Automankka vaihtui

Automankka tuli vihdoin ja viimein vaihdettua

Kuten jokin aika takaperin kirjoitin täällä blogissa tuli Miniin tehtyä suhteellisen hinnakas huolto. Valinta huollattaa auto hyvään kuntoon paaluun pistämisen sijaan toimi sitten samalla päätökselle siitä että autoa ei ole tarkoitus vaihtaa ainakaan ihan hetkiin pois. Koska autoilun määrä on itselläni lisääntynyt merkittävästi nykyisen projektin myötä on autossa mankkaa tullut käytettyä paljon. Minin vakiosoitin on perus CD-soitin ilman mitään erikoisia hienouksia ja täysin tavallinen ja toimiva soitin. Kuitenkin kehitys on mennyt merkittävästi eteenpäin viimeisen 17 vuoden aikana (auto vuodelta 2002) alkoi vähitellen jo kaivata nykyajan mukavuuksia myös autosoittimessa – etenkin kun sitä tulee lähes päivittäin käytettyä.

Kyselin asennuksesta ja soittimista paikallisesta AutoStudiosta ja kävin tänään asennuttamassa soittimen. Valinnaksi päätyi Pioneer AVH-Z7100DAB joka on varusteltu nykyajan mukavuuksiin laskettavilla Bluetoothilla, DVD-soittimella (!), CarPlayllä sekä isolla 7″ näytöllä. Alunperin katselin 9″ malleja mutta omaan autoon ne ei olisi mitenkään fiksusti mennyt joten 7″ malli sai kelvata.

Ammattimiehet hoitivat asennuksen ripeästi, noin tunnissa. Tähän operaatioon kuului myös mikrofonin asennuttaminen siististi autoon siten että johot eivät roiku siellä sun täällä. En tiedä miten sen tekivät mutta hyvää jälkeä tuli.

Ensikokemukset lyhyen ajon jäljiltä on hyvät, mitä nyt näyttö oli todella himmeä oletusasetuksilla (ainakin valoisassa auringonpaisteisessa päivässä). Myöhemmin kotiin tultuani parkkipaikalla asetuksia säätäessä löysin kuitenkin näytön kirkkauden säädön jota sitten säädinkin jo valoisammaksi. Toinen mikä ainakin oletusasetuksilla oli pielessä oli epätasapainoiset äänentasot käyttäessä CarPlaytä ja navigointia yhdessä musiikin kuuntelun kanssa. Tämä täytyy vielä tutkia ja selvittää jossain vaiheessa.

Koska tässä vaiheessa kokemukset ovat todella vähäiset niin kirjoitan lähiviikkoina tästä soittimesta enemmänkin tänne, sen ominaisuuksista ja avaan myös “tavan ihmiselle ymmärrättävässä muodossa” mitä nämä CarPlayt ja muut tässä postauksessa mainitut ominaisuudet siis käytännön tasolla tarkoittaa. Nyt täytyy lopettaa tämän postaamisen kirjoitus ja lähteä ajelemaan lähistölle ja testailemaan soitinta paremmin käytännön elämässä! 🙂

Kokeilussa: Ninebot by Segway KickScooter ES2 sähköpotkulauta

Sähköpotkulaudalla pääsee katsomaan lähialueita huolettomasti

Yleistä

Kuten monet Helsingissä tai muissa Suomen mittakaavassa isoissa kaupungeissa pyörineet ovat saattaneet havaita on sähköpotkulaudat jokin ihmeellinen villitys joka on tullut kunnolla muotiin tänä vuonna. Viime perjantaina parin kaverin kanssa ollessa iltaa istumassa kaupungilla tuli näistä härpättimistä puhetta ja kaverit tuntuivat molemmat näitä kehuvan näppäräksi käyttää.

Itselläni ei ollut minkäänlaista kokemusta näistä, mutta heidän neuvoilla ja opastuksella kävin hakemassa lähialueella olleen sähköpotkulaudan. Mikäli konsepti ei siis ole tuttu on tällaisia kaupungilla pitkin poikin pyörimässä joita sitten omalla käynnykällä oikeanlaisella ohjelmalla voi vuokrata skannaamalla QR-koodin jonka jälkeen laite avautuu. Tietenkin omat luottokorttitiedot pitää syöttää ensin että käyttäjää voidaan myös laskuttaa ajoista.

Koetin muutaman kilometrin matkan kyseisellä härpättimellä ja varsin mielenkiintoiselta tuntui meno. Hintaa kyllä kertyi omalla etanavauhdilla 5,50 eur joten nopeasti hintaakin saa kerrytettyä ainakin alussa. Normaalisti kyseisen matkan pääsee ilmeisesti alle kahden euron mutta oma vauhtini oli sen verran hidasta että minuutteja kului sillä mieluummin vedin rauhallisesti kuin railakkaasti ensimmäisellä ajolla.

Kokemus oli hyvä ja myöhemmin nopeilla laskutoimituksilla tuli havaittua että omaksi tällaisen ostaminen maksaa itsensä takaisin. Vaikka kuljenkin työmatkat autolla tulee yleensä pari kertaa viikossa käytettyä vähintäänkin silti julkisia kulkuvälineitä.

Esimerkiksi jos jätän auton parkkihalliin Salmisaareen ja tulen sieltä keskustaan maksaa yhteen suuntaan julkisilla meno 2,80 eur. Yleensä sieltä takaisinkin tulee palattua siten että sama lippu ei enää käy ja uuden joutuu ostamaan joten 5,60 eur menee Helsingin sisäisiin lippuihin rahaa.

Tanko. Sininen vipu on kaasu, harmaa on jarru.

Viikonloppuna monesti myös käyn päiväsaikaan julkisella kaupungilla jolloin tulee joko sama summa (jos vien auton tuonne Salmisaareen) tai vaihtoehtoisesti paikallisjuna Vantaalta Helsinkiin ja myöhemmin takaisin jolloin kustannuksia tuleekin jo 9,20 eur. Käytännössä julkisiin liikennevälineisiin menee autoilun lisäksi silti n. 10-15 euroa per viikko.

Sähköpotkulauta on kokonsa puolesta sellainen että se mahtuu taitettuna Mini Cooperin takakonttiin joten jos autolla menen Salmisaareen voin sieltä potkulaudalla sitten kaupungilla liikkumiset hoitaa ilman lisäkustannuksia. Tuumasta siis toimeen ja heti lauantaina aamusta Gigantista laitetta ostamaan.

Käyttöönotto

Ninebot by Segway KickScooter ES2:n kokoaminen on todella helppoa. Paketissa on ainoastaan kaksi osaa kiinnitettävänä – tangon yläosa ja koko loppu potkulauta. Tangon ja rungon välille menee yksi piuha (joka kummassakin osassa on jo valmiina eli ne vain pitää tökätä toisiinsa) jonka jälkeen neljällä ruuvilla tanko kiinni. Ruuvit ja kuusiokoloavain tulivat mukana joten tämä oli varsin nopea ja helppo prosessi.

Tangon ja rungon välissä on tälläinen liitin joilla osat kytketään toisiinsa.

Sen jälkeen sitten App Storesta oli hyvä hetki etsiä ohjelmisto, laittaa sähköpotkulauta päälle (näytön alla on virtanappi josta tämä menee päälle), yhdistää kännykän ohjelmistolla Bluetoothia käyttäen puhelin ja lauta ja käydä sen jälkeen lataamassa uusin ohjelmisto laudalle. Samalla tuli myös rekisteröidyttyä käyttäjäksi ja katseltua mitä muuta ohjelmistolla voikaan tehdä.

Ohjelmiston kautta on mahdollista säätää pohjassa olevia valoja, asettaa maksiminopeus välille 5-15 km mikäli haluaa käyttää rajoitettua tilaa ja saapa tuosta ohjelmasta myös katsottua paljonko arviolta pääsee vielä rullailemaan ennen kun akku loppuu. Jarrutuksen asetuksia voi jonkin verran säätää ja lisäksi näkee kokonaismatkan mitä laudalla on tullut työnnettyä menemään joten ihan näppärä lisäapu ohjelmisto on, vaikkakaan luultavasti ei täysin välttämätön.

Ensimmäiset ajokokemukset

Koska olin jo vanha konkari tällaisten laitteiden käytössä (edellisen päivän parin kilometrin jälkeen siis 😉 ) ei alkuun pääsy ollut hankalaa. Laitteen kanssa pihalle, pari polkaisua vauhtia ja sen jälkeen etusormella pystyikin jo sähkömoottorin kautta vauhtia laittamaan eikä jaloilla enää ollut tarvetta polkea.

Akku oli paketista tullessa noin puolessa välissä joten useampia kilometrejä oli odotettavissa ajomatkaa ennen tarvetta lataukselle. Rullailin samantien kaverini luo jonka kanssa edellisenä päivänä olin potkutellut ensimmäiset lautailuni. Kävin näyttämässä potkulautaa ja hänkin pääsi testaamaan millainen tämä malli on ajaa.

Ensimmäisellä ajolla kävin kaverin pihassa pyörähtämässä

Matkaa kaverin luo oli n. 1,5 km joten akkukeston kanssa ei ollut huolta ei murhetta. Tasaisella meno oli helppoa, alamäessä tuli jarruteltua niin jalalla (laittamalla jalka takarekaan päällä olevan lokasuojan päälle) sekä etujarrua käyttämällä. Etujarrun käyttämisessä saa olla alussa varovainen koska se on suhteellisen tehokas ja painopistettään kannattaa hieman miettiä ennen kuin vetäsee jarrut pohjaan, ainakin mikäli ei halua naama edellä maata asfaltilla.

Matka meni hyvin ja laitteen kanssa pääsi nopeasti sinuiksi. Matkalle osunut suhteellisen jyrkkä ylämäki sai laitteen hyytymään elopainoni alle mutta tämä oli odotettavissakin. Ylämäkiä tällaisilla ei yleensä kovin kovasti työnnetä menemään, mutta itse lisää vauhtia potkimalla saa laudan sähköstä mukavan avustuksen eikä potkiminen käy niin voimille ja ylämäenkin taittaa mukavammin kuin kävellen.

Erinomaisena puolena laitteessa on vakionopeudensäädin. Kun viisi sekuntia on vetänyt menemään mitä tahansa nopeutta mitä laite kulkee kuuluu piippaus jonka jälkeen vakionopeudensäädin lukitsee ajonopeuden tuohon lukemaan. Jos vauhtia hidastaa jalkajarrulla ei vakionopeudensäädin edes mene pois joten väliaikaisten hidastuksien vuoksi nopeudensäädintä ei joudu ottamaan pois. Tietenkin kun kaasua tai etujarrua käyttää saa vakionopeudensäätimen pois käytöstä ja vauhdin hidastumaan tai nopeutumaan.

Kaverin pihasta matkani sitten jatkui potkuttelemaan muita Koivukylän lähialueita. Koska kamera oli matkassa mukana kävin kuvailemassa parin kilometrin päässä olevaa peltoa ja latoa mistä tämän postauksen ensimmäinen kuvakin on.

Allekirjoittanut itse. Kypäräkin on 🙂 Kiitos Valtterille kuvasta.

Ensimäisellä ajoretkellä matkaa kertyi 7.1 kilometriä. Akku oli siis noin puolessa kun laitteen sain paketista ulos joten luultavasti noin 15 km omalla painollani laite jaksaa tavallista ajoa yhdellä latauksella. Tietenkin tämä selviää sitten ajan saatossa mutta tällaisenaan kyseessä on ihan kiitettävät kilometrimäärät.

Tähän malliin myydään vielä lisäakkuja joiden avulla yhden latauksen ajomääräksi luvataan noin 40 km (vakioakku + lisäakku). Tietenkin oikean elämän matkat ei taida noihin päästä koska yleensä matkalle tulee ylämäkiä, oma paino on enemmän kuin laitteen suositus painoraja, kova vastatuuli aiheuttaa enemmän väännön tarvetta jne. jotka sitten saavat akun kulumaan nopeammin kuin mitä optimitilanteessa voisi päästä.

Akun lataaminen tapahtuu mukana tulleella muuntajalla tavallisesta töpselistä ja lataus kestää n. 3.5 h (ainakin netin mukaan). Kohtalaisen nopeaa toimintaa sekin eikä kovin kalliita kilometrejä enää alun oston jälkeen pitäisi tällä tulla.

Vauhtia tällä irtosi maksimissaan 21 km/h vaikka 25 km/h pitäisi ohjeiden mukaan päästä. Tätä on kuitenkin ilmeisesti rajoitettu jonkin ohjelmistopäivityksen myötä syystä tai toisesta 20 km/h nopeuteen ja tuo kilometrin heitto varmaan tulee vain hetkellisestä heitosta. Täytynee seurata josko jossain vaiheessa päivittäisivät taas kulkemaan 25 km/h, mutta tällaisenaankin vauhti riittää perus ajeluun enemmän kuin hyvin.

Ensikokemukset on siis positiiviset ja odotan innolla että keväästä syksyyn myöhään tällä pääsisin kulkemaan kaikki lyhyet matkat joissa ei käytä autoa tai polkupyörää 🙂

Ensituntumia Sonos monihuonejärjestelmästä

Ostin kerralla kolme kappaletta jotta pääsin koettamaan monihuonejärjestelmää

Yleistä

Olen tänne blogiin aikaisemmin kirjoittanut kotonani olleesta monihuoneäänijärjestelmästä joka oli toteutettu käyttäen Googlen valmistamia Chromecast Audio -laitteita sekä aktiivikaiuttimia (lue postaus). Monessa mielessä tämä setuppi oli ihan käyttökelpoinen mutta ajan saatossa käyttöni on muuttunut ja käyttämäni Genelecit ovat menneet stereoparina tietokoneeni seuralaiseksi. Käytännössä monihuoneäänijärjestelmä on ollut lepotauolla jo jonkin aikaa.

Kuten jotkut varmaankin tietävät on Google myös lopettanut Chromecast Audio -laitteiden valmistamisen joten tuotteen elinkaari luultavsti on tulossa jossain vaiheessa tiensä päähän vaikkakin Google on luvannut vielä jatkossakin tukea näitä laitteita. Koska kyseessä on kuitenkin Google en henkilökohtaisesti sen varaan laskisi mitään sillä firma on varsin tunnettu monien tuotteidensa kuoppaamisesta hyvinkin nopealla aikataululla. Jos asia kiinnostaa voi Googlen kuoppaamia palveluita käydä ihmettelemässä killedbygoogle.com sivustolta.

Isoimpana haasteena monihuoneäänijärjestelmän kanssa kaiuttimien puutteen lisäksi oli kuitenkin sen käytettävyys. Kännykän joutuu kaivamaan, etsimään mitä haluaa soittaa ja sen jälkeen valitsemaan kotiryhmän ja hetken odottamaan että audio alkaa striimaamaan jokaiseen huoneeseen. Ei tämä toki ole mitenkään vaikeaa ollut, mutta tämänkin kohdalla miettii että eikö näitä voisi jo vuonna 2019 tehdä helpomminkin. Lisäksi tämä on aina vaatinut kahta töpselipaikkaa – yksi kaiuttimelle ja toinen Chromcast Audiolle.

Sonos on monelle tuttu äänihuonejärjestelmien valmistajana ja Sonos onkin jo lähestulkoon käsite ja synonyymi monihuoneäänijärjestelmille. Vähän samaan tapaan kuin sinitarra on käsite liimatahnalle, flexi on käsite kelataluttimelle ja nessu nenäliinalle vaikka nämä kaikki ovatkin vain brändejä jotka ovat niin markkinajohtajia että niistä muodostuu käsite itsessään. Omakohtaista kokemusta Sonoksista ei ollut mutta mielenkiinto näitä kohtaan heräsi näissä olevien fyysisten painikkeiden vuoksi. Mikäs sen helpompaa kuin mennä ja painaa Play-painiketta että saa musiikkia soimaan – tai näin vielä ennen ostamista ajattelin.

Sonos One 2nd Generation on mukavan näköinen purnukka

Hankinta ja käyttöönotto

Jotain viikkoja takaperin kävin Mannerheimintien Gigantista poimimassa kolme kappaletta toisen sukupolven Sonos One -kaiuttimia. Kysyin myyjältä yleisesti kaikenlaista näistä kaiuttimista ja myös pääsin kuulemaan jo liikkeessä miltä nämä kuulostavat. “Tarpeeksi hyvä taustamusiikin kuunteluun” olivat kokemukseni joten omaa käyttötarkoitustani varten nämä ainakin vaikuttivat liikkeessä asialliselta.

Olin lukenut netistä että näissä olisi myös puheentunnistus mutta sitä ei olisi saatavana Suomessa. Onneksi myyjä osasi kertoa että kyllä se toimii kun vain heittää Sonoksen asetuksista että oma sijainti on Amerikassa. Tämä oli itselleni uutta tietoa joten oli varsin mukava että myyjä osasi kertoa tämän. Tietenkään puheentunnistus ei toimi suomeksi mutta itselleni riittää että se toimisi edes englanniksi. Ääniohjaus on mahdollista Amazonin Alexa-palvelua käyttäen, ehkä myös Googlen palveluakin käyttäen. Itse olen kuitenkin konfiguroinut vain Amazonin palvelun.

Ostin kerralla kolme kaiutinta jotta pääsen testaamaan samantien monihuoneäänijärjestelmää. Parhaitenhan kaiuttimien toimivuus omassa käytössä kuitenkin aina selviää vasta kotona kuunnellessa sellaisissa olosuhteissa missä niitä normaalisti on tarkoitus kuunnella.

Kaiuttimien asentaminen oli todella yksinkertaista. Tuote irti paketista, töpseli seinään ja virrat menivät päälle. Sen jälkeen kännykällä Sonos-ohjelmistolla uuden laitteen lisääminen (ennen tätä taisi joutua rekistöröitymään Sonoksen palveluun). Kun kaiutin löytyi pystyi ohjelmasta valitsemaan sen kaiuttimen, sen jälkeen täytyi painaa kaiuttimen takana olevaa parituspainiketta jonka jälkeen kaiutin oli yhdistetty omalle Sonos-tililleni. Tämän jälkeen oli kaiuttimen ohjelmiston päivttämisen vuoro ja sen jälkeen vielä vapaavalintainen Truetone-säätäminen eli huoneen jonkinlainen akustiikan mittaus. Sen jälkeen musiikkia pääsikin jo kuuntelemaan.

Olin tässä vaiheessa pistänyt käyttöön vasta yhden kaiuttimen jonka sijoitin keittiöön pöydän nurkkaan ja pian Nightwishin Oceanborn-levy olikin jo soimassa. Ensikuuntelu sivukorvalla kuulosti hyvältä joten jo ensimetreiltä asti oli selvää että äänenlaadullisesti nämä riittävät varsin mainiosti siihen käyttöön mihin nämä olin ostanutkin.

Kaiuttimen päällä on muutamat painikkeet helppoa käyttöä varten

Levyn soidessa oli aika kaivaa toinenkin kaiutin paketistaan ja viritellä se makuuhuoneeseen. Prosessi oli sama kuin ensimmäisessäkin kaiuttimessa. Kaiuttimien päivittämisprosessin aikana musiikin kuuntelu stoppasi ja ilman musiikkia joutui olemaan hetken aikaa. Onneksi kovin montaa minuuttia päivityksessä ei mennyt ja musiikki pääsi soimaan pian jo uudemman kerran.

Sonoksen kännykkäsovelluksen kautta pystyi helposti linkittämään keittiön ja makuuhuoneen kaiuttimen samaan ryhmään ja sama musiikki lähti samantien soimaan mukavasti molemmissa huoneissa ilman että korvin kuuli minkäänlaista latenssia kaiutinten välillä. Käyttöönotto sujui siis kiitettävän helposti ja ilman säätämistä myös oikein toimivasti. Ilahduttavaa.

Kolmannen kaiuttimen sijoittelin olohuoneeseen ja saman prosessin toistin tässäkin – paketista purku, lisääminen omaan Sonos-tiliin kännykkäohjelmiston kautta, päivittäminen ja sen myötä hetkellinen katkos musiikin kuunteluun ja kohta oli kolmaskin kaiutin samassa ryhmässä ja musiikki kuului asuntoni jokaisessa huoneessa WC-tiloja lukuunottamatta.

Sonoksen ohjelmisto osaa todella monia musiikkipalveluita ja samantien linkitinkin Spotifyn ja Google Musicin Sonosiin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että Sonoksen ohjelmiston kautta voin etsiä musiikkia ja se osaa etsiä automaattisesti kaikista tililleni linkitetyistä palveluista. Näppärää kuin mikä, koska joitain levyjä on Google Musicissa mutta ei esimerkiksi löydy Spotifyssä (esimerkkinä Tessa Violetin levy Maybe Trapped Mostly Troubled) ja nyt voin yhden ja saman ohjelmiston kautta etsiä kaikista linkittämistäni musiikipalveluista haluaamani.

Ilahduttavasti myös verkkolevyjen käyttö on suoraan mahdollista Sonoksen ohjelmalla. Itselläni on QNAPin NAS (lue täältä) johon olen rippaillut omistamani CD-levyt joten piti vielä ensimmäisenä käyttöpäivänä jo viritellä tämäkin käyttöön. Käytännössä voin soittaa verkkolevyllä olevat musiikkini yhden ja saman Sonoksen ohjelmiston kautta kotonani oleviin Sonos-kaiuttimiin. Helppoa kuin heinänteko.

Amazon Alexa -puheohjaus

Designissä on fiksusti mietitty kaiuttimen johdolle nätisti oikean kokoinen kolo

Koska perusasetuksien tekemisessä ei tarvinnut tapella ja käyttöönotto oli helppoa kuin hiprakassa hiihtäminen innostuin vielä koettamaan josko saisin Alexa-puheohjauksen käyttööni. Ensimmäisenä törmäsin heti informaatioon että palvelu ei ole käytössä maassani (joka oli kyllä siis jo tiedossani ennen ostamista). Sen jälkeen etsin netistä tietoa mistä tämä myyjänkin puhuma maa-asetus pitäisi vaihtaa (Sonoksen verkkosivulla omasta profiilista) ja kävin vaihtamassa sen. Tämän jälkeen Amazonin Alexan sai suoraan otettua käyttöön ilman ongelmia.

Käytännössä kännykälle piti hankkia Amazonin Alexan appi jonka jälkeen sitten pääsi linkittämään kaiuttimia sen tunnukselle (vaatii Amazon-tunnuksen). Tämäkin meni suhteellisen suoraviivaisesti ja englantia ymmärtävälle tämä tuskin kovin suuria ongelmia tuottaa mikäli jatkossakin tämä toimii yhtä hyvin.

Pian pääsinkin jo puheohjauksella höpisemään kaiuttimelle. Esimerkiksi voin sanoa “Alexa pause music” kun musiikki soi ja musiikki stoppaa kaikista huoneista. Kun sanon “Alexa play some smooth jazz” lähtee Alexa toistamaan kepeää jazzia kämpän kaiuttimista. Tämä vaati tosin Alexan asetuksista oletuksena olevan musiikkipalvelun vaihtamista Spotifyksi oletuksena tarjottavan Amazonin palvelun sijaan. Ennen sitä joutui vielä lisäämään “on Spotify” virkkeeseensä jotta Alexa tajusi mistä toivomani musiikit pitäisi kaivaa.

Illan pimetessä innostuin vielä perehtymään tarkemmin mihin muuhun Alexa pystyy. Onnistuin linkittämään kotonani olevat Philips Hue -älyvalot myös Alexaan ja nyt voin puheohjauksella komentaa myös valojani. Tämä toki onnistui aikaisemminkin Applen Sirin kautta esim. Apple Watchia käyttäessä, mutta monesti kotona ollessa ei ole kello kädessä joten tätä ominaisuutta ei ole tullut paljoa hyödynnettyä.

Nyt esimerkiksi tätä blogipostausta kirjoittaessa olen muutaman kerran sanonut olohuoneessa olevalle Sonos-kaiuttimelle normaalia puheääntä käyttäen Alexa turn of all the lights jonka jälkeen valot koko talosta on sammunut. Valot menevät itselläni automaattisesti päälle liiketunnistimilla ja tämän kirjoittamisen aikana olen käynyt toisissa huoneissa välillä ja valot ovat syttyneet jonka vuoksi niitä siis useammankin kerran olen sammuttanut puheella.

Keittiössä olevan kaiuttimen sijoittelu tätä kirjoittaessa

Alexa toimii pääsääntöisesti hyvin. Tietenkin oman haasteensa luo oma aksentti – joidenkin bändien nimiä on vaikea lausua ja aina ei tahdo lähteä soimaan se mitä toivon, mutta näissä tilanteissa voin aina laittaa kännykän, läppärin, tabletin tai pöytätietkoneen ohjelmistolla kuitenkin soimaan sen mitä haluan kuulla.

Loppupäätelmät

Onko Sonos One -äänijärjestelmästä siis monihuoneäänijärjestelmäksi jota jaksaa kuunnella? Todellakin. Heti kun Mannerheimintien Giganttiin tulee näitä lisää käyn hakemassa vielä yhden jotta saan myös kylpyhuoneeseen saman äänenlaadun, toimivuuden ja helppouden.

Mitä tulee niihin painikkeisiin joita kaiuttimen päällä on (play/pause, äänenvoimakkuuden säätö ja olikohan jotain muutakin) ja joista ajattelin että voi olla iloa koska se helpottaa käyttöä. Mitä vielä – 99 % ajasta käytän puheentunnistusta.

Esimerkiksi kun töistä tulee kotiin tulee huikattua eteisestä makuuhuoneessani olevalle Sonos One -kaiuttimelle “Alexa play chill music” tai jotain muuta vastaavaa jonka jälkeen saan koko kämpässä soimaan jotain rentoa musiikkia taustalle. Eipä fyysisille painikkeille ole siis ollut juurikaan käyttöä lukuunottamatta äänenvoimakkuuden säätämistä johon joskus turvaudun jos satun olemaan lähellä kaiutinta ja se soi liian kovaa tai hiljaa. Tässäkin monesti käytän puheohjausta joten fyysiselle painikkeelle ei aina ole tarvetta näissäkään.

Kokonaisuutena Sonos One -äänijärjestelmä vakuutti allekirjoittaneen samantien. Sen käyttöönottamisen helppous, äänen laatu, monihuoneäänijärjestelmän luonti ja Amazon Alexa -ääniohjauksen käyttömahdollisuus ovat olleet sellaisia että pakkohan näitä on käydä ostamassa jossain vaiheessa lisääkin – niin kaiutinta vailla olevaan WC-tilaan kuin myös mahdollisesti jossain vaiheessa stereoparin muodostamiseen vaadittavaa toista kaiutinta esimerkiksi keittiöön.

Kokeilussa: Canon Pixma Pro-100s

Canon Pixma Pro-100s on kiitettävän kokoinen tulostin

Mitä? Miksi? Yleistä löpinää.

Viime viikolla juhannusaattona kävin vihdoin ja viimein hankkimassa itselleni valokuvatulostimen. Tulostimen ostoa on tullut mietittyä jo useita kuukausia takaperin, mutta tällöin löytämäni fiksun oloinen malli oli sen verran hinnakas että ajatus jäi vain ajatuksen tasolle ja vaipui unohduksiin. Nyt kuitenkin havaitsin että Canonilla on A3-tulostuskokoon kykenevä tulostin harrastajahintaluokassa. Tein sitten tilauksen ja kävin noutamassa tulostimen sekä eri kokoisia tulostuspapereita Verkkokauppa.comista.

Syynä tulostimen hankkimiseen oli tietenkin halu saada valokuvia paperille. Tiedän tietenkin että netistä saa tilattua valokuvia (ja olen niin tehnytkin Ifolorilta) ja hintakin tulee ainakin 10×15 kokoisilla kuvilla helposti siten edullisemmaksi kuin mitä kotona tulostellessa vaikka jätettäisi tulostimen ostohinta huomioimatta ja laskettaisi pelkät paperin ja musteen hinnat huomioon. Silti mahdollisuus tulostaa mitä tahansa kuvia milloin tahansa useampaan eri kokoluokkaan on jotain mistä olen valmis maksamaan enemmänkin. Omien valokuvien näkemisessä fyysisessä muodossa on jotain maagista eikä koneella katselu tuota millään tapaa samanlaista fiilistä.

Verkkokaupalta tulostinta hakiessani havaitsin että olin katsonut jotenkin että tulostin painaisi ainoastaan n. 20 kiloa mutta huomasinkin roudatessa että paketteineen päivineen tulostimella oli painoa 26 kg. Kiitettävän verran siis roudattavaksi julkisissa (koska autossa akku loppu).

Onneksi matkan aikana sain kantoapua joltain satunnaiselta ihmiseltä rautatieasemalla tulostinta kannellessa ja Koivukylässä sopivasti kaveri oli liikenteessä autolla ja viskasimme loppumatkan sitten kaverin kanssa autolla joten aivan jokaista välietappia ei onneksi joutunut roudaamaan. Sinänsä 26 kg painokaan ei olisi ollut kovin hankala jos paketin koko olisi ollut pienempi, mutta isoa laatikkoa kantaessa kädet joutuvat olemaan suhteellisen suorassa eikä asento ollut mikään optimaalisin. Tulipa edes jonkinlaista lihaskuntotreeniäkin siinä samalla sitten.

Käyttöönotto

Ensimmäinen kuva tulostumassa suoraan kännykältä

Tulostimen käyttöönotosta tekisi mieli sanoa että se oli helppo ja mutkaton prosessi, mutta kuten tapana on ei tämä mennyt tietenkään niin kuin elokuvissa. Tässä kuitenkin on hyvä huomauttaa että ongelma ei ollut tulostimessa vaan asuntoni erittäin huonossa langattoman verkon kuuluvuudessa ja tulostimen sijoittelusta sellaiseen paikkaan missä kyseinen verkko ei toiminut (eikä toimi edes kunnolla muillakaan laitteilla samassa paikassa).

Ajatuksenani oli että en pistä tulostinta koneeseen kiinni vaan haluan sen suoraan langattomaan verkkoon. Kotonani on pari eri langatonta verkkoa (monimutkainen infrastruktuuri mutta säädän joskus sen paremmaksi) sillä käytössäni on erikseen ns. Mesh-verkko sekä nettipurkista tuleva WLAN. Mesh-verkko kuuluu hyvin joka puolelle taloa mutta nettipurkin WLAN taas ei. Koska Windows-koneeni oli kiinni tuossa nettipurkissa suoraan halusin tulostimen suoraan samaan WLAN-verkkoon. Sen kanssa sitten tappelin varmaan tunnin kunnes tulin tulokseen että ei onnistu, tulostin ei löydä WLAN-verkkoa johon voisin parittaa laitteen WPS-painikkeella suoraan joten lopputulemana oli siirtää Windows-konekin Mesh-verkkoon.

Tarpeeksi pitkään päätä seinään hakattua hain kännykälle Canonin ohjelman, yhdistin kännykän suoraan tuohon tulostimen luomaan WLAN-verkkoon ja sain sitä kautta konfiguroitua tulostimen liittymään taloni Mesh-verkkoon. Ohjelman kautta myös havaitsin että tulostin ei löydä kotini toista WLAN-verkkoa johon alunperin olisin halunnut liittyä joten ongelman syynä oli mitä varmimminkin juurikin huono WLAN-kuuluvuus siinä verkossa mihin alussa koetin yhdistää.

Tulostimessa on mahdollisuus printata suoraan kännykän kautta joten aivan ensimmäiseksi kaivoin kännykästä jonkin satunnaisen maisemakuvan jonka olen kännykkäni kameralla ottanut ja pistin sen tulostumaan. Ei mennyt kauaakaan kun valokuva jo pärähti A4-kokoisena paperille. Kuvan jälki oli kerralla jo todella hyvää vaikka kuva itsessään ei ollut mitenkään kummoinen enkä ollut tehnyt mitään kalibrointeja. Tulostin siis toimi ja oli aika alkaa säätämään tulostin myös Windows-puolelle.

Tulostimen käyttöönotto Windows-koneelle

Etupaneelissa on vain muutama painike joista käytännössä yleensä tarvitsee vain yhtä

Windows-koneella käyttöönotto oli todella helppoa ainakin Windows 10:ssä. Jonkinlainen ajuripaketti taisi tulla asennettua jonka jälkeen tulostin sitten jo löytyikin verkosta ja pian tulostin tuli myös Windowsin tulostimiin valittaviksi ja käytettäväksi.

Sen jälkeen olikin aika etsiä koneelta jokin kuva jonka halusin tulostaa. Avasin kuvan Windowsin Kuvat-ohjelmalla jossa oli suoraan mahdollisuus tulostaa kyseinen kuva. Pistin tulostuksen menemään ja kuva siirtyi ongelmitta langattomasti keittiössä olevalle tulostimelle josta se ilmestyi pian jo paperille. Helppoa.

Eri kokoisia tulosteita tuli koetettua, 10×15, A4 sekä myös A3. Ensimmäisen yöhön saakka venyneen illan tulostussessiot vaativat veronsa ja sainkin jo mustan värikasetin loppumaan heti samana yönä. Tämä tosin ei ollut yllättävää sillä tulostin 11 A3-kokoista mustavalkoista kuvaa joissa musta väri oli todella suuressa roolissa. Tavallisesti ilmeisesti mustavalkoisia kuvia pitäisi tulla noin 60-70 per musta mustekasetti, mutta tulostamissani kuvissa useammassakin mustaa on käytetty varmaankin jopa 70 % paperin pinta-alasta.

Lisäksi en ollut asentanut vielä mitään muita Canonin ohjelmistoja enkä varmaan edes ollut valinnut oikeanlaista paperityyppiä joten voi olla että asetuksenikin ovat olleet pahasti pielessä. Eipä onneksi hätä ollut tämän näköinen ja heti seuraavana päivänä Verkkokaupan 24h-kioksista tuli haettua pari mustaa väripatruunaa sekä yksi paketti kaikkia värejä varastoon.

Lightroom ja tulostaminen

Mustavalkoisia keikkakuvia keitiön seinällä

Kuvien käsittelyssä ja arkistoinnissa käytän Adobe Lightroom -ohjelmistoa joka onkin monelle valokuvaajalle varmasti tuttu ohjelmisto. Lightroomissa on mahdollisuus myös suoraan tulostaa kuvia joten prosessi koneelta paperille on mukavan mutkatonta ensimmäisten vaiheiden jälkeen.

Alussa ongelmana oli saada asetettua tulostimen asetukset siten että Lightroom ei haluaisi lisätä väkisin reunusta. Reunuksen kokoa pystyy Lightroomissa sätäämään mutta en saanut sitä asetettua nollaan vaan miniminä oli 1,42 inch.

Pixma Pro 100s kykenee ns. “borderless”-tulostukseen eli siihen että koko paperin pinta-ala on käytössä reunasta reunaan. Kuitenkin Lightroom ei sitä tajunnut ja siksi joutui säätämään tulostimen asetuksia kohdalleen. Asensin loputkin tulostimen ohjelmistot jonka jälkeen pääsin säätämään tulostimen asetuksia paljon monipuolisemmin kuin aikaisemmin olin päässyt. Tulostimen asetuksista oli mahdollisuus ottaa reunukset pois jonka jälkeen myös Lightroom antoi mahdollisuuden ottaa tulostusasetuksista reunukset pois. Onneksi nämä vaiheet tarvitsi tehdä vain kerran.

Muutaman kerran Lightroomista tulostaessa on kuva jäänyt vajaaksi paperilla. Näiden kertojen jälkeen olen tulostanut siten että annan tulostuksen mennä loppuun ennen kuin lähden Lightroomiin säätämään mitään muuta eikä samanlaista ongelmaa ole sen jälkeen ilmennyt. Ongelman ilmetessä ainakin kerran sain ilmoituksen puuttuvasta kuvasta. Ilmeisesti Lightroom tekee jonkinlaisen välitiedoston jonka se lähettää tulostimelle ja kun lähdin kesken tulostuksen pois Print-sivulta väliaikainen tiedostokin hävisi siinä samalla ennen kuin päätyi kokonaan tulostimelle saakkka. Mene tiedä.

Loppuarvio

Ensimmäinen tuloste suoraan kännykästä ilman mitään asetuksien säätämistä

Nyt muutaman päivän tätä tulostinta käyttäneenä on mielikuvat olleet todella positiiviset. Tulostin on helppo käyttää eikä tulostetta joudu odottamaan kovinkaan kauaa. Tulosteita on tullut tehtyä kymmenittäin joten vihdoin valokuva-albumini on saanut lisää täytettä sisäänsä.

Näin ensituntmien perusteella kuitenkin voin helposti suositella tulostinta jokaiselle valokuvausta harrastavalle joka ymmärtää myös tämänkaltaisten tulostimien huonotkin puolet. Huonoinpana puolena ainakin keskivertokäyttäjälle on varmastikin se, että tulostimella olisi suositeltavaa tulostella vähintäänkin parin päivän välein jotain jotta musteet eivät kuivahda yms.

Tarve tulostella useasti maksaa tietenkin rahaa, joten kannattaa ennen ostamista perehtyä tarkemmin myös näihin piirteisiin valokuvatulostimissa. Jos käyttötarpeena on saada muutama kuva tulostettua muutaman kuukauden välein on sanomattakin selvää että tämänkaltainen tulostin ei ole oikea hankinta. Mikäli kuvia tulostelee enemmänkin on tämä sellainen tulostin että ainakin sille kannattaa antaa mahdollisuus.

Tunkekaa itsepalvelut vaikka hanuriinne – aivan itse itseänne palvellen

Itsepalvelu on kova juttu vuonna 2019 – ja sekös tätä hippiä nyppii

Pakettia Matkahuollon kautta

Elämme Suomessa vuonna 2019 yhteiskunnassa missä teknologia on saavuttanut jo merkittäviä harppauksia eteenpäin ja tehnyt ihmisten elämästä monin tavoin helpompaa. Yksi asia joka itselleni teknologian kehityksessä ja sen integroitumisessa yhteiskunnassa tökkii ja pahasti on kuitenkin itsepalvelu-nimikkeen alle upotettu palveluiden huonontaminen ja tarpeeton monimutkaistaminen.

Tänään pitkästä aikaa tarvitsi tehdä postituksia niin Postin kautta kuin myös Matkahuollon kautta. Koska Matkahuollon lähetyspiste on viereisellä R-Kioskilla menin sinne lähetettävän tuotteeni kanssa jossa sitten selvisi että lähetysilmoitus pitäisi tehdä netistä itse. Myyjä tosin sanoi että ainakaan hänellä ei ole tiedossa että voiko hän sitä tehdä koska hänellä näkyi vain jo netissä tehdyn lähetyksen aktivointivaihtoehdot, joten on mahdollista että tällainen olisi saattanut olla vaihtoehto. Mikäli tällainen vaihtoehto on järjestelmään heille tehty ei se selkeästikään ole selkeä ja käyttäjäystävällinen toteutus jos myyjä ei ainakaan tiennyt kyseisestä mahdollisuudesta.

Eipä siinä. Omistan älypuhelimen joten pystyin sen tekemään siinä paikan päällä. Ei muuta kuin tutkimaan kuinkas tämä Matkahuollon himmeli toimii. Sen jälkeen ilmoitusta tekemään ja lähetyksen maksamisen kohdassa myyjältä kysymään että voiko näillä varmasti lähettää paketin siten että vastaanottaja maksaa sen kun noutaa. Hänenkin mielestä kyllä, mutta itselleni ei ollut tullut missään vaiheessa kysymystä että minkä verran tuote maksaa ja mille tilille rahat maksetaan. Peruutin sitten lähetyksen ennen postimaksujen maksamista ja koko prosessi sitten tuli käytyä uudelleen. Käyttöliittymästä olisi täytynyt painaa Bussiennakko-painiketta jotta nuo haluamani tiedot olisi saanut näkyviin. Toisella kerralla sitten tämä onnistui.

Aikaa tämän koko prosessin kanssa meni varmaankin lähemmäs puoli tuntia sillä en ollut ainoa asiakas R-Kioskilla enkä siis voinut joka välissä myyjän kanssa asiaa ihmetellä kun hänellä oli muitakin palveltavia joka tietenkin on täysin ymmärrettävää. Onneksi paketin sai lopulta matkaan tai ainakin siten että se otettiin vastaan R-Kioskille.

…ja Postin kautta

Lähetettyäni matkahuollon paketin oli aika siirtyä kohden K-Citymarketilla olevaa postin toimipistettä. Paketti tiskille, osoitteen täyttäminen, myyjä kertoo hinnan ja maksan lähetyksen ja lähden pois. No ei tietenkään asia ole näin mutkatonta sillä onhan nyt vuosi 2019 ja itsepalvelun aikakausi. Tai no, olisihan tämän voinut näinkin tehdä ja maksaa prosentuaalisesti lähes 50 % enemmän (ellen katsonut hintoja väärin). Jos lähetettävien tuotteiden arvo olisi enemmän olisin näin toiminutkin, mutta jos puhutaan muutamien kymppien lähetyksestä ei postimaksuihin halua tuhlata neljäsosaa myyntihinnasta.

Itsepalvelun kautta tämä sujui perinteisen helposti (sarkasmia). Suuntasin Postin sivuille, sen jälkeen alussa löydän helposti oikeaan sivuston osuuteen kunnes kohta jo pääsen arpomaan että minkähän kokoinen tämä lähettämäni paketti on eli mihin pakettiluokkaan se pitää valita. Onneksi kassaneidillä oli jonkinlainen mitta jolla sain tuotteen mitattua ja pystyin valitsemaan oikean kokoluokan. Näppärää kuinka itsepalvelu säästää kassahenkilökunnan resursseja kun joutuvat kuitenkin neuvomaan ihmisiä tämänkaltaisissa asioissa…

Jatkoin lähetyksen tietojen täyttämistä netissä ja *boom* koko sivusto konahti kesken kaiken. Hieno juttu Hermannit. Virheilmoituksena tuli jonkinlainen Hupsis!-ilmoitus. Ei muuta kuin uudelleen täyttämään samat tiedot ja taas omaa aikaa tuhraantui minuuttitolkulla ylimääräistä. Sen jälkeen vielä oli jäljellä maksu nettipalvelussa jonka jälkeen sai koodin joka sitten annettiin kassahenkilölle. Hän kirjoitti sen pakettiini ja tämän jälkeen koko prosessi oli ohi.

Varmaankin noin viitisentoista minuuttia tässä koko roskassa meni palvelun kaatumisineen päivineen. En ole lainkaan vakuuttunut tässäkään siitä että itsepalvelu tuo lisäarvoa ainakaan kaltaiselleni satunnaiselle pakettilähettäjälle – käytännössä se on vain huonompaa palvelua missä itse saa tehdä suurimman osan työstä. Kiitos mutta ei kiitos.

Mikä näissä siis itseäni tökkii

En pidä itsepalvelu-trendistä lainkaan kuten varmaan saattoi arvata kahdesta aikaisemmasta kappaleesta. En ole tainnut koskaan käyttää itsepalvelukassaa missään muualla kuin IKEAssa. Ruokakaupoissa en ainakaan muista käyttäneeni enkä halua jatkossakaan käyttää.

Eniten näissä itselleni tökkii ajatus huonomman palvelun myymisestä jotenkin parempana ja mullistavana – tee itse lähes kaikki työt ja maksa vielä siitä. Jos haluan olla kassahenkilökuntana, haen kauppaan töihin. Jos haluan lähetellä paketteja haen Postiin tai Matkahuoltoon töihin. Oma aikani on rajallista, jokainen verkkopalvelu on erilainen, jokaisesta joutuu selvittämään kuitenkin perustason asiat alusta asti jos näitä ei usein tee (jota en tee enkä jatkossa tee tätäkään vähää) ja tämänkaltainen toiminta on vain turhauttavaa oman ajan tuhlaamista.

Mikähän mahtaa olla seuraava itsepalvelutrendi? Kahvila missä itse keität kahvit, kaadat kuppiin ja siivoat vielä itsepalveluna koko pöydän puhtaaksi ja maksat siitä? Vai ruokakauppa jossa itse teet tilaukset etukäteen, käyt hakemassa ne tavaratoimittajan varastolta, purat paketeista ja itse itseäsi palvellen vielä kannat ne kotiisi? Vai olisiko sittenkin IT-toimittaja joka antaa mahdollisuuden että itse itsellesi tuotat omin pikku kätösin verkkopalvelusi ja laitat sen nettiin mutta maksat siitä kuitenkin tälle toimittajalle?

Puhelinasiakaspalvelussakin jo vuosia jatkunut ihmisten ohjaaminen itsepalvelun suuntaan on trendi josta en pidä lainkaan. En halua alkaa jokaisen tarvitsemani palveluntarjoajan verkkopalveluiden toimintaa selvittämään ja ihmettelemään mistähän asiat mahtavat löytyä. Mieluummin soitan ja saan linjan päästä sellaisen ihmisen kiinni joka tietää suoraan mistä on kyse kuin alan tuhlaamaan aikaani jonninjoutavien asioiden etsintään.

Itsepalvelut ovat hyvä lisä vaihtoehtona, mutta siinä vaiheessa kun muut palvelumuodot heikkenevät sen vuoksi olemme saavuttaneet pisteen josta ajattelen että voitte tunkea itsepalvelunne hanuriinne aivan itse itseänne palvellen. Muistakaa kuitenkin maksaa tästäkin palvelusta!