Aleksin Blogi

  • Elokuva: All that heaven allows

    All that heaven allows eli Kaikki mitä taivas sallii on melodraama vuodelta 1955 jonka on ohjannut Douglas Sirk.

    Leskeksi jäänyt Cary (Jane Wyman) tutustuu ja rakastuu puutarhurinaan toimineeseen nuorempaan Roniin (Rock Hudson). Caryn jo aikuiset lapsensa eivät ole suopeita heidän rakkauttaan kohtaan eikä myöskään hänen sosiaalisissa piireissä heidän suhdettaan katsota hyvällä tavalla. Roniin ihmisten ilkeämielinen suhtautuminen ei vaikuta, mutta Cary joutuu vaikeiden valintojen eteen miettiessään kuinka tärkeäksi hän näkee uuden rakkautensa.

    Rakkaustarina realistisella juonella mutta melodramaattisella tyylillä on miellyttävää katsottaaa. Sen tyylilaji antaa sille kepeän otteen vaikka se käsitteleekin uskottavaa todellisen elämän haastetta.

    Muiden ihmisten toimesta sopimattomiksi nähtyjä rakkaustarinoita on nähty halki ihmiskunnan historian ja niitä luultavasti nähdään aina maailman loppuun saakka, joten vaikka filmatisointi onkin vanha on sen teema itsessään ajaton. Kiehtovaa tässä romanssissa on kuitenkin se, että sen sopimattomuus ei tule siitä että kumpi jompi olisi avioliitossa tai mistään muustakaan miehen ja naisen avioliiton pyhyyttä ja arvoa heikentävästä aiheesta, vaan ainoastaan muiden ihmisten asettamista odotuksista ja toisen henkilön tahdosta mahtua niihin omista toiveista ja tunteista välittämättä.

    Todellisen elämän tapaan myös tässä ihmiset tekevät päätöksiä ja ratkaisuja omaa elämäänsä koskevissa asioita muiden ihmisten ehdoilla. Toisten huomioiminen on tietenkin elämässä tärkeää, mutta on tärkeää myös ymmärtää että omaa elämäänsä ei voi loputtomiin jättää elämättä.

    Pidin tästä elokuvasta. Se on onnistunut romantisoitu kuvaus lesken uuden rakkauden haasteista joita uuden suhteen eteen voi tulla muiden asettamien odotuksien vuoksi.

  • Elokuva: Maya Nilo (Laura)

    Vuonna 2022 julkaistu Maya Nilo (Laura) on Lovisa Sirénin ohjaama draamaelokuva.

    13-vuotias Laura (Nadja Rosenberg) karkaa näkemään Hampuriin poikaa jonka kanssa hän on kirjoitellut Snapchatissa. Poika tekee kuitenkin oharit ja Lauran äiti Nilo (Bahar Pars) tulee yhdessä siskonsa Mayan (Zhala Zhino Rifat) kanssa hakemaan hänet. Maya haluaa jatkaa matkaansa Portugaliin näkemään äitiään jolla on syöpä sekä omaa 5-vuotiasta poikaansa Samia joka asuu hänen kanssaan. Laura ja Nilo tulevat hänen mukaansa ja kolmestaan he suuntaavat Portugaliin. Matkan aikana sisarusten käsittelemättömät ongelmat nousevat esiin eikä perillä myöskään äidin ja Nilon huonot välit jää huomaamatta.

    Elokuvat joissa matkan aikana käsitellään matkalaisten keskinäisiä suhteita tai heidän omia käsittelemättömiä ongelmiaan ei ole mitenkään harvinainen, mutta siitä teemasta on mahdollista rakentaa loputtoman paljon erilaisia variaatioita. Maya Nilo (Laura):ssa tarina on rakennettu hyvin ja sisarusten välisiä ongelmia avataan sopivan paljon jotta katsoja voi muodostaa mielikuvan heidän ongelmiensa taustalla vaikuttavista todellisista syistä.

    Sisarusten suhdetta äitiinsä ja äitinsä suhdetta heihin on kuvattu suhteellisen vähäisesti, mutta silti sopivissa määrin. Siitä saa osviittaa syihin miksi kumpikin käyttäytyy siten kuten käyttäytyy ja mistä heidän elämänsä ongelmat voivat juontaa juurensa.

    Maya ja Nilo ovat molemmat enemmän tai vähemmän ongelmallisia yksilöitä joiden elämäntilanteet ovat sekaisin. Näennäisesti Nilon elämä on paremmin hallinnassa, mutta taustalla kuitenkin kytee avioliiton ongelmat ja lapsuudesta saakka koetut epävarmuudet. Nilon taipumus selkeyteen ja kontrollointiin on mielenkiintoinen vastakohta hänen siskonsa tarpeettomankin huolettomaan ja vastuuttomaan elämään. Yksi mielenkiintoinen aspekti elokuvassa onkin se kun Nilo löytää matkan varrella omaa vastuutonta puoltaan ja Maya sitä vastoin vastuullista puoltaan.

    Kokonaisuutena tämä oli mielenkiintoinen elokuva. Se on arkirealistinen ja uskottava kuvaus missä rikkinäisten ihmisten rikkinäistä elämää ja niihin johtaneita syitä näytetään katsojalle hyvin selittämättä missään vaiheessa kuitenkaan asioita liikaa. Se ei ole kaunis eikä iloinen tarina, mutta se ei silti syyllisty tarpeettomaan pessimismiin vaan antaa edes pientä toivon kipinää siitä että vaikeuksista huolimatta muutos parempaan on aina mahdollisuus.

  • Reissu Lappiin, kolmas yö mökillä nukuttu

    Kolme yötä on Saariselällä nyt mökillä tullut nukuttua. Tämän päivän aktiviteettinä on ollut tähän mennessä elokuvan katsominen aamupuuron jälkeen.

    Myöhemmin kävimme Ivalossa missä tuli tehtyä pieni kävely ulkona ja sen jälkeen ruokailu ravintola Kultahipussa. Kultahipussa kasvisruokavaihtoehdot olivat varsin vähäiset, mutta onneksi hampurilaiseen onnistui saada kasvispihvi tavallisen tilalla ja samalla pystyi myös jättämään välistä pekonin pois. Pääruoan jälkeen tuli vielä syötyä suklaista juustokakkua ja juotua kuppi kahvia.

    Mökille palatessa tuli nähtyä reissun ensimmäiset porot. Kaksi poroa juoksenteli tien reunassa ja välillä toinen niistä myös vaihtoi tien toiselle puolelle, mutta onneksi nämä tuli huomattua jo hyvissä ajoin eikä vaaratilannetta päässyt syntymään meille eikä vastaan tuleville autoille.

    Mökille palattua tuli pestyä myös ensimmäisen kerran omat pyykit kun puhtaat paidat alkoivat olemaan lopussa. Illalla luultavasti tulee käytyä vain saunassa ja otettua rennosti ellei jotain muuta yllättävää tule keksittyä.

  • Elokuva: The King and Four Queens

    Kuningas ja neljä kuningatarta eli The King and Four Queens on vuonna 1956 ensi-iltansa saanut komediallinen seikkailudraama jonka on ohjannut Raoul Walsh.

    Dan Kehoe (Clark Gable) kuulee että eräiden veljesten tekemän ryöstön saalis olisi mahdollisesti pienellä tilalla missä heidän äiti ja heidän vaimonsa ovat odottamassa saaliin kanssa että ainoa elossa selvinnyt veli tulisi noutamaan saalista. Tilalla oleville naisille on epäselvää kuka miehistä on edes selvinnyt elossa ja yhä karkumatkalla. Naiset eivät ota tilalle vähässä kummassa väkeä vierailemaan, mutta Dan lähtee koettamaan onneaan ja hurmauskykyjään mikäli niiden avulla hän saisi piilotetun ryöstösaaliin sijainnin naisilta selvitettyä.

    Tarina on omaperäinen ja kiinnostava. Henkilöiden juonittelut on käsikirjoitettu hyvin ja loppuun saakka katsojalle säilyy epävarmuus kuinka tosissaan Dan on kenenkin naisen kanssa ja kuinka paljon hän vain käyttää hurmauskykyjään oman edutavoittelun vuoksi välittämättä muiden tunteista.

    Miesten ja naisten selkeät olemukselliset erilaisuudet ovat miellyttävää katsottavaa uudempien elokuvien vastapainona, sillä tässä vielä naiset ovat selkeän feminiinisiä ja miehet selkeän maskuliinisia niin ulkoisesti kuin myös luonteeltaan. Siitä huolimatta kummankaan sukupuolen edustajat eivät ole naiivin yksiulotteisia hahmoja, vaan kummatkin tiedostavat omat vahvuutensa omien päämääriensä ajamiseen ja juonittelukykyä löytyy useilta henkilöiltä heidän sukupuoleensa katsomatta.

    Tämä on viihdyttävä elokuva ja olisikin mukavaa nähdä tämänkaltaisia filmatisointeja tehtävän myös nykyaikana mutta ilman nykyajan Hollywood-elokuvien identiteettipoliittisia elementtejä.

  • Elokuva: Written on the Wind

    Douglas Sirkin ohjaama Written on the Wind vuodelta 1956 on draama jonka pääosissa nähdään Rock Hudson, Lauren Bacall, Robert Stack sekä Dorothy Malone. Suomennettuna elokuva tunnetaan nimellä Tuuleen kirjoitettu.

    Railakasta elämää viettävä rikas mies Kyle Hadley (Robert Stack) tapaa parhaan ystävänsä Mitch Waynen (Rock Hudson) avustuksella Lucyn (Lauren Bacall). Kyle rakastuu Lucyyn ja saa hänet vaimokseen ja railakas elämä näyttää jäävän historiaan. Pariskunta ei tahdo onnistu lapsen hankinnassa joka saa Kylen jälleen tarttuvan pulloon aiheuttaen kitkaa suhteeseen. Asioita mutkistaa lisää myös Mitchin rakkaus Lucyä kohtaan sekä Kylen sisaren Maryleen (Dorothy Malone) rakkaus Mitchiä kohtaan. Lucyn tultua raskaaksi mustasukkaisuus ja epäilykset Mitchiä kohtaan nostavat päätään Kylen alkoholin täyttämässä mielessä.

    Rikkaan isän lapset Kyle ja Marylee ovat kiintoisa kuvaus varakkaaseen ja taloudellisesti huolettomaan elämään tottuneista aikuisista joiden elämä on haasteellista kummallakin omalla tavallaan. Kyle on liiallisesti viinaan ja juhlintaan menevä mies ja sisarensa Marylee on miehiä iskevä kevytmielinen nainen. Molemmet heistä aiheuttavat vanhalle isälleen harmia omalla elämällään. Kylen paras ystävä Mitch on kasvanut heidän kanssaan samassa perheessä ja Mitchin kunnollisuus on omalta osiltaan ruokkinut Kylen omaa riittämättömyyden tunnetta, sillä hän ei koe olevansa isälleen riittävä. Marylee sitä vastoin on jo kauan rakastanut Mitchiä mutta rakkaus on jäänyt yksipuoleiseksi.

    Ihmissuhteet ja tarina on kokonaisuudessaan pääsääntöisesti uskottavaa tasoa, mutta pikaiset rakastumiset joita nähdään muutaman henkilön osalta on lähinnä naiivin kliseisiä ja absurdeja draamaan, mutta sopivia kuitenkin melodraamaan jollaiseksi elokuvan voikin luokitella.

    Tarina rakentuu mielenkiintoisesti ja siihen mahtuu sopivasti yllätyksiä matkaan. Pidin myös siitä kuinka henkilöistä saa hyvin luotua mielikuvat ilman että heidän luonteitaan on tarvinnut katsojalle selittämällä selittää. Lisäksi miljöötä on avattu ainoastaan lyhyesti, mutta silti aivan tarpeeksi paljon jotta juoni saa uskottavan ympäristön minkä pohjalle sitä rakennetaan.

    Written on the Wind on kaikkinensa viihdyttävä melodraama.