• Valokuvailua iPhone 14 Pro Maxilla

    Taustaa

    Kirpputorilla. Kuva: iPhone 14 Pro Max käyttäen ProCamera-sovellusta.

    HUOM! Alla oleva teksti on kirjoitettu valokuvaamista harrastavan ihmisen näkökulmasta ja mielipiteeni eivät luultavastikaan edusta suuren enemmistön mielipidettä vaan allekirjoittaneen puhtaasti subjektiivista näkemystä valokuvan visuaalisesta estetiikasta.

    Kuten jotkut tietävät, en ole ollut enää muutamiin vuosiin iPhone-valokuvaamisen ystävä. Syynä on yksinkertaisesti se, että nykyisissä iPhoneissa kameran oletusohjelma valokuvaamiseen on sanalla sanoen luokatonta roskaa.

    Aivan liian monessa tilanteessa kameralla otetut kuvat eivät enää edes näytä valokuvilta, vaan yliprosessoiduilta keinotekoisesti generoiduilta tekoälytaiteelta. Pohjalla niissä on kyllä kuva jonka on ensin itse ottanut, mutta sen jälkeen päälle on lisätty ohjemallisesti niin paljon kuvan “parannuksia” että kuva on täysin käyttökelvotonta katsottavaa.

    On hyvä huomata että ongelma ei kosketa ainoastaan iPhoneja, vaan monia muitakin moderneja puhelimia mikäli en ole saanut väärää käsitystä Internetin pohjalta.

    Parannukset jotka tekevät kuvista käyttökelvottomia ja vastenmielisiä katsottavia ovat niiden keinotekoinen yliterävyys sekä pakotettu HDR joka saa yönkin näyttämään päivältä ja varjot katoamaan niin että lopputulos on sanalla sanoen epärealistinen.

    Yksi tapa miten käyttäjänä tätä on voinut ohittaa on se, että kuvaa RAW-muodossa jonka jälkeen kuvaan lisätyt automaattiset parannukset pystyy ottamaan pois esimerkiksi Lightroomissa. Tämä toimii kyllä jos lähtee tekemään erillisiä kuvausreissuja ja jaksaa käsitellä kuvia jälkikäteen, mutta ns. tavalliset räpsinnät ovat itselleni ainakin sellaisia että en jokaista kuvaa halua RAW-muodossa ja sen jälkeen käsitellä siitä prosessointeja pois.

    iPhonen kameran käyttö on uudempien puhelinmallien myötä jäänyt todella vähäiseksi, sillä en vain yksinkertaisesti pidä siitä miltä kuvat näyttävät. Sääli, sillä monia omia henkilökohtaisia suosikkikuviani olen ottanut vuosien mittaan vanhoilla iPhoneilla joten en missään nimessä siis pidä mobiililaitteilla kuvaamista huonona vaihtoehtona valokuvaamisen harrastamiseen, päinvastoin. On tilanteita joissa matkapuhelin on luultavastikin paras vaihtoehto, mutta nykyinen ohjelmisto on harmillisesti pilannut kuvauskokemuksen ainakin itselläni.

    On kuitenkin hyvä huomauttaa, että ongelma kuvanlaadussa ei ole missään nimessä iPhonen fyysinen kameran optiikka vaan puhtaasti ohjelmiston tekemät lisäykset joita ei enää oletuskamera-ohjelmasta saa pois.

    Kuva: iPhone 14 Pro Max käyttäen ProCamera-sovellusta.

    Käyttäjällä on onneksi mahdollisuus kiertää kameran huonoutta ja valita myös parempia kameraohjelmia App Storesta ostamalla, mutta käytettävyys niiden kanssa ei ole sitä mitä Applen oma ohjelmisto tarjoaa. Käytettävyydellä en tässä kontekstissa kuitenkaan tarkoita sitä miten ohjelmat itsessään toimivat, vaan sitä miten helposti kameraohjelman saa käyntiin.

    Iso osa kameran käytettävyydessä erityisesti kännyköissä on itselleni se että sen saa nopeasti ja helposti auki ilman että joudun säätämään. iPhonen oman kameraohjelmiston saa auki lukitusnäytöstä painamalla kameran kuvaketta tai pyyhkäisemällä lukitusruutua vasemmalle oikeasta reunasta, eli kameran saa todella nopeasti käyttöön kun taas kolmannen osapuolen tekemää kameraohjelmistoa varten on joutunut aukaisemaan ensin puhelimen lukituksen ja sen jälkeen navigoimaan kameraohjelmistoon.

    Tietenkin tämä ei ole ongelmallista monellekaan, etenkin jos kuvaaminen on sellaista että kamera on kädessä melkein koko ajan tai kuvia ottaa harvoin, mutta omassa kuvauksessani tämänkaltainen käytön hankaloittaminen on todella suuri miinus eikä kännykästä jaksa alkaa etsimään parempaa kameraohjelmaa ja kuvat jää ottamatta ainakin kännykällä.

    iOS 18 muutti asiat merkittävästi

    iOS 18 myötä käyttäjä voi vihdoinkin vaihtaa lukitusnäytöltä käynnistyvän kameraohjelmiston itse haluamakseen (kuvassa ympyröitynä kuvake).

    iPhonen käyttöjärjestelmän uusin pääversio, versio 18, on tuonut merkittävän muutoksen kolmansien osapuolten kameroiden käytettävyysongelmaan sillä uuden ohjelmistoversion myötä käyttäjän on mahdollista vihdoin muokata lukitusnäytöllä näkeviä oletuskuvakkeita haluamakseen.

    Enää oikeassa alanurkassa olevasta kameran kuvakkeesta ei ole pakko käynnistää Applen omaa kameraohjelmaa, vaan sen voi vaihtaa käynnistämään esimerkiksi ProCameran jonka avulla kaikki yllä kirjoittamani ongelmat pystyy kiertämään. Tämä jos mikä on merkittävä parannus ja tekee jälleen iPhonen kamerasta ainakin itselleni käytettävän normaaliin kuvakseen!

    ProCamera on maksullinen ohjelma jonka olen ostanut jo kauan sitten, mutta uuden iOS-päivityksen myötä se on vihdoin myös käytettävä omaan kuvaamiseeni sopivasti, sillä useimmiten kameran haluan käynnistää suoraan lukitusnäytöltä. Nyt tämä onnistuu ja iPhonea voi jälleen käyttää oikeasti varteenotettavana ja jopa hyvänä peruskamerana.

    ProCameran asetuksista olen valinnut Capture Quality -asetussivulta kohdasta “MAXIMUM CAPTURE QUALITY” vaihtoehdon “Natural” sekä saman asetussivun kohdasta “M & SI MODE SETTING” olen valinnut “Unprocessed” joka poistaa ison osan kuvan prosessoinneista ja saa kuvat näyttämään jälleen valokuvilta kunhan vain kuvaa SI-moodissa tai M-moodissa. Asetus poistaa näissä kuvaustiloissa SmartHDR:n käytöstä joka on ehdottomasti merkittävin hyöty itselleni.

    Sekalaisia kuvia kävelyltä

    Kuva: iPhone 14 Pro Max käyttäen ProCamera-ohjelmaa.

    iOS:n uusi versio 18 on ollut ulkona Suomessa jo syyskuun 16 päivästä asti, mutta päivitys tuli tehtyä vasta viime viikolla tai sitä edeltävällä viikolla omaan puhelimeeni. Eilen jostain bongasin tiedon siitä että lukitusnäytöllä näkyvän kameran kuvakkeen voi vaihtaa käynnistämään muita ohjelmia joten illasta eilen sitä koetin ja laitoin ensin toisen ohjelman jolla sai prosessoinnit pois.

    Tänään kuitenkin latasin jälleen ProCameran ja asetin sen lukitusnäytölle sillä tuossa toisessa ohjelmassa oli muuten käytettävyydessä hankaluuksia. Töiden jälkeen lähdin koettamaan millaisia kuvia iPhonella saa kun käyttää parempaa kameraohjelmaa ja ainakin omaan silmääni kuvat näyttävät varsin hyvältä. En tarkoita hyvällä kuitenkaan niiden laatua valokuvana ja taidemuotona vaan niiden teknistä laatua eli sitä näyttävätkö kuvat valokuvalta vai keinotekoiselta roskalta.

    Laitan tähän muutamia satunnaisia kuvia lenkin varrelta.

  • Kuvaussessio Ernon kanssa

    Viime perjantaina kävin Ernon kanssa ottamassa valokuvaussession joten laitan tähänkin muutamia kuvia sessiosta tänne blogiinkin nähtäväksi. Hänet löytää myös Instagramista @munuaistenkuolema nimimerkillä ja hänen bloginsa löytää täältä: 2171 – munuaisten kuolema: 2018

    Kamerana oli Canon 70D ja objektiivina Canon EF-S 50 mm F/1.8 STM.

  • Kuvia Tallinnasta

    Kävin maanantaina työporukan kanssa Virossa Tallinnassa päiväreissun. Viron puolella tuli oltua muutamia tunteja ja ohjelma oli vapaa joten lähdin itse kameran kanssa kiertämään ympäriinsä.

    Laitan tähän muutamia satunnaisia kuvia joita päivän mittaan otin. Kaikki kuvat on otettu Canon 70D:llä käyttäen Canon EF-S 18-200 mm F/3.5-5.6 objektiivia.

  • Päivä jolloin aika pysähtyi

    Kuva marraskuisena iltana Helsingistä. Canon 70D, Canon EF-S 18-200 mm F/3.5-5.6.

    Johdanto

    On aika harhaa sillä ikuisuus on vain pysähtynyt nykyisyys. Voin siksi hetken huomisen tietää tarkasti kuin eilisen.”

    Mokoma – Mene ja tiedä

    Mikäli en väärin muista, kauan sitten eräs edesmennyt ystäväni sanoi isänsä joskus sanoneen että kahdenkymmenen ikävuoden jälkeen ihminen vain vanhenee.

    Ajatus tietenkin kuulostaa absurdilta, sillä eihän ihminen ole tehnyt ennen sitäkään mitään muutakaan, mutta jossain määrin tässä on tuntunut olevan siltikin jotain perää ja se on jäänyt itselleni mieleen. Kun ihminen on nuori, alle 20-vuotias, vuodet tuntuvat kestävän paljon kauemmin ja aika kulkevan hitaammin, mutta kun ihminen on yli 20 aika tuntuu kulkevan aikaisempaa nopeammin ja pian mittarissa onkin jo 30 vuotta eikä mene kuin lyhyt hetki ja 40 on tullut täyteen.

    Tämä on tuntunut olevan normaalia että iän myötä aika tuntuu kulkevan nopeammin, mutta viimeisen muutaman kuukauden aikana näkemykseni on muuttunut tämän osalta täysin, sillä ajan subjektiivinen kulkemisen nopeus on muuttunut erittäin radikaalisti. Enää päivät ja viikot eivät ole menneet samalla tapaa niin nopeasti, vaan aika on hidastanut vauhtiaan niin paljon että olen sen subjektiivisesti havainnut ja ruvennut jonkin verran tutkimaan erilaisia aikaan liittyviä videoita YouTubesta.

    Muutama yleinen teoria on tullut vastaan ajan kulkuun liittyen miksi aika nuorena menee hitaammin kuin vanhempana.

    Ensimmäinen teorioista on se, että kun ihminen elää yhden vuoden ja on itse 10-vuotias, on yksi vuosi elämästä siinä vaiheessa 10 % eletystä elämästä. Kun vuosia tulee enemmän muuttuu yhden vuoden prosentuaalinen osuus eletystä elämästä paljon pienemmäksi, minkä vuoksi ikävuosien karttuessa vuodet menevät nopeammin sillä niiden suhteellinen osuus eletyistä elinvuosista on merkittävästi vähäisempi. 100-vuotiaalle 1 vuosi on ainoastaan 1 % eletyistä vuosista joten prosentuaalinen ero on merkittävä.

    En itse kuitenkaan usko tähän teoriaan, sillä olen viimeisen muutaman kuukauden aikana havainnut ajan subjektiivisen nopeuden muutoksen hitaammaksi niin selkeänä aikaisempaan verrattuna vaikka ikää onkin tullut enemmän.

    Toinen yleinen teoria johon ajan kulusta törmää – ja se johon myös itse uskon omien havaintojeni vuoksi – on se, että ihmisen kokemus ajasta riippuu uudenlaisista koetuista kokemuksista.

    Kun elämä menee päivästä toiseen rutiineiden ympärillä eikä tavallisuudesta poikkeavia asioita juurikaan tapahdu, ei ihmisen aivoihin synny uudenlaisia muistijälkiä jonka vuoksi päivät, viikot, kuukaudet ja vuodet menevät ohitse nopeasti ilman että niistä on juurikaan muistoja. Mikäli uudenlaisia tai tavallisuudesta poikkeavia kokemuksia tulee enemmän, ajan kulun nopeus muuttuu aivan toisenlaiseksi.

    Valokuvia ja tulosteita

    Iltamaisemaa jossain lähialueilla 16. lokakuuta. Leica D-Lux (Typ 109). Tämänkin kuvan ottamisesta tuntuu kuin olisi mennyt vuosia, mutta todellisuudessa aikaa on mennyt vain yksi kuukausi ja päivä.

    Omalla kohdallani ajan hidastumisen ja sen selkeästi havainnoinnin aiheutti valokuvaamisen määrän merkittävä lisääntyminen ja valokuvien paperille tulostamisen määrän kasvu.

    Olen täällä blogissakin kirjoittanut lähiaikoina enemmän taas valokuvaamisesta ja laittanut useita kuviakin tänne nähtäväksi, mutta olen lisäksi nyt viimeisen parin kuukauden ajan tulostanut luultavastikin jokaiselta päivältä jonkin verran kuvia.

    Tulostamisen lisäksi olen myös aktiivisesti katsonut tulostettuja kuviani aina kun olen tulostanut uusia kuvia, eli esimerkiksi kun tänään tulostin kuvia katsoin läpi kuvien säilytysrasiassa olevat aikaisemmat kuvat. Eilen kun tulostin kuvia, katsoin myös eilisen kuvien lisäksi aikaisemmat samassa rasiassa olevat kuvat jne. Yhteen rasiaan on tullut laitettua kuvia sata tai ylikin joten yhdessä rasiassa on kuvia aina n. 10-15 päivältä, riippuen tietenkin miten paljon olen tulostanut kuvia.

    Joitain aikoja takaperin kuvien katselun myötä havahduin siihen että tuntuu kuin kuvat joita katson olisi otettu kauan sitten ja että aikaa olisi voinut mennä kuukausia kuvien ottamisesta, mutta todellisuudessa aikaa ei ollut mennyt edes viikkoakaan. Saattoi olla että kuvat oli otettu kaksi tai kolme päivää aikaisemmin, mutta kuvia katsellessa tuntui että kuvausreissu olisi tapahtunut joskus kauan, kauan sitten. Tämä luultavastikin laittoi itseni tutkimaan enemmän aikaa ja sen kulun tuntuun liittyviä seikkoja.

    Tämä ei ole myöskään jäänyt yksittäiseksi hetkeksi että tuntuisi siltä kuin kuvat olisi otettu kauan sitten menneisyydessä, sillä tänäänkin kun katsoin joitain säilytysrasiassa olevia kuvia tuntui että kuvien ottamisesta olisi mennyt aikaa vähintäänkin kuukausi tai enemmänkin mutta todellisuudessa aikaa kuvien ottamisesta oli kulunut ainoastaan 10 päivää.

    Kuvamäärät ovat kasvaneet kokemuksien myötä

    Kuu. Canon 70D, Canon EF-S 18-200 mm F/3.5-5.6. Kuva on otettu eilen, mutta tuntuu kuin aikaa olisi kulunut enemmänkin.

    Elokuun alusta tähän päivään (17.11.) saakka olen kuvannut 18.336 kuvaa joka on selkeästi enemmän kuin tavallisesti olen kuvannut, sillä vuoden alusta alkaen olen tähän mennessä kuvannut 21.727 kuvaa + filmikameran kuvat päälle.

    Kuvien määrä itsessään ei tietenkään kerro suoraan mitään koettujen kokemusten määrästä, sillä jos kuvaisin esimerkiksi urheilutapahtumaa voisi helposti päivän aikana tulla tuhatkin kuvaa. Kuitenkin en ole kuvannut sellaisia enkä ole kuvannut myöskään kovinkaan paljoa sarjakuvausta, joten suurin osa on yksittäisiä kuvia.

    Elokuusta tähän päivään saakka olen tehnyt paljon kuvausreissuja lähialueille mitkä ovat lyhyen automatkan päässä, jonka vuoksi uusia kokemuksia on syntynyt erittäin paljon aikaisempaan verrattuna. Lisäksi päivinä jolloin en ole lähtenyt minnekään auton kanssa olen tehnyt monena iltana edes lyhyen kävelyn lähialueilla kameran kanssa, jonka myötä myös tutut lähialueet ovat saaneet uusia ulottuvuuksia ja ovat siten olleet paikoitellen myös uusia kokemuksia.

    Osa kuvauspaikoista on ollut Helsingissä, osa Vantaalla, osa Espoossa, osa Tuusulassa ja osa sitten kauempana. Kuitenkin jo pelkästään Helsingissä riittäisi satoja eri paikkoja kuvattavaksi, joten ainakaan kuvauskohteet eivät lopu kesken. Samoin Vantaalla on paikkoja vaikka kuinka paljon missä voi käydä ja joissa on jo tullut käytyäkin eikä Espoo jää yhtään sen huonommaksi.

    Elokuun jälkeen tekemiäni erillisiä kuvaussessioita on tietokoneella Lightroomissa 35 kappaletta, mutta näiden lisäksi on paljon muitakin hetkiä ja tapahtumia joissa olen kuvannut. En ole esimerkiksi tehnyt kaikista lähialueella kävellen tekemistäni kuvaureissuista omaa Lighroom-kansiota, mutta lähialueellakin olen silti tehnyt kävelyreissuja joissa olen kuvannut paljon ja nähnyt uusia alueita ja reittejä jotka ovat luoneet uudenlaisia muistijälkiä aivoihin.

    Ajan mysteeri

    Helsingin tuomiokirkko. Canon 70D, Canon EF-S 18-200 mm F/3.5-5.6.

    Yksi ajan kulun tuntuun liittyvä hakusanapari jolla aiheesta voi etsiä lisää tietoa englanniksi on “Holiday paradox” eli lomaparadoksi. Tällä termillä löytyy myös YouTubesta videoita englantia osaaville. Yksi sivu jossa aiheesta puhutaan on mm. tämä ja siellä on myös yksi video upotuksena YouTubesta.

    Lyhyesti tällä on kuvattu sitä kuinka aika tuntuu menevän erilaisella tahdilla sen kokemisen hetkellä kuin jälkikäteen arvioituna. Esimerkiksi muutaman viikon loma voi tuntua kokijalleen merkittävästi pidemmältä kuin mitä se on todellisuudessa ollut. Samoin lentokentällä tunnin odottaminen voi tuntua siinä hetkessä todella pitkältä, mutta jälkikäteen arvioutuna se tuntuu menneen nopeasti.

    Muita mielenkiintoisia videoita löytyy YouTubesta myös “How to slow down time” ja muilla vastaavilla hakusanoilla. En niitä kuitenkaan linkitä tähän, sillä monet videot poistuvat aina joskus YouTubesta jonka jälkeen blogi on vain täynnä rikkinäisiä linkkejä.

    Aika on yleisestikin ottaen erittäin mielenkiintoinen ilmiö ja se kuinka sen koemme on vielä mielenkiintoisempi. Eräs veljistä totesi että aika menee hitaammin aina jos on hetkessä läsnä (tai jotenkin näin se meni) ja uskon että tässä voi olla hyvinkin perää.

    Ajassa on mielenkiintoinen aspekti kuitenkin myös se, että hyvässä seurassa aika menee todella nopeasti vaikka olisi hetkessä läsnä, joten aika tuntuu elävän subjektiivisesti aivan omaa rataansa ja sen kulun nopeuden tuntua voi vääristää monin eri tavoin. Hyvällä seuralla ajan saa nopeammaksi, tylsinä hetkinä aika matelee, ajatuksella ja keskittyneesti asioiden tekeminen hidastaa aikaa, mutta täysin asioihin uppoutuneena tunnit menevät ohi silmänräpäyksessä.

    Yksi kiehtovista ajan ominaisuuksista on myös se, että kun hidastaa vauhtiaan eikä tee montaa asiaa yhtä aikaa, tuntuu että aikaa on mennyt todella paljon mutta todellisuudessa aikaa on mennyt todella vähän. Jos taas tekee montaa asiaa yhtä aikaa ja selaa esimerkiksi YouTubea saattaa tunteja elämästä kadota ilman että edes huomaa.

    Kaikki nämä ovat tietenkin vielä ainoastaan subjektiivisia kokemuksia. Vielä kiintoisammaksi aika ja sen vaikutus menee kuitenkin siinä vaiheessa kun aletaan tutkia ajan kulkua avaruudessa (hakusanalla “Time dilation” voi aiheesta etsiä lisää). Sellaiset pohdinnat ja tutkinnat ajasta menevät kuitenkin jo aivan eri ulottuvuuksiin kuin tämän postauksen sisältö, joten en lähde niistä sen enempää kirjoittamaan nykyisen lähes olemattoman tietämykseni pohjalta.

    Loppukaneettina voinee sanoa että jos haluat elää niin että elämä tuntuu pitkältä ja tapahtumarikkaalta, kokeile paljon eri asioita, käy eri paikoissa tai kulje tuttuja alueita uusia reittejä, ota paljon kuvia, tulosta niitä ja katsele niitä tulosteita. Muutaman kuukauden päästä voi olla että myös itse huomaat että aika on lakannut kulkemasta samalla tapaa kuin ennen.

  • Kuvaussessio Loviisan kanssa

    Canon 70D, Canon 18-200 F/3.5-5.6

    Sunnuntai on mitä parhain päivä valokuvaussession tekemiseen, sillä on vapaapäivä ja pihalle on mahdollista lähteä vielä kun valoa riittää. Aurinko laskee tähän aikaan vuodesta Helsingissä muutamaa minuuttia yli kello neljän, joten työpäivien jälkeen on turhaa haavailla valoisassa kuvaamisesta ennen kuin pimeys taittuu ja valo ottaa jälleen voittonsa kun kevät koittaa.

    Lähdin kaverini Loviisan kanssa Helsingin Laajasaloon uimarannalle missä oli mielenkiintoisia kuvauspaikkoja joten laitan muutamia kuvia tänne blogiin tämän päivän kuvaussessiosta.

    Kaikki kuvat on otettu Canon 70D:llä käyttäen Canon EF-S 18-200 F/3.5-5.6 objektiivia.

  • Kuvia Kuusijärveltä

    Harmaa talvipäivä Kuusijärvellä

    Perjantaina sataneet lumet eivät ole vielä sulaneet pois ja tänään sunnuntaina on lunta tullut lisääkin. Lumisateella on helppoa ja mukavaa linnoittautua sisälle lämpimään, mutta kameran kanssa ulkoilu voitti mukavuudenhalun ja lähdin kuvailemaan talven tuloa lähistöllä sijaitsevalle Kuusijärven ulkoilualueelle.

    Omat lasit kastuivat kunnolla sillä lunta satoi luultavasti lähes koko kuvausreissun ajan, mutta kameran objektiivin linssi sitä vastoin ei kastunut pahasti sillä heti kuvien ottamisen jälkeen laitoin kameran linssisuojan aina takaisin paikalleen. Tällä kertaa mukanani oli myös mikrokuituliina siltä varuilta että linssi olisi jäänyt kosteaksi, mutta ainoa missä mikrokuituliinaa käytin oli kun palasin autolle ja putsasin silmälasit lumesta.

    Laitan tähän muutamia kuvia alkutalven maisemista Kuusijärveltä. Kaikki kuvat on otettu Canon 70D:llä käyttäen 18-200 mm F/3.5 – 5.6 -objektiivia.

    Tällä laiturilla ei ihme kyllä ollut liukasta – toisella laiturilla sitä vastoin oli
    Sinisorsa (tai jokin muu olento) uiskenteli lumisateessa
    Järven pinta ei ole vielä jäätynyt, mutta jotain huurretta pintaan jo on tullut
    Maailmassa oli kyllä myös värejä
  • Ensilumet saapuivat

    Lehtiä Koivukylässä. Kuva: Canon 70D.

    Tänä vuonna tämän talven ensilumet tulivat Vantaan Koivukylän Havukoskelle marraskuun ensimmäinen päivä, tai ainakin siten että itse olen ne kerennyt näkemään. En tiedä vaikka joinain öinä olisi lunta tullut mutta sulanut jo poiskin ennen kuin olen itse herännyt ja niitä kerennyt näkemään.

    Aamulla maa oli vielä lumeton ja syksyinen, mutta työpäivän jälkeen otettuani parin tunnin päiväunet huomasin että maa on valkoinen. Tämän seurauksena täytyi itseni tietenkin heittää ulkovaatteet niskaan ja kaivaa kamera esiin ja lähteä ulkoiluttamaan sitä lumisateeseen.

    Kamera jonka ulos otin mukaani oli Canon 70D ja objektiiviksi valikoitui Canon EF-S 18-200 mm F3.5-5.6. Laitan tähän muutaman talvisen kuvan jotka kaikki on otettu tuolla kameran ja objektiivin kombinaatiolla.

    Kuva muutettu mustavalkoiseksi Lightroom Classic -ohjelmistolla.

    Kävelylenkin loppuvaiheilla oli objektiiviin jo kertynyt vesipisaroita linssiin ja omiin silmälaseihini myös. Ensi kerralla kun lähden kuvaamaan lumisateeseen täytynee muistaa ottaa mukaan mikrokuituliinoja joilla voi objektiiivin kuivata aina aika ajoin.

    Mielenkiintoista nähdä sulavatko nämä lumet pois jo ennen kevättä vai alkaako tästä jo talvi.

  • 40 tuli mittariin

    20 vuotta sitten, 10.06.2004

    Eilen eli 25.10. tuli vuosia mittariin tasan 40. Ilta meni mukavan rennosti pienen porukan kanssa istuen ja muutaman kanssa meni jopa yli puoleen yöhön saakka. Seurakuntaveli joka tuli Tampereelta jäi myös sohvalle yöksi ja jatkoi tänään sitten takaisin Tampereen suunnalle.

    Kahdeltakymmeneltä viime vuodelta on tallessa valokuvia kohtalaisen paljon, mutta sitä aikaisemmista vuosista ei kovinkaan paljoa. Tämä tietenkin selittyy sillä että itselläni ei ollut omaa digitaalista kameraa vielä ennen kuin vasta vuonna 2004, eikä filmikameraakaan tainnut olla kuin vasta 2003.

    Laitan tähän muutaman kuvan vuodelta 2004 miltä olen tuolloin näyttänyt sekä muutaman kuluvalta vuodelta jotta näkee kuinka paljon muutosta on tapahtunut ulkoisesti.

    Osan kuvista olen saattanut ottaa itse jalustaa käyttäen, mutta osan on ottanut jotkut kaverit tai sukulaiset.

    2004 – Mustat vaatteet alkoivat olemaan jo tuolloin omassa suosiossani. Kuvan on ottanut serkkuni Kati.
    Suhmurassa vuonna 2020, taustalla pihamökki jossa asuin hetken aikaa. Kuvan ottajasta ei varmuutta.
    Vuonna 2004 muutin asumaan Hammaslahteen.
    Tänä vuonna muutama kuukausi sitten näytin tältä. Kuvan on ottanut Jesse.
    Kesäkuussa 2024. Kuvan on ottanut Kristiina.

  • Yli 10.000 kuvaa Leicalla takana

    Vantaan Ortodoksikirkossa eli Kristuksen taivaaseenastumisen kirkko

    Lightroomin katalogissa on tällä hetkellä 10.508 kuvaa jotka on otettu Leica D-Lux (Typ 109):llä ja pääsääntöisesti ne ovat itseni ottamia, mutta muutama kuva on myös muiden ottamia.

    Alle kahdessa kuukaudessa tuli jo kymmenen tuhannen otetun kuvan raja rikki joka on varsin kiitettävä määrä, etenkin kun ottaa huomioon kuvaustyylini joka ei ole ollut sarjakuvaamista vaan yksittäisten kuvien ottamista.

    Lisäksi tuona aikana olen ollut viikon verran saikullakin jolloin en ole käynyt myöskään missään kuvailemassa (paitsi tietenkin olen kuvannut sisällä kotona ja lääkärissä käydessä), joten niinä päivinä ja iltoina jolloin olen tehnyt kuvausreissuja olen kuvannut kohtalaisen paljon.

    10.000 kuvaa on paljon, etenkin jos miettii sitä ajassa. Jos ottaisin yhden kuvan jokaisena sekuntina menisi aikaa 2 h 46 min ja 40 sekunnin verran mikäli netin muunnostyökalu näytti oikeaa.

    Laitan tähän nähtäväksi muutamia satunnaisia kuvia lähiajoilta joita olen ottanut sieltä sun täältä eri paikoista joissa olen käynyt kuvailemassa.

    Vantaan Pyhän Laurin kirkko
    Kirkonkylänkosken pato Vantaalla
    Jokin kasvi Espoossa
    Vanha Viilatehdas Vantaalla
    Mikä lie metallinen juttu Vantaan Tikkurilassa
    Ravintolan ulkopuolella Porvoossa
    Usvainen aamu Vantaalla
    Ilmantorjuntamuseon pihalla Tuusulassa
    Buddhalaistemppeli Vantaalla eli Suomen Vietnamilaisten Buddhalaisuus Yhdyskunta
    Lemminkäisen kalliolta on näkymät lentokentälle
    Sapattina kirkon jälkeen lähdössä kotiin oli auton ikkunat jo peittyneet huurteeseen
  • Servereiden siirtoa

    Raspberry Pi 5 on minikokoinen tietokone joka pyörittää nyt useaa omaa verkkosivuani

    Taustaa

    Viime perjantaina hankin itselleni Verkkokauppa.comista Raspberry Pi 5 -tietokoneen joka on varustettu 8 GB muistilla. Kone irtosi 119,99 euron hintaan joten mistään tuhottoman hinnakkaasta vekottimesta ei siis ole kyse.

    Hinnat on kyllä Raspberry Pi -laitteissa noussut merkittävästi vuosien mittaan ja pienikokoisia tietokoneita saa varsinkin käytettynä huokeampaan hintaan, mutta halusin mieluummin Raspberry Pin joka saa virtansa USB-C piuhalla kuin tietokoneen joka tarvitsee erillisen muuntajan jonka liitäntä on milloin minkäkinlainen. Muutaman kymmenen euron ero on muutenkin kokonaisuuden kannalta täysin irrelevantti, virrankulutus Raspberry Pi:ssä on vähäinen ja koko on kätevän pieni että sen sai viskattua johtolaatikkoon piiloon.

    Syy tämän laitteen hankintaan oli se, että halusin siirtää muutamia omia verkkosivujani DigitalOceanin serveriltä omaan kotiin kustannussäästöjen vuoksi, sekä tietenkin siksi että on joskus ihan mukava vain puuhastella omaksi ilokseen kaikkea linux-säätämistä että ei ammatillinen osaaminen pääse myöskään unohtumaan.

    Sivustot jotka tänne ensimmäisenä oli tarkoitus siirtää ja jotka tänään vihdoin sain siirrettyä ovat oma kotisivuni aleksirasanen.xyz, oma artistivuni painlessdestiny.net sekä oman toiminimeni kotisivu deepcontrastmedia.com.

    Mitkään noista sivuista eivät ole kovinkaan kriittisiä, eli jos raspberry pi ottaa ja sammuu, kotona katkeaa nettiyhteys, tulee sähkökatko tai joku tekee palvelunestohyökkäyksen ja kaataa sivut niin vaikka nuo sivustot olisivat viikon tai kaksi poissa verkosta niin maailma jatkaa rullaamistaan samalla tapaa kuin ennenkin.

    Pidemmällä tähtäimellä tarkoitus on siirtää myöskin tämä blogi pyörimään tuossa samaisessa koneessa, mutta se vaatii hieman enemmän säätämistä ja testaamista tämän blogin teknisesti monimutkaisemman rakenteen vuoksi.

    Teknisellä monimutkaisuudella tarkoitan siis sitä että tämä sivusto käyttää MariaDB tietokantaa sekä PHP:tä, kun taas nuo aikaisemmin mainitsemani ja jo siirtämäni sivut ovat kaikki staattisia verkkosivuja. Jotta tämän sivuston saa joskus siirrettyä vaatii se tietokantapalvelimen asennusta ja konfigurointia joka vaatii hieman edemmän viitseliäisyyttä jotta sen voi tehdä kutakuinkin tietoturvalliseksi.

    Tekniset ratkaisut

    Raspberry Pi 5 on kooltaan aavistuksen suurempi kuin pitkät tulitikut

    Yksi asia mikä kotona oman serverin pyörittämisessä tulee vastaan on tietoturva. Nykyään minkä tahansa laitteen kun laittaa Internetiin ja siinä on portteja auki on siellä kohta myös botteja sekä ihmisiä etsimässä tietoturva-aukkoja.

    Tietoturvan osalta voi mennä monenlaisella ratkaisulla aina hällä väliä -asenteesta foliohattuiseen vainoharhaisuuteen ja kaikkeen siltä ja väliltä. Itse valitsin jotain näiden kahden ääripään väliltä.

    Sivustot pyörivät Dockerissa, eli jos joku pääsee hakkeroimaan sivustolle sisään esimerkiksi Nginx-verkkopalvelimen remote execution -hyökkäyksen kautta niin varsinainen isäntäkone ei niin helposti ole vielä tietoturvansa osalta uhattuna.

    Lisäksi kotona ei ole mikään muu tietokone koko aikaa päällä ja nettipiuhan päässä, joten sisäverkon muihin laitteisiin yhidstämisen yrittäminen tuolta koneelta on suhteellisen turhaa.

    Tietenkin jokainen laite mikä pääsee Internetiin on potentiaalinen uhka muulle maailmalle mikäli joku sen onnistuisi kaappaamaan omiin tarkoituksiinsa joten omien laitteiden tietoturvasta on tärkeää pitää silti huolta.