Tornion Panimon Lapland Red Ale on 5,2 % vahvuinen gluteeniton ale.
Väri on kauniin punertava. Tuoksu on makean karamellimanen ja yrttinen, mutta hento. Suutuntuma on keskitäyteläinen.
Maussa on miellyttävää yrttistä makeutta. Pakastimessa kylmäksi jäähdytettynä tämä ei pääse kunnolla oikeuksiinsa sillä kylmyys saa oluen lähinnä vetisen tuntuiseksi, mutta hetken lämpimässä huoneessa tuopissa hengittäneenä sen on jo merkittävästi miellyttämpi kokemus. Toimiva ja miellyttävä olut sopivassa lämpötilassa.
Maku Brewingin Mustanaamio on 4,5 % vahvuinen ale. Tölkki on tyylikäs ja näitä Mustanaamion kuvalla varustettuja tölkkejä on myytävänä useammalla erilaisella kuvalla.
Väri on kupariin kallistuva ja sen koostumus on samea. Tuoksu on mieto ja se haihtuu nopeasti tuopista pois. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja raikas. Mausta löytää hedelmäisyyttä, mutta kokonaisuus jättää kaipaamaan voimakkaampaa olemusta sillä tällaisenaan se ainakin omaan makuuni on tarpeettoman ponneton.
Lapin Panimon Hippu Golden Pilsner on 4,3 % vahvuinen pilsneri. Väriltään se on kauniin kultainen. Tuoksu on raikas ja siinä on hivenen hiivaisuutta miedon sitruksen ohessa. Suutuntuma on keskitäyteläinen.
Maku on miellyttävä ja pirteän raikas. Se on helposti nautittavaa sorttia eikä sen hivenen terävänä nouseva jälkimaku ole millään muotoa tarpeettoman voimakas. Hyvä olut.
Matka on jo seitsemännessä illassa menossa, jos ensimmäiseksi matkan päiväksi laskee viime viikon tiistain eli sen päivän jolloin lähdimme yöjunalla Pasilasta kohden Rovaniemeä. Mökillä olemme olleet viisi yötä ja nyt tätä kirjoitan maanantain ollessa jo illan puolella.
Eilen illasta kävimme mökin pihassa olevalla kodalla missä grillasimme makkaraa, halloumia ja maissia. Itse tosin söin vain halloumia ja maissia. Halloumin grillaaminen oli hieman hankalahkoa niillä tarpeilla mitä oli mukana, mutta koska sitä voi syödä kylmänäkin ei haitannut vaikka kovin paljoa sitä ei tullut lämmitettyä. Grillaamisen jälkeen tuli saunottua tavalliseen tapaan ja yöllä vielä katsoin elokuvan Yle Areenasta.
Tänään kävin pihalla noin puolentoista kilometrin kävelyn ja otin pari kuvaa filmikameralla jonka myös otin mukaan. Muuten tänään on päivä mennyt katsoen elokuvaa, ottaen päiväunet, blogiin kirjoitellen ja äsken kävimme vielä autolla kauppareissun tekemässä. Sen jälkeen laitoin iltaruoan ja ryhdyin tätä kirjoittamaan. Tavalliseen tapaan siis mökkireissu on mennyt, rennosti tekemättä mitään sen suurempia.
Mikko Myllylahden käsikirjoittama ja ohjaama Metsurin tarina on vuonna 2022 julkaistu draamakomedia.
Pepe on metsuri jonka elämä on yksinkertaista mutta hänelle riittävää. Hänellä on työ, vaimo, poika ja ystäviä. Elämä saa monella tavalla ikäviä käänteitä mutta pitkään hän onnistuu säilyttämään optimistisuuttaan. Vähitellen moninaiset vastoinkäymiset kuitenkin saavat Pepenkin miettimään eksistentiaalisia kysymyksiä ja kaiken merkityksetöntä tyhjyyttä.
Metsurin tarina on musta komedia positiivisesti absurdiuden rajoilla olevalla lakonisella ilmaisulla. Paikoitellen hyvinkin mielenkiintoiset dialogit yhdistettynä valittuun ilmaisutapaan luo hienosti ristiriitaisen ja koomisen tunnelman. Tunnelmasta ja miljööstä huokuu kaurismäkeläistä suomalaisuutta.
Päähenkilöt ovat mielenkiintoisia ja heidän olemuksensa samanlaisuudesta löytää silti hyvinkin erilaisia persoonia. Henkilöiden tavat kohdata elämäänsä osuvia vastoinkäymisiä ja taustalla vaikuttavaa tyhjyyden tunnetta on kiehtovaa katsottavaa.
Elokuvassa on arkirealistisen kuvauksensa lisäksi myös mystiikkaa joka antaa juoneen lisää ulottuvuuksia. Lisäksi ensimmäinen ja viimeinen kohtaus luo kokonaisuuteen lisää pohdinnan aiheita siitä mistä kaikessa pohjimmiltaan on kyse.
Metsurin tarina on kotimaisen elokuvataiteen mestariteos.
