Category: Teknologia

  • Omien sivujeni hiilijalanjälki ja muuta avautumista vihreistä arvoista

    Tämän blogin hiilijalanjälki on karua katsottavaa

    Hieman taustaa

    Innostuttuani naputtelemaan oman firmani nettisivut käsipelissä HTML + CSS -kombinaatiolla ilman että käytän Square Spacea (lue täältä) jäin sen jälkeen tutkailemaan netistä juttuja myös sivustojen hiilijalanjälkiin liittyen ja yleisesti muutenkin IT-alan vihreyteen liittyen.

    Heti alkuun on todettava suoraan että en henkilökohtaisesti ole mikään vihreiden arvojen puolestapuhuja (ainakaan siten kuin se nykyään mielletään) joten tämä postaus ei käsittele siis sitä että pitäisikö energiaa tuottaa vihreämmin, pitäisikö ydinvoimasta luopua, asettaa jonkinlaista säännöstelyä tai jotain muuta sellaista.

    Tämän postaukseni pointti on vain pohtia sitä mitä mielestäni harmillisen vähän julkisessa keskustelussa pohditaan, eli IT-alan aiheuttamaa ympäristökuormaa.

    Omat näkökulmani vihreistä arvoista

    Jos omat vihreisiin arvoihin liittyvät näkemykseni aiheesta kiinnostavat, on ne lyhyesti sellaiset että nykyinen ilmastohysteria ja sen synnyttämä pelko jonka seurauksena vaaditaan esim. Suomen kokoisessa valtiossa väkisin vihreitä arvoja jokaisella elämisen osa-alueella huomiomatta sen välillisesti aiheuttavia humaaneja haittavaikutuksia on se omasta katsantokannastani katsoen täysin irti todellisuudesta olevaa mielipuolisuutta. Vaikka Suomi lasautettaisi ydinaseilla maailmankartalta pois ja täällä kaikki energian kulutus loppuisi kuin seinään ei ihmiskunnan sähkönkulutus tai hiilijalanjälki siitä paljoa pienenisi.

    Enemmän nykyisessä ilmastohysteriassa ja vihreisiin arvoihin melkein väkisin hakeutumisessa tuntuu vain se, että sillä pyritään ostamaan hyvää omaatuntoa sulkemalla silmät sille että moni vihreäksi mielletty muutos maailmassa saattaa vain siirtää ongelmat pois omasta näköpiiristä viemällä ne kehittyvien maiden ongelmaksi. Poissa silmistä, poissa mielestä.

    Esimerkkeinä näistä mainittakoon fossiilisista polttoaineista luopuminen ja sähköautoihin siirtyminen. Keskustelua käydään – tai ainakin siltä tuntuu – aivan liian paljon hyvätuloisen tai kohtalaisen hyvätuloisen perheyksikön näkökulmasta joka elää urbaania elämää ja joka ei tarvitse autoa esimerkiksi liikkumiseen kodin ja työpaikan välillä. Siinä missä täällä pääkaupunkiseudulla julkinen liikenne on usein kohtalaisen realistinen vaihtoehto on tilanne täysin päinvastainen vaikkapa jossain Tohmajärvellä jos työpaikka sattuu olemaan Joensuussa.

    Myöskin sähköautot maksavat paljon eikä kaikilla yksinkertaisesti ole varaa ostaa sellaisia. Töissä ihmisten kuitenkin yleensä pitäisi käydä eikä ihmisten arkielämän hankaloittaminen kohtuuttomasti vihreiden päästötavoitteiden seurauksena kuulosta kovinkaan humaanilta. Lisäksi autojen akkujen ja muutenkin kaikkien uusien autojen valmistaminen ei sekään ole täysin päästövapaata eikä sähköautojen lisääntyminen ainakaan vähennä globaalisti sähkön kulutusta.

    Onko vihreiden arvojen väkisin ajamisessa humaani vaihtoehto pakottaa ihmiset luopumaan autoistaan syrjäseuduilla, lopettaa siellä työnteko taloudellisen kannattamattomuuden vuoksi ja taloudellisilla painostuksilla ohjata heidät kaikki väkisin asumaan kaupunkiin tai pysymään työttömänä syrjäseuduilla? Vai pitäisikö syrjäseuduilla ihmisille maksaa paljon suurempaa palkkaa jotta heillä olisi varaa ostaa sähköautoja? Kuka kustantaa koko sähköautojen vaatiman infrastruktuurin että työnteko sähköautoilla syrjäseuduillakin olisi realistinen vaihtoehto? Jos isompaa palkkaa maksettaisi olisi sen kerrannaisvaikutukset erittäin laajamittaiset monella eri sektorilla että tämä tuskin on kovinkaan aivan hetkeen tapahtumassa.

    Samoin jos esim. sähkön hintaa nostamalla pyritään kuluttajia ohjaamaan vähemmän sähköä kuluttavaan elämään muutoinkin ei sekään kuulosta kovin hyvältä. Jos taas CO2-päästöjä aletaan syynäämään kovinkaan tarkasti kaikissa vaikkapa talon lämmitykseen liittyvissä asioissa niin alkaa karkeasti ilmaistuna toisinaan kuulostamaan että (nykyisten) vihreiden arvojen puolestapuhujien mielestä humaanein ja tärkein tavoite maapallon pelastamiseksi on antaa ihmisten kuolla kylmyyteen syrjäseuduilla jotta eivät ainakaan enää liialti tuota CO2-päästöjä.

    Tämän kappaleen loppuun on kuitenkin hyvä mainita se, että en missään nimessä myöskään vastusta vihreitä arvoja – päin vastoin. Pidän hyvänä että asioita viedään eteenpäin, energian kulutusta pyritään vähentämään, hiilijalanjälkiä pienentämään ja asioita tekemään nopeasti, tehokkaasti ja luontoa kunnioittaen.

    Vastustan siis vain ja ainoastaan vihreiden arvojen nimissä tehtävää naiivia politiikkaa jossa markkinatalouden isot pelurit saavat lypsettyä poliitikkojen myötävaikutuksella tavallisesta kansasta viimeisetkin eurot ulos kunhan vain osaavat aina pukea voitontavoittelun maksimointinsa vihreisiin vaatteisiin jotta saavat kansan hurraamaan ilosta ja riemusta maailman pelastuksen tuoman ilonkyynelten valuessa poskilla.

    En myöskään vastusta siis sitä että firmat pyrkivät tekemään maksimaalista voittoa vihreitä arvoja keppihevosenaan käyttäen tai aidosti niihin arvoihin pyrkien. Vastustan vain asian ympärille muodostunutta hysteriaa, pelkoa ja politiikkaa jossa arkirealismi tuntuu katoavan täysin.

    Ihanaa kun saadaan maailma pelastettua jotta jälkipolvet voivat kiittää – etenkin kun syntyvyys länsimaissa laskee niin kovaa vauhtia että ei ole kohta enää mitään jälkipolvia asiaa kuitenkaan katsomassa, mutta väliäkö hällä, kunhan vain maailma pelastuu kaikille niille tuleville tulemattomille sukupolville 😉

    Entä sitten se IT-ala?

    IT-alan energiankulutus on kuitenkin aihe mikä itseäni jossain määrin kiinnostaa, etenkin kun maailma menee aina vain enemmän ja enemmän kaikessa Internettiin ja tuntuu että pysähdytäänkö missään vaiheessa miettimään sitä onko tämä varmasti hyvä ratkaisu kokonaisvaltaisesti ihmiskunnalle. Yksi aspekti näihin epäilyksiini on negatiivisesti ilmenevien sosiaalisten muutoksien vaikutus yhteiskunnallisesti, mutta samaan aikaan myöskin IT-alan käyttämä sähkönkulutus ja muut tuotantoon ja käyttöön liittyvät ympäristölliset aspektit isossa mittakaavassa.

    Pidän sitä hyvinkin ironisena että maailmassa samaan aikaan puhutaan kovasti vihreiden arvojen puolesta, kuinka fossiilisista polttoaineista pitäisi luopua, kuinka yksityisautoilua pitäisi vähentää siinä missä punaisen lihan syöntiäkin jotta se olisi ilmastoteko ja muita vastaavia aiheita mutta jostain syystä kovin paljoa ei suuria keskusteluita käydä tietotekniikan ja Internetin aiheuttamista ympäristön kuormituksista.

    Yksittäisiä artikkeleita tietenkin on tullut nähtyä. Esimerkkeinä mainittakoon vaikka uutisoinnit siitä kuinka BitCoin kuluttaa sähköä Ruotsin verran (lue täältä) tai kuinka Internetin sähkönkulutus oli ennen Covid-pandemian aikakauttakin jo 6-10 % koko maailman sähkönkulutuksesta (lue täältä sekä sen lähde lue täältä). Määrä on aivan uskomattoman suuri ja lähes yhtä suureksi pääsee oma ihmetykseni määrä kun miettii miksi tämänkaltaisesta aiheesta ei puhuta enempää kun samaan aikaan ollaan haluamassa jos minkälaista rajoitusta kaikkeen muuhun vihreillä arvoilla politiikan aallonharjalla ratsastessa?

    Onko IT-ala ja teknologiateollisuus läntisessä maailmassa niin pyhä lehmä että sitä ei julkisesti mikään puolue halua isommin lähteä potkaisemaan jotta teknologian mukanaan tuomia Spotifyn, Netflixin ja YouTuben kaltaisia mukavuuksia rakastavat äänestäjät eivät vetäisi aamukahvejaan väärään kurkkuun ja vaihtaisi puoluetta, vai onko itselläni vain jäänyt tämänkaltaiset isommat debaatit huomaamatta?

    Monimutkainen Internet joka monimutkaistuu aina vain on vaikea mitattava

    Mikäli Internetin ja teknologian yleistä sähkönkulutusta ja hiilijalanjälkeä haluaa lähteä laskemaan niin edessä on luultavasti vain loputon suo jossa voi tarpoa itsensä näännyksiin pääsemättä puusta pidemmälle. Tapoja mitata ja laskea esimerkiksi verkkosivun kuluttamaa energiaa käyttäjän sinne saavuttua on hyvinkin monenlaisia sillä asiaa ei voi kovin helposti kokonaisvaltaisesti laskea (ellen ole vain tietämätön ja tämän voisikin laskea, sekin vaihtoehto on mahdollinen).

    Haasteelliseksi verkkosivustojen aiheuttamien ympäristöpäästöjen mittaamisen tekee se että siihen ei vaikuta ainoastaan palvelin ja sen virran kulutus jossa sivusto sijaitsee, vaan kokonaiskuvaa miettiessä tähän vaikuttaa tietenkin myös kaikki ne laitteet joita käyttäjät käyttävät kun sivulle saapuvat.

    Tuleeko käyttäjä sivulle esimerkiksi pöytätietokoneella jossa on erillinen näyttö, tuleeko hän läppärillä, tuleeko hän tabletilla vai kännykällä, onko hänen nettiyhteys kotona ethernet-piuhalla vaiko onko hän yhdistänyt kotonaan nettipurkkiinsa wifillä, onko yhteys purkista nettiin esim. kaapelia pitkin vai onko käyttäjällä sittenkin 3G/4G/5G jne. Entä onko käyttäjä käynyt sivulla aiemmin ja tuleeko sivusto välimuistista? Tai onko sivusto lähellä käyttäjää netin näkökulmasta vai kiertääkö kaikki verkkoliikenne kymmenien vaiko vain yhden konesalin läpi? Näistä jokainen valinta on asia mikä vaikuttaa kokonaiskuvaan siitä kuinka paljon verkkosivun tuottama ympäristötaakka on kun otetaan huomioon sen välilliset vaikutukset.

    Isot konesalit ovat enemmän tai vähemmän – ellei jopa kokonaankin – vihreää uusiutuvaa energiaa jota tuotetaan aurinkopaneeleilla, tuulivoimaloilla yms. Esimerkiksi ainakin Google on päässyt 100 %:n määrään (lue täältä) joka on hatunnoston arvoinen suoritus.

    Näissä 100 % vihreissä energioissa ei käsittääkseni ole kuitenkaan otettu huomioon konesalin muita suoraan ympäristöä kuormittavia tekijöitä (korjatkaa jos olen väärässä) – konesaleissa tarvitaan palvelimia, kovalevyjä, nauha-asemia ja nauhoja, verkkolaitteita ja monia muitakin laitteita eikä näitä taideta tuottaa kokonaan 100 % vihreällä energialla. Samoin tietenkin niiden kuljettaminen konesaleihin ympäri maailmaa tulevilta tehtailta vie sekin energiaa ja kuluttaa luontoa välillisesti. Mitä enemmän kovalevyjä, verkkolaitteita ja muita hajoavia komponentteja konesaleissa kuluu sitä enemmän niitä tarvitsee uusia. Jos näiden tuotanto ei ole 100 % puhtaasti tuotettua energiansa ja hiilijalanjälkensä osalta, voiko tällöin konesaliakaan pitää aidosti vihreänä?

    Kun IT-alalla puhutaan esimerkiksi siitä kuinka isot konesalit ovat täysin vihreää energiaa, on hyvä kuitenkin tehdä katsahdus todellisuuteen ja muistaa yllä mainittujen seikkojen lisäksi myös se, että käyttäjät jotka näitä palveluita käyttävät tuskin ovat yhtä vihreällä pohjalla. Karrikoidusti ja provokatiivisesti ilmaisten se että diileri itse pysyy kuivilla ei poista kuitenkaan laajalle levinneen haitan vaikutusta muualla.

    Verkkosivujen raskaus ei helpota tilannetta lainkaan

    Mitä enemmän mielenkiintoisia, hyödyllisiä tai muuten vain viihdyttäviä sivustoja Internetissä on sitä enemmän niitä luultavasitkin myös käytetään. Tämä tietenkin on toivottavaa ja odotettavaa enkä asiaa itse sen suuremmin vastustakaan. Huonoin puoli tässä on kuitenkin se että nettisivujen koot ovat paisuneet paisumistaan vuosi vuodelta aivan järjettömiin kokoluokkiin. Hyvä esimerkki paisuneista webbisivuista on jo tämä oma bloginikin joka selvästi kaipaisi parempaan suuntaan katseensa kääntämistä.

    Siinä missä ennen nettisivut olivat jossain vaiheessa kauan sitten varmastikin alle megatavun on nykyään monet sivustot kymmeniä megoja. Esimerkkinä mainittakoon nimeltä mainitsematon kotimainen uutissivusto jonka etusivun kun rullaa alusta loppuun saakka on sivu ladannut yli 600 elementtiä ja siirtänyt dataa hieman yli 13 MB joka on purettuna ollut 28.2 MB.

    Kyseessä on kuitenkin pelkkä uutissivusto eikä mikään varsinainen viihdesivusto joten verkkosivun raskaus on kohtuuton. Kun vielä miettii kuinka paljon sivustolla on käyttäjiä päivittäin (en tiedä, mutta veikkaisin satoja tuhansia) ja kuinka monilla erilaisilla laitteilla sitäkin sivustoa ladataan on Internetin kulutus pelkästään tämän yhden sivuston vuoksi massiivista vaikka kyseessä on vain ja ainoastaan suomalainen sivusto jossa tekstit on suomeksi eikä sitä luultavasti suomea osaamattomat lue juurikaan.

    Tässä kohtaa on hyvä muistuttaa myös kuitenkin tekniikan realismista ja siitä että tilanne ei ole tietenkään näin mustavalkoinen. Nettiselaimet tallentavat välimuistiinsa aiemmin lataamiaan elementtejä eikä kaikkea tarvitse ladata verkon yli uudelleen kun käyttäjä tulee samalle sivulle uuden kerran. Samoin vaikka palvelimet (eli paikka missä sivusto on) voivat olla ties missä päin maailmaa voi varsinainen sisältö tulla paljon lähempää käyttäjän näkökulmasta katsoen ja sen vuoksi kaikki liikenne ei kierrä niin monen konesalin, reitittimen ja muun vekottimen läpi kuin se saattaa tulla jos mitään ei ole selaimen välimuistissa.

    Trendi on huono sillä selkeää havaintoa muutoksesta parempaan ei ole näköpiirissä

    Isossa mittakaavassa kuitenkin trendi on ollut selkeä ja huono. Huonolla tarkoitan tässä sitä että se on huono asia ympäristön näkökulmasta mutta myöskin omasta henkilökohtaisesta old-school nörtin näkökulmastanikin katsoen.

    En pidä nykyisestä internetistä kovinkaan paljon ja olen ennenkin tästä jotain tänne kirjoitellut (lue täältä), mutta nykyisin jossain määrin on tullut myös mietittyä tämän kaiken ympäristölle aiheutuvaa kuormaa aiempaa enemmän.

    Olen kyllä jo vuosikausia takaperin miettinyt kuinka järjettömiä määriä esim. kovalevyjä kuluu konesaleissa ja kuinka paljon siitä voi olla ympäristölle haittaa sekä sitä että onko Spotifyn tai vastaavien käyttö hyvä juttu lopulta kuitenkaan sillä vaikka kukaan ei kuuntelisi sieltä musiikkia niin konesalin serverit pitää olla kuitenkin päällä 24/7/365. Lisäksi kaikki siellä olevat tavarat on heidän myöskin varmuuskopioitava joka sekin kuluttaa luonnon resursseja yms. Onko tämä lopulta puhtaampaa isossa mittakaavassa kuin fyysinen levy joka kerran tuotettuaan ei enää kuluta kaapissa tai hyllyssä ollessaan lainkaan luonnonvaroja kun taas konesali ja kaikki kuluttajan kuuntelussa käyttämät laitteet pitää olla aina tulevaisuudessakin kuluttamassa energiaa jotta palvelu pysyy pystyssä ja käyttökelpoisena?

    Tulevaisuuden visiot eivät myöskään näytä paremmalta. Tietenkin tulevaisuutta on vaikeaa ennustaa, mutta mitään selkeää muutosta ei ole näköpiirissä verkkopalveluiden käytön vähentämisen osalta. Luultavasti tilanne tulee olemaan aina vain pahempi, sillä parempilaatuista ääntä ja kuvaa halutaan striimata jatkossakin joten luultavasti verkon kulutus tulee kasvamaan kasvamistaan. Mitä enemmän dataa siirretään, säilötään ja varmuuskopioidaan ympäriinsä, sitä enemmän energiaa kulutetaan suoraan ja välillisesti.

    Kaiken tämän jälkeen herää kysymys, onko tässä mitään järkeä?

    Kuinka asiat voisivat olla paremmin?

    On vaikeaa sanoa suoraan kuinka asiat voitaisi tehdä globaalissa mittakaavassa paremmin. Tai no, tietenkin on helppoa sanoa miten asiat voitaisi tehdä globaalissa mittakaavassa paremmin jos ainoana määrittävänä tekijänä olisi IT-alan ympäristöpäästöjen vähentäminen sillä tällöinhän ratkaisu olisi yksinkertaisesti se että käytäisiin yhteisellä päätöksellä maailmassa sammuttamassa konesalien koneet, kytkimet, näytöt ja kaikki muutkin härpättimet ja ajettaisi koko Internet alas.

    Tämänkaltaisen toiminnan seurauksena kotikäyttäjien tietokoneiden, tablettimien, älypuhelinten, musiikkistriimereiden ja monien muidenkin käyttö romahtaisi todella vähiin ellei loppuisi pian jo kokonaankin sillä nettiä ei voisi selata eikä monia muitakaan laitteiden palveluita voisi käyttää sillä ne nojaavat vahvasti verkon käyttöön. Kerrannaisvaikutuksetkin olisivat siis CO2-arvoilla mitattavissa mielettömän suuret ja positiiviset kun niin monet tietotekniset laitteet jäisivät käyttämättä ja viemästä energiaa.

    Koska näin mustavalkoisen naiivit ratkaisuehdotukset menee suoraan samaan kategoriaan kuin liian useaiden nykyisten vihreitä arvoja ajavien maailmanparantajien vouhotukset voi tietenkin tämän idean suoraan heittää roskakoriin. Se ei ole realismia muuta kuin lainsäädännöllä pakottamalla ja sen kerrannaisvaikutukset olisi ihmiskunnassa humaanisti arvioituna massiivisen negatiiviset.

    Miljoonilta ihmisiltä menisi sen seurauksena työt sillä monen ihmisen työ on internetissä, talous menisi sekaisin kun mitkään rahaliikenteet eivät kulkisi, tiedonkulku lamaantuisi pitkäksi aikaa ja tämä aiheuttaisi laajasti suuria kriisejä joka puolelle maailmaa. Siitäkin huolimatta että uskon ihmiskunnan pärjäävän luultavasti paremmin ilman internettiä ja sen lieveilmiöitä niin silti tällaiseen toimintamalliin en missään nimessä haluaisi mennä. Kiitos, mutta ei kiitos. Muutoksen pitää olla realistista ja vapaasti ihmisten tehtävissä.

    Harmillista kyllä, isossa mittakaavassa en heti keksi mitään realistista muutosta parempaan joka nojaisi tavallisten ihmisten vapaaehtoisuuteen muutoksen saavuttamisessa. Niin kauan kuin verkkopalvelut ovat mukavia, toimivia ja kustannuksiltaan sopivia käyttää niitä luultavasti käytetään myös jatkossakin.

    Ehkäpä katse onkin syytä kääntää ensisijaisesti verkkopalveluita tuottavien tahojen suntaan ja alkaa pyytämään kevyempiä verkkosivustoja jotta verkon kuormitus sitä kautta vähenisi. Entä jos verkkosivut olisivat kymmeniä kertoja kevyempiä ja pienempiä?

    Oman firmani (Deep Contrast Media) osalta vihreät arvot ovat kohtalaisen hyvällä mallilla jos kyseisen websitecarbon.com sivuston analyysiin on luottamista 🙂

    Jotta tulevaisuus ei näyttäisi niin synkältä kuin miltä se tämän tekstin luettua saattaa vaikuttaa niin laitetaan tähän loppuun vielä kuva oman firmani nettisivun jollain muotoa lasketusta hiilijalanjäljestä.

    Kevyellä sivustolla on mahdollista tehdä kevyempää hiilijalanjälkeä, joten muutos on kaikkialla mahdollista kunhan vain kuluttajat alkaisivat vaatimaan firmoilta kepeämpiä nettisivuja hiilijalanjäljen vuoksi. Henkilökohtaisesti ilahtuisin siitä lähinnä nörttäysnäkökulman vuoksi – mikäs sen parempaa kuin kepeät ja nopeat sivut jossa ei vilku ja hypi miljoonaa eri asiaa häiritsemässä.

    Ehkä jonakin kauniina päivänä saan uudistettua tämän bloginikin kokonaan uuteen kuosiin ja omalta osaltani olen sitä kautta muuttamassa maailmaa parempaan, edes pienenpienellä pisaralla internetin valtameressä. Myönnettäköön rehellisyyden nimissä kuitenkin se että en sitä olisi tekemässä aidosti vihreiden arvojen vuoksi vaan siksi että se antaisi tarpeeksi nörtin haasteen kilpaillessani itseäni vastaan siitä kuinka pieneksi ja kevyeksi blogini voisin tehdä. Sitä odotellessa.

    P. S. Mikäli tätä tekstiä luettaessa törmäät selkeisiin virheellisiin päätelmiin niin laitathan viestiä missä olen mennyt metsään. Tulevaisuudenkuvathan voivat olla tietotekniikan osalta paljon paremmat tai myöskin paljon synkemmätkin kuin miltä se tämän postauksen perusteella saattaa vaikuttaa jos olen vain tehnyt jonkin aivan pieleen menneen ajatuskulun jossain vaiheessa ja päätynyt sen vuoksi vääriin lopputulemiin.

  • Deep Contrast Media -sivun hostausta vaihdettu ja sivu kirjoitettu uusiksi

    Square Spacessa etusivulta tuli 20 requestia

    Eilen aikani kuluksi ja nörttäämisen innosta sain aikaiseksi tehdä oman firmani (Deep Contrast Media) nettisivun uudestaan. Sivustolla ei ole ainakaan tällä hetkellä (saa nähdä onko jatkossakaan) sertifikaattia joten sivusto löytyy osoitteesta http://www.deepcontrastmedia.com.

    Aikaisemmin sivusto oli tehty Square Spacen valmiilla työkaluilla, mutta tällä kertaa tein sivuston uudelleen vanhalla perinteisellä tyylillä käyttäen pelkästään tekstieditoria jolla kirjoitin sivuston HTML:n ja CSS:n manuaalisesti. Lisäksi sivulla ei ole enää yhtään minkäänlaista Javascriptiä.

    Uutta sivua tehdessä päivitin oman kuvani uudempaan ja skaalasin sitä sekä etusivun kuvaa pienemmäksi. Muutenkin pieniä muutoksia tuli tehtyä ulkoasussa. Lisäksi ainakaan tällä hetkellä sivu ei skaalaudu kovin hyvin kännykän näytölle, mutta ehkä joskus jaksan sen korjata. Kuitenkin tietokoneen näytöltä tai iPadin näytöltä sivusto ainakin omaan silmääni näytti tarpeeksi asialliselta joten en sen suurempia viilauksia ainakaan vielä jaksanut säätää.

    Mielenkiintoisinta tässä koko prosessissa itselleni oli kuitenkin se havainto (joka ei kuitenkaan ole mikään yllätys) kuinka järjettömän paljon pienempään tilaan tämänkaltaiset yksinkertaiset nettisivut saa survottua kun ne kirjoittaa manuaalisesti ilman että käyttää mitään valmiita kirjastoja, sivugeneraattoreita yms.

    Uudistunut sivu lataa vain neljä requestia

    Aikaisemmin pelkkä etusivu latasi tavaraa 939,37 KB joka pakkaamattomana on ollut 3,78 MB. Lisäksi etusivun latauksessa on tehty 20 requestia. Nykyisillä netin nopeuksilla tietenkään tällainen määrä ei tunnu missään, mutta verrokkina sama sivu lähes samanlaisena käsinkirjoitetulla HTML:llä vie ainoastaan 177 KB ja pakkaamattomanakin vain 178 KB. Kaiken lisäksi tästä 177 KB:sta suurin siivu menee fontin lataamiseen, sillä fontti vie 159 KB. Sivun requestien määräkin jää neljään, joten ero on todella huomattava.

    Tavallisen ihmisen ymmärrettävässä muodossa ilmaistuna tämä tarkoittaa siis sitä, että lähes samanlaisen sivun kuin aikaisemminkin sivuni on ollut sai tehtyä noin 5,3 kertaa pienempään tilaan (netistä ladattavan tavaran määrästä laskettuna). Jos olisin käyttänyt jotain vakiofonttia kuten Helvetica tai Arial olisi kokoero ollut jo 52 kertanen. Aivan jäätävä ero.

    Sivusto oli aikaisemmin hostattuna Square Spacella, mutta nyt samalla kun kirjoitin sivuston uusiksi siirsin sen myöskin omalle virtuaalipalvelimelle. Jos siis sivu on joskus nurin niin syy on luultavasti siinä että teen huoltotöitä palvelimella. 🙂

    Eilen kaverin kanssa käydessä syömässä tuli puheeksi sivustoni päivitys ja yleisesti nettisivut. Hänkin totesi että nykyään vaikka netin nopeudet ovat kasvaneet niin sivujen lataus kestää todella kauan. Eipä toisaalta ihme kun miettii kuinka paljon sivuilla ladataan kaikkea tarpeetonta roinaa. Jos sivustoista tehtäisiin kepeämpiä niin monet sivustot olisivat yhä yhtä toimivia vaikka niitä käyttäisi 3G-yhteyden takaa.

    Ehkä jonakin kauniina päivänä pääsemme kepeämpiin nettisivuihin laajemminkin ja jokainen netinkäyttäjä saa kokea nopean netin tunnun. Ehkä joskus pääsemme edes siihen että tämä aleksinblogi.net olisi yksi niistä kevyemmistä sivuista, sillä nykyisellään jos lataan sivun ja rullaan sen alusta loppuun on tavaraa siirtynyt 2,6 MB. Yikes! Katsotaan milloin saan aikaiseksi ravistella tätä blogia aivan kunnolla, mutta sitä odotellessa saa välttää tämä nykyinen 😀

  • Kokemuksia Nokia 3310:sta muutaman kuukauden käytön jälkeen

    Nokia 3310 on pieni ja söpö

    Taustaa

    Helmikuussa hankin Nokia 3310:n ensisijaiseksi puhelimekseni (lue täältä). Lisäksi itselläni on työpuhelin (iPhone 7) jossa on erillinen puhelinnumero sekä sen lisäksi ilman SIM-korttia aikaisemmat älypuhelimeni iPhone 11 Plus sekä OnePlus 8T (lue täältä sekä täältä). Koska näissä kahdessa ei ole SIM-korttia lainkaan on ne pysyneet käytännössä ainoastaan kotona eivätkä ne edes aina ole virroissakaan, mutta myöhemmin niistä lisää.

    Alunperin syyt puhelimen vaihdolle olivat se, että en vain pidä siitä kuinka nykyiset älypuhelimet ovat lähtökohtaisesti käyttäjiään ja kaikkia heidän liikkeitään seuraavia haittaohjelmia. Tietenkin mikä tahansa puhelin mikä on matkapuhelinverkossa on laite jota voidaan seurata sitä kautta, mutta en koe tätä ongelmaksi koska en usko että tähän kykenevillä tahoilla on mitään tarvetta tai halua itseäni seurata koska olen ns. tavan pulliainen jolla ei ole yhteiskunnallisesti vaikuttavaa asemaa, Suomessa ei ole minkäänlaisia vainoja joiden kohteena olisi tai jotain muuta vastaavaa jolloin matkapuhelinverkon kautta seurantakin olisi ongelmallista.

    En koe siis sitä ongelmalliseksi että ihmistä voidaan tarpeen mukaan virkavallan toimesta seurata (Suomessa, eri maissa voi olla eri tilanne) mikäli sille on painavat syyt. Ongelmalliseksi koen ainoastaan sen, että monikansalliset teknologiajätit keräävät tai ainakin heillä on mahdollisuus kerätä paljon laajamittaisempia tietoja käyttäjästään kuin mitä pelkän puhelimen sijainnista voidaan kerätä.

    Vanhoina hyvinä aikoina eli ennen Edward Snowdenin tekemiä paljastuksia jos uskoi että ihmisistä kerätään tietoja operaattoreiden ja puhelinvalmistajien toimesta oli se folihattupäistä salaliittoteoriaa, mutta paljastusten jälkeen julkinen mielipide on kallistunut siihen että kaiken datan kerääminen on oletusarvoisesti ok ja ihmiset jotka eivät halua että heistä kerätään järjettömiä määriä tietoja ovat epäilyttäviä ja olettamus on että ihmisellä on jotain salattavaa. Kiintoisaa kuinka paljon yleinen mielipide on muuttunut eikä ainakaan terveempään suuntaan.

    Nykyisin käyttämäni laitteet

    Erillinen kamera on hyvä olla mikäli älypuhelimesta luopuu ja harrastaa valokuvaamista. Kuvassa Nokia 3310:n vierellä Fujifilm X100F.

    Muutaman kuukauden aikana on suhteellisen hyvin jo tottunut elämään ilman että älypuhelinta kuljettaa joka paikassa mukanaan. Itselläni kyllä on älypuhelimiakin olemassa kuten alussa kirjoitin – iPhone 7 joka on työpuhelin, iPhone 11 sekä myöskin OnePlus 8T jotka kummatkin ovat aikaisemmin käyttämiäni älypuhelimia.

    Ainoastaan iPhone 7 on puhelimista sellainen jota toisinaan otan mukaani kun kotoa lähden, ja käytännössä vain siksi että haluan käyttää sen navigaattoria autossani olevassa soittimessa joka tukee CarPlaytä. Joskus käytän myöskin erillistä navigaattoria autossa jolloin en tarvitse älypuhelinta tähänkään, mutta sen suurin ongelma on akkukesto sekä pysyvyys telineessä. Vaikka miten imukupin laittaa kunnolla niin enemmän tai vähemmän sen pysyvyys autossani on huono ja joudun aina vetäisemään tämä erillisellä teipillä lisäksi kiinni että navigaattori ei putoa kesken ajon lattialle. Tämä on ollut sen verran rasittavaa että olen vielä tässä vaiheessa aina joskus ottanut navigointitarpeita varten työpuhelimeni mukaan navigaattoriksi.

    Samoin navigointia saattaa tarvita kävellessä jos etsii uusia alueita kaupungilla jolloin älypuhelimen on saattanut ottaa mukaansa. Kuitenkin nykyään usein myös kuljetan iPad Miniä mukanani navigointia varten mikäli tiedän että saatan tarvita kaupungilla kävellessä navigaattoria. Ikävä kyllä Apple ei ole laittanut iPadiin CarPlaytä joten jos haluaa autosoittimeensa saada navigoinnin CarPlayllä pitää käyttää työpuhelinta.

    iPhone 11 ja OnePlus 8T on lähes poikkeuksetta kotona, sillä näissä ei ole lainkaan SIM-korttia sisällä eikä niillä siten juuri mitään silloin myöskään tee mitä en voisi iPad Minillä tehdä. iPad Minin etu älypuhelimeen nähden on se, että se on sen verran suuri että sitä ei tule vähässä kummassa kaivettua esille eikä siten tule myöskään sellaista aivot nollille -tyylistä päämäärätöntä netin selaamista sosiaalisissa tilanteissa jota yleensä älypuhelimilla helposti käy.

    Käytännön elämässä kun olen liikkunut kotoa pois on varmaankin 95 % ajasta sellaista että mukana on vain Nokia 3310 ja jos autolla lähtee jonnekin kauemmaksi jossa on mahdollisuus eksyä (esim. Espooseen) otan tuolloin mukaani työpuhelimen, iPad Minin tai sekä-että. Jos omaisin paremman suuntavaiston en kotoa poistuessa tarvitsisi käytännössä kumpaakaan, joten nykyisessä modernissakin yhteiskunnassa on helppoa ja realistista pärjätä ilman että älypuhelinta kuljettaa aina sinne minne menee.

    Muut laitteet joita älypuhelimen sijaan yleensä kuljetan mukanani

    Musiikin kuuntelu onnistuu Nokia 3310:llakin Mp3:na, mutta olen itse hankkinut erillisen Mp3-soittimen (lue arvostelu) joka sopii omiin tarpeisiini paremmin.

    Koska nykyisillä älypuhelimilla voi tehdä paljon muutakin kuin soittaa ja lähettää tekstiviestejä on olennaista että näille muille käyttämilleen toiminnoille on realistiset vaihtoehtoiset toimintamallit mikäli älypuhelimesta haluaa siirtyä käyttämään palikkapuhelinta.

    Itselleni älypuhelimissa eniten käyttämät ominaisuudet ovat luultavastikin olleet musiikin kuuntelu, kamera, taskulamppu sekä aina toisinaan urheilusuoritusten seuranta. Koska olen jo aikaisemmin siirtynyt käyttämään 99 % ajasta jotain muuta kameraa kuin puhelimen kameraa ei tämä ole ollut itselleni ongelmallista. Useimmiten mukanani on Fujifilm X100F, mutta jossain vaiheessa on tarkoitus katsella raaskisinko sijoittaa pienikokoisempaan pokkariin kevyemmän painon vuoksi. Tämä kuitenkin on ehkä joskus tulevaisuudessa tapahtuva asia ja nykyinen valokuvaus luonnistuu hyvin ilman puhelinta.

    Musiikin kuuntelu on asia mitä monesti on tehnyt puhelimella ja 3310:llakin se onnistuisi, mutta käytettävyyden vuoksi hommasin erillisen Sandiskin 32 GB muistilla varustetun mp3-soittimen jota kuljetan aina toisinaan mukanani kun menen esim. kaupungille.

    Ostan levyni fyysisenä ja ostin aikaisemminkin joten musiikin löytäminen ja kuuntelu ei ole ollut itselleni ongelma ilman älypuhelimen mukana kuljettamistakaan. Kiintoisaa sinänsä on se, että on tuntunut aivan kuin kuuntelisin monipuolisemmin musiikkia nyt kun kuuntelen mp3-soittimella enkä Spotifystä. Spotifyssä valikoimaa on todella laajasti, mutta jostain syystä lähes aina kuuntelee kuitenkin suhteellisen samoja artisteja ja levyjä.

    Taskulamppu löytyy myös Nokian 3310:stä joten erillistä lamppua en ole vielä hommannut. Joskus kuitenkin voisi harkita sellaisen hankkimista mikä olisi tarpeeksi pieni että sitä saa mukavasti kuljetettua avaimenperässä ja jossa olisi enemmän valotehoa, mutta nykyisellään 3310 ajaa tarpeen mukaan lampun asian. En muista tosin onko tänä parin kuukauden aikana ollut tälle tarvetta joten lampun käyttö on aina täysin kausittaista.

    Liikuntasuorituksien seuraamiseen en ole käyttänyt lähiaikoina mitään. Tähän olisi toki olemassa älykelloja, mitä lie aktiivisuusranekkeita ja muita sellaisia mutta koska itselläni ei ole niin kovaa intressiä seurata kävelyitäni en ole jaksanut moista hankkia.

    Loppusanat

    3310 on lompakon kokoluokkaa

    Nokia 3310 on ollut itselläni muutamaa päivää vaille neljä kuukautta ensisijaisena puhelimena ja kokonaisvaltaisesti kokemus on ollut hyvä. En ole erityisen paljoa älypuhelinta kaivannut lukuun ottamatta navigointitarpeita. Näissä tilanteissa otan työpuhelimeni tai iPad minin mukaani jos en jaksa erillistä navigaattoria autoon viritellä kiinni paikalleen.

    Aikaisemmat älypuhelimet ovat yhä käytössä kotona tarpeen vaatiessa mutta niissä ei siis ole SIM-korttia eikä siten niitä tule minnekään kotoa kuljeteltua. Tarpeita joissa niitä käytän on WhatsApp, Telegram, Signal sekä MobilePay. Suurimmaksi osaksi käytän kuitenkin kommunikoinnissa WhatsAppia, Signalia sekä Telegrammia tietokoneella. Signal on näistä ainoa jonka olen asentanut iPad Minille ja siitäkin olen ottanut kaikki notifikaatit pois.

    Ilman älypuhelinta pärjääminen on onneksi itselleni ollut helppoa sillä käytän erillistä kameraa ja mp3-soitinta. Julkisessa liikenteessä liput voi yhä ostaa R-kioskilta tai juna-asemalta joten tämäkään ei ole aiheuttanut ongelmia arjessa. Raitiovaunureittejä jos on tarvinnut katsoa ja olen ollut tietoinen että tällainen tarve tulee olemaan olen ottanut suosiolla suoraan iPad Minin mukaani kaupungille mennessä.

    Vaikka tässä postauksessa onkin kirjoitettu paljon asioista joita ilman joutuu olemaan ilman älypuhelinta tai etsimään niille vaihtoehdot on hyvä muistaa että eri ihmisillä on erilaiset käyttötarpeet eikä nämä haasteet tule välttämättä kaikille edes eteen jotka harkitsevat älypuhelimesta luopumista.

    Olen pitänyt Nokia 3310:stä. Sillä voin soittaa ja sillä voin lähettää tekstiviestejä ja erittäin karkealla kameralla saa edes jonkinlaisia kuvia halutessaan. Akkukesto on todella hyvä ja akkua latailen yleensä ehkä kerran viikossa. Hyvänä puolena voi mainita myös sen että siihen ei saa WhatsAppia, Telegrammia, Signalia, Instagrammia tai mitään muutakaan aikasyöppöä. Kun olen jossain olen helpommin läsnä hetkessä kun ei ainakaan älypuhelimen selaamiseen voi uppoutua missään vaiheessa. iPad Minillä samanlaista ongelmaa ei ole koska laite on sen verran iso että sitä ei pidä taskussaan vaan laukussa ja kaivaa esiin vain kun oikeasti tarvetta on katsoa jotain.

    Hyväksi puoleksi on vielä lisättävä hinta. Itse maksoin aikoinani 59,90 euroa tästä puhelimesta joten vaikka näitä onnistuisi kahdessa vuodessa hajottamaan 10 kappaletta olisi se silti vielä merkittävästi edullisempaa kuin yksi uusi iPhone.

    Kokonaisuutena Nokia 3310 on ollut ainakin nykyisessä elämäntilanteessani hyvä puhelin ja se tekee sen mitä siltä odotankin. Älypuhelimet voivat pysyä kotona niissä hetkissä kun niille saatavia ohjelmia tarvitsen, mutta normaalissa arjessa onneksi mitään niistä en välttämättä tarvitse joten Nokia 3310 pysyy yhä pääasiallisena puhelimenani vielä tämän jälkeenkin 🙂

  • Kokeilussa: Panasonic DVD-S700 DVD-soitin

    Panasonicin DVD-S700 on mukavan kompakti DVD-soitin

    Hieman taustaa

    Viime vuoden puolella hankin 14″ putkitelevision jossa on integroituna myöskin VHS-soitin (katso täältä). Televisio on ollut ajoittain kohtalaisen ahkerassakin käytössä ja onpa sillä tullut VHS-elokuvia katsottua viimeksi tällä viikolla joten kapine on osoittautunut hyväksi ostokseksi. Myönnettäköön että hetkittäin on käynyt mielessä että jos 21″ kokoluokassa bongaisin hyvän putkitelevision saattaisin sellaisen harkita hommaavani.

    Televisiossa on integroitu VHS-nauhuri, mutta halusin päästä katsomaan omia Sony CX240 -kameralla kuvattuja kotivideoita miltä ne näyttäisivät vanhalla kunnon CRT TV:llä. Koetin polttaa omia kotivideoita testin vuoksi DVD:lle ja katsoa toimisiko ne Xbox 360:lla, mutta harmillista kyllä Xbox 360 ei osannut toistaa kotipolttoista DVD-levyä.

    Katselin eri kaupoista millaisia edullisia DVD-soittimia on markkinoilla joissa olisi vielä Scart-ulostulo jotta sen saisi helposti kytkettyä televisioon jossa ei HDMI:stä ole tietoakaan ja etsinnän tuloksena löytyi Panasonic DVD-S700.

    Käyttökokemuksia

    Laite on ollut nyt lähes pari kuukautta käytössä ja sen kautta olen katsellut X-Filesejä DVD:ltä, koettanut kotipolttoista kotivideo-DVD:tä sekä katsellut muutamia leffojakin ja kaikki DVD:t ovat pyörineet ilman ongelmia. Soitin tekee lähes kaiken sen mitä siltä toivoinkin.

    Ainoa mitä toivoisin lisäksi olisi aluekoodivapaus DVD-levyjen toiston osalta, mutta koska ensisijaisessa elokuvakatseluni tapahtuu Reavon soittimella (kirjoitan joskus siitä arvostelun tänne blogiin) videotykiltä ja koska siinä on mahdollista ohittaa aluekoodi ei tällä aluekoodin ohituksella tässä soittimessa ole niin suurta merkitystä vaikkakin se mukava lisä olisi ollutkin.

    Levyn luku on tarpeeksi nopea että ainakaan itselläni se ei koettele hermojani. Laite ei pidä juurikaan ääntä ja toisto, kelaaminen ja muut perustoiminnot toimivat juuri kuten pitääkin ja kuva näyttää hyvältä Scartin kautta katsottuna putkitelevisiossa.

    Panasonicista löytyy itselleni tärkein liitäntä eli Scart-ulostulo

    Mukavana lisänä laitteessa on USB-liitäntä etupaneelissa jonka kautta voi katsoa myös USB-tikulle tallennettuja videoita jos ne ovat oikeassa formaatissa. Normaalin (eli ei-nörtin) näkökulmasta tämä nykyaikana taitaa harmillisesti jäädä kuitenkin haaveen asteelle sillä videotuki on Xvid-koodekille joita ei enää juuri missään tule vastaan ellei itse transkoodaa videoitaan oikeaan formaattiin. Laitan kuitenkin tämän postauksen loppuun kiinnostuneille ohjeita kuinka videoitaan voi konvertoida FFMPEG:llä tämän soittimen tukemaan formaattiin jos intoa on transkoodailla videoitaan.

    USB:n kautta on mahdollista katsoa myös valokuvia jotka on JPG-formaatissa sekä kuunnella MP3-tiedostoja. En muista olenko kumpaakaan näistä ominaisuuksista testannut joten en niiden rajoituksiin osaa ottaa tarkemmin kantaa.

    Ruusut ja risut

    Ruusuja tälle soittimelle on helppoa antaa, sillä se tekee juuri sen mitä siltä odottaakin eikä se maksa paljoa. Videot toistuvat hyvin ja scart-ulostulo oli se minkä vuoksi tämän ostin eikä sen toiminnassa ole mitään valittamista joten tämä on hinta-laatu-suhteeltaan ainakin itselleni ollut hintansa väärti vekotin.

    Isoin miinus käytettävyydessä tulee ainakin itselläni kaukosäätimen muutaman napin koosta. Skip-painikkeet ovat nihkeän pienet ja niitä saa aina etsiä että missä ne olivatkaan. Tietenkään elokuvia katsoessa tämä ei ole luultavasti koskaan ongelma koska harvoin elokuvassa tulee juuri mitään skipattua (ainakaan itselläni), mutta DVD:ltä kun katsoo X-Filesejä on niiden jokaisen episodin lopussa monella eri kielellä jokin teksti jotka haluaa aina skipata ohi ja tätä nappia tarvitsee painella monesti.

    Kokonaisuutena Panasonic DVD-S700 on ollut hyvä soitin jonka ostaisin uudemmankin kerran mikäli tarvetta tulisi.

    Videoiden transkoodaus soittimelle sopivaan muotoon

    FFMPEG:llä transkoodattu kotivideo pyörimässä putkitelevision näytöllä. Tähän blogiin otettu valokuva näyttää huonommalta kuin oikeassa elämässä televisiolta katsottuna.

    Kuten ylempänä kirjoitin on laitteessa etupaneelissa USB-liitäntä jonka kautta videoita voi katsoa. Rajoitteena kuitenkin on se, että videot pitää olla oikeassa formaatissa eikä nykyään juuri missään näe tässä formaatissa olevia videoita.

    Esimerkiksi nykyiset puhelimet kuvaavat usein MP4:ää käyttäen joko HEVC-koodekkia tai H.264:ää eikä siinä muodossa olevat videot toistu. Samoin oma Sony CX240 -videokamerani (lue täältä) kuvaa videonsa aivan eri formaattiin joten näitäkään ei tällä soittimella voi katsoa ilman niiden muuntamista eri formaattiin.

    Videoita onnistuu kuitenkin muuntaa oikeaan formaattiin käyttäen ainakin FFMPEG-nimistä ohjelmaa (http://ffmpeg.org/). Asennuksen jälkeen ohjelman käyttö tapahtuu joko Windowsin komentoriviltä tai Linuxin/Mac OSX:n terminaalista joten tämä voi karsia käyttäjiä jonkin verran. Mahdollisesti videoita onnistuu myös konvertoida HandBreakilla, mutta koska siitä ei ole kokemusta tähän formaattiin en siitä kommentoi sen enempää.

    Rimpsu jolla olen itse onnistunut muuntamaan vidoita DVD-soittimen ymmärtämään muotoon on esimerkiksi seuraavanlainen:

    ffmpeg -i INPUT_FILENAME.MTS -c:v libxvid -vb 2000k -vf scale=720x576 -c:a libmp3lame OUTPUT_FILENAME.avi

    Parametrit tarkoittavat tässä seuraavaa:

    1. -i INPUT_FILENAME kertoo mitä tiedostoa ollaan muuntamassa
    2. -c:v libxvid kertoo että muunnettu video pitäisi saada XviD-formaattiin
    3. -vb 2000k kertoo videon bitraten. Mitä suurempi sitä parempi kuvanlaatu, mitä pienempi sitä huonompi kuvanlaatu. 2000k tarkoittaa noin kahta megaa. Vaihtoehtoinen tapa videon kuvanlaadun asettamiseen on käyttää -q:v 5 parametriä missä 1 tekee parasta jälkeä ja siitä suuremmat numerot huonompaa jälkeä. Mitä pienempi numero sitä parempi laatu mutta tietenkin tiedostojen koot kasvavat sitä mukaa myöskin.
    4. -vf scale=720×576 kertoo että lopullinen video pitää saada 720×576 resoluutioon. En muista osaako tämä soitin näyttää isompia resoluutioita, mutta putkitelkkarilla isommasta resoluutiosta ei kuitenkaan ole iloakaan.
    5. -c:a libmp3lame kertoo että videon äänet halutaan pakata LAME MP3 -enkooderilla jotka ainakin toimivat hyvin tämän DVD-soittimen kanssa.
    6. OUTPUT_FILENAME.avi on tietenkin videon nimi mille nimelle tiedosto transkoodataan, tämä voi olla vaikka pertsa.avi. Olennaista on kuitenkin pitää avi tuossa tiedoston nimessä koska ainakin AVI-tiedostot aukeavat tällä DVD-soittimella kun video sen sisällä on pakattu Xvidiksi ja äänetkin kuuluvat kun ne on mp3:na.

    Videon transkoodaus ottaa aikaa ja mitä tehokkaampi kone jolla sitä tekee sitä nopeammin se sujuu. On hyvä testata asetuksia ja laatua ensin mahdollisimman lyhyellä videolla, esim. puolen minuutin klipillä jotta näkee tuleeko kuvanlaadusta tarpeeksi hyvää ja aukeaahan video varmasti soittimella ennen kuin mitään parin tunnin videota alkaa transkoodaamaan vain huomatakseen että asetukset olivat pielessä 🙂

  • Kokeilussa: SanDisk Clip Sport Plus Mp3-soitin

    SanDiskin Clip Sport Plus on pieni soitin

    Yleisesti

    Joitain viikkoja takaperin hankin kannettavan CD-soittimen, Lenco CD-300:n josta kirjoitin tänne blogiinkin (lue täältä). Laitoin pian sen jälkeen jo tilaukseen lisäksi myös erillisen Mp3-soittimen CDOn.comista ja hieman yli viikon sitä odotettuani se vihdoin saapui läheiseen postin automaattiin.

    Valinnaksi päätyi SanDisk Clip Sport Plus 32 GB kokoluokassa. Tästä on olemassa myös malli joka ei ole “Plus” joka käsittääkseni tarkoittaa vain sitä että siinä mallissa ei ole Bluetooth-yhteyksiä toisin kuin tässä. Tarkemmin kiinnostuneet saavat kuitenkin itse validoida onko tämä näin, mutta tällaiseen mielikuvaan jäin pikaisen googlaamisen perusteella.

    Mp3-soitin tuli hankittua ensisijaisesti ulkoiluun ja toki myös kotona kuunteluun. Laite jolla ei voi tehdä kuin yhtä tai korkeintaan kahta asiaa pakottaa pitämään fokuksen siinä mitä on tekemässä ja akkukestokin tällaisissa yhden asian laitteissa tuppaa olemaan varsin hyvä (ilmeisesti jopa noin 18-20 tuntia per lataus).

    Ensituntumat ja äänenlaatu

    Kappaleiden selaaminen on helppoa. Ääkköset näyttävät hassulta.

    Koska kyseessä on Mp3-soitin jolla on tarkoitus kuunnella musiikkia on itselleni äänenlaadulla merkitystä. Onneksi tämä soitin kuulostaa hyvälle kun sen pariksi pistää kunnolliset kuulokkeet.

    Olen testaillut tätä muutamilla asiallisilla kuulokkeilla langallisesti (Sennheiser Momentum Wirelesseillä langallisena sekä Beats EP On-Eareilla) ja kummallakin soitin kuulostaa sen verran hyvälle että musiikista pääsee nauttimaan. Tietenkin huonoilla kuulokkeilla kuunneltuna tämä on kuulostanut juuri niin huonolta kuin kuulokkeetkin, eli fysiikan lakeja ei rikota tai ihmeitä tehdä soittimella jos kuulokkeet itsessään ovat onnetonta laatua.

    Tähän mennessä olen kuunnellut musiikkini pääsääntöisesti langallisesti, mutta olen koettanut myös automankkaani tätä yhdistää Bluetoothin kautta. Yhdistäminen tapahtui helposti ja ongelmitta ja autossa on tullut jonkin verran ajaessa kuunneltua tämän soittimen kautta musiikkia.

    Ainoa miinuspuoli autossa Bluetoothin yli kuunnellessa on ollut todella hiljainen äänenvoimakkuus joka tarkoittaa käytännössä sitä että soittimen päästä joutuu soittimen laittamaan täydelle voimakkuudelle ja myöskin auton päässä joutuu pistämään äänenvoimakkuuden isolle. Ongelmaa tässä ei toki ole muutoin kuin silloin jos unohtaa autossa laittaa soittimen hiljaisemmalle ennen kuin vaihtaa soittimen esim. CD-puolelle jolloin äänenvoimakkuus on todella lujalla. Autoni soittimessa on ollut myös joidenkin muiden ulkoisten laitteiden äänenvoimakkuuden kanssa haasteita, joten tämä ongelma voi olla riippuvainen autosoittimestani tai sen asetuksista eikä niinkään välttämättä tästä soittimesta.

    Käytettävyys on laitteessa hyvä ja helppo. Kun soittimen laittaa tietokoneeseen kiinni tulee se näkyviin ulkoisena laitteena samaan tapaan kuin USB-tikut ja vastaavat. Tämän jälkeen omalta tietokoneelta siirretään Mp3-tiedostot oikeaan kansioon, valitaan Windowsista “Poista” tämän ulkoisen laitteen osalta jonka jälkeen soitin päivittää tietokantansa tai tekee jotain muuta vastaavaa. Pian tämän jälkeen voikin musiikkia alkaa kuuntelemaan.

    Musiikkia voi selata muutamilla eri tavoin eli ainakin artisteittain ja albumeittain. Itse selaan lähes poikkeuksetta ensin artistiin jonka jälkeen soitin näyttää albumit mitä kyseisellä artistilla on. Tämän jälkeen valitaan levy ja laitetaan haluttu kappale soimaan. Ensimmäisenä kappalelistalla on aina Shuffle jolla voisi toistaa kappaleita albumilta satunnaisessa järjestyksessä (en ole koettanut), mutta toisena listalla on jo levyn ensimmäinen kappale. Tästä kun laittaa levyn soimaan soi siitä sitten koko levyn loppuun eli soitto jatkuu aina valitusta kappaleesta automaattisesti eteenpäin kuten odottaakin.

    Pieni mukava lisä on albumin kansitaiteen näyttäminen näytöllä vaikkakin näyttö on suhteellisen huono tähän käyttöön. Kuitenkin siitä saa suunilleen edes selvän 🙂 Jotta kuva näkyy vaatii tämä ilmeisesti sen että kuva on ID3-tageissa ja maksimissaan 480×480 kokoa. Näytön resoluutio on 128×128 joten pienempikin kuva riittää hyvin tätä käyttöä varten. En ole koettanut toimisiko kansiossa oleva kuva myöskin siten että se näkyisi kuunnellessa sillä olen Mp3Tag-ohjelmalla lisännyt suoraan mp3-tiedostoihin kuvat (katso ohjelma täältä).

    Yksi pieni ongelma kansitaiteiden näyttöön on tullut havaittua. Jos näyttö on sammuksissa silloin kun kappale vaihtuu ja näytön avaa kappaleen soidessa, ei kansitaidetta tule näkyviin vaikka kappaleeseen sellainen olisi upotettu. Ehkä tämä on jokin virransäästöominaisuus tai sitten vain bugi, mene tiedä.

    Loppupäätelmät

    Apulannan Plastik on yhä erinomainen levy

    Muutamien päivien kovan käytön ja monen albumin kuuntelun perusteella on tämä soitin vaikuttanut todella hyvälle.

    Sen äänenlaatu on hyvä, koko on sopiva että sitä voi helposti kuljettaa mukanaan mutta se on tarpeeksi suuri että sitä on mukavaa käyttää (ts. ei liian pieni etteikö nappeihin osuisi). Äänenvoimakkuuden säätimet ovat jämäkät painaa eikä niitä aivan vahingossa paina, omaan makuuni ne ovat aavistuksen liiankin kovaa voimaa vaativat käyttää.

    Hyvillä kuulokkeilla tämä kuulostaa hyvälle, se on helppokäyttöinen ja toimiva joten ehdottomasti hintansa väärti laite. Bluetoothia olen koettanut ainoastaan yhdellä laitteella tähän mennessä ja sen kanssa ei ollut ongelmia myöskään parituksessa. Toivon mukaan tästä moneksi vuodeksi olisi iloa 🙂