Kar-Kai Wongin ohjaama 2046 on romanttinen scifi-draama vuodelta 2004.
Chow (Tony Leung Chiu-wai) on kirjoittaja joka kirjoittaa tarinaa nimeltään 2046. Tarina saa inspiraatiota hänen omista kokemuksistaan ja hänen seksisuhteestaan naisen kanssa joka asui huoneessa 2046.
Tarina itsessään on ajatuksen tasolla yksinkertainen, mutta tapa millä Kar-Kai Wong sen katsojalle rakentaa saa sen tuntumaan merkittävästi vaikeammalta. Tämän elokuvan tapauksessa se on ainoastaan hyvä juttu, sillä samalla tapaa kuin saman ohjaajan In the mood for lovesta saa luultavasti tästäkin katsojana irti enemmän useammalla katselukerralla. Elokuva joka on tarpeeksi selkeä että siitä saa ensimmäisellä katselulla jo jonkinlaisen mielikuvan muodostettua, mutta samalla kuitenkin tarpeeksi monimutkainen tai ainakin tarpeeksi ajatuksia herättävä että sen tahtoo nähdä uudelleen on positiivinen merkki.
Tapa miten tarinassa hypitään välillä kirjoittajan kirjoittamaan tarinaan, välillä nykyhetkeen ja välillä käydään menneisyydessä vaatii katsojalta keskittymistä sillä ainakin itselläni paikoitellen oli haasteita hahmottaa ketkä henkilöt ovat kyseessä tai missä vaiheessa elämää asiat tapahtuvat. Tämänkin vuoksi tämä ottanee useamman katselukerran itselleni että siitä saisin paremmin kokonaisuuden rakennettua oikeanlaiseksi.
Ohjaustyyli on silmiinpistävän poikkeavaa valtavirtaelokuviin nähden. Kuvakulmien käyttö ja monet henkilöiden kuvaamiset peilien kautta ovat mielenkiintoisia ja hyvällä tapaa erottuvia taiteellisia ratkaisuita.
Visuaalisen tyylin kauneuden lisäksi myöskin elokuvan musiikit ovat kauniita ja tunnelmallisia ja tukevat hyvin kokonaisuutta.
Kokonaisuutena 2046 on erittäin tyylikäs ja mielenkiintoinen elokuva, mutta kaikkein helpointa katsottavaa se ei ole sen valtavirtatyylistä poikkeavan tyylinsä vuoksi. Kuitenkin se herättää halun katsoa sen useampaan kertaan, joten kyseessä on erittäin onnistunut elokuva.
Oblivion on vuonna 2013 julkaistu seikkailullinen tieteiselokuva. Sen on ohjannut Joseph Kosinski.
Tekninen mekaanikko Jack(Tom Cruise) ja hänen tiimiparinsa Victoria (Andrea Riseborough) elävät maan läheisyydessä olevalla aluksella. Maan lähellä on monia maasta resursseja kerääviä lauttoja sekä erilaisia droneja jotka tarkkailevat aluetta ja tarpeen mukaan puolustavat aluetta vihollisilta joita vielä maan pinnalla on. Jackin ja Victorian tehtävää on enää muutama viikko jäljellä, mutta ennen loppua avaruudesta syöksyy maan pinnalle muutamia uneen vaivutettuja ihmisiä kuljettanut alus. Jackin ihmetykseksi hänen huoltamansa dronet alkavatkin tuhoamaan näitä ihmisiä eikä puolustamaan heitä ja yhden eloonjääneen ja aiemmin kohtaamiensa vihollisten avulla hänelle selviää yllättäviä asioita niin itsestään kuin tehtävästäänkin.
Tieteiselokuvat antavat hienon mahdollisuuden luoda uudenlaisia näyttäviä ympäristöjä joihin tapahtumat sijoitetaan, sillä ne eivät ole realistisen havaittavan maailman rajojen vankeja. Tässäkin filmatisoinnissa nähdään tyylikkäitä efektejä ja maisemia, mutta samalla siinä hienolla tavalla näytetään todellisen maailman kauneutta ja sille annetaan arvoa. Kuiva ja karu maa josta lautoilla imetään meriä tyhjiksi saa hyvää vastapainoa siitä kun Jack vierailee paikassa missä on vihreää nurmikkoa, puita ja puhdasta vettä. Elämän kauneutta joka on meidän jokaisen äärellä jos vain osaisimme sen ihmeellisyyden nähdä.
Ihminen, ihmisyys ja tekoäly on tuotu mielenkiintoisella tapaa esiin ja jossain määrin Oblivion tuntuukin ihmisyyden ja luonnon aitouden ja sen kauneuden ylistykseltä, varoitukselta siitä millaiseksi maailma voi ajautua mikäli teknologialla on liian paljon valtaa.
Oblivion on viihdyttävä elokuva. Siinä on mielenkiintoisia ja yllättäviä käänteitä ja vasta aivan lopussa tarina aukaistaan kunnolla katsojalle. Uusia käänteitä tarjoillaan sopivalla rytmillä että juoni kulkee hyvin eteenpäin mutta ei kuitenkaan kerralla liian paljoa jotta huippukohta latistuisi. Kokonaisuus toimii ja kestää useamman katselun.
Mini Cooperini, vuosimallia 2002 vai 2003 oli poissa ajosta lähes kuukauden ja tänään sen sitten sain takaisin huollosta.
Huolto itsessään ei ollut lähellekään niin pitkä, mutta auton ongelmat ilmenivät juuri ennen joulua joten vasta joulun ja uuden vuoden välisenä aikana sain auton vietyä huoltoon. Tarkemmin sanottuna, en saanut itse sitä edes vietyä vaan hinauspalvelu sen joutui pihasta hakemaan sillä auton akku oli totaalisesti tyhjentynyt ja laturin vian takia auto myös huoltoon oli alunperin menossa.
Lisäksi olin itse reissussa Lapissa ja juuri kun olimme Rovaniemeltä matkalla Saariselälle sain viestin huollosta että auto olisi noudettavissa. Kuitenkin reissu kesti vielä yli viikon sen tekstiviestin saamisen jälkeen joten autokorjaamon takia auto ei ollut niin kauaa poissa itseltäni ajosta vaan enemmänkin hajoamisen ajankohdan ja omien menojen vuoksi.
Autosta löytyi myös muita vikoja kuin vain laturi ja korjaukselle tulikin hintaa ihan kiitettävästi. Laturin lisäksi akku oli syväpurkautunut ja ei ottanut enää latausta vastaan joten se meni uusittaviin osiin, samoin jäähdytin ja vesipumppu vaativat vaihtamista.
Eilen sää oli niin kamala että en hakenut autoa vielä eilen, mutta tänään sää näytti jo paljon paremmalta ja lähdin kävelemään huoltoliikkeelle. Matkaa sinne on noin 3.5 kilometriä joten siinä sai hyvän aamulenkin tehtyä. Harmillista kyllä lunta rupesi sitten tulemaan taas jonkin verran kävelymatkan aikana, mutta onneksi ei aivan yhtä paljoa tullut lunta kuin eilen tuli.
Mini toimi hyvin kuten huollon jälkeen odottaisikin ja autoilu kotiin oli ilahduttavaa. Lähes kuukausi ilman autoa ei ole mukava asia omaan autoon tottuneelle, joten oman pirssin alle saanti tuntui hyvälle.
Koska auto on jo vanha ja rahaa on jälleen korjaamisiin mennyt kohtalaisen paljon on aina välillä tullut mieleen katsoa uudempia kulkupelejä. Jotta vaihdossa uudempaan olisi jotain järkeä, pitäisi auton olla vähintään vuosimallia 2010 ja mieluusti tietenkin uudempi. Ikävä kyllä Minit jotka ovat tuota vuosimallia tai uudempia maksavat vielä sen verran että ei itsellä sellaisia summia ylimääräisenä pyöri. Osamaksut, niiden korot ja laskutuslisät ja ties mitkä muut ovat noin 10.000 euron autoissa niin suuret että autolle tulisi hintaa helposti muutamia tuhansia euroja enemmän kuin sen myyntihinta joten tämä Mini saa siis pysyä yhä ajossani. Uudemmissa autoissa korjauksien hinnatkin helposti taitavat olla suuremmat kuin näissä vanhoissa joten sen suhteen vanhassa autossa on etunsa.
Tietenkin maailmassa on muitakin automerkkejä kuin vain Mini ja niitä saisi edullisemminkin, mutta vaihto johonkin Skodaan, Nissanniin, Renaultiin, Volkswageniin tai melkein mihin tahansa muuhun perusautoon tuntuisi yhtä hyvältä idealta kuin mennä naimisiin ihmisen kanssa jota ei rakasta tai pidä edes viehättävänä. Kiitos, mutta ei kiitos. Vanhalla Minillä siis jatketaan autoilua seuraavaan eteen tulevaan ongelmaan saakka.
Matkalla kävin ABC:llä ostamassa ruokaa ja samalla söin Hesburgerissa. Kotiin tullessa omaan parkkiruutuun oli hieman haasteita, sillä erään taksifirman auto oli ajettu parkkiruutuuni. Jouduin siitä sitten soittamaan taksiyhtiölle että soittavat tälle kuskille että tulee siirtämään autonsa pois. Odottelin aikani ja kun hän ei tullut jätin autoni siihen sen auton taakse. Juuri kun olin lähdössä sisälle niin kuljettaja tuli ja siirsi autonsa pois joten sain vielä autoni oikealle paikalle eikä sen kanssa tarvinnut onneksi enempää jäädä säätämään.
Taksiyhtiölle soiton hinta oli 3,99 eur + 0,99 eur/min joten kun tuo näkyy puhelinlaskulla pitää vielä tästä tehdä erillinen reklamaatio. Tietenkin hinta on niin pieni ja euromääräisesti täysin yhdentekevä, mutta lähinnä tympeää että itse jättävät autonsa omaan ruutuun ja siitä aiheutuu vielä odotuksen ja vaivan lisäksi kustannuksia joten sen vuoksi pitää muistaa asiasta reklamoida myöhemmin.
Toivon mukaan Mini taas kestää pitkään. Katselin Traficomin sivuilta että olen hieman yli 10.000 km ajanut per vuosi ja viime katsastuksen jälkeen jo hieman yli 12.000 km joten onhan tuolla tullut ajeltua. Vaikka autoilu maksaa niin kyllä autoilu vain on mukavaa ja antaa aivan omanlaista vapautta elämään.
Lapin reissu on takana ja eilen olin jo luultavasti kymmenen maissa kotona.
Viimeisenä iltana mökillä katsoin vain elokuvaa ja otin rennosti eli käytännössä samaa mitä muinakin päivinä. Keskiviikkona lähdimme hieman ennen puolta päivää ajamaan Saariselältä kohden Rovaniemeä. Päivät alkavat jo pitenemään sen verran myös pohjoisessa että kerkesime sopivasti valoisan aikaan jo perille. Aurinko oli kyllä jo laskenut, mutta hämärä ei ollut vielä hiipinyt syömään kaikkea valoa maailmasta eikä pimeällä joutunut matkaa taittamaan.
Rovaniemellä kulutimme aikaa kauppakeskuksessa missä kävimme syömässä. Aikaa oli kulutettava muutamia tunteja sillä auton pystyi viemään junalle vasta 19:20 alkaen. Kävimme syömässä sushia Luckiefunissa ja oli ensimmäinen kerta varmaankin pariin vuoteen kun söin lohisushia.
Ruokailun jälkeen menimme vain auton kanssa auton lastauspaikalle missä koetin hetken torkkua autossa samalla kun kännykkää latasi. Jossain seitsemän maissa keskiviikkoiltana hyppäsin autosta Rovaniemen rautatieasemalla olevaan baariin koska auton lastaaminen täytyy kuitenkin kuljettan suorittaa yksin. Odotin sitten enoa siellä ja kun hän sai auton vietyä junaan tuli hän perässä ravintolaan.
Juna tuli joskus tuntia myöhemmin jonka jälkeen veimme mukana olevat käsimatkatavarat hyttiin ja siiryimme vajaaksi pariksi tunniksi ravintolavaunuun. Sieltä sitten hyvissä ajoin menimme hyttiin ja kävimme unille. Nukuin varmaankin paremmin kuin menomatkalla, mutta mistään maailman parhaista unista ei voi silti puhua.
Aamulla juna oli Pasilassa ajallaan. Heräsin kuitenkin aikaiseen ilman kelloa joten kerkesin lähteä aamukahville ja aamupalalle ravintolavaunuun minne enokin oli jo mennyt. Kun saavuimme Pasilaan jatkoimme auton noutamaan autojen purkupaikalta joka on ehkä puolen kilometrin päässä asemalta. Eno viskasi itseni kotiin ja jatkoi matkaansa.
Reissu oli mukava, mutta kyllä kotiin on aina myös mukava tulla. Nukuin kotona merkittävästi paremmin viime yönä, vaikka tietenkin osasyynä voi olla se että parina yönä oli univelkaa jo kertynyt kohtalaisen paljon.
Wonder Woman on vuonna 2017 julkaistu toiminnallinen supersankari-seikkailuelokuva ja sen on ohjannut Patty Jenkins.
Diana (Gal Gadot) on amatsonin nainen joka elää yhdessä muiden samaan heimoon kuuluvien naisten kanssa pienellä muusta maailmasta eristyksissä olevalla saarella. Eräänä päivänä hän näkee kuinka lentokone syöksyy veteen ja hän menee auttamaan koneessa ollutta miestä. Hänen perässään kuitenkin seuraa muitakin ja heidän on käytävä taisteluun. Taistelun jälkeen Diana kuulee mieheltä, Steveltä (Chris Pine), muualla menossa olevasta sodasta jonka hän kuvittelee olevan seurausta Artemiksen, sodan jumalan vaikutuksesta. Diana lähtee taisteluretkelle Artemista vastaan.
Pidän yleisesti toiminnallisista supersankarielokuvista niissä hetkissä kun haluan nähdä näyttävän näköistä ja helposti pureksittavaa viihdettä. Wonder Woman kuuluu itselleni tämän lajityypin parhaimmistoon.
Diana on lapsesta asti tahtonut tulla taistelijaksi ja vähitellen hän sellaiseksi kasvaa. Kun hän kohtaa Artemiksen – vihollisen jonka hän on uskonut lapsena kuultujen kertomusten vuoksi olevan ihmiskunnan korruption takana – saa hän havaita että kaikki tarinat eivät olekaan olleet tosia. Ihmisten pahuus ei katoa minnekään vaikka Artemista ei olisi heidän sydämiään ohjaamassa pahuuteen.
Jokaisen kristinuskoa tuntevan on helppoa nähdä Dianassa ja Artemiksessa analogioita Kristukseen ja Saatanaan ja paikoitellen käsittääkseni mormonien uskon mukaista kuvausta heistä. Mielenkiintoista on myös se, että roomalaisen mytologian Diana on itse jonkinsortin vastine kreikkalaisten Artemikselle. Olipa viittaukset ja merkitykset tarkoituksellisia viittauksia kristilliseen käsitykseen tai eivät, ovat ne kuitenkin melenkiintoisia havaita.
Tietenkin hyvän ja pahan välinen taistelu, kohdattava arkkivihollinen, viha, rakkaus ja petos ovat myös universaaleja teemoja uskon ulkopuolellakin joten sinänsä tematiikan yhdenmukaisuus ei ole ihme itsessään, etenkin kun tarinassa on suoria viittauksia mytologioihin.
Taistelukohtauksissa on paikoitellen omaan makuuni hivenen liiaksi modernien toimintafilmien leikkaustyyliä eli todella nopeita leikkauksia joissa on vaikeaa paikoitellen pysyä perässä. Onneksi näitä ei ole liiaksi joten kokonaisuus pysyy katsottavana.
Tarina on toimiva, erikoistehosteet näyttäviä, äänimaailma on hienoa kuultavaa ja humoristisia elementtejä on kohtalaisen paljon joten kokonaisuus pysyy kepeänä viihteenä. Omassa lajityypissään tämä on omaan makuuni yksi parhaista elokuvista.
