Leffalauantai: Thor

Thor (Chris Hemsworth) yhdessä legendaarisen Mjölnir-vasaransa kanssa voimiensa tunnossa

Thor (IMDB) on vuonna 2011 julkaistu Marvelin toiminnallinen fantasiaseikkailu. Sen on ohjannut Kenneth Branagh ja sen pääosarooleissa nähdään Chris Hemsworth, Anthony Hopkins, Tom Hiddleston sekä Natalie Portman.

Skandinaavisen mytologian maailmasta tarinansa ammentava Thor kertoo ylijumala Odinin pojasta Thorista. Odin (Anthony Hopkins) aikoo kruunata Thorin (Chris Hemsworth) kuninkaaksi, mutta ennen kruunaamista kesken juhlan jääjättiläiset onnistuvat pääsemään Asgardiin yrittämään hakea heidän voimanlähteenä toimivaa Muinaisen talven lipasta. Thor lähtee ystävineen jääjättiläisten alueelle Jotunheimiin taistelemaan eikä tämä ratkaisu ole politiikkaa ja rauhaa suosivalle Odinille mieleen. Thorilta otetaan hänen voimansa pois ja hänet karkotetaan ihmisten keskuuteen.

New Mexicossa tutkimuksia tekevä ryhmä kohtaa Thorin ja pian perässä samalta alueelta löytyy myös Mjölnir. Tutkijaryhmä saa havaita että omaperäisen oloinen mystinen ilmaantunut mies saattaa sittenkin olla legendaarinen Thor joka hän väittää olevansa.

Astrofyysikko Jane Foster (Natalie Portman) hämmästyy nähdessään Thorin todellisessa olemuksessaan

Mytologioista ja niiden maailmoihin sijoitetuista tarinoista kiinnostuneille Marvelin Thor voi olla hieman hankala tapaus. Tarina, hahmot ja tematiikka on kyllä kiehtovaa samoin kuin elokuvan toteutus, mutta samalla sen vahvasti amerikkalainen action-vivahteinen Hollywood-ote saattaa hieman tuntua mielenkiintoisten legendojen tunnelman latistajalta ja kaupalliseen muotoon puristetulta häpäisyltä.

Marvelin monien muidenkin elokuvien tyyliin myös tämä on kepeän humoristisella ja rennolla otteella sävelletty. Siinä on pintapuoleisesti mukana kaikkea kliseistä ja siirappista mikä tuntuu olevan tämän tyylilajin ominaispiirre. Mukaan mahtuu supersankari, ennalta arvattavaa kasvutarinaa, pintapuoleista romantiikkaa tai flirttailua siihen suuntaan ja tietenkin näyttäviä efektejä ja taisteluita.

Helposti lähestyttävää suoraviivaista supersankarielokuvaa etsivälle Thor on mukavan mukiinmenevä elokuva. Pidin kyllä itse tästä koska se on kaikessa kliseisyydessään ja ennalta-arvattavista piirteistään johtuen juuri sitä mitä tällaiselta elokuvalta odotankin – kepeää viihdettä jonka parissa saa viettää mukavan parituntisen.

Ei tämä mikään mestariteos ole, mutta omassa lajityypissään viihdyttävä tuotos se kyllä on.

Arvosana: 7/10 (IMDB: 7,0/10)

Perjantaipullo: The Crafty Irish Craft Red Ale

Irlannista tulevan The Crafty Brewinging Irish Craft Red Ale on 4,1 % vahvuinen red ale. Kyseessä on ilmeisesti LIDLille brändätty olut joten muiden tietojen löytyminen jäi valitettavasti vajaaksi. Olutta myydään Suomessa LIDLeissä.

Ulkoisesti pullo on mukavan yksinkertainen mutta toimiva. Tuoppiin kaataminen käy vaivattomasti vähäisen vaahtoavuuden vuoksi. Tuopissa oluen kaunis tumman punaruskea sävy pääsee mukavasti esiin. Tuoksu on tuoppiin kaadettuna miellyttävä, aavistuksen mämmimäinen ja imelä, pullossa vielä ollessaan jostain syystä tuoksu ei kovin miellyttävältä tuntunut.

Suutuntuma on suhteellisen laimea, keskitäyteläistä vetisempää sorttia. Maussa on luumuista vivahdetta ja siitä kyllä erottaa red alelle ominaisen aromikkaan ja makean olemuksen, mutta kokonaiskuva jää silti valitettavan laimeaksi. Tuhdimpi ja runsaampi olemus olisi tehnyt tästä hyvän oluen, tällaisenaan se harmillisesti kallistuu tylsäksi ja mitäänsanomattomaksi omassa makumieltymyksessäni.

Musiikkina tämän kanssa menee mukavasti kepeä kotimainen poprock, mm. Haloo Helsinki! – Piilotan mun kyyneleet tai BEHM – Hei rakas.

RAW + JPG on täydellinen kombo ainakin Fujifilmin kameroissa

Jotain vuosia takaperin kirjoittelin tänne blogiini RAW-kuvaamisen hyödyistä (lue täältä) ja vuosikaudet olenkin ensisijaisesti kuvannut kuvani RAW-muotoisena. Nyt muutamia vuosia Fujifilmin kameroita käyttäneenä (Fujifilm X100F sekä Fujifilm X-T2) olen kuitenkin muuttanut kuvaustapaani RAW + JPG -kombinaatioon aikaisemman RAW tai JPG -ratkaisun sijaan.

Suurimpana syynä muutokselle on ollut Fujifilmin kameroiden tarjoamat ”filmireseptit” eli jonkinsorttiset profiilit joilla saa kameran tallentaman JPG-kuvan yleisilmettä erilaiseksi. Respetejä löytyy niin mustavalkoisia kuin värillisiäkin ja kamerassa oletuksenakin tulee useampi joista voi valita itseään miellyttävän. Omassa käytössäni olen erityisesti tykästynyt kameran ”Acros”-asetukseen jolla saan otettua mustavalkoisia kuvia suoraan kamerasta käsin.

Myös muilla valmistajilla on yleensä mahdollista valita kamerasta suoraan profiileja, mutta jostain syystä aiemmissa kameroissa näistä en ole innostunut ja monessa kamerassa en ole niitä edes koettanut ja ne on jääneet käyttämättä. Voi olla että nekin olisivat voineet olla hyviä joten kannattaa jokaisen ainakin koettaa omassa kamerassaan millaisia JPG-kuvia kamerasta on mahdollista saada ulos eri asetuksilla.

Olen voinut tietenkin ottaa RAW-kuvan ja vääntää siitä sitten jälkikäteen mustavalkoisen JPG:n käyttäen Lightroomissa Profile-asetuksista löytyvää Camera matching -asetuksia ja etsiä sieltä Acros-filmisimulaation, mutta olen havainnut että kuva jonka Lightroomista RAW-kuvasta vääntää kameran profiilille ei ole kuitenkaan samanlainen kuin samalla profiililla kamerasta ulos tuleva JPG. Fujin kamerat tekevät siis muutakin kuvankäsittelyä siellä taustalla joka saa kuvan näyttämään aivan erilaiselta vaikka profiili olisi sama. Koska olen pitänyt kameran tekemistä JPG-kuvista on tietenkin ollut sama alkaa ottamaan kuvat JPG-muotoisena.

Kameran JPG-kuvat usein toimivat hyvin monessa eri käytössä (esim. kun kirjoitan olutarvosteluita käytän lähes aina suoraan kameran JPG:tä muuttamalla sen vain pienemmäksi), mutta olen päätynyt kuitenkin ottamaan RAW + JPG -kombinaatiolla sillä kaikkiin tilanteisiin pelkkä JPG ei riitä.

Useimmiten tilanne missä kaipaan jälkikäsittelyn mahdollisuutta liittyy tulostamiseen. Haluan monesti ottaa tilannekuvia ihmisten kanssa hengaillessa mustavalkoisena suoraan JPG:nä Acros-filmisimulaatiolla sillä pidän sen yleisilmeestä, mutta tulostettuna esim. jääkaapin oveen tai valokuva-albumiin haluan kuvat kuitenkin värillisenä. Tällaisten tilanteiden vuoksi RAW + JPG on lopulta muovautunut omaan valokuvaukseeni parhaaksi vaihtoehdoksi.

Ainakin omissa Fujin kameroissani olisi mahdollista valita myös asetus jolla voi ottaa samasta kohteesta useamman JPG-kuvan kerralla eri filmisimulaatioita käyttäen, mutta olen kokenut RAW + JPG -kombinaation paremmaksi ainakin nykyisellä kuvaustavallani.

Huonoimpana puolena tässä on tietenkin se, että kuvien määrä kovalevyllä tuplaantuu. Olen kamerassani säätänyt kuitenkin JPG-kuvien koon pienimmäksi mahdolliseksi jolloin yhden kuvan koko vastaa ainoastaan 6 Mpix -kokoluokkaa eikä tilan käyttö aivan mahdottomasti pääse kasvamaan.

Verkon kaapelointeja uuteen uskoon

8-porttinen Switch sekä Unify Secure Gateway kiinnitettynä pöydän taakse. Samalla pöydän päältä kertyneet pölyt tuli pyyhkäistyä pois.

Kotonani on jo jonkin aikaa verkon konfiguroinnit olleet vähän niin ja näin kun Ubiquitin Cloud Key onnistui hävittämään konfiguraationsa jo toista kertaa. Verkon konfiguroinnit toki laitteessa ovat pysyneet, mutta siinä vaiheessa kun asetuksia on tarvinnut vaihtaa on tarve ollut tietenkin päästä hallintapaneeliin. Tässä vaiheessa Cloud Keyn omia aikojaan hävittämät konfiguraatiot tulivat vastaan ja konfigurointien tekeminen jäi. Koska konfiguraatiot olivat pielessä oli myös USG eli Ubiquiti Secure Gateway irrallaan vailla käyttöä.

Varmaankin kuukauden tai pari käytin pelkästään DNA:n nettipurkkia ja sen takana Ubiquitin Switchejä sekä yhtä jonkin muun valmistajan Switchiä (taitaa olla Zyxel). Koska Ubiquitin laitteet tarjoavat konfiguroinnillaan hyötyjä jos niitä käyttää Unifin hallintaohjelmiston avulla päätin vielä kerran laittaa verkon konfiguraatiot kuntoon. Backupitkin aikaisemmin olivat siis jollain tapaa vajaat joten koko roskan joutui konfiguroimaan uudemman kerran.

Tällä kertaa pistin Ubiquitin hallintapaneelin pyörimään Ubuntulle joka pyörii virtuaalikoneena QNAP NAS TVS-882:lla. Mielenkiintoisempi osuus tällä kertaa verkkoani konfiguroitaessa oli kuitenkin fyysiset muutokset – enää USG ja Switch ei pyöri kaapissa hirveän johtokasan saattelemana vaan sijoitin ne tietokonepöytäni taakse. Ruuvasin parit ruuvit pöydän takalevyyn ja laitoin niihin Switchin ja USG:n jonka avulla sain tietokonepöydän kaapin merkittävästi siistimpään kuosiin, etenkin kun sijoitin nettiboksinkin ikkunalaudalle verhon taakse piiloon.

Aikaisemmin Switch, nettiboksi ja USG olivat kaapissa yhdessä jatkoroikan, Philips Hue Bridgen ja Rasberry Pin kanssa. Kuten huomaa, johtojen hallinta on aivan järkyttävää.

Jatkossa voisi tätä vielä hioa lisää ja laittaa myös Philips Huen bridgen pöydän taakse jolloin olisi kaapissa vielä vähemmän laitteita. Tällä hetkellä alakaappiin jäi ainoastaan Hue Bridge ja Raspberry Pi, mutta kumpikin olisi kohtalaisen helposti laitettavissa myös pois näkyvistä pöydän taakse. Ehkäpä ensi kerralla kun siivoilen ja mietin kuinka voisin siisteyttää johtojen järjestystä lisääkin, mutta tässä vaiheessa nämä nyt tehdyt pienet muutokset loivat heti merkittävää parannusta kaapin siisteyteen.

Leffalauantai: Johnny English

Salaisen palvelun agentti Johnny English (Rowan Atkinson) nähdään Bondin lailla niin puvussa kuin myös kenttätoimissakin. Kellon kautta ohjeiden antaminen sujuu myös Englishiltä kenttätehtävässä.

Johnny English (IMDB) on vuonna 2003 julkaistu toiminnallinen komedia jonka on ohjannut Peter Howitt. Pääosarooleissa nähdään Rowan Atkinson, John Malkovich, Ben Miller sekä Natalie Imbruglia.

Yhdistyneen kuningaskunnan salaisen palvelun MI5:n konttorissa työskentelevä Johnny English (Rowan Atkinson) haaveilee agentin urasta. Esikuvansa ja idolinsa Agentti 1 (Greg Wise) menehtyy kenttätehtävässä jonka jälkeen hänen hautajaisissaan olleet muutkin agentit saavat surmansa siellä tapahtuvan räjähdyksen yhteydessä. Agentteja ei ole enää jäljellä jonka vuoksi Johhny ja kollegansa Bough (Ben Miller) saavat tilaisuuden näyttää kykynsä tositoimissa.

Englannille tärkeät kruunun jalokivet katoavat tilaisuudessa missä Johnny ja Boughkin ovat paikalla, joten pian agentit saavat tehtäväkseen löytää varastetun omaisuuden ja selvittää kuka rikoksen takana on.

Ammattitaitoisen agentin on tärkeää osata sopeutua myös tyylikkäisiin juhliin vaikutusvaltaisten vieraiden seuraan.

Tyylikäs ja tappavan taitava agentti jolta sujuu myös viehättävien neitojen hurmaaminen on James Bondeista tuttu konsepti eikä Bondia parodioiva Johnny Englishkään näissä kyvyissä paljoa jälkeen jää. Siinä missä Bondilta nämä asiat sujuvat kuin luonnostaan ei samaa voi sanoa tästä agentista joka pääsee samankaltaisiin lopputuloksiin vähemmän onnistuneiden mutta sitäkin hupaisempien välivaiheiden kautta.

Suurta keikkaa suunnittelevalla pääkonnalla on suuruudenhullu salainen suunnitelma mikä on tietenkin pitänyt tallentaa DVD:lle yksityiskohtaisesti kerrottuna. Olisi varsin ikävää mikäli tämä salaisen suunnitelman paljastava DVD päätyisi vääriin käsiin ja siten tulisi julki. Tarina on yliampuvuudessaan hupaisa ja kaikki tärkeimmät hahmot ovat sopivan karikatyyrisiä ja siten hyvin toimivia.

Johnny English on onnistunut toimintakomedia josta suorastaan huokuu tyylillä tehtyä parodiaa James Bond -elokuvista. Se on viihdyttävän hauska ja sen huumori tuo monelta osiin mieleen Ace Venturat sekä Austin Powersit. Mikäli absurdit tilanteet ja sopivan ennalta arvattavat juonikäänteet suoraviivaisella komedialla sävytettynä iskevät on tämä katsomisen arvoinen elokuva. Allekirjoittaneelle tämä upposi varsin hyvin.

Arvosana: 8/10 (IMDB: 6,2/10)