• Kokeilussa: Xbox One X

    Xbox One X odottamassa aukaisua

    Viime vuoden lopuilla (viime perjantaina) kävin työpäivän jälkeen Asematunnelin GameStopissa ostamassa Xbox One X -pelikonsolin. Konsoli on ollut itselläni ostolistalla jo jonkin aikaa ja mietin sen ostoa jo ennen muuttoa, mutta onneksi vielä silloin en sitä ostanut sillä nyt konsolista oli GameStopilla todella hyvä tarjous.

    Tarjoukseen kuului Xbox One X -pelikonsoli ja tietenkin kaikki mitä paketissa normaalistikin on, mutta sen lisäksi mukaan sai yhden ylimääräisen ohjaimen ja Playersunknown’s Battleground eli tuttavallisemmin PUBG-pelin latauskoodin. Xbox Onella ei ole itselläni aikaisemmin ollut ylimääräisiä ohjaimia joten lisäohjain tuli tarpeeseen jotta voin pelata joskus kavereiden kanssa yhdessä.

    Erot aiempiin malleihin

    Mikäli lukijalle Xbox One X ei ole tuttu, on kyseessä siis uusin Microsofin Xbox One -sarjan pelikonsoli. Aikaisemmin Xbox One -konsoleita on tehty Xbox One, Xbox One S ja nyt tämä Xbox One X. Kaikissa näissä toimii täysin samat pelit joten millä tahansa Xbox Onella pystyy pelaamaan mitä tahansa Xbox Onen peliä.

    Ostin aikoinaan Xbox Onen jonka myöhemmin päivitin Xbox One S -malliin. S-malli oli merkittävästi pienempi kuin alkuperäinen versio konsolista, siinä oli 4K Blu-Ray toisto ja jonkin sortin HDR-toiminnon parannus mikäli oikein muistan. Niin absurdilta kuin se kuulostaakin itselleni kuitenkin merkittävin hyöty S-malliin päivittäessä alkuperäisestä oli muuntajan puute. S-mallissa laitteessa oli sisäänrakennettu virtalähde ja siihen tarvitsi vain pistää töpseli pistorasiasta eikä lattialla pyörinyt jäätävän kokoista muuntajaa.

    Xbox One X on kohtalaisen pieni konsoli

    Xbox One X sitä vastoin on sitä vastoin jo merkittävästi suurempi harppaus eteenpäin myös sisuskalujensa osalta. Se on merkittävästi tehokkaampi kuin mikään aikaisempi pelikonsoli – ei siis pelkästään tehokkaampi kuin mikään aiempi Microsoftin pelikonsoli vaan siinä on siis tehoja enemmän kuin esim. Playstation 4 Prossa.

    Koska kuitenkin tehot eivät merkitse käytännön elämässä yhtään mitään jos niitä ei käytetä tai ei käytetä oikein joten on tietenkin tärkeämpää että olemassa on pelejä jotka ottavat tehoista hyödyt irti.

    Suurimmat edut Xbox One X:ssä on sen tehojen hyödyntäminen sitä tukevissa peleissä siten että ne pyörivät 4K-resoluutiolla, niissä on sulavampi ruudunpäivitys tai vaihtoehtoisesti kauniimpi visuaalinen tyyli muuten. Se miten tehoja hyödynnetään on täysin pelikohtaista. Kuitenkin myös nopeammat latausajat on ominaisuus mikä hyödyttää kaikkia.

    Käyttöönotto

    Käyttöönotto oli tässäkin aivan yhtä helppoa ja suoraviivaista kuin aiemmissa Xbox One -malleissa – tosin nykyään vielä entistäkin helpompaa kiitos uudistuneen käyttöjärjestelmän. Töpseli seinään, masiina käyntiin ja kone raksuttamaan päivityksiä. Perustietojen antaminen, oikean verkon valinta jne. Odotellessa asennuksen etenemistä oli nyt tullut mahdollisuus käydä asettamassa asetuksia konsoliin kännykällä netin kautta josta konsoli sitten kävi ne myöhemmin hakemassa. Näppärä ja kiva lisäominaisuus.

    Takana olevat liitännät on vanhoja tuttuja

    Kun päivitykset oli ajettu sisään oli aika pistää heti pelejä asentumaan. Kaivoin hyllystä Gears of War 4 -pelin jonka olin jo aiemmin ostanut ja jota pidin odottamassa siihen asti että saan tämän X-mallin hankittua.

    Muutamia tunteja asennus sitten kesti sillä asennuksen lisäksi peli latasi netistä päivityksensä Xbox One X:lle. Peli asennettuna ja päivitettynä vie tilaa yli 100 gigaa joten ei ihme että asennuksessa kesti hyvä tovi. Odotellessa kerkesin latailemaan GameStopin diiliin kuuluneen PUBG:n sovelluskaupasta. Sitä pelailin muutamat rundit odotellessa pelin asentumista.

    Gears of War 4:n asentumisen jälkeen vihdoin pääsin koettamaan kunnolla boksin tehoja hyödyntävää peliä ja voi pojat kuinka se näyttikään kauniilta. Huh huh.

    Kuvankaappaus pelistä Gears of War 4. Näissä maisemissa alkaa odottamaan milloin Abbath syöksyy kitaransa kanssa alas vuoria vetämään legendaaariset raputanssit.

    Kannattaa huomioida että kuvissa katsottuna pelit eivät näytä lähellekään yhtä kauniilta kuin pelatessa television kautta jossa on HDR-tuki. Pelatessa käytössä on HDR mutta näissä kuvissa olen laittanut ns. “normaalit versiot”. Ilman HDR-tukea värit ei välity samalla tapaa kuin miltä se oikeassa elämässä tuntuu.

    Toinen huomion arvoinen seikka on että kuvat tässä blogissa on kutistettu ja pakattu JPG-muotoon kovalla kädellä joten osa kuvan yksityiskohdista katoaa siinä sivussa eikä näin ollen kuvankaappauksia kannata ottaa sellaisenaan esimerkiksi hyvästä kuvanlaadusta.

    Tuntumat muutaman päivän jälkeen

    Konsoli on ollut muutamia päiviä ja kokemukset on olleet positiiviset. Xbox One X tuntuu selkeästi harppaukselta eteenpäin ja sillä on miellyttävää pelata. Konsoli on aivan yhtä hiljainen kuin S-malli ja alkuperäinenkin joten on suoranainen insinöörityön taidonnäyte miten ihmeessä näin pieneen rautaan saadaan niin paljon tehoja tungettua ilman että laitteen tuuletin huutaa kuin sika kiimassa.

    Näinä päivinä en voi kuin ihmetellä miksi missään ei myydä yhtä tehokasta PC-konetta joka on yhtä pieni, kaunis ja hiljainen kuin tämä ja johon voisi asentaa Steamin ja käyttää tällaista pelikoneena myös PC-pelaamisen maailmassa. Mieluummin tällaista pitäisin työpöydällä kuin järkyttävän isoa tietokonetta lattialla.

    Ohjain toimii paristoilla joka on aivan käsittämättömän typerä ratkaisu

    Kuitenkin pientä valittamistakin löytyy ohjaimen suunnalta. En tiedä mitä ihmettä Microsoftilla on mietitty kun ohjaimeen on laitettu mukaan paristot eikä vaihdettava akku. Paristot kuluvat yleisesti ottaen kohtalaisen nopeasti ja ne suotta kuormittavat ympäristöä.

    Luulisi että ohjaimeen olisi mukaan heitetty vaihdettava akku jo ympäristösyistäkin kun niitä kuitenkin erikseenkin myydään, mutta kaikkea ei näemmä voi saada. Onneksi aikaisemmin omistamassani ohjaimessa olen ostanut jo vaihdettavan ja ladattavan akun joten otin akun siitä irti ja pistin tähän uuteen ohjaimeen. Täytynee kuitenkin ostaa vielä lisäohjaimeenkin erikseen tällainen akku jokin päivä.

    Kaiken kaikkiaan konsoli on ollut hyvä käytössä, vaikkakin jostain syystä tallentamiani pelien kuvankaappauksia se oli hävittänyt vanhemmasta päästä, en tiedä onko asetuksissa vikaa vai jokin muu syy mutta sen jälkeen laitoin jo automaattisen kuvien lähettämisen päälle.

    Koska käytössäni on 4K-televisio jossa on HDR-tuki on ainakin itselleni Xbox One X tuntunut hyvältä päivitykseltä. Kannattaa laitteelle ainakin antaa mahdollisuus mikäli Xbox pelikonsolina kiinnostaa lainkaan.

  • Hyvää alkanutta vuotta 2018!

    Lunta tuli hieman Vantaallekin

    Hyvää alkanutta vuotta 2018! Uusi vuosi vaihtui ja elossa yhä ollaan joten vuosi on siis alkanut sangen hyvissä merkeissä. Pääosin uuden vuoden vastaanotto tapahtui kämpällä hönöttäen kaverin kanssa, mutta tuli tuota pihallakin pyörähdettyä. Raketteja tuli nähtyä jonkin verran mutta eipä niitä hirveästi tullut jäätyä katsomaan.

    Uutena vuotena ihmisillä on tapana tehdä lupauksia joka sinänsä on koomista sillä sama se on aloittaa muutokset elämässään mihin aikaan tahansa, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Teinpä siis itsekin suunnitelmia tälle vuodelle.

    Otin useampia suunnitelmia tälle vuodelle mitä rupean edistämään. Yksi suunnitelmista on että vuoden lopussa tilillä on oltava 10.000 euroa säästöjä. Toinen suunnitelma on että vuoden lopussa painon on oltava 80 kg tai alle, mieluummin tietenkin alle. Kolmas suunnitelma on että tänä vuonna pelaan vähintään 12 peliä läpi konsoleilla tai PC:llä.

    Monet muut elämän suunnitelmat joita en tähän listaa tietenkin tukevat näitä isomman mittakaavan suunnitelmia, esim. teen kotona enemmän ruokaa ja syön monipuolisemmin ja terveellisemmin tukee kahta ensimmäistä aikomusta (säästää rahaa ja pudottaa painoa). Pelaaminen taas liittyy siihen että muistan ottaa aikaa itselleni ja harrastuksilleni sekä tietenkin se liittyy myös välillisesti oman elämän muihin isompiin suunnitelmiin.

    Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, tehdään tästä hyvä vuosi!

  • Hyvää uutta vuotta!

    Pasila

    Vuosi alkaa vetämään viimeisiä hetkiään joten on aika kirjoittaa vuosikatsaus. Tavallisesti kuun lopussa olen tehnyt kuukausikatsauksen mutta koska joulukuu on menossa on sama tehdä kerralla katsaus koko vuoteen siitä mitä sitä tuli tehtyä ja millainen oli kulunut vuosi näin kokonaisuutena.

    Elämän kiertokulkua

    Kuluneeseen vuoteen mahtuu monenlaista tapahtumaa jotka kuuluvat enemmän tai vähemmän jokaisen ihmisen elämään – on ollut ristiäisiä, hautajaisia ja häitä. Kesä oli poikkeuksellisen vilkas hääkesä omassa tuttavapiirissäni sillä olin kaikkiaan kolmissa häissä joissa kahdessa olin jonkinsorttisena kuvaajana. Toisessa olin pääasiallisena kuvaajana ja toisessa olin ottamassa kuvia sitten ainoastaan kirkon ulkopuolella. Jännittäviä tapahtumia tällaiset!

    Parit ristiäisetkin tuli nähtyä ja tulipa itsestäni myös sylikummi. Olen aikaisemminkin ollut kummina mutta en sylikummina joten uutta elämässä tuli sen suhteen taas koettua.

    Teatterissa kävin alkuvuodesta

    Kulttuuria, taidetta ja viihdettä

    Vuoden aikana tuli jonkin verran käytyä keikoilla. Tänä vuonna tuli nähtyä ainakin Epica, Dark Tranquillity ja Deep Purple joten itselleni kovia artisteja on tullut nähtyä. Epican keikkaa tuli odotettua kauan ja hartaasti mutta odotus oli sen arvoinen. Epica toimii livenä aivan yhtä mainiosti kuin levyilläkin, mitä nyt lavakarisma ja positiivinen fiilis välittyy keikoilla aivan eri tavalla yleisöön. Levyiltä kuunneltuna bändiä saattaisi pitää synkempänäkin.

    Lisäksi kertaalleen tuli käytyä myös teatteriesitystä katsomassa. Ei varmaankaan tekisi pahaa käydä katsomassa useamminkin. Ehkäpä ensi vuonna saan aikaiseksi käydä myös jossain oopperassa, sillä tänä(kään) vuonna en moista ole lähtenyt kokeilemaan.

    Kävin myös katsomassa kaverini maalauksia Joensuussa olleessa näyttelyssä joten jonkinsorttista kulttuuria on myös taidenäyttelyiden osalta tullut koettua.

    Alankomaista tulevan sinfonista metallia soittavan Epican vokalisti Simone Simons

    Tänä vuonna sain aikaiseksi myös itse musiikin saralla aktivoitua sen verran että sain julkaistua uuden levyllisen pianomusiikkia artistinimelläni Painless Destiny. Levyn nimeksi tuli Silhouette ja se on kuultavana niin Spotifyssä, iTunesissa, Apple Musicissa ja ties missä muualla. Laitoin levyn joulun alla vihdoin myös Bandcampiin joten voit käydä kuuntelemassa sitä tuon linkin takaa ilmaiseksi.

    Valokuvausta tuli harrastettua yhä (muutakin kuin ne hääkuvaukset) ja kesän aikana tuli myös hankittua uusi kamera, Panasonic Lumix GX80 joka oli alunperin tarkoitus olla kakkoskamerana ja kätevä reissukamerana. Rakastuin kuitenkin tuohon kameraan totaalisesti ja siitä on tullut ensisijainen käyttökamera lähes kaikkeen kuvaukseen. Suurin osa tässä blogissa (pl. tämä postaus) nähtävistä kuvista on otettu tuolla Panasonicilla joten se on ollut poikkeuksellisen hyvä ostos. Kameraa tulee käytettyä useita kertoja viikossa, toisinaan monia kertoja päivässä. Kesästä asti jatkuneen käytön perusteella voin sanoa että tämä on kamerana tähän mennessä paras jota olen omistanut.

    Painoa pois

    Painon muutos

    Tänä vuonna havahduin myös siihen elämän realiteettiin että olen suhteettoman tuhdissa kunnossa. Koska ylipaino on haitallista terveydelle päätin asialle tehdä jotain eli rupesin pudottamaan painoa. Hommasin älyvaa’an jolla saan kännykälle synkronoitua painon tiedot langattomasti. Tämä on näppärä koska vaaka toimii tietenkin normaalina vaakana mutta helpottaa myös painotietojen seuraamista. Pidän siitä että asiat menee helposti ja tällä vaa’alla ainakin iPhonen kanssa on asiat toiminut kivasti.

    Kuten yllä olevasta kuvasta voi havaita, on painoa tullut alas jo yli 10 kiloa. Tänään aamupaino oli 99,3 kg eli ainoastaan 200 g vähemmän kuin viime kuun lopussa mutta koska olen seurannut painoa joka päivä tiedän että asiassa ei ole mitään syytä paniikkiin sillä keskimäärin paino on ollut koko kuun ajan alempana, yksittäisiä poikkeuksia on puolin jos toisin ollut. Ja kuitenkin, 200 g vähemmän on sekin parempi kuin 200 g enemmän.

    Olen pudottanut painoa aikaisemmin ns. “normaalisti” eli en vain mussuta sapuskaa niin järjettömiä määriä. Sen jälkeen koetin noin kuukauden tai pari pätkäpaastoa ja nyt olen siirtynyt ns. oikeaoppisempaan ravintosuositukseen. Käytännössä nyt olen syönyt aamupalan, potentiaalisen välipalan, päivällisen, toisen välipalan, illallisen ja iltapalan. Tälläkin metodilla painoa on tullut alas joten enemmän se tolkku siinä mitä ja miten paljon sinne suuhunsa tavaraa mättää on merkittävämpää kuin moni muu asia.

    Olutmaistelun maailma

    Eri oluita tuli nautittua myös baareissa

    Kuten tästä blogista on voinut lukea, olen alkanut tämä vuonna myös maistelemaan eri oluita. Tähän blogiin eri olutarvosteluita on kerennyt jo kertymään kuluneen vuoden aikana 24 kappaletta. Toki useita muitakin oluita olen maistanut mutta en ole vielä arvosteluita kerennyt tekemään.

    Eri oluiden maistelu on kyllä laajentanut makumieltymystä hyvin erilaiseen suuntaan. Täytynee jokin kerta ensi vuoden puolella arvostella myös näitä “peruskaljoja” (lue: Koff, Karjala, Olvi jne.) ja kirjoittaa niistä arvostelu sillä laajemmin eri oluita maisteltua huomaa että monet perusbisset on aivan karmeaa kuraa.

    Tänä vuonna on tullut löydettyä monia hyviä oluita ja ainakin Aecht Schlenkerla Rauchbier Märzen ja Schneider Weisse Tap 6 Unser Aventinus on niitä joita kannattaa jokaisen oluen ystävän testata.

    Isoja ja pienempiä muutoksia elämässä

    Kuten blogia aktiivisemmin seuranneet ovat havainneet on tähän vuoteen mahtunut myös todella suuria elämänmuutoksia muitakin. Isoimpana tietenkin on oman asunnon ostaminen. Olen asunut vuokralla jo hyvin kauan ja Deep Purplen keikkaa ennen tuli rupateltua työkaverin kanssa missä hän asuu jne. Sen keskustelun seurauksena jotenkin jäi itselle hieman takaraivoon mietityttämään että pitäisiköhän itsekin harkita joskus omistusasuntoa. Ajattelin että tuskinpa pankki lainaa moiseen myöntäisi kun yksinasuva jne. mutta samapa tuo oli laittaa hakemus sisään. Pankki sitten myönsikin lainan ja asuntoa tuli lähdettyä etsimään.

    Ensimmäinen oma kotini

    Asunto jossa nyt asun on ensimmäinen ja ainoa jota kävin edes katsomassa. Mietin että käyn muitakin katsomassa mutta sitten tulin tulokseen että “Mitä pitkistyy sitä mutkistuu” kuten edesmenneellä isoäidilläni oli tapana sanoa. Ja tottahan se, paskaako sitä vatuloimaan kun kerta good enough is good enough. Tuumasta siis toimeen ja muutama viikko myöhemmin olin jo muuttanut pois entisestä asunnosta, tehnyt sen loppusiivouksen ja muuttanut omaan asuntoon. Asiat tapahtuu kun ne laittaa tapahtumaan.

    Asunnon ostamisen lisäksi isohko muutos oli myös työpaikan vaihto. Työpaikkoja on tullut vuosien mittaan toki vaihdettua sen verran monesti että sinänsä tämä ei ole iso muutos, mutta toivon mukaan nyt olisi sitten sellainen työpaikka että asiat toimisivat jatkossakin hyvin ja pystyisin olemaan vuosia tässä paikassa. Aika näyttää!

    Kuluneena vuonna hankin myös auton alleni pitkästä aikaa joten taas on mahdollisuutta pärräillä pitkin maita ja mantuja. Käytännössä ajamisen määrä on vähentynyt vuosien mittaan merkittävästi ja ei nykyään huvikseen tule ajettua kovinkaan paljoa. Elämässä on niin paljon muutakin tekemistä ja aikaa rajoitetusti joten valitettavasti hupiajeluita joutuu sen vuoksi rajoittamaan.

    Muuta pientä sälää ja kohden uutta tulevaa

    Kuluneen vuoden tammikuussa oli lunta – tuleeko myös ensi vuonna?

    Vaikka tässä vuosikatsauksessa olen tietenkin listannut vain isompia tapahtumia on arki tietenkin ollut hyvin toisenlaista. Arki on tavallista menen töihin, tulen kotiin, näen kavereita, pelaan tai harrastan jotain muuta -tyylistä tuttua ja turvallista rutiinia.

    Pelaamisen suhteen olen tänä vuonna kerennyt tahkoamaan läpi How Long To Beat -sivuston mukaan 24 peliä joista 10 Xbox Onella, 7 Playstation 4:llä, 6 PC:llä ja yhden Xbox 360:lla. En tiedä onko tuossa tilastossa laskettu mukaan se että olen pelannut Call of Duty: Infinite Warfaren läpi pariin kertaan. Kuitenkin yli 20 peliä olen läpi pelannut ja sen lisäksi myös CS:Gota olen kerennyt tahkoamaan jonkin verran.

    Kokonaisuutena siis tämäkin vuosi on ollut hyvä ja tapahtumarikas. Monia tavallisia arkisia asioita on mahtunut ja onpa tämä blogikin vasta kesällä tehnyt paluun linjoille tauon jälkeen joten aktiviteettiä on elämässä riittänyt niin töissä kun vapaa-ajallakin.

    Olkaahan varovaisia rakettien kanssa ja muistakaa terve tolkku 🙂

    Oikein mukavaa pian alkavaa vuotta kaikille!

  • Leffalauantai: The Divergent Series: Insurgent (Outolintu-sarja: Kapinallinen)

    Outolinnun jatko-osassa nähdään Shailene Woodley joka itsessään on jo hyvä syy katsoa tämä elokuva

    Muuttopöhinät on isoimmalta osaltaan takana joten on aika vähitellen palata tuttuihin kuvioihin ja teemoihin eli myös leffalauantaihin. Tämänkertainen elokuva on The Divergent Series: Insurgent (IMDB) joka menee tyyliltään jonnekin science fictionin, seikkailun ja toiminnan välimaastoon.

    Elokuva on vuodelta 2015, sen on ohjannut Robert Schwentke ja pääosaroolissa Trisinä nähdään aikaisemman osan tapaan Shailene Woodley. Muissa osissa nähdään mm. Theo James sekä Kate Winslet.

    Kuten elokuvan nimestä voi päätellä on The Divergent -elokuvia useampia, Divergent (2014), The Divergent Series: Insurgent (2015) sekä The Divergent Series: Allegiant (2016). Tätä kirjoittaessa tekeillä on myös The Divergent Series: Ascendant.

    Pahiksen roolissa Jeaninena nähdään Kate Winslet

    Kuten aikaisemmassa Divergent-elokuvassa, myös tässä pyöritään yhteiskunnassa jossa ihmiset on jaoteltu ja eroteltu omiin lokeroihinsa heidän luonteenpiirteidensä mukaan. Ihmistyyppejä on useita, mm. uskaliaita ja tunnollisia mutta mukaan on eksynyt myös divergenteiksi kutsutut ihmiset jotka ovat selkeästi näistä jokaista ja joita sen vuoksi pidetään uhkana yhteiselle järjestykselle ja rauhalle.

    Päähenkilönä nähtävä Tris (Shailene Woodley) on tällainen vaarallinen divergentti. Ikävä kyllä divergenttejä ei yhteiskunnassa liiemmälti arvosteta ja heitä etsitään ja otetaan kiinni Jeaninen (Kate Winslet) ja hänen kätyreidensä toimesta. Pääpahiksen ainoana motiivina divergenttien vangitsemiselle ei ole suinkaan yhteiskuntarauhan ylläpito vaan hänen omat intressinsä. Jeaninella on hallussaan artifakti jonka avaamiseen kykenee vain divergentti.

    Artifaktin aukaisuyrityksessä useampi divergentti on jo vaihtanut hiippakuntaa pilven reunalle ja Jeanine on saanut huomata että jokainen divergentti ei ole keskenään yhdenvertainen. Jotkut on enemmän divergenttejä kuin toiset ja täydellisen divergentin etsintä jatkuu jotta artifaktin sisältö saataisiin selville.

    Aseet matkassa tuo hieman turvallisuuden tunnetta tällekin porukalle

    Itse pidin tästä elokuvasta. Sen juoni oli omaan makuuni toimiva ja viihdyttävä, se ei tarjonnut mitään suuria yllätyksiä mutta hieman perinteisiä ennalta arvattavuuksia kyllä mukaan mahtui. Se rullaili rempseästi eteenpäin kuin mummo lumessa ja arvattavista elementeistä huolimattaan se tarjosi mukavan tasapainoisen viihdeannoksen rentoon aivot puolittaiseen lepotilaan -tyyliseen leffakokemukseen.

    Pidin elokuvassa sen science fiction elementeistä ja niiden käytöstä sopivissa mittasuhteissa. Myös elokuvan visuaalinen puoli oli kokonaisuutena omaan mieltymykseeni toimiva ja erikoistehosteet olivat perus toimivaa tasoa eli niistä tuli tunne että ne tukivat tarinaa eikä tarinaa oltu rakennettu tukemaan niitä.

    Erikoistehosteet toimivat hyvin kun niitä ei suhteettomasti syötetä

    Vaikkakin Insurgent on monin osin keskinkertainen elokuva annan tälle hieman paremman arvosanan, sillä omat henkilökohtaiset leffamieltymykseni nostaa tämän arvosanaa. Ja voiko elokuvalle jossa on Shailene Woodley edes antaa huonoa arvosanaa? 😉

    Arvosana: 7/10 (IMDB: 6,3/10)

  • Perjantaipullo: Pyynikin Gluteeniton KauppaIPA

    Pyynikin KauppaIPA lasiin kaadettuna

    Tämänviikkoinen perjantaipullo jatkaa viime viikon tapaan Pyynikin käsityöläispanimon oluiden makumaailmoissa. Tällä kertaa valintana on Pyynikin gluteeniton KauppaIPA jota myydään nimensä mukaisesti hyvin varustelluista ruokakaupoista. Omani ostin Vantaalta Koivukylän LIDL:stä.

    Olut on vahvuudeltaan 4,7 % eli vahvinta mitä kaupoissa vielä tätä kirjoittaessa saa myydä (tammikuuta odotellessa!). Katkeruus on EBU-arvoiltaan 55. Väriarvoa en löytänyt, mutta yleisesti mikäli oluesta haluaa lisätietoa kannattaa suunnata Pyynikin verkkosivuille.

    KauppaIPA vaahtoaa varsin maltilliseen tapaan lasiin kaadettaessa ja pian vaahto myös katoaa pois. Vaahto on koostumukseltaan muutenkin varsin hentoa. Tuoksu on kevyt eikä se erotu vahvasti vaikka kun tuoksua etsimällä etsii sen kyllä sieltä löytää. Mieto tuoksu yhtä kaikki.

    Maku on suhteellisen pehmeä ja kenties aavistuksen hiivainen, mutta tästä huolimatta suutuntumassa on havaittavista kirpakkuutta yleiestä pehmeydestä huolimatta. Makunsa puolesta olut ei maistu kovin stereotyyppiselle IPA-oluelle (lue: niille joita myydään määrä eikä laatu edellä).

    Pyynikin gluteeniton KauppaIPA on varsin kelvollinen olut nautintojuomaksi mutta kuten hyvien oluiden kanssa muutenkin ei tätäkään osaa kuvitella miksikään litrakaatojuomaksi.

    Musiikkeina tämän kanssa toimivat ainakin Lucette – Bobby Reid sekä Amelia Curran – Wrecking ball