Matka kohden minimalismia on yhä jatkunut pienin, mutta samalla kuitenkin suurin askelin. Pienin siten, että vaivannäkö kohden siisteyttä mennessä on työmäärältään vähäinen, sillä tehtävälistalla on päiväkohtaisesti ainoastaan kolme tehtävää jotka nekin ovat lähes aina suhteellisen nopeita toteuttaa. Askeleet ovat kuitenkin samalla suuria, sillä näillä pienillä asioilla saa nopeasti jo suurenkin vaikutuksen yleiseen siisteyteen joka ruokkii siivoamisessa positiivista kierrettä.

Siivoamisessa – kuten oikeastaan lähes kaikessa muussakin elämässä – toimii jonkinlainen lumipalloefekti, eli Iriwin Goodmanin laulun Ei tippa tapa -sanoja lainaten “kun on alkuun päästy niin antaa mennä vaan”. Tässä tapauksessa kun ensin siivoaa vähän, on helppoa jatkaa samoilla vauhdeilla.

Tämä tietenkin vaatii sen, että tehtävä jonka on itselleen listalle laittanut on tolkullisen kokoinen. Jos päivän tehtävälistan yksi tehtävä on siivota kerralla kaikki keittiön kaapit, motivaatio kuolee nopeasti ja siivoamisesta tulee vastenmielistä pakkopullaa jonka pariin ei halua palata ennen kuin on pakko. Tietenkin joillakin ihmisillä tämä voi mennä toisinkin, mutta näin ainakin itselleni kävisi. Omalla tehtävälistalla ovatkin päivän työt olleet kokoluokaltaan esimerkiksi “siivoa yksi hylly” tai “pyyhi pölyt keittiön kaappien päältä”.

Keittiön kaappien päältä pölyjen pyyhkimisen kanssa samalle päivälle ei onneksi tullut laitettua mitään muuta isompaa, sillä pölyn irti jynssääminen vaati kohtalaisen paljon aikaa, varmaankin puolesta tunnista tuntiin. Muut tehtävät olivat toriin muutamien tavaroiden listaamista ja yhden hyllyn siivoaminen jostain kaapista. Tällä kertaa valituksi tuli keittiön kaapin hylly, vaikkakin sitten siivosin samalla kaksi muutakin hyllyä koska missään ei ollut aivan suhteetonta määrää romua. Kerralla tuli sitten ainakin se kaappi kuntoon.

Kaappeja on keittiössä useita, joten vielä on muutama kaappi mitkä odottavat siivoamistaan. Kuitenkin suurin osa kaapeista on jo kokenut kaaoksen muuttumisen järjestykseksi ja kaikki vetolaatikot kuuluvat tähän kategoriaan. Nyt kun vetolaatikot avaa, tiedän mitä siellä on, tai vähintäänkin edes suunilleen.

Osa tavaroista on päätynyt roskiin, osa taas eri kaappeihin muiden samankaltaisten tuotteiden kanssa. Audiolaitteet ja videolaitteet kuuluvat keskenään samaan paikkaan eikä pitkin poikin jokaisen huoneen jokaista kaappia, kuten valitettavasti ne ovat tupanneet menemään.

Asteittainen siivoaminen on myös mahdollisuus

Yksi minkä olen huomannut myöskin hyväksi ideaksi itselleni on asteittainen siivoaminen. En tässä tarkoita siis sitä mistä ylempänä puhuin, eli yhden hyllyn siivoamista kerrallaan vaikka sekin on asteittaista siivoamista mutta eri tavalla, vaan tarkoitan sitä että kokonaisen kaapinkin voi siivota asteittain siten että ensin tekee ensimmäisen kierroksen ja myöhemmin vasta toisen kierroksen.

Alla on esimerkki siitä mitä tarkoitan. Käytävän kaappi oli pääsyt aivan järjettömään sotkuun. Kun jonkun asian jättää tilapäisesti huonosti kaappiin niin kohta siinä on jo toinenkin asia mikä on tilapäisesti huonosti, kunnes ei mene kauaakaan kun kaaos on ottanut vallan ja järjestys on jäänyt taistelussa alakynteen. Tämän takia mitään ei pitäisi tehdä kiireellä ja laitan sen myöhemmin paikalleen -mentaliteetillä, koska kun on sotkuisaa on helpompaa vain viskata seuraavakin piuha sinne kuin siivota sotku.

Tein tälle kaapille ensimmäisen siivouskierroksen, jonka jälkeen yleisilme muuttui jo radikaalisti paremmaksi, mutta se on silti yhä työn alla. Nyt kaapin voi aukaista ilman että mitään on vaarassa tipahtaa päälle eikä mitkään johdot ole suoraan hyppäämässä näkökenttään.

Tästä on merkittävästi helpompi jatkaa siivoamista, koska nyt enimmät ja helpoiten pois viskattavat romut on jo viskattu pois. En kuitenkaan saanut tätä vielä siivottua loppuun asti, koska tarvitsen muutamia johtorasioita.

Kaappiin takaisin laitetuissa muovipusseissa ja/tai kukan alusastiassa on ainakin johtoja isot läjät jotka vaativat niiden ajatuksella läpikäyntiä. Koska monelle johdolle on tarvetta, ajattelin että voisin harkita jonkinlaisia erillisiä säilytysrasioita erilaisille johdoille. Yhteen rasiaan voisi laittaa kaikki harvemmin mutta kuitenkin joskus tarvitsemani USB-johdot, toiseen voisi laittaa RCA-RCA-johdot ja yhteen sitten instrumenttikaapelit ja XLR-kaapelit. Virtajohdoillekin voisi olla oma paikkansa, jolloin aina tietäisi missä mikäkin johto on.

UFOt synnyttävät kaaoksen

Koska turhan tavaran poisheittäminen on vain yksi askel kodin siivoamisessa, on hyvä miettiä romua olennaisempi kysymys, eli se, mistä kaaos alunalkaenkaan on saanut muotonsa.

Kuten yllä olevassa kappaleessa mainitsin, yksi syy on kiireessä tekeminen ja se että asiat jäävät vaiheeseen ajatuksella että laittaa sen myöhemmin kuntoon. Tätä myöhemmin hetkeä ei helposti tule, ellei siitä pidä tietoisesti kiinni. On helpompi jättää asiat vain siten kun ne ovat, jos haitta vaivan korjaamattomuudelle ei ole tarpeeksi suuri.

Kaaos kotiin syntyy askeleittain, joten yleensä sen muodostumista ei havaitse ennen kuin silmät aukeavat ja tajuaa että on keskellä kaaosta. Samalla tapaa kuin eksymisessäkin – yksi askel hieman vinoon päämäärästä ei ole paha eikä sitä huomaa, pari askelta lisää eikä sitäkään huomaa, mutta kun kilometrin on kävellyt ja alussa on lähtenyt suuntaamaan hieman vinoon on lopulta määränpääkin jo kohtalaisen kaukana. On merkittävästi helpompaa ja vähemmän vaivaa vaativaa korjata olosuhteet heti kuin antaa niiden mennä tarpeeksi pahasti pieleen jolloin kynnys aloittamiselle on paljon suurempi.

Minimalismiaiheisia YouTube-kanavia katsellessa ja niiden kommenteissa on törmännyt mielenkiintoiseen termiin UFO joka myös selittää hyvin mistä kaaos ottaa muotonsa. Kyseessä ei ole siis tässä kontekstissa tunnistamaton lentävä esine, vaan tunnistamaton leijuva esine, eli Unidentified “Floating” Object. Tähän kategoriaan menee kaikki ne asiat, joilla ei ole selkeää paikkaa. Kun asialla ei ole selkeää paikkaa minne se kuuluu, se jää leijumaan pitkin asuntoa milloin minnekin tasolle.

Tämä on tullut myös itse huomattua. Jos asiolla ei ole selkeää paikkaa minne ne kuuluvat, ne jättää vain “johonkin” ja kohta tuo paikka jo kuhiseekin toisia UFOja ja siitä syntyy käytävän kaapin kaltainen kaaos.

Kaaoksen synnystä olen pannut merkille myös sen, että pienikin määrä friktiota asioiden oikeaan paikkaan laittamisessa aiheuttaa sen että ne eivät päädy sinne minne ne kuuluisivat.

Tällä tarkoitan siis esimerkiksi sitä että vaikka itselläni on ollut makuuhuoneen kaapissa pahvilaatikko missä on ollut sekalaisia johtoja, ei kaikki johdot ole sinne kuitenkaan päätyneet takaisin. Yksi syy on toki laatikon liian pieni koko, mutta toinen syy on ollut varmastikin se, että niiden sekalaisten johtojen laittaminen tuonne laatikkoon on ollut liian työlästä koska sen laatikon päällä tai edessä on ollut romua mitä olisi pitänyt ensin siirtää jotta johdot olisi voinut laittaa sinne. Toisin sanoen on ollut helpompaa vain laittaa johdot väliaikaisesti toisen kaapin hyllylle kuin sijoittaa ne sinne minne ne kuuluvat.

Olen käyttänyt kursivoitua tekstiä sanassa väliaikainen tässä postauksessa siksi koska monet kyllä tietävät että väliaikaisuutta varmempaa on vain verot ja kuolema. Väliaikainen sijoituspaikka on sellainen missä tavara pyörii vielä vuodenkin päästä jos sillä ei ole selkeää paikkaa, joten sinänsä useallakin saattaa olla vain turhaa itsepetosta ajatella että jonkin laittaa johonkin väliaikaisesti koska entuudestaan jo tietää että se ei tule sieltä väliaikaisesta paikasta hetkeen liikahtamaan parempaankaan paikkaan.

Tästä on hyvä jatkaa jälleen sunnuntaina siivoamista, sillä sapattisin en siivoa. Silloin olen vain ja otan rennosti hyvällä omallatunnolla.

Käytävän päässä on pidemmän aikaa ollut kirjahylly. Tämäkin kirjahylly on yksi niistä erinomaisista esimerkeistä miltä näyttää kun tavaraa kertyy enemmän kuin on tarve – Romua on jokaisella hyllyllä eikä kaikki näistäkään hyllystä löytyneistä tavaroista olleet enää tarpeellisia.

Aloitin hyllyn siivoamisen sillä että ensin kaivoin kaikki tavarat pois ja katselin mitä kaikkea sieltä löytyi. Elokuvia, kirjoja, sekä valokuvia sekä muutama jonkin verran tuherreltu piirrustuslehtiö sekä myöskin avaamaton valokuva-albumi. Valokuvia oli myös pinossa isot läjät. Viisaampi voisi ajatella että olisi saattanut meikata senssii laittaa ne kuvat sinne albumiin, mutta jostain syystä näin ei ole tullut tehtyä – eikä ole näiden kuvien osalta tullut tehtyä vieläkään. Se on sitten tulevaisuudessa tarkemmin mietittävä asia mitä näille kuville tekee.

Yksi huomionarvoinen asia siivoamisessa ja tavaran vähentämisessä onkin se, että kaikkia valintoja ei tarvitse tehdä kerralla. On joitain asioita jotka vaativat paljon enemmän prosessointia – kuten näiden kuvien läpikäynti ajatuksella – joten sen takia ei kannata jäädä jumittamaan kirjahyllyn siivoamista. Kirjahyllyn siisteys vaikuttaa suoraan asunnon yleisilmeeseen ja siten viihtyvyyteen, kun taas kuvien oleminen pinkassa tai kansiossa on irrelevanttia jos kuvat eivät ole näkyvissä. Myöhemmin tietenkin on olennaista että kuvat saavat kunnolla harkitun kohtelun, esim. albumeihin tai roskiin, mutta asunnon siisteyden kokonaiskuvaa miettiessä ei kannata siivoamisvaiheessa takertua tällaisten nysväämiseen.

Aina joskus kuulee sitä että siivotessa ja tavaran vähentämisessä pitäisi vähentää tavaraa eikä siirrellä paikasta toiseen, mutta itse ajattelen että kaikkein realistisin ja paras ratkaisu monien asioiden osalta on nimenomaan siirrellä niitä paikasta toiseen kunhan samalla myös tavaraakin vähenee.

Joskus myös ilman tavaran vähentämistäkin voi saada ihmeitä aikaan, koska asioiden organisoinnilla saattaa saada jo kaiken näyttämään rentouttavalta kaoottisen ilmapiirin sijaan, joten kaikki on tapauskohtaista ja valintoja pitää miettiä tietenkin omien tavoitteidensa pohjalta – onko tarkoitus vähentää tavaraa, vai ainoastaan saada koti näyttämään mahdollisimman siistiltä ilman tavaroiden poisvientiä.

Siivoamisen aikana tulee kuitenkin helposti vastaan asioita joita ei vain ole järkevää käsitellä heti, esimerkiksi juuri isot määrät valokuvia. Toinen esimerkki oli kirjat. Kävin nämä kirjat läpi, valitsin niistä mitä aion pitää itselläni ja loput survoin reppuun sekä kangaskasseihin odottamaan poisvientiä. Käytännössä ne siis tuli vain siirrettyä alussa vasta paikasta A paikkaan B, mutta paikka B:llä oli jo suunnitelma mitä niille tulen tekemään joten tavaran siirtäminen ei ollut ongelmallista. Vein kirjat tarjolle kaupungille muutamaan eri antikvariaattiin, osan viskoin roskiin ja osan vein Kampin ostarilla suutarin liikkeen vieressä olevalle hyllylle minne pystyi jättämään kirjoja.

Sain vinkin tuosta hyllystä yhdestä noista kolmesta antikvariaatista joissa pyörähdin. Kahdessa niissä ottivat mukanani olleita kirjoja muutaman kappaleen, joten osa vaihtui rahaksi, osa DVD-boksiksi ja osa meni ilmaiseksi pois. Jos olisin tiennyt että Kampin ostarilla on tosiaan tuollainen kirjojen jättöpiste, olisin suoraan vienyt kaikki sinne, mutta koska en tiennyt kulutin vain paljon enemmän aikaani.

Lopputulemana tavaraa meni roskiin paljon ja samoin myös kierrätykseen, joten suunta on hyvä, sillä tavaran määrä väheni jo tässä vaiheessa merkittävästi.

Samalla sain päähäni että entä jos siirtäisinkin tämän hyllyn olohuoneen puolelle. Olohuoneen nurkassa on nettiboksi ja muuta elektroniikkaa, joten mietin olisiko tämän hyllyn laittaminen sinne parempi idea jolloin saisin laitteet laitettua siistimmin hyllylle ikkunalaudan ja toisen hyllyn sijaan. Tällä hetkellä hylly on olohuoneessa ja siinä on tavaroita, mutta en laita tähän vielä kuvia koska haluan pitää tätä jonkin aikaa olohuoneessa ennen kuin osaan sanoa jääkö se sinne vai teenkö sen kanssa jotain muuta.

Käytävä sai merkittävästi freesimmän ilmeen, joten heti kun kotiin tulee ja oven avaa on näkymä mukavan rentouttava. Tästä on hyvä jatkaa!

Jos jokin on varmaa, niin romun kaivautuminen näkyville pimeistä koloistaan sillon jos ei ole valppaana. Kun jättää yhden asian hetkeksi johonkin, kohta siinä on jo toinenkin asia ja pian kaaos ottaakin jo muotoaan. Naulakko on yksi niistä asioista joissa tämä sama tapahtuu ainakin itselläni todella helposti.

Muutama takki, muutamat paidat, muutamat päähineet ja muuta rompetta oli päätynyt naulakkoon ja sinne jäänyt. Lisäksi muutama rikkinäinen ja kierrätykseen vientiä odottava ilmankostutin odotti muovipussissa lattialla eteenpäin vientiä ja olipa kenkähyllyllä myös talvijalkineet.

Koska suuri osa näkyvissä olleista tavaroista on sellaisia että niille on jatkossakin käyttöä, en niitä viskannut pois kotoa mutta siirsin ne pois eteisen naulakosta. Esineiden ei siis aina tarvitse lähteä kiertoon, vaan ne voi myös sijoittaa hyvin jonnekin muuallekin kuin naulakkoon jos niillä ei ole kuitenkaan käyttöä jokaisena päivänä tai useana päivänä viikossa. Kaksi takkia naulakossa riittää itselleni. Toinen takki on mitä käytän arjessa ja huppari on mitä käytän aamuisin kävelyllä käydessä.

Talvikengätkin siirtyivät kaappiin odottamaan talvea, sillä en keskellä kesää niillä kuitenkaan tuolla pihalla pyöri. Kaksia kävelykenkiä käytän yhä eri tilanteissa, tennareita käytän päivittäin tai lähes päivittäin lenkeillä ja lipokkaitakin käytän useamman kerran viikossa joten ne saavat olla kenkätelineessä.

Muut tarvikkeet siirtyivät yläkaappeihin, sillä niille on luultavasti tulossa tarvetta taas. Jos huomaan kuitenkin myöhemmin että tarvetta käytölle ei enää tule, on nekin sama laittaa jossain vaiheessa kiertoon. Tässä vaiheessa ne saavat kuitenkin odottaa yläkaapissa.

Matka minimalistisempaan suuntaan on jatkunut selkein askelin. Pitkään nurkassani pyörinyt viherkasvi joka oli jo jokin aika takaperin lakannut olemasta viherkasvi ja muuttunut lähinnä kuolleeksi, ruskeaksi kasviksi päätyi vihdoin roskiin.

Lisäksi kuten kirjoitin blogipostauksessani pikaisesta visiitistäni Tampereelle (lue täältä), kamerakalustoon oli tulossa radikaaleja muutoksia. Radikaalit muutokset kamerakalustossa on olleet siis sitä, että olen vienyt lähes kaikki kamerani sekä kaikki objektiivit kiertoon Kamerastoreen.

Ainoastaan eri Leicat, isäni vanha filmikamera sekä seurakuntaveljeltä saamani filmikamera ovat ne mitä olen jättänyt jäljelle (sekä yksi pokkari, mutta se on menossa takaisin kaverilleni jolta sen alunperin sain).

Tänään muutama tunti takaperin kävin viemässä viimeisen erän kalustoa Helsingin Kamerastoreen, joten muutaman viikon sisällä pitäisi sieltä saada jonkinlainen vaihtohyvitystarjous. Helsingistä tavarat lähtevät keskiviikkona kohden Tamperetta missä he sitten katsovat tuotteiden kunnot ja sen mukaan sitten tietenkin vaihtohyvityskin annetaan.

Koko ajatus jatkaa matkaa kohden minimalismia lähti kuitenkin siis tästä Leica Q2:n ostosta. Lisäksi tämä ei jäänyt vain ajatuksen tasolle, vaan se potkaisi itseni jälleen liikkeelle siihen suuntaan mihin haluan elämässä mennä.

On kiintoisaa ollutkin huomata vuosien ja vuosikymmenten aikana kuinka helposti kaaos hakeutuu oletusarvoiseksi tilaksi elämässään, mikäli ei ole mitään selkeää suuntaa mihin haluaa mennä. Tämä ei rajoitu pelkästään romun määrään, vaan esimerkiksi myös painonhallintaan.

Kun ei selkeästi tiedä mitä asioita elämäänsä haluaa eikä aikaansa käytä sen miettimiseen, asiat tuppaavat ajautumaan oletusarvoisesti johonkin mikä on helppoa ja mukavaa, mutta pitkään jatkuvana haitallista. On esimerkiksi paljon helpompaa lösähtää sohvalle ja syödä pussillinen mässyä kuin käydä ulkona kävelyllä. Toisinaan ensimmäinen vaihtoehto onkin järkevämpi vaihtoehto, mutta jos siitä tulee lähes poikkeuksetta ensisijainen vaihtoehto alkaa tuo vaihtoehto jossain vaiheessa luultavasti olemaan ainoastaan elämää tuhoava tie. Jos kaikessa menee mistä aita on matalin, ei lopulta jaksa edes sitä matalaakaan aitaa enää ylittää.

Yhtä kaikki, kyseinen kamera on ollut sellainen jota muistan jo vuosia takaperin katselleeni, mutta se on jäänyt silloin vain kaukaiseksi ajatukseksi. Kuitenkin nyt kun kyseisen kameran hankin päätin jo ennen ostoa että myyn lähes koko kamerakalustoni pois. En tee valokuvausta työkseni enkä rahasta, joten vaatimukset kamerakalustolleni on ainoastaan se, että se miellyttää itseäni tavalla tai toisella. Tietenkin kaikki käytössäni olleet kamerat ovat miellyttäneet itseäni jollain tasolla, mutta tämä kuitenkin miellyttää enemmän.

Hyvänä puolena näissä vanhoissa kiertoon menneissä kameroissa on se, että näitä löytyy käytettynä pilvin pimein. Jos tulenkin jostakin syystä jossain vaiheessa tarvitsemaan jotain niistä takaisin, voin mennä ja ostaa sellaisen luultavasti 48 tunnin sisällä siitä kun ajatus sen tarpeesta tulee esiin. Lisäksi niiden hintaluokat ovat pääsääntöisesti sellaisia että myöskin se on taloudellista realismia.

Yksittäiset kamerat ja yksittäiset objektiivit ovat olleet kyllä hinnakkaampia, mutta keskimäärin näiden hinnat ovat sellaisia että jos taloudellisesti ei ole myöhemmin rahaa niitä takaisin ostaa jos tarve tulee, on silloin syytä itseni arvioida kriittisemmin omaa rahankäyttöä enemmänkin kuin kameran tai objektiivin hintaa.

Muutenkin jos miettii vuosien mittaan pois myymiäni kameroita, ainoastaan yhden olen ostanut myöhemmin takaisin kun olen sitä kaivannut. Kyseinen kamera on Leica X1 ja se on siis itselläni yhä eikä sitä ole aikomus myydä.

Voi tietenkin olla että Leica Q2 paljastuukin myöhemmin omaan käyttöön sopimattomaksi, mutta useamman päivän perusteella mitään sen suuntaista merkkiä ei ole ollut. Päinvastoin. Kamera on ollut omaan kouraan juuri niin hyvä kuin olen sen toivonut olevankin.

Tästä siis matka jatkuu kohden yksinkertaisempaa ja minimalistisempaa elämää!