Nyt kun iPhone 7 Plus on ollut käytössäni muutamia viikkoja laitan tähän muutaman ottamani valokuvan nähtäväksi joista saa jonkinlaista käsitystä millaista jälkeä sen kameralla saa pokkarikameran tyyliin kuvattuna. Käytännössä tarkoitan siis sitä että kuvat otetaan vain ja räpsäistään menemään iPhonen vakiona tulevalla kameraohjelmalla JPG-laatuisena eikä RAW-muotoisena, eli siten kuten normaalit tavan tallaajat tekevät.
Kuvia on otettu hieman erilaisissa olosuhteissa jotta saa paremmin käsitystä miten kamera käyttäytyy erilaisissa kuvaustilanteissa. Kuvat eivät siis pyri olemaan mitenkään taiteellisia valokuvia vaan havainnollistavia testikuvia. Kuvateksteihin olen lisännyt omia ajatuksia kuvasta jotta tiedätte miksi se on tässä nähtävänä.
Aikaisemmin olen postannut Huawei P10:llä otettuja testikuvia joten niitä voi käydä vertailemassa tästä. Omien kokemusten pohjalta pidän iPhonea perusräpsinnässä ihan kelvollisena kamerana joka soveltuu monenlaisiin kuvausolosuhteisiin helposti. Se on yksinkertainen käyttää mutta tekee silti JPG-muodossa tarpeeksi hyviä kuvia moneen käyttötarkoitukseen. Harmillisesti (vaikkakin ymmärrettävästi peruskäyttäjää ajatellen) vakiokamerassa ei ole kuitenkaan RAW-kuvaukselle mahdollisuutta.
Huawei P10:een verrattuna on molemmissa tarpeeksi hyvä kamera suurimmalle osaa peruskäyttäjistä. Kuitenkin omien kokemusteni pohjalta on Huawei P10 kamerana parempi.
Väritoisto on luonnollisen tuntuinen sisäkuvissaKännykän omilla mustavalkoisilla asetuksilla saa perustoimivia mustavalkokuviaPäiväaikaan otettu kuva jonka mustavalkoisuus on tehty tietokoneella Silver Efex ProllaEtualalla olevan kohteen saa irti taustasta yllättävänkin mukavasti. Valkotasapainoa on hieman säädetty koneella.2x zoomauksen käyttämisen huomaa kuvassa helposti rakeisuutena isommassa koossa katsottuna. Pienemmässä koossa zoomattu kuva kuitenkin toimii asiallisesti.
Kuten kuukausikatsauksessa oli puhetta hajosi itselläni viime kuun loppuvaiheessa iPhone 6 Plus totaalisesti kesken normaalin käytön. Sen seurauksena lähdin tuolloin samana päivänä töiden jälkeen heti kauppaan ostamaan uutta puhelinta tilalle, mutta en kuitenkaan ostanut iPhonea sillä sellainen on tulossa itselleni pian työsuhde-etuna.
Alunperin lähdin hakemaan Motorolan Moto G5 Plussaa, eli joita nykyisin myydään Lenovon brändin alla. Kuitenkin Saunalahden kaupassa sitä ei ollut suoraan hyllytavarana ja koska puhelimelle oli tarvetta valitsin sitten Huawein P10:n puhtaasti Leican valmistaman optiikan takia.
En ole koskaan omistanut yhtään Leican kameraa, mutta joskus haluan sellaisenkin päästä omistamaan jotta tietäisi onko ruoho vihreämpää Leican linssin tuolla puolen. Kuitenkin hyvänä lämmittelynä pääsen ainakin kuvaamaan Leican optiikalla edes matkapuhelimella.
Ensimmäisenä täytyy mainita suoraan että olen ollut lähivuodet vain iPhone-puhelinten käyttäjä ja aikaisempi kokemukseni Androidista on vuosien takaa, muistaakseni 2010 omistin sellaisen. Silloin mielikuvani vahvistui että Android on yleisesti ottaen aivan hirveä käyttöjärjestelmä ja täynnä crapwarea, joten tästä täytyi ottaa selvää josko mielikuvani muuttuisi. Ja toisekseen, jos puhelin ei vain itseäni miellytä on paljon ihmisiä joita se miellyttää, joten puhelimen voin aina myydä poiskin tarpeen niin vaatiessa kunhan saan uuden puhelimen tilalle.
Maalaismaisemaa Huawei P10:n kameraa testaillen
Lyhyesti ottaen mielikuvani Androidista käyttöjärjestelmänä ei ole muuttunut muutaman käytetyn viikon jälkeen. Android on edelleenkin aivan hirveä amatöörimäiseltä räpellykseltä tuntuva kommunistien lelu jota käyttäessä tulee vain paha mieli ja itseni on käyttäjänä vaikeaa käsittää miksi ihmeessä se on niinkin suosittu kuin se on. Luultavasti vain vaihtoehtojen vähyyden vuoksi.
Käyttöjärjestelmässä löytyy aivan ihmeellisiä bugaamisia. Kerran puhelimen softanäppäimistö konahti siten, että näppäimistön tilalle tuli aina vain musta laatikko eikä näppimistö tullut takaisin ennen puhelimen uudelleenkäynnistämistä.
Välillä taas akkukesto on ollut aivan tasottoman huono. Heräsin kello viideltä aamulla ja ennen kello kahta oli akku aivan viimeisiään vetämässä, vaikka käyttö oli ollut kevyttä nettiselaamista ja muita vastaavia.
Toisinaan pyyhkäistessä näyttöä johonkin suuntaan on käyttöliittymään tullut jokin taikasauvan jälkeä muistuttava valintatyökalu. Välillä sitä ei tule, välillä tulee. Kosketuseleet eivät oikein aina vakuuta. Samoin toisinaan nopeasti sormella tökkiessä näyttöä on puhelin päättänytkin ottaa screeshotin näytöstä vaikka tavallisesti sen pitäisi ottaa vain jos jollain nivelelllä tökkää tjsp.
Veturi Neste Matin ja Liisan asemalla Lapinlahdella
Myös kuvagalleria bugailee toisinaan aivan ihmeellisesti. Toisinaan kun menen kuvagalleriaan katsomaan ottamiani kuvia, alkaa puhelin generoimaan thumbnaileja vasta siinä vaiheessa. Ja se kestää. Ja kestää. Ja kestää lisää. Niin kauan että muutama ärräpää pääsee jo pihalle. Ei hyvää päivää.
Kun olen nyt valittamisessa jo päässyt hyvään vauhtiin niin avaudutaan vielä puhelimen navigaattorista. Se on aivan tasottoman huono. Toki se on parempi kuin ei mitään, mutta silti se on jotain mistä saa mielensä pahoitettua. Sen puheopastukset antaa kaikkea muuta kuin järkeviä ilmaisuja.
Esimerkiksi eilen illalla/tänään aamuyöstä kun palasin kotiin reissusta kertoi puhelin “Jatka tiellä viisi tuhatta 103 kilometriä” (tai jokin vastaava). Tarkistettuani puhelimen näytöltä mitä siellä sanotaan, oli tien numero 510 ja matkaa ajettavana 3 kilometriä. Kuitenkin puhuessa se yhdisti numerot pötköön ja antoi aivan järjettömiä opastuksia. Eikä ollut ensimmäinen kerta. Yleisesti ottaen tämä on navigaattorin rasittavin ominaisuus, sillä ääniopastukseen ei etäisyyksissä voi luottaa juuri lainkaan vaan asia on tarkistettava näytöltä jos haluaa tietää montako kilometriä matkaa pitää mennä eteenpäin.
Kerran ruuhka-aikaan ajaessani Vallilaan puhelin ilmoitti kesken reitin että “Nopeampia reittejä on saatavana, napsauta tästä jos haluat valita uuden reitin”. En valinnut sitä koska en halunnut alkaa säätämään mitään vaan mennä sitä reittiä minkä puhelin oli alussa antanut. Jostain syystä Android oli eri mieltä ja päätti laskea reitin uudelleen toista kautta. Huoh. Samoin kiertoliittymään tullessa navigaattori on joskus antanut neuvon poistua neljännestä liittymästä pois. Kuitenkin poismenoja on ollut vain kolme, eli käytännössä puhelin halusi että teen U-käännöksen takaisin.
Navigaattorin tapa ilmaista asioita on muutenkin kiehtova. Esimerkiksi “Jatka suoraan” on kätevä vinkki, mutta jos kaistoja on kolme ja jokainen niistä alkaa kaartumaan johonkin suuntaan, olisi kiva tietää mikä niistä on se mikä menee navigaattorin mielestä suoraan.
Ilta Lauttasaaressa kuvattuna Huawei P10:llä
Kuitenkin puhelimessa on myös jotain hyvääkin! Kamera. Pidän siitä. Se on hyvä, se tarjoaa monipuoliset asetuksien säätämiset, kuvat voi ottaa RAW-muotoisena JPG-kuvan kanssa ja manuaalisäädöt löytyy. Kamera on ehdottomasti tämän puhelimen parasta antia.
Kuten tästä tekstistä voi päätellä, en ole vieläkään Android-puhelinten ystävä. Kunhan saan iPhonen taas käyttööni voi olla että myyn tämän pois, tai sitten jätän sen lenkkikameraksi tai jotain muuta vastaavaa. Hyvä tätä on ollut kuitenkin käyttää sillä ainakin se sai muistamaan miksi olen valmis maksamaan iPhonesta enemmän rahaa kuin Android-puhelimista. Tämän kokemuksen jälkeen olen vakuuttunut siitä että vaikka iPhone maksaisi tuplasti enemmän, käytän mieluummin rahani siihen kuin Androidiin.
Katsellaan tilannetta parin vuoden päästä uudelleen josko Android kehittyisi vihdoin käytettäväksi käyttöjärjestelmäksi jota voisin suositella. Tällä hetkellä en tätä voi suositella muuta kuin kamerakäyttöön. Laitan jokin päivä enemmän P10:n kameralla otettuja kuvia blogiin nähtäväksi josta saa paremmin käsitystä tämän puhelimen kamerasta.
Tällä kertaa kirkkokuvissa on Suomenlinnan evankelis-luterilainen kirkko. Kirkko on rakennettu vuonna 1854 ja sen on suunnitellut Konstantin Ton. Kirkkoon mahtuu istumaan 400 henkeä. Tarkempia tietoja kirkosta ja sen historiasta voi lukea Wikipediasta tai Suomenlinnan kirkon virallisilta sivuilta.
Ulkokuvaa en valitettavasti tähän postaukseen saanut, sillä en päässyt sellaiseen paikkaan kuvauspäivänä josta olisi kokonaiskuvan saanut. Sisältä kuitenkin on muutamia kuvia nähtävänä.
Suomenlinnan kirkkoa sisältäNäkymä kirkon sisältä oikealta peränurkaltaUrut lähempää kuvattunaKirkossa oli ikoninäyttelyKynttilöitä
Lauttasaaressa meren rannassa yöllä. ISO 200, 12-32 mm, aukko F/7.1, valotusaika 8 sekuntia.
Yön pimeinä tunteina sain idean lähteä pienelle kävelylenkille kameran kanssa. Aikaisemmin olen blogissa näkyvät kuvat kuvannut pääsääntöisesti päiväsaikaan, ja niinä kertoina jolloin olen kuvannut yöllä, olen kuvannut ilman jalustaa. Halusin kuitenkin koettaa minkälaisia kuvia GX80:lla saisi mikäli ulos lähtisi jalustan kanssa.
Ennen pihalle lähtemistä testasin manuaalisia asetuksia. Koetin asettaa valotusaikaa yli sekuntiin, mutta jostain syystä kamera ei antanut asettaa sitä pidempää valotusaikaa. Internetistä asiaa selvittelin ja löysin tiedon, että kamerasta pitää ottaa hiljaisen tilan asetus pois päältä jotta saa pidemmät valotusajat käyttöön. En tiedä miksi ihmeessä, mutta näin ilmeisesti on useammassakin pienessä järjestelmäkamerassa. Otin Hiljainen tila -asetuksen pois päältä, jonka jälkeen pääsinkin vääntämään valotusta yli sekuntiin.
Espoo kuvattuna Lauttasaaresta. ISO 200, 12-32 mm, aukko F/7.1, valotusaika 8 sekuntia.
Pihalle tuli lähdettyä ja pistettyä samalla Sports Tracker käyntiin. Lähdin tuttuun tapaan tuohon meren rannalle kuvailemaan. Otin muutaman kuvan siinä ja lähdin kävelemään lenkkipolkuja pitkin. Kuvia tuli otettua aina sieltä täältä, mutta hyvin useassa kuvassa huomasin ongelmia tarkkuuden osalta. Kuvista tuli suttuisia siitäkin huolimatta että kamera oli jalustassa eikä se heilunut ja huojunut. Myös valotusaika oli lähes aina 8 sekuntia, joten laukaisnta painettaessa syntyvä pieni tärähdys ei voinut myöskään selittää kyseistä ongelmaa.
Pantuani merkille tuon suttuisuusongelman kävin asetuksista ottamassa kuvanvakaajan pois käytöstä. Tämän jälkeen ongelma poistui. Jostain syystä pitkillä valotusajoilla kuvanvakaaja tuntui aiheuttavan pelkästään haittaa. Eipä siinä, jalustan kanssa kuvanvakaajalle ei ollut lainkaan tarvetta.
Meren rannalla. ISO 200, 12-32 mm, aukko F/7.1, valotusaika 15 sekuntia.
Pitkällä valotusajalla kuvattaessa oli tässä kamerassa mielenkiintoisena ilmiönä jokaisen kuvan jälkeen kohinanpoisto-operaatio tai jokin muu sellainen lisävaihe jota en ole aikaisemmin havainnut tällä kameralla kuvattaessa, enkä koskaan myöskään Nikon D5300:lla kuvattaessa. Eli kun otin kuvan johon laitoin valotusajaksi 8 sekuntia, kesti ensin 8 sekuntia että kamera otti kuvan ja vielä sen jälkeen toinen 8 sekuntia ennen kuin kuva oli nähtävissä. Odotellessa tuli teksti jostain kohinanpoistosta ja näyttöön tuli laskuri joka kesti aina yhtä kauan kuin valotusaikakin oli ollut. Hämmentävää.
Tyylikäs auto kadun varressa. ISO 200, 12-32 mm, aukko F/7.1, valotusaika 8 sekuntia.
Alkuhankaluuksien jälkeen kuvaaminen onnistui pimeässä aivan yhtä hyvin kuin Nikon D5300:lla ja muilla aiemmin omistamillani järjestelmäkameroilla. Kuvanlaatu on omaan makuuni täysin riittävä myös pimeässä kuvattaessa maisemia tai muita paikallaan olevia kohteita. Mitään liikkuvaa en koettanut kuvata, mutta en sellaisia kohteita koskaan muulloinkaan kuvaa, joten siihen en osaa sanoa kameran riittävyydestä mitään.
Myös 12-32 mm F/3.5-5.6 kittiputken automaattinen tarkennus toimi pimeässä hyvin. Maisemia kuvatessa kamera osasi tarkentaa hyvin ja nopeasti, eikä kertaakaan tullut ikävä manuaalista tarkennusmahdollisuutta.
Taloja lenkin varrelta. ISO 200, 12-32 mm, aukko F/7.1, valotusaika 8 sekuntia.
