Leffalauantai: Two for the Money (Rahantekijä)

Rento pukeutuminen on vaihtunut pukuun kun Brandonin (Matthew McConaughey) ympärille rakennettavan brändin ympärillä alkaa liikkumaan isot pelimerkit

Two for the Money (IMDB) eli Rahantekijä on vuonna 2005 julkaistu draamaelokuva. jonka on ohjannut D. J. Caruso. Pääosarooleissa nähdään Matthew McConaughey (Interstellar, Mud), Al Pacino (The Godfather, Scent of a Woman) sekä Rene Russo (Ransom).

Amerikkalaisen jalkapallon uraa tekevä Brandon (Matthey McConaughey) joutuu pelissä jalan vaurioittavaan onnettomuuteen jonka seurauksena ura jalkapalloilijana näyttää olevan ohi. Brandon päätyy vuosiksi puhelinlinjalle antamaan arvioita tulevien jalkapallo-otteluiden lopputuloksista jossa hän menestyy hyvällä osumaprosentilla. Kyvyt eivät jää huomaamatta ja eräänä päivänä hänelle tarjotaan työtä Walterin (Al Pacino) toimesta merkittävästi aikaisempaa paremmalla palkkauksella.

Uusi työ saa Brandonin askel kerrallaan siirtymään aina vain suurempiin kuvioihin missä puhelinlinjoille soittavien vedonlyöjien panokset kasvavat ja pelaamisen riskit eivät enää jää muutamien satojen dollarien suuruusluokkaan.

Al Pacinon esittämässä roolissa Brandonin uuden työpaikan pomona nähtävä Walter on päämäärätietoinen lähes pakkomielteisyyteen saakka.

Pidin tavasta kuinka Two for the Moneyssä tuodaan esiin liiallisiin mittasuhteisiin viety uhkapelaaminen ja sen kääntöpuolet. Vaikka pintapuoleisesti elokuva vaikuttaakin uhkapelaamisen vaaroista kertovalta tarinalta, pidin sitä enemmänkin tarinana jonka syvin olemus on addiktioista, jännityksen hakemisesta ja pakkomielteisyyteen asti menevästä järjettömien riskien ottamisesta ja niiden elämää haittaavista puolista.

Walter pyörittää yritystä joka tarjoaa vedonlyöjille vihjeitä tulevien otteluiden tuloksista. Hän löytää joukkueeseensa uuden tähtipelaajan Brandonin jonka kanssa alku alkaa lupaavasti ja elämä on voitosta voittoon kulkemista. Voitokas ura ja maine kehittyy, kasuaali pukeutuminen vaihtuu pukuun, isompia riskejä ottavat pelurit tulevat mukaan kuvioihin kunnes alan ikävät realiteetit iskevät kasvoille. Kaikesta järkevyydestä huolimatta Walterin usko Brandonin analyyseihin jatkuu vaikka tulokset puhuvat karua kieltä.

Walterin ja Brandonin lisäksi tärkeässä roolissa on myös Walterin vaimo Toni (Rene Russo). Brandonin, Walterin ja Tonin välinen dynamiikka on hyvin toteutettua eikä teemaan sopivaa jännitettä ja uhkapelaamista puutu heidänkään keskeisistä suhteista.

Erityisesti pidin Brandonin toimivasta kasvutarinasta missä urheilijana menestynyt mies menettää onnettomuutensa vuoksi voitonnälkänsä ja jumiutuu vuosiksi keskinkertaiseen työhön keskinkertaisella palkalla elättäen yhä turhaa toivoa pelikentille takaisin pääsystä. Kun hän tarttuu hänelle tarjottuun tilaisuuteen vaihtaa uransa suuntaa löytää hän myös jälleen voitonhalunsa. Voitonhalu kääntyy vähitellen ylimielisyyteen ja menee lopulta liiallisuuksiin saakka kunnes hänen on lopulta löydettävä itsensä ja elämänsä suunta uudelleen.

Kokonaisuutena tämä oli erinomainen elokuva jossa oli mielenkiintoinen tarina mielenkiintoisilla henkilöhahmoilla ja kasvutarinoilla varustettuna.

Arvosana: 8/10 (IMDB: 6,3/10)

Perjantaipullo: Plevna Siperia Imperial Stout

Suomalaisen Koskipanimon Plevna Siperia Imperial Stout on 8,0 % vahvuinen imperial stout. Katkeroita löytyy 90.0 EEBU ja kantavierrettä 19.9 °P. Lisää tietoa löytää Alkon sivuilta (katso täältä) sekä panimon omalta sivulta (katso täältä).

Pullo on yksinkertainen ja tyylikäs. Oluen tuoksu on aavistuksen paahteinen. Kaadettaessa pintaan muodostuu runsaasti kermaisaa vaahtoa joka kuitenkaan ei kovin kauaa tuopissa säily. Tuopista erottaa oluen kauniin mustan sävyn joka on yhtä tumma kuin gootin mieli syyssateessa.

Suutuntuma on täyteläinen ja pehmeä. Paahteinen, hivenen suklainen ja ruismainen maku toimii hyvin. Olut on voimakkaasti humaloitu, mutta humala ei nouse liiallisen korostuneesti makukenttään kulauksen aikana vaan pysyy sopivasti menossa mukana ottamatta tarpeettoman paljoa tilaa. Jälkimakuna voimakas humalointi nousee sitä vastoin voimakkaammin makukenttään, mutta onneksi ei silloinkaan tarpeettoman dominoivasti. Kokonaisuutena toimiva olut, mutta aavistuksen turhan terävä olemus omaan preferenssiini.

Musiikkina tämän kanssa toimii hyvin vanhan liiton goottimusiikki, mm. Bauhaus – She’s in parties tai Siouxies And The Banshees – Arabian Knights.

Kaupunkipyörän testausta

Vantaan kaupunkipyörä

Pari iltaa takaperin siivoillessani tietokoneen tiedostoja satuin löytämään jonkin vanhan pyöräilyvideoni. Sitä ohimennen silmäiltyäni tuli ajatus että voisi olla ihan mukava pitkästä aikaa käydä pyöräilemässä.

En kuitenkaan enää omista polkupyörää sillä aikaisemmin omistamani pyörä on lähtenyt tahtoni vastaisesti sormiltaan näppärien ja moraaliltaan löysien kanssakulkijoiden matkaan jo jokin aika takaperin pyörävarastolta. Hätä ei kuitenkaan ollut tämän näköinen sillä Koivukylän asemalla muutaman sadan metrin päässä asunnoltani on kaupunkipyöriä vinot pinot. Tai ei ne tietenkään missään pinossa siellä ole vaan ne ovat nätisti telineissä joten kävin tutustumassa millaisia nämä mahtaisivat olla käyttää.

Kaupunkipyörän vuokraaminen maksaa täällä 5 euroa siten että sillä saa 24 h ajan sisällä fillaroida niin monta tunnin ajoa kuin haluaa. Jos ajo menee yli tunnin maksaa se euron per tunti ylimääräistä. Yläraja tällekin oli jonka jälkeen tulee 80 euron sakkorangaistus, mutta käytännössä normaaleissa tilanteissa siitä ei ole uhkaa.

Jos kaupunkipyörää aikoo käyttää koko ajokauden (joka loppuu lokakuun lopussa ainakin tänä vuonna HSL:n sivujen mukaan) niin sen saa ostettua 30 eurolla joka alkaa jo olemaan halpaa kuin makkara. Tässäkin muistaakseni pätee se 1 h käyttörajoitus jonka jälkeen ylimenevät tunnit maksavat samalla tapaa jne. Tarkemmin asiasta kiinnostuneiden kannattaa suunnata kuitenkin HSL:n kaupunkipyörien sivulle (katso täältä) katsomaan mitkä käyttösäännöt milloinkin on voimassa (en kerta ole seurannut ovatko ne aina samat vai muuttuvatko ne koskaan).

Koeajolla kävin ABC:llä jonne on matkaa aika tarkalleen 3 km suuntaansa

Vuokraaminen oli helppoa ja sen tein nettisivun kautta. Linkitin sen HSL:n lippuun jolloin pyörää hakiessa riitti että piippasin korttiani lukkoon jonka jälkeen sain otettua pyörän irti lukosta ja pääsin matkaan. Nakkasin samalla GoPro Hero 7:n kiinni pyörän tankoon ja lähdin sotkemaan kohden Ilolan ABC:tä.

Pyörä tuntui kohtalaisen mukavalta. Se oli sopivan mummis että sen rullaamisessa ei tarvinnut liikaa tehdä valintoja ja vaihteiden määräkin oli rajattu kolmeen. Kaikki vaihteet tuntuivat kohtalaisen jäykiltä, mutta voi olla että syynä on vain oma huono kuntoni.

Ilolan ABC:lle on matkaa kolme kilometriä suuntaansa joten noin kuuden kilometrin pyöräily tuli polkaistua. ABC:llä pidin tauon ja sen jälkeen vasta jatkoin takaisin, eli matka oli siis käytännössä 2 x 3 km eikä yhtä soittoa 6 km. Oli nopeasti helppoa muistaa että fillaroidessa tarvitaan aivan erilaisia lihaksia kuin kävellessä joten voimille näinkin lyhyt reissu otti. Lisäksi satulassa istuminen ottaa aina oman aikansa tottua pitkän tauon jälkeen joten hanurissaan senkin reissun jälkeen huomasi melkein heti 😀

Kokonaisuutena kaupunkipyörä oli hyvä kokemus. Kokemus oli siis sellainen että kyllä tällaisella voisi kuvitella toisenkin kerran sotkevansa, vaikkakin jokin halpa mummis silti olisi enemmän omaan makuuni sopivampi optio jos sitä ei kukaan sosialisoisi pyörävarastosta.

Kahvia parin kuukauden tauon jälkeen

TLDR; Olin muutamaa päivää vaille kolme kuukautta kahvitta jotta näkisin millaisia vaikutuksia kofeiinilla on kun siihen pitkän tauon jälkeen palaa. Omat havainnot oli että muutokset mihinkään suuntaan eivät omalla kohdalla olleet mitenkään merkittävät. Nukuin kahvittoman kauden aikana aivan yhtä huonosti kuin silloinkin kuin juon kahvia eikä mitään muutakaan merkittävää muutosta tapahtunut joten jatkan jälleen kahvin nauttimisesta, vaikkakin aikaisempaa pienemmissä määrin.

Blogia pidempään seuranneet ja täältä kahviarvioita lukeneet tai itseni muuten vain tuntevat tietävät että tapanani on ollut siemailla kahvia enemmän tai vähemmän säännöllisesti jo lapsuusvuosista saakka. Koska pidän myös erilaisten asioiden kokeilusta päätin olla ilman kahvia noin kolme kuukautta.

Ajatus tähän lähti kun seurakuntasisareni kysyi että olenko koskaan ajatellut olla ilman kahvia. Tuolloin kommenttini oli että en, mutta pari päivää myöhemmin kuitenkin ajattelin että pitäisiköhän kuitenkin huvin vuoksi ja urheilun kannalta koettaa millaista elämä olisi jos kahvin jättäisin pois.

Olen joskus nuorempana ollut pitkiäkin aikajaksoja ilman kahvia, mutta tuolloin tuli kuitenkin nautttia kofeiinia kaakaon muodossa. Samoin jossain vaiheessa aikuisiällä kun olin ilman kahvia siemailin rooibosta (kofeiinitonta juomaa) sen sijaan, joten täysin uusi ja mahdoton ajatus ilman kahvia oleminen ei ollut.

Lopetin kahvin juonnin kerralla ilman mitään vähentämisiä tai vastaavia. Päänsärkyjä ei tullut eikä mitään tavallisuudesta poikkeavia olotilojakaan sen suuremmin. Ainoa mihin kiinnitin merkitystä oli hieman helpommat aamuheräämiset kun ei ollut aivan hillitöntä koomailua ja pilkkimistä sängystä ylös kömpimisen jälkeen. Pidempään ilman kahvia oltua ei heräämiset silti kokonaisuutena mitenkään merkittävän helpommaksi käyneet kuin silloinkaan kuin kahvia joi – väsyä oli ja monesti unta tuli jatkettua lähes niin pitkään kuin mahdollista että kuitenkin kerkesi työt aloittamaan kahdeksalta.

Monesti kuulee sanottavan että kofeiini vie yöunet. En ole tätä itse pannut merkille, mutta nyt tuli oiva tilaisuus havaita tämäkin josko sitä nukkuisi paremmin ilman kahvin käyttöä. Allekirjoittaneen kokemukset ilman kahvia oli silti aivan samanlaiset kuin kahvin kanssakin – nukuin aivan yhtä huonosti ja aivan yhtä vähän. Sängyssä pyöriessä ennen unen saamista meni pitkään silloin kuin join kahvia eikä muutosta parempaan ollut myöskään vaikka oli ilman kahviakin.

Katselin myös YouTubesta useita videoita joissa useassa kerrottiin että kolmen kuukauden kofeiinittomuuden jälkeen kahvin vaikutukset huomaisi selkeästi. Täysin ilman kofeiinia en kuitenkaan koko aikana ollut sillä aina toisinaan nautin ruokaillessa kolajuomia. Määrät kuitenkin oli koko kolmen kuukauden aikana maltilliset joten merkittävästi vähemmän kofeiinia tuli tuon kolmen kuukauden aikana kuitenkin tavallisuuteen verrattuna.

Päivää tai paria ennen kuin kolme kuukautta tuli täyteen keitin jälleen kahvit ja katsoin kuinka kofeiini vaikuttaisi. Käytännön havainnot oli että ei mitenkään merkittävästi. Huomasin kyllä pientä muutosta olotilassani, mutta muutos ei ollut mitenkään radikaali suuntaan eikä toiseen. En tullut sen enempää ylienergiseksi kuin tavallisestikaan, en myöskään kokenut hillittömiä fyysisiä oireita kuten sydämen hakkaamista kovempaa tai hikoilua. Toisin sanoen muutos kahvittomuuteen oli suhteellisen pieni omalla kohdallani; niin pieni, että olen sen jälkeen jälleen nauttinut kahvista päivittäin.

Muutosta muutaman kuukauden kahvittomuuskokeilun jälkeen kuitenkin tapahtui siinä että en enää keitä lähellekään samanlaisia määriä päivän mittaan. Aikaisemmin tapana oli juoda noin 12 kupillista päivässä (kuusi mukia maidon kanssa), ts. aamulla keitän neljä kuppia, päivällä neljä ja töiden jälkeen jossain vaiheessa iltaa vielä neljä lisää. Kahvittoman jakson jälkeen olen keittänyt normaalisti vain kolme kupia kerralla (vajaa kaksi mukia maidon kanssa) ja niitäkin vain muutaman kerran päivässä joten nautittavan kahvin määrä päivää kohden tipahti merkittävästi ainakin näin alkuun. Saa nähdä tuleeko tähän jossain vaiheessa jälleen muutosta että määrät kasvaisi samaan mitä aikaisemminkin.

Kokeilu oli mielenkiintoinen ja kokeilemisen väärti. Jotkut ainakin YouTubessa sanovat että ilman kofeiinia elämä olisi parempaa tai jotain vastaavaa, joten mikäli kokeilumieltä löytyy suosittelen koettamaan itse ja katsomaan josko kofeiiniton elämä on parempi vaihtoehto vaiko ei.

Leffalauantai: A farewell to Arms (Jäähyväiset aseille)

Frederic (Gary Cooper) ja Catherine (Helen Hayes)

Frank Borzagen ohjaama A farewell to Arms joka suomennettuna tunnetaan nimellä Jäähyväiset aseille on vuonna 1932 julkaistu romanttinen draama joka sijoittuu sota-aikaan. Elokuva pohjautuu Ernest Hemingwayn romaaniin. Pääöosissa nähdään Gary Cooper, Helen Hayes, Adolphe Mejou, Mary Philips sekä Jack La Rue.

Tarina sijoittuu ensimmäisen maailmansodan aikaan. Amerikkalainen ambulanssinkuljettaja Frederic (Gary Cooper) kohtaa Italiassa englantilaisen hoitajan Catherinen (Helen Hayes) jonka kanssa hänelle syntyy romanssi. Frederic joutuu kuitenkin pian palaamaan jälleen sota-alueelle ja niinpä hänen ja Catherinen tiet erkanevat vastoin kummankaan tahtoa.

Rinaldi (Adolphe Menjou) ja Frederic (Gary Cooper)

Jäähyväiset aseille on omassa lajityypissään suhteellisen tavanomainen elokuva. Siinä on mies ja nainen jotka rakastuvat, siinä on esteitä jotka tulevat romanssin tielle ja siinä on myös tahtoa voittaa eteen tulleet esteet.

Kuten monissa muissakin näkemissäni vanhoissa elokuvissa myös tässä romanssin ja tunteiden kuvaus tuntuu suhteellisen tasapaksulta. Tunteet eivät välity eivätkä vaikuta aidoilta vaan niitä vaivaa teennäisyyden tuntu. Tämä syö tunnelmaa, sillä hahmoihin ja heidän sielunelämäänsä ei pääse oikein millään tapaa kiinni eikä siten myöskään elokuva pääse koskettamaan emotionaalisesti.

En tietenkään ole elänyt itse 1930-luvulla joten en osaa sanoa oliko miesten ja naisten kohtaaminen romanttisissa aikeissa aikoinaan todellisuudessa yhtä suoraviivaista ja mutkatonta, mutta nykyisessä länsimaalaisessa kulttuurissa kasvaneen perspektiivistä katsoen näin nopeasti syttyvä kokijalleen merkityksellinen romanssi tuntuu lähinnä kornilta. Uskon tietenkin nopeasti syttyviin romansseihin, ihastumiseen ja melkeinpä ehkä jopa rakastumiseenkin todella nopeasti oikeassa elämässä, mutta tämän elokuvan kohdalla tunteet eivät välity katsojalle saakka niin hyvin että romanssi tuntuisi aidolta.

Vaikka rakkaustarina jättääkin kaipaamaan syvempää tunnetta on tämä silti kokonaisuutena kaikessa tavanomaisuudessaan mielenkiintoinen elokuva. Sotaa käydään yhteiskunnassa, mutta rakastunut mies ei haluaisi enää olla sodassa vaan on valmis jopa pakenemaan velvoitteitaan jotta saisi viettää aikaa rakkaansa kanssa joka on mielenkiintoinen ja jossain määrin jopa rohkeakin aspekti aikaisemmin vallalla olleeseen asenneilmapiiriin.

Kaikista puutteeistaan huolimatta on tämä viihdyttävä elokuva.

Arvosana: 6/10 (IMDB: 6,5/10)