Kuten blogista on voinut lukea taas lähiaikoina, olen jatkanut matkaani kohden minimalistisempaa elämää. Matka on sujunut hyvin eikä erikoisempia jumittamisia ole matkalla tapahtunut. Tavaraa on lähtenyt kohtalaisen paljon ja yleisilme asunnossa on muuttunut enemmän itseäni miellyttävään suuntaan, eli asunto alkaa jälleen näyttämään enemmän ihmisen asutukselta eikä vain johtoja ja roinaa täynnä olevalta pölyn kierrätyskeskukselta.

Tavaroistaan eroon hankkiutumisessa on monelle useampia erilaisia syitä mitkä vaikeuttavat prosessia. Tavaroilla on taloudellista arvoa, tunnearvoa tai sitten niistä ei ilkeäisi luopua sillä kokee syyllisyyttä mikäli antaa pois tai myy jotain minkä joku on antanut joskus vaikkapa lahjaksi. Lisäksi omat haasteensa luo entä jos -ajattelu sekä fantasiatodellisuus.

Entä jos -ajattelu on helppoa tunnistaa, sillä useammankin vähennettävän asian kohdalla saattaa alkaa miettimään entä jos tarvitsenkin sitä tai saatan tarvita tätä vielä. Tähän ajatteluun olen törmännyt ehdotuksena netissä mm. sen että miettii mitä tapahtuisi jos tätä ei olisi ja tarvitsisin sitä huomenna. Saisinko jostain uuden tai käytetyn tämän tilalle, miten nopeasti ja mihin hintaan, tai voiko ongelmasta selvitä ilman tätä esinettä.

Lisäksi hupaisampi ehdotus on ollut käsitellä tätä ajattelua myös koirankakkatestillä. Tämä on ajatusmalli siitä, että jos koira tulisi ja vääntäisi tarpeensa tämän esineen päälle, mitä sille esineelle sen jälkeen tekisin. Onko esine niin tärkeä itselleni että kuluttaisin aikaani siihen että siivoaisin koiran köntsät esineestä, vai lentäisikö asia roskiin. Tämä paljastaa suhteellisen nopeasti monenkin asian arvon itselle.

Toinen ehkä hieman hankalammin tunnistettava syy tavarasta poisluopumisen vaikeudelle on fantasiatodellisuus, eli ajatus siitä mitä kuvittelee olevansa tai haluavansa olla, mutta ei silti sitä todellisuudessa ole, eikä realistisesti vaikuta siltä että siihen suuntaan tulisi olemaan myöskään menossa. Tähän kategoriaan kuuluu esimerkiksi urheiluvälineet lajista, jota on kerran tai pari pelannut ja sen jälkeen varusteet ovat olleet kaapissa odottamassa muutaman vuoden että kunhan taas jatkan pelaamista. Oma mielikuva siitä mitä on tai haluaisi olla ei vastaa tällöin todellisuuden nykytilaa, eli sitä mitkä asiat on tällä hetkellä niitä joita käyttää tai aikoo oikeasti tulla käyttämään.

Olennainen asia matkalla minimalismiin luultavasti onkin siis itsensä tunteminen. On helpompaa laittaa tavaraa kiertoon kun tietää mitä oikeasti elämässään haluaa ja tarvitsee.

Lisäksi itsensä tuntemisen merkitys on olennainen siksi, että minimalismin päämäärä ainakin itselleni on parantaa elämänlaatua poistamalla elämästä kaikki tarpeeton, jolloin aikaa jää enemmän itselleni merkityksellisemmille asioille.

Itsensä tunteminen auttaa siihen, että ei heitä pois niitä asioita mitkä itselle merkitsee. Yhä edelleen ainakin osalla ihmisiä on ajatus siitä, että minimalismi on tyhjiä huoneita missä on mahdollisimman vähän tavaraa. Itse en allekirjoita tätä ajatusta, sillä minimalismin tehtävä on vain poistaa kaikki turha ja tarpeeton ja jättää jäljelle kaikki se mikä on merkityksellistä.

Eri ihmisillä eri asiat ovat merkityksellisiä, jolloin suoraan tavaran määrästä ei voi myöskään päätellä onko joku minimalisti vaiko ei. Minimalismi on enemmänkin ajatusmalli ja mielentila jonka seurauksena lähes poikkeuksetta myös ulkoinen todellisuus on siistimpi ja tavaraltaan vähäisempi kuin jos ajatusmalli olisi erilainen. Tietenkin toisen ihmisen minimalismi sisältää enemmän tavaraa kuin jonkin ei-minimalistin elämä saattaa sisältää, koska elämäntilanteet ovat eri ihmisillä erilaisia.

Minimalismi on aivan erilaista pariskunnalla joilla on vaikkapa viisi lasta joista jokainen harrastaa eri harrastuksia kuin vaikkapa yksin elävällä. Yksin elävilläkin minimalismi on täysin eri näköistä sen mukaan, mitä kukakin harrastaa tai pitää tärkeänä.

Jos harrastuksiin kuuluu reppureissaus ja laavuilla öiden nukkuminen ja jos iso osa vapaasta ajasta menee ulkoiluun, on tavaran määrä luultavasti merkittävästi vähäisempää kuin ihmisellä jonka intohimona on ruoan laitto ystäviensä kanssa tai vaikkapa moottoripyöräily ja niiden kunnostaminen. Eri harrastuksissa on eri verran tarvetta tavaroille. Kyse ei siksi olekaan suoraan tavaran määrästä vaan mielentilasta, siitä onko omistamansa asiat sellaisia jotka ovat tarpeellisia tai muutoin elämänlaatua parantavia.

Esimerkiksi koristetyynyt, päiväpeitto, televisio, kahvinkeitin tai vaikkapa taulut seinällä eivät välttämättä ole tarpeellisia, mutta niillä on usein ihmisen elämänlaatua parantava vaikutus ja niillä on käyttöä. Ne eivät ole siis romua, vaan asioita jotka on itselleen hyvä jättää.

Itselleni tärkeitä asioita

Tavaran määrää vähentäessä huomaan että on paljon asioita joista on helppo luopua, sillä monet asiat ovat nykyisellään turhia. Ne eivät ole välttämättä olleet turhia silloin kun ne on tullut hankittua, mutta on hyvä tiedostaa että en ole enää se sama ihminen kuin se joka ne asiat on hankkinut. Monet asiat ovat täyttäneet tarkoituksensa ja sen jälkeen elämän muutoksien myötä ne ovat vain jääneet tarpeettomiksi.

Lisäksi elämän aikana omat tarpeet tai ainakin kiinnostuksen kohteet muuttuvat, joten on turha pitää kiinni menneestä jos tietää että enää ei samat asiat kiinnosta ainakaan niin paljoa että niihin liittyviä tavaroita kannattaisi pitää kaapissa odottamassa josko kiinnostus palaa uudelleen. Esimerkiksi omalla kohdallani näihin kuuluu vaikkapa osa tietokoneromppeista. Koska olen vaihtanut serveriäni, voin hyvin laittaa vanhat serverit eteenpäin.

Nykyään myös selkeästi tiedän mitkä asiat itseäni kiinnostaa ainakin tällä hetkellä elämää, vaikkakin tietenkin kausittaista vaihtelua on. Elokuvien katsominen, musiikin kuunteleminen, musiikin soittaminen, tietokoneella pelaaminen, valokuvaaminen, erilaisten oluiden maistelu ja kaikenlainen estetiikan ja kauneuden pohtiminen sisustuksessa, taiteessa yms. ja monet muutkin asiat.

Arvostan esimerkiksi sitä, että asiat on suunniteltu kauniiksi. Designillä on merkitystä, joten ehkäpä jatkossa alan katsomaan enemmänkin asioita myös niiden ulkonäön selvemmin huomioon ottaen vaikka ne maksaisi enemmän. Onneksi aina kauniimmat asiat eivät välttämättä edes maksa enempää, joten tapauskohtaista tämäkin.

Esimerkiksi Applen tuotteet ovat itseäni enemmän miellyttäviä kuin oma PC-pöytäkoneeni, sillä suunnittelijoilla on ollut tyylitajua. Toisin sanoen, jossain vaiheessa vaihdan tietokoneeni kotelon kauniimmaksi, koska miksi suotta katsoa rumaa koteloa kun ongelman voi korjata ostamalla kauniimman tilalle. Lisäksi tietokoneiden kotelot irtoaa monetkin yleensä alle 150 eurolla mitä nyt olen katsellut, joten tällainen elämänlaadun parantaminen tuskin tulee myöskään sysämään konkurssiin.

Kulttuuri ja viihde elokuvien ja musiikin muodossa on myöskin asioita joista nautin, joten jatkossakin tulen pitämään videotykin, surround-setin ja television. Elokuvien katsominen valkokankaalta on kokemuksena niin monin verroin parempi kokemus kuin television kautta katsoessa, että olisi itselleni turha myydä tykkiä, valkokangasta ja surround-settiä, sillä tällöin elokuvakokemus heikkenisi merkittävästi.

Kyllähän elokuvat voi halutessaan katsoa vaikka kännykältä, mutta se tuntuisi samalta kuin söisi Michelin-ravintolan fiinin aterian pahviselta kertakäyttölautaselta räkäisen kuppilan likaisessa pöydässä samalla kun kuuntelee humalaisten huutoa ja kovalla soivaa jukeboksia. Nautittava tuote on kyllä sama, mutta kokemus ei vain ole millään muotoa vertailukelpoinen.

Koska harrastukseni ovat moninaiset ja myöskin sellaisia mistä tulee tavaraa, on siis selvää että mihinkään askeettiseen elämäntyyliin en ole siirtymässä (ellei joskus elämässä vain olosuhteet sellaiseen pakota).

Olen huomannut että olen ihminen joka nauttii monista fiineistä iloista joita ehkä helposti voi pitää jonkinlaisena snobeiluna, vaikkapa erilaisten kahvien, viskien tai oluiden maistelusta tai juurikin elokuvista tai musiikista muutenkin kuin vain viihteenä. Kansankielellä tuttavalllisemmin ilmaisten olen siis elitistinen kermaperse 😀

Olipa kuinka tahansa, tärkeintä onkin että tietää itse mitä on jolloin osaa heittää helpommin pois kaiken sen mikä ei tuota elämään enää lisäarvoa. Tähän mennessä näitä asioita on ollut todella paljon ja luultavasti tulee vielä paljon löytymään lisääkin, joten tästä on hyvä jatkaa matkaa kohden yksinkertaisempaa ja kauniimpaa elämää.

Matka kohden minimalismia on yhä jatkunut pienin, mutta samalla kuitenkin suurin askelin. Pienin siten, että vaivannäkö kohden siisteyttä mennessä on työmäärältään vähäinen, sillä tehtävälistalla on päiväkohtaisesti ainoastaan kolme tehtävää jotka nekin ovat lähes aina suhteellisen nopeita toteuttaa. Askeleet ovat kuitenkin samalla suuria, sillä näillä pienillä asioilla saa nopeasti jo suurenkin vaikutuksen yleiseen siisteyteen joka ruokkii siivoamisessa positiivista kierrettä.

Siivoamisessa – kuten oikeastaan lähes kaikessa muussakin elämässä – toimii jonkinlainen lumipalloefekti, eli Iriwin Goodmanin laulun Ei tippa tapa -sanoja lainaten “kun on alkuun päästy niin antaa mennä vaan”. Tässä tapauksessa kun ensin siivoaa vähän, on helppoa jatkaa samoilla vauhdeilla.

Tämä tietenkin vaatii sen, että tehtävä jonka on itselleen listalle laittanut on tolkullisen kokoinen. Jos päivän tehtävälistan yksi tehtävä on siivota kerralla kaikki keittiön kaapit, motivaatio kuolee nopeasti ja siivoamisesta tulee vastenmielistä pakkopullaa jonka pariin ei halua palata ennen kuin on pakko. Tietenkin joillakin ihmisillä tämä voi mennä toisinkin, mutta näin ainakin itselleni kävisi. Omalla tehtävälistalla ovatkin päivän työt olleet kokoluokaltaan esimerkiksi “siivoa yksi hylly” tai “pyyhi pölyt keittiön kaappien päältä”.

Keittiön kaappien päältä pölyjen pyyhkimisen kanssa samalle päivälle ei onneksi tullut laitettua mitään muuta isompaa, sillä pölyn irti jynssääminen vaati kohtalaisen paljon aikaa, varmaankin puolesta tunnista tuntiin. Muut tehtävät olivat toriin muutamien tavaroiden listaamista ja yhden hyllyn siivoaminen jostain kaapista. Tällä kertaa valituksi tuli keittiön kaapin hylly, vaikkakin sitten siivosin samalla kaksi muutakin hyllyä koska missään ei ollut aivan suhteetonta määrää romua. Kerralla tuli sitten ainakin se kaappi kuntoon.

Kaappeja on keittiössä useita, joten vielä on muutama kaappi mitkä odottavat siivoamistaan. Kuitenkin suurin osa kaapeista on jo kokenut kaaoksen muuttumisen järjestykseksi ja kaikki vetolaatikot kuuluvat tähän kategoriaan. Nyt kun vetolaatikot avaa, tiedän mitä siellä on, tai vähintäänkin edes suunilleen.

Osa tavaroista on päätynyt roskiin, osa taas eri kaappeihin muiden samankaltaisten tuotteiden kanssa. Audiolaitteet ja videolaitteet kuuluvat keskenään samaan paikkaan eikä pitkin poikin jokaisen huoneen jokaista kaappia, kuten valitettavasti ne ovat tupanneet menemään.

Asteittainen siivoaminen on myös mahdollisuus

Yksi minkä olen huomannut myöskin hyväksi ideaksi itselleni on asteittainen siivoaminen. En tässä tarkoita siis sitä mistä ylempänä puhuin, eli yhden hyllyn siivoamista kerrallaan vaikka sekin on asteittaista siivoamista mutta eri tavalla, vaan tarkoitan sitä että kokonaisen kaapinkin voi siivota asteittain siten että ensin tekee ensimmäisen kierroksen ja myöhemmin vasta toisen kierroksen.

Alla on esimerkki siitä mitä tarkoitan. Käytävän kaappi oli pääsyt aivan järjettömään sotkuun. Kun jonkun asian jättää tilapäisesti huonosti kaappiin niin kohta siinä on jo toinenkin asia mikä on tilapäisesti huonosti, kunnes ei mene kauaakaan kun kaaos on ottanut vallan ja järjestys on jäänyt taistelussa alakynteen. Tämän takia mitään ei pitäisi tehdä kiireellä ja laitan sen myöhemmin paikalleen -mentaliteetillä, koska kun on sotkuisaa on helpompaa vain viskata seuraavakin piuha sinne kuin siivota sotku.

Tein tälle kaapille ensimmäisen siivouskierroksen, jonka jälkeen yleisilme muuttui jo radikaalisti paremmaksi, mutta se on silti yhä työn alla. Nyt kaapin voi aukaista ilman että mitään on vaarassa tipahtaa päälle eikä mitkään johdot ole suoraan hyppäämässä näkökenttään.

Tästä on merkittävästi helpompi jatkaa siivoamista, koska nyt enimmät ja helpoiten pois viskattavat romut on jo viskattu pois. En kuitenkaan saanut tätä vielä siivottua loppuun asti, koska tarvitsen muutamia johtorasioita.

Kaappiin takaisin laitetuissa muovipusseissa ja/tai kukan alusastiassa on ainakin johtoja isot läjät jotka vaativat niiden ajatuksella läpikäyntiä. Koska monelle johdolle on tarvetta, ajattelin että voisin harkita jonkinlaisia erillisiä säilytysrasioita erilaisille johdoille. Yhteen rasiaan voisi laittaa kaikki harvemmin mutta kuitenkin joskus tarvitsemani USB-johdot, toiseen voisi laittaa RCA-RCA-johdot ja yhteen sitten instrumenttikaapelit ja XLR-kaapelit. Virtajohdoillekin voisi olla oma paikkansa, jolloin aina tietäisi missä mikäkin johto on.

UFOt synnyttävät kaaoksen

Koska turhan tavaran poisheittäminen on vain yksi askel kodin siivoamisessa, on hyvä miettiä romua olennaisempi kysymys, eli se, mistä kaaos alunalkaenkaan on saanut muotonsa.

Kuten yllä olevassa kappaleessa mainitsin, yksi syy on kiireessä tekeminen ja se että asiat jäävät vaiheeseen ajatuksella että laittaa sen myöhemmin kuntoon. Tätä myöhemmin hetkeä ei helposti tule, ellei siitä pidä tietoisesti kiinni. On helpompi jättää asiat vain siten kun ne ovat, jos haitta vaivan korjaamattomuudelle ei ole tarpeeksi suuri.

Kaaos kotiin syntyy askeleittain, joten yleensä sen muodostumista ei havaitse ennen kuin silmät aukeavat ja tajuaa että on keskellä kaaosta. Samalla tapaa kuin eksymisessäkin – yksi askel hieman vinoon päämäärästä ei ole paha eikä sitä huomaa, pari askelta lisää eikä sitäkään huomaa, mutta kun kilometrin on kävellyt ja alussa on lähtenyt suuntaamaan hieman vinoon on lopulta määränpääkin jo kohtalaisen kaukana. On merkittävästi helpompaa ja vähemmän vaivaa vaativaa korjata olosuhteet heti kuin antaa niiden mennä tarpeeksi pahasti pieleen jolloin kynnys aloittamiselle on paljon suurempi.

Minimalismiaiheisia YouTube-kanavia katsellessa ja niiden kommenteissa on törmännyt mielenkiintoiseen termiin UFO joka myös selittää hyvin mistä kaaos ottaa muotonsa. Kyseessä ei ole siis tässä kontekstissa tunnistamaton lentävä esine, vaan tunnistamaton leijuva esine, eli Unidentified “Floating” Object. Tähän kategoriaan menee kaikki ne asiat, joilla ei ole selkeää paikkaa. Kun asialla ei ole selkeää paikkaa minne se kuuluu, se jää leijumaan pitkin asuntoa milloin minnekin tasolle.

Tämä on tullut myös itse huomattua. Jos asiolla ei ole selkeää paikkaa minne ne kuuluvat, ne jättää vain “johonkin” ja kohta tuo paikka jo kuhiseekin toisia UFOja ja siitä syntyy käytävän kaapin kaltainen kaaos.

Kaaoksen synnystä olen pannut merkille myös sen, että pienikin määrä friktiota asioiden oikeaan paikkaan laittamisessa aiheuttaa sen että ne eivät päädy sinne minne ne kuuluisivat.

Tällä tarkoitan siis esimerkiksi sitä että vaikka itselläni on ollut makuuhuoneen kaapissa pahvilaatikko missä on ollut sekalaisia johtoja, ei kaikki johdot ole sinne kuitenkaan päätyneet takaisin. Yksi syy on toki laatikon liian pieni koko, mutta toinen syy on ollut varmastikin se, että niiden sekalaisten johtojen laittaminen tuonne laatikkoon on ollut liian työlästä koska sen laatikon päällä tai edessä on ollut romua mitä olisi pitänyt ensin siirtää jotta johdot olisi voinut laittaa sinne. Toisin sanoen on ollut helpompaa vain laittaa johdot väliaikaisesti toisen kaapin hyllylle kuin sijoittaa ne sinne minne ne kuuluvat.

Olen käyttänyt kursivoitua tekstiä sanassa väliaikainen tässä postauksessa siksi koska monet kyllä tietävät että väliaikaisuutta varmempaa on vain verot ja kuolema. Väliaikainen sijoituspaikka on sellainen missä tavara pyörii vielä vuodenkin päästä jos sillä ei ole selkeää paikkaa, joten sinänsä useallakin saattaa olla vain turhaa itsepetosta ajatella että jonkin laittaa johonkin väliaikaisesti koska entuudestaan jo tietää että se ei tule sieltä väliaikaisesta paikasta hetkeen liikahtamaan parempaankaan paikkaan.

Tästä on hyvä jatkaa jälleen sunnuntaina siivoamista, sillä sapattisin en siivoa. Silloin olen vain ja otan rennosti hyvällä omallatunnolla.

Käytävän päässä on pidemmän aikaa ollut kirjahylly. Tämäkin kirjahylly on yksi niistä erinomaisista esimerkeistä miltä näyttää kun tavaraa kertyy enemmän kuin on tarve – Romua on jokaisella hyllyllä eikä kaikki näistäkään hyllystä löytyneistä tavaroista olleet enää tarpeellisia.

Aloitin hyllyn siivoamisen sillä että ensin kaivoin kaikki tavarat pois ja katselin mitä kaikkea sieltä löytyi. Elokuvia, kirjoja, sekä valokuvia sekä muutama jonkin verran tuherreltu piirrustuslehtiö sekä myöskin avaamaton valokuva-albumi. Valokuvia oli myös pinossa isot läjät. Viisaampi voisi ajatella että olisi saattanut meikata senssii laittaa ne kuvat sinne albumiin, mutta jostain syystä näin ei ole tullut tehtyä – eikä ole näiden kuvien osalta tullut tehtyä vieläkään. Se on sitten tulevaisuudessa tarkemmin mietittävä asia mitä näille kuville tekee.

Yksi huomionarvoinen asia siivoamisessa ja tavaran vähentämisessä onkin se, että kaikkia valintoja ei tarvitse tehdä kerralla. On joitain asioita jotka vaativat paljon enemmän prosessointia – kuten näiden kuvien läpikäynti ajatuksella – joten sen takia ei kannata jäädä jumittamaan kirjahyllyn siivoamista. Kirjahyllyn siisteys vaikuttaa suoraan asunnon yleisilmeeseen ja siten viihtyvyyteen, kun taas kuvien oleminen pinkassa tai kansiossa on irrelevanttia jos kuvat eivät ole näkyvissä. Myöhemmin tietenkin on olennaista että kuvat saavat kunnolla harkitun kohtelun, esim. albumeihin tai roskiin, mutta asunnon siisteyden kokonaiskuvaa miettiessä ei kannata siivoamisvaiheessa takertua tällaisten nysväämiseen.

Aina joskus kuulee sitä että siivotessa ja tavaran vähentämisessä pitäisi vähentää tavaraa eikä siirrellä paikasta toiseen, mutta itse ajattelen että kaikkein realistisin ja paras ratkaisu monien asioiden osalta on nimenomaan siirrellä niitä paikasta toiseen kunhan samalla myös tavaraakin vähenee.

Joskus myös ilman tavaran vähentämistäkin voi saada ihmeitä aikaan, koska asioiden organisoinnilla saattaa saada jo kaiken näyttämään rentouttavalta kaoottisen ilmapiirin sijaan, joten kaikki on tapauskohtaista ja valintoja pitää miettiä tietenkin omien tavoitteidensa pohjalta – onko tarkoitus vähentää tavaraa, vai ainoastaan saada koti näyttämään mahdollisimman siistiltä ilman tavaroiden poisvientiä.

Siivoamisen aikana tulee kuitenkin helposti vastaan asioita joita ei vain ole järkevää käsitellä heti, esimerkiksi juuri isot määrät valokuvia. Toinen esimerkki oli kirjat. Kävin nämä kirjat läpi, valitsin niistä mitä aion pitää itselläni ja loput survoin reppuun sekä kangaskasseihin odottamaan poisvientiä. Käytännössä ne siis tuli vain siirrettyä alussa vasta paikasta A paikkaan B, mutta paikka B:llä oli jo suunnitelma mitä niille tulen tekemään joten tavaran siirtäminen ei ollut ongelmallista. Vein kirjat tarjolle kaupungille muutamaan eri antikvariaattiin, osan viskoin roskiin ja osan vein Kampin ostarilla suutarin liikkeen vieressä olevalle hyllylle minne pystyi jättämään kirjoja.

Sain vinkin tuosta hyllystä yhdestä noista kolmesta antikvariaatista joissa pyörähdin. Kahdessa niissä ottivat mukanani olleita kirjoja muutaman kappaleen, joten osa vaihtui rahaksi, osa DVD-boksiksi ja osa meni ilmaiseksi pois. Jos olisin tiennyt että Kampin ostarilla on tosiaan tuollainen kirjojen jättöpiste, olisin suoraan vienyt kaikki sinne, mutta koska en tiennyt kulutin vain paljon enemmän aikaani.

Lopputulemana tavaraa meni roskiin paljon ja samoin myös kierrätykseen, joten suunta on hyvä, sillä tavaran määrä väheni jo tässä vaiheessa merkittävästi.

Samalla sain päähäni että entä jos siirtäisinkin tämän hyllyn olohuoneen puolelle. Olohuoneen nurkassa on nettiboksi ja muuta elektroniikkaa, joten mietin olisiko tämän hyllyn laittaminen sinne parempi idea jolloin saisin laitteet laitettua siistimmin hyllylle ikkunalaudan ja toisen hyllyn sijaan. Tällä hetkellä hylly on olohuoneessa ja siinä on tavaroita, mutta en laita tähän vielä kuvia koska haluan pitää tätä jonkin aikaa olohuoneessa ennen kuin osaan sanoa jääkö se sinne vai teenkö sen kanssa jotain muuta.

Käytävä sai merkittävästi freesimmän ilmeen, joten heti kun kotiin tulee ja oven avaa on näkymä mukavan rentouttava. Tästä on hyvä jatkaa!