Aleksin Blogi

  • Matka Puolaan, päivä 0

    Rahanvaihtoa

    Muutamia viikkoja takaperin sain päähänpistona että voisin lähteä pärräilemään autolla Puolaan. Kyselin josko kaveri lähtisi matkaan mukaan ja koska hänkin innostui lähtemään niin ajatus päätettiin laittaa ideasta tuotantoon sen suuremmin ihmettelemättä. Kaveri hankki passin ja itselläni passi oli jo entuudestaan vielä voimassa joten sen suhteen kaikki on valmiina. Kaverini saapui perjantaina puolen yhdentoista maissa Tikkurilaan jonne menin häntä vastaan ja sieltä jatkoimme kämpälleni Koivukylään.

    Eilinen lauantai otettiin lepopäivänä ja lyötiin lukkoon että lähdemme matkaan sunnuntaina kello yhdeksän laivalle. Kirjotan tätä postausta lauantai-iltana joten silloin kun tämä postaus tulee pitäisi meidän olla jo jonkin muun valtion puolella menossa. Pyrin postailemaan reissussa ollessa tänne blogiin reissutunnelmia mikäli netti toimii ja löytyy sopiva paikka missä kirjoitella.

    Varasin eilen laivamatkan ja kävimme päivällä Kampin ostarilla vaihtamassa euroja zlotyksi jotta matkassa on mukana myös puolan valuuttaa käteisenä jonkin verran.

    Rahaa on ku fyrkkaa

    Puolaan meno on herättänyt kysymyksiä useammaltakin ihmiseltä – miksi juuri Puolaan, mitä siellä on? Hyvä kysymys sillä oma tietämykseni kyseistä maasta on aivan onneton. Siinä onkin jo varsin hyvä syy lähteä katsomaan mitkä omista tiedoistani ja käsityksistäni pitävät paikkaansa ja mitkä eivät.

    Ainoat asiat mitä tiedän Puolasta on se että pääkaupunki on Varsova, puolalaiset miehet on suhteellisen mulkvisteja (tämän olen oppinut nettipelejä pelatessa), yleisin ilamisu on KURWA! (käännettynä suomeksi se tarkoittaa huora, tämänkin olen oppinut nettipelejä pelatessa), sieltä tulee black metal -yhtye Behemoth, tunnetuin elokuvaohjaaja kuka on siellä alkunsa saanut on Roman Polanski ja Puolassa on euroopan kauneimmat naiset.

    Matkaa sinne on noin tuhat kilometriä, siellä on vahvasti katolaisuudella jalansijaa ja siellä puhutaan hassun kuuloista kieltä jossa on monta konsonanttia sanassa ja josta suomalaisena ei tajua yhtään mitään. Osaan “Kurwa”-sanan lisäksi yhden ilmaisun puolaksi mutta sekin on sellainen että on siveellistä olla sellaista käyttämässä jos ei halua saada släppiä naamalleen. Niin ja olihan siellä keskitysleirejäkin. Kuten voi havaita tietoni maasta eivät ole vielä tässä vaiheessa kovin hyvät mutta ehkä se matkan varrella paranee!

    Lauantaina on koko päivän ajan soinut kaksi kappaletta päässä itselläni ja kaverillani joten ehkä niistä tulee tämän reissun tunnusbiisit, halusipa tai ei. Toivottavasti matkan aikana korvamadot korvaantuvat toisilla. Laitan ne tähän jokaisen kuultavaksi jotta pääsette kappaleet kuuntelemaan ja löydätte ehkä tunnelmaan joiden voimalla matkaan olemme lähteneet 🙂

  • Leffalauantai: The Virgin Suicides (Virgin Suicides – Kauniina kuolleet)

    Lux Lisbonin roolissa nähdään Kirsten Dunst

    Sofia Coppolan ensimmäinen täysipitkä elokuva The Virgin Suicides (IMDB) joka suomalaisessa televisioesityksissä on nähty nimellä Virgin Suicides – Kauniina kuolleet vuodelta 1999 on ajatuksia herättävä moniulotteinen draamaelokuva joka tarjoaa katsojalleen ensivaikutelmaansa syvemmälle pureutuvan tarinan Lisbonin tyttäristä ja heidän itsemurhistaan.

    Eletään 1970-lukua pienessä Michiganilaisessa lähiössä jonka rauhaisa ja pintapuoleisesti mukavalta näyttävä arki saa kohdata elämän ikävämpää todellisuutta kun vasta 13 vuoden ikään ehtinyt teinityttö Cecilia Lisbon yrittää tehdä itsemurhan. Epäonnistuneen itsemurhayrityksen jälkeen seuraavalla yrityksellä onkin jo kuolettavammat seuraukset. Vaikka elämä näyttääkin palaavan uomiinsa ja kaiken olevan jälleen normaalisti on jotain silti toisin sillä lopulta jokainen tytär päätyy vanhempiensa kauhuksi riistämään oman henkensä.

    Trip (Josh Hartnett)

    Lisbonin perheen vanhemmista luodaan mielikuvaa suhteellisen tiukan ja puritaanisen kristillisen arvomaailman vaalijoina joille teini-ikäisten tyttärien heräävät seksuaalisuuden tunteet aiheuttavat haasteita kasvatuksessa. Elokuvan katsottua on helppoa päätyä ajattelemaan suhteettoman tiukan arvomaailman omaavien vanhempien olleen syynä tyttäriensä itsemurhille mutta tämä ei anna oikeutta elokuvan tarinalle mikäli sen rakentamaa maailmaa pyritään katsomaan nykyisen liberaalin seksuaalisuuden aikaukauden värittämien arvojen lävitse.

    Elokuva sijoittuu 1970-luvun amerikkaan ja sen kuvaama arvomaailma on kautta elokuvan merkittävästi konservatiivisempi nykyaikaan verrattuna ja se on helppoa havaita peilaamalla ajan kuvausta myös perheen ulkopuolisten henkilöhahmojen lävitse, joten tähän perspektiiviin suhteuttaen tuntuisi puritaanisten vanhempien syyttäminen lähinnä naiivilta keittiöpsykologialta joka unohtaa kulttuurillisen viitekehyksen asettamat raamit ja pyrkisi näkemään elokuvan maailman omien kulttuurillisten arvojensa kautta.

    Myös perheen vanhemman tyttären Luxin (Kirsten Dunst) suhde Tripiin (Josh Hartnett) on mielenkiintoinen ja on omiaan antamaan tilaa ajatukselle siitä että Tripin käytös olisi ollut syynä Luxin oman henkensä riistämiseen. Tripin jälkeen Lux hakeutuu harrastamaan seksiä monen muunkin pojan kanssa joka luo mielikuvaa rakkauteen pettyneestä teinitytöstä joka koettaa paikata tyhjyyden tunnettaan seksuaalisilla kokemuksilla löytämättä niistä kuitenkaan kaipaamaansa täyttymystä. Samoin mikäli Luxin itsemurhan syynä olisi ollutkin Trip ei se antaisi kuitenkaan selitystä sille miksi kolme muuta sisarusta päätyivät samaan ratkaisuun.

    Mrs. Lisbon (Kathleen Turner)

    Lisbonin tyttäret ovat mielenkiintoisia hahmoja joiden kuvausta elokuvassa tapahtuu paljon myös kylän poikien kertoman kautta. Tyttäret ovat tavoiteltuja poikien keskuudessa ja naapurin pojat haluavatkin päästä kiinni tyttöjen sielunelämään mm. menehtyneen Cecilian päiväkirjaa lukemalla. Kaikesta huolimatta heidän ajatuskulkunsa jää lopulta täydeksi mysteeriksi sillä tyttöjen itsemurhat yllättävät heidät täysin eivätkä he vuosien jälkeenkään ole ymmärtäneet syytä heidän ratkaisuilleen.

    Kiinnostavan tarinansa lisäksi The Virgin Suicides on visuaalisesti ja ohjauksellisesti toimiva elokuva jossa kaikki perusasiat ovat kohdallaan. Se antaa sopivasti katsojalle paloja joista koostaa eheä palapeli mutta jättää kuitenkin tarpeeksi paloja puuttumaan jonka ansiosta katsojalle jää tilaa myös omalle tulkinnalle. Erinomainen elokuva joka itselleni on löytänyt tiensä Suosituksia-sivulle.

    Arvosana: 9/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 129 329 annettuun ääneen”]7,2/10[/simple_tooltip])

    Muokattu 15.05.2025 – Muunnettu sivu nykyiseen WordPressin käyttämään blokkimuotoon.

  • Perjantaipullo: Tiny Rebel Beat Box

    Tiny Rebelin Beat Box

    Tiny Rebel Beat Box on Tiny Rebel -panimon valmistamaa 4.5 % vahvuista American Pale Alea. Olutta myydään ainakin hyvin varustelluissa Citymarketeissa. IBU-arvo oluella on 40.

    Pullon etiketti on varsin omaperäisen mielenkiintoinen ja tyylikäs. Pullon aukaistua ensimmäisenä reaktiona oli kiire kipata olutta tuoppiin sillä olut nousi suoraan yli pullosta ja valui pitkin pöytiä. Onneksi kuohuminen pöydälle ei kovin paljoa verottanut juotavasta määrästä ja suurin osa löysi tiensä sinne minne se olisi kuulunutkin.

    Tuoksu oluessa on raikas. Aukaisemisen jälkeen vaahtoaminen oli varsin maltilista ja tuoppiin oluen sai kaadettua ilman suuria vaahtoiluita suhteellisen rivakalla tahdilla. Vaahto on hattaramaista ja pitkään pinnalla pysyvää.

    Kuten tuoksu on myös maku oluessa varsin kesäinen ja raikas, hedelmäinen ja aavistuksen kirpeyttä sisältävä mutta ei kuitenkaan ylikorostuneesti esiin nouseva. Tasapainoinen maku silti erottuvalla tyylillä. Tunnelmaltaan toimiva kepeä kesäjuoma jota voisi mieluusti nautiskella terasseilla päivää paistatellessa.

    Musiikkina tämän kanssa toimi hyvin kevyt viihdemusiikki, mm. Selena Gomez – Back to you tai Rebecca Black – Satellite.

  • Ravintolat: Koseli Nepalese Cuisine

    Tasty Chicken -annos

    Tämänkertaisena ravintolatestauksena on Vantaan Tikkurilassa sijaitseva Koseli Nepelese Cuisine joka nimensä mukaisesti on nepalilaista ruokaa valmistava ravintola. Ravintola sijaitsee osoitteessa Unikkotie 2 eli kohtalaisen lähellä Dixiä ja Sokos hotellia. Ravintolan omat sivut löytää osoitteesta http://www.koseli.fi/.

    Kävin ravintolassa lounasaikaan joten ateriavaihtoehdot olivat pöydässä valmiina olevassa listassa. En sitten tiedä onko täällä lounasajan ulkopuolella aterioiden tilaaminen millä tapaa toteutettu, mutta lounasaikana menin henkilökunnan näyttämänä pöytään, valitsin mitä haluan syödä ja pian henkilökunnan tullessa uudelleen kohdalle annoin tilaukseni ja istuin odottamaan. Odottelun aikana kävin hakemassa salaattia salaattipöydästä.

    Vaikka satuin lounasaikaan oli ravintolassa suhteellisen hiljaista. Toki blogin kuvien ulkopuolella oli ihmisiä istumassa ja syömässä eli ravintola ei kuitenkaan tyhjä ollut, mutta hirveää tungostakaan ei kyllä ollut. Osasyy tietenkin voi olla myös sekin että menin noin kahdentoista maissa tänne ja monessa lounasravintolassa pahimmat ruuhkat tulevat yhdentoista ja puolen kahdentoista aikaan.

    Ravintola on tilava ja lisää paikkoja on kuvasta katsottuna vasemmalla puolella.

    Ateriaa ei onneksi kauaa joutunut odottamaan ja pian jo pääsikin syömään. Ateriaan tuli normaalin nepalilaisen ravintolan tyyliin mukana naan-leipä ja pääruoka jossa on riisiä sekä valitsemansa kastike. Kuten jokaisessa muussakin kokeilemassani nepalilaisessa ravintolassa oli täälläkin lautanen samanlainen, eli sellainen missä eri ainekset pidetään eroteltuina toisistaan.

    Ruoan maku oli hyvä. Jos pitää yleisesti nepalilaisista ravintoloista ja niiden ruokavalikoimasta on vaikea kuvitella syitä miksi tästäkin ravintolasta ei pitäisi. Varsinainen ateria oli maukas, annoskoko oli hyvä ja naan-leipäkin maistui miellyttävälle. Kokeilemisen arvoinen paikka siis.

    Henkilökunta oli tässä paikassa keskimääräistä ravintolaa ystävällisempää, kohteliaampaa ja palveluhenkisempää ja siten positiivisesti joukosta erottuvaa. En siis ole missään ravintolassa huonoa palvelua saanut tai tylyä henkilökuntaa kohdannut, mutta silti täältä jäi palvelutasosta tavallistakin positiivisemmat mielikuvat.

    Ravintola ulkoa katsottuna

    Tunnelmaltaan paikka on rauhaisa ja viihtyisä, sisustus on siisti ja on kohtalaisen helposti nepalilaiseksi ravintolaksi tunnistettavaa tyyliä.

    Kokonaisuutena Koseli Nepalese Cuisine on paikka jota kannattaa käydä kokeilemassa mikäli haluaa nepalilaista ruokaa. Lounasaikaan hintataso oli alan yleiseen hintatasoon verrattuna tavallinen, n. 10 euroa. Halvimmat annokset ruokalistalla oli 9 eur ja hinnakkain oli 13,90 eur.

  • Autolla Tampereelle

    Aamulla aikaiseen oli usvaista

    Kävinpä eilen Tampereella ensimmäistä kertaa moneen vuoteen omalla autolla ajaen. En ole aikaisemmin Helsingin suunnalta tullutkaan Tamperetta kohden joten eilen oli hyvä aika käydä kun Tampereelle oli muutenkin mentävä työreissu tekemään.

    Lähdin aamusta joskus puolen kuuden maissa matkaan ja otin kameran mukaan siltä varuilta että jotain kiinnostavaa matkalla sattuisi osumaan objektiivin eteen kuvattavaksi. Ei kovin montaa kuvaa tullut otettua mutta aamuinen usva oli mukavan näköistä katsella ajellessaan joten pysähdyin siitä ottamaan myös muutaman kuvan.

    Lähikuvassa jokin kukka

    Ainoastaan alkumatkasta oli realistisia pysähtyispaikkoja kuvaamista varten sillä kohtalaisen nopeasti alkoikin jo moottoritie jonne ei tietenkään auton kanssa pysähdellä valokuvia ottamaan ihan vähässä kummassa. Samalla reissulla tuli myös havaittua että Toijalan ABC:n pihassa on veturi jota voisi joskus liikkuessaan käydä lähemminkin kuvailemassa. Tähän hätään otin vain muutaman kuvan ilman sen pidempiä operaatioita.

    Omalla autolla kun olin liikenteessä sain samalla reissulla käytyä kahvittelemassa kavereiden luona. Oli kyllä mukava nähdä heitäkin pitkästä aikaa 🙂

    Juna jota voisi joskus käydä paremmin kuvailemassa

    Sama juna toisesta kulmasta. Harmillisesti valotolppia tulee myös kuvaan.