Aleksin Blogi

  • Musamaanantai: Omnimar – Start

    Viime viikon tapaan myös tällä kertaa on musamaanantain postauksena uusia klassikoita oman musiikinkuunteluni saralla. Uudella klassikolla tarkoitan levyä tai artistia jonka olen löytänyt viimeisen parin vuoden sisällä ja soittanut sitä läpi yhtä kovalla tai lähes yhtä kovalla innolla kuin nuoruudessa kun onnistui löytämään jonkin bändin tai levyn joka kolahti kovasti. Käytännössä siis levy joka on soinut kymmeniä ja kymmeniä kertoja läpi eikä ole osoittanut kyllästymisen merkkejä.

    Tämän viikon levynä on venäläisen Omnimar-nimisen yhtyeen albumi Start. Yhtye koostuu kolmesta jäsenestä (Maria Mar, Oleg Xaler sekä Alex Vrt) ja sen laulajana toimii perustajajäsen Maria Mar. Omnimarin musiikkityyli sijoittunee jonnekin synthpop/syntgoth ja darkwave/industrial akselille eli kyseessä on elektronista musiikkia tummasävytteisellä pohjavireellä.

    Start on yhtyeen ensimmäinen täysipitkä albumi ja se on julkaistu vuonna 2015. Lisäksi yhtyeeltä löytyy fyysisenä levynä myös Poison joka julkaistiin vuonna 2017. Digitaalisista kauppapaikoista löytyy myös Restart vuodelta 2016 ja useampia eri sinkkuja ja EP:itä. Lisää yhtyeestä voi katsoa sivulta https://www.omnimarband.com/

    Itse löysin Omnimarin musiikin vuonna 2017 tai 2018, luultavasti vasta vuonna 2018. Bändi tuli löydettyä muistaakseni kaverini kautta YouTubesta musiikkia kuunnellessa ja samantien kappaleeseen Sadizm tuli ihastuttua. Kappale on häpeilemättömän tarttuvaa poppia jossa on kuitenkin goottimusiikin tummanpuhuvaa pohjasävyä niin musiikissa kuin tunnelmassakin. Toisin kuin suurin osa yhtyeen muusta tuotannosta on kyseinen laulu vedetty jäsenten kotikielellä venäjäksi siinä missä muuten lyriikat on olleet englanniksi (ainakin täysipitkillä levyillä).

    Ilahduttavasti Omnimaria ei voi pitää millään muotoa ainoastaan yhden tarttuvan kappaleen yhtyeenä vaan koko Start on tasaisen varmaa laatua eikä yhtään notkahdusta koko levylle mahdu. Se kestää hyvin toistuvaa kuuntelua ja mitä enemmän sitä kuuntelee, sitä enemmän sieltä löytää lisää piirteitä joista pitää – ehkä osittain siksi että levy tuntuu kuin se olisi jatkumoa sille mihin suuntaan 90-luvulla vaikuttanut Eurodance-musiikki olisi kehittynyt jos se olisi jatkanut suosiotaan myös mainstreamissa.

    Omistan yhtyeeltä fyysisenä levynä sekä Startin että Poisonin ja kummatkin albumit ovat varsin onnistuneita ja kuuntelemisen arvoisia levyjä. Start kuitenkin päätyi tähän postaukseen sillä tämän levyn kappaleen kautta yhtyeeseen tuli tutustuttua ja ihastuttua.

    Laitetaan tähän loppuun YouTubesta vielä pari biisiä tältä levyltä kuunneltavaksi.

  • Leffalauantai: The Terminator

    The Terminator

    The Terminator (IMDB) on James Cameronin ohjaama ja Arnold Schwarzeneggerin, Linda Hamiltonin sekä Michael Biehnin tähdittämä toiminnallinen Sci-Fi elokuva vuodelta 1984.

    Tarina kertoo kuinka vuonna 2029 on käynnissä ihmisten ja koneiden välinen sota joka on alkanut kun koneiden tekoäly on kehittynyt liian itsenäiseksi ja alkanut näkemään kaikki ihmiset uhkanaan. Kuitenkin ihmiset ovat onnistuneet pärjäämään koneita vastaan tulevaisuuden taisteluissa, mutta koneet saavat idean lähettää tappajakyborgi Terminatorin vuoteen 1984 tappamaan ihmisten parhaimman sotilaan äidin ennen kuin sotilas on edes syntynyt. Mikäli hän onnistuu tehtävässään jää kyseinen sotilas syntymättä ja koneet onnistuvat tulevaisuudessa ottamaan vallan ihmiskunnasta.

    Ihmiset ovat huomanneet koneiden ajatuksen ja lähettäneet aikamatkalle perässä myös oman puolensa edustajan, Kyle Reesen (Michael Biehn). Hänen tehtävänään on suojella syntymättömän lapsen äitiä Sarah Connoria (Linda Hamilton) jotta Terminator ei pääse häntä tappamaan ja siten kääntämään tulevaisuuden kulkua ihmisten kannalta epäedulliseen suuntaan.

    Terminator ihmisen näköisenä (Schwarzenegger) opettamassa raggareille tapoja

    Terminator on niitä elokuvia joita jokaisen elokuvaharrastajan olisi hyvä nähdä ainakin kerran elämässään, sillä kyseessä on ehdottomasti kulttiklassikko. Muistelisin että olisin joskus aikaiseminkin tämän elokuvan nähnyt mutta missään vaiheessa elokuvaa ei syntynyt muistikuvia tulevista tapahtumista joten sen näkemisestä on todella kauan tai vaihtoehtoisesti tätä en vain ole sittenkään aiemmin nähnyt. Onneksi tämäkin aukko sivistyksestä on nyt paikattu.

    Vuonna 2018 katsottuna tämä elokuva tuntuu tarinansa osalta merkittävästi ajankohtaisemmalta ja vähemmän kauhuskenaariolta ja enemmän realistiselta uhkakuvalta kuin jos tämän olisi katsonut kymmenen vuotta takaperin. Tekoälyn kehitys on ollut todella nopeaa ja ihmismäisten robottien kehittyminen myös. Samoin on olemassa jo robottikäsiä jne. joten kyborgit alkavat olemaan nykyään jo realistisempia skenaarioita kuin vain pelkkää sci-fiä.

    Pääsääntöisesti pidin tämän elokuvan tarinasta ja ainoa mistä siinä en pitänyt oli aikahyppyyn liittyvä paradoksi sekä muutama tarpeettoman teennäinen – vaikkakin tarpeellinen – kohtaus.

    Kyle Reese (Michael Biehn) sekä Sarah Connor (Linda Hamilton)

    Ohjauksellisesti elokuvasta en löydä valittamasta,Visuaalisesti elokuva oli toimiva ja oman aikakautensa elokuvaksi tyylikäs. Esimerkiksi Terminatorin kävely robottihahmoisena oli nykymittakaavassa hieman kankeaa, mutta oman aikakautensa tuotokseksi varsin tyylikästä tasoa.

    Musiikit, vaatetukset ja 80-luvun takatukat aiheuttavat hieman tahattomia hymähdyksiä. Onneksi kyseisestä pukeutumistyylistä ihmiskunta on päässyt länsimaissa jo eteenpäin 😀 Näyttelytyö on asiallista ja kivikasvoinen Arska sopii rooliinsa hyvin.

    Kokonaisuutena The Terminator on hyvä elokuva joka toimii vielä vuonna 2018. Siinä on omat aikakautensa piirteet jotka hieman luovat hyväntahtosia hymähdyksiä, mutta jokainen elokuva on oman aikakautensa lapsi.

    Arvosana: 7/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 704 275 annettuun ääneen”]8,0/10[/simple_tooltip])

  • Perjantaipullo: Hamster of Doom

    Englantilaisen Ridgewayn panimon Hamster of Doom on brown ale -tyyppinen olut. Siinä on alkoholitilavuutta 5.8 %, katkeroita 30.0 EBU ja kantavierrettä 13.9 °P. Vahvuutensa vuoksi Suomen lainsäädännöstä johtuen olutta myydään ainoastaan Alkossa.

    Mielenkiintoisen nimensä lisäksi oluella on persoonallisen näköinen etiketti joka on ainakin omaan silmääni miellyttävän tyylinen.

    Oluen aukaistua erottaa miellyttävän leipäisän tuoksun joka kuitenkin heikkenee nopeasti löydettyään tien tuoppiin. Kuitenkin tarkemmin aromia etsiessä sen kyllä onnistuu tuopistakin bongaamaan vaikkakaan ei enää niin selkeästi.

    Väri oluessa on omaan silmääni miellyttävä. Tuoppiin kaataminen on helppoa sillä pinnalle muodostuva paksu ja kermaisa vaahto on kuitenkin määrällisesti maltillista. Vaahto katoaa kohtalaisen nopeasti myös pois.

    Suutuntuma on keskitäyteläinen, kermaisa ja maukas. Maku on kauniin pehmeä, aistikas ja persoonallinen ollen myös hedelmäinen ja aromikas. Omaan makuuni varsin toimiva olut jota ostaa mieluusti toisenkin kerran.

    Musiikiksi toimii kotimainen rock, mm. Don Huonot – Suojelusenkeli tai CMX – Rikkisuudeltu.

  • Lukupiirissä tuli käytyä

    Maanantaina kävin lukupiirissä

    Kuluvan viikon alussa maanantaina oli pitkästä aikaa lukupiirin tapahtuma johon pääsin itsekin osallistumaan. Edellisen kerran kun olin sinne menossa tulin kipeäksi ja jouduin jättämään tapahtuman välistä, mutta onneksi tällä kertaa mukaan pääsin itsekin.

    Lukupiiri jossa kävin on Kirjailijan kanssa -nimellä tunnettu ja siitä löytyy tietoa osoitteesta http://www.kirjailijankanssa.fi

    Tämänkertaisena kirjana oli Mia Kankimäen Naiset joita ajattelen öisin ja omat ajatukseni kirjasta voi lukea tästä blogista parin päivän takaa.

    Vaikka itse en kirjan varsinaiseen kohdeyleisön erityisemmin kuulunut oli lukupiirin tapahtuma tuttuun tapaan mielenkiintoinen. Kirjailija itse oli paikalla ja hänelle sai esittää kysymyksiä joten tietenkin sitten itsekin kyselin mieltäni askarruttaneita kysymyksiä, esimerkiksi allergioista ja siitä kuinka mitään uskaltaa syödä jos ei tiedä mitä niissä on eikä kieltä ymmärrä. Kuitenkaan kirjailijalla itsellään ei ollut mitään sellaisia allergioita joten moista onneksi ei ollut joutunut miettimään.

    Tapahtuma oli mukava ja kirjailija itsekin oli varsin miellyttävän oloinen persoona. Seuraavaa lukupiiriä odotellessa 🙂

  • Kokkailukeskiviikko: Mexican pata

    Annos ei näytä kovin houkuttelevalta

    Tämänviikkoisena kokkailukeskiviikkona valmistin mexican pataa jota jatkoin sitten lisämakaronilla. Mexican padan sekaan tietenkin heitin myös jauhelihaa sillä tietenkään valmiissa pussiruoassa sitä ei ollut vaan se kuului ite paistella ja lisätä mikäli sellaista sekaan halusi.

    Tuttuun tapaan ateria oli helppo ja edullinen kotiruoka. Lähikaupalta ostin perhapussin Mexican pataa, 700 grammaa jauhelihaa ja pussillisen makaronia joten hintaa aterialle ei jää juuri nimeksikään. Raaka-aineet maksoivat hyvän matkaa alle 10 euroa ja siitä riittää taas ainakin kuuteen annokseen ruokaa joten edullinen ateria on kyseessä.

    Aterian kokkailu oli suoraviivaista eikä tarvitse paljoa keskittymistä. Vettä kiehumaan ja samalla pannulle jauhelihat ruskistumaan. Välillä on hyvä jauhelihaa aina hämmennellä pannulla että se ruskistuu tasaisemmin. Veden kiehuttua heitin pussillisen mexican pataa veteen ja perään pussillisen makaronia ja jätin ne kiehumaan ilman kantta aina välillä hämmentäen.

    Hyvää ja edullista

    Aterian kokkailuun meni noin 30 minuuttia joten evästä pääsi kiskaisemaan ääntä kohden suhteellisen rivakasti. Käytännössä sama aika olisi mennyt kävellä läheiseen kebulaan, tilata eväs ja odottaa joten ajallisesti ei tämänkaltaisessa ruoassa tule takapakkia verrattuna ulkona syömiseen.

    Ruoka maistui hyvältä ja lautaselle tuli heitettyä myös muutamat siivut juustoa ja annettua sen sulaa sekaan josta tuli mukava lisä makuun. Ehkä täytyy jokin kerta koettaa samankaltaista ruokaa mutta aurajuustolla, sulatejuustolla tai jollakin muulla sellaisella.

    Yhtä kaikki, ruoka maistui paremmalta kuin näytti. Toimiva eväs jota voin kuvitella tekeväni toisenkin kerran.