• Peliarvostelu: Adventure Time: Pirates of the Enchridion (Xbox One)

    Finn seikkailemassa karkkimaassa

    Adventure Time: The Pirates of the Enchridion on Climax Studion kehittämä ja Outright Gamesin/Bandai Namco Gamesin vuonna 2018 julkaisema avoimen maailman seikkailupeli roolipelillisillä elementeillä. Se on saatavana Xboxin lisäksi myös PC:lle, PS4:lle sekä Nintendo Switchille.

    Tarinassa kerrotaan kuinka pelimaailma on joutunut yllättäen kohtaamaan vedenpinnan merkittävän nousun. Sankarit Finn ja Jake lähtevät selvittämään syytä ja käyvät kyselemässä tietäisikö jääkuningas asiasta jotakin. Jääkuninkaan kanssa jutusteltua seikkailu pääsee kunnolla vauhtiin ja pian sankarit seilaavatkin pitkin pelimaailmaa selvittämässä ongelman syytä.

    Vaikka pelin tarina onkin luultavasti suunnattu perheiden pienempiä silmällä pitäen oli tarina toimiva ja viihdyttävä myös omaan makuuni.

    Tarinan edetessä matkaseurueeseen tulee mukaan myös muita hahmoja ja lopulta seikkailua koetaan neljän hahmon voimin. Jokaisella hahmolla on omat kykynsä ja pelimaailmassa liikkuesta hahmosta toiseen voi vaihtaa milloin tahansa. Esimerkiksi yksi hahmoista osaa viskata koko porukan korkeiden esteiden yli hyppykohdissa kun taas toinen hahmoista kykenee kirveellä aukaisemaan aarrearkkuja joten hahmoista toiseen tulee vaihdettua kohtalaisen useasti. Pelillisesti tämä on onneksi toteutettu hyvin ja vaihto tapahtuu ohjaimen ylempiä liipaisimia painamalla.

    Taistelut ovat vuoropohjaisia

    Peliin on otettu paljon roolipelillisiä elementtejä jotka itselleni iski todella hyvin ja varmasti oli yksi suurimmista syistä miksi pidin tästä pelistä niinkin paljon kuin pidin. Hahmot saavat taisteluista perinteiseen tapaan kokemuspisteitä (XP) jota tarpeeksi kerättyä hahmo siirtyy seuraavalle tasolle. Hahmon tason noustessa myös uusia erikoisiskuja aukeaa joita voi sitten vuoropohjaisessa taistelussa käyttää. Samoin totuttuun tapaan myös mahdollinen HP kasvaa kuten myös mahdollinen damagen määrä jne.

    Taisteluissa pelaajat voivat tehdä suojauksen lisäksi myös lyöntejä tai hahmokohtaisia erikoislyöntejä. Erikoislyönnit tarvitsevat jonkinlaista chargea (eli asia jota kutsuttaisiin termillä “mana” muissa peleissä) joka kasvaa jokaisen alkavan kierroksen myötä yhdellä. Tehokkaammat iskut vaativat tietenkin enemmän näitä palkkeja. Charge-palkki taisteluissa on kaikkien hahmojen kesken jaettu eli jos yhdellä tekee erikoislyönnin joka vie koko kerätyn chargen ei muillakaan hahmoilla ole sitä enää käytössä ennen kuin se on latautunut uudelleen.

    Hyvänä puolena taisteluissa oli myös mahdollisuus käyttää esineitä. Jokainen hahmo pystyy ennen varsinaista liikettään käyttämään matkalla kerättyjä asioita. Esimerkiksi jos taistelutoveri on vieressä kaatunut vihollisen hyökkäyksessä voi hänelle antaa muffinssin ja herättää hänet takaisin eloon ja mukaan taisteluun. Erilaisia esineitä on kohtalaisen paljon ja niillä voi esimerkiksi vaikuttaa että seuraavat iskut mitä haluttu hahmo tekee antavatkin vaikkapa jäädamagea. Eri vastustajiin tehoaa paremmin erilaiset iskut joten taistelua on mahdollista hioa paremmaksi oikeanlaisia apuja käyttäen.

    Pelimaailmassa on myös synkempiä alueita.

    Kokonaisuutena Pirates of the Enchridion oli todella hyvä peli. Sen tarina on mielenkiintoinen ja viihdyttävä, siinä oli humoristisia piirteitä, graafinen ilme on mukava, pelin taistelut olivat hyviä ja tarpeeksi monipuolisia ja muutkin roolipelilliset elementit antoivat siihen mukavaa imua. Päätarinan lisäksi mukana on myös kepeitä sidequesteja niitä kaipaaville.

    Ainoa mistä peliä voin moittia oli paikoitellen satunnaiset tekniset ongelmat. Peli ei kaatunut kertaakaan, mutta pieniä nykimisiä ilmeni ainakin Xbox One X:llä toisinaan kun merellä seilasi ja saapui toisen saaren lähistölle. Nämä ovat pieniä mutta silti kokonaisuutena rasittavia piirteitä.

    Mikäli lapsenmieliset ropellukset millään muotoa on vaihtoehto pelattavien pelien listalle on Adventure Time: Pirates of the Enchridion niitä pelejä joille ainakin kannattaa antaa mahdollisuus. Tiedä vaikka peli imaisisi otteeseensa.

    Arvosana: 9/10

  • From Fatness To Fitness – viikko 10

    Torstai 2019-04-11

    Viikko on jälleen takana ja on aika postata tuttuun tapaan viime viikon lenkit ja painon kehitys. Tuttuun tapaan painon osalta jumissa ollaan oltu, vaikkakin tänään sunnuntaina aamupaino osoittaa taas parempaan suuntaan eli alaspäin. Ehkäpä siis jumit lähtevät seuraavalla viikolla taas liikkeelle ja paino alkaa tulemaan lisää alaspäin 🙂

    Tällä viikolla lenkkejä jäi välistä useampi (perjantai ja lauantai) sillä viikolla joka ilta oli lämpöjä ja perjantaina sitten jäin pois töistäkin kun jo aamusta alkoi lämpöjä nostamaan normaalin iltalämpöilyn sijaan. Otin siis perjantain ja lauantain rauhallisesti ja en käynyt kauppaa kauempana pihalla pilkistämässä. Onneksi nyt tänään pääsi taas lenkkeilemään jotta ei aivan kokonaan pääse irtaantumaan ulkoilmasta 😀

    Keskiviikko 2019-04-10
    Tiistai 2019-04-09
    Maanantai 2019-04-08
    Sunnuntai 2019-04-07

    Kuten kuvista voi havaita lenkkipolku on viikon mittaan muuttunut hieman uusillekin reiteille. Syynä tähän on asiakasprojektissa aloittaminen Salmisaaressa joten hyötyliikuntaa tulee vähintään pari kilometriä päivässä (1,10 km per suunta). Kuitenkin yhtenä päivänä kävelin sieltä Kamppiin jotta saan mitattua matkan joka näyttäisi kuvan perusteella olleen 2,67 km.

    Ensi viikolla ajatuksena on katsoa onnistuisinko yhdistämään liikunnan työpäivän oheen, eli kävelisin joko Kampista Salmisaareen tai Salmisaaresta takaisin. Ideana tässä olisi saada tehtyä päivittäinen lenkki työmatkan yhteydessä jolloin voisin nukkua merkittävästi pidempään enkä joutuisi silti jättämään lenkkejä välistä. Saapas nähdä kuinka onnistuu 🙂

    Pidempään nukkumisella tietenkin tärkein hyöty olisi se että univajetta ei tulisi, koska hyvät unet auttavat painon pudotuksessakin.

    Paino tuli hieman alas viime viikosta. Viime viikolla painon keskiarvo oli 105,37 kg ja nyt 105,28 kg. Ei kuitenkaan mitään dramaattista muutosta.

    Paino tuli hieman alas viime viikosta mutta ei mitenkään kovin nopealla tahdilla. Toivon mukaan ensi viikolla jo hieman enemmänkin!

    Ei muuta kuin kohden uutta viikkoa uudella tarmolla. Mielenkiinnolla katson kuinka lenkin yhdistäminen työmatkaan tulee onnistumaan vai tuleeko vain suosiolla palattua erilliseen lenkkiin 🙂

  • Leffalauantai: Eden Lake

    Jenny (Kelly Reilly)

    Eden Lake (IMDB) on brittiläinen vuonna 2008 julkaistu kauhu/trilleri jonka ohjauksesta on vastannut James Watkins. Watkinsin ohjausuralle mahtuu ainoastaan kolme elokuvaa joista Eden lake on ensimmäinen. Lisäksi hän on ohjannut McMafia televisiosarjaa useita jaksoja sekä yhden jakson myös Black Mirroria (Jakso Shut up and dance).

    Pääosarooleissa elokuvassa nähdään Kelly Reilly joka on nähty myös Caroline Bingeyn roolissa elokuvassa Pride & Prejudice sekä Michael Fassbender joka tunnetaan myös elokuvasta Steve Jobs. Lisäksi isossa rooleissa nähdään Jack O’Connell, Finn Atkins, Jumayn Hunter sekä Thomas Turgoose.

    Elokuvan juonessa kerrotaan pariskunnasta Jennystä (Kelly Reilly) sekä Stevestä (Michael Fassbender) jotka lähtevät rauhaisaan viikonlopun viettoon Eden Lake -nimellä tunnetulle järvelle. Pariskunnan harmiksi rauhaisa viikonloppuelämä uhkaa jäädä kaukaiseksi haaveeksi paikalla mesoavan nuorisojengin vuoksi. Pariskunnalla tulee nuorison kanssa erimielisyyksiä ja pian yhteenotolta ei enää voida välttyä.

    Pariskunta saa huomata että Eden Laken nuorison kanssa napit vastakkain joutuminen on paljon pahempi tilanne kuin normaalisti nuorten kanssa riitoihin joutuminen ja pian alkaakin eloonjäämiskamppailu jossa sairaaseen kidutukseen ja väkivaltaan kykenevä nuoriso näyttää kuka alueella määrää.

    Steve (Michael Fassbender)

    Eden Lake on tarinaltaan toimiva ja sangen mielenkiintoinen vaikkakin se on samaan aikaan myös erittäin sairas ja vastenmielinen. Se on niitä elokuvia joissa kauhu nojaa uhkakuvaan joka voisi todellisuudessakin tapahtua ja sen myötä se voi olla kokemuksena merkittävästi monia muita kauhuelokuvien lajeja ahdistavampaa.

    Väkivallan ja voimakkaiden kohtauksien takaa elokuvasta löytyy kuitenkin merkittävästi enemmänkin ajattelemisen aihetta joka saa tämän elokuvan erottumaan edukseen. Sen kuvaus häiriintyneestä ja sairaasta nuorisosta on toteutettu hyvin ja se antaa katsojalleen mielenkiintoisen vaikkakin pintapuoleisen kuvauksen heidän kotioloistaan. Perheenjäsenten lyhyistäkin kuvauksista huolimatta heidän persoonistaan saa tarpeeksi paljon irti jotta katsojana voi ymmärtää syitä ja seurauksia häiriintyneelle käytökselle.

    Erityisen paljon pidin elokuvassa sen nuorisojengissä tapahtuvan henkilöhahmojen välisestä dynamiikasta ja sen toimivasta kuvauksesta. Porukasta erottuu selkeästi johtohahmo jonka ympärillä kaikki muut pyörivät, mutta tilanteen eskaloiduttua yli terveiden rajojen muiden mukana olijoiden epävarmuus ja halu perääntyä joutuu kuitenkin kohtaamaan johtohahmon auktoriteetin ja oman heikkouden nousta sitä vastustamaan.

    Paige (Finn Atkins) ja Cooper (Thomas Turgoose)

    Mikäli normaalisti katsoo tämän tyylilajin elokuvia on tämä ehdottomasti näkemisen arvoinen. Sen ohjaus on hyvä, sen tarina on kiinnostava ja näyttelytyö on erinomaista. Se onnistuu luomaan ahdistavan ja painostavan ilmapiirin suhteellisen realistisella ilmaisutyylillään ja on siten omiaan olemaan kauhun lajityypissä merkittävästi säväyttävämpi kokemus kuin monet muut kauhun alalajit. Lisäksi sen henkilöiden välisten suhteiden kuvaukset ovat merkittävästi parempaa tasoa kuin suurimmassa osassa elokuvia mitä olen nähnyt muissakaan lajityypeissä.

    Eden Lake on omassa lajityypissään erinomainen elokuva jota on helppoa suositella kaikille tämänkaltaisia kauhuelokuvia katsoville. Kuitenkin sen sisältämät ahdistavat, painostavat ja järkyttävätkin kohtaukset ovat sellaisia että aivan varauksetta tätä ei pysty muille suosittelemaan.

    Arvosana: 9/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 68 570 annettuun ääneen”]6,8/10[/simple_tooltip])

  • Perjantaipullo: Kakola Lauha Imperial Stout

    Kakola Lauha on kotimaisen Kakola Brewingin panemaa 9.0 % vahvuista imperial stoutia jota myydään Alkon vakiovalikoimissa. Katkeroita oluessa on 81.0 EBU ja kantavierrettä 20.6 P.

    Oluesta löytää tuoksusta hiivaisuuden lisäksi perinteisen portereille ominaisen paahteisen aromin joka tuoksuu hyvälle niin pullossa kuin tuopissakin. Tuoppiin kaadettaessa muodostuu pinnalle kaunis tummanruskea paksu ja kermaisa vaahto. Omaan mieltymykseeni olut on tumman puhuvalla sävyllään oikein miellyttävän värinen.

    Maku on hyvä. Se on sopivan pehmeä jotta sen makuun on helppo hypätä sisään ja siitä löytää helposti tumman ja paahteisen maun. Alkoholin maku nousee myös esiin mutta se säilyy maltillisena eikä käy häiritsemään muuta makukenttää. Jälkimakuna alkoholi sen sijaan pysyy pienen hetken suussa joka omaan mieltymykseeni ei niin kovasti iske, mutta omaan makuuni silti tämä on kokonaisuutena Suosituksia-sivulle pääsemisen arvoinen olut.

    Musiikiksi menee hyvin tämän kanssa mm. Duskmourn – The Frozen Mire tai Wolfheart – Breakwater.

  • Hinauspalvelussa on osaavaa porukkaa

    Mini tutkinnan alaisena

    Sunnuntaina kävin pitkästä aikaa autolla pärräilemässä ja kuinka ollakaan vaihteisto otti ja levisi – tai siltä se vaikutti siinä hetkessä – ja paikalle joutui soittamaan hinauspalvelun avuksi.

    Autoilu meni normaalisti ilman mitään ongelmia. Tultuani tien päätyyn rupesin kääntämään autoa ja heittämään pakkia silmään, mutta ilmeisesti jostain sysytä jysähtikin nelonen vaihteistoon eikä pakki. Hätä ei toki ole tämän näköinen normaalisti koska tietenkin sen voi heittää siitä myös poiskin, mutta tällä kertaa näin ei voinut tehdä. Vaihdekeppi oli jumissa eikä sitä saanut ravisteltua mitenkään päin niin paljoa että vaihe olisi lähtenyt pois silmästä.

    Hinauspalvelu tuli sitten noin tunnin sisällä katsomaan tilannetta kuten oli puhelimessa ilmoitettu. Falckin hinauspalvelu paikalle saapui ja kuljettajalla oli selvästi ymmärrystä autoista enemmänkin sillä ensimmäisenä optiona ei ollut ottaa pirssiä vain vetoon vaan katsoa saisiko sitä huollettua suoraan paikan päällä.

    Aikansa hän yritti tilannetta selvitellä, akkua otettiin irti jotta konetilasta pääsi paremmin käsiksi vaihteistoon tai sen vaijereihin mutta silti vaihteisto oli jumissa ja pysyi sellaisena. Tässä vaiheessa tultiin tulokseen että auto täytyy sitten hinaamalla viedä pois.

    Auto käännettynä menosuuntaan

    Hinausliikkeen kaveri heitti Minin renkaaseen vinssin köyden kiinni jotta auton sai käännettyä menosuuntaan. Siitä sitten vielä tasaisemalla auton oltua hän koetti vaihteiston tilaa uudemman kerran ja tässä vaiheessa alkoi jo uhkaavasti näyttämään että vaihteistosta onkin jumit löystynyt ja vaihteisto saattaakin lähteä skulaamaan.

    Aikansa vaihteistoa ravistellessa hän sai vaihdekepin taas toimimaan normaaliin tapaan ja vaihteetkin menivät silmään ilman mitään ongelmia. Siitä sitten autoon takaisin akku paikalleen ja starttailemaan eikä vaihteistossa tuntunut enää minkäänlaista ongelmaa.

    Pääsin sitten pärräilemään kotiin autoni kanssa ilman mitään huolia tai murheita. Vaihteet vaihtuivat tavalliseen tapaan eikä vaikuttanut millään tapaa ajamiseen. Täytynee liikkeessä jokin päivä käydä varmaankin autoa näyttämässä että katsovat onko jotain isompaakin vikaa näkyvissä vaihteistossa vai oliko vain hetkellinen häiriö liian kovakouraisen vaihteen riuhtomisen seurauksena, mutta loppu hyvin kaikki hyvin.

    Ilahduttavan osaavaa ja ammattitaitoista väkeä on hinauspalvelussa töissä kun saavat tien päällä fiksattua tällaisiakin ongelmia 🙂