Viime perjantaina kävin seurakuntaveljen kanssa kävelemässä Sipoonkorven kansallispuistossa. Kävelyä tuli noin 5,5 – 6 km joka oli varsin hyvä päivälenkin pituus. Metsäpolulla kävely on merkittävästi enemmän voimille ottavaa kuin tasaisella kaupunkiasfaltilla kulkeminen sillä ylä- ja alamäkeä riittää ja puun juuria on siellä sun täällä. Hyvä niin, saapahan lihakset välillä hieman haastavampaakin kävelymaastoa talsittavaksi.
Tuttuun tapaan myös tuolla reissulla oli kamera mukana, joten laitan tähän muutamia kuvia metsiköstä.
Tällä kertaa kameraksi valikoitui Nikon D3100. Objektiivina oli Tamron 18-50 mm F/2.8 -objektiivia. Kuvat on käsitelty Lightroom Classicissa.
Colin Farrell (vasemmalla) sekä Matthew Davis nähdään Tigerlandin pääosarooleissa
Tigerland (IMDB) on vuonna 2000 julkaistu sota-draama jonka on ohjannut mm. Batman Foreverin (lue arvostelu) ohjauksesta tuttu Joel Schumacher. Merkittävimmissä rooleissa nähdään Colin Farrell sekä Matthew Davis.
Sääntöjä heikosti totteleva nuori alokas Roland Bozz (Farrell) on vastentahtoisesti armeijan joukoissa jossa heitä valmennetaan Vietnamin sotaan lähettämistä varten. Bozz on jatkuvissa ongelmissa auktoriteettien kanssa ja hänen toimintansa aiheuttaa toisinaan kismaa myös muiden leiriläisten kanssa päätyen useampiin konflikteihin.
Yhdysvaltalaisia elokuvia on tullut nähtyä useita joissa tavalla tai toisella sivutaan Vietnamin sotaa – jos ei muutoin niin vähintäänkin henkilöiden repliikeissä se nousee esiin. Tigerlandin teema sitä vastoin on mielenkiintoisen erilainen, sillä se ei kuvaa tuttuun tapaan Vietnamin sotaa, vaan ainoastaan harjoitusleiriä ennen sotaan lähettämistä.
Harjoitusleirin ja armeija-ajan kuvaus on elokuvallisesti hyvin toimiva, vaikkakaan sen realistisuudesta en osaakaan mitään sanoa. Sotilaiden keskinäiset kiistat, tappelut ja väkivaltaisuudet, auktoriteettien haastamiset ja niiden seuraamukset on kuvattu onnistuneella tapaa. Psyykisen kuorman aiheuttamien ongelmien kuvaukset nosti paikoitellen mieleen Stanley Kubrickin Full Metal Jacket -elokuvan armeijaosuuden ja sen mihin liiallinen psyykinen rasitus voi pahimmillaan johtaa.
Elokuvassa on selkeästi nähtävissä Bozzin kasvu auktoriteettiongelmaisesta alokkaasta luontaisesti karismaattiseksi johtohahmoksi. Tämä tuodaan myös dialogin kautta esiin yksittäisessä kohtauksessa joka on kuitenkin toteutettu onnistuneesti. Siinä kerrotaan Bozzin ongelmat ja syyt, mutta se ei tunnu selittämisessään katsojan aliarviomiselta vaan enemmänkin luonnollisen tuntuiselta dialogilta missä korkeampiarvoinen henkilö ei säästele sanojaan, vaan sanoo sen mitä ajattelee avaten tilanteen niin Bozzille kuin myöskin valkokankaalta kohtausta katsovalle yleisöllekin.
Kameran kuvauksen tyyli on silmiinpistävän erilaista valtavirtaelokuviin verrattuna. Vaikka se hetkittäin tuntuukin hieman rasittavalta, on se kokonaisuudessaan silti toimiva ratkaisu. Kamerassa on sopivalla tapaa huojuntaa, mikä luo enemmän autenttisen tuntuista tunnelmaa. Lisäksi monissa kohtauksissa nähdään paljon lähikuvia, minkä kautta katsoja pääsee paremmin kiinni henkilöiden sisäisiin tunnetiloihin. Jollain tapaa kameratyöskentely toi itselleni mieleen Mel Gibsonin ohjaaman elokuvan Apocalypton, vaikkakin on selvää että Tigerland ei ole siitä ottanut mallia sillä Apocalypto on julkaistu myöhemmin, vuonna 2006.
Bozzin hahmossa on kuvattu hyvin myös inhimillisiä piirteitä jota monesta muusta sotilaasta näyttää puuttuvan, joten hänen hahmonsa on onnistuneesti rakennettu ja se kantaa hyvin elokuvaa eteenpäin.
Omaan makuuni Tigerland toimi oikein hyvin. Sen poikkeuksellinen kameratyyli ja selvästi erilainen tapahtumaympäristö yhdistettynä hyvään näyttelytyöhön nostaa sen hieman keskivertoa paremmaksi elokuvaksi.
Perlenbacher Unfiltered Lager on LIDL:ssä myytävä suodattamaton lager-olut jossa vahvuutta löytyy 4,9 %. Oluen on pannut saksalainen Frankfurter Brauhaus.
Tölkki on hyvin pelkistetty eikä erityisen houkuttelevan näkäinen, enemmänkin se luo mielikuvan tavallisesta keskinkertaisesta bulkkioluesta. Mielikuva ei myöskään ole väärä, sillä sitä se myös on.
Vaahtoaminen on runsasta ja paksu vaahto pysyy jonkin tovin pinnallakin. Tuoksu on hiivainen mutta siitä huolimatta toimiva. Olut on samean kellertävää.
Suutuntuma on raikas ja hieman kitkerä ja sen suodattamattomuus antaa selkeästi erottuvan tunnun suodatettuihin lagereihin nähden. Maussa on sitrusta ja makeutta vaikkakin kokonaisuus pysyy happamamman puolella. Ei omaan makuuni mitenkään erityisen puhutteleva olut.
Tänään päivällä tuli käytyä jälleen kameran kanssa ulkoilemassa. Tänään ulkoilutettavaksi kameraksi valikoitui Canon 70D ja objektiivina toimi Canon EF 17-40 mm F/4.0 L USM.
Kuvausreissulla mukana oli myös Tane joka pääsi kuvauskohteeksi joten laitetaan tänne blogiinkin muutamat kuvat nähtäväksi. Kuvat on editoitu käyttäen Lightroom Classicia.
Elokuvassa Four brothers Bobby Mercerin roolissa nähdään Mark Wahlberg .
John Singletonin ohjaama Four Brothers (IMDB) joka suomalaisittain on käännetty suoraan muotoon Neljä veljeä on rikosdraama vuodelta 2005. Pääosissa nähdään Mark Wahlberg, Tyrese Gibson, André 3000, Garrett Hedlund sekä Terrence Howard.
Elokuvan alkuvaiheilla ystävällisen oloinen vanha rouva on illalla kaupassa kun sinne tehdään ryöstö. Kauppiasta ammutaan eikä ryöstäjät säästä vanhaa rouvaakaan. Rouvalla on useampia ottolapsia jotka eivät kulje aina lainkuuliaisen kansalaisen tavoin kaikkia lakeja noudattaen, joten veljekset – vaikkakaan ei biologiset – päättävät lähteä etsimään oikeutta kyseenalaisilla keinoilla. Asioita selvittäessä asiat kuitenkin monimutkaistuvat, sillä kuvioihin mahtuu niin likaisia poliiseja kuin epäilyksiä veljesjoukon sisälläkin.
Tarina on toimiva. Pidin siitä kuinka juonen edetessä katsojalle tulee ennalta odottamattomia käänteitä jotka luovat uusia mielikuvia siitä mitä on tapahtunut ja miksi. Monen rikos-elokuvan tapaan myös tässäkin pahat saavat palkkansa eikä se palkka ole välttämättä sitä mitä on lähdetty hakemaan. Väärintekijöitä rangaistaan, lippaita tyhjennetään, ruumiita tulee ja kosto on suloista.
Kokonaisuutena Four brothers on kuitenkin suhteellisen keskinkertainen tuotos. Se ei ole missään nimessä huono elokuva, mutta se ei kuitenkaan nouse erityisen vahvasti esiin millään osa-alueella. Se on sanalla sanoen viihdyttävä. Sen katsoo kyllä mielellään kerran ja itse voin katsoa sen vaikka useammankin kerran, mutta se ei missään vaiheessa nouse sellaiseksi elokuvaksi että sitä voisi erityisesti kehua muilta aspekteiltaan kuin viihteelliseltä arvoltaan – vaikkakin monessa tapauksessa se tosin onkin kaikkea sitä mitä elokuvalta odottaa.
