Yleistä

Vaikka täällä blogissa ei olekaan hetkiin ollut kauhuelokuvien arvosteluita niin silti lähiaikoina olen katsonut kohtalaisen monta modernia kauhuelokuvaa. Modernilla tässä tarkoitan elokuvaa joka on julkaistu viimeisen kymmenen vuoden sisällä.

En tiedä olenko sattumalta ainoastaan valinnut katsomani elokuvat vain huonosti vai onko amerikkalaisten yliluonnolliseen kauhuun nojaavien valtavirtakauhuelokuvien lajityyppi todellisuudessakin mennyt niin tasottomaksi roskaksi että ei voi kuin ihmetellä että katsomieni elokuvien seassa ei ole kuin yksi hyvä tai edes kohtalaisen hyvä kauhuelokuva.

Viimeiset viisi yliluonnolliseen kauhuun pohjaavat elokuvat joita olen katsonut ja jotka mahtuvat vuoden 2009 jälkeen ovat olleet: Eerie (2018), Annabelle (2014), The Conjuring (2013), The Unborn (2009), The Nun (2018).

Tietenkin aikaisemminkin olen katsonut myös muita tämän lajityypin elokuvia ja on sinne muutama onnistunutkin mahtunut mutta huonoja sitäkin enemmän, esimerkiksi vaikkapa täällä blogissakin arvostelemani Insidious.

Mikä modernissa kauhussa on pielessä

Tunnelman puute: Lyhyesti tiivistäen pääsääntöisesti moderneissa amerikkalaisissa yliluonnollisiin teemoihin nojaavissa kauhuelokuvissa eniten tökkii niiden totaalinen tunnelman puute.

Tunnelman puutteella tarkoitan sitä että tunnelmaa ei rakenneta missään vaiheessa kunnolla. Jännittävää ja pelottavaksi tarkoittetua ilmapiiriä ei valmistella ja pohjusteta siten että katsoja pääsisi kiinnostumaan hahmoista ja heidän kohtaloistaan jonka seurauksena sitten heille tapahtuvat pelottavaksi tarkoitetut kohtalot ei hätkäytä mihinkään suuntaan.

Mikäli henkilöhahmot jäävät kovinkin etäisiksi ei heidän kohtalonsa kiinnosta. Mikäli heidän kohtalonsa ei kiinnosta ei heille tapahtuvat asiatkaan herätä mielenkiintoa eikä sitä myöten jännittävää tunnelmaakaan.

Jumpscaret: Toinen asia mikä nykyisessä kauhussa on pielessä on ns. jumpscaret eli kohtaukset joissa jännittäväksi tarkoitetussa tilanteessa pomppaa jotain esiin ja sen olisi tarkoitus säikäyttää katsojaa. Itsessään nämä ei ole mikään ongelma ja oikein käytettynä ne ovat hyvä tehokeino, mutta monia nykykauhuelokuvia katsoessa tuntuu että tämä on ainoa tapa millä katsojaa koetetaan edes saada säikkymään kun pelottavaa tunnelmaa ei olla millään tapaa onnistuttu muuten luomaan. Lisäksi nämä jumpscare-kohtaukset ovat lähes poikkeuksetta olleet sellaisia että ne ei säikäytä eikä ne edes yllätä jolloin koko kohtauksen idea vesittyy täysin.

Näytetään liikaa: Kolmas asia mikä modernissa kauhussa on pielessä on niiden tapa näyttää liikaa asioita. Käytännössä monet pelottaviksi tarkoitetut kohteet näissä elokuvissa voisivat olla jännittäviä, mutta jossain vaiheessa yliluonnollinen olento näytetään katsojalle jonka jälkeen se lähes poikkeuksetta muuttuu ainoastaan koomiseksi ilmestykseksi ja kadottaa viimeisetkin rippeet pelottavuudesta.

Ennalta-arvattavuus: Neljäs asia mikä menee lähes samaan kategoriaan kuin jumpscaret on elokuvien ennalta-arvattavuus. En tarkoita tässä kontekstissa kuitenkaan ennalta-arvattavuutta juonen osalta sillä se on ihan ok eikä asia häiritse itseäni tässä lajityypissä. Olisi muutenkin suhteellisen epärealistista odottaa että yliluonnolliset kauhuelokuvat keksisivät joka kerta uuden juonikuvion perinteisen riivattu ihminen/eläin/asia/talo sijaan.

Kuitenkin kohtausten ennalta-arvattavuus on asia mistä en perusta lainkaan. Esimerkkeinä siis vaikkapa tilanteet missä joku hahmo kävelee usvaisessa metsässä ja vähemmän yllättäen siellä on joku pelottavaksi tarkoitettu hahmo joka paljastuu katsojalle ja/tai kohtauksen henkilölle. Tai kun on pitkä käytävä on siellä lähes aina vähintään välähdyksenomaisesti jokin pelottava hahmo toisessa päässä joka sitten saattaa kadota sieltä heti ulkona raivoavan ukkosen aiheuttaman salaman välähdyksen myötä. Tai kun on jännittävä kohtaus ja kamera lähtee pyörimään hahmon ympärillä ja palaa takaisin hahmoon edestäpäin kuvaten on taakse ilmestynyt vähemmän yllättäen jokin pelottavaksi tarkoitettu olento. Tämänkaltaiset kohtaukset ovat yksinkertaisesti tylsiä ja tunnelmaa latistavia kliseitä.

Kliseet: Aikaisemin luettelemieni kuvauksellisten ja tarinallisten kliseiden lisäksi nykykauhussa on suhteettoman paljon muitakin kliseitä jotka vesittävät lajityypin elokuvien uskottavuutta genressään. Näitä ovat mm. sähkövalojen pätkintä pelottavassa paikassa, kynttilöiden sammuminen tiukan paikan tullen ja kun uutta tulta sytyttää tulitikulla tai sytkärillä on odotettavissa yleensä jumpscare sekä ovien jatkuva aukeilu ja kiinni meno omatoimisesti. Toki ymmärrän että poltergeist-ilmiöllä pyritään luomaan edes jotain pelottavuutta, mutta yleensä näitä mahtuu samaan elokuvaan niin monia kertoja että ne kokevat pahanlaatuisen inflaation ja kääntyvät jo korniuden puolelle.

Lisäksi kliseisenä piirteenä nykyisin on musiikin ja äänen käyttö jotka toki ovat osa jumpscare-meininkiäkin. Kun tairnan päähahmo menee jonnekin jännään paikkaan alkaa usein matala tasainen taustaääni kuulumaan ja kun jotain pelottavaa tai sellaiseksi tarkoitettua tuodaan näkyviin tulee korkea vinkaisu nopean leikkauksen saattelemana. Harmillista kyllä tämä ei säikäytä, lähinnä turhauttaa.

Hahmojen typeryys: Viimeisenä mutta ei suinkaan vähäisimpänä on henkilöhahmojen uskomaton typeryys. Tämä tietenkin on seurausta huonosta tunnelmasta ja mahdollisesti huonosta käsikirjoituksesta tai ohjauksesta, mutta tämä on silti piirre mikä turhauttaa katsojana aina yhtä paljon.

Typeryytenä hahmoissa on yleensä esimerkiksi se että kun paikka jossa väki asustelee alkaa tapahtumaan yliluonnollisia asioita kuten ovien itsekseen aukeamisia ja kiinni menemisiä, tavaraoiden lentelyä hyllyistä lattioille yms. niin hahmot ovat kuin ei mitään ja päättävät jäädä kuitenkin sinne elämään ja olemaan. Välillä heille tulee vaarallisiakin tilanteita ja he kirkuvat pelosta, mutta heti sen jälkeen jatketaan tavallista arkea kuin mitään ei olisi tapahtunut kunnes taas seuraavalla kerralla on sama tilanne. Kuinka moni oikeasti olisi näin typerä?

Hyviäkin elokuvia onneksi mahtuu

Vaikka suurin osa nykyisistä kauhuelokuvista joita olen katsonut menevät kategoriaan tasotonta roskaa on onneksi aina yksittäisiä hyviäkin elokuvia siellä täällä onnistuttu tekemään myös tässä lajityypissä.

Siinä missä The Nun sai itseltäni arvosanan 1/10 ollen siten huonoin arvosana mitä olen vuosiin antanut millekään elokuvalle, Eerie sekä Annabelle molemmat saivat 2/10 ja The Unborn sai 3/10 on poikkeuksellisesti The Conjuring elokuva jolle annoin kiitettävän hyvän arvosanan 8/10.

The Conjuring onnistuu rakentamaan tunnelmansa merkittävästi näitä muita elokuvia paremmin ja siinä on tunnelman rakentamisen myötä onnistuttu luomaan myös kohtauksia joista tulee puistattava olo. Jos siis modernia kauhua haluaa katsoa on tämä ehdottomasti parhaimpia näkemiäni vuoden 2010 jälkeen tehtyjä kauhuelokuvia.

Mielenkiintoista on nähdä miten tämä kauhuelokuvien lajityyppi tulee jatkossa muovautumaan. Nykyinen taso on pääsääntöisesti ollut roskaa yksittäisiä ilahduttavia poikkeuksia lukuunottamatta, joten elätän toivoa että suunta ei enää pääse menemään paljoa huonommaksi kuin mitä se jo on. Toivossa on siis hyvä elää 🙂