Kirja: Ellen G. White – Tie Kristuksen luo

Tie Kristuksen luo on amerikkalaisen hengellisen kirjailijan Ellen Gould Whiten teos joka on ensimmäisen kerran julkaistu Wikipedian mukaan vuonna 1892 nimellä Steps to Christ (lue täältä). Tämä suomenkielinen painos on julkaistu vuonna 2010. Sivuja on 128 joten mitenkään erityisen paksusta niteestä ei ole kyse.

Vaikka kirja tunnetaan yleisesti Ellen Whiten kirjoituksena, on aiheen ympärillä kuitenkin ollut vuosien saatossa ilmeisesti eriäviä näkemyksiäkin. Teoksen kirjoittajaksi on väitetty myös Whiten palveluksessa ollutta Fannie Boltonia ja että White ei itse olisi kirjaa omin käsin kirjoittanut. Tähän en itse ota kantaa onko asia näin vaiko ei – eikä sillä tämän teoksen sisällön kanssa itselleni ole merkitystä, mutta mielenkiintoinen yksityiskohta yhtä kaikki. Mikäli tämä aihe kiinnostaa löytää siitä lisätietoa eri näkökulmista esim. täältä tai täältä.

Kuten nimestä pystyy helposti päättelemään on tämä hengellisen kirjallisuuden kategoriaan kuuluva teos. Kirja on jaettu 13 lukuun ja niiden aihepiirit käsittelevät erilaisia hengelliseen elämään kuuluvia vaiheita tai osa-alueita. Esimerkiksi lukujen aiheina ovat ”Ihminen tarvitsee Jumalaa”, ”Syntien tunnustaminen”, ”Arkipäivän usko” ja ”Jumalan lapsen ilo” joten kirjassa käsitellyt hengelliset asiat ovat suoraviivaisen tunnustuksellisia ja pragmaattisen teologisia eikä niinkään teologisien abstraktien käsitteiden ja Jumalan mysteerin filosofisiin aspekteihin pureutuvia.

Suoran ja tunnustuksellisen tyylinsä vuoksi Whiten tekstien kohdeyleisöksi luultavammin hakeutuu helpommin ne jotka jo uskovat tai jotka haluavat uskoa ja etsivät Jumalaa, kuin ne joita ei kristillinen usko kiinnosta lainkaan.

Pääsääntöisesti kirja oli sisällöltään hyvä ja sen suoraviivainen tunnustuksellisuus toimii hyvänä muistutuksena siitä kaikesta hyvästä mitä Jumala lapsilleen antaa, niin parannuksen armosta kuin myös elämässä koettavista siunauksista muutoinkin.

Oma teologinen näkemykseni kuitenkin poikkesi suhteellisen selkeästi Whiten kannasta (tai ainakin omasta tulkinnastani Whiten kannasta) kirjan viimeisessä luvussa Jumalan lapsen ilo. Siinä missä Whiten tekstistä syntyy mielikuva että epäilyksien ilmaisut ovat haitallisia ja vaikuttavat itsesi lisäksi muihin eikä niistä pitäisi sen vuoksi puhua olen tästä päinvastaista mieltä. Koen että on tärkeää pystyä keskustelemaan uskon veljien ja sisarusten kanssa myös epäuskonsa tunteista ja kokemuksista eikä vain pyrkiä välttelemään asiaa, sillä usko joka ei kestä koetusta onko se todellisuudessa uskoa lainkaan?

Myönnettäköön että voin yhtyä Whiten näkemykseen tässä aiheessa sen suhteen että pidän tärkeänä myös käyttää tervettä harkintaa ja arviointikykyä valikoidessa aikaa, hetkeä ja keskustelukumppaneita keiden kanssa asiasta puhuu – aivan kuten jokaisessa muissakin oman henkilökohtaisen elämän murheiden tai huolien ilmaisuissa. On turhaa ja hedelmätöntä ammentaa omia sen hetken epäilyksiään kaikkien ympäröivien ihmisten taakaksi, sillä eivät kaikki kykene niitä käsittämään eikä niiden käsittelystä hyödy kertoja sen enempää kuin vastaanottajakaan. Tästä näkökulmasta voin ymmärtää Whiten tekstiä, mutta tapa miten se tuotiin esiin tai ainakin miten sen itse kirjan sivuilta tulkitsin antaa mielestäni huonon toimintamallin uskon elämän haasteiden käsittelyyn.

Yksittäisiä kohtia kirjassa oli myös joissa otettiin taiteellisia vapauksia kerrottaessa Jeesuksesta, esim. sivulla 121 virkkeessä ”Hänen kasvoillaan ei ollut tuskaantunutta eikä tyytymätöntä ilmettä, vaan ne olivat aina tyynet ja rauhalliset.”. Raamatussa ei oman muistini mukaan ainakaan moista kerrota ja esimerkiksi Joh. 2:14-17 kerrotaan kuinka Jeesus kaatoi temppelissä pöydät kumoon ja vitsan kanssa ajoi väen pihalle. Voihan toki olla että hän tuolloin kiivastuneenakin oli tyyni ja rauhallinen, mutta voi hyvin olla että ei ollut. Yhtä kaikki kumpikin tulkinta menee jo yli sen mitä kirjoitettu on, joten on parempi pysytellä siinä mistä Raamattu kertoo ja jättää tämänkaltaiset tulkinnat puoleen jos toiseen tekemättä.

Kokonaisuutena Tie Kristuksen luo on suoraviivaisessa tunnustuksellisuudessaan hyvä teos lukea josta saattaa saada jotain muistutusta omaan uskon elämäänsä. Pieniä taiteellisia vapauksia lukuunottamatta sen opetus tuntui tervehenkiseltä kristillisyydeltä eikä mikään noista taiteellisista vapauksista tuntunut myöskään suoranaisesti harhaoppiselta tai haitalliselta, enemmänkin vain liioitellun kaunistetulta kuvalta siitä mitä Raamatusta Jeesuksesta tiedämme.

Kallioniemi tuli nähtyä

Perjantaina töiden jälkeen suuntasin autoni keulan kohden Jyväskylää. Ajatuksenani oli mennä siellä kaverin luokse yöksi ja aamulla siitä suunnata kohden Laukaata missä sijaitsee Kallioniemen leirikeskus.

Leirikeskuksessa oli viime viikonloppuna adventtikirkon ”juhannusjuhla” joka tietenkin normaalissa olosuhteissa olisi ollut vähemmän yllättäen juhannuksena, mutta koronatilanteen vuoksi sitä ei juhannuksena pystytty pitämään.

En ollut koskaan itse aikaisemmin Kallioniemessä käynyt, mutta viime viikonloppuna tuli siihen oiva tilaisuus joka tuli hyödynnettyä.

Perjantaina olin jo ihmisten aikaan Jyväskylän suunnalla joten kävinkin jo valmiiksi perjantaina illalla etsimässä missä tämä varsinainen paikka on. Moni oli sinne mennyt jo perjantaina päivällä ja olivat siellä yötä, mutta itsellä oli ajatuksena vain päivävisiitti tehdä.

Tapahtumapaikka löytyi helposti ja hetken aikaa kävin rupattelemassa perjantaina illalla jo ihmisten kanssa kunnes suuntasin kohden Jyväskylää kaverin luokse. Samalla tuli nähtyä kaverini asunto joka oli varsin mukavan näköinen 🙂

Seuraavana aamuna heräsin joskus puolen yhdeksän maissa, söin kaverini luona aamupalan ja lähdin siitä sitten Kallioniemeen.

Kallioniemssä opetuksen osalta paikalla olijoilla oli mahdollista valita kolmesta eri vaihtoehdosta mistä aiheesta meni kuuntelemaan noin tunnin mittaista puhetta (tai tietenkin vaihtoehto oli olla menemättä mihinkään) ja myöhemmin oli toinen tunnin sessio jossa oli kanssa samalla tapaa mahdollista valita itseä kiinnostavista aiheista mitä meni kuuntelemaan.

Itse kävin kuuntelemassa puheen historiassa olleista uskonpuhdistuksista ja herätyksistä ja toisen puheen osalta kävin kuuntelemassa adventtikirkon historiaa ja alkuvaiheita ja kuinka hyvin erilaisia ajatuksia aikoinaan on monessa asiassa ollut. Molemmat olivat todella kiintoisia aiheita!

Myös päivällä oli ns. ”tavallinen” jumalanpalvelus jota kävin myös kuuntelemassa. Lisäksi näin paikan päällä myös ensimmäistä kertaa elämäni aikana (tai ainakin muistini mukaan) ns. uskovain kasteen. Aikaisemmat kastetilaisuudet ovat olleet luterilaisia lapsikasteita joten oli mielenkiintoista nähdä hyvin erilainen kastetapahtuma näin livenäkin eikä vain televisiossa tai elokuvissa 🙂

Muuten päivän aikana tuli hengailtua ihmisten kanssa, lisäksi oli ylistyslaulujen laulamista ja rukoushetkeä ja lisäksi tarjolla olisi ollut myös erilaisia muita aktiviteetteja mm. lentopalloa, erilaisten tanssien harjoittelua, nahkatöiden valmistusta ja muuta tavallista urheilullista tai vähemmän urheilullista toimintaa. Itse kiertelin vain katsomassa näitä eri aktiviteetteja joihin ihmiset osallistui ja rupattelin kaverin kanssa niitä näitä. Ehkä ensi kerralla itsekin voisi osallistua, tällä kertaa halusin vain käydä kiertämässä ja katsomassa yleisesti että millaista aktiviteettia ihmiset harrastavat tapahtumapaikalla.

Reissu oli hyvä ja mukava ja hieman yli puolen yön olin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä takaisin Vantaalla. Hyvä reissu ja nyt on vihdoin tullut nähtyä tämäkin paikka mistä monesti seurakunnassa kuulee ihmisten puhuvan 🙂

Toivonlinna tuli nähtyä

Merinäkymää Toivonlinnalla

Viikonloppuna innostuin lähtemään muutaman kaverin kanssa Turun lähellä sijaitsevaan Piikkiöön missä sijaitsee Suomen Kristillinen Yhteiskoulu (katso täältä) Toivonlinna.

Monesti olen seurakuntalaisilta kuullut juttuja Toivonlinnasta ja moni heistä onkin koulunsa myös käynyt siellä, joten monelle kyseinen koulu on ollut isossa osassa elämää sen kautta. Itseäni taas kiinnosti lähteä paikkaa katsomaan koska niin paljon siitä kuulee juttuja joten pakkohan se oli itsekin päästä näkemään minkä näköinen paikka mahtaa olla.

Alue oli suuri ja viihtyisän näköinen. Kampuksella oli jonkinmoinen kiitettävän kokonen kartano, asuntola ja muita rakennuksia. Meren rannalla oli myös ulkosauna joka oli lämpimänä halukkaille. Varsinaisesti sapattina tuolla olikin järjestetty saunailta jonka vuoksi sinne kokoontui tavallista enemmän väkeä, mutta itse jätin saunan välistä ja keskityin vain väen kanssa hengailuun.

Rakennuksia ulkoapäin kuvattuna

Toivonlinnassa on tämän kuukauden aikana myös Oikos express (lue täältä) -nimellä kulkeva opetuslapseuskoulu jossa muutama Helsingin seurakunnalta oleva kaverikin on mukana joten samalla reissulla tuli heitäkin nähtyä.

Palailin jo yötä myöten itse takaisin Vantaalle, mutta yhden kaverin kanssa kävimme vielä ennen sitä läheisellä ABC:llä syömässä Hesburgerista purilaiset joten jaksoin hyvin sitten yötä myöten rullailla takaisin Koivukylään. Joskus kahden maissa olinkin jo kotonani.

Mukava reissu ja onpahan nyt tultua nähtyä tämäkin paikka 🙂

Kirja: Ellen White – Suuri taistelu

Suuri taistelu (alkuperäinen nimi <em>From Here to Forever</em>) on amerikkalaisen Ellen Gould Whiten kirjoittama hengellinen teos.

En löytänyt varmaa tietoa milloin kirja on ensimmäisen kerran julkaistu, mutta ilmeisesti alkuperäinen teos on nähnyt päivänvalon kirjan muodossa ulkomailla vasta vuonna 1982. Tämä tuntuu omaan korvaani hieman erikoiselta, sillä Ellen White itse kuoli jo vuonna 1915 (lue täältä), mutta ainakin tämä lukemani painos on vuodelta 2015 ja sen on kustantanut Media7 Julkaisut. Sivuja kirjassa on 446, vaikkakin sivu 428 on viimeinen varsinainen sivu ja loput on lähteitä ja liitteitä.

Suuri taistelu kertoo monista historiallisista tapahtumista ja niissä toimineissa hengellisistä vaikuttimista. Esimerkiksi teoksesta löytyy paljon juttua katolisen kirkon epäterveistä ja suorastaan vaarallisista opeista ja toimintamalleista historiassa, protestanttisuuden alkuvaiheista, Lutherin ajamasta uskonpuhdistuksesta ja protestanttisen suuntauksen kasvusta ja paljon kirjassa on kerrottu myös adventtikirkon historiaan vaikuttaneista tapahtumista.

Mikäli Ellen White – tai Ellen G. White kuten hänestä monesti kuulee puhuttavan – ei ole tuttu lainkaan, on häntä yleisesti seitsemännen päivän adventistien piireissä pidetty profeettana. Whiten oma vaikutus ilmeisesti adventtikirkon historiassa on alussa ollut vähäistä sillä teologiset suuntaviivat on muodostunut jo ennen hänen vaikutustaan, mutta myöhemmin hänen kirjoitukset ovat nousseet arvostetumpaan asemaan ja Raamatun Sanoma -vihkossa (lue täältä) on todella paljon viittauksia hänen kirjoituksiinsa.

Raamattua (+ toki myös jonkin verran Koraania, Mormonin kirjaa yms.) lukuunottamatta en ole muistaakseni aikaisemmin lukenut mitään hengellistä tai teologista kirjallisuutta joten on hieman vaikea sanoa suoraan mitä mieltä tyylillisesti tästä kaikesta olin. En siis tiedä tämän tyylilajin kirjoja enkä osaa peilata oliko tämä tavallinen vaiko tavallisuudesta poikkeava omassa lajityypissään, onko näissä normaalistikin kerrottu paljon historiaa ja Raamatun tulkintoja vuosien varrelta.

Kuitenkin kokonaisuutena pidin tästä teoksesta. Siinä oli paljon tekstiä jonka kautta opin historiaa eri suuntauksista, sain paremmin ymmärrystä mistä juontaa juurensa monien kohtalaisen negatiivinen asenne katolilaista opetusta kohtaan sekä ilahduttavasti sai lukea myös niistä maailmanlopun ennustuksista joihin milleristit uskoivat ja jotka nyt jälkeenpäin on helppoa tietenkin huomata menneen selvästi pieleen. Pidän siitä että historian tapahtumista kerrotaan turhia kaunistelematta, olipa ne sitten hyviä tai huonoja. Pieleen menneet lopun ajan ennustukset ovat osa historiaa jota milleriläisillä on ollut eikä sitä ole tarvetta kaunistella.

Koska kyseessä on hengellinen teos, on kirjassa paljon myös sellaista mistä on vaikea sanoa juuri mitään. Se joko on niin, tai sitten ei. Esimerkiksi enkelien läsnäolo erilaisissa historian hetkien tapahtumissa on asia mitä en voi todistaa puolesta enkä vastaan joten ne joko uskoo tai sitten ei. Kuitenkaan mitään sellaista ei kirjassa pistänyt ainakaan itselläni silmään mistä olisi tullut tunnetta että kyseessä olisi harhaoppi tai eksytys Raamatun sanomaan peilattuna, joten en näe mitään syytä miksi en tutustuisi jatkossa Whiten muuhunkin kirjallisuuteen.

Juhannus ja viikonloppu takana

Juhannusilta Kopussa

Viikonloppu jäi taakse ja juhannus tuli nähtyä ja koettua hyvässä seurassa yhdessä seurakunnan väen kanssa. Juhannuksena oli Kopussa Nummelan puolella aktiviteettina rentoa hengailemista joten lähdin myös itse sinne iltaa viettämään. Joskus viiden maissa paikalle saavuin ja hieman vajaa puolen yön ajelin takaisin kotio joten siinä juhannus mukavasti meni rennosti hengaillen.

Juhannusviikonloppu oli muutenkin mukavan toiminnan täyteinen. Sapattina kävin ensimmäistä kertaa koronasulkujen jälkeen jumalanpalveluksessa myös paikan päällä. Loppuilta meni rennosti hönöttäen kotona.

Sunnuntaina sitten tein kaverini kanssa reissun Tampereelle. Kaveri tuli aamusta joskus yhdentoista maissa luokseni missä hörppäsimme kahvit ja hieman ennen puolta päivää käänsimme Minin keulan kohden Pirkanmaata. Tampereelle tuli lähdettyä kaverini kanssa moikkaamaan yhteistä kaveripariskuntaa sekä tietenkin heidän poikiaankin.

Päivä meni mukavasti Tampereella ja illasta joskus puolen yhdentoista maissa palailin takaisin kotiin. Mukava ja toiminnantäyteinen viikonloppu sosiaalisissa merkeissä siis 🙂