Star Trek: Beyond on Justin Linin ohjaama toiminnallinen sci-fi-seikkailu vuodelta 2016. Kapteeni James T. Kirkillä (Chris Pine) ja hänen miehistöllään on hallussa omaisuutta jonka tehokkuutta ja vaarallisuutta väärissä käsissä he eivät tiedä. He ottavat vastaan viestin avaruudesta jonka perusteella he lähtevät etsimään viestin lähettäjää tarjotakseen apuaan vain huomatakseen että kaikilla ei ole heitä kohtaan hyviä aikomuksia.
Monien modernien sci-fi elokuvien tapaan myös tämä on miellyttävän kaunista katsottavaa niin värien kuin efektiensä osalta. Harmillista kyllä kaikkein vahvin anti jää ainoastaan näihin elementteihin ja moni kokonaisuuden kannalta olennaisempi asia jättää kylmäksi.
Tarina ajaa asiansa, mutta se ei keskinkertaisuutensa vuoksi erityisemmin herätä suuria tuntemuksia. Näyttelytyö on toimivaa, mutta sillä ei paikata sitä että henkilöhahmoista puuttuu tunnetta ja syvyyttä ja hahmot jäävät etäisiksi ja merkityksettömän tuntuisiksi. Tietenkin tämä on toiminnallispainotteinen sci-fi-elokuva joten mitenkään erityisen syvällistä tarinaa tai hahmoja en odotakaan näkeväni, mutta syvyyttä olisi kaivannut kumpaan jompaan – tai mieluummin molempiin – jotta elokuva olisi noussut harmaan mieleenpainumattoman massan joukosta edes jossain määrin paremmaksi.
Toiminnalliset kohtaukset on onnistuneita ja ne antavat pieniä valonpilkahduksia katsojalle mitäänsanomattoman harmaiden hetkien ja yksittäisten kliseisten dialogien vastapainoksi, mutta kokonaisuus jättää silti lievästi tylsään kalilstuvan keskinkertaisuuden maun suuhun. Ei tämä huono elokuva silti ole, mutta ei tästä paljoa erityistä hyvääkään löydä joten se toimii parhaiten ainoastaan tylsien hetkien pois karkoittamiseen.
Tänään päivällä tuli havaittua että tämä sivusto ei enää ollut pystyssä vaan sivustolla vierailija sai eteensä ainoastaan nettiselaimen antaman virhesivun. Ongelma poistui kun palvelimen käynnisti uudelleen.
Ongelman syy oli mitä luultavamminkin palvelimen muistin loppuminen minkä takia kaikkia tarvittavia palveluita ei enää pystynyt pyörittämään ja sivusto kaatui kun palvelin sulki prosessejaan. Itse palvelin kuitenkin oli käynnissä, mutta aivan järjettömän suurella kuormituksella suhteessa palvelimen tehoihin ja ainakin tietokanta oli jo stopannut muistin vähyydestä.
Virtuaalipalvelin jolla tämä sivusto pyörii on hinnat alkaen -mali ja muistin määrä on vähäinen, joten voi olla että vastaavanlaisia ongelmia tulee jatkossakin. Toisin sanoen jos sivusto joskus on taas nurin, ei kannata ihmetellä sillä tätä pyöritän pienellä budjetilla ja korjaan kun kerkeän. Isommalla rahalla toki saisi parempiakin ratkaisuja jotka toimisivat varmemmin, mutta en kovin suuria summia halua ainakaan tässä vaiheessa käyttää tämän pyörittämiseen, sillä kyseessä on harrastustoiminta eikä mikään business-kriittinen palvelu.
Jos samanlaisia ongelmia alkaa olemaan useamminkin niin luultavasti vaihdan seuraavan hintaluokan palvelimeen tai siirrän koko sivuston toiselle virtuaalipalvelimia vuokraavalle taholle jossa samalla hintaa saa isomman ja tehokkaamman serverin.
Tällä kertaa oli kuitenkin helppo toimenpide tehtävänä joka edes hieman antaa lisäaikaa ennen kuin tarvitsee isompaa palvelinta miettiä. Jostain syystä palvelimella ei ollut konfiguroitu ollenkaan swappia käyttöön, joten kun muisti loppui, se loppui ja lopputulos oli sen mukainen.
Tavallisesti tietenkin swap on käytössä jolloin muistin loppuessa käyttöjärjestelmä alkaa kirjoittamaan muistinsa sisältöä levylle kun muisti loppuu, mutta koska sitä ei ollut niin muistin loppuminen aiheutti sen sijaan vain suoraan prosessien tappamista, järjetöntä hitautta ja sivuston toimimattomuuden.
Koska swappiin kirjoittaminen ja sieltä lukeminen on merkittävästi hitaampaa kuin muistista, alkaa tietenkin hitautta ilmenemään siinä vaiheessa kun muisti seuraavan kerran loppuu. Jospa lisäämäni muutaman gigan swappi kuitenkin auttaisi ja sivusto ei kokonaan kaatuisi vaan ainoastaan hidastuisi siinä vaiheessa kun alkaa taas joku prosessi viemään kaiken tehon.
Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Jos siis sivusto on aina joskus nurin, ei sitä kannata ihmtellä, teen tässä sitä mukaa tarvittavia toimenpiteitä ja arvioita siitä että kannattaako sijoittaa enemmän rahaa vaiko enemmän omaa aikaa asioiden säätämiseen.
Tanskalaisen Amager Bryghusin panimon World’s Best Imperial Pastry Stout on mielenkiintoinen ja omalaatuinen tuttavuus makunsa puolesta. Vahvuutta löytyy stouteille tyypilliseen tapaan kohtalaisen reippaasti, 11 %, mutta voimakkuus ei nouse silti millään muotoa dominoimaan makukenttää ja käytännössä voimakasta alkoholipitoisuutta ei meinaa edes havaita oluen mausta. Kantavierteeksi on ilmoitettu 30.9 °P ja katkeroiksi 79.0 EBU.
Tuoksu on vahva ja imelä ja myöskin oluen maku on voimakkaan suklainen, leivosmainen ja makea. Suutuntuma on erittäin täyteläinen.
Mielipiteeni on hieman kahtiajakoinen. Maku ja tuoksu ovat hyviä, suutuntuma on pehmeä ja miellyttävä, olut on tummanpuhuvuudessaan kauniin värinen mutta samaan aikaan pian ensimmäisten kulauksien jälkeen makeus alkaa kääntymään jo liiallisenkin imelään suuntaan.
Parhaiten tästä varmaankin nauttii jos puolittaa tölkin toisen maistelijan kanssa jolloin oluen parhaat puolet kerkeää löytämään eikä makeus kerkeä nousemaan tarpeettoman häiritseväksi elementiksi.
Nathan Drake (Tom Holland) vanhojen merirosvolaivojen välissä.
Ruben Fleischerin ohjaama Uncharted on vuonna 2022 julkaistu toiminnallinen seikkailuelokuva joka henkilöhahmojensa ja tyylinsä osalta pohjautuu Naughty Dog -pelistudion suosittuun Playstation-konsoleille löytyvään samaa nimeä kantavaan pelisarjaan.
Alussa elokuva avaa hieman Nathan Draken (Tom Holland) historiaa jonka jälkeen palataan takaisin nykyhetkeen. Historiassa nähdään lyhyt välähdys veljestä joka on lähtenyt mutta luvannut tulla takaisin, mutta josta lupauksista huolimatta ei ole kuulunut enää mitään. Kuitenkin historia avaa hieman myös Nathanin ja veljensä kiinnostusta ja laajaa tietämystä historiaan ja kadonneisiin aarteisiin.
Nykyajassa Nathan on taitava varas joka toimii myöskin baarimikkona. Eräänä yönä baarissa hän kohtaa Victor Sullivan nimisen miehen jolla on jonkinlaista muutaman vuoden vanhaa tietoa hänen veljestään sekä kauan kadoksissa olleesta merirosvojen aarteesta. He yhdistävät voimansa ja päättävät alkaa aarrejahtiin Nathanin elättäessä toiveita veljensä uudelleen näkemisestä.
Jokaiselle 80-luvulla syntyneelle elokuvien katsojalle on varmastikin Indiana Jonesit tuttuja vähintäänkin edes nimen tasolla. Ne ovat ne elokuvat jotka väistämättä tulee mieleen kun katsoo mitä tahansa modernia toiminnallista seikkailuelokuvaa jossa etsitään kadonneita aarteita, eikä Unchartedin kohdalla tapahdu poikkeusta. Onneksi tämä ei itseäni haittaa enkä Unchartedille aseta epärealistisen suuria saappaita täytettäväksi vaan katson jokaisen saman lajityypin tuotoksen omana itsenäisenä teoksena vaikka ajatuksen tasolla olisi helppoa lähteä tätäkin vertaamaan Spielbergin klassikkoteoksiin.
Olen nähnyt Unchartedin jo kerran aikaisemmin vuoden 2022 joulukuussa. Pidin elokuvasta silloin ja pidin siitä yhä. Vaikka tarinalla ja hahmoilla onkin pelimaailmaan sidoksia on tämä tehty kuitenkin siten että katsojalla ei tarvitse olla minkäänlaista pohjatietoa kyseisestä pelisarjasta, vaan koko elokuva seisoo tukevasti omilla jaloillaan.
Tämä on mukaansatempaava elokuva joka on toteutettu tyylillä. Kovin syviä tarinallisia ulottuvuuksia tai hahmojen kehittymistä tästä ei tietenkään kannata lähteä etsimään, mutta rentoa ja helposti katsottavaa hyvän mielen toiminnallista viihdettä tästä onneksi löytää.
Aurinko laskemassa Vantaalla 6.1.2024. Canon R50, RF-S18-45 mm F4.5-6.3 IS STM, ISO 3200, 45 mm, F/16, 1/200.
Lyhyesti
Viime vuoden lopulla, 29.12.2023 tilasin uuden kameran Verkkokauppa.comista. Kameraksi valikoitui YouTube-videoiden ja järkevähkön hinnan vuoksi Canon R50 sekä sen mukana tuleva Canonin RF-sarjan kittiputki RF-S18-45 F4.5-6.3 IS STM. Lisäksi samaan tilaukseen laitoin myöskin toisen objektiivin, ns. “nifty-fiftyn” eli Canon RF 50mm F1.8 STM:n.
Kamera kittiputkineen sekä 50 mm objektiivi olivat sopivasti hyvässä tarjouksessa joten ajoitus sattui tilaukselle olemaan mitä otollisin. Tämän kamerahankinnan myötä laitoin myös kaksi vanhempaa kameraani myyntiin ja molemmat jo menivätkin kaupaksi, joten pääsin vielä euromääräisesti plussan puolelle ja sain tavamäärää vähennettyä.
Pois myymäni kamerat olivat Fujifilm X100F sekä Leica X1 jotka molemmat olivat erinomaisia ja joilla kummallakin olin kuvannut paljon, mutta kummatkin ovat kuitenkin sellaisia että mikäli joskus katuman päälle tulee niin niitä kyllä löytyy mitä luultavammin käytetyiltä markkinoilta toisenkin kerran. Kumpikin niistä oli pokkareita kiinteällä objektiivilla kun taas tämä kamera sitä vastoin on järjestelmäkamera johon voi objektiiveja vaihtaa.
Varsinaista tarvetta laitteiston vaihdokselle ja uusien hankinnalle ei toki ollut, mutta yleinen kiinnostus ja harrastuneisuus on ihan hyvä syy itsessään. Olin nähnyt serkullani R-sarjalaisen viimeksi muutamaa päivää ennen tämän ostoa, Canonin R8:n ja pidin sen kuvanlaadusta. Tietenkin R8 on selvästi eri hintaluokassa, teknisesti edistyneempi ja se on myöskin täyden kennon kamera kun taas tämä on crop-kennoinen joten eroja kyllä löytyy.
Kuitenkin R-sarjaa kiinnosti päästä koettamaan itsekin ja etenkin R50:ssä sen pieni koko ja kepeä paino olivat syitä mitkä varsinkin herättivät kiinnostusta. Isoa ja painavaa laitteistoa ei tule niin helposti mukaan otettua moneenkaan paikkaan jonka vuoksi tällainen pieni ja kevyt kamera vaikutti ainakin teoriassa houkuttelevalta vaihtoehdolta. Ilahduttavasti nämä edut eivät ole jääneet ainoastaan teorian tasolle vaan todellisen elämän kokemuksetkin ovat olleet positiiviset.
Peltoa Vantaalla 6.1.2024. Canon R50, RF-S18-45 mm F4.5-6.3 IS STM, ISO 100, 25 mm, F/8, 1/200.
Ensimmäiset kokemukset
Viikon ja yhden päivän käytön perusteella kokemukset ovat olleet erittäin positiiviset. Asiat joista olen pitänyt erityisen paljon ovat olleet erinomainen kuvanlaatu, kepeä paino, pieni koko, nopea automaattitarkennus, USB-C lataus sekä hyvin kestänyt akku jopa -17 asteen pakkasessa.
Internetin perusteella runko patterin ja muistikortin kanssa olisi 375 grammaa painoltaan ja kittiputken paino olisi 125.1 grammaa joten kokonaismassa olisi ainoastaan 500,1 grammaa. 50 mm F/1.8 objektiiville on netissä ilmoitettu painoksi 160 grammaa joka sekin on siis melkoisen höyhensarjalainen. Sen kanssa kamera painaa 535 grammaa joka on vielä varsin mukavasti mukana kuljetettavaa sorttia.
Omistan lisäksi toisen järjestelmäkameran, Fujifilm X-T2:n jonka paino rungolle muistikortin ja objektiivin kanssa on netin tietojen perusteella 503.4 grammaa, eli ilman minkäänlaista objektiivia on sillä jo enemmän painoa itsessään kuin Canon R50:llä kittiputkensa kanssa. Yksi lähiaikoina eniten käyttämistäni objektiiveista Fujilla on ollut 23 mm F/1.4 joka painaa 375 grammaa joten runko + tuo objektiivi painaa yhteensä 878,4 grammaa joten painoero on merkittävä.
Tietenkin grammamääräisesti painon ero kuulostaa pieneltä ja sitä se myös on, mutta jos kameraa kuljettaa olallaan tunnin tai pari niin yli 350 gramman ero alkaa jossain vaiheessa jo tuntumaan. Mitä kepeämpi, sitä parempi.
Juna Koivukylän juna-asemalla 2.1.2024. Canon R50, RF-S18-45 mm F4.5-6.3 IS STM, ISO 100, 18 mm, F/8, 1/200.
Automaattitarkennus on ollut ilahduttavan nopea ja lähes aina järkevään kohtaan osuva. Tietenkin välillä sekin menee pieleen, mutta useammin sillä oikeaan on osunut kuin väärään.
Akkukesto on ollut myöskin positiivinen yllätys. Olen nyt ollut lomalla muutaman viikon joten se on luonut hyvän mahdollisuuden lähteä kuvailemaan ulos pakkaseen. Tarkoituksena on lähiaikoina tehdä reissu lappiin joten olen halunnut saada vähän alustavaa arviota siitä että onko edes pienessä määrin realistista odottaa pärjäävänsä yhdellä akulla jos aikomuksena on käydä myös pihalla pyörimässä. Kelit ovat olleet lähipäivinä jossain -15 ja -19 asteen välissä ja kertaakaan akku ei ole hyytynyt kuvaussession aikana. Tietenkään ulkona en ole tuntikausia pyörinyt, mutta sen suurempaa aikomusta ulkona tuntien pyörimiselle ei ole lapin pakkasessakaan.
Fujin kameroihin tottuneelle jotkin asiat voisivat olla paremminkin
Vaikka ensimmäiset kokemukset ovat kokonaisvaltaisesti selkeästi positiivisen puolella, on silti joitain asioita joiden toivoisin olevan toisin.
Manuaaliasetuksia käytettäessä kontrollit ovat yhä edelleenkin epämukavassa paikassa kuten ne varmaan on ollut jokaisessa omistamassani Canonissa. Jos Canonin manuaaliasetuksissa rullien pyörittelyt ei ole häirinnyt niin tuskin ne tässäkään alkaa häiritsemään, mutta jos olet käyttänyt Fujifilmin X-T2:ta ja pidät siitä kuinka ISO-arvolle on oma fyysinen rulla, valotusajalle toinen ja lisäksi EV-kompensaatiolle kolmas ja kuinka helposti voi objektiivista pyöritellä aukon haluamakseen nopeilla liikkeillä niin näiden manuaalisten kontrollien järkevyyden jälkeen Canonin toimintalogiikka tuntuu enemmänkin ratkaisulta joka on tehty suunnitteluinsinöörien kosteissa saunailloissa eikä niinkään valokuvaajien ruokapöydässä.
Plussaa tietenkin on se, että tässä kamerassa on koketusnäyttö ja manuaalimoodissa voi suhteellisen nopeasti tökätä objektiivin aukon valintaan itsensä jonka jälkeen pääsee pyörittelemään etusormella pyöritettävästä rullasta haluamansa arvon. Silti tämä on käytettävyydessään kaukana siitä mitä Fujin kameroissa tai Leican X1:ssä olen kerennyt tottumaan.
Pieni rakennus Vantaalla kuvattuna 2.1.2024. Canon R50, RF-S18-45 mm F4.5-6.3 IS STM, ISO 100, 18 mm, F/5.6, 1/100.
Manuaaliasetusten epäkäytännöllisyys omaan kuvaustapaani nähden on onneksi realistisesti arvioiden hyvinkin pieni miinus sillä käytän tätä ensisijaisesti automaattiasetuksilla ja toisinaan Av-moodissa eli aukon esivalintatilassa joten kummassakaan näistä tällaista rasittavaa rullailua ei juurikaan tule.
Toinen pienehkö miinus tulee virtapainikkeen sijainnista suhteessa kuuvausmoodin valinnan rullaan, sillä talvikelillä on tullut useammankin kerran hansikkaat kourassa pyöräytettyä rullaa siinä samalla kun olen laittanut kameran päälle tai pois. Olisi kätevä jos rullan asetuksen saisi lukittua samalla tapaa kun Fujin kamerassa saa, mutta tämäkin on ollut onneksi vain pieni miinus eikä tämän kanssa luultavastikaan tule todellista ongelmaa missään vaiheessa kun vain tajuaa katsoa itse missä kuvaustilan valinnassa sillä hetkellä on kun alkaa kuviaan räpsimään.
Kittiputki on valovoimaltaan huono, mutta silti objektiivina hyvä
Yksi mikä on itseni yllättänyt positiivisesti on kittiputken laatu. Vanhoina aikoina Canonilla kittiputki oli 18-55 F/3.5-5.6 ja se oli valovoimaltaan huono. Canon pisti R-sarjan kittiputken osalta vielä tätäkin huonommaksi ja laittoi putkelle valovoima ainoastaan 4.5-6.3 välille. Myösin objektiivi ei enää yllä 55 mm saakka vaan se rajoittuu 45 mm joten senkin suhteen on otettu takapakkia ainakin speksien puolesta.
Ilahduttavaa kyllä, speksit eivät onneksi ole kertoneet koko totuutta. Uudemmat rungot ovat kehittyneet niin paljon että huonon valovoiman linssi ei ole aiheuttanut kertaakaan itselleni harmaita hiuksia vaan linssi on ollut käyttökelpoinen kaikessa peruskuvauksessa niin sisällä kuin ulkona.
Pieni silta Vantaalla kuvattuna 6.1.2024. Canon R50, RF-S18-45 mm F4.5-6.3 IS STM, ISO 100, 20 mm, F/6.3, 1/125.
Siinä missä Canon 350D:n aikoina ISO 800 alkoi tekemään jo jossain määrin häiritsevän näköistä kohinaa ja ISO 1600 varsinkin oli kohinaltaan yleensä epämukavan näköistä katsottavaa on tämän rungon osalta ISO 3200 erittäinkin käyttökelpoista jälkeä eikä se häiritse itseäni lainkaan. Samoin ISO-arvolla 6400 en huomaa monessakaan kuvassa järkevässä koossa katsottuna mitään häiritsevää, joten se mitä objektiivin valovoimassa on menetetty on kompensoitu merkittävästi kehittyneemmillä rungoilla eikä tuo huono valovoima enää olekaan niin huono tavallisessa räpsimisessä ainakaan itselleni.
Kittiputkessa on yllättänyt myös iloisesti sen terävyys. Kuvat ovat silmämääräisesti näytöltä katsottuna todella teräviä. Jos kuvissa alkaa zoomailemaan yksityiskohtiin niin tietenkin elämän realiteetit tulevat silloin esiin, mutta itseäni ei pikselien tarkka nyprääminen kiinnosta vaan olen kiinnostuneempi valokuvaamisesta taidemuotona enkä niinkään teknisesti. Toisin sanoen, objektiivi tekee sen verran terävää piirtoa että olen ollut positiivisesti yllättynyt ja se riittää täysin omaan peruskuvailuuni.
Tietenkin tarkoituksenani on hankkia jatkossa myös muita objektiiveja tämän ja RF 50 mm F/1.8 putken lisäksi, mutta syy ei ole siinä että kittiputki olisi tasottoman huono tai sen terävyys ei olisi riittävä. Isoin syy muiden objektiivien hankinnalle tulee enemmänkin valovoimaisempien objektiivien paremmasta bokéhista eli kuvan terävän alueen ulkopuolelle jäävästä epäterävästä alueesta ja sen visuaalisesta miellyttävyydestä. Tavalliselle ihmiselle selostaen valovoimaisemmalla putkella saa kohteen irti taustasta niin että kohde on terävänä mutta tausta on sumea.
Loppusanat
Allekirjoittanut pakkaskelissä menossa kaverin luo tekemään kuvaussessiota 4.1.2024. Canon R50, RF-S18-45 mm F4.5-6.3 IS STM, ISO 800, 18 mm, F/4.5, 1/100.
Canon R50 on ollut nyt käytössäni viikon ja yhden päivän ja kokemukset ovat olleet erittäin hyvät. R50 on ollut mukava käyttää ja sen positiiviset puolet ylittävät selkeästi sen muutamat negatiiviset puolet. Yhden kerran enemmän kuvia räpsiessä kaverista sisätiloissa tuli lämpömittarin kuva näytölle, mutta tälläkään ei ollut mitään vaikutusta käyttöön eikä kuvanlaatuun.
Kepeytensä ansiosta tätä on ollut mukava kuljettaa mukana ja mikä parasta on tämän hankinnan myötä jälleen tullut tehtyä useita erillisiä kuvaussessioita ulkoilmassa pakkasesta huolimatta. Kamera joka innoittaa lähtemään pihalle kuvaamaan säästä riippumatta on itselleni hintansa väärti, joten ainakin lyhyen käytön perusteella olen ostokseen erittäin tyytyväinen.
Tämän päivän Iltasanomissa löytyi uutinen otsikolla “Ostosten maksamiseen on tulossa suuri mullistus” ja sivun otsikkona oli “Digieuro muuttaa maksamista”. Uutinen löytyy luettavaksi täältä.
Digitaalisen euron tulo kuten muidenkin digitaalisten valuuttojen, CBDC:jen eli Central Bank Digital Currencyjen, tulo markkinoille on melkoisen varmaa eikä niitä luultavamminkaan joudu odottamaan enää kovinkaan kauaa. Uutisen mukaan kokeilut alkaisi parin vuoden kuluttua ja olisi todennäköisesti kuluttajien täydessä käytössä jo vuosikymmenen lopuilla.
Digitaalinen valuutta itsessään ei ole mitenkään huono juttu ja se tarjoaa paljon hyviä puolia käyttäjilleen jonka vuoksi uskonkin että valuutta saavuttaa suosiota monien kuluttajien keskuudessa markkinoille tullessaan.
Henkilökohtaisesti pidän silti tätä digitaalisen valuutan kehityksen suuntaa huolestuttavana, sillä tämä antaisi helposti nykyistäkin laajemmat mahdollisuudet rakentaa yhteiskuntaa jossa kansalaisia voidaan kontrolloida, valvoa ja painostaa kuuliaisuuteen entistä paremmin.
Valuutta yksistään digitalisoituna versiona ei ole mikään ongelma vaan se, että samaan aikaan Euroopan Unionissa ollaan kehittämässä myöskin digitaalista henkilöllisyyttä josta voi lukea EU:n sivuilta. Sekään ei yksistään ole mikään ongelma, vaan riski tulee siitä että kun nämä kaksi toisistaan irrallaan olevaa elementtiä yhdistetään ja sidotaan tiukasti toisiinsa on vaarana että valtion tai EU:n tasolla tehdään myöhemmin poliittisia päätöksiä jolla kansalaisten normaali elämäminen yhteiskunnassa vaarantuu mikäli he eivät tottele päätöksiä, olivatpa ne kuinka järjettömiä tahansa kansalaisen itsensä näkökulmasta.
Esimerkkinä tällaisesta uhkakuvasta on kansalaispisteytysjärjestelmä missä ihmisen ostotottumukset liitetään henkilön digitaaliseen identiteettiin suoraan siten että hänet voidaan profiloida ja pisteyttää sen mukaan kuinka yhteiskuntakelpoiseksi hänet nähdään. Jos henkilö ostaa vaikkapa lihaa useammin kuin kerran viikossa voidaan hänen rahan käytöstään antaa miinuspisteitä kansalaispisteytysjärjestelmään ja sen myötä määrätä hänelle esimerkiksi lisää veroja maksettavaksi koska hän ei ole kulutustottumuksiltaan vihreiden arvojen noudattaja.
Pahemmassa tapauksessa tietenkin digitaalisella valuutalla voitaisi määrittää jo suoraankin se miten rahaa saa käyttää ja siten voitaisi estää vaikkapa se liiallinen lihan ostaminen kaupasta. Samalla tapaa voisi profiloida että mikäli henkilö tankkaa bensiiniautoa eikä vaikkapa sähköautoa yli asetetun sallitun määrän olisi hän yhteiskunnallisesti luonnosta välittämätön yksilö jota pitäisi verottaa kovemmin.
Digitaalisen valuutan ja digitaalisen identiteetin yhdistämisellä voi nopeasti jo luoda niin monenlaisia yksilön kannalta negatiivisia mahdollisuuksia että en itse kovinkaan positiivisesti näe kehityksen suuntaa. Tietenkin nämä kaikki ovat vain teoreettisia mahdollisuuksia ja huonoja mahdollisia skenaarioita miten asiat voisivat mennä, mutta mitä enemmän mahdollisuuksia kontrollointiin luodaan, sitä varmemmin niitä tullaan kontrollointiin jossain vaiheessa käyttämään.
Hyvänä esimerkkinä vaarallisesta kehityksestä oli nähtävissä jo Kanadassa kun mielenosoitukseen osallistuneiden rekkakuskien pankkitilejä jäädytettiin. Mikäli käytössä olisi vielä kehittyneempi digitaalinen valuutta yhdistettynä digitaaliseen henkilöllisyyteen, sitä laajamittaisemmat uhkat ja painostuskeinot olisi hallituksilla käytössä mikäli kansalaiset eivät tottele järjettömiäkin säädöksiä. Pahimmassa tapauksessa valtio ja EU voisi käyttää painostuskeinona sitä että kansalaisen koko henkilöllisyys ja identiteetti voitaisi jäädyttää ja siten sysätä yksilö yhteiskunnan ulkopuolelle ilman mahdollisuutta käyttää juuri minkäänlaisia palveluita.
Aika näyttää mihin suuntaan kehitys lopulta menee, mutta en henkeäni pidättäisi sen suhteen että kehitys tulisi menemään parempaan suuntaan jos paremmuutta mitataan yksilönvapauksilla asioden käytön helppouden sijaan.
Talvinen maisema Vantaan Koivukylän Havukoskella 31.12.2023. Canon R50, RF-S18-45 mm F4.5-6.3 IS STM, 20 mm, F/9, 1/250 sec.
Hyvä tovi on jo vierähtänyt siitä kun tämä aleksinblogi.net sivusto tuli tiensä päähän. Ensin se näki viimeisen postauksensa julkaistavan jonka jälkeen se jäi enää vain odottamaan sitä hetkeä jolloin sen oli aika irroittaa otteensa tämän maailman syleilystä ja antaa itsensä lipua kohden bittien viimeistä leposijaa jonnekin todellisuuden toiselle puolen.
Kun sivusto jo oli poistunut julkisesta verkosta jota internetiksikin kutsutaan osoitti tämä domain aleksinblogi.net vielä sen vanhaan paikkaansa muistoksi menneistä vuosista, sinne missä sivu joskus oli ollut mutta jossa nyt makasi enää vain tyhjä muisto eletystä elämästä jossa kukaan ei enää vastannut.
En kuitenkaan raaskinut luopua tästä domainsta vaikka vanhan sivuston ylle heitinkin jo viimeiset mullat ja saatoin sen viimeiselle matkalle. Tämä osoite oli ollut itselläni jo vuosikausia käytössä ja antoihan se itselleni ainakin mahdollisuuden varmistaa että se ei mene kenekään muun käyttöön. Lisäksi se antoi mahdollisuuden takaisin paluulle, sillä eihän koskaan tiennyt vaikka uusi kipinä blogaamiseen syttyisi joskus pitkän tai lyhyemmänkin tauon jälkeen.
Tänään, vuoden 2023 viimeisenä päivänä laittaessani ruokaa tuli ajatus mieleen että ehkä tämän blogin olisi aika herätä uuteen elämään. Uutena ja uljaana, puhtaalta pöydältä, siitä missä olen nyt, ei siitä missä olin kun edellisen kerran tätä blogia pyöritin. Kuten voi siis havaita, en ole tuonut mitään vanhoja blogipostauksiani tänne blogiin eikä jatkossakaan ole tarkoitus niin tehdä, vaan blogi on kokonaan uusi ja uusin sanoin sanoitettava. Mennyt on mennyttä, se mitä on kirjoitettu on kirjoitettu ja se on jo jäänyt enimmäkseen unohduksiin.
Tietenkin itselläni on vielä vanhan blogini tekstit tallessa ja osan niistä teksteistä olen lisännyt omalle nettisivulleni aleksirasanen.xyz joka on luonteeltaan täysin erilainen kuin tämä blogi. Se on verkkosivu, digitaalisen elämän arkisto, ajatuksieni kirjasto joka on ajaton ja vailla aikajanaa, rakenteellisesti erilainen ja muodoltaan toisenlainen kuin tämä blogi. Blogi on ajassa eteenpäin lipuva laiva joka kulkee sinne minne tuuli kuljettaa kun taas kotisivu on pysähtynyt hetki historiaa joka ei virtaa eteenpäin veden lailla minnekään vaan se vain on ja pysyy siellä minne se on pysähtynyt.
Leikkipuisto Vantaan Koivukylän Havukoskella 31.12.2023. Canon R50, RF-S18-45 mm F4.5-6.3 IS STM, 18 mm, f/8, 1/250 sec.
Suljin tämän blogin aikaisemmin siksi, että en enää kerennyt kirjoittaa postauksia sillä elämässä on niin paljon kaikkea muutakin tekemistä. Elämässä on vieläkin paljon kaikkea tekemistä, mutta kenties löydän jälleen jatkossa aikaa tämän blogin kirjoittamiselle, etenkin kun tarkoituksenani on luopua kaikista toistuvista teemoista postauksien suhteen. Blogista on siis tarkoitus tulla sellainen että kirjoitan tänne vain kun koen halua tänne kirjoittaa jotakin ilman että luon mitään toistuvaa teemaa joka asettaa odotukset milloin pitäisi olla julkaistavia kirjoituksia.
Mikäli olet uusi täällä blogissa on hyvä hieman avata tämän blogin historiaa tämän asian tiimoilta. Aikaisemmin täällä blogissani oli viikoittain toistuvia teemoja kuten elokuva-arvostelut joita kutsuin “leffalauantai”-postauksiksi sekä olutarvostelut jotka tunnettiin täällä blogissani nimellä “perjantaipullo”. Jatkossa näitä ei ole eikä mitään muutakaan aikaan sidottua toistuvaa teemaa juurikin sen vuoksi että ei tarvitse miettiä onko enää aikaa pitää blogia vaiko ei. Kun ei ole mitään aikataulua eikä mitään odotuksia millekään postaukselle, ei myöskään ole tarvetta miettiä onko kirjoittamiselle aikaa vaiko ei. Kirjoitan milloin vain ja mistä vain sillä hetkellä tahdon kirjoittaa.
Yllä olevalla tekstillä en tarkoita kuitenkaan sanoa että jatkossa en tulisi kirjoittamaan elokuva-arvosteluita tai olutarvosteluita – on hyvinkin mahdollista että kumpia jompia tai molempia tulee yhä jatkossakin täällä aina silloin tällöin näkymään. Tarkoitan siis ainoastaan sitä, että niille ei ole mitään yksittäistä päivää jolloin niitä aina olisi tänne blogiin tulossa.
Kuva kävelysillalta Vantaan Koivukylän Havukoskella 31.12.2023. Canon R50, RF-S18-45 mm F4.5-6.3 IS STM, 27 mm, F/9, 1/400 sec.
Mikä on tämän blogin suunta ja millaiseksi se muodostuu ajan saatossa, en vielä sitä tiedä sillä tulevaisuus on avoin ja vailla suunnitelmia ja mitä tahansa voi eteen tulla ja suunta voi blogilla mennä mihin vain.
