Genelec 8010 -studiomonitorit asennettuna tietokonepöydälle helposti siirrettävällä asennuksella. Testimusiikkina toimii Anathema-yhtyeen Forgotten hopes -kappaleen hotellissa soitettu versio.
Muutamia päiviä takaperin kirjoitin siitä kuinka olen valmistautunut muuttoon siten, että olen jo siirtänyt merkittävän osan huonekaluista makuuhuoneen puolelle (lue täältä). Tuolloin makuuhuoneeseen en ollut vielä siirtänyt tietokonekäytössä olleita Genelec 8010 -studiomonitoreita sekä niiden lisäksi käytössä ollutta Genelec 7040 -subwooferia (lue ensikokemukset subwooferista) sillä olohuoneessa ollessa monitorit oli kiinnitetty seinätelineillä seinään.
Koska seuraava asunto johon muutan on vuokra-asunto ei siellä ole samanlaista mahdollisuutta kiinnittää monitoreita seinään kiinteällä asennuksella, tai jos olisikin, en usko että sellaista haluaisin tehdä. Tämä tietenkin johtaa siihen, että monitorit joutuu sijoittamaan jälleen pöytätelineisiin, tai ainakin niin olin jo mielessäni ajatellut.
Viime sapattina kun yksi seurakuntaveljistä kävi vierailulla tuli häneltä aivan loistavan nerokas idea tähän. Hän heitti ilmoille ajatuksen että nuo Genelecit voisi kiinnittää pöytään kiinnitettävään puiseen tolppaan tai vastaavaan. Tästä ideasta innostuneena heti seuraavana päivänä kävin hakemassa alakerran häkkivarastostani pari vanhaa hyllylevyä ja kokeilin josko tämä idea toimisi myös näiden kanssa.
Levyt joita häkkivarastossa itselläni oli sattuivat olemaan mukavan jämäkkää tavaraa joten ruuvailin olohuoneen seinältä telineet irti ja sen jälkeen ruuvasin telineet puulevyihin. Ainoa miinus näissä puulevyissä oli se, että ne ovat ohuempia kuin seinässä olleet ruuvit, joten ruuvit tulevat levyn läpi törröttämään toiselta puolen. Tämä ei ole silti ongelma, koska levyt ovat myös irrallaan pöydän päällä joten ne joutuvat olemaan kaiuttimien painosta johtuen sen verran viistossa nojaamassa seinää vasten että ruuvit eivät pääse raapimaan seinää.
Idea kuitenkin toimi aivan loistavasti. Monitorit sai asennettua sopivalle korkeudelle, seinään ei tarvinnut tehdä reikiä ja asennus oli nopeaa ja vaivatonta.
Siisteys näissä asennuksissa ei ole se varsinainen ykkösjuttu, koska tässä vaiheessa tämä oli lähinnä testaus voisiko tämä idea toimia. Vastaus on, kyllä voisi. Sitten kun olen muuttanut voin miettiä pitäisikö tällainen ratkaisu tehdä mutta paljon siistimmällä tavalla.
Yksi tapa miten tämän saisi tehtyä siistimmäksi on tietenkin se että hommaa kaksi kapeampaa puista tolppaa joihin nämä kiinnittää ja sitten ruuvaa ne tolpat pöydän takapuolelle kiinni. Toinen vieläkin parempi ja siistimpi tapa olisi hommata isokokoinen ja jämäkkä levy joka olisi pöydän levyinen ja sen ruuvaisi sitten pöydän takalevyksi johon telineet kiinnittäisi.
Tekipä niin tai näin, sitä kerkeää miettiä myöhemminkin. Muuttoon on hieman päälle kuukausi aikaa, joten pääasia on tässä vaiheessa se että voin nauttia hyvästä äänentoistosta tietokoneen äärellä istuessa ja uuteen asuntoon siirryttäessä voin helposti käyttää tätä samaa ratkaisua koska se ei tarvitse seiniin minkäänlaisia asennuksia.
Leica Q2 ja maalarinteipillä tiivistetty runkotulppa. Kuva Q2-kamerasta on otettu Leica X1:llä.
Kolme kuukautta ja muutama päivä takaperin hankin Leica Q2 -kameran josta olen tänne blogiinikin maininnut ja muutamat kuvasetit jakanut. Koska kamera on nyt ollut käytössä neljännesvuoden on tästä hyvä kirjoittaa muutamia sanoja omista käyttökokemuksistani.
Tärkein ja merkittävin havainto kolmen kuukauden jälkeen on se, että kamera on ollut erinomainen eikä sen osto kaduta. Kameralla on oston jälkeen kuvattu jokaisena päivänä vähintään yksi kuva, mutta lähes poikkeuksetta useampia.
Kiintoisa havainto on ollut se, että kolmessa kuukaudessa ja neljässä päivässä (23.06. ostin tämän kameran eli päiviä on ollut 97) olen kuvannut yhteensä vain 2073 kuvaa joka tekee 21,37 kuvaa päivää kohden. Kokonaismäärät otetuissa kuvissa ovat siis olleet varsin maltilliset, mutta käytön tiheys sitä vastoin on ollut tavallistakin tiiviimpää sillä kuten kirjoitin on jokaisena päivän tullut otettua vähintäänkin yksi kuva.
Yksi syy kappalemääräisesti vähäisemmille kuville verrattuna joihinkin aikaisempiin kameroihini voi olla se, että en ole vielä käynyt kenenkään kanssa tekemässä erillistä kuvaussessiota missä olisin kuvannut kerralla merkittävästi suurempia määriä yksittäisestä henkilöstä.
Toinen syy voi olla myös se, että enää itselläni ei ole autoa käytössä. Auton kanssa on aikaisemmin tullut ajeltua kauemmaksi kuvaussessioita tekemään, mutta koska autoa ei enää ole on kuvaukset pääsääntöisesti oman kotini lähialueilla. Kameran kanssa olen kyllä käynyt yhden reissun kodin lähipiiriä kauempana kun kävin Kokkolassa ja olen myös kuvannut kameralla seurakunnalla ja myös kastejuhlia on siellä nähnyt yhtenä sapattina kaksikin kappaletta, joten yksittäisiä päiviä on jolloin kuvia on muistikortille tullut useampia saman päivän aikana.
Täysi kuu niityn yllä Vantaan Sahamäessä 27.09.2026
Kolmas syy voi olla niinkin yksinkertainen, että tällä kameralla kuvaan vain eri tavalla kuin muilla kameroillani. Tämä on hyvinkin realistinen vaihtoehto, sillä olen havainnut että kuvaan täysin eri tavalla ja eri määriä eri kameroilla muutenkin. Kamera on työkalu, ja eri työkalu tuntuu erilaiselta käyttää mikä johtaa myös erilaiseen tapaan toimia.
Neljäs syy voi olla myös se, että nykyään kirjoitan metadatat jokaiseen ottamaani kuvaan jotka jätän koneelleni joten on helpompaa tehdä esikarsintaa jo ennen kuvaamista jolloin ei ole tarvetta kirjoittaa 70 samankaltaiseen kuvaan metadatoja jos hieman harkitsemalla mitä aikoo kuvata voisi ottaa ainoastaan 20 kuvaa. Metadatan kirjoittaminen on kuitenkin jonkin verran aikaa vievää touhua, joten harkinta ennen kuvaamista auttaa vähentämään aikaa tietokoneen äärellä metadatojen kirjoittamisessa. Harkinta ennen kuvaamista muutenkin auttaa useasti parempien kuvien ottamiseen.
Kuvamääriä miettiessä on hyvä kuitenkin muistaa se olennaisin asia, eli tärkeää ei ole montako kuvaa tulee otettua vaan se, että kuvaako sillä kuvia joihin on tyytyväinen. On parempi ottaa 14 kuvaa joista on kaksi hyvää kuin kuvata 700 kuvaa joista vain yhteen tai kahteen on tyytyväinen.
Ilahduttavaa kyllä, olen tällä kameralla saanut pienillä kuvamäärillä paljon kuvia joihin olen itse ollut tyytyväinen. Kuinka paljon siitä syystä on kamerasta johtuvaa ja kuinka paljon siitä että ennen kuvan ottamista jo miettii hieman mitä aikoo kuvata ja miten on sitten toki asia mitä voi miettiä.
Lisäksi on realistisesti mahdollista myös sekin, että vuosien mittaan oma visuaalinen silmäni on kehittynyt ja olen tullut muutenkin paremmaksi valokuvaajaksi. Ainakin itse huomaan selvää kehitystä vuosien mittaan kun vertaan nykyisiä kuviani kuviin joita otin parikymmentä vuotta sitten. Tietenkin siihen aikaan kamerat eivät olleet yhtä kehittyneitä kuin nykyiset kamerat ovat, joten osa parannuksista tulee kameroiden kehityksestä, mutta silti perustavanlaatuisia perusvirheitä on ollut vanhemmissa kuvissa enemmän, joten ainakin jotain kehitystä on tapahtunut kuvaajassakin.
Perusvirheillä valokuvauksessa tässä kontekstissa tarkoitan siis esimerkiksi horisontin epätaiteellista vinoutta, aivan hillitöntä taivaan puhki palamista, kuvan rajaamista siten että henkilön pään yläpuolella ei ole juurikaan mitään headroomia tai vaikkapa sitä että henkilö on kuvassa niin että pään takana on jokin tolppa tai puu joka näyttää siltä kuin se kasvaisi päästä jne. Melkein pitäisi joskus tehdä näistä erillinen blogipostaus jossa demonstroin millaiset perusvirheet on sellaisia jotka on helppo huomata itse kenenkin nopeasti ja helposti.
Kevyenliikenteen silta Vantaan Rekolassa 27.09.2026
Q2 on ollut käytettävyydeltään erittäin hyvä. Siinä ei ole tarpeettoman paljoa säätöjä ja kaikki tarpeelliset säädöt löytää nopeasti. Siitäkin huolimatta joskus on asetukset olleet pielessä, mutta tämä johtui puhtaasti omasta osaamattomuudestani. Olin vaihtanut aukon ja valotusajan manuaalisesti, mutta en ollut muistanut katsoa kameran ISO-arvoa jonka vuoksi kuvasin tilanteeseen nähden tarpeettoman suurella arvolla minkä seurauksena sain kuviin kohinaa enemmän kuin olisin halunnut.
Myönnettäköön että kohinan määrä oli kuvissa sellaista että itsellä se pisti silmään, mutta ei kuitenkaan kumpikaan henkilö kelle kuvia jaoin kommentoineet siitä mitään, eli on hyvä asettaa odotukset tällaisissa realistiselle tasolle. Se mitä itse havaitsee on sellaista mitä yleensä muut eivät havaitse.
Käytettävyys on ollut erinomaista tasoa myös fyysisten ominaisuuksiensa osalta. Painoa kamerassa ei ole liikaa (734 grammaa) ja sitä jaksaa hyvin kuljettaa kaulassaan pitkiäkin aikoja.
Tuntuma napeissa ja säätörullissa on hyvä ja ainoastaan takapaneelissa olevan rullan kanssa on joskus joutunut ottamaan kameraa pois silmältään kun on sitä koettanut rullata eikä se ole meinannut rullata valotuksen korjausta alaspäin. Tämä on saattanut johtua siitä että sormi on ollut hieman väärässä paikassa rullaa pyörittäessä eikä se ole siksi pyörinyt kun sitä koettanut pyörittää samalla kun on katsonut etsimen kautta eteensä. Tätäkään ei ole tapahtunut kuin yksittäisiä kertoja, joten luultavammin tämäkin ongelma poistuu kun kameraa käyttää enemmän ja sormi löytää varmemmin oikeaan kohtaan.
Kuvanlaatu on huippuluokkaa. Kamera tekee kiitettävän suurikokoisia 8368 x 5584 kuvia joiden laatu on erinomaista tasoa. Tämän osalta en ole löytänyt valittamisen aihetta.
Asetuksissa löytyy muutamia erilaisia väri- ja mustavalkoisia profiileja, mutta hämmästyttävää kyllä olen käyttänyt vasta muutaman kerran mustavalkoisia kuvatyylejä. Hämmästyttävää tämä on siksi, että monella muulla kameralla ja tekoälylläkin kuvia generoidessa olen pitänyt mustavalkoisista kuvista enemmän. Jotenkin tämän kameran STD-väriprofiilissa on “sitä jotain” ja sillä otetut värikuvat on puhutelleet itseäni enemmän kuin monessa muussa kamerassa. Kameran mustavalkoisia profiileja tulee mitä luultavammin kuitenkin talvella tai erillisillä henkilöiden kanssa tehtävillä kuvaussessioilla hyödynnettyä tulevaisuudessa, mutta vasta aika näyttää.
Aamuinen aurinko valaisee syksyistä katua Vantaan Päiväkummussa 27.09.2026
Suurikokoisten kuvien kanssa voi muodostua haasteeksi valtava tilantarve, mutta tämä tietenkin riippuu kuvaajasta itsestään ja siitä kuinka paljon kameran liipasinta painelee menemään ja kuinka paljon kuvista aikoo säilöä tallessa itsellään.
Esimerkiksi tässä yläpuolella nähtävä kuva on otettu sekä JPEG-muotoisena että DNG-muotoisena raakakuvana ja niiden tilantarve on ollut JPEG-kuvan osalta 22,3 MB ja DNG-kuvan osalta 88,7 MB. Tähän blogiin nähtävä kuva on kutistettu 2048×1367 resoluutioon ja sen tilantarve on 426 KB, eli tässä blogissa nähtävät kuvat eivät anna parasta kuvaa kuvanlaadusta kovan pakkauksen vuoksi.
Vaikka positiivisia puolia kamerassa löytyy vaikka kuinka paljon, on sen runkotulppa kuitenkin ollut huono. Runkotulppa on ollut liian löysä sillä siitä on irronut sisältä tiivisteet mikä on johtanut siihen että runkotulppa tipahtaa irti omia aikojaan jos kameraa osoittaa alaspäin. Tämän ongelman on voinut helposti kyllä ratkaista tee-se-itse metodeilla, eli olen pistänyt vain tulpan sisälle maalarinteippiä kuten postauksen ensimmäisestä kuvasta voi nähdä. Tämä ratkaisu on harmillisen ruma, mutta senkin voi tehdä tietenkin paremmin. Esimerkiksi mustalla teipillä tämän saisi paremmaksi.
Toinen vaihtoehto tämän korjaamisen olisi niinkin yksinkertainen kuin se, että ostaisi vain uuden tulpan. Ostin kameran käytettynä joten voi olla että tulppa on kokenut aikaisemmin kovempaa käyttöä ja löystynyt liikaa jo silloin ja ongelma poistuisi ostamalla vain uusi ja ehjä tulppa. En ole vielä kuitenkaan uutta tulppaa hankkinut vaan olen käyttänyt tällaista rumaa mutta toimivaa ratkaisua.
Syksyinen katunäkymä Vantaan Kuninkaanmäessä 24.09.2026
Kolmen kuukauden käytön perusteella Leica Q2 on ollut omaan käyttööni erittäin hyvä kamera. Se sopii lähes kaikkeen mitä kuvaan, mutta ei tietenkään aivan kaikkeen. Eipä sillä, ei mikään muukaan kamera ole tainnut olla sellainen sillä jokaisessa kamerassa on ja on aina ollut niin hyvät kuin huonotkin puolet.
Jos kamera sopii teknisten ominaisuuksien puolesta jokaiseen tilanteeseen niin yleensä jokin ei-tekninen asia aiheuttaa haasteita, esim. liiallinen paino tai tarve kuljettaa isoja objektiiveja mukanaan jotta kamera sopisi jokaiseen paikkaan. Se taas johtaa kuitenkin siihen että se ei sovi jokaiseen paikkaan, sillä jokaiselle kävelyretkelleen ei kuitenkaan ota mukaan liian painavaa kameraa päivästä toiseen vaihto-objektiivien kanssa. Tai jos kamera ja vaihto-objektiivit on mukana voi olla että objektiivi pitäisi vaihtaa eikä sitä kerkeä tekemään ennen kuin tilanne on jo ohi ja kuva jäänyt ottamatta.
Nykyisissä kameroissani esimerkiksi Leica D-Lux (Typ 109):ssä (lue ensikokemukset täältä) on etuna zoomausmahdollisuus kauempana oleviin kohteisiin ja Leica M6:ssa (lue täältä) taas on etuna mahdollisuus vaihtaa objektiiveja jos sille hommaa myös muita objektiiveja kuin nykyisen 50 mm -objektiivin. Omat haasteensa sen kanssa taas tulee siitä että se on filmikamera, eli jokaisen kameran kanssa on aina erilaisia valintoja mikä sopii mihinkin. Tämä ei yllätä, sillä kamera on työkalu siinä missä vasarakin – vasara on näppärä työkalu jos aikoo paukuttaa nauloja, mutta joskus on tarvetta sahata jolloin maailman paras vasarakaan ei enää sovi erilaiseen käyttöön.
Leica Q2 on hyvä työkalu ainakin omasta näkökulmastani katsoen silloin kun suurin osa asioista mitä haluaa kuvata kuvassa lähelle tuoden on suhteellisen lähellä olevia kohteita tai maisemia. Koska itselläni suurin osa kuvaamisesta on sellaista jossa kohteet ovat muutaman metrin päässä itsestäni (eli esimerkiksi seurakunnalla sapattisin) on tämä kamera siihen hyvä. Samoin kun kuvaan jotain maisemaa sopii kamera siihenkin hyvin, sillä objektiivi on tarpeeksi laaja suurimpaan osaan asioita joita kuvaan.
Mihin tämä sitten ei sovi on tietenkin erittäin laajat kuvat ja kaukana olevat kohteet. Jos haluaa kuvata kaukana olevia henkilöitä tai asioita (kuten patsaita, kirkon torneja, keikoilla bändiä kaukaa kuvaten yms.) en tätä kameraa voi siihen suositella. Sellaisiin kuvauksiin käyttäisin itse mieluummin pitkän putken kanssa jotain DSLR-kameraa kuten Canon 70D tai jotain modernia peilitöntä järjestelmäkameraa.
Helsingin tuomiokirkko 21.09.2026
Toisin sanoen jos joskus innostun kuvaamaan lintuja tai muita kaukana olevia kohtaita niin tietenkin silloin on tarve mennä kamerakauppaan hankkimaan erilaista kameraa nykyisten lisäksi, mutta nykyisin tällaiseen onneksi ei ole tarvetta koska mielenkiintoa sellaiseen kuvaamiseen ei ole.
Lisäksi hyvänä puolena tuollaisissa kameroissa on se, että käytettyjen markkinoilla saa tällaiseen käyttöön sopivia vanhempia DSLR-kameroita niin edullisesti että asiaa ei joudu kovin kauaa taloudellisesta näkökulmasta miettimään. Alle 100 eurolla näkee aina välillä hyviäkin kameroita ja objektiiveja jotka ovat vain vanhoja eikä niissä ole mitään vikaa muuta kuin modernien ominaisuuksien puute.
Parhaillaan olen lähivuosina ostanut 50 eurolla vanhan Canon 450D DSLR-kameran jossa on ollut mukana 50 mm objektiivi, salama ja taisi olla vielä kittiputkikin, joten siitä voi saada jonkinlaista perspektiiviä että kuinka edullisesti voi nykyisin päästä kuvaamaan vanhoilla mutta osaavissa käsissä yhä moneen kuvaukseen pätevällä kameralla.
Loppusanoina voisi tämän tekstin tiivistää siten, että mikäli Leica Q2 on ominaisuuksiltaan sopiva kamera niihin kuvauksiin mitä tekee, on se kamera jota ainakin itse voin suositella. Sen koko, paino, helppokäyttöisyys ja kuvanlaatu tekevät siitä erittäin ilahduttavan laitteen käyttää.
Harjoittelua kuinka paljon makuuhuoneeseen saa mahdutettua tavaraa käytettävällä tapaa. Televisio on kiinni tänään hankkimassani seinää vasten nojaavassa helposti siirrettävässä seinätelineessä.
Hieman päälle kuukausi on aikaa ennen muuttoa Lauttasaareen. Ennen muuttoa on hyvä tehdä realistinen arvio siitä, kuinka paljon tavaraa on mahdollista mahduttaa yksiöön. Tavaraa on kotonani kaksioon sopivasti ja nykyinen asuntoni on noin kaksi kertaa suurempi kuin yksiö johon tulen muuttamaan, joten tavaran määrän ja käytössä olevan tilan kanssa saattaa tulla haasteita.
Yksi vaihtoehto on tietenkin se, että myyn vain isot määrät tavaraa pois kuten ensin mietin, mutta mieleen on noussut myös se, että ensin voin tehdä jonkinlaisen paremman tilannearvion siitä mitä tulevaan asuntoon voi realistisesti saada mahtumaan simuloimalla sitä nykyisen asuntoni makuuhuoneessa.
Makuuhuoneeni on kooltaan noin 14 m2 jos mittasin oikein eli 355 cm x 395 cm. Olohuone sitä vastoin on 19,61 m2 eli 370 cm x 530 cm. Käytännössä tulevan asunnon asumistila on luultavasti lähellä sitä mitä se on nykyisen asunnon olohuoneessa tai hieman enemmän, mutta olen kuitenkin nyt tehnyt pieneen tilaan survoutumisen harjoittelua selvästi pienemmässä tilassa eli makuuhuoneessani.
Tietenkin syynä tähän on myös se, että seurakuntaveljeni asuu olohuoneen puolella. Lisäksi jo ennen hänen tänne muuttoa olen ollut muutenkin etänä tekemäni työpäivät keittiön pöydän ääressä kesälomani jälkeen. Syy tähän on ollut niinkin käytännöllinen kuin se, että keittiössä on valoisaa pidempään kun taas olohuone on hämärämpi eikä luonnon valoa tule sinne paljoa.
Käytännössä olen ainoastaan iltaisin istunut olohuoneen puolella tietokoneen äärellä, mutta siirsin toissapäivänä tietokonepöydän ja näytön jo makuuhuoneen puolelle ja olen tässä makuuhuoneen nurkassa ollut työpäivät.
Televisio on olohuoneessa ollut itselläni seinälle kiinnitettynä telineessä. Television oma jalusta on kyllä kaapissa, mutta siihen kuuluvat ruuvit eivät enää ole tallessa eikä niiden ruuvien saatavuus tunnu olevan mitään hyllytavaraa vaan ne pitää tilata jos television haluaa kiinnittää takaisin siihen.
Tänään päivällä jutustelin kaverini kanssa television telineestä ja hänellä oli yhä tallessa ylimääräisenä vanha seinäteline jollainen myös itselläni oli vuosia sitten. Tarpeiden muuttuessa olin siitä telineestä jo luopunut useampi vuosi takaperin, mutta kaverillani onneksi löytyi hänen samanlainen teline tarpeettomana. Sovimme kaupat ja hän viskasi telineen töiden jälkeen alaovelle. Laitoin telineen makuuhuoneeseen seinää vasten nojaamaan ja irrotin television olohuoneen seinätelineestä ja siirsin sen makuuhuoneeseen.
Työpiste on makuuhuoneen nurkassa ja sen ääressä myös tätä postausta kirjoitan. Nykyisessä tilassa tarpeettoman paljon tilaa vieviä asioita ovat yöpöytä, musta kirjahylly sekä kaksi valkoista pientä kirjahyllyä, mutta nekin on hyvää harjoitusta sijoittaa nykyiseen makuuhuoneeseen jotta saa perspektiiviä tavaroiden mahtumisesta tulevaan asuntoon.
Tämä teline on yhä edelleen erinomaisen oloinen. Jämäkkä ja siisti, vaikkakaan tällä hetkellä johdot eivät mene siististi koska laitoin television ja johdot vain nopeasti kiinni että kerkeän hoitamaan sen alta ennen sapattia ja lisäksi kaikki muut valmistelut (kaupassa käynti, hieman imurointia, johtojen virittelyt kaiuttimille yms.).
Muistin päivällä myös että samalla kaverillani jolta telineen hankin on 5.1 äänentoisto olohuoneessaan suhteellisen kapeassa tilassa, joten sain itsekin idean että entäpä jos vain koettaisin itsekin mahduttaa nykyisen kaiutinsetin makuuhuoneeseeni. Siinä saisin käsityksen kuinka hyvin kaiutinsetti toimii pienessä tilassa ja miltä se ennen kaikkea visuaalisesti näyttäisi.
Täytyy myöntää että olen erittäin positiivisesti yllättynyt. Tietenkin makuuhuoneen tila on tällä hetkellä tiivis, mutta silti se on yllättävänkin tilava siitä huolimatta että siellä on sänky, tietokonepöytä, stereolaitteiden räkki, vinyylilevyjen hylly, televisio, etukaiuttimet ja pari kirjahyllyä.
Käytännössä ainoat huonekalut mitä täällä ei ole mitä asunnossani kuitenkin sisältä löytyy WC:n tavaroita lukuun ottamatta on keittiön pöytä, sohva, CD-hylly ja sähköpiano. Muita isohkoja asioita joita täällä ei vielä ole on surround-setin subwoofer, Genelecit ja niiden subwoofer sekä pöytätietokone. Näistä ainakaan Genelecien sijoittaminen ei tule olemaan ongelma, sillä subwoofer menee tietokonepöydän alle ja itse monitorit menevät tietokonepöydälle näytön vierelle.
Pöytätietokoneen kanssa sitä vastoin on nykyisessä asunnossa haastavampaa jos sen haluan sijoittaa makuuhuoneeseen, koska se ei mahdu fiksusti pöydän alle nykyisen pöydän kanssa. Samoin surround-setin subwooferin kanssa pitää funtsia miten sen saisi fiksusti sijoitettua makuuhuoneeseen.
Kaikesta huolimatta on ollut kiehtovaa huomata kuinka hyvin jo 14 neliöön mahtuu ihmeen paljon tavaraa siten että täällä mahtuu vielä järkevästi liikkumaan. Lisäksi erilaisilla huonekaluvalinnoilla saisi jo todella merkittävästi lisää tilaa. Esimerkiksi hankkimalla oikean televisiotason jonne sisälle mahtuisi tavarat jotka ovat nyt nurkassa erillisessä kapeassa räkissä toisi tilaa kun sen räkin voisi laittaa pois. Laiteräkissä on siis tällä hetkellä vahvistin, UHD-soitin sekä CD-soitin ja Apple TV.
Samoin makuuhuoneessa on nyt kiinteästi asennettuna monta neliömetriä tilaa vievä vaatekaappi ja irrallaan olohuoneen puolelsta siirtämäni tarpeettoman paljon tilaa vievät kirjahyllyt. Käytännössä en välttämättä tarvitse niistä mitään, joten jos ne laittaisi pois olisi tämä nykyinen 14 neliön tila selkeästi suuremman tuntuinen.
Tarkoitus ei kuitenkaan ole laittaa niitä kiertoon ainakaan tässä vaiheessa, sillä tässä vaiheessa olen vain halunnut nähdä kuinka pieneen tilaan on mahdollista saada lähes kaikki käyttämäni kodin tavarat mahtumaan. Jos suurin osa mahtuu näinkin hyvin jo 14 neliöön ei 31-neliöiseen yksiöön mahtumisen pitäisi olla minkäänlainen ongelma vaikka käytävä ja vessa veisivät 10 neliötä tilasta.
Tänään julkaistiin uusi Qwen 2.1 AI-malli kuvien generointiin joten muutamia tunteja olen kerennyt mallilla nyt leikkimään ja kuvia generoimaan hieman yli 250 kappaletta. Mallilla on myös mahdollista muokata kuvia, mutta en ole vielä sitä kerennyt koettamaan.
Koska lähes kaikki kuvat mitä tänään olen generoinut ovat olleet vahvoilla kontrasteilla olevia mustavalkoisia kuvia on myös tänne laitettavat kuvat sen vuoksi ainoastaan sitä tyyliä, eli tästä postauksesta ei vielä saa kovinkaan hyvää käsitystä mallin kyvyistä muunlaisien kuvien generointiin. Myöhemmin luultavasti koetan myös millaisia muita kuvia mallilla on mahdollista generoida, mutta ensimmäiseksi laitan nähtäväksi ensimmäisen muutaman tunnin generointeja.
Mikäli AI-kuvamallit kiinnostavat, kannattaa katsoa aikaisemmat postaukseni Krea 2 Turbo -kuvamallista (katso täältä) sekä Z Image Turbo -kuvamallista (katso täältä).
Ensimmäiset kokemukset ovat positiiviset. Pidän erityisesti siitä, että kuviin saa oikeasti tummaa sävyä. Krea 2:lla jostain syystä vaikka miten promptaan on kuvat siltikin “liian valoisia”, aivan kuin täysin pimeää aluetta ei voisi tehdä ollenkaan. Tämä tietenkin voi olla myös puhtaasti omaa osaamattomuuttani, mutta tällä mallilla onnistuin heti tekemään paljon tummempia kuvia kuten näistäkin kuvista voi havaita.
Toinen mistä pidän on se, että vampyyritematiikan kuvien generointi onnistuu myös suoraan. Kun hahmolle promptaa kulmahampaat niin ne myös tulevat siihen ilman että joutuu montaa kertaa generoimaan kuvaa ennen kuin ne saa.
Tänään kävin töiden jälkeen katsomassa Helsingissä Lauttasaaressa 31-neliöistä vuonna 2022 rakennettua vuokra-asuntoa jonne muutan marraskuun alussa.
Tässä kuussa olen käynyt Larussa katsomassa aikaisemmin jo kahta vuokra-asuntoa, mutta kummallakaan kerralla ei asunto tullut itselleni vaan meni jollekin muulle luultavasti myös näytössä käyneelle. Kummassakin aikaisemmassa asuntonäytössä oli useampia ihmisiä, joten on aivan ymmärrettävää että aina valinta ei kohdistu itseensä eikä siitä mitään sen suurempaa harmitusta myöskään tullut.
Kolmas kerta toden kuitenkin sanoo, sillä tänään kävin katsomassa kolmatta vuokra-asuntoa ja se on asunto johon muutan. Myönnettäköön että asunnon katsomiseen menin jo muutenkin aivan erilaisista lähtökohdista kuin aiempiin, sillä tämä asunto johon tulen muuttamaan marraskuun alussa on vuokrafirma Lumon kautta oleva asunto ja sen varaamisen ja vuokrasopimuksen pystyin tekemään jo netistä samantien näkemättä asuntoa.
Helsingin Lauttasaari 17.09.2026
Olin tiistaina aamulla bongannut tämän asunnon, tein samantien nettipalvelusta 350 euron varausmaksulla asunnon varaamisen ja vuokrasopimuksen ja sen jälkeen tälle päivälle sainkin jo työpäivän jälkeen asunnon näytön. Näytön tarkoituksena oli se, että jos jostain syystä asunto ei olisikaan miellyttänyt olisin voinut peruuttaa sen sopimuksen vielä tänään ja olisin saanut varausmaksun takaisin. Minkäänlaista aikomusta perua varausta ei kuitenkaan ole, vaan olen aivan innoissani odottamassa paluuta Lauttasaareen!
Asunnon vuokrasopimus alkaa 01.11.2026, mutta koska se on sunnuntai niin muuttopäivä on mahdollisesti jokin muu lähelle osuvista päivistä. Lisäksi asialla ei ole niin kovin suurta merkitystä, sillä oman asuntoni ei tarvitse olla tyhjä sillä sekunnilla kun kuukausi vaihtuu. Seurakuntaveljeni on asunut hetken tässä luonani ja hän jää tähän asumaan kun itse suuntaan muualle, joten omien tavaroideni kanssa ei tarvitse panikoida kiireellä.
Kuusi viikkoa vielä siis olen koivukyläläinen, mutta sen jälkeen uudet tuulet puhaltavat 🙂
