Ruokapaikat: Pizza Express Tikkurila

Express Grill Burger -annos on kookas ja täyttävä

Sunnuntaina syntymäpäivän kunniaksi päätin käydä syömässä vaihteen vuoksi jossain uudessa ruokaravintolassa. Skootteroidessani Tikkurilaan satuin bongaamaan Pizza Express -nimisen ruokapaikan joten päätin käydä katsomassa millainen valikoima siellä olisi saatavana.

Paikan nimi antaa helposti mielikuvan liukuhihanpizzeriasta joita mahtuu kymmenen tusinaan ja jotka ovat vuoden tai kaksi kerrallaan pystyssä kunnes ne tulevat uudestaan pystyyn uudella nimellä varustettuna, mutta ulkoa päin paikka näytti viihtyisämmältä ja nimeään houkuttelevammalta joten paikka vaikutti kokeilemisen arvoiselta myös sellaisena hetkenä kun halusi jotain muuta kuin perus pizzaa. Kenties tähän vaikutti se että ulkona taidettiin mainostaa että paikassa on hiiligrilli joten tämä luultavasti muutti mielikuvaa ”peruspizzeriasta” hieman tasokkaammaksi ravintolaksi.

Sisältä paikka on viihtyisä ja tyylikäs ja selkeästi enemmän lähempänä ravintolaa kuin perinteistä lähipizzeriaa. Juhlan kunniaksi annokseksi valitsin Express grill burgerin jonka hintaan sisältyi myös monipuolisen salaattipöydän antimet, pieni tölkkilimppari sekä jälkiruokakahvi ja kahvileipä.

Palvelu oli perinteisen hyvää tasoa vailla suurempia ihmeitä. Ateria valmistui nopeasti, mutta kuitenkin odotellessa kerkesi hyvin salaattipöydästä lautaselleen poimimat antimet nauttimaan vailla kiirettä.

Hampurilainen maistui sellaiselle mitä yleisesti ravintoloiden hampurilaisilta on tottunut odottamaan, eli se maistui hyvälle ja lisäksi se oli myös täyttävä. Pihvi oli oletuksena kunnolla kypsä vaikka en muistanut erikseen sitä pyytää, mutta tämä oli itselleni enemmän kuin hyvä asia sillä en pidä että pihvi on yhtään verinen kuten monet tuntuvat pitävän. Haluan aina pihvini kunnolla kypsytettynä ja niinpä omaan makuuni oletuksena tarjoiltu pihvin kypsyys oli sopiva.

Annoksen mukana toimitettiin pieni kori ranskalaisia ja jonkinlainen majoneesi. Ranskalaisissa oli runsaasti suolaa mutta ei kuitenkaan liiaksi, joten ongelmia niiden syömisessä ei onneksi tullut. Ranskalaiset olivat napakoita ja rapeita. Dippiä olisi voinut näin ison ranskalaiskorin kanssa olla hieman enemmänkin, mutta määrän riittävyys tietenkin on riippuvainen omasta tavastaan dippailla. Oma tapani on sellainen että dipissä tulee ranskalaisia pyöräytettyä useammankin kerran mikäli kyseessä on pitkä ranskalainen, joten ei sinänsä ole ihme että dippi loppui hieman kesken.

Täyttävän aterian lisäksi tarjolla oli jälkiruokakahvi ja jonkinlaista kahvileipää. Molemmat oli tavallisen tasaista varmaa laatua, hyvää mutta ei kuitenkaan mitään maata mullistavaa.

Salaattipöytä oli monipuolinen ja paikan yleisilme viihtyisä

Valitsemani annoksen hinta oli 22 euroa, joten hintatasonsa puolesta kyseessä on ainakin hampurilaisten osalta normaaleiden ravintoloiden hintaluokka.

Kokonaisuutena Pizza Express Tikkurilassa oli positiivinen kokemus ja sellainen paikka että mielellään tänne menen toisenkin kerran syömään. Paikan tasokkuus oli nimestään syntynyttä mielikuvaa parempi joten tämä oli jälleen hyvä osoitus siitä että ei nimi paikkaa pahenna.

Työkalujen päivitystä

Makitan akkuporakone on ollut hintansa väärti

Kuten muutama päivä takaperin postasin tuli makuuhuoneeseen hankittua uusi mediataso. Perinteiseen tapaan sen hain IKEAsta ja myös perinteitä noudattaen aloin sitä käsipelissä ruuvimeisselin kanssa kasaamaan.

Muutaman hiki hatussa väännetyn ruuvin jälkeen löin hanskat tiskiin ja tulin tulokseen että eiköhän tämä ole jo vähitellen nähty tie huonekalujen kasaamisessa. Käsikäyttöisellä ruuvimeisselillä hiki hatussa vääntäminen ei tarjoa mitään lisäarvoa, mutta kärsivällisyyttä se vaatii monin paikoin enemmän kuin kunnollisilla työkaluilla hommien tekeminen.

Suuntasin K-Rautaan ja menin kyselemään akkuporakonetta. Kerroin käyttötarpeeni ja myyjä ehdotti Makitan kuvassa näkyvää härvätintä. Ostin sen ja lisäksi vaihtokärkiä paketillisen jonka jälkeen oli aika palata IKEA-hyllyn kasaamisen pariin.

Alussa akkuporan käytön kanssa oli hieman haasteita (en ole vuosikausiin käyttänyt näitä eikä ollut mitään muistikuvaa että momenttia pitää vääntää itse haluttuun) mutta onneksi tädin miehen avustuksella sain homman rokkaamaan. Nykyteknologian mahdollistamat videopuhelut tulevat tällaisessa tilanteessa arvoon arvaamattomaan kun pystyy suoraan näyttämään mitä on tekemässä ja miten ongelma ilmenee 😀

Kun alkuhaasteista oli päästy oli IKEA-hyllyn kasaaminen äärimmäisen helppoa, vaivatonta ja mukavaa. Ero käsikäyttöisen ruuvimeisselin kanssa huonekalun kasaamiseen on kuin yöllä ja päivällä eikä mikään osa jäänyt repsottamaan sen vuoksi että hikisenä ja voimattomana ei jotain ruuvia jaksa kiristää.

Tämän oston myötä tuli illalla vielä lähdettyä IKEAan ostamaan taulukehyksiä, joten pian tulee postaus valokuvista käytävällä 🙂

Kävin Vantaan vapaaseurakunnalla

Tässä oli aikaisemmin puhuja

Hieman omaa seurakuntahistoriaani

Seurakuntayhteyteni on viimeisen vuoden ajan ollut adventtikirkolla, mutta kuten itselleni tapana on haluan nähdä ja kokea aina toisinaan myös muitakin paikkoja. Ei siksi että olisin tyytymätön nykyiseen seurakuntayhteyteeni, vaan yleisestä mielenkiinnosta erilaisten kristillisten yhteisöjen toimintaan.

Vapaaseurakunta on entuudestaan kyllä tuttu jo kaukaa vuosien takaa, ajalta jolloin asuin vielä Joensuussa. Pyöriskelin tuolloin kavereideni matkassa cityseurakunnalla ja satunnaisesti vierailin myös helluntaikirkolla ja vapaakirkolla joten tätä taustaa vasten vapaakirkon opetukset ja toiminta ei ollut täysin vierasta.

Karkeasti arvioiden omat mielikuvani kokemistani eri seurakuntien toiminnasta ja maltillisuudesta menevät siten, että konservatiivisempaa suuntaa tai vähintäänkin sinne suuntaan kallellaan olevia seurakuntia edustavat lestadiolaiset, luterilainen kirkko, adventistit sekä vapaakirkko ja karismaattisempaa meininkiä edustaa helluntaiseurakunta ja aikoinaan cityseurakunta. Tietenkin on paljon monia seurakuntia joissa en ole vielä käynyt joten niistä en osaa sanoa mitään.

Vapaakirkko on näistä kaikista kuitenkin itselleni eniten hakeutunut tuohon välimaastoon konservatiivisen perinteikkään rauhaisan ilmapiirin ja hieman railakkaamman menon väliin. Vapaakirkolla on omien kokemusteni ja oman muistini mukaan aina ollut rauhallinen ilmapiiri, seurakuntajärjestys on ollut hyvä ja opetus tervehenkistä, mutta samaan aikaan karismaattisissa suuntauksissa yleisesti ilmenevää kielilläpuhumista on siellä myös ilmennyt. Tämän vuoksi sijoitan mielikuvissani vapaakirkon konservatiivisuuden ja karismaattisuuden välimaastoon.

Perinteisesti vapaakirkko on itselleni edustanut sellaista seurakuntaa jonne ilkeäisi uskosta osattomankin ottaa mukaan ilman että tarvitsee suuremmin miettiä järkyttyykö hän näkemästään.

Vantaan vapaakirkko

Allekirjoittaneelle Vantaan vapaaseurakunta eli tuttavallisemmin vapis on suhteellisen lähellä maantieteellisesti ja näinpä sinne skootterilla tuli aamulla lähdettyä rullailemaan. Seurakunta löytyy Hiekkaharjusta ja sen kotisivut löytää täältä.

Tänään saarnan piti vieraileva puhuja Tampereelta. Saarnan aihe käsitteli kirjettä Filemonille (lue kohta Raamatusta täältä). Saarna oli hyvä ja mielenkiintoinen ja mikä tärkeintä oli opetus myös tervehenkistä ja tapa miten se esitettiin oli rauhallinen ja maltillinen. Mainitsen tämän esitystavallisen aspektin siksi että mikäli seurakuntaa itsellensä etsii mutta on allerginen kovaääniselle ja paatokselliselle puhetyylille niin ainakaan tämän(kään) kokemuksen perusteella itselleni ei vapaaseurakunnan tapahtumista ole jäänyt onneksi sellaista toimintamallia mieleen.

Jumalanpalveluksen järjestys ja toimintatavat olivat muistakin seurakunnista totutun kaltaisia. Yhteiskunnassa vallalla olevan koronatilanteen vuoksi yhteislaulua tosin ei ollut, mutta musiikkia kuultiin kyllä erään seurakuntalaisen pianolla soittamana ja laulamana ja Jumalan kämmenellä -laulun aikana seurakunnan lasten ollessa vielä tapahtumassa mukana (ennen kuin siirtyivät lapsille suunnattuun ohjelmaan toiseen tilaan) aikuisetkin pääsivät osallistumaan laulun yhteydessä käsillä esitettävään leikkiin. Hyvä että jonkinlaista yhteistä osallistumista kuitenkin siis saatiin tällaisena poikkeavanakin aikana.

Saarna ilmeisesti striimattiin Zoomiin tai vastaavaan ja saarnan jälkeen striimauksen loputtua käytiin vielä yleisesti rukousaiheita läpi ja seurakuntalaiset yhdessä rukoilivat esille nousseiden asioiden puolesta. Pidän tämänkaltaisesta toimintamallista, sillä sillä tapaa seurakuntakokoukset ovat interaktiivisempia ja jokainen voi jakaa asioita joita sydämellään on mikäli kokee halua siihen. Lisäksi tämänkaltaisessa toiminnassa ei myöskään tule sosiaalisia paineita joissa ”jotain pitäisi sanoa”, vaan hieman hiljaisemmatkin yksilöt voivat osallistua mukaan ilman että joutuvat jännittämään että odottaakohan joku että jotain pitäisi sanoa.

Loppupäätelmät

Opetus oli hyvää ja tervettä, ilmapiiri oli helposti lähestyttävä ja tunnelma oli rauhallinen. Seurakunnan tilat ovat kohtalaisen pienet, mutta ainakin tänään mukana olleeseen väkeen suhteutettuna se oli riittävästi.

Oman ikäluokan väkeä (tänään tuli mittariin 36 vuotta!) ei juurikaan näkynyt, mutta yhden käyntikerran ja oman silmämääräisen arvion perusteella tietenkin vaikeaa sanoa sen tarkemmin mikä ikäjakauma yleisesti ottaen on.

Kokonaisuutena Vantaan vapaakirkolta jäi siis positiiviset kokemukset eli sellaiset että en näe mitään syytä miksi en voisi mennä käymään toisenkin kerran. Toki ensisijainen seurakuntayhteyteni on yhä adventtikirkolla, mutta mikäli joskus joku kaveri haluaa lähteä vapikselle voin helposti lähteä mukaan seuraksi.

Leffalauantai: Slumdog Millionaire (Slummien miljonääri)

Jamal (Dev Patel) ja Prem (Anil Kapoor)

Parhaan elokuvan Oscar-palkinnon vuonna 2009 voittanut Slumdog Millionaire (IMDB) eli Slummien miljonääri on vuonna 2008 julkaistu romanttinen draamaelokuva. Sen ohjauksesta on vastannut Danny Boyle ja sen pääosarooleissa nähdään Dev Patel, Freida Pinto, Madhur Mittal sekä Anil Kapoor.

Tarinassa kerrotaan kuinka Intian slummeissa köyhissä oloissa kasvanut Jamal (Dev Patel) on kilpailemassa Haluatko miljonääriksi -ohjelmassa. Vailla koulutuksen suomaa yleissivistystä on hänen onnistunut kuitenkin kamppailla tiensä aivan viime metreille asti kilpailemaan pääpalkinnosta. Hänen epäilyttävän hyvä menestymisensä ohjelmassa aiheuttaa kuitenkin sen että hänet viedään poliisilaitokselle kuulusteltavaksi huijauksesta epäiltynä, eikä virkavallan metodit tunnustuksen saamiseksi ole kovinkaan hienotunteisia.

Poliisilaitoksella käydään läpi hänen siihen saakka käydyn kilpailunsa vastauksia ja sitä kautta Jamalin elämää kuljetetaan katsojalle lapsuusvuosista aina siihen hetkeen saakka kuinka hän on nykyisessä tilanteessaan. Loppuhuipennuksena nähdään vielä viimeinen kysymys jossa selviää lähteekö Jamal kilpailusta rahojen kanssa rikkaana miehenä vai onko ainoa ansaittu palkinto jälleen yksi kokemus hänen jo entuudestaan kokemusrikkaaseen elämäänsä.

Latika (Freida Pinto)

Useasti populäärikulttuurissa Ryysyistä rikkauksiin -teema tulee omalla kohdallani helposti miellettyä Yhdysvaltojen kansalliseetoksen mukaan ns. Amerikkalaiseksi unelmaksi (katso täältä), mutta hyvin kerrottuna ja kuvattuna se on unelma joka voi löytää tiensä jokaisen kuulijan sydämeen yli kulttuuri- ja aikakausirajojen. Pohjimmiltaan lupaus paremmasta huomisesta, uskosta ja toivosta vastoinkäymistenkin keskellä on voimavara joka on luultavasti iskostunut jokaiseen ihmiseen lapsuudesta saakka ja tähän toivon kipinään Slummien miljonäärikin puhaltaa tarinallaan tuulta vaikuttavan koskettavalla tapaa.

Jamalin tahto ottaa kilpailussa uhkarohkeitakin riskejä tiukoissa paikoissa on jotain mitä moni ei suurten summien ollessa kyseessä itse lähtisi koettamaan, mutta hänen pelissä menestymistään kiintoisampana piirteenä on hänen voitonhalun tarkoitusperät. Hän itse ei ole erityisen rikkauksia havittelevaa sorttia, mutta ymmärrettyään että ainoastaan taloudellisen hyvinvoinnin turvin hän voi auttaa lapsuudenystäväänsä Latikaa (Freida Pinto) pääsemään pois niistä elämänpiireistä joihin hän on tahtonsa vastaisesti joutunut hän haluaa päästä mukaan kilpailuun ja voittaa päävoiton.

Vaikka Latika onkin Jamalin lapsuudenystävä, on heidän tiensä olosuhteiden vuoksi vienyt monet kerrat eroon toisistaan. Monien erossa vietettyjen vuosien jälkeenkään Jamal ei ole silti unohtanut Latikaa eikä rakkaus häntä kohtaan ole enää pitkään aikaan ollut ainoastaan ystävysten välistä rakkautta. Tunne ei ole jäänyt yksipuoleiseksi mutta elämän kovat realiteetit koettavat tehdä kaikkensa että nuori rakkaus ei saisi syttyä täyteen liekkiinsä.

Pidin siitä kuinka haluatko miljonääriksi -kilpailun ja Jamalin elämän välillä on paljon samankaltaisuuksia, sillä televisiovisa jota hän pelaa täysillä tai ei ollenkaan -asenteella niissäkin tilanteissa kun ei ole täyttä varmuutta oikeasta vastauksesta on kuin hänen rakkautensa Latikaa kohtaan. Vaikka kummassakin pääsisi kuinka pitkälle mutta ei kuitenkaan maaliin asti, olisiko silloin todella voittanut mitään? Mitä olisi peräänantamaton taistelu rakkauden vuoksi jos peli kuitenkin jätettäisi kesken aivan viime hetkillä, tai mitä olisi tämänkaltaisen visailun voitto jos se jätettäisi kesken juuri ennen viimeistä kysymystä eikä palkintorahojen turvin voisikaan välttämättä saada sitä taloudellista turvaa jota rakastetulle uuden paremman alun antamiseen saattaisi tarvita?

Salim (Madhur Mittal)

Jamalin ja Latikan elämän ja rakkaustarinan kuvauksen lisäksi tilaa annetaan reilusti myös Jamalin isoveljelle Salimille (Madhur Mittal). Salim ja Jamal ovat lapsesta asti tiiviisti yhdessä, mutta hiljalleen samoissa ympyröissä kasvaneen Salimin elämän tiet alkavat kuitenkin hakeutua sen varjoisammalle puolelle.

Salimin rikollisuuden viitoittama tie ryysyistä rikkauksiin on kiehtova kuvaus siitä kuinka väärällä tapaa saavutettu päämäärä ei kuitenkaan tuota sitä nautintoa ja onnea jota kenties on lähdetty etsimään. Unelmissa monesti päämäärä on tärkeää saavuttaa, mutta ilman oikeanlaista matkaa sinne saapuminen käy merkityksettömäksi ja pahimillaan jopa tuhoisaksi.

Kiehtovan ja moniulotteisen tarinan lisäksi on Slummien miljonääri erinomainen myös muilta elokuvallisilta aspekteiltaan.

Kokonaisuutena Slummien miljonääri on täyden kympin arvoinen mestariteos joka on ansainnut paikkansa Suosituksia-sivullani (katso täältä).

Arvosana: 10/10 (IMDB: 8,0/10)

Perjantaipullo: Pyynikin White Lager

Pyynikin White Lager on 5.0 % vahvuinen lager. Sen IBU-arvo on 30 ja EBC-arvo on 8. Olutta myydään tämän kirjoittamisen hetkellä valmistajan omien nettisivujen mukaan (katso täältä) ainoastaan LIDL-kaupoissa.

Tölkki on ulkoisesti neutraali ja varsin tavanomainen herättämättä suuremmin ajatuksia puolesta tai vastaan. Jostain syystä tölkin olemus kuitenkin loi ensisilmäyksellä itselleni mieleen vehnäoluen.

Olut kuohuaa runsaasti tuoppiin kaadettaessa ja paksu kermaisa vaahto pysyy pinnalla hyvän hetken ennen haihtumistaan. Tuoppiin kaadettua oluesta erottaa hyvin sen haaleahkon kullan sävyisen värin joka ainakaan itselleni ei näyttäytynyt mitenkään erityisen kauniina.

Tuoku on voimakas ja hyvä, raikas ja sitruksinen. Terävä ja pistävä suutuntuma on keskitäyteläinen. Maku on tuoksun mukaisesti sitruksisen raikas greippisellä ja appelsiinimaisella vivahteella. Maukas, vaikkakin aavistuksen liian kuiva jälkimaku omaan mieltymykseeni. Tästä huolimatta nautinnollinen kokemus.

Musiikkina tämän kanssa menee kepeä musiikki, mm. Ashley Tisdale – Love me & Let me go tai Vanessa Hudgens – Say Ok.