Category: Uncategorized

Paluu taistelukentille

Satuinpa tässä päivänä eräänä paikalliseen GameStopin myymälään etsimään käsiini Playstation 3:lle huokeita pelejä, joilla voin testata onko pleikkari todella niin rasittavan hidas että sillä ei tee mieli pelata mitään yksinpelejä, vai onko vain Gran Turismo 5 niin järjettömän hidas että naama hajoaa valikoissa ja latausajoissa.

Koska aikaisemmin olen pelannut Xbox 360:llä Battlefield-pelisarjan tuotoksia, oli Battlefield: Bad Company mitä mainioin peli testipelien joukkoon poimittavaksi.

Battlefield: Bad Company on vuonna 2008 julkaistu ensimmäisen persoonan kuvakulmasta kuvattu sotapeli, jonka kehityksen ja julkaisun on hoitanut uudemmistakin osista tunnetuksi tullut aisapari DICE ja Electronic Arts.

Peli on saatavana ainoastaan Playstation 3:lle sekä XBox 360:lle.

Rohkea Rokan syö

Pelin päähahmona toimii Yhdysvaltain maavoimien 222. pataljoonan B-komppanian, Bad Companyn uusi tulokas Preston Marlowe. Bad Company on komppania joka on koostettu ongelmia aiheuttavista sotilaista ja jota käytetään tykinruokana tehtävissä missä ei haluta paremmin koulutettuja sotilaita lähteä turhan vuoksi uhraamaan.

Tarinallisesti Bad Company kertoo lähitulevaisuuden sodasta jossa ennalta-arvattavan yllätyksettömästi osallisina ovat jenkit ja venäläiset. Tarinan mielenkiintoisuusaste oli niin suuri, että allekirjoittaneelle ei siitä jäänyt mitään mieleen – osasyynä lienee voi olla myös tekstityksien puute.

Koska mikään Battlefield ei ole erityisesti loistanut juonensa osalta (vaikka kolmosessa ja nelosessa oli jo jollain tapaa edes yritystä), ei tarinalta tullut odotettua tälläkään kertaa mitään. Onneksi Battlefieldien paras anti löytyy jostain aivan muualta.

Tuhonkylväjä

Vaikka useasti kuulee ihmisten pelaavan Battlefieldejä vain ja ainoastaan verkkopelinä, kuulun itse niihin pelaajiin joiden mielestä Battlefieldien yksinpelikampanjat ovat mitä mukavinta viihdettä, ja ne itsessään ovat jo syy ostaa Battlefield-tuotos ilman että sitä pelaisi lainkaan verkossa. Tälläkään kertaa en joutunut onneksi pettymään.

Omaan makuuni riemastuttavimmat ominaisuudet Battlefieldeissä ovat olleet mahdollisuus muovata pelimaisemia uuteen uskoon tulivoiman ja kulkuvälineiden avulla, isokokoiset kartat ja niissä suhteellisen vapaa liikkuvuus tehtävien aikana sekä monipuoliset kulkuvälineet. Oli mukavaa huomata että myöskin Bad Companyssä nuo kaikki hyvät elementit olivat mukana.

Audiovisuaalinen toteutus oli uudempien osien tapaan hyvä. Grafiikat olivat mielyttävät katsoa ja ne toimivat nykimättä ja myöskin äänipuoli toimi kaikin osin ongelmitta – paikoitellen jopa niin hyvin että pariin otteeseen pelissä piipitystä kuultuani jouduin tarkistamaan kuuluuko ääni palovaroittimesta vaiko pelistä.

Toisinaan en kontrolloi itseäni

Koska kyseesssä oli ensimmäinen pelaamani FPS-peli Playstation 3:lla, oli kontrollien kanssa itselläni ongelmia, erityisesti alkuvaiheessa.

Aivan alkumetreillä harmaita hiuksia aiheutti ohjaimen herkkyys, joka oli oletuksena aivan järjettömän nopea. Onneksi asetuksista pystyi tätä vaihtamaan ja vaihdoinkin tämän nin hitaalle kun sain, jonka jälkeen pelattavuus parani merkittävästi – tosin aikani pelattuani vaihdoin tätä takaisin hieman nopeammalle kun ohjattavuudesta alkoi saada kiinni.

Vielä pelin loppuvaiheillakin onnistuin silti kämmäämään useita kertoja nappien kanssa. Tähän lienee suurin syy se, että ampuminen ja vaihto kranaattiin tapahtuivat “päinvastoin” kuin monissa pelaamissani XBoxin FPS-peleissä, joten enemmän pleikkarilla pelanneille kontrollit tuskin ovat ongelmalliset.

Vakuuttava peli

Pelin läpipelaamiseen aikaa kului itselläni noin 11–12 tuntia, joka on kohtalaisen paljon enemmän kuin How Long To Beat -sivuston listaama hieman yli seitsemän tunnin mediaaniarvo. Osa syystä toki on se, että kyseessä oli ensimmäinen FPS-peli jota pelaan Playstation 3:lla joten turhia kuolemia tuli koettua useammin kuin tarve olisi ollut.

Mikäli on pelannut uudempia Battlefieldejä ja niistä on pitänyt, tai mikäli ei ole pelannut mitään Battlefieldiä, on Battlefield: Bad Company kokemisen arvoinen peli iästään huolimatta. Mikäli taas uudemmista osista on kokemusta ja niistä ei ole pitänyt voi tämän bäfärin skipata suosiolla, sillä Bad Companyssä marssitaan samoissa saappaissa kuin uudemmissakin osissa.

Itselleni tämä oli sangen vakuuttava ja avartava pelikokemus, sillä se tarjosi uudempien Battlefieldien lailla laadukkaan pelin, mutta mikä parasta, se vakuutti minut myös siitä että Playstation 3 ei ole missään nimessä huono ja hidas pelikonsoli jolla ei jaksa pelata mitään yksinpeliä tuskastuttavan hitaiden latausaikojen takia, vaan järjettömät latausajat ovat enemmänkin vain Gran Turismo 5:n hermoja raastava ominaisuus.

Tätä pelatessa latausajat eivät aiheuttaneet kertaakaan turhautumista. Se on paljon se.

Kehuttavaa

• Mukavat grafiikat ja äänet
• Monipuoliset mahdollisuudet hajottaa maisemia
• Isot kentät
• Sopivan paljon vaihtelua tehtävissä
• Bonus: Uskoni pleikkari kolmoseen pelikonsolina palautui tämän pelin myötä.

Moitittavaa

• Tasapaksu tarina
• Ohjauksen herkkyydessä oli haastava löytää optimaalista nopeutta

Arvosana: 8 / 10

Uusi vuosi tuli, vanha vuosi meni ja maailma jatkoi rullaamistaan. Uusi vuosi tuli vietettyä parin kaverin kanssa. Alussa teimme heidän muuttoaan ja sen jälkeen vietimme leppoisaa iltaa miun luona siihen saakka, kunnes menimme pihalle pällistelemässä raketteja kun (lienee) lähistöltä pihalle kokoontuneet ihmiset niitä ampuivat. Leppoisasti se toki sielläkin meni, mutta emme enää siis olleet miun luona siinä vaiheessa. Uusi vuosi vaihtui Helsingissä aivan samoin siis kuten kaikkialla muuallakin missä olen asunut ja elänyt.

Koska kuukauden lisäksi vaihtui myös vuosi, on hyvä vilkaista aikaa taaksepäin ja katsoa mitä kaikkea sitä tulikaan viime vuonna tehtyä. Toivottavasti ei tästäkään silti tule tikulla silmään vanhan kansan sanonnan mukaisesti.

Tammikuu

Tammikuu oli aikaa jolloin vielä tuli asusteltua Joensuussa. Kuukauteen mahtui kavereiden kanssa hengaamista, keilailureissua, kirjojen lukemista, pleikkarilla NHL:n pelaamista ja muuta tavallista arkea. Pitkästä aikaa tuon kuukauden aikana tuli räpellettyä Linux-koneen kanssa tavallista enemmän. Muutoin hyvään kuukauteen mahtui valitettavasti myös ikävämpi puoli, sillä eräs tuttavani siirtyi tuossa kuussa ajasta ikuisuuteen. Rauha hänen sielulleen.

Helmikuu

Helmikuu meni samoin kuin tammikuukin pääosin, eli ihmisten kanssa hengaamista, kitaran remputtelua, lauleskelua jne. Kuitenkin helmikuu oli sinänsä merkittävä kuukausi, että siinä vaiheessa kutakuinkin aloitin jälleen löytämään pelaamista enemmänkin – siis toki NHL:ää oli tullut pelailtua parin kuukauden verran kavereiden kanssa, mutta pelaamisen määrä alkoi hissukseen lisääntymään helmikuun puolella ja mukaan astui uusia pelejä joita ryhdyin pelaamaan.

Maaliskuu

Maaliskuussakaan ei uutta ei ihmeellistä, mitä nyt tuolloin ostin viime vuonna eniten pelaamani Counter-Strike: Global offensiven, jota sitten olenkin kerennyt tahkoamaan 284.2 tuntia. Muutoin normaalilla kaavalla mentiin – hengailua, kitaran remputtelua ja laulantaa ja pelaamista. Maaliskuussa kävin myös työvoimatoimiston kurssillakin, jossa oli ihan mukavaa pyöriskellä.

Huhtikuu

Huhtikuussa tapahtui jo vähän aktiviteettiä tavallisuudesta poikkeavaakin, sillä tässä kuussa tuli muutettua Jyväskylään. Jyväskylässä tuli muutettua Keltinmäkeen, eli sinne missä olen ennenkin asustellut useammassakin eri osoitteessa. Keltinmäki oli pysynyt kauniina pienenä lähiönä yhä vain. Huhtikuussa kävin myös parissa työhaastattelussa ja tulipa myös tehtyä työsopimus alkamaan toukokuun puolelle.

Toukokuu

Toukokuu tuli vietettyä töitä tehden, kavereita nähden ja musisointia harrastellen. Normi kuukausi, mutta tuolloin tuli pitkästä aikaa jopa vetäistyä tukka pois ja oltua kaljun gangsterin näköinen.

Kesäkuu

Kesäkuussa lopettelin toukokuussa alkaneet työt. Muutoin kotosalla tuli vietettyä, ihmisiä nähtyä, pelailtua jne. Tuossa kuussa pelasin myös läpi ensimmäistä kertaa vuosiin jonkin pelin, joka sinällään oli suunnannäyttäjä loppuvuoden lisääntyneelle pelaamiselle.

Heinäkuu

Heinäkuu oli kuukausi josta voisi melkeinpä sanoa pelaamiseni lähteneen kunnolla käyntiin. Innostuin ihan täysillä ja pelasin useammankin pelin lävitse, joista sitten myös tänne blogiini kirjoittelin. Heinäkuussa myös tämän blogin ilme muuttui ja itse koodaamani blogialusta tuli käyttöön entisen WordPressin tilalle. Muutoin mitään isoja ihmeitä ei elämässä tapahtunut.

Elokuu

Mummolassa tuli käytyä pitkästä aikaa elokuun puolella. Myöskin ristiäiset tuli nähtyä ja koettua. Sen lisäksi myöskin pelejä tuli pelattua yhä vain ja sen lisäksi tuli perustettua myös uusi blogi joka keskittyy vain ja ainoastaan peliaiheeseen (http://www.elenpath.net).

Syyskuu

Syyskuu keskittyi nörttäämiseen – siis pelaamisen lisäksi muuhunkin, koska vihdoin ryhdyin itse hostaamaan omat sähköpostini. Enää ei ole riippuvainen sähköposteissaan Googlesta, joten omille domaineilleen voi kehitellä tasan niin monta mailiosoitetta kuin itse haluaa. Samoin toki muutenkin nörttinä tämä oli sangen hyvää opettelua. Syyskuun puolelle mahtui myös ikäviä uutisia, sillä tällöin myös eräs ihminen nukkui pois tästä maailmasta.

Lokakuu

Lokakuun puolella oli hautajaiset joissa tuli käytyä. Muutoin elämä meni normaaleissa uomissaan, eli kavereiden kanssa hengailua, pelaamista, musan soittamista ja kuuntelua ja muuta tavallista elämää.

Marraskuu

Marraskuu oli jälleen tavallista tapahtumarikkaampi kuukausi ainakin sen suhteen, että muutin Helsinkiin. Marraskuussa tuli myös tehtyä työsopimus firmaan jossa tällä hetkellä työskentelen osa-aikaisena ohjelmoijana, joten senkin suhteen marraskuu oli tapahtumarikas kuukausi. Tämän lisäksi toki normaalia pelaamista ja muuta vastaavaa tuli touhuttua.

Marraskuussa tuli uudistettua myös ulkonäköä uusilla silmälaseilla. Samoin kavereiden kanssa tuli pidettyä lanit, joten uutta tuli koettua myös sen osalta elämässä.

Joulukuu

Joulukuu meni rennosti eläen. Loppusiivous tuli käytyä tekemässä Jyväskylän asuntoon. Sen lisäksi myös töissä tuli käytyä, ihmisiä nähtyä, pelattua tuli yhä vain ja niistä peleistä arvosteluitakin tuli vieläkin kirjoiteltua. Joulu tuli vietettyä kaverin kanssa täällä Helsingissä, joten yksin ei tullut hönötettyä joulua eikä tullut kauemmaksi lähdettyä.

Joulukuussa musisointia tuli pitkästä aikaa tavallista enemmän tehtyä, sillä sain aikaiseksi huvin vuoksi ja urheilun kannalta tehdä cover-biisejä. Biisejä kerkesin häpäisemään useampia, sillä covereiksi tuli väännettyä Apulannan “Etsitään”, Traditionaalinen kappale “House of the rising sun”, Tapio Rautavaran “Kulkurin iltatähti”, Gary Julesin versiosta inspiraation saanut “Mad World”, Pekka Ruuskan “Rafaelin enkeli” sekä ns. punaisesta kirjasta (josta rippikouluissa laulellaan) tuttu kappale “Tuu mun vaimoksein” jota myös Olavi Uusivirta on lauleskellut. Mukavaa treeniä oli tehdä kyllä näitä cover-kappaleita!

Kaiken kaikkiaan viime vuosi oli kuolemantapauksia lukuunottamatta hyvä ja tapahtumarikas; pari muuttoa kerkesin tekemään ja landejuntista tuli lopulta Helsinkiläinen kaupinkilaisjuntti. Töitä tuli tehtyä, ihmisiä nähtyä, pelaaminen tuli löydettyä kunnolla sitten lapsuusvuosien ja musisoitua tuli yhä vain. Uusi web-palvelu tuli perustettua ja uusiin ihmisiin tutustuttua.

Kiitos kuluneesta vuodesta kaikille, jotka olette suoraan tai välillisesti olleet siihen osallisina. Positiivisin mielin siis uuteen alkaneeseen vuoteen. Hyvää alkanutta vuotta kaikille! Tehdään tästä vuodesta elämämme paras vuosi! 🙂

Kuten jokainen edes jollain tapaa kartalla oleva on havainnut, marraskuu oli ja meni ja joulukuu tuli tilalle. On aika siis kirjoitella tuttuun tapaan blogiini kuukausikatsaus.

Viime kuukausi oli poikkeuksellisen tapahtumarikas kuukausi. Isoimpana muutoksena elämään tuli työpaikan löytäminen sekä Helsinkiin muuttaminen. Tämän lisäksi samaan syssyyn tuli vielä uudet silmälasit hankittua, joten maailmaa voi nyt katsoa aivan uudesta näkökulmasta. He he.

Aloitin työt Helsingissä osa-aikaisena ohjelmoijana. Työpaikka sijaitsee Lauttasaaressa ja oma asuntoni löytyy Pohjois-Haagasta. Työpaikan sijainti on siis sangen lähellä asuntoani (noin 16 kilometriä), mutta julkisilla kulkuvälineillä työmatkaan menee tunnista puoleentoista per suunta – ei siis mitään kovin nopeaa. Toki vielä etsin ja tutkailen josko löytyy optimaalisempia reittejä töihin, mutta tällä mennään tällä hetkellä.

Työmatka tulee yleensä kuljettua käyttämällä junaa, bussia sekä metroa. Aamulla tulee käppäiltyä Pohjois-Haagan juna-asemalle jonne on asunnolta matkaa noin kilometri, hieman yli. Sieltä menen paikallisjunalla keskustan juna-asemalle josta kävelen metrolle. Metrolla menen Ruoholahteen josta sitten bussilla menen Lauttasaareen. Toki keskustasta pääsisi suoraan bussilla Lauttasaareen, mutta mukavampi on mennä metrolla jotta ei tarvitse pihalla odotella linja-autoja. Sisällä ei palellu!

Kuten tänne kirjoitin, tuli viime kuussa myös pidettyä lanit kavereiden kanssa, joten uusa kokemuksia tuli elämään senkin osalta. Myös halpabussiyhtiö Onnibussin palveluita tuli koetettua elämässäni enismmäistä kertaa, ja kerkesipä noita käyttämään viime kuussa jo useammankin kerran. Kokemukset ovat olleet sangen positiiviset, joten jatkossakin pyrin käyttämään kyseisen firman palveluksia tarvittaessa!

Marraskuu oli kiintoisa kuukausi myös sen suhteen, että useampia uusia ihmisiä tuli tavattua ja heidän kanssa hengattua useampiakin kertoja. Sosiaalista elämää siis on tullut vietettyä niin entuudestaan tuttujen kuin uusien tuttavuuksienkin kanssa.

Muuttorumban ja siihen liittyvän oheishäppeningin lisäksi onneksi aikaa on ollut vielä myös pelaamiselle! Counter-Strike: Global Offensivea on tulllut tahkottua paljon ja myös muita pelejä on tullut pelattua enemmän ja vähemmän. Töiden aloittamisen myötä on toki peliarvostelusivu elvenpath.net joutunut jäämään hieman taka-alalle, eli jatkossa ei tule tehtyä kahta arvostelua keskimäärin viikkoa kohden. Tavoitteena on noin yksi arvostelu per viikko kirjoitella kuitenkin, luultavasti keskiviikkoisin tai perjantaisin.

Kuukausi oli siis sangen mukava ja onnistunut, ihmisiä tuli nähtyä, uusia tavattua, muutto tuli tehtyä ja Jyväskylän asunto on loppusiivousta ja avainten palautusta lukuunottamatta taakse jäänyttä elämää. Mukava asunto ja mukava paikka, mutta vaihtelua elämään sitten tällä kertaa Helsingin muodossa!

Loppuun vielä kuvia asunnolta. Oikein mukavaa alkanutta kuukautta!

Niin näytti pitkään siltä, että ei tule joulun alla Helsinkiin valkoista maata, mutta kyllähän tuolla pihalla tällä kertaa näyttää uhkaavasti jo lumiselta.

Eilen päivällä tuli haettua vihdoin viimein Jyväskylän Instrumentarumista uudet silmälasini. Tilaus oli ollut jo viikon tai pari odottamassa noutamista, mutta muuttokiireiden ja lanien yms. takia sitten vasta nyt pääsin ne hakemaan. Laitetaan siis uutta kuvaa näytille!

Kuten kuvasta voi havaita, alan näyttämään hyvinkin stereotyyppiseltä hipsteriltä. Kaverini totesikin skypessä kuvastani että näytän aivan helsinkiläseltä. Mene tiedä liekö siellä sitten hipstereitä on enemmänkin.