Lähipäivät on kulunut yhä vain tavaran pois viskomisessa, lajittelussa, myynnissä ja muuten vain asunnon siivoamisessa. Mikäpäs sen mukavampi tapa käyttää kesälomansa kun laittaa asunto siihen kuntoon että sen jälkeen jokainen päivä loman jälkeenkin tuntuu kuin olisi lomalla kun on kerrankin siistiä 😀

Vessan moppaaminen oli tähän menessä varmaankin rasittavin siivoamisen vaihe, sillä lattiaa sai jynssätä pitkään ja hartaasti. Lisäksi pesukone piti siirtää sekä myöskin kaappi jotta niiden takaa sai myöskin sotkut pois, mutta siivoaminen kannatti ja nyt myös WC/kylpyhuone on mukavan puhdas.

Muutamat kaiuttimet olen kerennyt myymään tori.fi sivuston kautta ja vielä yhdet on myynnissä josko joku ne haluaisi ostaa. Lisäksi tänään tuli myös kamerastoresta rahat myydyistä kameroista, objektiiveista ja salamoista ja täytyy sanoa että hinta minkä sieltä maksoivat oli todellakin sen väärti että ei omaa aikaansa kannattanut tuhlata liikaa tavaroiden myyntiin yksi kerrallaan.

Tietenkin rahaa olisi saanut mitä luultavammin enemmän jos olisin myynyt niitä torin kautta, mutta jos antaa arvoa omalle ajalleen ja myös omille hermoilleen niin liikkeeseen vienti oli paljon kannattavampi vaihtoehto. Renkaanpotkijoiden ja vatuloijien kanssa aikansa tuhlaaminen ei kuitenkaan ole niitä elämän suurimpia iloja joista erityisesti nauttisin, joten onneksi on tämänkaltaisia asiantuntevia liikkeitä joiden kanssa hommat hoituu mutkattomasti.

Myös toinen käytävän isoista kaapeista on kokenut tavaramäärän vähenemisen sekä organisoinnin. Osa tavaroista päätyi niille loogisempiin paikkoihin muihin kaappeihin, osa tavaroista meni häkkivarastoon ja osa meni roskiin. Nyt kaapin kun avaa sieltä löytää heti mitä on etsimässä ilman että joutuu siirtelemään mitään asioita toisten edestä jotta tavaroihin pääsee käsiksi.

Myöskin keittiön tiskipöydän alta alakaappi tuli siivottua. Irroitin myös roskapönttöjen metalliset kiskot ruuveiltaan irti jotta niiden alta pääsi jynssäämään kaapin puhtaaksi. Muovipussissa olleet tyhjät kemikaalien muovipurkit löysivät tiensä Koivukylän Nesteellä olevalle ongelmajätteen kierrätyspisteelle. Aikaisemmin sinne kävin jo viemässä vanhat bleachit, fixerit ja käytetyt kehitteet eli kemiat joita syntyy valokuvien kehittämisestä.

Sisustuksellisesti olen myös miettinyt olohuoneen pöytätietokoneen verkkoyhteyttä. Aikaisemmin tietokone on ollut kiinni ethernet-piuhalla joka on mennyt toiselle reunaa huonetta missä on kytkin mihin kaapeli on ollut kiinnitetty. Koska tämän laittaminen siististi vaatisi uusien johtolistojen ostoa ja aikaisempien listojen vaihtamista leveämpiin (koska nykyisissä kulkee kaiutinkaapelit ja optinen audiokaapeli) päätin koettaa josko pöytäkoneen verkkoyhteyden saisin toimimaan tarpeeksi hyvin langattomasti.

Eilen koetin tuota langatonta ratkaisua, mutta sillä adapterilla mikä kaapistani löytyi oli netin nopeus vain n. 20 Mbit/s eli ei lähelläkään sitä mitä se saisi olla (itselläni on 1000/100 Mbit netti). Adapteri on luultavasti vain huono ja yhteys koneelta muutamien metrien päässä olevalle nettiboksille toimii huonosti, joten tänään laitoin Verkkokauppa.comista tilaukseen uuden USB-verkkoadapterin jossa on myös antenni.

Tunnin päästä suunilleen pitäisi tuon tuotteen tulla kotiin kuljetettuna, joten tänään pääsee vielä testaamaan josko netti sillä toimisi sen verran sujuvasti että voisin pelata Counter-Strikeä ilman hirveitä piikkejä ja verkko-ongelmia. Jos silläkään ei saa nettiä toimimaan sujuvasti niin onneksi tuotteen voi palauttaa kauppaan ja saa rahatkin takaisin.

Tietenkin verkkokaapelilla saisi parhaan hyödyn verkosta, mutta sisustuksellisesti se vaatisi sen verran jumppaamista että tässä vaiheessa se saa jäädä tekemättä jos langattoman verkon saa toimimaan tarpeeksi hyvin CS:n pelaamiseen. Lisäksi olen sen verran huono pelaaja että ei ole niin suurta merkitystä muutamilla millisekunneilla sinne tänne, kunhan vain verkko olisi stabiili pelatessa.

Olen myös kokeillut uudenlaisia ratkaisuita keittiöön. Aikaisemmin keittiön pöytä on aina ollut ikkunan alla, mutta kokeilun vuoksi käänsin pöydän keskelle keittiötä ja laitoin alle maton. Makuuhuoneesta kaivamani matto on aavistuksen liian pieni ainakin sisustussuunnittelun näkökulmasta katsoen, sillä tuolit eivät mahdu taaksepäin vedettynä matolle vaan tippuvat sen ulkopuolelle. Käytännössä maton pitäisi olla 60-70 cm leveämpi kuin pöytä koska tuon verran normaalisti kuuluu varata tilaa tuolilla olemiselle.

Isompaa mattoa voisi siis harkita jossain vaiheessa. Samoin mietin myös että olisikohan pyöreä pöytä toimiva ratkaisu tähän keittiöön, mutta tässä vaiheessa nämä vanhat tavarat saavat riittää. Pitää sisustuksellisia aspekteja miettiä myöhemmin ajatuksella enemmänkin kunhan ensin on saanut kaiken tai lähes kaiken ylimääräisen roinan vähennettyä asunnosta pois.

Sisustukseen liittyen olen lähipäivinä katsonut kohtalaisen paljon videoita sisustussuunnittelusta eli interior designista. Täytyy kyllä sanoa että aihe on erittäin mielenkiintoinen, sillä siinä yhdistyy niin montaa eri aihetta yhteen ja samaan nippuun. Värit, valaistukset ja tekstuurit ovat vain yksi osa toimivaa sisustusta, mutta myös käytettävyys eli asunnon toimivuus käyttötarpeisiin sopivalla tavalla. Esimerkiksi objektien korkeuserot ja kappalemäärät keskinäisissä ryhmissä on olleet itselleni silmiä avaavia ahaa-elämyksiä.

Monet asiat sisustuksessa on sellaisia että ne tuntee siten että jokin on pielessä, mutta tietämättömänä ei vain osaa sanoa mikä se jokin on, joten sisustussuunnitteluvideoiden kautta ehkä voi laajentaa omaa ymmärrystään tästä taiteenalasta.

Matka siisteyttä kohden on edennyt todella hyvin. Kuutena päivänä viikossa kun siivoaa ja puuhastelee asian eteen vähän kerrallaan, niin muutamissa viikoissa saa jo ihmeitä aikaan. Tästä on siis hyvä jatkaa 🙂

Kuten blogista on voinut lukea taas lähiaikoina, olen jatkanut matkaani kohden minimalistisempaa elämää. Matka on sujunut hyvin eikä erikoisempia jumittamisia ole matkalla tapahtunut. Tavaraa on lähtenyt kohtalaisen paljon ja yleisilme asunnossa on muuttunut enemmän itseäni miellyttävään suuntaan, eli asunto alkaa jälleen näyttämään enemmän ihmisen asutukselta eikä vain johtoja ja roinaa täynnä olevalta pölyn kierrätyskeskukselta.

Tavaroistaan eroon hankkiutumisessa on monelle useampia erilaisia syitä mitkä vaikeuttavat prosessia. Tavaroilla on taloudellista arvoa, tunnearvoa tai sitten niistä ei ilkeäisi luopua sillä kokee syyllisyyttä mikäli antaa pois tai myy jotain minkä joku on antanut joskus vaikkapa lahjaksi. Lisäksi omat haasteensa luo entä jos -ajattelu sekä fantasiatodellisuus.

Entä jos -ajattelu on helppoa tunnistaa, sillä useammankin vähennettävän asian kohdalla saattaa alkaa miettimään entä jos tarvitsenkin sitä tai saatan tarvita tätä vielä. Tähän ajatteluun olen törmännyt ehdotuksena netissä mm. sen että miettii mitä tapahtuisi jos tätä ei olisi ja tarvitsisin sitä huomenna. Saisinko jostain uuden tai käytetyn tämän tilalle, miten nopeasti ja mihin hintaan, tai voiko ongelmasta selvitä ilman tätä esinettä.

Lisäksi hupaisampi ehdotus on ollut käsitellä tätä ajattelua myös koirankakkatestillä. Tämä on ajatusmalli siitä, että jos koira tulisi ja vääntäisi tarpeensa tämän esineen päälle, mitä sille esineelle sen jälkeen tekisin. Onko esine niin tärkeä itselleni että kuluttaisin aikaani siihen että siivoaisin koiran köntsät esineestä, vai lentäisikö asia roskiin. Tämä paljastaa suhteellisen nopeasti monenkin asian arvon itselle.

Toinen ehkä hieman hankalammin tunnistettava syy tavarasta poisluopumisen vaikeudelle on fantasiatodellisuus, eli ajatus siitä mitä kuvittelee olevansa tai haluavansa olla, mutta ei silti sitä todellisuudessa ole, eikä realistisesti vaikuta siltä että siihen suuntaan tulisi olemaan myöskään menossa. Tähän kategoriaan kuuluu esimerkiksi urheiluvälineet lajista, jota on kerran tai pari pelannut ja sen jälkeen varusteet ovat olleet kaapissa odottamassa muutaman vuoden että kunhan taas jatkan pelaamista. Oma mielikuva siitä mitä on tai haluaisi olla ei vastaa tällöin todellisuuden nykytilaa, eli sitä mitkä asiat on tällä hetkellä niitä joita käyttää tai aikoo oikeasti tulla käyttämään.

Olennainen asia matkalla minimalismiin luultavasti onkin siis itsensä tunteminen. On helpompaa laittaa tavaraa kiertoon kun tietää mitä oikeasti elämässään haluaa ja tarvitsee.

Lisäksi itsensä tuntemisen merkitys on olennainen siksi, että minimalismin päämäärä ainakin itselleni on parantaa elämänlaatua poistamalla elämästä kaikki tarpeeton, jolloin aikaa jää enemmän itselleni merkityksellisemmille asioille.

Itsensä tunteminen auttaa siihen, että ei heitä pois niitä asioita mitkä itselle merkitsee. Yhä edelleen ainakin osalla ihmisiä on ajatus siitä, että minimalismi on tyhjiä huoneita missä on mahdollisimman vähän tavaraa. Itse en allekirjoita tätä ajatusta, sillä minimalismin tehtävä on vain poistaa kaikki turha ja tarpeeton ja jättää jäljelle kaikki se mikä on merkityksellistä.

Eri ihmisillä eri asiat ovat merkityksellisiä, jolloin suoraan tavaran määrästä ei voi myöskään päätellä onko joku minimalisti vaiko ei. Minimalismi on enemmänkin ajatusmalli ja mielentila jonka seurauksena lähes poikkeuksetta myös ulkoinen todellisuus on siistimpi ja tavaraltaan vähäisempi kuin jos ajatusmalli olisi erilainen. Tietenkin toisen ihmisen minimalismi sisältää enemmän tavaraa kuin jonkin ei-minimalistin elämä saattaa sisältää, koska elämäntilanteet ovat eri ihmisillä erilaisia.

Minimalismi on aivan erilaista pariskunnalla joilla on vaikkapa viisi lasta joista jokainen harrastaa eri harrastuksia kuin vaikkapa yksin elävällä. Yksin elävilläkin minimalismi on täysin eri näköistä sen mukaan, mitä kukakin harrastaa tai pitää tärkeänä.

Jos harrastuksiin kuuluu reppureissaus ja laavuilla öiden nukkuminen ja jos iso osa vapaasta ajasta menee ulkoiluun, on tavaran määrä luultavasti merkittävästi vähäisempää kuin ihmisellä jonka intohimona on ruoan laitto ystäviensä kanssa tai vaikkapa moottoripyöräily ja niiden kunnostaminen. Eri harrastuksissa on eri verran tarvetta tavaroille. Kyse ei siksi olekaan suoraan tavaran määrästä vaan mielentilasta, siitä onko omistamansa asiat sellaisia jotka ovat tarpeellisia tai muutoin elämänlaatua parantavia.

Esimerkiksi koristetyynyt, päiväpeitto, televisio, kahvinkeitin tai vaikkapa taulut seinällä eivät välttämättä ole tarpeellisia, mutta niillä on usein ihmisen elämänlaatua parantava vaikutus ja niillä on käyttöä. Ne eivät ole siis romua, vaan asioita jotka on itselleen hyvä jättää.

Itselleni tärkeitä asioita

Tavaran määrää vähentäessä huomaan että on paljon asioita joista on helppo luopua, sillä monet asiat ovat nykyisellään turhia. Ne eivät ole välttämättä olleet turhia silloin kun ne on tullut hankittua, mutta on hyvä tiedostaa että en ole enää se sama ihminen kuin se joka ne asiat on hankkinut. Monet asiat ovat täyttäneet tarkoituksensa ja sen jälkeen elämän muutoksien myötä ne ovat vain jääneet tarpeettomiksi.

Lisäksi elämän aikana omat tarpeet tai ainakin kiinnostuksen kohteet muuttuvat, joten on turha pitää kiinni menneestä jos tietää että enää ei samat asiat kiinnosta ainakaan niin paljoa että niihin liittyviä tavaroita kannattaisi pitää kaapissa odottamassa josko kiinnostus palaa uudelleen. Esimerkiksi omalla kohdallani näihin kuuluu vaikkapa osa tietokoneromppeista. Koska olen vaihtanut serveriäni, voin hyvin laittaa vanhat serverit eteenpäin.

Nykyään myös selkeästi tiedän mitkä asiat itseäni kiinnostaa ainakin tällä hetkellä elämää, vaikkakin tietenkin kausittaista vaihtelua on. Elokuvien katsominen, musiikin kuunteleminen, musiikin soittaminen, tietokoneella pelaaminen, valokuvaaminen, erilaisten oluiden maistelu ja kaikenlainen estetiikan ja kauneuden pohtiminen sisustuksessa, taiteessa yms. ja monet muutkin asiat.

Arvostan esimerkiksi sitä, että asiat on suunniteltu kauniiksi. Designillä on merkitystä, joten ehkäpä jatkossa alan katsomaan enemmänkin asioita myös niiden ulkonäön selvemmin huomioon ottaen vaikka ne maksaisi enemmän. Onneksi aina kauniimmat asiat eivät välttämättä edes maksa enempää, joten tapauskohtaista tämäkin.

Esimerkiksi Applen tuotteet ovat itseäni enemmän miellyttäviä kuin oma PC-pöytäkoneeni, sillä suunnittelijoilla on ollut tyylitajua. Toisin sanoen, jossain vaiheessa vaihdan tietokoneeni kotelon kauniimmaksi, koska miksi suotta katsoa rumaa koteloa kun ongelman voi korjata ostamalla kauniimman tilalle. Lisäksi tietokoneiden kotelot irtoaa monetkin yleensä alle 150 eurolla mitä nyt olen katsellut, joten tällainen elämänlaadun parantaminen tuskin tulee myöskään sysämään konkurssiin.

Kulttuuri ja viihde elokuvien ja musiikin muodossa on myöskin asioita joista nautin, joten jatkossakin tulen pitämään videotykin, surround-setin ja television. Elokuvien katsominen valkokankaalta on kokemuksena niin monin verroin parempi kokemus kuin television kautta katsoessa, että olisi itselleni turha myydä tykkiä, valkokangasta ja surround-settiä, sillä tällöin elokuvakokemus heikkenisi merkittävästi.

Kyllähän elokuvat voi halutessaan katsoa vaikka kännykältä, mutta se tuntuisi samalta kuin söisi Michelin-ravintolan fiinin aterian pahviselta kertakäyttölautaselta räkäisen kuppilan likaisessa pöydässä samalla kun kuuntelee humalaisten huutoa ja kovalla soivaa jukeboksia. Nautittava tuote on kyllä sama, mutta kokemus ei vain ole millään muotoa vertailukelpoinen.

Koska harrastukseni ovat moninaiset ja myöskin sellaisia mistä tulee tavaraa, on siis selvää että mihinkään askeettiseen elämäntyyliin en ole siirtymässä (ellei joskus elämässä vain olosuhteet sellaiseen pakota).

Olen huomannut että olen ihminen joka nauttii monista fiineistä iloista joita ehkä helposti voi pitää jonkinlaisena snobeiluna, vaikkapa erilaisten kahvien, viskien tai oluiden maistelusta tai juurikin elokuvista tai musiikista muutenkin kuin vain viihteenä. Kansankielellä tuttavalllisemmin ilmaisten olen siis elitistinen kermaperse 😀

Olipa kuinka tahansa, tärkeintä onkin että tietää itse mitä on jolloin osaa heittää helpommin pois kaiken sen mikä ei tuota elämään enää lisäarvoa. Tähän mennessä näitä asioita on ollut todella paljon ja luultavasti tulee vielä paljon löytymään lisääkin, joten tästä on hyvä jatkaa matkaa kohden yksinkertaisempaa ja kauniimpaa elämää.

Matka kohden minimalismia on yhä jatkunut pienin, mutta samalla kuitenkin suurin askelin. Pienin siten, että vaivannäkö kohden siisteyttä mennessä on työmäärältään vähäinen, sillä tehtävälistalla on päiväkohtaisesti ainoastaan kolme tehtävää jotka nekin ovat lähes aina suhteellisen nopeita toteuttaa. Askeleet ovat kuitenkin samalla suuria, sillä näillä pienillä asioilla saa nopeasti jo suurenkin vaikutuksen yleiseen siisteyteen joka ruokkii siivoamisessa positiivista kierrettä.

Siivoamisessa – kuten oikeastaan lähes kaikessa muussakin elämässä – toimii jonkinlainen lumipalloefekti, eli Iriwin Goodmanin laulun Ei tippa tapa -sanoja lainaten “kun on alkuun päästy niin antaa mennä vaan”. Tässä tapauksessa kun ensin siivoaa vähän, on helppoa jatkaa samoilla vauhdeilla.

Tämä tietenkin vaatii sen, että tehtävä jonka on itselleen listalle laittanut on tolkullisen kokoinen. Jos päivän tehtävälistan yksi tehtävä on siivota kerralla kaikki keittiön kaapit, motivaatio kuolee nopeasti ja siivoamisesta tulee vastenmielistä pakkopullaa jonka pariin ei halua palata ennen kuin on pakko. Tietenkin joillakin ihmisillä tämä voi mennä toisinkin, mutta näin ainakin itselleni kävisi. Omalla tehtävälistalla ovatkin päivän työt olleet kokoluokaltaan esimerkiksi “siivoa yksi hylly” tai “pyyhi pölyt keittiön kaappien päältä”.

Keittiön kaappien päältä pölyjen pyyhkimisen kanssa samalle päivälle ei onneksi tullut laitettua mitään muuta isompaa, sillä pölyn irti jynssääminen vaati kohtalaisen paljon aikaa, varmaankin puolesta tunnista tuntiin. Muut tehtävät olivat toriin muutamien tavaroiden listaamista ja yhden hyllyn siivoaminen jostain kaapista. Tällä kertaa valituksi tuli keittiön kaapin hylly, vaikkakin sitten siivosin samalla kaksi muutakin hyllyä koska missään ei ollut aivan suhteetonta määrää romua. Kerralla tuli sitten ainakin se kaappi kuntoon.

Kaappeja on keittiössä useita, joten vielä on muutama kaappi mitkä odottavat siivoamistaan. Kuitenkin suurin osa kaapeista on jo kokenut kaaoksen muuttumisen järjestykseksi ja kaikki vetolaatikot kuuluvat tähän kategoriaan. Nyt kun vetolaatikot avaa, tiedän mitä siellä on, tai vähintäänkin edes suunilleen.

Osa tavaroista on päätynyt roskiin, osa taas eri kaappeihin muiden samankaltaisten tuotteiden kanssa. Audiolaitteet ja videolaitteet kuuluvat keskenään samaan paikkaan eikä pitkin poikin jokaisen huoneen jokaista kaappia, kuten valitettavasti ne ovat tupanneet menemään.

Asteittainen siivoaminen on myös mahdollisuus

Yksi minkä olen huomannut myöskin hyväksi ideaksi itselleni on asteittainen siivoaminen. En tässä tarkoita siis sitä mistä ylempänä puhuin, eli yhden hyllyn siivoamista kerrallaan vaikka sekin on asteittaista siivoamista mutta eri tavalla, vaan tarkoitan sitä että kokonaisen kaapinkin voi siivota asteittain siten että ensin tekee ensimmäisen kierroksen ja myöhemmin vasta toisen kierroksen.

Alla on esimerkki siitä mitä tarkoitan. Käytävän kaappi oli pääsyt aivan järjettömään sotkuun. Kun jonkun asian jättää tilapäisesti huonosti kaappiin niin kohta siinä on jo toinenkin asia mikä on tilapäisesti huonosti, kunnes ei mene kauaakaan kun kaaos on ottanut vallan ja järjestys on jäänyt taistelussa alakynteen. Tämän takia mitään ei pitäisi tehdä kiireellä ja laitan sen myöhemmin paikalleen -mentaliteetillä, koska kun on sotkuisaa on helpompaa vain viskata seuraavakin piuha sinne kuin siivota sotku.

Tein tälle kaapille ensimmäisen siivouskierroksen, jonka jälkeen yleisilme muuttui jo radikaalisti paremmaksi, mutta se on silti yhä työn alla. Nyt kaapin voi aukaista ilman että mitään on vaarassa tipahtaa päälle eikä mitkään johdot ole suoraan hyppäämässä näkökenttään.

Tästä on merkittävästi helpompi jatkaa siivoamista, koska nyt enimmät ja helpoiten pois viskattavat romut on jo viskattu pois. En kuitenkaan saanut tätä vielä siivottua loppuun asti, koska tarvitsen muutamia johtorasioita.

Kaappiin takaisin laitetuissa muovipusseissa ja/tai kukan alusastiassa on ainakin johtoja isot läjät jotka vaativat niiden ajatuksella läpikäyntiä. Koska monelle johdolle on tarvetta, ajattelin että voisin harkita jonkinlaisia erillisiä säilytysrasioita erilaisille johdoille. Yhteen rasiaan voisi laittaa kaikki harvemmin mutta kuitenkin joskus tarvitsemani USB-johdot, toiseen voisi laittaa RCA-RCA-johdot ja yhteen sitten instrumenttikaapelit ja XLR-kaapelit. Virtajohdoillekin voisi olla oma paikkansa, jolloin aina tietäisi missä mikäkin johto on.

UFOt synnyttävät kaaoksen

Koska turhan tavaran poisheittäminen on vain yksi askel kodin siivoamisessa, on hyvä miettiä romua olennaisempi kysymys, eli se, mistä kaaos alunalkaenkaan on saanut muotonsa.

Kuten yllä olevassa kappaleessa mainitsin, yksi syy on kiireessä tekeminen ja se että asiat jäävät vaiheeseen ajatuksella että laittaa sen myöhemmin kuntoon. Tätä myöhemmin hetkeä ei helposti tule, ellei siitä pidä tietoisesti kiinni. On helpompi jättää asiat vain siten kun ne ovat, jos haitta vaivan korjaamattomuudelle ei ole tarpeeksi suuri.

Kaaos kotiin syntyy askeleittain, joten yleensä sen muodostumista ei havaitse ennen kuin silmät aukeavat ja tajuaa että on keskellä kaaosta. Samalla tapaa kuin eksymisessäkin – yksi askel hieman vinoon päämäärästä ei ole paha eikä sitä huomaa, pari askelta lisää eikä sitäkään huomaa, mutta kun kilometrin on kävellyt ja alussa on lähtenyt suuntaamaan hieman vinoon on lopulta määränpääkin jo kohtalaisen kaukana. On merkittävästi helpompaa ja vähemmän vaivaa vaativaa korjata olosuhteet heti kuin antaa niiden mennä tarpeeksi pahasti pieleen jolloin kynnys aloittamiselle on paljon suurempi.

Minimalismiaiheisia YouTube-kanavia katsellessa ja niiden kommenteissa on törmännyt mielenkiintoiseen termiin UFO joka myös selittää hyvin mistä kaaos ottaa muotonsa. Kyseessä ei ole siis tässä kontekstissa tunnistamaton lentävä esine, vaan tunnistamaton leijuva esine, eli Unidentified “Floating” Object. Tähän kategoriaan menee kaikki ne asiat, joilla ei ole selkeää paikkaa. Kun asialla ei ole selkeää paikkaa minne se kuuluu, se jää leijumaan pitkin asuntoa milloin minnekin tasolle.

Tämä on tullut myös itse huomattua. Jos asiolla ei ole selkeää paikkaa minne ne kuuluvat, ne jättää vain “johonkin” ja kohta tuo paikka jo kuhiseekin toisia UFOja ja siitä syntyy käytävän kaapin kaltainen kaaos.

Kaaoksen synnystä olen pannut merkille myös sen, että pienikin määrä friktiota asioiden oikeaan paikkaan laittamisessa aiheuttaa sen että ne eivät päädy sinne minne ne kuuluisivat.

Tällä tarkoitan siis esimerkiksi sitä että vaikka itselläni on ollut makuuhuoneen kaapissa pahvilaatikko missä on ollut sekalaisia johtoja, ei kaikki johdot ole sinne kuitenkaan päätyneet takaisin. Yksi syy on toki laatikon liian pieni koko, mutta toinen syy on ollut varmastikin se, että niiden sekalaisten johtojen laittaminen tuonne laatikkoon on ollut liian työlästä koska sen laatikon päällä tai edessä on ollut romua mitä olisi pitänyt ensin siirtää jotta johdot olisi voinut laittaa sinne. Toisin sanoen on ollut helpompaa vain laittaa johdot väliaikaisesti toisen kaapin hyllylle kuin sijoittaa ne sinne minne ne kuuluvat.

Olen käyttänyt kursivoitua tekstiä sanassa väliaikainen tässä postauksessa siksi koska monet kyllä tietävät että väliaikaisuutta varmempaa on vain verot ja kuolema. Väliaikainen sijoituspaikka on sellainen missä tavara pyörii vielä vuodenkin päästä jos sillä ei ole selkeää paikkaa, joten sinänsä useallakin saattaa olla vain turhaa itsepetosta ajatella että jonkin laittaa johonkin väliaikaisesti koska entuudestaan jo tietää että se ei tule sieltä väliaikaisesta paikasta hetkeen liikahtamaan parempaankaan paikkaan.

Tästä on hyvä jatkaa jälleen sunnuntaina siivoamista, sillä sapattisin en siivoa. Silloin olen vain ja otan rennosti hyvällä omallatunnolla.