Kirja: J.K. Rowling – Harry Potter ja viisasten kivi

Yli 20 vuotta on kerennyt vierähtämään jo siitä kun ensimmäinen Harry Potter -kirja näki päivänvalon mutta lahjakkaasti olen tähän saakka onnistunut kyseiset kirjat jotenkin väistämään. Vuosia sitten koetin tätä sarjan ensimmäistä Viisasten kivi -teosta lukea mutta jostain syystä – luultavasti ajankäytön vuoksi – kyseinen kirja jäi lukematta vielä hyvinkin moneksi vuodeksi. Kesän loppuvaiheilla hankin tämän omaksi Suomalaisesta kirjakaupasta siinä toivossa että kirjan saisin joskus aikaiseksi lukea ja nyt uudet työt aloittaneena olen käyttänyt junamatkat tehokkaasti ja ottanut selvää mistä on pienet Tylypahkalaiset tehty.

Harry Potter ja viisasten kivi eli alkuperäiseltä nimeltään Harry Potter and the Philospher’s stone on brittiläisen J. K. Rowlingin kirjoittama fantasiakirja vuodelta 1997. Suurta suosiota nauttineessa Harry Potter -kirjasarjassa on julkaistu yhteensä seitsemän kirjaa ja niiden pohjalta on myös tehty kahdeksan elokuvaa. Elokuvat olen aikaisemmin itsekin katsonut ja niistä kovin pitänyt joten sitä suuremmalla syyllä oli hyvä paikata aukkoa sivistyksestään ja antaa kirjallekin mahdollisuus.

Mikäli Harry Potterit eivät ole tuttuja niin lyhyesti tiivistäen siinä kerrotaan nuoresta orvosta pojasta (jonka nimen saatte itse koettaa arvata!) joka saa kuulla olevansa velho. Hän on kasvanut tavallisten ihmisten, jästien, parissa joten tämänkaltaisen tiedon selville saaminen muuttaa kovasti Harryn elämää. Harry pääsee noitien ja velhojen kouluun Tylypahkaan jossa hän saa tärkeitä oppeja velhouden maailmaan. Velhokoulussa ollessaan Harry ja uudet ystävänsä Ron ja Hermione saavat selville että koulun syövereissä on piilotettuna legendaarinen viisasten kivi joka vääriin käsiin päästynä voisi olla todella vaarallinen esine. Tietenkin nuo väärät kädet ovat havittelemassa kyseistä taikaesinettä joten Harry kumppaneineen joutuu toimimaan ennen kuin mitään katastrofaalista pääsee tapahtumaan.

Omaan makuuni tämä oli varsin viihdyttävä kirja. Tarina on hyvin kerrottu ja se on mielenkiintoinen, kirjallinen tyyli on mukavan kuvaavaa mutta ei käy kuitenkaan junnaamaan missään vaiheessa ja hahmot ovat tarpeeksi persoonallisia pitääkseen yllä mielenkiintoa heidän edesottamuksiaan kohtaan. Pidin myös siitä kuinka epäilykset ja todellisuus eivät aina kaikin paikoin lopulta kohtaakaan ja lukijaa on saatu johdatettua hyvällä tapaa harhateille hyvin pitkän matkan verran.

Viihdyttävä teos. Täytynee siis jokin päivä lähteä etsimään seuraavakin osa jostain käsiini 🙂

Keikat: Forever Still @ On The Rocks 2019-11-02

Kuten viime viikolla kirjoitin kävin katsomassa On The Rocksissa keikan jossa pääesiintyjänä oli Cellar Darling ja lämppäribändinä näissä kuvissakin nähtävä Forever Still. Itse menin katsomaan ensisijaisesti tätä lämppäriä mutta erittäin hyvin kummatkin toimivat livenä. Laitetaan tähän muutamia kuvia Forever Stillistä.

Kaikki kuvat on otettu käyttäen Fujifilm X-T2 kameraa ja sen kanssa Fujinon 18-55 F2.8-F4.0 objektiivia (eli kittiputkea).

Leffalauantai: Serena

Serena Pembertonin roolissa nähdään Jennifer Lawrence

Serena on vuonna 2014 ilmestynyt draamaelokuva. Sen on ohjannut Bird Box -elokuvan ohjauksestakin tunnettu Susanne Bier ja pääosarooleissa nähdään myös Silver Linings Playbookista tuttu kaksikko Jennifer Lawrence ja Bradley Cooper.

Elokuvan juonessa kerrotaan George Pembertonista (Bradley Cooper) joka pyörittää liikekumppaneidensa kanssa puutavaraliiketoimintaa. Firma on edistämässä junaradan rakennuttamista vaikka yrityksen rakennushanke ei kaikkia paikallisia tahoja tahdo miellyttääkään. Lisäksi työmaalla on useita onnettomuuksia ja vaarallisia tilanteita joten rakennusprojekti ei ole millään muotoa kumppanuksille helppo ja vastoinkäymisiä koetaan usein.

Kuviot mutkistuvat entisestään kun George iskee silmänsä kauniiseen Serenaan (Jennifer Lawrence) ja avioituu hänen kanssansa sillä hänestä tulee myös yksi liikekumppani lisää. Tämä ei juurikaan miellytä muita asianosaisia. Serena ei kuitenkaan ole mikään seurapiireissä kasvanut hienostonainen vaan puutöitä hyvin ymmärtävä ammattilainen ja vähitellen hän saa myös kyvyillään hankittua työmiesten luottamuksen ja firman asiat näyttävät kehittyvän kokonaisvaltaisesti parempaan suuntaan.

Pian Serena alkaa myös odottamaan lasta ja pariskunta on innoissaan odottamassa perheen lisäystä. Georgella on jo entuudestaan yksi avioton lapsi kylällä olevan naisen kanssa, mutta hän ei osallistu kuitenkaan tämän elämään millään tapaa. Myös Serena on tietoinen asiasta mutta osaa kuitenkin elää asian kanssa.

Eräänä päivänä rakennustyömaalla tapahtuu jälleen yhdelle työmiehelle uusi onnettomuus jonka hoitamisen seurauksena myös Serenalle tapahtuu epätoivottuja asioita. Tästä johtuen suunnitellut ja haaveillut suunnat elämässä eivät pääsekään toteutumaan ja pian Serenan ja Georgen avioliitossa alkaa tulemaan suuria haasteita jotka eskaloituvat vaaralliseen suuntaan.

George Pemberton (Bradley Cooper)

Omaan elokuvamakuuni Serena toimi todella hyvin. Pidin sen tarinasta ja siinä olleista yllättävistäkin juonikuvioista sekä yleisesti tavasta miten tarinaa vietiin eteenpäin. Henkilöhahmot olivat toimivia ja etenkin Serenan persoonaa avattiin tarpeeksi jotta hänestä ja hänen toimintamalleistaan pystyi muodostamaan mielikuvan ilman että kerrottiin kuitenkaan liikaa.

Pidin siksi erityisesti juurikin Serenasta ja siitä kuinka hänen hylätyksi tulemisen pelkonsa johtaa epävarmuuteen, mustasukkaisuuteen ja järkytyksen ja pettymyksen seurauksena vähitellen sellaisiin tekoihin jotka eivät enää täytä terveen yksilön toimintamalleja. Tästäkin huolimatta häntä kohtaan on helppoa kokea hieman surua ja jopa sääliäkin, luultavasti myös siksi että Lawrencen roolisuoritus on tässäkin tuttuun tapaan erinomaista tasoa.

Eniten tämä elokuva itselleni kuvastaakin sitä kuinka epätoivoisiinkin tekoihin ihmiset voivat järkyttyneinä, pettyneinä ja kaiken itsellensä rakkaan menettäneenä ajautua. Monessa mielessä se on myös elokuva luottamuksesta ja sen menettämisestä. Jos luottamus toiseen häviää, mitä enää jää jäljelle?

Mielipiteeni elokuvan hyvyydestä on merkittävästi poikkeava yleisestä näkemyksestä. IMDB:ssä elokuva on saanut arvosanan 5,4 ja Metascoressa kriitikoiden arvosanojen keskiarvo on 36 ja ainoastaan neljä kriitikkoa 29:stä on pitänyt elokuvaa edes hyvänä. Tämä elokuva on jälleen hyvä esimerkki siitä miksi on parempi itse katsoa elokuva välittämättä siitä miten arvostelijat ja yleisö on sen ottanut vastaan sillä muutoin jäisi monia näkemisen arvoisia elokuvia katsomatta.

Elokuva pääsi myös omalle Suosituksia-sivulleni.

Arvosana: 9/10 (IMDB: 5,4/10)

Perjantaipullo: Kasteel Donker

Kasteel Donker on belgialaisen Van Honsebrouckin panimon 11 % vahvuinen ale (luostariolut). Katkeroita oluessa on 15.0 EBU ja kantavierrettä 23.7 °P. Lisää oluen tietoja löytää Alkon sivulta.

Pullon aukaistua ei tuoksua juurikaan oluesta erota eikä tuopissakaan tuoksu sen vahvemmin käy esiin. Tuoksu on aavistuksen ruismaltainen. Tuoppiin kaadettaessa olut vaahtoaa kauniisti mutta maltillisesti eikä kovin suurta varovaisuutta joudu noudattamaan vaahtoavuuden vuoksi. Tuopissa oluen kauniin tumma väri pääsee hyvin oikeuksiinsa.

Suutuntuma oluessa on täyteläinen ja runsas. Maku on miellyttävän pehmeä ja siinä on aistittavissa siirappisuutta ja marjaisuutta, käytännössä siis suhteellisen imelän makuinen olut. Imelyydestään huolimatta maku ei ole liioitellun imelä vaan se säilyttää helpon nautittavuuden vaikka jo liiallisen imelyyden rajamailla saatetaan ehkä joidenkin makuun liikkuakin. Itselleni kuitenkin toimii todella hyvin. Ilahduttavasti tässä oluessa ei korostu alkoholin maku liiaksi makukenttään vaan alkoholin maku loistaa lähes kokonaan poissaolollaan. Hyvä olut.

Musiikkina tämän kanssa toimii mm. FlowerLeaf – Girl in pearls tai Eleine – Enemies.

Kokeilussa: Bowers & Wilkins CM6 S2

Bowers & Wilkins CM6 S2 -kaiuttimet

Tuttuun tapaan tori.fi sivuston kautta löysin mielenkiintoisen kaiutinparin edulliseen hintaan. Kokeiluun päätyi Bowers & Wilkinsin CM6 S2 -sarjan kaiutinpari.

Kuten pidempiaikaiset lukijat saattavat tietää on omat ensisijaiset musiikin kuuntelua varten hankitut kaiuttimeni olleet jo useamman vuoden ajan Bowers & Wilkinsejä. Ensimmäiset omistamani Bowers & Wilkinsit olivat DM603 S3 -sarjan lattiakaiutinpari josta päivitin myöhemmin sitten 704 S2 -sarjaan (lue täältä). Vuodesta 2017 asti on siis 704 S2 -sarjalaiset olleet pääasiallisina kaiuttiminani joten mielipiteeni tuskin on enää täysin neutraali arvioimaan saman valmistajan muita kaiuttimia sillä helposti kallistun pitämään niistä joten tämä on hyvä pitää mielessä lukiessani arviotani näistä kaiuttimista 🙂

Kuten aikaisemmissa Magnat Quantum 501 -kaiuttimien testissä (lue täältä) oli tälläkin kertaa kuunneltavat kappaleet samat. Setuppi oli muuten sama mutta tässä välillä on vahvistin tullut vaihdettua NAIMiin aikaisemman Rotelin sijaan (lue täältä). Lähestulkoon siis samanlaisella kuuntelusetupilla mentiin.

Valmistajan muiden kuulemieni kaiuttimien tapaan on nämä helppo havaita omaan korvaan miellyttäväksi. Jo heti testiraidoista avausraitana toimiva From Sarah with love osoittaa äänikentän toimivuuden – soundi on rento ja hengittävä, se on samaan aikaan tilava ja erotteleva mutta myös alapään toisto nousee selkeästi erottuvaksi äänikenttään. Lyhyesti ilmaisten sointi on tasapainoinen ja soundi on vaivaton.

Testiraidat olivat samat kuin Magnat Quantumeita testatessa

Koska kyseessä on hyllykaiuttimet ei alapään toistossa mennä tietenkään mihinkään subbaripopituksen kaltaiseen riemuralliin jossa basso pörisee ja karvanopat hakeutuvat ikkunoihin kuin varkain. Vaikka alataajuudet eivät vahvasti esiin korostukaan ovat ne silti helposti löydettävissä luoden äänikenttään täyteläisyyttä kuuntelunautintoon.

Kappalelistaa eteenpäin mennessä huomasi kuinka monenlainen musiikki toimii hyvin näillä kaiuttimilla. Testiraidoissa miellyttävimmäksi kaiuttimien soundille omaan korvaani muodostui Ur so gay, Bare grace misery, The girl in the other room, Sama nainen sekä Strange birds. Pääsääntöisesti siis omaa korvaa miellytti näillä kepeä musiikki jossa on paljon ilmaa ja hengittävyyttä. Nightwishin Bare grace misery toimi myös kyllä erinomaisesti ja kappaleen rempseä rullailu menee helposti tossun alle ja pistää hymyn korviin.

Monien muidenkin itseäni miellyttävien kaiuttimien tapaan on näissä havaittavissa helposti “jos nyt vähän vielä kovemmalla soittais” -fiilistä. Hyvä soundi joka ei rasita korvaa on sellainen että siitä haluaa nauttia niin tunteella ja kovalla että myös naapurit siinä sivussa saavat siitä nauttia jos äänieristykset talossa jättävät parantamisen varaa. Etenkin soittolistan loppua kohden kappaleesta Sama nainen eteenpäin alkoi äänenvoimakkuuden tasot hakea jo sellaisia tasoja että en ihmettele vaikka viereisissäkin asunnoissa olisi saatu kuulla Chisua.

Soittolistan viimeisenä kappaleena toimiva Birdyn Strange birds on täydellinen päätös sinetöimään mielikuvan näistä erinomaisina kaiuttimina joilla kuuntelu on suoranainen nautinto.

Pidin erityisen paljon näiden kaiuttimien stereokuvasta ja läsnäolon tunnusta. Näillä kuunnellessa tuntui että kaiuttimet katoavat ja jäljelle jää vain ääni jota kuuntelee eikä niinkään kaiuttimet joita kuuntelee. Läsnäolon tunnusta näiden kaiuttimien osalta sain myös vahvistuksen kaveriltani joka kommentoi että enää puuttuu 3D-hahmo edestä sillä tuntuma oli kuin artisti olisi ollut läsnä kanssamme kuunteluhuoneessa.

Lyhyesti tiivistäen ovat nämä kaiuttimet joita on helppoa suositella ihmisille jotka pitävät yleisesti ottaen Bowers & Wilkinsin soundista. Paikoitellen näiden diskanttipuoli ja kirkkaus voi olla joihinkin makuihin liikaa mutta ainakin allekirjoittaneelle ne eivät ole käyneet häiritsemään. Kuuntelemisen arvoiset kaiuttimet.

Kaiuttimia on myyty kaupoissa uutena n. 1900 euron parihintaan.