Category: Valokuvaus

  • Hyvää kuvaa etsiessä

    Taustaa

    Pyhäselän Suhmuran vanha ala-aste kuvattuna 15.07.2005.

    Lähipäivinä olen viettänyt paljon aikaa vanhojen tietokoneellani olevien valokuvien parissa. Syynä tähän on se, että olen luonut jonkinlaisia digitaalisia albumeita jotta voisin jatkossa löytää suhteellisen järkevästi kuvia joita etsin.

    Olen luonut monia albumeita eri tarkoitusperien mukaan. Albumeita on tullut luotua mm. keikkakuvista bändien mukaan lajiteltuna, tapahtumien mukaan kuten esimerkiksi vaikkapa syntymäpäiväjuhlien tai seurakunnan Nuorten Aikuisten Päivien mukaan vuosittain sekä isompana albumina vuosittain aina hetket joita olen viettänyt seurakuntalaisten kanssa. Lisäksi aivan omia albumeitaan on ollut kuvaussessiot joita olen eri ihmisten kanssa tehnyt.

    Nämä kaikki albumit ovat kuitenkin vain osa suurempaa kokonaisuutta ja ainoastaan väliaikainen ratkaisu varsinaiselle haasteelle, eli kuvien nopealle ja järkevälle löydettävyydelle tarpeen vaatiessa.

    Koska olen omistanut digitaalisia kameroita vuodesta 2004 saakka on otoksia kerennyt kovalevylle kertymään reilusti, luultavamminkin lähes 200.000. Tietenkin monet näistä ovat myös duplikaatteja koska kuvaan nykyään RAW + JPEG -muodossa, mutta uniikkien kuvien määräkin ylittänee reilusti sadan tuhannen rajapyykin.

    Suuressa massassa on suurin osa täysin merkityksettömiä ja huonoja otoksia, epäonnistuneita räpsäisyitä joissa kohde on suttuinen, valaistus on huono, samankaltaisia kuvia samasta kohteesta saattaa olla kymmenenkin jne. joten järkevien ja merkityksellisten kuvien määrä on mitä luultavamminkin alle 30.000 kuvaa. Tämä arvio ei perustu varsinaisesti mihinkään muuta kuin hatusta heittämään villiin veikkaukseen ja todellisuus selviää vasta kun olen saanut kuvakokoelmani kuratoitua uuteen Lightroom Classic -kirjastoon.

    Olen jo aloittanut puhtaalta pöydältä luomaan uutta kirjastoa Lightroom Classiciin, mutta kuten olettaa voi on prosessi pitkä ja hidas. Tämä on kuitenkin asia joka olisi ollut järkevää tehdä jo 20 vuotta sitten, mutta on parempi tehdä se myöhemmin kuin ei koskaan.

    Mielenkiintoisimpana aspektina kuratointiprosessia miettiessä on esiin noussut niin teknisiä, kuin myös filosofisiakin kysymyksiä valokuvista, niiden merkityksestä ja niiden arvosta.

    Tekniset kysymykset ovat olleet esimerkiksi sellaisia että millaista metadataa kuviin tulisi kirjoittaa, mihin kenttiin ne tiedot tulisi sjoittaa, millaiset avainsanat ovat hyvät ja muita vastaavia asioita.

    Suurempi ja mielenkiintoisempi pohdintaan noussut aihe on kuitenkin valokuvan merkitys ja arvo – mikä tekee kuvasta hyvän tai merkityksellisen?

    Mikä tekee kuvasta hyvän?

    Pyhäselän Suhmurassa ala-asteen piha-alueella sijaitseva ulko WC (kuvassa oikealla näkyvä rakennus) joka toimi myöhemmin nuorison ajanviettopaikkana varsinaisen käyttötarkoituksensa sijaan. Kuva on otettu 15.07.2005.

    Yksi kysymys jota aina toisinaan kuulee – ja jota luultavasti usein itsekin saatan kysyä muilta ketkä ottavat kuvia – on tuliko hyvä kuva?

    Tämä on kysymyksenä mielenkiintoinen ja nopeasti ajateltuna vastaus on helppo antaa – kyllä, ainakin tarpeeksi hyvä jos kuva on teknisesti edes jollakin tapaa järkevä, horisontti suorassa ja rajaus on edes kutakuinkin tolkullinen.

    Jos asiaa pysähtyy miettimään ja arvioimaan laajemmin, on asia merkittävästi hankalampi vastata, sillä valokuva mediana on niin laaja-alainen ja monikäyttöinen formaatti että mikäli kuvan hyvyys määritellään ainoastaan sen teknisten ominaisuuksien pohjalta ei se tee oikeutta sen syvemmälle ulottuvuudelle eli sille, mikä on sen merkitys ja käyttötarkoitus. Muutoinhan terävä ja oikein valotettu kuva tiiliseinästä olisi hyvä kuva jos se on teknisesti onnistunut kuva, mutta muussa mielessä se luultavasti ei sitä siltikään ole monenkaan mielestä.

    Jotta kuvan hyvyyttä voisi tarkemmin arvioida, täytyy ensin miettiä kuvan käyttötarkoituksen konteksti. Vasta sen jälkeen pystyy antamaan jollain tapaa paremman arvion siitä tuliko kuvasta hyvä.

    Tekniset aspektit

    Esimerkkeinä toimii vaikkapa tavallinen arkipäiväinen asia kuten tässä blogipostauksessa ylempänä nähdyt kuvat entisestä Suhmuran ala-asteesta tai sen piha-alueella olleesta ulko WC-rakennuksesta.

    Teknisessä mielessä molemmat kuvat ovat suhteellisen keskinkertaisia tai jopa huonoja. Ala-asteen kuva (valkoinen rakennus blogipostauksen alussa) on rajattu huonosti eikä siinä näy koko rakennus. Ulko WC -rakennuksesta oleva kuva on huono taas siksi, että kuva on vinossa ja taivas on palanut todella pahasti puhki.

    Molempien kuvien ei-teknisenä huonoutena voi myös mainita sen, että kuvat ovat suhteellisen merkityksettömiä taiteellisessa mielessä. Niiden kuvakulmat, valaistus ja muut sellaiset eivät herätä erityisesti minkäänlaista mielenkiintoa vaan ne ovat vain satunnaisia räpsäisyjä, sellaisia jotka on vain (luultavasti) otettu muuten vain miettimättä sen suuremmin kuvakulmia tai mitään muutakaan visuaalisesti merkittävää asiaa.

    Kummankin kuvan lasken kuitenkin hyväksi kuvaksi itselleni, mutta en siksi että ne olisivat teknisesti sellaisia. Ne ovat itselleni hyviä siksi, että niillä on kaksi aivan eri syytä jotka tekevät niistä merkitysellisiä.

    Hyvä kuva osana henkilön elettyä elämää

    Ensimmäinen osa tässä blogipostauksessa nähtävistä Suhmuran ala-asteen pihasta otettujen kuvien hyvyydestä tulee siitä, että ne ovat osa omaa henkilökohtaista elettyä elämääni, eli niillä on merkitystä ja painoarvoa itselleni. Ne molemmat kuvaavat aikaa ja paikkaa jossa olen viettänyt lapsuudessa ja nuoruudessa paljon aikaani, niin koulun aikana kuin myös koulupäivien jälkeen.

    Tämänkaltainen hyvä kuva -määritelmä nojaa siis siihen, että se kuvastaa jonkun henkilön elettyä elämää – tässä tapauksessa allekirjoittaneen joka on myös mitä suurimmalla todennäköisyydellä nämäkin kuvat ottanut (koska ei ole syytä olettaa että kukaan muu ne olisi ottanut. En ole kuitenkaan tageihin kirjoittanut kuvaajaa joten yli 20 vuotta myöhemmin 100 % varmuutta tuskin voi saada).

    Tämänkaltaisilla kuvilla ei ole luultavamminkaan mitään erityistä arvoa tästä perspektiviistä arvioituna juuri koskaan kenellekään muulle kuin kokijalle itselleen tai niille, jotka haluavat perehtyä johonkin henkilöön ja hänen historiaansa.

    Esimerkkejä tämänkaltaisten mitäänsanomattomien räpsäisyjen painoarvosta ja merkityksestä muissa kuin omissa kuvissani on kuitenkin helppoa löytää jos asiaa pysähtyy miettimään. Mikäli tämänkaltaisia lapsuuden ympäristöistä otettuja kuvia olisi vaikkapa jostakin maailman tunnetusta henkilöstä, esimerkiksi jostakin presidentistä ja hänen ala-asteestaan voi niillä tulla arvoa historioitsijalle joka kirjoittaa tämän presidentin elämänkerran.

    Samoin samankaltainen arvo voi tulla myöhemmin siinä jos esimerkiksi meidän koulusta opiskelleesta oppilaasta tulisi jotakin yhteiskunnallisesti merkittävää ja joku tahtoisi tehdä vaikkapa dokumentaarin hänen lapsuutensa ympäristöistä silloin kun se oli.

    Tämänkaltaisten kuvien hyvyyden näkee siis ainoastaan myöhemmin ajan saatossa.

    Hyvyys aikansa kuvana

    Toinenkin ei-tekninen aspekti on mitä voidaan käyttää hyvän kuvan määritelmänä, eli se, että kuva on oman aikansa kuvaus ja sen arvo tulee siitä että se näyttää ajan ja ympäristön pysäytyskuvana historiassa, sellaisena kuin se on ollut kuvan ottamisen aikaan (olettaen että kuvaa ei ole muokattu tai tietoisesti lavastettu näyttämään joltakin muulta).

    Tähän kategoriaan kuuluvia kuvia löytyy monesti vanhoista arkistoista joita ylläpitää esimerkiksi museot, mahdollisesti jotkin kansallisarkistot tai muut sellaiset. Kuva on lähes aina kuitenkin enemmän tai vähemmän oman aikansa kuvausta, dokumentaatiota historiasta. Se näyttää kulttuuria ja historiaa miltä maailma näytti tuona aikakautena.

    Tietenkin tämän määritelmän ulkopuolelle jäävät esimerkiksi otokset kasveista, eläimistä ja muista vastaavista. On kuitenkin mahdollista että tällaisetkin kuvat voivat myöhemmin tulla ajan kuvaukseksi esimerkiksi siten että jokin kuvassa näkyvä eläinlaji on kuollut sukupuuttoon, lintu jota kuvassa näkyy ei enää lennä Suomeen, kukat joita kuvissa on eivät enää kasva yhtä kauniiksi koska maaperä on muuttunut liiaksi jne.

    Olen itse ottanut vuosien mittaan mitä erikoisempia räpsäisyjä maitopurkeista, kahvipöydästä, tupakka-askeista, hampurilaispaikkojen paperiroskasta jne. Visuaalisesti arvioiden monet tämänkaltaiset ottamani otokset ovat turhia ja mitäänsanomattomia, niillä ei ole monesti myöskään merkitystä oman eletyn elämäni kannalta sillä aina nämä kuvat eivät ole edes tuotteista joita olisin itse tai tuntemani ihmiset käyttäneet, mutta niiden arvo ja merkitys tulee siitä, että ne kuvastavat ajan kuvaa.

    Miltä näytti Valion maitopurkki 20 vuotta sitten? Miltä näytti tupakka-askit? Millaisia katumainoksia oli nähtävissä katukuvissa? Miltä näytti Joensuun keskustan yleisilme?

    Maailma ympärillä muuttuu kaiken aikaa. Muutos on kuitenkin yleensä asteittain tapahtuvaa jolloin muutosta ei välttämättä tule havaittua. Esimerkkeinä tässä postauksessa nähtävät Suhmuran ala-aste sekä sen pihalla ollut ulko WC -rakennus on kummatkin jo purettu eikä niitä enää ole. En siis enää voi mennä paikan päälle ja ottaa niistä teknisesti parempaa kuvaa.

    Voi tietenkin olla että itseltäni löytyy myöhemmiltä vuosilta arkistoistani vielä parempiakin kuvia näistä rakennuksista, mutta se ei ole tämän tekstin sisällön kannalta relevanttia. Olennaista on se, että nämä kuvat ovat itselleni hyviä kuvia siksi, että niillä on historiallinen ja dokumentaarinen arvo myös aikakautensa kuvauksena.

    Tämä määritelmä voi tehdä tämänkaltaisista kuvista hyvän tulevaisuudessa myös jollekin muille, mutta sitä ei tietenkään voi etukäteen tietää. Voihan olla että joku tahtoo tehdä historiikin vaikkapa entisestä Pyhäselän kunnasta (joka kuntaliitoksen myötä on tullut osaksi Joensuuta), eli paikasta johon Suhmurakin kuului. Tällöin ihmisten ottamat satunnaiset räpsäisyt entisistä rakennuksista voivat olla dokumentaarisesti merkittäviä kuvia historian tutkijalle.

    Ihmisiä jotka ovat olleet

    Melankolista goottimetallia soittavan Jämsänkoskelta kotoisin olevan Silentium-yhtyeen basisti-laulaja Matti Aikio Jyväskylässä Pub Katseessa 23.09.2005. Keikka alkoi 22.09.2005 ja jatkui yli puolen yön.

    Valokuvat joissa on ihmisiä ovat monesti monella eri tapaa merkityksellisiä. Joissain tapauksissa henkilöt kuvissa ovat valokuvaajalle itselleen merkityksellisiä, mutta joissain tapauksissa he ovat itselle täysin tuntemattomia.

    Tällaisia itselle tuntemattomia ihmisiä on kuvissani paljon, sillä olen kuvannut esimerkiksi häissä, hautajaisissa, rippijuhlissa, syntymäpäiväjuhlilla tai urheilutapahtumassa. Näihin kuviin on sen vuoksi päätynyt paljon niitä ihmisiä jotka eivät ole itselleni millään tapaa tuttuja eikä henkilökohtaisesti heillä ole merkitystä itselleni. Myöhemmin nämäkin tietenkin voivat päätyä dokumentaarisesti merkittäväksi jos joku heistä tuleekin vaikka maailmanlaajuisesti merkittäväksi urheilijaksi.

    Reddit-foorumia lukiessa havaitsin erään kirjoittajan tekstistä että yksi aspekti joka kuitenkin itselläni usein unohtuu on se, että kuva jonka olen ottanut jostakin henkilöstä voi olla viimeinen kuva mitä kyseisestä henkilöstä on lainkaan otettu. Tätä taustaa vasten teknisestikin huono kuva voi olla emotionaalisesti merkittävä kuva ja siten hyvä ja säästämisen arvoinen ainakin jollekulle muulle katsojalle vaikka valokuvaajalle itselleen kuva olisikin turha ja huono kuva.

    Esimerkiksi omaan elämääni kuuluneista ihmisistä on jo muutamia kuollut. Tällöin heistä otetut ja jäljellä olevat kuvat ovat sellaisia että heistä ei voi enää ottaa uudempaa ja parempaakaan otosta ja siten viimeinen tallessa oleva kuva heistä on viimeinen kuva joka heistä itselläni ainakaan tulee koskaan olemaan itseni ottamana. Kuvan merkitys ja painoarvo on tässä mielessä suuri ja siten teknisestikin huono kuva voi olla merkityksellisesti tärkeä.

    Koskaan ei voi tietää milloin on viimeinen kerta kun jonkun ihmisen näkee, joten sinänsä on hyvä että olen jättänyt vuosien mittaan lähes kaikki ottamani kuvat talteen.

    Tämän kappaleen alussa olevassa kuvassa nähtävä Silentium-yhtyeen perustajajäsen Matti Aikio kuoli vuonna 2022.

    Kuva osana kokonaisuutta

    Pihalta haravoituja lehtiä jätesäkkiin laitettuna Adventtikirkon Oikos-kotikirkolla Metsätähdentie 7:ssä talkoopäivänä 12.10.2025.

    Yksi osa arvioidessa kuvaa, sen hyvyyttä tai sen merkitystä on myös sen käyttötarkoitus ja ympäröivä konteksti tai tarina mitä kuvaan liittyy.

    Onko kuva itsessään merkityksellinen sellaisenaan tai pyrkiikö se edes siihen, vai onko se merkityksellinen ainoastaan osana laajempaa kokonaisuutta eli osana esimerkiksi kuvasarjaa tai tekstiä joka antaa sille syvyyttä?

    Esimerkkinä tällaisesta kuvasta voin laittaa vaikkapa tämän kappaleen alussa olevan kuvan jätesäkistä ja lehdistä jonka kuvasin eilen. Kun kävin eilen kuvaamiani kuvia läpi ja valitsin ne jotka ovat Lightroomiin lisäämisen arvoisia, oli joukossa tätä kuvia mielenkiintoisempiakin kuvia, mutta valitsin silti karsia monella tapaa mielenkiintoisempia kuvia pois ja jättää tämän valikoimiin.

    Syy tähän ratkaisuun oli se, että tämä kuva on osa eilisen talkoopäivän kuvia. Itsenäisenä valokuvana se on suhteellisen keskinkertainen eikä se kerro oikeastaan mitään, mutta kuvateksti antaa kuitenkin asiasta tuntemattomallekin jonkinlaista kontekstia siihen miten kuva liittyy mihinkään.

    Kuitenkin tämä kuva on enemmänkin tarkoituksena katsoa osana kuvasarjaa eli niitä kuvia joita olen eiliseltä jättänyt Lightroomiin tai vielä niistä selvästi karsitumpien kuvien joukossa. Tällöin muut ennen tätä ja tämän jälkeen tulevat kuvat antavat kontekstia ja painoarvoa ja merkitystä tällekin otokselle. Se on osa tarinaa, ei tarina itsessään.

    Tämänkaltaisia kuvia on paljon. Onko kuva tällöin hyvä? Itsenäisenä kuvana voi olla tai olla olematta, mutta osana tarinaa se on paljon merkityksellisempi.

    Tämän ajattelun voi miettiä myös samalla tapaa kuin kirjan sivun. Onko kirjan yksittäinen sivu merkityksellinen tai hyvä? Se voi kyllä olla, mutta se voi myös olla olematta. Kuitenkin kun se on kirjassa siellä paikassa minne se on tarkoitettu, se antaa sivuille ennen ja jälkeen jonkinlaista tarinallista jatkumoa.

    Kauneutta ja estetiikkaa

    Aurinko laskemassa mailleen Saariselässä Lapissa 31.01.2022.

    Useimmiten kun mietin hyvää kuvaa, on tämän kategorian kuvat se mitä mieleeni tulee. Tämä on myös se kategoria johon oman arvioni mukaan suurin osa ihmisistä laskee kuvat jotka ovat hyviä kuvia, eli kun joku tahtoo nähdä hyvän kuvan tarkoittaa ihminen todennäköisesti tällaista kuvaa.

    Tämän lajityypin hyvä kuva on hyvä siksi, että se kuvaa jotain kaunista, esteettisesti miellyttävää tai muutoin emotionaalisesti puhuttelevaa ja joka on myöskin teknisesti onnistunut tai tarpeeksi onnistunut, eli se ei ole ainakaan teknisten syiden takia pilannut katsojan kokemusta.

    Maisema- ja luontokuvat ovat useimmiten niitä jotka pyrkivät olemaan hyviä tällä määritelmällä, mutta samaan määritelmään lasken myös potretti-valokuvat ihmisistä joissa heidän kauneutensa, komeutensa tai persoonallisuutensa tuodaan esiin esteettisesti miellyttävällä tapaa tai siten, että se välittää katsojalleen emotionaalisen reaktion.

    Lasken tämän kategorian kuvat Fine Art -kuviksi, sellaisiksi jotka ovat seinälle tulostettavan ja tauluksi kehystettävän näköisiä. Tämä määritelmä voi olla täysin muuta kuin termi oikeasti tarkoittaa, mutta koska en keksi parempaakaan ilmaisua käytän tätä kuvaamaan tämänkaltaisia kuvia.

    Lisäksi tähän kategoriaan kuuluu helposti myös urbaanit kaupunkimaisemat, katuvalokuvaukset jne. joiden primäärinen funktio ei ole olla dokumentaatiota ajasta ja hetkestä eikä myöskään kuvaajan oman henkilökohtaisen historian kannalta merkittävä asia, vaan joiden pyrkimyksenä on tuottaa esteettisesti miellyttäviä tai muutoin kiinnostavia valokuvia joilla on itseisilmaisullinen ja/tai taiteellinen tavoite ja joka ei vaadi myöskään katsojalta pohjatietoa kontekstista vaikka konteksti saattaakin syventää teoksen merkittävyyttä katsojalleen.

    Omassa valokuvausharrastuksessani jotkin Lapissa ottamani maisemakuvat menevät lähimmäksi tätä kategoriaa kuten vaikkapa tämän kappaleen alussa oleva kuva. Ne ovat omaan makuuni miellyttäviä ja niiden ensisijainen tarkoitus on kuvata vain ja ainoastaan luonnon kauneutta. Ne eivät vaadi minkäänlaista ymmärrystä katsojalta mitä on tapahtunut ennen tai jälkeen kuvan ottamisen eikä kumpikaan tieto antaisi mitään lisäarvoa tai painoarvoa kuvalle.

    Monet kuvat kuuluvat moneen eri kategoriaan

    Yllä olen kirjoittanut monesta eri näkökulmasta mitkä voivat tehdä kuvasta hyvän tai ainakin merkityksellisen. On kuitenkin hyvä huomioida myös se, että monta kertaa sama valokuva mahtuu moneen eri kateogriaan.

    Se voi olla esteettisesti miellyttävä taideteos, mutta sillä voi olla myös historiallinen arvo. Se voi olla arvokas aikansa kuvauksena, mutta siinä voi olla merkittävyyttä myös siksi että kuvassa on vaikkapa sattunut taustalla olemaan myös Martin Luther King Jr. ennen kuin hänestä tuli kuuluisa.

    Kuva voi olla merkityksellinen ihmisen omaan henkilökohtaiseen historiaan osana elettyä elämää, mutta se voi olla silti myös visuaalisesti miellyttävä ja siten toimia myös tuntemattomille ihmisille upeana kuvana.

    Samoin voi olla että kuvaan upotettu metadata joka antaa kuvaan kontekstia puhuttelee sen katsojaa siksi, että kuvassa voi olla ventovieraalle katsojalle tuttu henkilö joka ei ole enää elossa ja josta katsoja saattaakin saada hyviä muistoja muistiinsa kyseisestä henkilöstä.

    Loppusanat

    Kuten tästä tekstistä on voinut huomata, se mikä tekee kuvasta hyvän on mahdollisesti ensimmäistä ajatusta paljon syvempi ja moniulotteisempi kysymys. Voi olla että se on myös kysymys johon saa vastauksen vasta 30 vuotta kuvan ottohetkeä myöhemmin tai mahdollisesti ei itse sitä saa tietää omana elinaikanaan.

    Näitä pohdintoja vasten edessäni onkin mielenkiintoinen mutta haastava projekti, sillä aion saada ottamani valokuvat yli 21 vuoden ajalta järkevään hallittavissa olevaan kirjastoon jossa on metadatat kohdallaan kuvien löydettävyyden parantamiseksi.

    Ensimmäinen askel kuva-arkistoin kuratointiin itselläni on ns. culling-vaihe, eli vaihe jossa karsin pois kaikki ne mitkä eivät ole säästämisen arvoisia. Säästän ne kyllä tietokoneellani, mutta en lisää niitä uuteen puhtaalta pöydältä rakennettavaan kirjastoon. Pelkästään tämä vaihe tulee luultavasti olemaan useiden viikkojen pituinen prosessi, joten tekemistä riittää.

    Koska prosessi on sellainen että joku muukin valokuvia paljon ottava ihminen saattaa jossain vaiheessa haluta tehdä omille kuvilleen saman tulen mitä luultavamminkin kirjoittamaan lähiaikoina tarkemmin tästä prosessista ja sen eri vaiheista tänne blogiinkin.

  • Syksyn värejä

    Syksyn väreissä oleva puu jonka lehdet ovat alkaneet jo putoamaan maahan. Kuva otettu Vantaan Ilolassa 10.10.2025.

    Eilen ja tänään on ollut Vantaalla todella kaunis keli töiden jälkeen, joten olen käynyt kumpanakin päivänä kameran kanssa pihalla ottamassa muutamia kuvia syksyn väreistä. Laitan tähän muutamia kuvia eiliseltä ja tältä päivältä.

    Kaikki kuvat on otettu Canon EOS 70D -kameralla käyttäen Canon EF 17-40 mm F/4 L -objektiivia.

    Kuten voi huomata, tällä kertaa kaikkien kuvien alla on myös jonkinlainen kuvateksti. Olen kirjoittanut lähipäivinä kaikkiin uusiin ottamiini kuviin jonkinlaisen kuvauksen Adobe Lightroom Classic -ohjelmistossa jonka saa halutessaan vietyä metadatassa tiedostoon.

    Yllätyin positiivisesti siitä, että WordPress-alusta jolla tämä blogi pyörii osasi suoraan hyödyntää tätä kuvaan upotettua tietoa, joten nyt blogin lukijatkin voivat saada jonkinlaisen käsityksen siitä minkälaisia kuvaustekstejä olen kuviini kirjoittanut.

    Syksyinen maisema Vantaan Koivukylän Havukoskella juna-raiteiden yläpuolella kulkevalta sillalta kuvattuna 09.10.2025
    Syksyn värejä bussipysäkin yllä Vantaan Koivukylän Havukoskella 09.10.2025
    Kaksi puuta joiden lehtiä on varissut maahan syksyn tullen. Kuva otettu Vantaan Ilolassa 10.10.2025.
    Puu joka on pudottanut osan lehdistään syksyn tullen. Kuva otettu Vantaan Ilolassa 10.10.2025.
    Hiusponnari maassa pudonneiden lehtien keskellä Havukoskella Vantaan Koivukylässä 09.10.2025
  • Ensikokemuksia FastRawViewer-ohjelmistosta

    Kuvankaappaus ohjelmistosta FastRawViewer (versio 2.0.10 Release Build 2058)

    Lyhyesti

    Viime perjantaina löysin itselleni uuden ja mielenkiintoisen ohjelmiston valokuvien hallintaan. Ohjelmisto on nimeltään FastRawViewer ja sen voi ladata kokeiluversiona osoitteesta FastRawViewer. Itse hankin lisenssin kuitenkin samantien, sillä sen sai hieman päälle 20 eurolla tarjouksessa. Normaaliin hintaankin sitä myydään noin 27 euron hintaan eli mistään erityisen hinnakkaasta ohjelmistosta ei ole kyse.

    Ohjelma on nimensä mukaisesti nopea RAW-kuvien näyttäjä. Mikäli kuvaa RAW-kuvia on tällä niiden nopeasti läpi selaaminen merkittävästi nopeampi prosessi kuin Adoben Lightroom Classicissa.

    Normaalihko prosessini kuvien hallinnassa

    Vuosien ajan olen käyttänyt Adoben Lightroom Classic -ohjelmistoa valokuvien hallintaan. Näin on jatkossakin tarkoitus tehdä, eli tämän ohjelmiston tarkoituksena ei ole korvata Lightroom Classicia, vaan olla sen lisänä.

    Normaalihko valokuvausprosessini on tähän saakka ollut tiivistetysti seuraavanlainen, ainakin jos kuvia olen halunnut jakaa muillekin:

    1. Kuvaaminen
    2. Kotiin palattua muistikortilta valokuvien kopioiminen tai siirtäminen tietokoneelle. Jos kuvaussessio on ollut tärkeä, esim. kuvia häistä tai jostain tapahtumasta mistä itseäni on pyydetty ottamaan kuvia käytän useammin kopioimista, mutta jos kuvat on satunnaisia räpsyjä ja ainoastaan omaksi iloksi otettuja niin monesti olen vain leikannut ja liittänyt kuvat suoraan muistikortilta tietokoneelle.
    3. Varmuuskopiointi toiselle kovalevylle sekä verkkolevylle käyttäen FreeFileSync-ohjelmistoa
    4. Lightroom Classicin avaaminen, juuri äsken koneelle kopioitujen kuvien kuvakansion importointi Lightroomiin
    5. Importoinnin ja kuvien esikatselukuvien generoitumisen jälkeen kuvien selaaminen ja usein tähdillä arvosanojen antaminen. Moni kuva jää ilman tähteä, eli se ei ole “ok” tai “tarpeeksi hyvä”.
    6. Lopussa monesti filtteröinti tähtien mukaan, eli näytän vain ne missä on kaksi tai useampi tähti tullut kuvalle annettua. Näistä sitten olen joitain valinnut ja exportoinut ja jakanut muillekin mahdollisesti. Jos kuvat ovat jostain tapahtumasta missä joku muu toivoo saavansa enemmänkin kuvia nähtäväksi niin tässä vaiheessa näitä filtteröityjä kuvia alan käymään läpi ja editoimaan tarpeen niin vaatiessa ja vasta sitten exportoin kuvat ulos muille jaettavaan muotoon.

    Tämä prosessi on pääosin toimiva, mutta vuosien mittaan kun kuvamäärät ovat lisääntyneet omassa valokuvaamisessani on tässä prosessissa tullut myös omat haasteensa.

    Isoin haaste on on se, että Lightroom Classic on hidas ainakin omalla koneellani etenkin kuvien importointivaiheessa. Lisäksi se generoi jokaisesta kuvasta esikatseluversiot jotka vievät todella paljon levytilaa ja kaikkien kuvien tuonti kuvausreissulta aiheuttaa sen että Lightroomin katalogiin kertyy todella suuret määrät kuvia jotka ovat huonoja.

    Huonojen kuvien oleminen Lightroomin katalogissa aiheutta asen että onnistuneiden otoksien etsimiseen menee jälkeenpäin aina tarpeettoman paljon ylimääräistä aikaa kun joutuu kliksuttelemaan päälle kaikki filtteröinnit että haluaa nähdä vain kuvat joissa on 2 tai 3 tai enemmän tähtiä.

    Tietenkin nämä ovat pienehköjä ongelmia, mutta reilusti yli 10.000 otetun kuvan vuositahdilla hidastelut siellä sun täällä kumuloituvat tarpeettomaan ajan tuhlaamiseen. Näitä ongelmia on itseni tarkoituksena FastRawViewerillä ratkaista.

    Uudenlainen toimintamalli

    Valittujen kuvien siirto FastRawVieweristä Lightroom Classiciin on nopea ja helppo operaatio

    FastRawViewerin oston myötä olen nyt muuttanut toimintamalliani kuvien hallinnan osalta. Muutamaa erilaista toimintamallia olen koettanut parin päivän aikana, mutta luultavamminkin tulen pysymään siinä johon pari päivää sitten päädyin. Uusi toimintamalli on seuraava.

    1. Kuvaaminen
    2. Kuvien kopionti tai siirto muistikortilta tietokoneelle
    3. Kopioitujen kuvien avaaminen FastRawViewerillä
    4. FastRawViewerillä kuvien selaaminen ja tähtien antaminen. Tämän vaiheen voi toistaa tarpeen mukaan useampaan otteeseen, eli ensin antaa nopeasti tähdet ja sen jälkeen filtteröi kuvat siten että näyttää vain ne kuvat joilla on 2 tai useampi tähti. Toisella kierroksella sitten tekee tarkemman valinnan, antaako tähtiä minkä verran.
    5. Kun tähdet on annettu, filtteröin näkyviin kuvat joissa on 3 tai enemmän tähtiä. Kun ne kuvat on näkyvissä, valitsen kaikki kuvat ja painan “P”-kirjainta joka on säädetty pikanappien asetuksissa toimintoon Pick, eli poiminta. Tämä luo kuvakansioon uuden alakansion nimellä _Selected ja siirtää nämä valitut kuvat sinne.
    6. Tämän jälkeen valitsen kaikki kuvat _Selected-kansiosta ja valitsen niiden tuomisen Lightroom Classiciin. Tämän voi tehdä suoraan FastRawViewerissä.

    Tämän jälkeen operaatiot jatkuvat Lightroom Classicin puolella missä kirjoitan metadatat lisättyihin kuviin, siirrän ne Lighroomissa albumeihin jne. tapauskohtaisesti.

    Vaikka tämä uusi prosessi kuulostaa monimutkaisemmalta ja siinä onkin kokonaisuutena paljon enemmän ylimääräisiä vaiheita, on kuitenkin saavutettavat hyödyt merkittävät.

    Hyödyt joita tällä siis jatkossa saavuttaa on seuraavat:

    1. Esikarsinta tapahtuu ennen Lightroom Classicia. FastRawViewerillä. Kuvien selaaminen on todella paljon nopeampaa, sillä kuvat aukeavat melkein samantien ja kuvasta seuraavaan siirtyminen tapahtuu todella nopeasti. Mitä isompi kuvattujen kuvien määrä on, sitä enemmän tämä vaihe nopeuttaa prosessia.
    2. Koska esikarsinta on tapahtunut jo ennen Lightroomiin tuontia, on jatkossa Lightroom Classicin kirjasto sellainen missä on ainoastaan jossain määrin onnistuneita ja jakokelpoisia tai muuten vain itselleni syystä tai toisesta katsomisen arvoisia kuvia. Toisin sanoen sinne ei päädy enää jatkossa kuvia joissa on ihmisillä vaikkapa puolittain silmät auki, sinne ei enää tule 5 samanlaista kuvaa samasta tilanteesta vaan teen valinnan mitkä lisään sinne jo ennen tuontia, samoin sinne ei päädy niitä missä on kuva tärähtänyt pahasti ja muut vastaavat epäonnistuneet kuvat.
    3. Koska Lighroomiin tuotujen kuvien määrä supistuu merkittävästi, säästyy levytilaa merkittävästi Lightroomin katalogilta.
    4. Esikarsittu kuvamäärä toivon mukaan edesauttaa myös siihen että jatkossa jaksan käyttää aikaa kuvien metadatojen syöttämiseen.

    Ensikokemukset ovat positiiviset

    Ensikokemukset ovat olleet todella positiiviset sillä tämä on helposti muuttanut prosessiani kuvien hallinnassa parempaan suuntaan.

    Ohjelmasta on myös löytynyt erinomainen ominaisuus, virtuaaliset albumit joka käytännössä on mahdollisuus tehdä tiedostolista valituista tiedostoista olipa niiden sijainti missä tahansa. Kirjoitan tästä kuitenkin myöhemmin mahdollisesti erillisen blogipostauksen.

  • Muutama kuva Tallinnan reissulta

    Da Vinci -näyttelystä Tallinnasta

    Viime viikon torstaina kävin päiväreissun Tallinnassa. Kävimmme työkavereiden kanssa katsomassa immersiivisen Da Vinci -näyttelyn joka oli ihan toimiva ja mielenkiintoinen konsepti.

    Valokuvia ei tullut tällä kertaa reissulla otettua kovin paljoa sellaisia joissa ei olisi reissulla olleita henkilöitä, mutta edes muutamia sekalainen otos tuli otettua. Edellisellä kertaa Tallinnassa käydessäni matkaan tarttui Canon 70D (lue täältä), mutta tällä kertaa valikoin reissulle mukaan Leica D-Lux (Typ 109):n ja käytin sen kanssa Mustavalko-profiilia.

    Aikaisemmin olen pääsääntöisesti kuvannutDynaaminen mustavalko -profiililla, mutta on mukavaa koettaa välillä mitkä asiat toimivat ja mitkä eivät toimi omaan makuun tällä Mustavalko-profiililla mikä on merkillisesti Dynaaminen mustavalko -profilia maltillisempi kontrastiensa osalta.

    Laitan tähän muutaman kuvan reissulta. Kaikki kuvat on suoraan kamerasta ja ainoa miten niitä on muokattu on kuvan koon pienentäminen Lightroom Classicin Export-vaiheessa.

  • Hankin Sandstrømin digitaalisen valokuvakehyksen

    Mustavalkoinen valokuva valokuvakehyksessä.

    Yleistä

    Viime viikolla kävin Gigantissa paikan päällä katsomassa minkälaisia digitaaliset valokuvakehykset mahtaisivat olla livenä nähtynä. Harmillista kyllä, myynnissä olevat mallit eivät olleet virroissa eikä niiden kuvanlaatua pystynyt näkemään ennalta, mutta päätin hankkia sian säkissä sillä Gigantilla on hyvä palautusoikeus tuotteille jos ne eivät vastaa odotuksia.

    Gigantissa sattui olemaan sopivasti tarjouksessa Sandstrømin valokuvakehys jossa on 10.1 tuumainen näyttö FullHD-resoluutiolla jonka sitten hankin. Vaihdoin samalla reissulla liittymäni DNA:lta Elisalle vuoden määräaikaisella sopimuksella joten sain tämän tuotteen ilmaiseksi. Varsin rahanarvoinen etu!

    Syy miksi valokuvakehystä alunalkaenkaan olen halunnut päästä testaamaan on se että harrastan valokuvausta. Tulostelen kyllä paperille kuvia kohtalaisen paljon, laitan niitä valokuva-albumeihin, osan laitan seinille ja vaihtelen niitä aina aika-ajoin, mutta olisi kätevää mikäli uudempiakin kuvia voisi laittaa sisustuksellisesti aina näkyviin ilman että niitä täytyy aina ensin tulostaa. Samoin vanhoja kuvia ei tarvitse ottaa pois uusien tieltä digitaalisen valokuvakehyksen kanssa.

    Käyttöönotto ja kuvien siirto

    Sandstrømin kuvakehys käyttää Frameon ohjelmistoa ja sen saa hankittua ilmeisesti iPhonelle sekä Androidille. Itse olen tätä käyttänyt ja testannut vain iPhonella sillä en omista Android-laitteita ja ainakin Applen puhelimeen saatavalla Frameon ohjelmistolla käyttö on ollut helppoa.

    Alussa itse kuvakehykseen laitetaan asetukset kohdalleen, eli valitaan päivät ja ajat ja langaton verkko yms. yleisiä normaaleja asetuksia. Alkuasetusten jälkeen kännykkään syötetään koodi jonka avulla Frameon ohjelma löytää oikean kehyksen mihin kuvat kuuluu lähettää.

    Frameon ohjelmistosta voi valita kerralla maksimissaan 10 kuvaa, mutta kuukausimaksullisella (tai vuosimaksullisella) versiolla voisi lähettää ilmeisesti sata kuvaa kerrallaan. Lisäksi kehykseen voi lähettää lyhyitä, 15 sekuntia pitkiä videoita. Jos on maksanut vuosi- tai kuukausimaksun voi sinne lähettää jopa 2 minuuttia pitkän videon pyörimään, mutta itselläni ei ole tarvetta ollut moiseen joten olen käyttänyt vain ilmaista versiota.

    On kuitenkin hyvä huomauttaa se, että kuvia voi siis lähettää kehykseen ilmeisesti tuhansiakin (itsellä vasta joitain kymmeniä), mutta ainoastaan 10 kuvaa kerrallaan. Heti kun edelliset kuvat on lähettänyt, voi lähettää seuraavat kymmenen kuvaa ja toistaa niin monesti kuin tarve on.

    Mikäli laitteeseen ei halua lähettää kuvia ja videoita kännykällä, on niitä mahdollista tuoda myöskin MicroSD-kortilla tai USB-tikulla. Koetin MicroSD-kortilta kuvien ja videon siirtoa ja sitä kautta laitteeseen onnistui tuoda kerralla enemmän kuvia kuin vain 10 kappaletta yhdellä tuonnilla. Koetin siirtää hieman yli 20 kuvaa ja yhden videon ja kaikki siirtyivät ongelmitta yhdellä kertaa.

    Samoin video jonka laitteeseen siirsin oli yli kolme minuuttia pitkä ja sitä pystyi myös kehyksessä näyttämään, eli 10 kuvan ja 15 sekunnin videon kertasiirtoraja koskettaa ainoastaan langattomasti tiedostoja siirrettäessä puhelimen ohjelmistolla ainakin tämän tekstin kirjoittamisen ajankohdan aikaan.

    Kun kuvat on tuotu kuvakehykseen voi kuvaesityksen laittaa pyörimään joka vaihtaa kuvia automaattisesti halutulla intervallilla. Kuvaesityksen asetukset voidaan vaihtaa suoraan laitteesta tökkäämällä laitteen kosketusnäyttöä ja menemällä asetuksiin. Omassa laitteessani olen laittanut kuvat vaihtumaan puolen tunnin välein jolloin yhtä kuvaa kerkeää pidemmänkin aikaa katsella kehyksessä ja se tuntuu siten itselleni “enemmän valokuvalta” kuin nopeammin vaihtuvat kuvat tuntuvat.

    Peruskäyttö

    Laitteen takana olevan tukijalan voi vaihtaa siten että laite onjoko pystyssä tai vaa’assa. Lisäksi sen voi irroittaa kokonaan mikäli kehyksen haluaa laittaa seinälle takana olevista kiinnitysrei’istä.

    Varsinaisesti alun käyttöönoton jälkeen laitteessa ei tarvitse tehdä mitään mikäli ei halua. Kuvat näkyvät ja vaihtuvat kuten käyttäjä voi odottaakin.

    Yksi piirre mistä tässä pidän paljon on mahdollisuus luoda useita kansioita joihin voi laittaa eri kuvat. Toisin sanoen voi tehdä vaikkapa kansion Ystävät minne laittaa kuvat ystävistään, toisen kansion missä voi olla vaikkapa Luontokuvat, kolmannen missä on Lomakuvat tai mitä ikinä keksiikin.

    Kun kuvat on kansiossa voi näyttöä koskettamalla valita helposti minkä kansion kuvia haluaa kehyksessään näyttää. Tämä on erittäin hyvä ominaisuus, sillä tällöin voi helposti eriyttää taiteellisemmat valokuvat ystävien kanssa vietetyistä hetkistä ja aina fiiliksen mukaan voi vaihtaa kansion minkä kuvia haluaa kehyksessään pyörittää.

    On kuitenkin hyvä huomata että ainakaan ilmaisessa kännykkäohjelmistossa kansioita ei taida voida luoda (tai en ole löytänyt), joten läheteyt kuvat menevät laitteessa kansioon Kaikki kuvat. Kuitenkin itse laitteessa voi helposti luoda kansion ja valita sinne lisättävät kuvat, joten en ole ainakaan itse tätä kokenut mitenkään ongelmalliseksi.

    Laitteessa on myös jonkinlainen kaiutin minkä kautta voi kuunnella videoita joita sinne on siirtänyt. Tämän kirjoittamisen aikana tuli mieleen että voisi olla mielenkiintoista koettaa laittaa sinne muistikortilla satoja musiikkivideoita pyörimään sillä tällöin tästä saisi tehtyä helposti pienen musiikki-television jossa pyörii aina vain hyvää musiikkia 😛

    Sosiaalisia ominaisuuksia

    Laitteen pohjassa/sivussa on virtajohdon paikan lisäksi myös USB-C, USB-A sekä MicroSD-paikat. USB-liitännät valitettavasti eivät toimi virran syöttämiseen vaan niiden kautta on ainoastaan mahdollista tuoda valokuvia.

    Yhtenä merkittävänä ominaisuutena – vaikkakaan ei itselleni – on mahdollisuus antaa myös muille ihmisille oikeus lisätä kuvakehykseen kuvia. Käytännössä tämä on kätevä vaikkapa silloin jos kuvakehys on vaikkapa isovanhemmilla jolloin lapset voivat laittaa sinne aina välillä uusia kuvia lapsenlapsista helposti nähtäväksi. Samoin tämä voi olla hauska ominaisuus perheenkin kanssa siten että jokainen voi laittaa uusia kuvia kehykseen pyörimään.

    Omalla kohdallani tälle ominaisuudelle ei ole ollut tarvetta joten en ole sitä myöskään koettanut. Lisäksi jos joillekin kavereille antaisi tähän mahdollisuuden lähettää kuvia etänä, voin olla melkoisen varma siitä että kuvat mitä sinne tulisi pyörimään ovat sellaisia että niitä ei haluaisi katsella ja ne joutuisi nopeasti käydä vaihtamassa hyvinkin nopeasti siveellisempiin kuviin 😀

    Videoiden kohdalla olisi tietenkin sama tilanne, joten jätän suosiolla tämän ominaisuuden testaamatta ainakin vielä tässä vaiheessa.

    Hyvät ja huonot puolet

    Olen käyttänyt tätä taulukehystä vasta vajaan viikon, mutta käyttökokemukset ovat olleet pääsääntöisesti erittäin positiiviset. Laite tekee sen mitä siltä odotan – se näyttää kuvia, sinne kuvien siirtäminen on helppoa ja nopeaa ja kuvat näyttävät hyvältä katsoa.

    Huono puoli verrattuna paperille tulostettuun ja kehystettyyn valokuvaan on tietenkin se, että tämä on selkeästi näyttö, ei paperikuva. Olisi mielenkiintoista nähdä tällaisia mattanäytöllä jotta tietäisi näyttäisivätkö ne enemmän paperikuvalta.

    Toinen miinuspuoli tulee muuntajasta. Haluaisin mieluummin tällaisen laitteen joka ottaisi virtansa USB-C-johdosta eikä tällaisesta perinteisestä muuntajasta, sillä se antaisi mahdollisuuden laittaa todella paljon pidemmän virtajohdon ja kehyksen sijoitteleminen helpottuisi merkittävästi.

    Laitteen suurin negatiivinen puoli itselleni on muuntaja, eli laite ei käytä USB-C:tä virran syöttöön.

    Muutamista miinuspuolistaan huolimatta taulukehys on vaikuttanut erittäin mielenkiintoiselta tuotteelta – sen verran mielenkiintoiselta että olisi mukava jos näitä olisi useampiakin sijoitettuna eri huoneissa. Sen avulla omat ottamat valokuvat tulee helpommin laitettua esille ja kuvanlaatu on tässä näytössä todella hyvä joten niitä on myös ilo katsoa.

    Kaikkein mielenkiintoisin valokuvakehys itselleni olisi silti värillisellä eInk-teknologialla varustetut valokuvakehykset, mutta ne ovat vielä niin uutta teknologiaa että niitä joutuu tilaamaan ulkomailta eikä monia laitteita ole edes heti saatavana. Lisäksi niiden hinnatkin ovat vielä satoja euroja enemmän kuin tällaisten pidempään markkinoilla olleiden laitteiden, joten ne eivät ole vielä valitettavasti varteenotettava vaihtoehto.

    Toivon mukaan tilanne muuttuu lähitulevaisuudessa, sillä eInk-laitteiden suuri vahvuus on siinä että ne näyttävät paljon enemmän aidolta tulosteelta eikä niissä tarvitse olla virtajohtoa lainkaan. Ne kuluttavat virtaa vain kun kuvan vaihtaa toiseksi, eli mikäli samaa kuvaa pitää pitkään näytöllä ei laite kuluta virtaa ilmeisesti lainkaan.

    Lopputulemana voi siis sanoa että olen ollut tyytyväinen tähän valokuvakehykseen ainakin tähän mennessä kertyneen lyhyen käytön perusteella.