Aleksin Blogi

  • Leffalauantai: Stealth (Stealth – Näkymätön uhka)

    Stealth (IMDB) joka Suomessa tunnetaan nimellä Stealth – Näkymätön uhka on toiminnallinen sci-fi-elokuva vuodelta 2005. Elokuvan on ohjannut mm. elokuvista The Mummy – Tomb of the Dragon Emperor sekä xXx tunnettu Rob Cohen. Pääosarooleissa nähdään Josh Lucas, Jessica Biel sekä Jamie Foxx.

    Elokuva kertoo kolmesta hävittäjälentäjästä jotka saavat mukaansa taisteluihin uutta teknologiaa edustavan tekoälyllä varustellun hävittäjän. Kuten niin monesti ennenkin myös tällä kertaa tekoäly alkaa saavuttamaan odottamattomia ja toivomattomia piirteitä. Pian taistelulentäjillä ainoana huolenaan ei ole vain vihollisten sotakoneisto vaan myös oman tahdon saavuttaneen koneen palauttaminen takaisin ruotuun ennen kuin se onnistuu pyrkimyksessään hyökätä väärään kohteeseen.

    Oman lisänsä elokuvaan antaa myös taustalla käytävät politikoinnit lentokoneen käytöstä tiedostetuista riskeistä huolimatta ja siitä mitä kaikkea ollaan valmiita uhraamaan haluttujen päämäärien saavuttamiseksi.

    Kara Wade (Jessica Biel)

    Action-elokuvien kategoriassa Stealth on monella tapaa mielenkiintoinen tuotos. Sen tarina on mielenkiintoinen ja se pitää hyvän tasapainon yllättävien juonenkäänteidensä osalta.

    Pidin Stealthissa myös siitä kuinka siinä edes kevyellä pintaraapaisulla analysoitiin tietoisen tekoälyn luomia uhkia ja sitä millaisia vaaroja on mikäli sodankäynti muuttuu liiallisen pelimäiseksi. Tekoäly vailla emotionaalista ja moraalista painolastia päätöksenteossa on vaara, sillä monet iskut siviilikohteidenkin lähellä jää ihmisten moraalin vuoksi tekemättä. Mikäli tämänkaltaiset asiat perustuisivat pelkkään tilastolliseen analyysiin olisi mahdollista että iskuja tapahtuisi paljon useammin ja katastrofaalisimmin seurauksin.

    Tekoälyn luomia uhkakuvia on maalailtu kyllä myös monissa muissakin elokuvissa, tunnettuina esimerkkeinä ainakin Terminator tai 2001: Space Odyssey, mutta pidän siitä että myös kepeämmissä elokuvissa joissa painopiste on muualla otetaan jollain muotoa kantaa tämänkaltaisiin kysymyksiin jotka tulevaisuudessa ovat oikeastikin uhkakuvia.

    Ben Gannon (Josh Lucas)

    On harmillista että mielenkiintoinen tarina menettää osan terästään epätasapainoisen tuntuisen ohjauksen vuoksi. Paikoitellen elokuvan ohjaus oli tyylikästä ja esimerkiksi hidastuksia oli käytetty tunnelmaa maalaillessa mielenkiintoisella tavalla ja musiikit olivat antamassa vielä kohtauksiin sopivaa maustetta tukemaan tilanteen dramatiikkaa. Valitettavasti toisissa tilanteissa ohjaus oli häiritsevän sekavaa, tarpeettoman nopeita leikkauksia sisältävää kameran pyörittelyä jotka tekivät osista kohtauksista lähinnä puuduttavaa katsottavaa.

    Lisäksi huonoina puolina voi mainita henkilöhahmojen stereotyyppisen kliseisyyden ja päälleliimatulta tuntuvan ihmissuhdetarinan. On hyvä että jotain yritystä ihmissuhteiden osaltakin on ollut luodessa tarinaan edes vähän merkitystä, mutta tapa jolla se oli luotu oli vaisu, ennalta-arvattava ja kokonaisuutena tasapaksu.

    Kaikista huonoista piirteistäänkin huolimatta Stealthista jäi positiiviset mielikuvat. Se oli omassa lajityypissään viihdyttävä elokuva joka jaksoi pitää mielenkiinnon yllä loppuun saakka.

    Arvosana: 5/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 49 000 annettuun ääneen”]5,0/10[/simple_tooltip])

  • Perjantaipullo: Laitilan lakritsi portteri

    Laitilan Lakritsi portteri on kotimaisen Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Porter-tyylistä olutta. Siinä on vahvuutta 5,4 %, EBU-arvo on 30 ja kantavierrettä on 15,2 %. Lisää teknisiä tietoja ja kuvausta löytää valmistajan kotisivulta.

    Oluen aukaistessa erottaa hiivaisan tuoksun joka säilyy myös nauttijan seuralaisena myös tuopista. Olut vaahtoaa miedosti kaadettaessa joten kovin suurta varovaisuutta ei vaahtoavuuden vuoksi joudu noudattamaan. Vaato katoaa nopeasti myös pois pinnalta.

    Maku on puolitäyteläinen ja siitä erottaa lakritsan maun vaikkakin kohtalaisen mietona. Enemmän mausta tulee kotikaljamaisempi tunnelma kuin muiden maistamieni porttereiden tuntu. Ehkä syynä tähän on varsin mieto alkoholitilavuus portteriksi tai sitten vain selittävä tekijä löytyy jostain muualta.

    Lakritsi portteri on yleisesti sangen juomakelpoinen olut, mutta portteriden kategoriassa se ei säväytä hieman heikon olemuksensa vuoksi. Se kaipaisi enemmän lihaa luiden ympärille jotta toimisi allekirjoittaneelle lajityypissään nykyistä paremmin.

    Musiikiksi sopii hieman raskaampi musiikki, mm. Armaga – Avenger tai Crow Black Sky – Stars of God.

  • Kuukausikatsaus tammikuuhun

    Isä matkalla taivaan kotiin

    Kuukauden viimeinen päivä on käsillä ja tammikuu on katoamassa historian havinaan tehden jokavuotiseen tapaansa sijaa helmikuulle joten on aika tehdä lyhyt katsaus kuluneeseen kuukauteen.

    Kuten monet allekirjoittaneen henkilökohtaisesti tuntevat tietävät ei tammikuu alkanut millään muotoa hyvissä merkeissä. Viime vuoden viimeisenä päivänä muutamaa tuntia ennen vuoden vaihetta sain tietää että rakas isäni on nukkunut pois joten vuoden lopetus ei ollut millään muotoa iloinen. Alkuvuosi alkoi siis varsin surullisissa merkeissä ja muutaman päivän olin sen vuoksi töistäkin poissa kun unirytmit menivät hieman ympäri. Onneksi muutaman päivän poissaolon jälkeen jo pääsi takaisin normaaliin rytmiin ja töissä pääsi normaalisti käymään.

    Ikävästä alusta huolimatta muuten kuukausi rullaili omalla painollaan, mitä nyt poikkeuksellisesti kävin kahteen otteeseen kotiseuduilla Itä-Suomessa. Kävin yhtenä viikonloppuna serkkupojan kanssa pyörähtämässä idässä ja toisen kerran kävin sitten viime viikonloppuna hautajaisissa. Ensimmäiseltä reissulta laitoin muutaman kuvankin tänne blogiin.

    Kuukauteen mahtui toki muutakin kuten täältä blogistakin on voinut lukea. Kotiin tuli hankittua videotykki ja valkokangas josta täälläkin kirjoitin. Tykki onkin ollut varsin ahkerassa käytössä sillä elokuvia tuli katsottua paljon, YouTube on ollut kovassa kulutuksessa ja myös jonkin verran olen Xboxillakin kerennyt pelailemaan tykin kautta.

    Itä-Suomessakin oli lunta

    Kaikkiaan tammikuussa katsoin 52 elokuvaa (tosin yhden aloitin katsomaan viime vuoden lopussa ja vuosi vaihtui välissä kun katsoin elokuvan loppuun) joista suurin osa tykin kautta. Tietenkin reissussa ollessa tai aivan kuukauden alussa katsoin elokuvat muilla metodeilla, mutta useampia kymmeniä elokuvia jo tykinkin kautta olen kerennyt näkemään.

    Kotia tuli laitettua myös sen verran että hankin vihdoin mikroaaltouunin joka sopii sisustukseen. Vähitellen kodista tulee kodikkaampi, askel kerrallaan. Paljon vielä on laittamista vähän siellä sun täällä, mutta koska asunnosta ei ole ollut minkäänlaista muuttohalua pois ei kaikkea onneksi tarvitse saada heti valmiiksi.

    Kuukauteen mahtui myös lukupiirin tapahtuma josta tänne blogiinkin kirjoitin. Lukupiirissä olleen kirjan luettua jäi fiilis että ei varmaan pahaa tekisi lukea enemmänkin taas kirjoja, etenkin kun lukeminen ei ota edes suhteettoman paljoa aikaa. Lukupiirin kirja oli n. 450 sivuinen teos ja olin lukenut vasta 30 sivua ennen viikonloppua, joten n. 420 sivua luin kahdessa päivässä. Siinä tuli huomattua että hyvin viikonlopun aikana kerkeäisi lukemaan ainakin parisataasivuisen romaanin jos vain priorisoisi sille aikaa. Täytyy katsoa josko saan jatkossa edes hieman enemmän luettua, edes kirjan kuussa.

    Tampereella tuli käytyä myös pariin otteeseen tässä kuussa työjuttujen tiimoilta. Tiistaina tosin työpäivän jälkeen kävimme myös hohtogolffaamassa kuten eilisen postauksesta voi lukea. Sen jälkeen lähdimme myös käymään hienossa ravintolassa joka oli sekin varsin mukavaa vaihtelua normaaliin arkeen.

    Luminen Helsinki

    Kavereita tuli nähtyä tavalliseen tapaan ja leffoja tuli katseltua kavereidenkin kanssa joten jonkinlaista sosiaalista elämää toki mahtui normaalisti myös työajan ulkopuolelle. Ei siis uutta alla auringon.

    Lenkkeilyä tuli harrastettua jonkin verran, mutta täytyy sitä lisätä enemmän ja kirjoitella blogiin myös jonkinlaista statuspäivitystä kuinka lenkkeilyt on sujunut. Ajatuksena on lisätä normaaleja kepeitä kävelylenkkejä ja saada niitä tehtyä säännöllisemmin edes muutaman kerran viikossa. Syynä tähän tietenkin on ensisijaisesti ylipaino ja se että ylipaino on vaarallista hengelle ja terveydelle muutenkin, joten on parempi tehdä asialle jotain kun sille vielä voin tehdä.

    Isän menetyksen tuomaa surua ja hautajaisia ja muita tapauksen tiimoilta aiheutuneita poikkeuksia lukuunottamatta kuukausi oli varsin omalla painollaan rullaileva tavallinen tammikuu. Siihen mahtui kaikesta huolimatta monta hyvää päivää, joten toivon mukaan alkava helmikuu sujuisi positiivisemmissa merkeissä vailla yhtä ikäviä tapahtumia. Hyvää alkavaa helmikuuta jokaiselle!

  • Hohtogolffailua tuli koetettua

    Eilen tuli työporukan kanssa käytyä Tampereella töiden jälkeen koettamassa hohtogolffausta. Kuten voi varmaankin veikata on kyseessä minigolf eikä varsinainen perinteinen golf sillä paikka sijaitsi kauppakeskus Ratinassa West Coast -nimisessä paikassa.

    West Coast oli kauhutematiikkaa sisältävä paikka jossa golffaamisen lisäksi oli myös ostettavissa olutta ja limpparia, eli samassa oli myös baari. Golffiradan pyörähti läpi alle puoleentoista tuntiin neljän hengen tiimeinä kun pelasimme joten varsin mukavan pituinen pelisessio sieltä irtoaa.

    Laitan tähän muutaman kuvan paikan päältä. Kuvat on otettu iPhone 7 Plussalla kun muuta kameraa ei tullut kuskattua mukana.

  • Musamaanantai: Omnimar – Start

    Viime viikon tapaan myös tällä kertaa on musamaanantain postauksena uusia klassikoita oman musiikinkuunteluni saralla. Uudella klassikolla tarkoitan levyä tai artistia jonka olen löytänyt viimeisen parin vuoden sisällä ja soittanut sitä läpi yhtä kovalla tai lähes yhtä kovalla innolla kuin nuoruudessa kun onnistui löytämään jonkin bändin tai levyn joka kolahti kovasti. Käytännössä siis levy joka on soinut kymmeniä ja kymmeniä kertoja läpi eikä ole osoittanut kyllästymisen merkkejä.

    Tämän viikon levynä on venäläisen Omnimar-nimisen yhtyeen albumi Start. Yhtye koostuu kolmesta jäsenestä (Maria Mar, Oleg Xaler sekä Alex Vrt) ja sen laulajana toimii perustajajäsen Maria Mar. Omnimarin musiikkityyli sijoittunee jonnekin synthpop/syntgoth ja darkwave/industrial akselille eli kyseessä on elektronista musiikkia tummasävytteisellä pohjavireellä.

    Start on yhtyeen ensimmäinen täysipitkä albumi ja se on julkaistu vuonna 2015. Lisäksi yhtyeeltä löytyy fyysisenä levynä myös Poison joka julkaistiin vuonna 2017. Digitaalisista kauppapaikoista löytyy myös Restart vuodelta 2016 ja useampia eri sinkkuja ja EP:itä. Lisää yhtyeestä voi katsoa sivulta https://www.omnimarband.com/

    Itse löysin Omnimarin musiikin vuonna 2017 tai 2018, luultavasti vasta vuonna 2018. Bändi tuli löydettyä muistaakseni kaverini kautta YouTubesta musiikkia kuunnellessa ja samantien kappaleeseen Sadizm tuli ihastuttua. Kappale on häpeilemättömän tarttuvaa poppia jossa on kuitenkin goottimusiikin tummanpuhuvaa pohjasävyä niin musiikissa kuin tunnelmassakin. Toisin kuin suurin osa yhtyeen muusta tuotannosta on kyseinen laulu vedetty jäsenten kotikielellä venäjäksi siinä missä muuten lyriikat on olleet englanniksi (ainakin täysipitkillä levyillä).

    Ilahduttavasti Omnimaria ei voi pitää millään muotoa ainoastaan yhden tarttuvan kappaleen yhtyeenä vaan koko Start on tasaisen varmaa laatua eikä yhtään notkahdusta koko levylle mahdu. Se kestää hyvin toistuvaa kuuntelua ja mitä enemmän sitä kuuntelee, sitä enemmän sieltä löytää lisää piirteitä joista pitää – ehkä osittain siksi että levy tuntuu kuin se olisi jatkumoa sille mihin suuntaan 90-luvulla vaikuttanut Eurodance-musiikki olisi kehittynyt jos se olisi jatkanut suosiotaan myös mainstreamissa.

    Omistan yhtyeeltä fyysisenä levynä sekä Startin että Poisonin ja kummatkin albumit ovat varsin onnistuneita ja kuuntelemisen arvoisia levyjä. Start kuitenkin päätyi tähän postaukseen sillä tämän levyn kappaleen kautta yhtyeeseen tuli tutustuttua ja ihastuttua.

    Laitetaan tähän loppuun YouTubesta vielä pari biisiä tältä levyltä kuunneltavaksi.