Kokeilussa: Nux B-3 Wireless Microphone System

Nux B-3

Vihaan johtoja. Ne ovat rasittavia, ne näyttävät rumilta katsoa ja ne keräävät kaiken muun murheen lisäksi myös pölyä. On niissä tietenkin hyvätkin puolet, kuten se, että ne toimivat lähes aina idioottivarmasti. Tästäkin huolimatta monessa asiassa haluaisi löytää langattoman vaihtoehdon mikäli sellainen on helposti saatavilla, se toimii hyvin eikä ostoksen tehtyä joudu hakeutumaan dyykkauslinjalle loppukuukauden ruokia varten.

Kävin viime viikolla Tikkurilassa Vantaan Musiikissa (katso täältä kotisivut) ja muiden asioiden ohella satuin kysäisemään minkälaisia ratkaisuja nykyään on tarjolla jos haluaa Shure SM58 -mikrofonin saada langattomasti mikserille ja missä hintaluokassa sellaiset pyörivät. Ilahduttavasti vastaus löytyi kuin apteekin hyllyltä ja tuotekin löytyi suoraan musiikkikaupan hyllyltä eikä hintakaan sattunut sieluun, joten matkaan tarttui myyjän ehdottama Nux B-3.

Nux B-3:n paketti sisältää XLR:llä varustetun lähettimen ja vastaanottimen. Mukana tulee myös mountti kameraa varten mihin vastaanottimen voi laittaa kiinni ja adapteri millä vastaanottimen saa kiinni kameraan pienellä liittimellä. Lisäksi mukana tulee USB-kaapeli joka on jaettu toisesta päästä kahteen Micro-USB-liittimeen joka mahdollistaa lähettimen ja vastaanottimen lataamisen yhtäaikaisesti.

Lähetin ja vastaaanotin yhdistettynä

Laitteen käyttöönotto on niin helppoa että myös bändin yksinkertaisimmatkin muusikkorentut onnistuvat sitä käyttämään vaikka menovettä olisi hilpaistu kaksin käsin ennen soittosessiota. Sivussa olevasta liukukytkimestä laitetaan vastaanotin Mute-tilasta On-tilaan ja sama tehdään lähettimen päässä. Laite näyttää käynnistäessään akun varauksen kanavaledien avulla ja muutamassa sekunnissa lähetin ja vastaanotin yhdistyy ensimmäiselle kanavalle.

B-3 toimii 2.4 GHz taajuudella ja kanavia on käytössä kuusi. Mikäli siis päälle laittamisen jälkeen oletuskena käyttöön tuleva kanava 1 aiheuttaa häiriötä voi kyljessä olevasta napista painamalla etsiä paremmin toimivan kanavan. Asunnossani kanava 1 toimi suoraan ilman säätämistä.

Omassa käytössäni laitoin vastaanottimen kiinni suoraan mikseriin ja lähettimen suoraan Shure SM58:n perään. Mikrofonin ääni siirtyi langattomasti mikserille ilman ongelmia eikä viivettäkään ollut siten että itse olisin havainnut. Speksien mukaan latenssi on 4 ms joten ei siis mikän ihme että latenssi ei vaivannut.

Kantosäde yllätti positiivisesti, sillä menin mikrofonin kanssa keittiöön ja testaukseni kuului silti olohuoneessa olevista monitoreista ilman pätkintää. Speksit lupailevat jopa 30 metrin kantosädettä joten kantaman kanssa tuskin ensimmäisenä tulee haasteita ellei matkalle satu sellaisia esteitä missä 2.4 GHz taajuudella tulee ongelmia.

Shure SM58 yhdistettynä Nux B-3:een.

Ensikokemukset laitteesta ovat positiiviset. Käyttöönotto on helppoa, viivettä ei havaitse ja vekotin toimii asunnossani suoraan kanavalla 1 ilman ongelmia joten kaikki perusasiat omaa käyttöäni ajatellen on kohdallaan ilman säätämistä.

Akkukestoksi valmistajan sivuilla luvataan “Up to 5 hours” vaikkain manuaalissa luvataan jopa pidempiäkin käyttöaikoja riippuen olosuhteista, joten peruskäytössä kotona tämän kanssa ei pitäisi tulla minkäänlaisia ongelmia sillä yhdellä soitto/laulusessiolla ei tule viittä tuntia naapureita kiusattua.

Listahinta tuotteella on tätä kirjoittaessa 179 euroa, mutta ilmeisesti satuin jonkin tarjouksen aikaan paikalle kun muutamia kymmeniä euroja vielä hinta oli tästä alhaisempi. Lisätietoja tuottesesta löytää valmistajan nettisivuilta jonne pääset klikkaamalla tästä.

Kokeilussa: QNAP TVS-882-i3-8G -verkkolevy

TVS-882 on järeämmän kokoluokan NAS

Varoitus: Tässä tekstissä puhutaan nörttiä!

Yleishorinaa

Olen aikaisemmin tänne blogiini kirjoittanut QNAPin TS-451A-4G -verkkolevystä (lue täältä). Viime vuoden lokakuussa hankin sen tilalle järeämmän verkkolevyn, QNAP TVS-882-i3-8G:n.

Hieman huonoa tuuria sattui itselläni olemaan tämän kanssa alussa, sillä ostamani tuote oli viallinen ja sen tuuletin piti hermoille käypää räminää. Vein tuotteen huoltoon mutta logistiikan kanssa oli ongelmia ja tuote jäi sille tielleen. Sain selviteltyä asian ja huoltoliike antoi uuden vastaavan tilalle. Eipä siinä, QNAPin huoltokin oli lähettänyt uuden entisen tilalle joten itselleni ei mitään eroa tullut tämän suhteen, mutta odottaa sai kauan ja silloinkin asia selvisi vasta kun itse lähdin asiaa selvittämään. Loppu hyvin kaikki hyvin, nyt NAS on takaisin kotona.

Helposti havaittavat erot löytyy jo silmämääräisesti levykelkkojen määrässä. Siinä missä TS-451:een mahtui neljä levyä mahtuu tähän kuusi kappaletta isoja 3.5″ levyjä, kaksi 2.5 ” levyä sekä sisälle kaksi M.2 levyä. Ilmeisesti myös noihin 3.5″ kelkkoihin onnistuu ruuvata 2.5″ kovalevykin kiinni, mutta en ole kokeillut joten en toimivuudesta osaa kertoa. Myöskään M.2 levyjä en ole laittanut masiinaan sisälle, mutta jossain vaiheessa voisin moisia harkita jotta suorituskyvystä saisi maksimaalisen hyödyn irti.

Toinen selkeä ero aikaisempaan NASiini on muistin määrässä. Aikaisemmassa NASissa oli 4 GB muistia ja maksimit oli 8 GB, tässä on pakasta vedettynä jo suoraan 8 GB muistia ja maksimit on valmistajan sivun mukaan 64 GB, myyjäliikkeen sivun mukaan 32 GB. Oli kumpi hyvänsä, selvästi enemmän tähän siis muistia saa laitettua. En ole vielä lisännyt tähän muistia enempää, mutta jossain vaiheessa on ajatuksena lisäillä hieman jotta laitteen tukemasta virtualisoinnista saa enemmän irti.

Kolmas selkeä ero tulee prosessorissa. Aikaisemman NASini prosessori oli Intel Celeron N3060 1.6GHz (up to 2.48GHz) kun taas tässä on Intel Core i3-7100 dual core 3.9GHz prosessorilla. Grafiikkaprosessorina uudemmassa on Intel HD Graphics 630, vanhemman NASini spekseissä ei ole edes mainintaa millainen siinä on.

Muutenkin uudemmassa NASissa löytyy paljon enemmän liitäntöjä. HDMI-ulostuloja on 3, gigabittisiä ethernet-paikkoja löytyy neljä ja PCIe-paikkoja on 2. Lisäksi mukavana lisänä on etupaneelissa oleva näyttö josta näkee relevantteja informaatioita suoraan (kuten IP-osoitteen).

Käyttöönotto oli aikaisemman NASin tavoin inhimillinen jos teknistä osaamista löytyy. Jos ei löydy voi käyttöönotto aiheuttaa hieman haasteita levyjen osiointien, tyyppien ja muiden suhteen.

Mitä käytännön etuja tämä sitten itselleni tarjoaa?

Suurimmat hyödyt mitä uudempi NAS itselleni tarjoaa on paremmat tehot joista on iloa virtualisointiympäristöjen ajossa sekä toisena etuna on se että rungossa löytyy suoraan useampi levypaikka.

Aikaisempaa malliakin olisi käsittääkseni voinut laajentaa erillisellä levykotelolla, samoin tätä voi laajentaa myöskin, mutta pidän siitä että yhteen laitteeseen uppoaa suoraan tarvittavat määrät levyjä, eli sen verran että ainakin vielä tässä vaiheessa se on riittävästi.

Ajatuksena itselläni on pyöritellä tässä virtuaalikoneita ja/tai dockeroituja ohjelmia jolloin laitteen tehoilla on enemmän merkitystä. Kunhan saan aikaiseksi koodailla erinäisiä ohjelmia on hyvä että voin sisäverkossa olevassa 24/7 päällä olevassa laitteessa pyörittää ohjelmia ilman että joutuu aina miettimään minnehän ohjelman milloinkin haluaa laittaa.

Toivon mukaan saan joskus aikaiseksi kirjoitella tännekin erinäisistä koodausprojekteista joita tällä NASilla tulen pyörittelemään 🙂

Kokeilussa: Belkin USB-C 4-Port Mini Hub

Kuten monet uudempien kannettavien Mac-tietokoneiden käyttäjät tietävät on viimeiset vuodet uusissa Applen tuotteissa luotettu USB-C liitännän voimaan. Käytännössä tämä tarkoittaa kuitenkin usein sitä että vanhat laitteet tarvitsevat siirtymäaikana vielä erillistä adapteria jotta ne saa vielä uudempiin tietokoneisiin kiinni ellei satu jo omistamaan valmiiksi USB-C-liitäntään sopivia laitteita ja kaapeleita.

Itselläni käytössä on vielä “vanhan ajan” USB-liitäntäisiä laitteita joten tarvetta adapterille on ollut niin työkoneessa kuin omassa kotiläppärissänikin. Onneksi USB-hubeja kuitenkin löytyy joihin saa kiinni USB-A sekä USB-C liitäntäisiä laitteita useamman kappaleen kerralla. Oma ensimmäinen testailuni tällä adapterilla oli kun halusin siirtää valokuvia muistikortilta tietokoneelle. Muistikortinlukijani on USB-A liitäntään menevä joten pääsin testaamaan Belkinin hubin toimivuutta sen avulla.

Käyttöönotto Mac-tietokoneessa on niin yksinkertaista kuin USB-laitteiden käyttöönoton pitäisi aina ollakin – hubi laitetaan laitteessa kiinteästi olevalla kaapelilla kiinni USB C -liitäntään, muistikortinlukija tökätään kiinni hubiin ja muistikortti lukijaan. Muistikortti tuli normaaliin tapaan ilman ongelmia Lightromiin näkyviin ja kuvat sai siirrettyä koneelle ilman minkäänlaisia ajureiden asennuksia (ainakin OSX Catalinassa).

Jostain syystä siirtonopeudet olivat hitaat kopioidessa isoa tiedostoa muistikortilta tietokoneelle. Testissä käyttämäni muistikortin lukunopeus pitäisi olla 90 MB/s ja muistikortinlukijakin pitäisi pystyä merkittävästi nopeampiin lukemiin (USB 3 -nopeuksiin) mutta syystä tai toisesta tiedostoja kopioitaessa tietokoneelle nopeudet pyörivät 17 MB/s vauhdeissa. Tässä on kuitenkin monta muuttuvaa tekijää mikä voi sen aiheuttaa joten täytynee asiaa testailla joskus myös kovalevyillä jotka saa kiinni tähän adapteriin ilman erillistä kortinlukijaa joka voi lisätä hitautta matkalla.

Kuitenkin adapteri tuntui toimivan omaan käyttööni yksittäisten kuvien siirtoon helposti ja tarpeeksin nopeasti joten siihen asti että hankin jostain sopivan USB-C muistikortinlukijan ajaa tämä asiansa niihin hetkiin milloin suoraa USB-C laitetta ei ole saatavilla.

Lisää nopeaa levytilaa koneeseen

Samsungin M.2 levy tuli lisättyä koneeseen

Kirjoittelin joitain kuukausia takaperin tietokoneeni päivittämisestä (lue täältä). Päivityksen yhteydessä asensin koneeseeni Kingston A1000 M.2 levyn johon asensin käyttöjärjestelmän.

Viime aikoina olen enemmän taas opetellut videoeditointia ja uudenlaisia haasteita on alkanut sen myötä suorituskykyyn liittyen ilmenemään. Aikaisemmin olen editoinut pääsääntöisesti Mac-koneella käyttäen Final Cut Pro X -ohjelmistoa, mutta jostain syystä käyttämäni mLut plugin tuntui aiheuttavan ongelmia käyttämäni OSX:n ja Final Cutin version kanssa joten päätin siirtyä videoeditoinnissa Windows-koneen puolelle DaVinci Resolven pariin.

Koska videoeditointi on nopeasti hyvinkin tehoja ja levytilaa imevää puuhaa oli tarvetta lisälevytilalle joka on ensisijaisesti vain ja ainoastaan väliaikaiseen editointikäyttöön tarkoitettu. Windows-koneeni kovalevyt olivat suhteellisen täynnä entuudestaan ja editointia tuli tehtyä ulkoiselta USB-kovalevyltä. Kuten arvata voi ei suorituskyky ole tällaisessa mitenkään optimaalinen joten päätin hankkia Gigantista M.2 levyn vain ja ainoastaan väliaikaistiedostojen käyttöpaikaksi.

Väliaikaisia tiedostoja videoeditoinnin osalta ovat projektitiedostot, mediatiedostot ja optimoidut mediatiedostot sekä proxytiedostot. Ajatuksena on siis se että siirrän editoinnin alkuvaiheessa alkuperäiset videotiedostot tänne M.2-levylle sekä varmuuskopiona vaikkapa USB-kovalevylle. Sen jälkeen projektin kun luon teen kaiken käsittelyn käyttäen tätä M.2-levyä. Projekteissa tulee nopeasti paljon tavaraa etenkin jos tiedostoista tarvitsee generoida ns. proxy-tiedostoja joten isompikin M.2 levy olisi kelvannut. Kuitenkin Gigantissa löytyi ainoastaan hyllystä 500 GB kokoinen levy näin nopealla luku- ja kirjoitusnopeudella joten päädyin ostamaan sellaisen.

Levyn asentaminen oli helppoa heti kun löysin emolevyltä paikan minne tämän sai asennettua. Tässä oli hieman haasteita koska johtoja pyörii koneen sisällä niin paljon että en niiden takaa meinannut paikkaa löytää. Kuitenkin emolevyn ohjekirjaa vilkaisemalla tiesi minkä johtojen takaa kannattaa kurkistella liittimen paikkaa. Paikan löydettyä oli asennus helppoa – levy sisään liittimeen ja se on siinä. Sen jälkeen vain ruuvi paikalleen joka pitää tämän pulikan kiinni nätisti emolevyssä.

Jotta asiat ei menisi liian helposti ei tätä ruuvia tietenkään löytynyt mistään ja käytin varmaankin tunnin asunnossa sen etsimiseen. Emolevyn mukana tällainen ruuvi varmasti on tullut, mutta koska emolevyn laatikko on jo päätynyt jätelavalle oli mahdollista että ruuvit sen myötä on samaan paikkaan löytänyt. Tongin kaappejani etsien ruuvia mutta ilman tulosta – jos tulokseksi ei lasketa sitä että sain samalla heitettyä isot määrät ylimääristä roinaa roskiin kun kävin läpi laatikoita ja erinäisiä muovipusseja kadonneen ruuvin metsästyksessä.

Levy ennen asennusta

En löytänyt ruuvia joten koetin onneani ja laitoin koneen käyntiin ilman ruuvia. Kone käynnistyi hyvin, levy tunnistui nätisti, sain alustettua sen ja siirrettyä videoprojektin tiedostot kovalevylle. Renderöin testivideon pari eri kertaa eri asetuksilla ja kaikki näytti toimivan nätisti. Hetken päästä kuitenkin levyltä ei enää onnistunut lukea ja levy jökkäsi. Käynnistin koneen uudelleen ja koko levy oli kadonnut kuin ninja yön pimeyteen.

Tässä vaiheessa sitten alkoi koneen boottailu, levyn kiinnityksen tarkistamiset ja yhdessä vaiheessa jopa teipillä levyn kiinnittäminen että se varmasti on kunnolla kiinni mutta Windows ei enää löytänyt koko levyä.

Päähän hiipi tietenkin ajatus josko olen onnistunut jo kärväyttämään koko levyn. BIOSista kävin tarkistamassa josko se löytäisi kuitenkin levyn vielä koneesta ja kuinka ollakaan, siellähän se komeili. Tässä vaiheessa hieman tuli huokaistua helpotuksesta sillä tiesi että levy ei ole hajonnut säätämisen seurauksena ainakaan kokonaan. Windows ei kuitenkaan levyä löytänyt joten BIOS-asetuksia joutui tutkimaan lisää.

Lopulta BIOS-asetuksista löytyi kohta missä M.2 levyjen tyypin pysyi asettamaan joko moodiin Auto, PCIe tai joku muu. Oletuksena valintana oli Auto jonka vaihdoin PCIe. Tallensin asetukset ja boottasin koneen jonka jälkeen Windowsissa levy oli jälleen näkyvissä. Jeih!

Tämän jälkeen kone onkin sitten maannut pöydällä kyljellään että kovalevy ei pääse irtoamaan 😀 Soittelin Asuksen tukeen (koska omistan Asuksen emoelvyn) ja sen jälkeen laitoin vielä sähköpostia ja kyselin mistä näitä ruuveja voisin ostaa. Heillä sattui olemaan tähän malliin ruuveja myös tuessa ja he lupasivat ilokseni myös lähettää noita ruuveja. Toivon mukaan lähipäivinä posti tuo ruuvin perille ja pääsen kiinnittämään kovalevyn kunnolla kiinni ja koneen saa takaisisin pystyasentoon.

Ei se aina mene nörtilläkkään putkeen nämä tietokoneiden rassaamiset 🙂

Muutama testikuva iPhone XS Max -puhelimella

Koivukylä

Kaksi vuotta tuli töitä täyteen jokin aika sitten joten työpuhelin vaihtui kahden vuoden vaihtosyklin mukaisesti seuraavaan. Valitsin käyttööni Apple iPhone XS Max -puhelimen (koska iPhone 11 ei ollut vielä markkinoilla kun tein valinnan uudesta puhelimesta).

Koska aikaisemminkin olen joitakin eri puhelimella ottamia testikuvia laittanut (Huawei P10, Apple iPhone 7 Plus) tänne blogiin jatketaan traditiota ja laitetaan myös iPhone XS Maxilla otettuja kuvia myös muutamia. Kuvat on otettu ns. arkikäytössä eikä erikseen millekään kuvausreissulle ole tullut lähdettyä puhelimen kanssa joten kuvat edustavat perinteistä pokkarikamerakuvauksen mentaliteettiä (eli räpsitään turistina menemään sieltä täältä sekalaisia kuvia).

Yleisesti ottaen olen pitänyt tämänkin iPhonen kamerasta. Sen kuvanlaatu on hyvä tavallisessa valaistuksessa ja väritoisto on fiilispohjaisesti arvioiden paljon parempi kuin iPhone 7 Plussassa. Kyllä tällä ihan vakavamminkin valokuvailemaan voi helposti lähteä eikä se siis sovellu ainoastaan satunnaiseen päämäärättömään räpsintään.

Auton sisältä otettu kuva
Kuva Kampista
Etukamera on kehittynyt
Kuvaa kaupungilta
Pakollinen ruokakuva
Tikkurilan juna-asemalla