Kokeilussa: Rog Strix Arion M.2 NVMe SSD Enclosure

Rog Strix Arion on kotelo M.2 NVME-levylle

Jokunen tovi takaperin hankin verkkokauppa.comista (katso täältä) kotelon kaapissa ylimäärisenä pyörineelle M.2 NVMe levylle. Kovalevy pyöri pidemmän aikaa jo jouten sillä olin hankkinut Windows-koneeseeni isompia M.2 levyjä jo kuukausia takaperin joten vihdoin sain aikaiseksi etsiä minkälaisia koteloita markkinoilla olisi joilla ylimääräisen 240 GB M.2 levyn saisi hyötykäyttöön pölyn keräämisen sijaan. Asuksen Rog Strix vaikutti omiin tarpeisiini sopivalta ja hintakin oli järkevä (59,90 eur) joten hain kotelon kotiin.

Kotelon käyttöönotossa oli alussa itselläni hieman haasteita sillä en meinannut millään saada koteloa kiinni kovalevyn asentamisen jälkeen. Tähän löytyi onneksi netistä tietoa ja syynä oli että kiinnitysruuvit ei ollut kovalevyssä aivan pohjaan asti pyöritetyt minkä vuoksi kotelon kannen kiinni laitto aiheutti ongelmia. Muutoin kotelon käyttö oli juuri niin helppoa kuin osasi odottaakin eli laite tuli Windowsin laitehallinnassa näkyviin suoraan ilman säätämisiä.

Käytön aikana laitteessa on hienosti väriään vaihtelevat ledit joka on ihan mukavan näköinen pöydällä käytössä ollessa. Tämä luultavasti jakaa mielipiteitä ja voi luoda toisille jonnemaiset fiilikset, mutta itse pidän värillisistä ledeistä joten omaan silmääni tämä näyttää mukavalta käytössä.

M.2 levy kotelossa paikalleen kiinnitettynä kansi vielä avoinna

Kotelon tuntu on todella jämäkkä josta iso plussa. Tuntuu että tätä ei tarvitse ainakaan jännittää repussa kuljettaa mukana koska pelkoa mutkalle vääntymisestä tai halkeamisesta ei luultavasti ole. Etenkin enemmän matkustaville tämä on piirre jota voi arvostaa.

Verkkokaupan sivujen mukaan kotelo tukee siirtonopeuksia jopa 10 Gb/s USB 3.2 Gen 2:lla joten kotelon oma nopeus tuskin tulee ensimmäiseksi pullonkaulaksi. Kovalevy jonka sisään nakkasin on nopeutensa puolesta lukiessa jopa 1500 MB/s ja kirjoittaessakin 800 MB/s, mutta Windows koneessa kiinni näytön USB-hubin kautta siirtonopeus kirjoittaessa oli noin 230 MB/s ja lukiessa noin 350 MB/s vaikkakin välillä jostain syystä lukiessa joku osa koneesta hikkaili ja välillä vauhti hidastui ja pian kiihtyi uudestaan.

Mac OSX:ssä pari vuotta vanhalla MacBook Prolla ajettaessa kirjoitus- ja nopeustestiä käyttäen BlackMagicin testisoftaa saatiin kirjoitusnopeudeksi 261.3 MB/s ja lukunopeudeksi 838.9 MB/s joten lukunopeus oli merkittävästi parempi kuin oman Windows-koneeni USB-liitännässä.

Nopeustestausta BlackMagic Designin testisoftalla Mac OSX:ssä

Kokonaisuutena vekotin on vaikuttanut vakuuttavalta. Jämäkkää tekoa oleva kotelo jonka sisään saa nykyaikaisen M.2 levyn josta voi värkätä käyttöönsä merkittävästi keskivertoa USB-tikkua tai muistikortteja rivakamman kannettavan kovalevyn. Mikäli myöskään pitkässä juoksussa ongelmia ei ilmene on laite ainakin itselleni hintansa väärti, etenkin jos reissussa haluaa tehdä videoeditointia tai muuta missä isokokoisia tiedostoja haluaa käsitellä ilman tuskastuttavaa odottelua.

Operaatio uudet kovalevyt NASiin

Kovalevy menossa kiinnitykseen

Käytössäni on ollut hieman yli vuoden ajan QNAPin TVS-882 NAS (lue täältä) ja se on rullaillut mukavasti useamman kiintolevyn voimin. Yksi SSD-levy on varattu virtuaalikoneille, yksi levy on ollut yksinäisenä kovalevynä ilman raidausta missä on ollut asennettuna QNAPille saatavia ohjelmia ja loput neljä kiinni ollutta levyä on ollut kahtena RAID-1 ryhmänä.

NASiin heittämäni levyt ovat olleet vanhoja ja vuosia käytössä olleita joten vähitellen yksi niistä sanoi työsopimuksensa irti kokonaan. Koska levyjen vaihto, tiedostojen kopiointi asemalta toiselle backuppia varten jne. ottaa hyvän tovin päätin kerralla ostaa kaikkiin ei-SSD-levypaikkoihin uudet levyt samaan aikaan jotta koko operaation saa parin päivän aikasyklillä toivon mukaan toteutettua.

Levyiksi valikoitu Seagaten IronWolf-levyt joissa yhdessä levyssä on 4 TB tilaa. Koska jokainen levy on tarkoitus raidata tulee operaation jälkeen NASille 12 TB levytilaa käyttöön joka riittää pidemmäksikin aikaa ellei mitään ihmeitä tapahdu (lue: jos videokuvailu lähde aivan lapasesta).

Valokuvia NASille on kertynyt muutaman teran verran, mutta viimeisen parin vuoden aikana kasvutahti on ollut selkeästi nousujohteista ja kuvia kertyi viime vuonna yli 200 GB verran. Uusimpana innostuksenani on ollut videokuvailu (lue kamerasta täältä) jolla kuukaudessa on tullut kuvattua jo yli 200 GB verran materiaalia. Tätä taustaa vasten levyjä on hyvä laittaa laitteeseen valmiiksi jos tahti ei hidastu merkittävästi lähikuukausien aikana 😀

Levynvaihtoprosessi on vielä vaiheessa, mutta pari levyä on jo NASiin tullut heitettyä paikalleen. Vähitellen kun varmuuskopioinnit on mennyt voi vaihtaa vielä kolmannekin levyn ja antaa RAIDien korjata itsensä jonka jälkeen toivottavasti jo ensi viikolla pääsee puljaamaan loputkin levyt koneeseen kiinni 🙂

Uusia toimintamalleja kuvien käsittelyyn Apple Lightning-SD-kameramuistikortinlukijan avulla

Muistikortinlukija iPhonelle ja iPadille

Taustaa tarpeista ja toimintamalleistani

Kuten monet itseni tuntevat tietävät harrastan kohtalaisen paljon valokuvaamista ja erillinen kamera, yleensä Fujifilm X-T2, kulkee monessa paikassa mukana. Kuvaillessa käytän kahta muistikorttia ja tallennuksessa tapana on tallentaa aina RAW + JPEG siten että toiselle kortille menee RAW-kuvat ja toiselle JPEG.

Kuvaaminen ja kuvien jälkeenpäin katseleminen on mukavaa, mutta kokonaisprosessissa on vähitellen tullut fiilis että tässä voisi olla parantamisen varaa.

Käytännössä prosessi kuvien käsittelyssä on kuvaamisen jälkeen ollut se että kotiin palattua käynnistelen tietokoneen, avaan Lightroom Classicin, tökkään muistikortin tietokoneeseen ja laitan kuvat siirtymään verkkolevylle. Lightroom Classic on aivan järjettömän hidas joten kuvien siirtämisessä menee oma aikansa. Tämäkään ei ole varsinaisesti ongelma, mutta kuvien selaaminen Lightroom Classicilla on ison kirjaston kohdalla jo tuskastuttavan lagista.

Vaikka ohjelma on laginen, on se silti ollut vielä tarpeeksi hyvä. Kuitenkin aina on hyvä miettiä omia työnkulkujaan onko toimintamalleissaan yhtään mitään järkeä vai onko jo nykyään parempiakin toimintamalleja joita voisi käyttää. Useimmiten ottamiaan otoksia haluaa jakaa kavereille joita kuvissa on, joten tätä taustaa vasten peilaten olisi paljon kätevämpää jos kuvat saisi jakoon nopeammin ja helpommin.

Kohden uutta uljasta maailmaa ja parempia toimintamalleja

Koska kuvien jakaminen kavereille tapahtuu lähes poikkeuksetta WhatsAppin, Telegrammin tai Signalin kautta ja satunnaisissa poikkeuksissa Dropboxin tai Instagrammin yksityisviestin kautta on kätevämpää mikäli kuvat saa suoraan puhelimelle josta ne on kaikkein helpointa myös jakaa eteenpäin.

Aikaisemmin olen kirjoittanut tänne tämän adapterin tapaisesta USB-adapterista (lue täältä) jonka avulla kuvia on myös mahdollista siirtää kännykälle. Harmillista kyllä omat muistikortinlukijani tarvitsevat sen kanssa lisävirtaa toimiakseen joten käytännöllisyys ja helppous jäävät puuttumaan mikäli sen kanssa valokuvat siirtää kännykälle.

Tämän postauksen mukainen Lightning-adapteri sitä vastoin on sellainen että se tekee ilman säätämistä suoraan sen mitä siltä odotan. Pulikka kännykkään, kamerasta muistikortti pulikkaan, Kuvat-ohjelma auki iPhonesta/iPadista, alalaitaan ilmestyy uusi välilehti kuvien tuomista varten josta sitten voi valita mitä kuvia kännykälleen tai tabletilleen haluaa tuoda. Siitä sitten töksyttelee sormellaan haluamansa kuvat ja valitsee tuonnin. Helppoa ja nopeaa!

iPhone tukee Fujifilmin RAW-kuvia mikäli ne ovat pakkaamattomia, joten tarpeen vaatiessa RAW-kuvat voi siirtää kännykälle. Oma prosessini kuitenkin on toisenlainen sillä siirrän ainoastaan kamerassa toisella muistikortilla olevat JPEG-kuvat kännykkään.

Valokuvauksellisesti onnistuneesti otetut Fujifilmin generoimat JPEG-kuvat näyttävät suoraan erinomaiselta eikä ne vaadi enää erillistä säätämistä – tai jos vaatii, on yleensä kyseessä ainoastaan hieman valaistuksen lisäämistä jne. joissa JPEG-kuvat on täysin riittäviä laadultaan.

Kännykälle siirretyt kuvat synkronoituvat iCloudiin ja sitä kautta menevät iPadille, Apple TV:lle sekä makuuhuoneen Mac Minille. Lisäksi iCloudista voin myös Windows-koneella helposti nettiselaimen kautta ladata kuvia tietokoneelle. Kun hyvälaatuiset erillisellä kameralla kuvatut otokset löytyvät suoraan puhelimesta on Day One -päiväkirjaohjelmaankin helppoa lisätä kerralla kunnollisia kuvia ilman että prosessi vaatii tarpeetonta säätämistä, NASilta kuvien latailua ja muuta tuskastuttavaa ja turhaa.

Jatkossakin kuvaustapanani on yhä RAW + JPEG. RAW-kuvat on tarkoitus siirtää muistikortilta vanhanaikaisella metodilla yhä edelleen tietokoneelle josta ne menevät kahdennetulle verkkolevylle. RAW-kuvien siirtämisessä NASille tosin enää ei tarvitse pitää mitään kiirettä sillä muistikortti johon RAW-kuvat menevät on sen verran suuri että kestää viikkoja normaalissa käytössä ennen kuin se täyttyy ja aikaisemmin ne on pitänyt siirtää vain siksi että ne on saanut jaettua muille.

Lyhyet ensikokemukset Xbox Series X:stä

Xbox Series X ja Assassin’s Creed Valhalla

Kiven alta kaivaen

Muutama viikko takaperin onnistuin vihdoin ja viimein hankkimaan Gigantista Xbox Series X -pelikonsolin. Kuten monet pelimaailmaa tavalla tai toisella seuraavat tietävät on konsolin saatavuus ollut – ja on yhä – heikkoa Suomessa sekä muuallakin maailmassa.

Ensimmäiset erät tulivat ja menivät ja Verkkokauppa.com, Elisa, CDON ja lähestulkoonsa kaikki muutkin paikat myyvät yhä ainoastaan eioota. Giganttiin näitä on tipahdellut ilmeisesti lähes joka päivä myyntiin, mutta yhtä nopeasti ne ovat myös sieltä uloskin kannettu. Muutama viikko takaperin huomasin että Vantaan Gigantissa näitä oli saatavana ja soitin onko niitä vielä jäljellä ja siinä vaiheessa oli kaksi kappaletta varastosaldona. Pari tuntia myöhemmin kun olisin palaverin jälkeen päässyt tuotetta hakemaan oli nettisivulta jo tuotteet kadonneet eli ne oli ostettu pois.

Itä-Helsingin Itiksellä sivusto näytti että näitä olisi varastossa joten suuntasin sinne siinä toivossa että boxin saisin edes sieltä. Varauksia näille ei valitettavasti pystynyt tekemään joten ostoreissun joutui jättämään arvauksien varaan tuottaako se tulosta vaiko ei. Itikseltä Series X onneksi löytyi ja samalla reissulla matkaan tarttui myös Assassin’s Creed -pelisarjan uusin lapsi Valhalla.

Käyttöönotto

Series X:n ohjain oikealla, Xbox One X:n ohjain vasemmalla

Muutaman unboxing-kuvan saattelemana konsoli tuli kaivettua paketista ja tökättyä kaapeleihin. Onneksi virta-, Ethernet- ja HDMI-liittimet ovat samanlaiset kuin edellisen generaation Xbox One X:ssä joten johtorumbaa ei joutunut kovin paljoa tekemään televisiotason kanssa. Vanha konsoli irti piuhoista ja uutta konsolia tilalle, virrat päälle ja menoksi.

Käyttöönotto oli yhtä helppoa kuin aina, eli ohjeita seuraamalla selviää ilman että on tarvetta olla ylemmän asteen insinööritutkintoa taustalla. Suoraviivainen ja käyttäjäystävällinen kokemus toisin sanoen. Ensimmäisten muutamien gigojen päivityksien jälkeen oli konsoli jo taisteluvalmiudessa.

Assassin’s Creed Valhalla sisään ja peli asentumaan. Konsoli tunnisti että peliin on saatavana päivitys jolla Series X:n tehot pääsevät oikeuksiinsa joten tietenkin laitoin senkin päivittymään. Onneksi kyseessä oli pienikokoinen (sarkasmivaroitus) päivitys ja siitä selvisi noin 62 gigan kokoisella latauksella. Ilman päivitystä peli kosahti jo alkuvideon päättymisen kohdassa joten vasta illalla myöhään tuli peliä päästyä pelaamaan.

Ensimmäiset kokemukset

Assassin’s Creed – Valhalla

Ensimmäiset kokemukset Xbox Series X:stä ovat olleet positiiviset. Laite on hiljainen, Valhalla näyttää kauniilta, ruudunpäivitys on sulavaa ja etenkin valoefektien kohdalla on helppoa huomata tehojen kasvua aikaisempaan sukupolveen. Iltahämärä metsässä missä auringon viimeiset valonsäteet hyväilevät maata ennen sen vaipumista unen lempeään huomaaan on näyttävää katsottavaa. Toinen mistä tehon kasvun huomaa on tarkempi piirtoetäisyys paljon kauemmaksi kuin aikaisemmin ilman että ruudunpäivitysnopeus joutuisi kärsimään.

Uudistunut ohjain on tuttu ja turvallinen mutta silti selkeästi parannus aikaisempaan. Aikaisemmassa ohjaimessa ei varsinaisesti mitään vikaa ole ollut, mutta Series X:n ohjaimen ristikko tuntuu mukavammalta kourassa. Lisäksi itseäni on ilahduttanut erillinen nappi kuvankaappauksien ottamiselle sillä kuulun niihin pelaajiin jotka pitävät kuvankaappauksien napsimisesta pelaamisen aikana. Osittain syynä on tietenkin se että tänne blogiin aina kirjoittelen välillä myös arvosteluita peleistä, mutta muutenkin on mukavaa ottaa kuvankaappauksia eri vaiheista pelimaailmoita.

Koska ainoa kokemus tähän mennessä pelaamisesta tällä konsolilla on Assassin’s Creed Valhallasta en osaa sanoa mitään kuinka hyvin pelistä toiseen vaihtamiset käyvät käytännön elämässä, mutta varsinainen latausaika peliä käynnistäessä on ainakin tarpeeksi nopeaa että ei ainakaan itselleni iske tympääntyminen latausaikojen vuoksi.

Loppusanat

Ilta-aurinko laskemassa vuoren taa

Muutaman viikon kokemuksien perusteella Xbox Series X on ollut hyvä ostos. Toki kokemuksia on vasta yhden pelin osalta (pelaan sen ensin loppuun ennen kuin aloitan muita isompia pelejä), mutta sen perusteella on jo helppoa huomata kehitystä aikaisempaan konsolisukupolveen.

Luultavasti jatkossa uusien pelien ilmaantuessa tehoja aletaan vasta ottamaan irti aivan toden teolla joten mielenkiinnolla odotan kuinka näyttäviä pelejä jatkossa tullaan näkemään. Ensikokemukset lupaavat ainakin hyvää ja erityistä kiitosta Microsoftille täytyy antaa siitä että konsoli on yhä säilynyt hiljaisena ja siten miellyttävänä käyttökokemusta ajatellen.

Kokeilussa: Elgato Stream Deck

Lyhyesti

Viime vuoden lokakuussa hankin itselleni Elgaton Stream Deckin, joten nyt useamman kuukauden tätä vekotinta käyttäneenä voisin muutamalla sanalla kommentoida laitetta. Niille joille kärsivällisyys ei ole vahvin hyve ja jotka jo tietävät mitä vekottimella tehdään voi lyhyesti tämän blogini arvion kiteyttää sanoihin ”Hyvä tuote, hintansa väärti, ostaisin uudelleenkin”.

Elgaton Steam Deck on USB-liitäntäinen laite joka tarjoaa käyttäjälle suhteellisen monipuolisesti kustomoitavia painikkeita. Mikä parasta, painikkeet ovat graafisia ikoneita joiden visuaalista ulkoasua voi siis tietokoneelle asennettavan ohjelmiston kautta kustomoida haluamaansa suuntaan.

Stream Deckistä on muutamaa eri kokoa; Stream Deck Mini jossa on 6 painiketta, Stream Deck (eli tämä) jossa on 15 painiketta sekä Stream Deck XL jossa painikkeiden määrä on 32.

Mitä sillä siis tekee?

Pääprofiili jota käytän; pikakuvakkeet mm. Telegrammiin, WhatsAppiin ja Dropboxiin

Varsinaisesti Steam Deck on nimensä mukaisesti varmaankin suunnattu striimaajille, eli ihmisille jotka tekevät esimerkiksi pelaamisestaan livevideoita nettiin. Vaikka ensisijainen kohdeyleisö on striimaajat on tästä silti paljon ollut hyötyä myös itselleni vaikka en striimaamista harrasta.

Käytännössä tämä tarjoaa näppärät visuaaliset pikanäppäimet joista tapahtuu eri asioita. Esimerkiksi itselläni on ikoneita jaettu useammalle sivulle ja pikanäppäimiin on ohjelmoitu ensimmäisellä sivulla pikanappeja CS:Go peliin, Telegram, Whatsapp, Dropbox, Reddit, Lightroom, Ligtroomin Export, Steam, näytön tallennus sekä kaksi pikanäppäintä joista voin vaihtaa kämpän valaistusta.

Näppäimistö jota käytän (Corsair K95) sisätää muutamia ylimääräisiä G-painikkeita jotka onneksi ovat yhteensopivia Stream Deckin ohjelmiston kanssa. Toisin sanoen painaessa näppäimistöltä G1-, G2-, G5- tai G6-painiketta vaihtaa se Stream Deckin sivua eli profiilia. Eri profiileissa on erilaiset ikonit, joten voin helposti jaotella Stream Deckin kuvakkeet aihekohtaisesti.

Ensimmäisessä profiilissa käytän kaikkia sekalaisia painikketa (nuo Dropbox, Reddit yms.), toisessa profiilissa käytän blogaamiseen liittyviä painikkeita ja kaksi viimeistä profiilia on varattu stream deckin höpöhöpö-animaatioon ja asunnon valaistuksen värien ja tunnelman vaihtoon (Philips Hue -valojen ohjaus).

Monipuolista makromahdollisuutta

Profiilisivu jossa yleisimpiä blogaamisessa käyttämiäni kuvakkeita

Vaikka monet käyttämäni kuvakkeet ovat yksinkertaisia pikakuvakkeita jotka käynnistävät jonkin ohjelman tai verkkosivun on silti muutamia painikkeita joiden taakse kätkeytyy useampien näppäimien ja komentojen kombinaatioita.

Esimerkiksi LrC-kuvakkeen (Lightroom Classicin käynnistys) vieressä oleva nuoli tekee Lightroomissa kuvan exporttauksen jonka lisäksi se avaa valmiiksi Windowsin resurssienhallinnasta sen hakemiston mihin exporttaukset menevät. Käytännössä exportin jälkeen ei tarvitse lähteä manuaalisesti naksuttelemaan pitkin hakemistoja vaan Lightroomista viedyt kuvat löytyvät helposti ja nopeasti.

Oikean alanurkan Screenshot-painike käynnistää Snipping toolin ilman että tarvitsee itse muistella mikä sen pikanäppäinkombinaatio oli ja ”Arvosana”-painike lisää merkkijonon jota käytän aina elokuva-arvosteluiden lopussa. Toisin sanoen yhden napin taakse voi ohjelmoida käynnistymään ohjelman tai ohjelmia, bindata erinäisiä näppäimistön pikanappeja tai vaikkapa tallentaa yleisimmin käytettyjä tekstipätkiä.

Vaikka 15-painiketta saattaa kuulostaa vähäiseltä ei käytännön elämässä luultavasti monellakaan tule nappien vähyys olemaan kovin helposti ongelma, sillä nappeihin voi määritellä että se vaihtaa eri profiilin ja yksi nappi voi olla myöskin kansio jonka alla on lisää nappeja. Käyttömahdollisuudet ovat monipuoliset ja enemmän oma mielikuvitus on rajana.

Loppupäätelmät

Stream Deckiä on tullut käytettyä nyt lähes viisi kuukautta ja käyttö on ollut lähes jokapäiväistä. Kokemukset laitteesta ovat pelkästään positiiviset. Ohjelmisto on ollut vakaa, kustomoitavuus on ollut monipuolista eikä nappien tuntumankaan kanssa ole ollut mitään ongelmia. Yksinkertainen mutta toimiva laite.

Alunperin ostin tämän siinä tarkoituksessa että laittaisin tämän kiinni Maciin ja sijoittelisin tämän sähköpianon päälle ja pistäisin siihen pikanapit joista saan nopeasti käynnistettyä tallennuksen Logiciin, mutta huomattuani tuotteen näppäryyden Windows-koneessa jokapäiväisessä käytössä en ole vekotinta saanut vielä edes koetettua Logicin kanssa.

Olen laitetta koettanut myös Mac-koneessa eikä siinä vähäisen käytön perusteella ole ilmennyt myöskään mitään ongelmia. Ehkä vielä jonakin päivän hankin toisen tällaisen siihen käyttöön mihin sen alun perin ajattelinkin hankkia 🙂