Pätkivän nettiyhteyden selvittelyä

Netin toimivuuden mittausta

Kotini nettiyhteys tulee kaapeliverkon kautta ja on tullut siitä asti kun olen tässä asunnossa asunut. Satunnaisia epämääräisiä pätkäisyitä on ilmennyt aina toisinaan ja virtojen sammuttamisen jälkeen nettipurkista toimivan yhteyden takaisin saamiseen on saattanut mennä useita tunteja vaikka normaalisti pitäisi kyseessä olla muutamien minuuttien operaatiosta.

Maaliskuusta saakka olen tehnyt töitä etänä joten toimivalle nettiyhteydelle on ollut tarvetta tavallista enemmän. Jostain syystä lähikuukausina on saanut muutamia kertoja soitella operaattorille epämääräisistä katkomisista jossa nettiyhteys katkeaa modeemilta asti, joten vika rajoittuu kaapelointiin, fyysiseen liitäntään tai modeemiin itsessään sen perusteella eikä niinkään omaan sisäverkon laitteistoon ja niiden kytkentöihin.

Vetäisin jo kertaalleen resetoinnin purkille mutta ongelma ei poistunut joten viime viikon lopulla operaattori lähetti huoltomiehen tutkimaan netin toimivuuden matalamalla tasolla. Matalammalla tasolla tarkoitan siis fyysistä tasoa. Huoltomies mittaili signaalia mitä seinästä tuli postauksen alussa kuvassa näkyvälle vekottimelle jotta saisi analysoitua ja rajattua vian ilmenemispaikkaa.

Esimerkkinä vika voi olla taloyhtiön kellarilta asuntooni tulevassa kaapeloinnissa, seinässä olevassa rasiassa, kaapelissa seinän ja modeemin välillä sekä tietenkin kaapeliverkossa vaikka naapuriasunnoissa olevat häiriötä aiheuttavat laitteet. Jos naapurissa vaikkapa jollakulla on tehokas antennivahvistin voi se aiheuttaa häiriöitä nettiin. Tavasta miten ongelma ilmenee ei kuitenkaan olisi syytä tällaista onneksi olettaa, koska sellaisille ei pystyisi tekemään mitään omasta asunnostaan käsin.

Huoltomies vaihtoi seinään rasian joten nyt seinässä on erillinen pistoke netille ja erillinen pistoke televisioantennille kun aikaisemmin molemmat tuli samasta ja olivat haaroitinpalikan kautta jakautuneena sitten oikeille laitteille. Samoin hän sanoi että he mittailevat operaattorin päässä signaalitasoja siitä mitä tulee taloyhtiön kellarille ja vertailevat niitä niihin tasoihin mitä tulee asunnolleni asti. Mikäli näiden välillä on paljon heittoa vikaa voi hyvinkin olla asunnon ja kellarin välisessä kaapeloinnissa. Mikäli taas signaalitasot pysyvät stabiilina vika luultavasti voi poistua modeemin vaihdon myötä.

Saapa nähdä kuinka käy ja saako ongelman poistumaan 🙂

Kokeilussa: ZyXEL PLA5456 Powerline-adapteri

TLDR: Omassa asunnossani tuote oli liian hidas ja se tuli palautettua takaisin kauppaan.

Taustaa käyttötarpeista

Kotonani on vähitellen tullut tarvetta saada nopeampi verkkoyhteys matalammalla latenssilla makuuhuoneeseen nykyisen langattoman verkon sijaan.

Käytännössä syynä tällaiselle tarpeelle on ainoastaan nörttäämisen ilot ja oman osaamisen kehittämiseen liittyvät syyt, eli tarkoituksenani on perehtyä paremmin jo nyt käytössä oleviin audion ja videon siirtämiseen liittyviin tekniikoihin verkon yli jotka tulevaisuudessa tulevat olemaan merkittävästi suuremmassakin roolissa.

Testauksia tietenkin pystyn tekemään kotona metrin tai parin päähän jo yhdessäkin huoneessa, mutta haluan kuitenkin saada todellisen elämän kokeiluita tehtyä jotta pystyn arvioimaan miten nykyiset tekniikat toimivat erilaisten siirtotapojen välityksellä.

Sähköverkon yli kulkevan verkon osalta odotukset tietenkään eivät olleet kovin korkeat latenssien ja siirtonopeuksien osalta, mutta luettuani netistä on näillä ihmiset kuitenkin saaneet sen verran hyviä tuloksia että tuote vaikutti kokeilemisen arvoiselta kaapeleiden vetelemisen sijaan.

Käyttöönotto ja testaus

Käyttöönotto pulikoissa oli erittäin yksinkertaista. Toinen vekotin tökätään seinään ja RJ45-liitin tungetaan switchiin tai nettiboksiin ja toinen vastaavanlainen pulikka sijoitetaan toiseen paikkaan ja sieltä sitten RJ45-kaapeli haluamaansa laitteeseen, omassa tapauksessa testien ajan MacBook Prohon.

Ensin käytin laitteet saman huoneen pistorasioissa ja otin käyttöön suojauksen. Suojaus otetaan käyttöön painamalla fyysistä painiketta ensin toisesta pulikasta ja vähän ajan sisällä myös toisesta jonka jälkeen laitteet tunnistuvat. Suojauksella on merkitystä, sillä asun kerrostalossa enkä halua lähtökohtaisesti koko naapurustolle avata mahdollista pääsyä sisäverkkooni mikäli samanlaisia laitteita olisi muillakin käytössä ja suojaus olisi poissa päältä.

Testejä toimivuudesta tein kahdella tavalla. Ensimmäinen testi oli ajaa nopeus.dna.fi sivuston kautta netin nopeustesti. Tämä tietenkään ei kerro suoraan sisäverkon toimivuudesta ja nopeudesta koska tähän vaikuttaa oman ulosmenevän Internetin nopeus, matkalle osuvien palvelinten nopeudet ja muut sellaiset, mutta siitä saa kuitenkin perspektiivin paljonko nopeus hidastuu verrattaen siihen mitä nopeus on ilman tätä pulikkaa välissä.

Toinen testi oli kopioida sisäverkossa olevalta verkkolevyltä isokokoinen videotiedosto koneelle joka oli kiinni pulikan toisessa päässä.

Testituloksia

Jotta alla esitetyistä lukemista saa jotain perspektiiviä on hyvä mainita että kotini netin nopeus on 400 Mbit sisään. Ulospäin menevää nopeutta en muista, mutta nopeustestien perusteella on aina pysytty alle 30 Mbit lukemissa. Käyttämäni switchit on Ubiquitin gigabittisiä samoin kuin Ubiquitin Secure Gateway ja kaapeloinnit on Cat6-tasoa eli näistä ei tule hitautta joka näissä testeissä vaikuttaisi.

Sama huone, vastakkainen seinä.

Ensimmäisenä pistorasiana käytin samassa huoneessa olevaa seinää mikä oli vastapäätä sitä seinää missä toinen pulikka oli kiinni. Tämä antoi suhteellisen hyvät lukemat, vaikkakin vauhti hidastui tavallisesta n. 380 Mbit/s sisääntulevasta vauhdista merkittävästi. Upload-kaista ei aiheuttanut hidastumista eikä pingistäkään kovin pahaa mieltä saanut.

Keittiössä mentiin hitaasti.

Seuraavana kokeilu tapahtui keittiössä heti oven vieressä keittiökaapin alla olevasta pistorasiasta. Siellä vauhti tipahti jo omassa käytössäni käyttökelvottomalle tasolle. Tämän lisäksi sisäverkossa olevalta NASilta kopiointi scp:llä tökki ja monien sekuntien ajan oltiin täysin pysähdyksissä, joten keittiössä tämän käytöstä ei tullut mitään.

Makuuhuoneessa oven luona

Makuuhuoneessa koetin kahta eri pistorasiaa. En muista kumpaa koetin ensin eikä sillä ole väliäkään, mutta oven luona olevasta pistorasiasta vauhdissa mentiin sämpylätasoa, ainoastaan 34.2 Mbps. Käytännössä siis omaan käyttööni riittämätöntä vauhtia, mutta tietenkin perus nettisurffaukseen täysin riittävää tasoa monelle.

Makuuhuoneessa jatkoroikassa peränurkassa

Neljäs pistorasia missä testasin oli jatkoroikassa makuuhuoneen nurkassa. Siellä ei sen suuremmin ollut sijaa hurraa-huudoille ja vauhdin osalta tuntui samalta kuin Ladalla moottoritien ohituskaistalla.

Kaikissa kokeilluissa paikoissa sisäverkossa kopiointi ei mennyt sen nopeampaa vauhtia joten hitaus ei johtunut oman nettiyhteyden hitaudesta vaan ainoastan tämän pulikan heikosta toimivuudesta omassa kerrostalohuoneistossani.

Omaan käyttööni sopimaton, mutta monelle luultavasti sopiva

Testailuiden loppupäätelmäksi jäi laitteen sopimattomuus omiin käyttötarpeisiini. Ubiquitin laitteilla luodulla mesh-verkolla saan nopeampia lukemia tai vähintäänkin samansuuntaisia, joten lisäarvo omaan käyttööni on olematon. Nopeus oli aivan liian hidas jotta olisin voinut käyttää sitä mihinkään järkevään, joten tuote tuli valitettavasti palautettua takaisin kauppaan.

Vaikka omaan asuntooni ja käyttötarpeisiini tämä ei soveltunut, on tämä kuitenkin tuote joka on kokeilemisen arvoinen mikäli käyttövaatimukset ovat erilaiset. Esimerkiksi jos kodin netin nopeus on 10 Mbit eikä sisäverkon nopeudella ole merkitystä voi tämä pulikka toimia monelle käyttäjälle tarpeeksi hyvin.

Lisäksi on hyvä muistaa että eri asunnoissa on erilaiset sähkövedot ja niiden suojaukset ja eri pistorasiat voivat olla eri sulakkeiden takana jotka vaikuttavat näiden toimivuuteen, joten huono toimivuus itselläni ei tarkoita että tämä ei toimisi jollakulla muulla merkittävästi paremmin.

Harmillisesti allekirjoittaneelle hitaat nopeustulokset käytännössä tarkoittaa kaapeleiden fyysistä vetelemistä pitkin poikin asuntoa.

Kokeilussa: Amazon Kindle Paperwhite

Viime kuun alkupuolella hankin itselleni Amazon Kindle Paperwhite e-kirjojen lukulaitteen. Aikaisempaa kokemusta e-kirjojen lukemisesta ei ollut kuin iPadilla, iPad Minillä sekä kännykällä joilla käytännössä on tullut luettua vain sekalaisia pätkiä silloin tällöin.

Kindle tuli hankittua jotta sillä voisin lukea myös romaaneita sähköisessä muodossa. Tämä tietenkin onnistuu halutessaan myös tabletilla tai vaikka kännykälläkin, mutta ero erillisen lukulaitteen ja tabletin välillä on merkittävä lukulaitteen eduksi mikäli ainoa tarkoitus on lukea kirjoja.

Yksi erittäin merkittävä ero on laitteen paino. Kindle painaa vain 182 grammaa joka on siis hieman vähemmän kuin 188 grammaa painava iPhone 11 ja merkittävästi vähemmän kuin kolmannen generaation iPad Mini 4G+LTE joka painaa 341 grammaa. Erot kuulostavat pieneltä ja sitä ovatkin, mutta lukiessa pienetkin painoerot nousevat erittäin suureen rooliin – Kindlellä on mukavaa lukea siten että pitää laitetta yhdellä kädellä kun taas iPad Minillä sen painon vuoksi lukeminen ei ole järin miellyttävä kokemus.

Myöskin lukulaitteen näyttö on tekniikaltaan aivan erilainen kuin tabletin. Kindlen näyttö on E Ink -tyyppinen ja siten hyvin paperikirjan kaltainen luettaessa. Näyttö on käytännössä aina päällä mutta se ei silti kuluta akkua juuri lainkaan silloin kun sivuja ei vaihdella.

Kindlen akkukesto on ollut hämmentävän hyvä. Ensimmäisella latauksella olen lukenut kokonaisuudessaan Anna ystävämme -romaanin, 38 % Ramit Sethin teoksesta I will teach you to be rich sekä useana päivänä selaillut digitaalista versiota Raamatusta. Kuitenkin akkukestoa on tässä vaiheessa vielä jäljellä 41 %. Välissä laite on ollut noin viikonkin käyttämättä kun olen ollut reissussa eikä ole ollut aikaa lukea, joten laitteen ollessa päällä mutta käyttämättömänä akku ei hupene aivan järjettömällä vauhdilla.

Kindle on korkeudeltaan hieman iPhone 11a suurempi

Amazonin sivuilla akkukestoksi sanotaan että se kestää viikkoja ja joidenkin nettisivujen perusteella aktiivista käyttöä kestää yli 20 tuntia ja omien kokemusten perusteellakin voin yhtyä näihin näkemyksiin. Jos joka päivä lukee vaikkapa tunnin ja akkukesto olisi 20 tuntia tarkoittaisi se lähes kolmea viikkoa yhdellä latauksella.

Kirjojen hankinta laitteelle tapahtuu Amazonin oman nettikaupan kautta tai vaihtoehtoisesti muista lähteistä pienen lisätyön saattelemana. Ramitin kirjan ja Raamatun hankin suoraan Amazonin omasta nettikirjakaupasta kun taas Anna ystävämme tuli hankittua Elisa Kirja -palvelun kautta.

Elisa Kirja -palvelun kautta hankittu kirja täytyi ensin muuntaa oikeaan formaattiin tietokoneella Calibre-nimisellä ohjelmistolla (lataa täältä) jonka käyttö onneksi oli yksinkertaista. Sen jälkeen muunnettu kirja tuli lähetettyä omaan Amazon Kindlen sähköpostiosoitteeseen jonka jälkeen teos ilmeistyi Kindleeni. Suhteellisen yksinkertainen prosessi joka varmasti muutaman kerran jälkeen tuntuu vielä helpommalta.

Muunnetussa kirjassa huomasi siellä täällä kuitenkin pieniä kirjoitusvirheitä jotka vaikutti aivan siltä kuin ohjelmisto olisi tunnistanut samankaltaiselta näyttäviä kirjaimia väärin, mutta en sitten jäänyt tutkimaan oliko virhe jo alkuperäisessä kirjassa vaiko vasta muunnetussa versiossa. Täytyy seuraavan muunnetun kirjan kohdalla tutkia mikäli samanlaista tulee havaittua.

Ensisijaisesti toiveenani on kuitenkin että Kindlen omasta kaupasta löytyisi paljon kiintoisia kirjoja jotta mitään muunnoksia ei joutuisi tekemään, mutta täytyy katsoa minkälaisia kirjoja tällä innostun jatkossa lukemaan.

Ensikokemukset ovat kuitenkin olleet hyvät. Esimerkiksi kirkolla käydessä on tämä tullut pidettyä mukana ja sitä kautta Raamattua luettua. Kindle on kepeän painonsa vuoksi mukavampi kuskata kuin normaali pienikokoinen Raamattu joka painaa yleensä selvästi enemmän ja on kooltaankin suurempi joten tällaisessakin käytössä lukulaite on pätevän oloinen kapistus.

Yksi piirre mistä erityisesti olen pitänyt tässä laitteessa on mahdollisuus merkitä kohtia kirjasta itselleen muistiinpanoiksi. Esimerkiksi kun kirjassa tulee vastaan hyvä virke jonka haluaa löytää myöhemmin voi tekstin maalata ja tehdä siitä muistiinpanon jonka jälkeen on helppoa löytää tuo sama kohta uudelleen. Tämä on kätevä etenkin kun kirjoitan tänne blogiin arvioita kirjoista ja haluan laittaa siteerauksen jostain kohtaa kirjaa. Paperikirjan tapauksessa itselläni yleensä ei tule jätettyä mitään lappuja väliin tai merkattua ylös sivunumeroa missä kiintoisa virke on ollut vaan saman kohdan joutuu sitten etsimään uudemman kerran käsipelissä.

Kindleen tuli samantien ostettua myös suojakuoret. Suojakuorien isoin funktio tosin itselleni ei ole niiden tarjoama suoja, vaan enemmänkin niiden tapa antaa laitteelle jotain mistä pitää paremmin kiinni. Samalla se antaa lukulaitteelle enemmän kirjamaisen tunnun joka parantaa ainakin omalla kohdallani lukukokemusta.

Kaiken kaikkiaan Kindle on vaikuttanut hyvältä vekottimelta. Tällä oli pääpiirteittäin helppoa tai erittäin helppoa lukea romaania, sen näyttö ei rasita silmiä, akkukesto on hyvä eikä sen 138 euron hintakaan kaiva lohduttoman kokoista monttua lompakon pohjalle.

Kokeilussa: Canon Selphy CP1300

Canon Selphy CP1300 on pienikokoinen väritulostin.

TLDR: Canon Selphy CP1300 on tulostin tavalliselle ihmiselle joka haluaa helposti ja nopeasti kuvansa kännykästä, kameran muistikortilta tai USB-tikulta paperille. Kuvanlaatu on miellyttävä ja riittää monen tavallisen ihmisen tarpeisiin.

Yleistä

Internetissä pyöriskellessäni ja tutkaillessani minkälaisia tulostimia olisi markkinoilla jotka osaisivat tulostaa suoraan SD-kortilta ilman tietokoneen avustusta satuin törmäämään tuohon toiveeseeni vastaavaan pienikokoiseen väritulostimeen, Canon Selphy CP1300:aan.

Tulostimen lupaillaan tulostavan ”normaaleja” 10×15 kokoisia kuvia joko suoraan SD-muistikortilta, USB-tikulta, PictBridgeä tukevista kameroista USB-kaapelilla kytkennän kautta tai vaihtoehtoisesti nykyvekottimien trendin mukaisesti langattomasti WLAN-yhteyden ylitse suoraan älypuhelimista tai tableteista.

Kuten pitkäaikaiset blogin lukijat tietävät on käytössäni entuudestaan jo valokuvatulostin Canon Pixma Pro-100S (lue täältä) joka on yhä edelleen käytössäni ja joka on vieläkin erinomainen valokuvatulostin.

Käyttövalmiinakaan Selphy ei vaadi mahdottomasti tilaa

Syy miksi katseeni kuitenkin eksyivät myös toiseen tulostimeen oli mahdollisuus tulostaa valokuvia suoraan kameran muistikortilta ilman että joudun siirtämään kuvia missään vaiheessa tietokoneelle.

Miksi niin taas haluan toimia on tietenkin se, että se pakottaa itseni opettelemaan valokuvaamista paremmin kun en voi luottaa siihen että huonosti valotetut kuvat korjailen jälkikäsittelyssä kuntoon sekä tietenkin se, että en joudu istumaan aivan jokaisessa harrastuksessani tietokoneen ääressä nörttäilemässä.

Lisäksi kuvatessa tulen tällöin luottaneeksi enemmän kamerani JPEG-laatuun joka vie enemmän valokuvauksen fokusta itse visuaaliseen ilmaisuun teknisen pikselinysväämisen sijaan.

Tämä ei tietenkään tarkoita että RAW-kuvasta olisin lopettamassa ainakaan näillä näkymin. Olen jo vuosia kuvannut RAW + JPEG -kombinaatiolla ja näin toimin yhä. Siirrän valokuvat yhä RAW-muodossa verkkolevylleni, mutta nopeisiin pienikokoisiin tulostuksiin haluan päästä vaivattomasti ilman tietokoneen kanssa säätämistä.

Käyttöönotto ja tulostus

Käyttöönotto oli todella helppoa ainakin ohjekirjan avustuksella, vaikkakin varsinainen tulostaminen onnistui ilman että ohjekirjaa joutui edes katsomaan. Ohjekirjasta katsoin kuitenkin alussa kuinka tulostuslokero ja paperit asetetaan oikeaoppisesti tulostimeen sekä varmistin että olen survomassa laitteen kyljestä sisään menevää värikasettia oikein. Kumpikin oli sellaisia että tavallisella maalaisjärjellä varustetut ihmiset luultavasti selviävät näistä vaiheista ilman ongelmia saati ohjekirjaa.

Kuvanlaatu on hyvä ja kuvakollaaseja sai tehtyä suoraan laitteesta ilman erillisiä ohjelmia.

Ensimmäisenä ja itselleni tärkeimpänä ominaisuutena oli testata SD-muistikortilta kuvien tulostamista. Laitteen etupaneelissa on SD-korttipaikka johon laitoin kortin suoraan Fujifilm X-T2 -kamerasta.

Kuvan tulostaminen onnistui helposti eikä kovin monia nappeja joutunut painelemaan ennen kuin kuva oli kortilta siirtynyt digitaalisen maailman vankeudesta analogisen maailman autuuteen ottaen konkreettisen käsin kosketeltavan muodon. Huimaa kuinka kehitys on mennyt eteenpäin.

Kuvan laatu on omien kokemusteni perusteella ollut hyvä – sellainen että kyllä niitä kestää katsoa, kyllä niitä ilkeäisi antaa muillekin matkaan ja sellaisia että niitä voi laittaa tulostuslaatunsa puolesta vaikka seinilleen koristeeksi. Käytännössä kännykän kautta tulostellen muutaman keikkakuvakollaasin jo teinkin ja laitoin keittiöni seinälle.

Esimerkkinä kuvakollaasi kuvista jotka ovat kulkeutuneet ensin kameralta tietokoneelle, siitä myöhemmin pienemmässä koossa kännykkään ja jotka on langattomasti tulostettu AirPrintillä käyttäen Selphy CP1300 -tulostinta.

Kustannukset

Tulostin pyörii tätä kirjoittaessa noin 150 euron hujakoilla, omani maksoi 139,90 eur Verkkokauppa.comissa mutta joissain paikoissa hintaa on enemmänkin. Keskimäärin käytännössä pyöritään 150 euron puolin jos toisin.

Värit ja paperit myydään ilmeisesti aina samaan aikaan samoissa paketeissa. Paketti missä on mukana 108 paperia ja musteet niille maksaa Verkkokaupassa 43,99 euroa joten nopeasti laskien hintaa per kuva jää noin 40 senttiä.

Kaukomailta rapakon takaa tilaamalla paperi- ja väripaketteja luultavasti saa huokeampaankin hintaan, mutta tällaisenaankin kustannukset ovat varsin maltilliset mikäli lainkaan laskee arvoa omalle ajalleen jonka säästää kaikessa muussa säätämisessä tehdessä valokuvien tilausprosessia netin valokuvapalveluista.

Tulostettuja kuvia

Koska kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa (vai kertoo, miten se olikaan?) laitan tähän loppuun vielä joitakin tulostimella tulostamiani kuvia nähtäväksi joista toivon mukaan saa käsityksen minkälaista jälkeä tulostimelta voi realistisesti odottaa.

iPhonella otettu kuva tulostettuna
Fujilla otettu kuva joka siirretty koneelta pienempänä puhelimeen josta tulostettu
Mustavalkoinen keikkakuva (Machinae Supremacy)

Lopputuntemukset

Canon Selphy CP1300 on helppokäyttöinen ja monipuoliset ominaisuudet tarjoava tulostin hintaluokassa joka on monen tavallisen kaduntallaajan ulottuvissa. Laite itsessään on käytettävyytensä ja laatunsa osalta myöskin sellainen että sitä voi suositella helposti ”normaaleille ihmisille” ainakin laitteena johon kannattaa tutustua mikäli valokuvien printtaus kotona kiinnostaa.

Jos valokuvien tulostaminen kotona on enemmän ja syvällisemmin intohimoja herättävä asia eikä riitä että kuvan saa hyvällä laadulla nopeasti paperille on tietenkin syytä suunnata katseensa eri laitekategoriaan, esimerkiksi Canon Pixma Pro 100S -laitteen kaltaisiin tulostimiin.

Tulostamisessa potentiaalisia intohimoa aiheuttavia aiheita ovat mm. erilaisten paperilaatujen, paperin pintojen ja niille luotujen ICC-profiilien säätäminen. Mikäli mikään näistä ei herätä suurta tunteen paloa perehtyä aiheeseen lisää on luultavaa että Selphyn kaltaiset tulostimet voivat olla tutustumisen arvoisia tuotteita.

Itselleni tämä on toiminut erinomaisena lisänä päiväkirjan pidossa. Parin päivän välein printtailen kuvakollaasin josta leikkaan kuvia ja teippailen päiväkirjaani. Kuvat päiväkirjan sivuilla menneistä tapahtumista ovat aina miellyttävä lisä luomaan elämän tuntua sivuille joita sanat koettavat saada elämään mutta jotka vasta kuvien myötä virkoavat henkiin.

UST-tykin haasteita

Kulmapala pelastaa keskikaiuttimen kanssa

Kuten olen täällä blogissani kirjoittanut (lue täältä) on käytössäni Ultra Short Throw eli UST-videotykki joka kotimaisella kielellä tunnetaan myös lähiheijastetykkinä. Tykki on ollut käytössäni nyt yli vuoden ja yhä edelleen tykki on mitä erinomaisin vekotin käytössä.

Suurimpana – ellei jopa ainoana – käytännön haasteena tykin kanssa on itselläni ollut keskikaiuttimen sijoittelu 5.1.2 -äänijärjestelmässä. Aikaisemmin tällaista mietintää ei ollut tarvetta harrastaa kun käytössäni oli pienempi 5.1 -setti, mutta myöhemmin asteittain tapahtuneiden kaiuttimien päivittymisten myötä alkoi myös keskikanavakaiuttimen koko olemaan suurempi ja sen myötä uudenlaisia haasteita ilmeni.

Muut kaiuttimet on ollut helppoa sijoitella sen suuremmin miettimättä, mutta keskikaiuttimen kanssa on ollut hieman haasteita sen syvyyden vuoksi.

Aikaisemmin HDMI-kaapeli tökötti liian pitkällä suhteessa keskikaiuttimeen

UST-tykki menee lähelle seinää mutta sisääntuleva HDMI-kaapeli sojottaa kohtalaisen pitkälle tykin taakse. Pitkälle taaksepäin sojottava kaapeli taas aiheuttaa helposti sen, että HDMI-kaapeli on tiiviisti kiinni keskikaiuttimessa mikäli keskikaiuttimella on syvyyttä edes kohtalaisesti.

Tutkailin nettiä ja havaitsin että merkittävästi pienempään tilaan meneviä HDMI-kulmapaloja on olemassa joten kyseinen pulikka tuli haettua Gigantista kirkolta paluureissulla.

Kulmapalan ansiosta tilaa tykin ja kaiuttimen väliin jää reilusti eikä HDMI-kaapeli ole enää vaarassa vääntyä. Toimivuus on ollut hyvä kuten odottaa voikin joten jälleen kerran pienillä apuvälineillä sai aikaan merkittävää parannusta käytettävyyteen.

Kulmapalan ansiosta tilaa jää reilusti