika satelliitista (tai ainakaan niitä en päässyt konfiguroimaan tarpeeksi monipuolisesti omiin tarpeisiini) joten lompakon nyörejä joutui raottamaan useamman laitteen osalta.

Viimeisen parin kuukauden aikana kaupasta on tullut kannettua useampia Ubiquityn vekottimia joilla tätä asiaa pääsin laittamaan kuntoon. Ubiquity Security Gateway, Ubiquity Unifi 8 porttinen 60W PoE -kytkin sekä Ubiquity Cloud Key. Viimeinen näistä listan laitteista ei toki ole välttämätön, mutta elämääni helpottaakseni hankin sen samaan syssyyn viimeisimmällä käynnilläni Verkkokaupalla.

Karkea ja yksinkertaistettu kuvaus nykyisestä verkosta fyysisellä tasolla

Ubiquityn hallintapaneelista loin perusverkon lisäksi IoT-nimisen VLANin. Unifin ohjelmoitavassa switchissä pystyi sen jälkeen määrittämään porttikohtaisesti mihin VLANiin vekottimet menevät.

Koska Jensenin mesh-verkko menee fyysisesti kiinni tuohon switchiin pystyin määrittämään suoraan tuolle portille IoT-alueen. Käytännössä siis jokainen laite mikä nyt yhdistyy langattomasti Mesh-verkkooni päätyy IoT-alueelle ja saa sieltä sen mukaisen IP-osoitteen DHCP:llä – robotti-imuri, Sonoksen kaiuttimet, Hue-valot, TV, tabletit, kännykkä yms.

Tämän lisäksi myös Apple TV ja Pioneerin vahvistin menee fyysisesti kiinni tuohon switchiin joissa olen vain näihin portteihin myös määrittänyt että ne menevät IoT-alueelle.

Kun laitteet oli jaettu karkeasti eri VLANeihin täytyi vielä Unifin palomuurista käydä konfiguroimassa inter-VLAN routing pois käytöstä. Laitoin kaikki IoT-verkosta tulevat yhteydet varsinaiseen pääverkkooni suoraan droppiin jonka jälkeen erikseen kävin aukaisemassa tietyiltä laitteilta pääsyn VLANista toiseen ja niissäkin ainoastaan niihin laitteisiin joihin erikseen haluan.

Tähän mennessä ratkaisu on toiminut. Muutamat laitteet vielä odottaa konfiguroimistaan, mutta tästä hän hyvä jatkaa 🙂

Kokeilussa: Nux B-3 Wireless Microphone System

Nux B-3

Vihaan johtoja. Ne ovat rasittavia, ne näyttävät rumilta katsoa ja ne keräävät kaiken muun murheen lisäksi myös pölyä. On niissä tietenkin hyvätkin puolet, kuten se, että ne toimivat lähes aina idioottivarmasti. Tästäkin huolimatta monessa asiassa haluaisi löytää langattoman vaihtoehdon mikäli sellainen on helposti saatavilla, se toimii hyvin eikä ostoksen tehtyä joudu hakeutumaan dyykkauslinjalle loppukuukauden ruokia varten.

Kävin viime viikolla Tikkurilassa Vantaan Musiikissa (katso täältä kotisivut) ja muiden asioiden ohella satuin kysäisemään minkälaisia ratkaisuja nykyään on tarjolla jos haluaa Shure SM58 -mikrofonin saada langattomasti mikserille ja missä hintaluokassa sellaiset pyörivät. Ilahduttavasti vastaus löytyi kuin apteekin hyllyltä ja tuotekin löytyi suoraan musiikkikaupan hyllyltä eikä hintakaan sattunut sieluun, joten matkaan tarttui myyjän ehdottama Nux B-3.

Nux B-3:n paketti sisältää XLR:llä varustetun lähettimen ja vastaanottimen. Mukana tulee myös mountti kameraa varten mihin vastaanottimen voi laittaa kiinni ja adapteri millä vastaanottimen saa kiinni kameraan pienellä liittimellä. Lisäksi mukana tulee USB-kaapeli joka on jaettu toisesta päästä kahteen Micro-USB-liittimeen joka mahdollistaa lähettimen ja vastaanottimen lataamisen yhtäaikaisesti.

Lähetin ja vastaaanotin yhdistettynä

Laitteen käyttöönotto on niin helppoa että myös bändin yksinkertaisimmatkin muusikkorentut onnistuvat sitä käyttämään vaikka menovettä olisi hilpaistu kaksin käsin ennen soittosessiota. Sivussa olevasta liukukytkimestä laitetaan vastaanotin Mute-tilasta On-tilaan ja sama tehdään lähettimen päässä. Laite näyttää käynnistäessään akun varauksen kanavaledien avulla ja muutamassa sekunnissa lähetin ja vastaanotin yhdistyy ensimmäiselle kanavalle.

B-3 toimii 2.4 GHz taajuudella ja kanavia on käytössä kuusi. Mikäli siis päälle laittamisen jälkeen oletuskena käyttöön tuleva kanava 1 aiheuttaa häiriötä voi kyljessä olevasta napista painamalla etsiä paremmin toimivan kanavan. Asunnossani kanava 1 toimi suoraan ilman säätämistä.

Omassa käytössäni laitoin vastaanottimen kiinni suoraan mikseriin ja lähettimen suoraan Shure SM58:n perään. Mikrofonin ääni siirtyi langattomasti mikserille ilman ongelmia eikä viivettäkään ollut siten että itse olisin havainnut. Speksien mukaan latenssi on 4 ms joten ei siis mikän ihme että latenssi ei vaivannut.

Kantosäde yllätti positiivisesti, sillä menin mikrofonin kanssa keittiöön ja testaukseni kuului silti olohuoneessa olevista monitoreista ilman pätkintää. Speksit lupailevat jopa 30 metrin kantosädettä joten kantaman kanssa tuskin ensimmäisenä tulee haasteita ellei matkalle satu sellaisia esteitä missä 2.4 GHz taajuudella tulee ongelmia.

Shure SM58 yhdistettynä Nux B-3:een.

Ensikokemukset laitteesta ovat positiiviset. Käyttöönotto on helppoa, viivettä ei havaitse ja vekotin toimii asunnossani suoraan kanavalla 1 ilman ongelmia joten kaikki perusasiat omaa käyttöäni ajatellen on kohdallaan ilman säätämistä.

Akkukestoksi valmistajan sivuilla luvataan ”Up to 5 hours” vaikkain manuaalissa luvataan jopa pidempiäkin käyttöaikoja riippuen olosuhteista, joten peruskäytössä kotona tämän kanssa ei pitäisi tulla minkäänlaisia ongelmia sillä yhdellä soitto/laulusessiolla ei tule viittä tuntia naapureita kiusattua.

Listahinta tuotteella on tätä kirjoittaessa 179 euroa, mutta ilmeisesti satuin jonkin tarjouksen aikaan paikalle kun muutamia kymmeniä euroja vielä hinta oli tästä alhaisempi. Lisätietoja tuottesesta löytää valmistajan nettisivuilta jonne pääset klikkaamalla tästä.

Kokeilussa: QNAP TVS-882-i3-8G -verkkolevy

TVS-882 on järeämmän kokoluokan NAS

Varoitus: Tässä tekstissä puhutaan nörttiä!

Yleishorinaa

Olen aikaisemmin tänne blogiini kirjoittanut QNAPin TS-451A-4G -verkkolevystä (lue täältä). Viime vuoden lokakuussa hankin sen tilalle järeämmän verkkolevyn, QNAP TVS-882-i3-8G:n.

Hieman huonoa tuuria sattui itselläni olemaan tämän kanssa alussa, sillä ostamani tuote oli viallinen ja sen tuuletin piti hermoille käypää räminää. Vein tuotteen huoltoon mutta logistiikan kanssa oli ongelmia ja tuote jäi sille tielleen. Sain selviteltyä asian ja huoltoliike antoi uuden vastaavan tilalle. Eipä siinä, QNAPin huoltokin oli lähettänyt uuden entisen tilalle joten itselleni ei mitään eroa tullut tämän suhteen, mutta odottaa sai kauan ja silloinkin asia selvisi vasta kun itse lähdin asiaa selvittämään. Loppu hyvin kaikki hyvin, nyt NAS on takaisin kotona.

Helposti havaittavat erot löytyy jo silmämääräisesti levykelkkojen määrässä. Siinä missä TS-451:een mahtui neljä levyä mahtuu tähän kuusi kappaletta isoja 3.5″ levyjä, kaksi 2.5 ” levyä sekä sisälle kaksi M.2 levyä. Ilmeisesti myös noihin 3.5″ kelkkoihin onnistuu ruuvata 2.5″ kovalevykin kiinni, mutta en ole kokeillut joten en toimivuudesta osaa kertoa. Myöskään M.2 levyjä en ole laittanut masiinaan sisälle, mutta jossain vaiheessa voisin moisia harkita jotta suorituskyvystä saisi maksimaalisen hyödyn irti.

Toinen selkeä ero aikaisempaan NASiini on muistin määrässä. Aikaisemmassa NASissa oli 4 GB muistia ja maksimit oli 8 GB, tässä on pakasta vedettynä jo suoraan 8 GB muistia ja maksimit on valmistajan sivun mukaan 64 GB, myyjäliikkeen sivun mukaan 32 GB. Oli kumpi hyvänsä, selvästi enemmän tähän siis muistia saa laitettua. En ole vielä lisännyt tähän muistia enempää, mutta jossain vaiheessa on ajatuksena lisäillä hieman jotta laitteen tukemasta virtualisoinnista saa enemmän irti.

Kolmas selkeä ero tulee prosessorissa. Aikaisemman NASini prosessori oli Intel Celeron N3060 1.6GHz (up to 2.48GHz) kun taas tässä on Intel Core i3-7100 dual core 3.9GHz prosessorilla. Grafiikkaprosessorina uudemmassa on Intel HD Graphics 630, vanhemman NASini spekseissä ei ole edes mainintaa millainen siinä on.

Muutenkin uudemmassa NASissa löytyy paljon enemmän liitäntöjä. HDMI-ulostuloja on 3, gigabittisiä ethernet-paikkoja löytyy neljä ja PCIe-paikkoja on 2. Lisäksi mukavana lisänä on etupaneelissa oleva näyttö josta näkee relevantteja informaatioita suoraan (kuten IP-osoitteen).

Käyttöönotto oli aikaisemman NASin tavoin inhimillinen jos teknistä osaamista löytyy. Jos ei löydy voi käyttöönotto aiheuttaa hieman haasteita levyjen osiointien, tyyppien ja muiden suhteen.

Mitä käytännön etuja tämä sitten itselleni tarjoaa?

Suurimmat hyödyt mitä uudempi NAS itselleni tarjoaa on paremmat tehot joista on iloa virtualisointiympäristöjen ajossa sekä toisena etuna on se että rungossa löytyy suoraan useampi levypaikka.

Aikaisempaa malliakin olisi käsittääkseni voinut laajentaa erillisellä levykotelolla, samoin tätä voi laajentaa myöskin, mutta pidän siitä että yhteen laitteeseen uppoaa suoraan tarvittavat määrät levyjä, eli sen verran että ainakin vielä tässä vaiheessa se on riittävästi.

Ajatuksena itselläni on pyöritellä tässä virtuaalikoneita ja/tai dockeroituja ohjelmia jolloin laitteen tehoilla on enemmän merkitystä. Kunhan saan aikaiseksi koodailla erinäisiä ohjelmia on hyvä että voin sisäverkossa olevassa 24/7 päällä olevassa laitteessa pyörittää ohjelmia ilman että joutuu aina miettimään minnehän ohjelman milloinkin haluaa laittaa.

Toivon mukaan saan joskus aikaiseksi kirjoitella tännekin erinäisistä koodausprojekteista joita tällä NASilla tulen pyörittelemään 🙂