Käytävän päässä on pidemmän aikaa ollut kirjahylly. Tämäkin kirjahylly on yksi niistä erinomaisista esimerkeistä miltä näyttää kun tavaraa kertyy enemmän kuin on tarve – Romua on jokaisella hyllyllä eikä kaikki näistäkään hyllystä löytyneistä tavaroista olleet enää tarpeellisia.

Aloitin hyllyn siivoamisen sillä että ensin kaivoin kaikki tavarat pois ja katselin mitä kaikkea sieltä löytyi. Elokuvia, kirjoja, sekä valokuvia sekä muutama jonkin verran tuherreltu piirrustuslehtiö sekä myöskin avaamaton valokuva-albumi. Valokuvia oli myös pinossa isot läjät. Viisaampi voisi ajatella että olisi saattanut meikata senssii laittaa ne kuvat sinne albumiin, mutta jostain syystä näin ei ole tullut tehtyä – eikä ole näiden kuvien osalta tullut tehtyä vieläkään. Se on sitten tulevaisuudessa tarkemmin mietittävä asia mitä näille kuville tekee.

Yksi huomionarvoinen asia siivoamisessa ja tavaran vähentämisessä onkin se, että kaikkia valintoja ei tarvitse tehdä kerralla. On joitain asioita jotka vaativat paljon enemmän prosessointia – kuten näiden kuvien läpikäynti ajatuksella – joten sen takia ei kannata jäädä jumittamaan kirjahyllyn siivoamista. Kirjahyllyn siisteys vaikuttaa suoraan asunnon yleisilmeeseen ja siten viihtyvyyteen, kun taas kuvien oleminen pinkassa tai kansiossa on irrelevanttia jos kuvat eivät ole näkyvissä. Myöhemmin tietenkin on olennaista että kuvat saavat kunnolla harkitun kohtelun, esim. albumeihin tai roskiin, mutta asunnon siisteyden kokonaiskuvaa miettiessä ei kannata siivoamisvaiheessa takertua tällaisten nysväämiseen.

Aina joskus kuulee sitä että siivotessa ja tavaran vähentämisessä pitäisi vähentää tavaraa eikä siirrellä paikasta toiseen, mutta itse ajattelen että kaikkein realistisin ja paras ratkaisu monien asioiden osalta on nimenomaan siirrellä niitä paikasta toiseen kunhan samalla myös tavaraakin vähenee.

Joskus myös ilman tavaran vähentämistäkin voi saada ihmeitä aikaan, koska asioiden organisoinnilla saattaa saada jo kaiken näyttämään rentouttavalta kaoottisen ilmapiirin sijaan, joten kaikki on tapauskohtaista ja valintoja pitää miettiä tietenkin omien tavoitteidensa pohjalta – onko tarkoitus vähentää tavaraa, vai ainoastaan saada koti näyttämään mahdollisimman siistiltä ilman tavaroiden poisvientiä.

Siivoamisen aikana tulee kuitenkin helposti vastaan asioita joita ei vain ole järkevää käsitellä heti, esimerkiksi juuri isot määrät valokuvia. Toinen esimerkki oli kirjat. Kävin nämä kirjat läpi, valitsin niistä mitä aion pitää itselläni ja loput survoin reppuun sekä kangaskasseihin odottamaan poisvientiä. Käytännössä ne siis tuli vain siirrettyä alussa vasta paikasta A paikkaan B, mutta paikka B:llä oli jo suunnitelma mitä niille tulen tekemään joten tavaran siirtäminen ei ollut ongelmallista. Vein kirjat tarjolle kaupungille muutamaan eri antikvariaattiin, osan viskoin roskiin ja osan vein Kampin ostarilla suutarin liikkeen vieressä olevalle hyllylle minne pystyi jättämään kirjoja.

Sain vinkin tuosta hyllystä yhdestä noista kolmesta antikvariaatista joissa pyörähdin. Kahdessa niissä ottivat mukanani olleita kirjoja muutaman kappaleen, joten osa vaihtui rahaksi, osa DVD-boksiksi ja osa meni ilmaiseksi pois. Jos olisin tiennyt että Kampin ostarilla on tosiaan tuollainen kirjojen jättöpiste, olisin suoraan vienyt kaikki sinne, mutta koska en tiennyt kulutin vain paljon enemmän aikaani.

Lopputulemana tavaraa meni roskiin paljon ja samoin myös kierrätykseen, joten suunta on hyvä, sillä tavaran määrä väheni jo tässä vaiheessa merkittävästi.

Samalla sain päähäni että entä jos siirtäisinkin tämän hyllyn olohuoneen puolelle. Olohuoneen nurkassa on nettiboksi ja muuta elektroniikkaa, joten mietin olisiko tämän hyllyn laittaminen sinne parempi idea jolloin saisin laitteet laitettua siistimmin hyllylle ikkunalaudan ja toisen hyllyn sijaan. Tällä hetkellä hylly on olohuoneessa ja siinä on tavaroita, mutta en laita tähän vielä kuvia koska haluan pitää tätä jonkin aikaa olohuoneessa ennen kuin osaan sanoa jääkö se sinne vai teenkö sen kanssa jotain muuta.

Käytävä sai merkittävästi freesimmän ilmeen, joten heti kun kotiin tulee ja oven avaa on näkymä mukavan rentouttava. Tästä on hyvä jatkaa!

Jos jokin on varmaa, niin romun kaivautuminen näkyville pimeistä koloistaan sillon jos ei ole valppaana. Kun jättää yhden asian hetkeksi johonkin, kohta siinä on jo toinenkin asia ja pian kaaos ottaakin jo muotoaan. Naulakko on yksi niistä asioista joissa tämä sama tapahtuu ainakin itselläni todella helposti.

Muutama takki, muutamat paidat, muutamat päähineet ja muuta rompetta oli päätynyt naulakkoon ja sinne jäänyt. Lisäksi muutama rikkinäinen ja kierrätykseen vientiä odottava ilmankostutin odotti muovipussissa lattialla eteenpäin vientiä ja olipa kenkähyllyllä myös talvijalkineet.

Koska suuri osa näkyvissä olleista tavaroista on sellaisia että niille on jatkossakin käyttöä, en niitä viskannut pois kotoa mutta siirsin ne pois eteisen naulakosta. Esineiden ei siis aina tarvitse lähteä kiertoon, vaan ne voi myös sijoittaa hyvin jonnekin muuallekin kuin naulakkoon jos niillä ei ole kuitenkaan käyttöä jokaisena päivänä tai useana päivänä viikossa. Kaksi takkia naulakossa riittää itselleni. Toinen takki on mitä käytän arjessa ja huppari on mitä käytän aamuisin kävelyllä käydessä.

Talvikengätkin siirtyivät kaappiin odottamaan talvea, sillä en keskellä kesää niillä kuitenkaan tuolla pihalla pyöri. Kaksia kävelykenkiä käytän yhä eri tilanteissa, tennareita käytän päivittäin tai lähes päivittäin lenkeillä ja lipokkaitakin käytän useamman kerran viikossa joten ne saavat olla kenkätelineessä.

Muut tarvikkeet siirtyivät yläkaappeihin, sillä niille on luultavasti tulossa tarvetta taas. Jos huomaan kuitenkin myöhemmin että tarvetta käytölle ei enää tule, on nekin sama laittaa jossain vaiheessa kiertoon. Tässä vaiheessa ne saavat kuitenkin odottaa yläkaapissa.

Matka minimalistisempaan suuntaan on jatkunut selkein askelin. Pitkään nurkassani pyörinyt viherkasvi joka oli jo jokin aika takaperin lakannut olemasta viherkasvi ja muuttunut lähinnä kuolleeksi, ruskeaksi kasviksi päätyi vihdoin roskiin.

Lisäksi kuten kirjoitin blogipostauksessani pikaisesta visiitistäni Tampereelle (lue täältä), kamerakalustoon oli tulossa radikaaleja muutoksia. Radikaalit muutokset kamerakalustossa on olleet siis sitä, että olen vienyt lähes kaikki kamerani sekä kaikki objektiivit kiertoon Kamerastoreen.

Ainoastaan eri Leicat, isäni vanha filmikamera sekä seurakuntaveljeltä saamani filmikamera ovat ne mitä olen jättänyt jäljelle (sekä yksi pokkari, mutta se on menossa takaisin kaverilleni jolta sen alunperin sain).

Tänään muutama tunti takaperin kävin viemässä viimeisen erän kalustoa Helsingin Kamerastoreen, joten muutaman viikon sisällä pitäisi sieltä saada jonkinlainen vaihtohyvitystarjous. Helsingistä tavarat lähtevät keskiviikkona kohden Tamperetta missä he sitten katsovat tuotteiden kunnot ja sen mukaan sitten tietenkin vaihtohyvityskin annetaan.

Koko ajatus jatkaa matkaa kohden minimalismia lähti kuitenkin siis tästä Leica Q2:n ostosta. Lisäksi tämä ei jäänyt vain ajatuksen tasolle, vaan se potkaisi itseni jälleen liikkeelle siihen suuntaan mihin haluan elämässä mennä.

On kiintoisaa ollutkin huomata vuosien ja vuosikymmenten aikana kuinka helposti kaaos hakeutuu oletusarvoiseksi tilaksi elämässään, mikäli ei ole mitään selkeää suuntaa mihin haluaa mennä. Tämä ei rajoitu pelkästään romun määrään, vaan esimerkiksi myös painonhallintaan.

Kun ei selkeästi tiedä mitä asioita elämäänsä haluaa eikä aikaansa käytä sen miettimiseen, asiat tuppaavat ajautumaan oletusarvoisesti johonkin mikä on helppoa ja mukavaa, mutta pitkään jatkuvana haitallista. On esimerkiksi paljon helpompaa lösähtää sohvalle ja syödä pussillinen mässyä kuin käydä ulkona kävelyllä. Toisinaan ensimmäinen vaihtoehto onkin järkevämpi vaihtoehto, mutta jos siitä tulee lähes poikkeuksetta ensisijainen vaihtoehto alkaa tuo vaihtoehto jossain vaiheessa luultavasti olemaan ainoastaan elämää tuhoava tie. Jos kaikessa menee mistä aita on matalin, ei lopulta jaksa edes sitä matalaakaan aitaa enää ylittää.

Yhtä kaikki, kyseinen kamera on ollut sellainen jota muistan jo vuosia takaperin katselleeni, mutta se on jäänyt silloin vain kaukaiseksi ajatukseksi. Kuitenkin nyt kun kyseisen kameran hankin päätin jo ennen ostoa että myyn lähes koko kamerakalustoni pois. En tee valokuvausta työkseni enkä rahasta, joten vaatimukset kamerakalustolleni on ainoastaan se, että se miellyttää itseäni tavalla tai toisella. Tietenkin kaikki käytössäni olleet kamerat ovat miellyttäneet itseäni jollain tasolla, mutta tämä kuitenkin miellyttää enemmän.

Hyvänä puolena näissä vanhoissa kiertoon menneissä kameroissa on se, että näitä löytyy käytettynä pilvin pimein. Jos tulenkin jostakin syystä jossain vaiheessa tarvitsemaan jotain niistä takaisin, voin mennä ja ostaa sellaisen luultavasti 48 tunnin sisällä siitä kun ajatus sen tarpeesta tulee esiin. Lisäksi niiden hintaluokat ovat pääsääntöisesti sellaisia että myöskin se on taloudellista realismia.

Yksittäiset kamerat ja yksittäiset objektiivit ovat olleet kyllä hinnakkaampia, mutta keskimäärin näiden hinnat ovat sellaisia että jos taloudellisesti ei ole myöhemmin rahaa niitä takaisin ostaa jos tarve tulee, on silloin syytä itseni arvioida kriittisemmin omaa rahankäyttöä enemmänkin kuin kameran tai objektiivin hintaa.

Muutenkin jos miettii vuosien mittaan pois myymiäni kameroita, ainoastaan yhden olen ostanut myöhemmin takaisin kun olen sitä kaivannut. Kyseinen kamera on Leica X1 ja se on siis itselläni yhä eikä sitä ole aikomus myydä.

Voi tietenkin olla että Leica Q2 paljastuukin myöhemmin omaan käyttöön sopimattomaksi, mutta useamman päivän perusteella mitään sen suuntaista merkkiä ei ole ollut. Päinvastoin. Kamera on ollut omaan kouraan juuri niin hyvä kuin olen sen toivonut olevankin.

Tästä siis matka jatkuu kohden yksinkertaisempaa ja minimalistisempaa elämää!