Aleksin Blogi

  • Serverless Days Helsinki 2019

    Allekirjoittanut tapahtumapaikalla

    Yleistä Serverlessistä

    Eilen Helsingissä järjestettiin ensimmäinen Serverless Days -tapahtuma jonne itsekin menin kuuntelemaan ja katselemaan minkälaisesta tapahtumasta on kyse.

    Koska kyseessä oli omaan alaani (eli aateekoo ja intternet) liittyvä tapahtuma on mahdollista että termi Serverless ei soita monelle tämän blogin lukijalle kelloja mistä on kyse. Lyhyesti ilmaisten termillä siis viitataan verkkopalveluiden tuottamiseen siten että itse tai muut välikädet eivät joudu hoitamaan palvelinten ylläpitoa vaan varsinainen palvelimen olemassaolokin pyritään poistamaan kuvioista ja sovelluksia ajetaan suoraan pilvipalveluissa siten että tarpeen mukaan pilvipalvelun tuottaja (esim. AWS, Azure tai Google Cloud) hoitaa koodareille näkymättömästi tämänkaltaiset prosessit.

    Edellinen kappale ei varmasti sytyttänyt idean lamppua päässä palamaan epäselvän ilmaisunsa vuoksi, mutta otetaan esimerkki josko se selventäisi yhtään sen enempää.

    Kun normaalisti vaikkapa jonkin verkkokaupan käyttäjä tulee nettisivulle ja saa näkyviin myynnissä olevat tuotteet on tämä perinteisesti hoidettu siten, että taustalla on koko ajan käynnissä palvelin josta nettisivun “frontend” (eli se käyttäjälle näkyvä osa) pyytää listaa tuotteista. Tällöin frontend lähettää kyselyn taustalla pyörivälle ns. backendille joka pyörii jossain palvelimella (joka karkeasti yleistäen ja tiivistäen ihmisten ymmärrettävästi on vain jokin tietokone jossain) ja se sitten saatuaan pyynnön etsii tietokannasta että mitäs tuotteita tuohon kategoriaan käyttäjälle pitäisi näyttää. Sen jälkeen se lähettää frontendille vastauksena listan näytettävistä tuotteista jonka jälkeen sitten frontend osaa tehdä käyttäjälle näkyviin oikeanlaiset tuotteet.

    Serverless-ajattelun ideana on saada poistettua tuo “backend” nykyisessä muodossaan kuvioista pois kokonaan että ei olisi olemassa enää perinteistä palvelinta jossain pyörimässä turhaan. Käytännön tasolla tämä tapahtuu ns. event driven -ajattelumallilla toteuttamalla. Eli äskeisessä esimerkissä se tarkoittaisi sitä, että vasta siinä vaiheessa kun frontend lähettää pyynnön backendille pitäisi joku saada sinne vastaamaankin jotain jotta pyynnön esittäjä saa haluamansa tulokset että tietää mitä sivulle pitää näyttää.

    Isot pilvipalvelut – ainakin AWS sekä Azure – tarjoavat tähän ns. Lambda-funktioita joita triggeröidään vasta kun jotakin tapahtuu. Eli koko aikaa ei ole palvelin taustalla pyörimässä turhan päiten, vaan vasta siinä vaiheessa kun käyttäjältä tulee pyyntö saada lista noista verkkokaupan tuotteista herättää nämä pilvipalvelut koodareiden tekemät funktiot jotka tekevät halutut asiat.

    Jos tämän miettisi reaalimaailman asiana vastaisi se samaa kuin talossa ei olisi lainkaan puhelinasiakaspalvelua, mutta heti kun puhelin soi olisi maagisesti oikeita ihmisiä heti vastaamassa puhelimeen ja kun puhelu on ohi katoaisi hän samantien eikä olisi koko aikaa paikan päällä päivystämässä josko sinne sattuisi puhelu tulemaan.

    Tapahtuma

    Varsinainen tapahtumapäivä oli mielenkiintoinen ja puhujia oli useita erilaisia. Ensimmäisenä puheena kuulimme Lego-kaupan uudelleen toteuttamisesta serverless-arkkitehtuuria hyödyntäen. Seuraavana puheena kuulimme chaos engineeringistä ja kuinka toteuttaa tällaisia serverless -arkkitehtuurilla tehdyissä sovelluksissa. Seuraava puhe käsitteli erilaisten palveluiden integraatioista ja kuinka tämänkaltaisia haasteita on taklattu serverless-sovelluksilla ja ennen lounasta kuulimme vielä puheen kuinka Google Cloud -palvelun koneoppimisen rajapintoja hyödyntäen voi tehdä erilaisia tutkimuksia esimerkiksi fake news -sivustoista verrattuna ns. vakavammin otettaviin uutissivuihin.

    Lounaan jälkeen sitten oli puheita virheenkäsittelystä, suunnittelun patterneista ja anti-pattereista sekä todellisen elämän esimerkki kuinka chatbot oli toteutettu Azuren funktioilla.

    Kahvitauon jälkeen puheina kuultiin SLA:sta ja kuinka sen mittaaminen serverless-aikakaudella on sinänsä hankalaa ja merkityksetöntä, seuraava puhe kertoi kuinka finanssiraporttejen käsittelyä oli toteutettu AWS:n lambdoissa ja viimeisenä puheena vielä kuulimme CI/CD aiheesta kuinka serverlessillä voi toteuttaa esimerkiksi erilaisia deploymettejä turvallisesti.

    Lopussa vielä oli paneelikeskustelu jossa käsiteltiin mm. kannattaako serverless-maailmaan hypätä ja luoda sitä kautta vendor-lockia ja muita yleisiä kiintoisia aiheita.

    Kokonaisuutena päivä oli varsin mielekiintoinen ja oli mukava päästä käymään. Toivon mukaan näitä tapahtumia tulisi useamminkin myös Helsinkiin ja toivottavasti myös serverlessiä pääseemme pian toteuttamaan laajamittaisemminkin. Uskon että suurimmat haasteet tällä hetkellä sen yleistymiselle on business-näkökulmat (totuttu vanhoihin toimiviin tapoihin) sekä tietenkin tekniset aspektit joka aiheuttaa oman mielentilan muutosta ohjelmoinnissa ja ilmenevien ongelmien ratkaisuissa.

  • Perjantaipullo: Ayinger Celebrator Doppelbock

    Saksalaisen Ayinger breweryn panema Ayinger Celebrator Doppelbock on 6.7 % vahvuinen vahva lager (doppelbock). Katkeroita siinä on 28.0 EBU ja kantavierrettä 18.3 °P. Lisää tietoja oluesta löytää Alkon sivuilta.

    Oluessa on miellyttävän vahva tuoksu niin pullossa kuin tuopissakin, vaikkakin se tuoppiin kaadettuna heikkenee. Kaadettaessa pinnalle muodostuu kaunis paksu ja kermaisa vaahto joka on runsasta mutta ei kovinkaan nopeasti kuohuvaa sorttia. Käytännössä oluen voi kaataa tuoppiin ilman kovin suuria tarpeita hidastamiselle normaalista kaatovauhdista.

    Väri on todella tumma ja ainakin omaan silmääni se on varsin miellyttävän näköinen. Suutuntuma on täyteläinen. Siinä on vahva maku mutta alkoholi ei kuitenkaan nouse liian dominoivaksi makukentässä. Paras maku nousee oluessa esiin kuitenkin vasta kun sitä on hetken pitänyt suussa jolloin sieltä alkaa löytymään sen maltainen ja makea olemus. Jälkimaku on mieto mutta erottuva.

    Omaan makuuni tämä oli todella hyvä ja varsin juomakelpoinen olut jonka voi mieluusti maistaa toisenkin kerran.

    Musiikkina menee mm. Nation Despair – Kaski tai Distress of Ruin – The Ocean of Perdition.

  • Kirja: Kalle Haatanen – Ei voisi vähempää kiinnostaa

    Kirjan kansikuva

    “Hyvin arkisesti ilmaisten tämä ajatuskulku menee niin, että me oletamme joidenkin ihmisten olevan niin räävittömän tyhmiä, että he eivät koskaan tunne minkäänlaista eksistentiaalista tuskaa tai ahdistusta. He eivät todellakaan seuraa lehtiä, eivät edes uutisia televisiosta, vaan he jotenkin fuskaavat ja vain lipuvat tässä elämässä kohdusta hautaan sen kummemmin asioita pohdiskelematta. Onnellisiakin ovat, imbesillit! Me muut joudumme popsimaan kaikki mahdolliset antidepressantit ja rauhoittavat lääkkeet tai etsimään hetkellistä tasapainoa pakkomielteisestä urheilusta ja masokistisesta itsekurista, mutta nuo tyhmät vain kelluvat hymyillen elämän halki – tuskin edes huomaavat että se joskus loppuu.” (s.78-79)

    Kalle Haatasen kirjoittama Ei voisi vähempää kiinnostaa on 169-sivuinen filosofinen teos jossa kansikuvan mukaisesti on jonkinlaisia kirjoituksia nihilismistä. Teos on julkaistu vuonna 2008 Atena-kustannuksen toimesta.

    Päätin pitkästä aikaa tarttua filosofiseen teokseen, sillä mikäpäs sen mukavampi tapa käyttää aikaansa kuin lukea filosofiaa tai siihen liittyviä ajatuskulkuja. Kuten moni tuttavani tietää, pidän jonninjoutavien asioiden pohdinnasta ja filosofia on sen myötä varsin oivallinen kirjallisuuden muoto.

    Pidän erityisesti filosofiasta siksi, että vuosituhansia ihmiskunta on miettinyt samoja absurdeja ajatuskelojaan, aina kuvitellut keksivänsä jonkin uuden hienon ajatuksen mutta Saarnaajan kirjan sanoin ei uutta alla auringon. Filosofia on mukavasti jonninjoutavien asioiden kelaamista joka ei johda koskaan yhtään mihinkään – korkeintaan abrusrdiin eksistentiaaliseen kriisiin tai nihilismiin jotka nykyisten ajatuskelojeni valossa on vain seurausta hyvinvointivaltion synnyttämän individualismin luonnollinen seuraus. Mene tiedä.

    Ei voisi vähempää kiinnostaa on monilta osiltaan varsin miellyttävää ja humorististakin luettavaa. Siitä saa pääosin sen ajatuksesta kiinni ilman että tarvitsee liiaksi aivonystyröitään rasittaa, mutta paikoitellen teksti on sellaista filosofista jargonia että osa sanoista olisi vaatinut sanakirjan pläräämistä. Oma sivistymättömyyteni toki ei ole teoksen kirjoittajan vika joten monelle aiheeseen laajemmin perehtyneelle nämä tuskin ongelmia tuottavat.

    Kirjan jakautuu yhdeksään kappaleeseen joissa käsitellään aiheita laidasta laitaan liipaten niiden nihilististä näkökulmaa. Siinä myös viitataan tunnetuihin filosofeihin ja heidän ajatuskulkuihinsa ja seassa on jonkinmoista analyysiä filosofin sanomisten merkityksestä ja tarkoituksesta.

    Kokonaisuutena kirjasta jäi itselleni hieman ristiriitainen fiilis. Monin paikoin teos oli varsin miellyttävää luettavaa joka rullasi eteenpäin iloisesti kuin jarruton fillari alamäessä, mutta samalla kokonaiskuva jäi vähän sekavaksi. Olisin ehkä kaivannut enemmän syväluotaavampaa teosta aiheesta, mutta tällaisenaankin kirja oli onneksi luettavaa settiä.

  • Olohuoneen siivoilua

    Tietokone vaihtoi seinustaa

    Pääsiäinen oli ja meni rennosti tekemättä ei mitään. Kuitenkin tähän ei-mitään kategoriaan kuului siitäkin huolimatta kavereiden näkemistä, yhteisiä yötä myöten venähtäneitä pelisessioita ja lisäksi myös olohuoneessa hieman siivoilua.

    Kaverilta oli pidemmän aikaa itselläni lainassa pelituolin ja ratti- ja poljinyhdistelmän kombinaatio joka pääsiäisen aikana viskattiin pois takaisin hänen luokseen. Tämän pelituolin poistumisen myötä tuli mahdollisuus vaihtaa hieman järjestystä asunnossa siten, että tietokonepöytä on jälleen televisiotason kanssa samalla seinustalla.

    Tietokonepöydän sijoittaminen televisiotason kanssa samalle seinustalle toi olohuoneeseen merkittävästi tilavuuden tuntua lisää. En tiedä johtuuko se siitä että ikkunan edessä ei ole enää suoraan mitään ja sitä kautta valoa pääsee enemmän huoneeseen vai siitä että isompi tyhjä yhteneväinen alue on nyt tuolin takana. Oli kuinka tahansa, tämä toi mukavasti keväistä fiilistä olohuoneeseen.

    Ajatuksena on tulevaisuudessa viritellä tietokoneen yläpuolelle televisio seinätelineellä kiinni siten että sitä voin käyttää toisena näyttönä. Seinäteline on jo ostettu ja serkkupojan on tarkoitus tulla se laittamaan paikoilleen huomenna ellei mitään ihmeitä tapahdu. Jos saamme telineen seinälle tulen postaamaan ensi viikolla viimeistään siitä postauksen tänne blogiinkin!

  • Peliarvostelu: Battlefield V (PC)

    Battlefield V on vuonna 2018 marraskuussa julkaistu ensimmäisen persoonan kuvakulmasta koettava ammuskelupeli. Pelin on kehittänyt EA DICE ja sen on julkaissut Electronic Arts. Peli on saatavana PC:lle, Xbox Onelle sekä Playstation 4:lle.

    Edeltäjänsä Battlefield 1:n tapaan myös tässä yksinpelikampanja on toteutettu lyhyillä sotatarinoilla yhtenäisen pidemmän tarinan sijaan. Siinä missä Battlefield 1 sijoittui ensimmäiseen maailmansotaan on Battlefield V:ssä ympäristö toisessa maailmansodassa.

    Itse olen aina kuulunut Battlefieldeissä yksinpelikampanjoista nauttijoihin, vaikka suurimmalle osalle tämän sarjan pelit kuten Call of Dutytkin ovat ainoastaan moninpelaamista varten. Onneksi tähän vielä oli yksinpelikampanja saatu mukaan eikä sarja – ainakaan vielä – joutunut kohtaamaan CoDin Black Ops IIII:n kaltaista menetystä yksinpelikampanjan puuttuessa kokonaan.

    Sotatarinoita pelissä koetaan neljä erilaista joilla jokaisella kestoa on luultavasti noin tunnin ja puolentoista välissä. Aikaa ei tullut niin tarkkaan katsottua, mutta Norjan maisemissa koettavaa kampanjaa tahkosin ainakin sen puolisentoista tuntia.

    Kampanjatehtävien pelillinen anti oli viihdyttävää tasoa ja ainoat asiat jotka itselleni siinä tökki oli ajan hengen mukainen poliittinen korrektius joka oli ulottunut tähän peliin kohtalaisen syvälle. Tummaihoisten sotilaiden kokema rasismi oli nostettu yhdessä kampanjatehtävässä korostetusti esiin, natsilippuja ei liehunut missään vaiheessa peliä ja olipa eturintamalla myös naissotilaita ainakin tämän pelin meiningeissä. En sitten tiedä kuinka paljon totuuspohjaa tämänkaltaisessa historiassa on, mutta en ainakaan muista kovin paljoa kuulleeni tarinoita eturintamalla taistelleista naissotilaista toisessa maailmasodassa.

    Tästä poliittisen korrektiuden ulottumisesta on paljon noussutkin tämän pelin osalta kohua ja sillä taisi olla myös merkittävä negatiivinen vaikutus pelin myyntilukuihin ja ihmisiä joita poliittinen korrektius on häirinnyt on leimattu mediassa tietenkin perinteiseen tapaan junteiksi ja muuksi vastaavaksi. Itseäni mitkään näistä teemoista ei peleissä häiritse, mutta siinä vaiheessa kun historiallisiin tapahtumiin sijoittuvat pelit kokevat poliittisen korrektiuden nimissä aivan järjettömiä tarinankerrontoja menettää se uskottavuuttaan.

    Oli miten oli, pelilliseltä anniltaan onneksi pysyttiin tutussa ja turvallisessa Battlefieldissä. Ympäri kenttää löytyy toisinaan aseita ja ammuksia, ympäristö on tyylikkäästi tuhoutuvaa sorttia, apostolin kyydin lisäksi myös ajoneuvoilla pääsee yhä ajamaan ja kaikki tutut ja hyvät elementit pelistä löytyvät joten sen suhteen peli on onneksi pysynyt perinteissä jotka ovat tehneet tästä pelisarjasta viihdyttävän pelisarjan.

    Graafisesti peli oli todella kaunista katsottavaa. Värien käyttö oli tunnelmallista ja paikoitellen alkoi lähestyä jo fotorealistisuuden rajoja. Ehkä jo kymmenessä vuodessa alamme saamaan fotorealistisia pelejä – toivossa on ainakin hyvä elää.

    Lopputulemana Battlefield V on monelta osiltaan viihdyttävä peli myös yksinpelilliseltä anniltaan, mutta sen ajan hengen mukainen poliittinen korrektius syö pelin viihdearvoa ainakin itselläni kohtalaisen paljon. Kuitenkin pelin pystyi tästä huolimatta pelaamaan läpi ja pääosin siitä pystyi nauttimaan kuten edellisestäkin osasta.

    Arvosana: 7/10